Kielenkääntäjistä

Yksi eniten arvostamistani ammattialoista on kääntäjien jalo ammatti. Englannin, ruotsin, saksan jne. kielisen tekstin saaminen toimimaan suomeksi on erittäin vaativaa. Esimerkiksi Harry Potterien lumo on nimenomaan erinomaisten suomenkielisten käännösten ansiota. "Ankeuttajat" ovat jo vakiintuneet kielenkäyttöömme. Aku Ankka on suomeksi harvinaisen riehakasta kielen iloittelua, toisin kuin astetta totisemmat englanninkieliset originaalit. Samoin Monty Pythonia on suomennettu lahjakkaasti, esimerkiksi "Nudge nudge" sketsin lausahdus "Ymmärrän yskän, ylkäseni!" on yksinkertaisesti hieno. Hyvät käännökset ovat suomen kielen elinvoimaisuuden kannalta elintärkeitä. Ei ole pelkästään voittoa, jos väki joutuu lukemaan haluamansa kirjat ja katsomaan TV-sarjat alkukielellä. Käännetty teos voi olla jopa parempi kuin alkuperäinen!

Suurin syy YLE-veron vastustukseeni on heidän audiovisuaalisten kääntäjien paska laatu. Esimerkiksi Kahden kerroksen väkeä sarjassa repliikki "I was reading the Good book by the fire" on suomennetty "Luin takan ääressä hyvää kirjaa". Kyseessähän on tietysti Raamattu eikä mikä tahansa "hyvä kirja". Etenkin epookkisarjoja ja Christien juttuja on suomennettu laiskasti, toisinaan en tiedä pitäisikö tunkea teroitetut lyijykynät molempiin korviin vai silmämuniin.

Jonkun pitäisi valvoa myös DVD:llä olevia, kuuroille tarkoitettuja tekstityksiä. Esimerkiksi Komisario Palmun Erehdyksen DVD:n kirjastosta lainassa olleen levyn normaali elokuva ei toiminut, joten laitoimme suomi-tekstityksen päälle ja elokuva toimikin hyvin. Mutta tekstitys ei! Esimerkiksi seuraava kohta herätti tahatonta hilpeyttä:

Neiti Rykämö: - Se ei ole totta! Erik ei ole murhaaja!

Neiti Rykämö, tekstitys: - Se ei ole totta! Erik ei ole vajaavainen!

Kunnollinen käännöstyö edellyttää valtavaa yleissivistystä. Minulla on kirjahyllyssäni muun muassa suomi-englanti-suomi sanakirjoja lähes jokaiselta vuosikymmeneltä, sillä sanojen merkitys muuttuu vuosien mittaan. Kun parempi puoliskoni käänsi Benjamin Buttonin uskomatonta elämää, oli sanan "whiskers" merkityksen selvittämisessä työtä. Vanhasta sanakirjasta selvisi, että nykyään viiksiä tarkoittava sana tarkoitti kirjan kirjoittamisen aikaan nimenomaan poskipartaa.

Sotilaallisesti yksi murheellisimpia käänösvirheitä tehtiin Italiassa vuoden 1944 alussa. Saksalaiset olivat suostuneet jättämään kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaan Monte Cassinon luostarin miehittämättä ja puolustuslinjansa ulkopuolelle. Liittoutuneet kuitenkin sieppasivat viestin, jossa käytiin saksaksi seuraava viesti:

- Wo ist der Abt? Ist er noch im Kloster?

Sanoma käännettiin "Missä on sotilasosasto? Onko se vielä luostarissa?" sillä "Abt" tulkittiin lyhenteeksi sanasta "Abteilung" eli sotilasosasto. Eli saksalaiset pitivät sittenkin joukkojaan luostarissa! Luostarin niskaan kipattiin seurauksena 453 tonnia pommeja, saksalaiset laskuvarjojääkärit miehittivät rauniot ja useiden kuukausien taisteluissa menetettiin 54 000 liittoutuneiden ja 22 000 saksalaista sotilasta. Arvokas luostari jauhautui tomuksi.

Taistelu oli kenties maailmanhistorian turhin. Sana "Abteilung" on nimittäin femiini eli die Abteilung. Sotilasosastoon viittaavana lause olisi kuulunut "Wo ist die Abt?". Der Abt, maskuliini, puolestaan tarkoittaa apottia, jollaisen löytyminen luostarista on melko ymmärrettävää. Vasta liittoutuneiden massiivinen pommitus teki Monte Cassinosta erinomaisen puolustusaseman, josta käsin liittoutuneille – jotka loppujen lopuksi voittivat taistelun – aiheutettiin valtavat tappiot.

Joten muistakaa, käännöksen laadulla on väliä.

Scifipiirrossarjoja

En omista TV:tä, mutta verkosta tulee katsottua sarja poikineen. Lisäksi Turun Kaupunginkirjaston DVD-hyllyssä on mukavasti TV-sarjojen tuotantokausia, joten katseltavaa riittää.

Viime aikoina olen katsonut legendaarisen Futuraman jaksoja. Tämän scifi-piirrossarjan huumori uppoaa minuun kaikilla tasoilla, vaikka onkin Simpsoneita huomattavasti vaikeatajuisempaa. Harva tajuaa esimerkiksi professori Farnsworthin tiuskaisua raviradalla, kun voittaja selvitetään mittaamalla tulos elektronimikroskoopilla: "Huijausta! Te muutitte tulosta mittaamalla sen!"

Futuraman huumori on suloisen mustaa.

Valitettavasti Futurama on (toistaiseksi) lopetetuissa TV-sarjoissa. Toivottavasti sarja saa vielä jatkoa! Onneksi ihmiskunnan mielikuvitus on rajaton ja uusia ehdokkaita löytyy. Mutta onko mikään Futuraman vertainen?

