Helmet-haaste 2019

Kirjoitusmaraton kesällä ja muutto Helsinkiin syksyllä sotkivat lukusuunnitelmat pahasti. Siksi annan armoa itselleni lukuhaasteen toteutumisessa - eli toteutunut tietyin varauksin...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
(Kesämaa)
(Karhumäessä kummittelee)
(Siemen)

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
(Elämäni, raffista raffiin) [Urheilijoiden elämäkerrat]
(Tiikerin jalanjäljillä) [matkakirja]

4. Kirjailijan ainoa teos
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

Sivuhuomautus: paras lukemani kirja 2019!

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

6. Rakkausromaani
(Hertta)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
(Siemen) [Viipuri]

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
(Lumileikkejä) [muutaman aukeaman kuvakirja lyhyillä teksteillä, mutta suosittelija oli 3-vuotias!]

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja 
(Rakkaus)

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
(Pimppini on valloillaan)

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
(Kesämaa)

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
(Kauhumaan kartta)

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
(Pimppini on valloillaan)
(Ilmasota ja kirjallisuus)
(Berliini 1945)

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
(Kesämaa)

17. Kirjassa on kaksoset
(A Cruel Wind [Dread Empire, #1-3])

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
(Ilmasota ja kirjallisuus)

19. Et pidä kirjan nimestä
(Pimppini on valloillaan)

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
(Tiikerin jalanjälki) [Nepal]

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
(Pysäytä ilmanstonmuutos)

23. Kirjan nimessä on jokin maa
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

24. Sokkona hyllystä valittu kirja 
(Pyhimysmurhat)

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
(Kesämaa)

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
(Elämäni, raffista raffiin)

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
(Ragnarök - jumalten tuho)

28. Kirjan kannessa on kuu
(Ajan Pyörä: Keulakuva)

29. Kirjassa nähdään unia
(Ajan Pyörä: Lohikäärme herää)

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
(Kesämaa)
(Parikin Ajan pyörää)

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
(Kesämaa)

32. Kirjan nimessä on ammatti
(Narrin palvelija)

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
(Ikitie)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
(Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country)
(Pimppini on valloillaan)

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
(Siemen)
(Pysäytä ilmastonmuutos)

36. Kirjassa ollaan yksin
(Anna Kortelainen: Siemen)

37. Pienkustantamon julkaisu
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
(Berliini 1945)

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
(Salamurhaajan oppipoika)

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
(Narrenturmit 1 ja 2) [koska hussilaissodat ovat kiinnostaneet]

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
(Elämäni, raffista raffiin) [John Daly, kiinnitin kannen nähdessäni huomion nimenomaan nimeen, en niinkään tukevaan golffariin...]

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Noituri-sarja)
(Lopotti)

44. Kirja kertoo Berliinistä
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Berliini 1945)

45. Kirjan nimessä on kieltosana
No Man's Land 1 ja 2 [sarjakuva, tai graafinen novelli]
(Ei kenenkään maassa) [Aloitettu 31.12.2019... "valmistuu" 2020]

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
(Kitchen)

47. Kirjassa on alle 100 sivua
(Valtatiet: Runoja)
(Tiikerin jalanjäljillä)

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
(Lopotti)

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
(Kauhumaan kartta)
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste) [sarjakuva, mutta hyväksyttäneen]

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
(Salamurhaajan oppipoika) [Turun kaupunginkirjastossa fantasiateemanäyttelyssä suositelluissa]

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 41–50

Olen muuttamassa Turusta Helsinkiin, joten bloggaustoiminta on ollut hidasta. Jos tähän väliin kuitenkin ehtisin vähän kirjoittaa lukuhaasteesta, joka menee kiireistä johtuen huonosti: olen yli 10 kirjaa jäljessä!

41. Robin Hobb: Narrin salamurhaaja

Fitzin tarina jatkuu! Summaan tämän trilogian viestin lopussa.

