Tällä kertaa mukaan on eksynyt hirmuinen määrä Robin Hobbin Salamurhaaja, Narri & Näkijä sarjaa, koska kerronnan imu vei mennessään!
31. Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja
Kirjoitan Robin Hobbin kirjoista alaosaan summa summarumin, koska kirja-sarjat ovat kolmiosaisia ja tähän mahtuu kaksi ensimmäistä osaa eli Näkijän taru ja Lordi Kultainen.
32. Robin Hobb: Salamurhaaja taival
33. Batman: No Man's Land vol 2
Kuten mainitsin edellisessä blogikirjoituksessa, on Batmanin No Man's Land erinomainen Batmanin tarina-arkki.
34. Robert Jordan: Kaaoksen valtias (Ajan pyörä #13)
Tähän asti Ajan Pyörän rumin kansi. Mitä hittoa Randin käsille on tapahtunut???
35. Robin Hobb: Narrin matka
36. Robin Hobb: Narrin palvelija
Palvelija! Kirjan nimessä on ammatti (no, ööh, aikaisemmissahan on myös salamurhaaja, ammatti sekin...)
Helmet-haaste:
32. Kirjan nimessä on ammatti
37. Toni Morrison: Rakkaus
Tunnustan: luin kirjan pääasiassa siksi, että saisin Helmet-haasteen kohdan 10, rodullistetun kirjailijan kohdan suoritetuksi. Kirjaa suositteli Sammakon henkilökunta ja Goodreadsin perusteella tuttunikin ovat lukeneet ja tykänneet siitä.
Nimestään huolimatta Rakkaus ei ole rakkausromaani, vaan yhden hotellin, sen omistajan ja omistajaan kytkeytyneiden naisten vaiheiden hidasta ja taidokasta aukikerimistä. Tämä ei ole "helppo" kirja, vaan vaatii keskittymistä ja todellinen syventyminen edellyttäisi kai kirjallisuustieteen opintoja, joita minulla ei ole. Silti suosittelen lukemaan, aina ei kannata päästää itseään helpolla kirjallisuuden suhteen.
Helmet-haaste:
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
38. Antti Tuuri: Tammikuu 18
En ole lukenut Antti Tuuria vähään aikaan, joten kun huomasin että pitkään kyttäämäni Tammikuun 18 oli vapaana kirjaston hyllyssä, otin sen heti luettavaksi. Nappasin samalla Ikitien, koska näin elokuvan ja tykkäsin siitä (Helmet-haasteen kohta 33).
Tammikuu 18 on keskitason Tuuria. Tarina etenee jouhevasti ja tyyli on ennallaan, mutta kokonaisuutena tarinan kaari ei kaareudu, vaan tuntuu alkavan yhtä tössähtävästi kuin se päättyy. Tosin on hyvä, ettei Tuuri ole antanut historiallisessa fiktiossa kovinkaan paljon periksi houkutukselle tehdä repäisevän raflaavia käänteitä, joita ei todellisuudessa tapahtunut. Samalla tapahtumien hiljainen huumori vaikuttaa.
Tekstistä näkee taas, että kirjailija on tehnyt paljon taustatöitä yksityiskohtien eteen. Teoksessa seurataan rakennusmestari Sippolaa, kun hän perustaa suojeluskuntia ja päällystökouluja tulevaa venäläisiä vastaan tehtävää kansannousua varten.
39. Robin Hobb: Narrin kohtalo
40. Reima Mäkinen: Mantšuria - Mannerheimin tulikaste
Huomasin sarjakuvan arvostelun Helsingin Sanomissa ja koska tykkään Turun Sarjakuvakaupasta, ostin sarjakuvan ihan omaksi. Sarjakuvabiografia kuvaa Mannerheimin vaiheita keisarillisen Venäjän armeijan upseerina Venäjän ja Japanin Kaukoidässä käymän sodan aikana.
Mantšuria on kaunis kirja. Vavahduttavin on kohtaus, jossa Mannerheimin rakas hevonen menehtyy sodassa. Kerronta toimii ja sitä helpottaa, kun jokaisen luvun alussa on esitelty esiintyvien henkilöiden kasvot ja nimet. Karttojen avulla käydään läpi yleistä Venäjä–Japani sodan (1904–1905) historiaa. Itse Mannerheim kuvataan kunniaa etsivänä ammattiupseerina, jolla on omat Pietarin hovin murheensa. Siis inhimillisesti ja kunnioituksella. Ajankuva on uskottava, sillä Reima Mäkinen teki kertomansa mukaan valtavasti taustatöitä tämän eteen, ja sen kyllä uskoo.