Scifipiirrosgenren uudeksi kuninkaaksi on nousemassa piirrossarja Rick and Morty, joka on – no, käsittämätön. Sarjassa seikkailee isoisä Rick, hardcore-scifi tiedemies, jolla on portaaleja ampuva ase ja tämän epävarma teini-iän portteja kolkutteleva tyttärenpoika Morty. Rick (hieno nimi, muuten) on monella tapaa yksi kaheleimmista koskaan luoduista piirroshahmoista. Yleensä jokaisessa jaksossa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa, joista toisessa seikkaillaan enemmän ja toisessa vähemmän Rickin teknologisten innovaatioiden luomissa kaoottisissa olosuhteissa. Rickin persoonallisuus kaikkine ulottuvuuksineen ja sen heijastuminen lähiperheeseen on niin häiriintynyttä, että melkein jokaisesta jaksosta löytyy psykologisia ulottuvuuksia syväluotaavia videoita.

Sarjassa on vahvoja vaikutteita Futuramasta, mutta huumori on todella omintakeista. Mukana on paljon pieruhuumoria, mutta niin hemmetin oudolla tapaa toteutettuna, ettei se enää mene Suuren Gargantuan hirmuisen elämän tai Pantagruelin perinteeseen. Samoin Rick and Morty jaksoissa hurme virtaa toisinaan tiheään - ja se on sarjan väkivaltaa lempeimmillään!

Tiedemies Rick muuttaa itsensä suolakurkuksi (tuotantokausi 3, jakso 3 "Pickle Rick"). Seuraukset ovat huikeat ja jaksossa nähdään animaation historian kenties hulppeimmat (ja sangen veriset) taistelukohtaukset. Mukana myös Starcraftista tuttu äänierikoistehoste Howlie Scream.

Futuraman kauneimpien jaksojen herkkiä hetkiä (mm. Jurassic Barkin loppu, jota voi suoraan käyttää psykopaattitestaukseen. Jos et liikutu, sinussa on jotain pahasti vialla) on mukana myös Rick and Mortyssa, mutta ne tulevat aika yllättäen ja välistä kesken tällaisen momentin katsojan jalkojen alta kiskotaan matto ja samanaikaisesti heitetään märkä rätti päin naamaa. Plus potkaistaan haarojen väliin.

Futuraman ja Rick and Mortyn keskeinen ero lienee siinä, että Futuramasta viehättyivät "nörtit", fyysikot, matemaatikot, scifigenren tuntijat, kun taas Rick & Morty vetoaa psykologiasta ja filosofiasta kiinnostuneisiin. Molemmat sarjat esittelevät outoja paradokseja mutta liikkuvat niiden sisällä omalla eri tavalla nyrjähtäneellä logiikallaan.

Tarinankuljetus on myös hyvin erilaista. Futuramassa on selkeä alku/alkuja, keskijännite sekä tarinan syvennys ja loppu. Rick & Mortyt saattavat alkaa keskeltä tai lopusta seikkailua ja vaihtaa yllättäen aivan toiseen aiheeseen. Usein draaman kaari rakentuukin tämän sivupolun kehittelyyn ja sen seurauksiin, ei niinkään huikeaan scifitakaa-ajoon ja taisteluun. Esimerkiksi yhdessä jaksossa Mortyn sisko (siis Rickin tyttärentytär) Summer vain istuu Rickin lentoautossa ja ajoneuvo pitää hänet Rickin käskyjen mukaisesti turvassa. Tämän odottelun ympärille kytkeytyy toinen puoli tarinaa, joka on aina aste asteelta karmivampi, vaikka Summer yrittää rajoittaa auton ympärilleen kylvämää tuhoa. Samoin – häiritsevästi suorastaan – alkutunnarin aikana nähtävistä pätkistä vain osaa on käytetty itse sarjassa, osa taas osoittautuu lyhyiksi ja irrallisiksi pätkiksi jotka eivät liity itse jaksoon mitenkään. Monesti moni herkullinen hahmo, juonikuvio tai muu taustalla piilevä vaikutin jää jaksossa ja sarjassa sen pidemmälle tutkimatta. Itse toivoisin vielä näkeväni Picke Rick jaksossa nähdyn, Danny Trejon esittämän Jaguarin. Samanlaisia tylsiä ja sattumanvaraisia juonipussinheittoja kuin Family Guyssa ei onneksi Rick & Mortyssa ole. Jos multiversumien TV-kanavien katsomista ei lasketa!

Rick & Mortyn tarinoiden outous on yhdeltä osaltaan lähtöisin niiden dialogien improvisoidusta luonteesta. Suomessa samanlaista on kuultavissa Pasilan Rauno Repomiehen hourailuissa. Kun vielä päähenkilöillä on sama ääninäyttelijä (Justin Roiland), on improvisoinnin lopputulos käsittämättömän hauska – se syntyy kahden, saman henkilön esittämän erilaisen hahmon ristiriidoista. Oudoimmillaan ja hauskimmillaan sarja onkin Rickin vaahdotusmonologien aikana. Seuraava impropätkä kertonee, sopiiko sarja teille:

Mikäli Futurama vielä palaa takaisin, on sen huomattava Rick and Mortyn vaikutus genreen. Futuraman olisi todella uudistuttava ja löydettävä sisäisestä maailmastaan uusia ulottuvuuksia, mikäli se haluaa pysyä kilpakumppaninsa kanssa samalla tasolla. Simpsoneissa Rick and Morty noteerattiin jo vanhassa kunnon sohvavitsissä:

Saisikohan Pasilan tekijät laatimaan Suomelle omaa scifipiirrossarjaa? Esimerkiksi Sisunautit Saturnuksessa?