42. Robin Hobb: Narrin vaellus

Narrin ja Näkijän osa 2.

43. John Daly (toim. Glen Waggoner) Elämäni, raffista raffiin

Näin tammikuussa sattumalta erään minulle tuntemattoman lukevan tätä ja huomasin vilaukselta erikoisen kannen sekä kirjoittajan nimen. John Daly on hyvä nimi, eikö?

Oli melkoinen yllätys huomata että tämä onkin golffarin elämäkerta. Inhoan minigolfia ehkä eniten tämän maailman asioista enkä ymmärrä saati piittaa tavallisestakaan pätkääkään. Koetin "vaihtaa", mutta päädyin lopulta lainaamaan tämän. Kannattaa kokeilla uusia asioita, sillä tämä olikin mielenkiintoinen teos.

Kirja käy läpi John Dalyn myrskyisän elämän. Mieleenpainuvin juttu oli, kun Dalyn piti laihduttaa 30 kiloa päästäkseen koulunsa urheilujoukkueeseen. Hän ryhtyi dieetille, joka koostui pelkästään tupakasta (vie ruokahalun), viskistä (hän juo todella paljon, mutta ei omien sanojensa mukaan ole alkoholisti) ja popcornista. Dieetti toimi. En suosittele!

Daly on niitä henkilöitä, joista ei lukemansa perusteella osaa olla varmasti mitään mieltä. Kenties "vajaavaisuutensa tunteva kusipää" olisi hyvä ilmaus.

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

44. Sarah Andersen: Elämänhallinta on illuusio

Sarah Andersen kuvaa sarjakuvissaan hyvin introvertin ahdistujan elämää, joka vain ja ainoastaan haluaisi jäädä kotiin vällyjen väliin katsomaan Netflixiä. Hyvin samaistuttava!

45. Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho

Minulla oli tämän kirjan suhteen suuret toiveet mutta petyin pahasti. Punaupseerien nousu ja tuho on tärkeä teos, mutta siinä on aivan liikaa asiaa ja paljon leipätekstin tavaraa olisi voinut laittaa liitteiksi. Esimerkiksi yksi nimiluettelo vie tolkuttomasti tilaa ja on hankalasti käytettävänä raakatekstinä.

Varsinainen aihe on tietty kiinnostava ja kyllä tätä ammattimielessä lukee, mutta olematon toimitustyö syö niin tekstin kuin sanoman tehoa.

46. Robin Hobb: Assassin's Fate

Suomentajien hitauden vuoksi piti Narrin ja näkijän viimeinen osa lukea sitten englanniksi.

47. Kauhumaan kartta - Kirjoita jos uskallat

Tämä on veikeä kirjoitusopas lapsille ja nuorille! Kirjoitustehtävät on suunniteltu hauskasti, suomen kieli on hyvää ja muutenkin tämä on mainio pieni paketti. Ylipäätään kirjoitusoppaan laatiminen nuorille yhdestä genrestä on hyvä keksintö. Luulen, että tästä on hyötyä esimerkiksi äidinkielen opettajille.

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

48. Robert Jordan: Lähettilään (Ajan Pyörä #14)

Jaaaaa Ajan pyörä jatkuu. Pahoittelen, niin pitkä aika kun luin tätä suhteessa siihen kun kirjoitan tästä mutta ihan mukiinmenevää fantasiaa.

49. Heidi Köngäs: Hertta

Kommunistinen vastarinta ja sodan jälkeiset "vaaran vuodet" nimenomaan vasemmiston näkökulmasta ovat kiinnostaneet pitkään, teenhän väitöskirjaanikin arkeologiaan metsäkaartilaisten leireistä. Kun vielä Heidi Köngäksen tätä teosta kehuttiin arvosteluissa, niin enhän sitä voinut muuta kuin ottaa luvun alle. Päähenkilön, Hertta Kuusisen muistelmat löytyvät (hyvin tupakansavuisina versiona) kirjaston poistona omasta hyllystä mutta en ole ehtinyt niitä lukea.

