Vuosi sitten sain vähäksi aikaa tilata Turun Sanomat vallan paperilehtenä ilmaiseksi. Tilauksen päätyttyä jäi ikävä, mutta en silloin uusinut tilausta. Olen pitkään haaveillut aamukahvin kanssa selailtavasta sanomalehdestä, ja nimenomaan Turun Sanomista. Muutama päivä sitten kauppareissuilla rohkaisin mieleni kassojen luona nököttävän tarjoustiskin luona ja tilasin lehden tarjoushintaan muutamaksi kuukaudeksi.
Vanha vitsi sanoo, että Turun Sanomat on Suomen ainoa urheilulehti joka julkaisee kuolinilmoituksia. Onneksi enää ei näin ole. On mukava lukea käymäni yliopiston tutkijoiden kirjoituksia. Lehdessä ollaan myös hyvin perillä kulttuurista ja tieteestä, ja "Näitä luetaan" listalla on kaksi suosikkikirjakauppaani Turusta: Sammakko ja Pieni kirjapuoti. Hus Akateeminen ja Suomalainen Kirjakauppa!
Turun Sanomat on ainakin parempi lehti kuin Helsingin Sanomat. Hesarissa on toki paljon fiksuja kolumnisteja ja Tiede-osion laajentaminen sai voimakkaan hyväksymiseni. Toisinaan vaan tuntuu siltä, että kirjoittajat oikein kerjäävät nettitrolliarmeijaa kommenttipalstalle. Onkohan tarkoitus tuoda katselukertojen perusteella mainostuloja lehdelle? Skrollaaminen kommenttiosion puolelle lehden verkkosivuilla on kaikkein paras ja varmin tapa pilata päivä ja tuhota usko ihmiskuntaan.
Tämän päivän lehdessä oli minulle täysin uusi tieto, josta olisi pitänyt tietää. Turussa väitellään sotamuistomerkeistä ensi viikon lauantaina. Turun museokeskuksen intendentti Riitta Kormano on koonnut tietoja merkeistä 15 vuoden ajan. Hatunnoston arvoinen suoritus! Väitöskirja on P A K K O S A A D A! Tuskin olisin tästäkään tiennyt ilman Turun Sanomia. Lehdettä on auttamatta uutispimennossa. Verkkosivuilla tällainenkin tieto hukkuu, vaikka käyn aina parin viikon välein läpi yliopiston tulevat väitöstilaisuudet.
Hesari on onneksi nostanut profiiliaan ja etsii kiinnostavaa luettavaa muualtakin. Helsingin Sanomissa oli tiistaina mainittu kiinnostava blogi, Asiaton lehdistökatsaus. Nyt kun on taas saatu tekstiä eteenpäin niin voi perehtyä noihin kirjoituksiin.
PDF-versio Kormanon väitöskirjasta on jo verkossa.
VastaaPoistaKiitos! Olen vanhan koulukunnan kasvatti, jonka mielestä ainoa oikea väitöskirja on vähintään kymmenen vuoden työpanoksen vaativa monografia. Ja kirja pitää olla painettu! Toki verkkojulkaiseminen on hieno asia, mutta fyysinen teos on sitä jotakin. Verkkoväikkäreinä koneelta löytyykin jo Auli Tourusen (nyk. Blaüer) väitöskirja eläintenluista ja Lotta Svärd -tutkimus. Kumpaakaan ei valitettavasti ole tullut luettua ajan kanssa, mutta hakusanoilla selailuun ne soveltuvat mainiosti.
VastaaPoista