Lasken tekijän Reima Mäkisen Kuvagra-kustantamon pienkustantamoksi, joten Helmet-haaste:
37. Pienkustantamon julkaisu
Robin Hobbin kirjoista summa summarum:
Hyvä fantasia on hyvän dekkarin ohella koukuttavin kirjallisuudenlaji. Hobbin maailmasta tekee kiehtovan hyvät henkilöhahmot ja huolella laadittu maailma. Yleensä juuri fantasiamaailma ja sen "magian" loogiset ehdot määrittävät, kantaako tarina vai ei. Salamurhaaja FitzUljaasta jaksaa lukea, hän havainnoi ja reagoi kuin aito, elävä ihminen. Samoin hänen kanssaan tekemisissä olevat ihmiset ja olennot ovat moniulotteisia. Poliittinen juonittelu tässä fantasiamaailmassa on hyvin uskottavaa ja monin paikoin raa'an realistista. Kaukana ollaan David Eddingsin pumpuloiduista ratkaisuista.
Ensimmäinen tarina FitzUljaasta, prinssin äpärän lapsuudesta kuninkaanlinnassa ja hänen kasvustaan salamurhaajaksi kuninkaansa palvelukseen on kokonaisuutena toimivin. Ensimmäinen kirja pohjustaa kahta seuraavaa niveltyen niihin luontevasti. Taustaksi kerrottakoon, että Fitz tuodaan lapsena kuninkaan hoviin, jolloin pohditaan pitäisikö tämä potentiaalisena vallantavoittelijana surmata vai ottaa hovin palvelukseen. Fitz päätetään lopulta ottaa salamurhaajakoulutukseen. Samaan aikaan merirosvojen, punalaivojen, hyökkäykset rannikolle alkavat. Nämä tarjoavat kaappaamiensa ihmisten omaisille kaksi vaihtoehtoa: joko nämä lasketaan menemään tai lunnaita vastaan heidät surmataan. Kuten arvata saattaa, ensimmäisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut Ahjon kaupunki kieltäytyy maksamasta ja vangit vapautetaan. Mutta nämä ovat vapautuneina sellaisessa tilassa, että merirosvojen vapauttamia aletaan kutsua ahjotuiksi (mainio suomennos!) ja osa kaupungeista ja kylistä maksaa vapaaehtoisesti lunnaat, koska se on parempi vaihtoehto. Merirosvot, valtataistelu kuninkaan kruunusta ja myytit Ikiaikaisista, jotka hädän tullen ovat tulleet auttamaan kuningaskuntaa kulkevat rinta rinnan kertomuksessa. Fitzin ohella toinen keskushenkilö on Narri, kalpea liki sukupuoleton olento, joka onkin kaikkea muuta kuin narri.
Lordi Kultaisen ensimmäinen osa taas on vähän irrallaan toisesta ja kolmannesta ja kenties kirjasarjan heikoin osa, vaikkakin itsenäisenä kirjana viihdyttävää fantasiaa. Toisessa kirjasarjassa FitzUljas palaa "eläkkeeltä" kuoliaaksi julistettuna auttamaan sukuaan. Merirosvojen kanssa on solmittu hauras rauha, ja sen sinetöimiseksi eli poliittisen avioliiton hintana on jään alle hautautuneen suuren lohikäärmeen surmaaminen kaukana pohjoisilla jäätiköillä. Narrin, Lordi Kultaisen mukaan lohikäärme pitäisi kuitenkin vapauttaa, että liki sukupuuttoon kuolleet olennot palaisivat taas maailmaan.
Kolmannesta sarjasta, jonka viimeinen osa on vielä suomentamatta ja jonka luin siksi englanniksi, kirjoitan myöhemmin.
Keskustelin kaverin kanssa siitä, miksi fantasiassa on aina kolme olentoa: susi, korppi (Narrin ja Näkijän tarussa eli kirjasarjan 3. trilogiassa) ja lohikäärme. Etenkin susi sankarin kumppanina tai kyky muuttua sudeksi ja suden ajatusmaailman kuvaaminen ovat melkein yksi fantasian pakkomielteitä (mm. Belgarionin taru, Game of Thrones). Taru Sormusten Herrassa on Hukkia ja Silmarillionissa suuri susi Carcharoth, ilmeisesti Fenriristä vaikutusta saanut kauhea peto.
Jostain syystä skandinaavinen viikinkien mytologia on melkein jokaisessa maailmassa taustalla. Takuulla tästä löytyy kirjallisuustutkimusta, mutta en tähän hätään ehdi etsiä osuvia artikkeleita.
4. Kirjailijan ainoa teos
6. Rakkausromaani
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