Kaunokirjallisena teoksena Hertta on hieno, eli suositeltavaa luettavaa vaikka historiallinen tausta ei kiinnostaisikaan. Historiallisena tulkintana Hertasta ja Yrjö Leinosta kirja on – tautologian uhallakin – kiinnostava. Spekulaatiot siitä, että Yrjö Leino olisikin ollut "Ohranan" eli Etsivän keskuspoliisin eli Valpon leivissä ovat vanhoja. Esimerkiksi lukemani Jukka Rislakin Maan alla (myöhemmin tässä blogissa) toteaa, että melkein jokainen piilopaikka jossa Leino kävi jatkosodan aikana "paloi" hänen lähdettyään. Leinon persoonaa ja henkilökohtaisia ratkaisuja avataan melkein kokonaan tästä näkökulmasta. Leinon ja Hertan lisäksi mukana on Valpon entisen päällikön Esko Riekin (1891–1973) ajatuksia luotaavia lukuja. Henkilökohtainen ja historiallinen on sovitettu taitavasti yhteen.

Kirja kertoo Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon suhteesta, jossa Hertan helliä tunteita kuvataan usein, joten tämä laskettanee myös rakkausromaaniksi Helmet-haasteeseen.

6. Rakkausromaani

50. Antti Tuuri: Ikitie

Näin Antti Tuurin Ikitien elokuvateatterissa wallan walkokankaalta ja koska olen muutenkin lukenut Tuurin teoksia paljon kiinnosti Ikitie tietty kirjanakin. Jussi Ketolan muilutuksesta Neuvostoliittoon ja vaiheista amerikansuomalaisten perustamalla kolhoosilla. Teos on "taattua Tuuria".

Elokuva on parempi kuin kirja, etupäässä kiitos Hannu-Pekka Björkmanin joka tuo tarinan konnaan, Kaljuseen, huomattavasi enemmän syvyyttä kuin Tuuri kirjassaan.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Narri ja Näkijä -trilogia

Robin Hobbin Fitzin tarinan päättävä kolmiosainen teos poikkeaa siinä edellisistä Hobbin trilogioista, että nyt äänen saa myös Fitzin tytär Pörri (Bee). Tiivistetysti: Fitzin tytär Pörri kidnapataan ja Fitz aloittaa ajojahdin runneltu Narri apurinaan.

Varsinaisesti tämä on kirjasarjan heikoin tähän mennessä, mutta silti oikein luettavaa. Muut, suomentamattomat osat sademetsien kansoista ja elävistä laivoista kannattanee lukea ennen tätä kirjasarjaa, niin tämä avautuu paremmin.

Fitzin tarinan loppu on jokseenkin ennalta-arvattava, tie sinne vie toki yllätyksellisten ja mielenkiintoisten seikkailujen kautta.

Miltä lista näyttää (3.6.2019, kun aloitin blogikirjoituksen luonnoksen):


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 31–40

Tämä päivitys tulee nyt kovasti myöhässä, koska olin kesä-heinäkuun keskittynyt kirjoittamaan itse kirjaa ja arkistohommiin.

Tällä kertaa mukaan on eksynyt hirmuinen määrä Robin Hobbin Salamurhaaja, Narri & Näkijä sarjaa, koska kerronnan imu vei mennessään!

31. Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja

Kirjoitan Robin Hobbin kirjoista alaosaan summa summarumin, koska kirja-sarjat ovat kolmiosaisia ja tähän mahtuu kaksi ensimmäistä osaa eli Näkijän taru ja Lordi Kultainen.

32. Robin Hobb: Salamurhaaja taival

33. Batman: No Man's Land vol 2

Kuten mainitsin edellisessä blogikirjoituksessa, on Batmanin No Man's Land erinomainen Batmanin tarina-arkki.

34. Robert Jordan: Kaaoksen valtias (Ajan pyörä #13)

Tähän asti Ajan Pyörän rumin kansi. Mitä hittoa Randin käsille on tapahtunut???

35. Robin Hobb: Narrin matka

36. Robin Hobb: Narrin palvelija

Palvelija! Kirjan nimessä on ammatti (no, ööh, aikaisemmissahan on myös salamurhaaja, ammatti sekin...)

Helmet-haaste:
32. Kirjan nimessä on ammatti

37. Toni Morrison: Rakkaus

Tunnustan: luin kirjan pääasiassa siksi, että saisin Helmet-haasteen kohdan 10, rodullistetun kirjailijan kohdan suoritetuksi. Kirjaa suositteli Sammakon henkilökunta ja Goodreadsin perusteella tuttunikin ovat lukeneet ja tykänneet siitä.

Nimestään huolimatta Rakkaus ei ole rakkausromaani, vaan yhden hotellin, sen omistajan ja omistajaan kytkeytyneiden naisten vaiheiden hidasta ja taidokasta aukikerimistä. Tämä ei ole "helppo" kirja, vaan vaatii keskittymistä ja todellinen syventyminen edellyttäisi kai kirjallisuustieteen opintoja, joita minulla ei ole. Silti suosittelen lukemaan, aina ei kannata päästää itseään helpolla kirjallisuuden suhteen.

Helmet-haaste:
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

38. Antti Tuuri: Tammikuu 18

En ole lukenut Antti Tuuria vähään aikaan, joten kun huomasin että pitkään kyttäämäni Tammikuun 18 oli vapaana kirjaston hyllyssä, otin sen heti luettavaksi. Nappasin samalla Ikitien, koska näin elokuvan ja tykkäsin siitä (Helmet-haasteen kohta 33).

Tammikuu 18 on keskitason Tuuria. Tarina etenee jouhevasti ja tyyli on ennallaan, mutta kokonaisuutena tarinan kaari ei kaareudu, vaan tuntuu alkavan yhtä tössähtävästi kuin se päättyy. Tosin on hyvä, ettei Tuuri ole antanut historiallisessa fiktiossa kovinkaan paljon periksi houkutukselle tehdä repäisevän raflaavia käänteitä, joita ei todellisuudessa tapahtunut. Samalla tapahtumien hiljainen huumori vaikuttaa.

Tekstistä näkee taas, että kirjailija on tehnyt paljon taustatöitä yksityiskohtien eteen. Teoksessa seurataan rakennusmestari Sippolaa, kun hän perustaa suojeluskuntia ja päällystökouluja tulevaa venäläisiä vastaan tehtävää kansannousua varten.

39.  Robin Hobb: Narrin kohtalo

40. Reima Mäkinen: Mantšuria - Mannerheimin tulikaste

Huomasin sarjakuvan arvostelun Helsingin Sanomissa ja koska tykkään Turun Sarjakuvakaupasta, ostin sarjakuvan ihan omaksi. Sarjakuvabiografia kuvaa Mannerheimin vaiheita keisarillisen Venäjän armeijan upseerina Venäjän ja Japanin Kaukoidässä käymän sodan aikana.

Mantšuria on kaunis kirja. Vavahduttavin on kohtaus, jossa Mannerheimin rakas hevonen menehtyy sodassa. Kerronta toimii ja sitä helpottaa, kun jokaisen luvun alussa on esitelty esiintyvien henkilöiden kasvot ja nimet. Karttojen avulla käydään läpi yleistä Venäjä–Japani sodan (1904–1905) historiaa. Itse Mannerheim kuvataan kunniaa etsivänä ammattiupseerina, jolla on omat Pietarin hovin murheensa. Siis inhimillisesti ja kunnioituksella. Ajankuva on uskottava, sillä Reima Mäkinen teki kertomansa mukaan valtavasti taustatöitä tämän eteen, ja sen kyllä uskoo.

Lasken tekijän Reima Mäkisen Kuvagra-kustantamon pienkustantamoksi, joten Helmet-haaste:
37. Pienkustantamon julkaisu

Robin Hobbin kirjoista summa summarum:

Hyvä fantasia on hyvän dekkarin ohella koukuttavin kirjallisuudenlaji. Hobbin maailmasta tekee kiehtovan hyvät henkilöhahmot ja huolella laadittu maailma. Yleensä juuri  fantasiamaailma ja sen "magian" loogiset ehdot määrittävät, kantaako tarina vai ei. Salamurhaaja FitzUljaasta jaksaa lukea, hän havainnoi ja reagoi kuin aito, elävä ihminen. Samoin hänen kanssaan tekemisissä olevat ihmiset ja olennot ovat moniulotteisia. Poliittinen juonittelu tässä fantasiamaailmassa on hyvin uskottavaa ja monin paikoin raa'an realistista. Kaukana ollaan David Eddingsin pumpuloiduista ratkaisuista.

Ensimmäinen tarina FitzUljaasta, prinssin äpärän lapsuudesta kuninkaanlinnassa ja hänen kasvustaan salamurhaajaksi kuninkaansa palvelukseen on kokonaisuutena toimivin. Ensimmäinen kirja pohjustaa kahta seuraavaa niveltyen niihin luontevasti. Taustaksi kerrottakoon, että Fitz tuodaan lapsena kuninkaan hoviin, jolloin pohditaan pitäisikö tämä potentiaalisena vallantavoittelijana surmata vai ottaa hovin palvelukseen. Fitz päätetään lopulta ottaa salamurhaajakoulutukseen. Samaan aikaan merirosvojen, punalaivojen, hyökkäykset rannikolle alkavat. Nämä tarjoavat kaappaamiensa ihmisten omaisille kaksi vaihtoehtoa: joko nämä lasketaan menemään tai lunnaita vastaan heidät surmataan. Kuten arvata saattaa, ensimmäisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut Ahjon kaupunki kieltäytyy maksamasta ja vangit vapautetaan. Mutta nämä ovat vapautuneina sellaisessa tilassa, että merirosvojen vapauttamia aletaan kutsua ahjotuiksi (mainio suomennos!) ja osa kaupungeista ja kylistä maksaa vapaaehtoisesti lunnaat, koska se on parempi vaihtoehto. Merirosvot, valtataistelu kuninkaan kruunusta ja myytit Ikiaikaisista, jotka hädän tullen ovat tulleet auttamaan kuningaskuntaa kulkevat rinta rinnan kertomuksessa. Fitzin ohella toinen keskushenkilö on Narri, kalpea liki sukupuoleton olento, joka onkin kaikkea muuta kuin narri.

Lordi Kultaisen ensimmäinen osa taas on vähän irrallaan toisesta ja kolmannesta ja kenties kirjasarjan heikoin osa, vaikkakin itsenäisenä kirjana viihdyttävää fantasiaa. Toisessa kirjasarjassa FitzUljas palaa "eläkkeeltä" kuoliaaksi julistettuna auttamaan sukuaan. Merirosvojen kanssa on solmittu hauras rauha, ja sen sinetöimiseksi eli poliittisen avioliiton hintana on jään alle hautautuneen suuren lohikäärmeen surmaaminen kaukana pohjoisilla jäätiköillä. Narrin, Lordi Kultaisen mukaan lohikäärme pitäisi kuitenkin vapauttaa, että liki sukupuuttoon kuolleet olennot palaisivat taas maailmaan.

Kolmannesta sarjasta, jonka viimeinen osa on vielä suomentamatta ja jonka luin siksi englanniksi, kirjoitan myöhemmin.

Keskustelin kaverin kanssa siitä, miksi fantasiassa on aina kolme olentoa: susi, korppi (Narrin ja Näkijän tarussa eli kirjasarjan 3. trilogiassa) ja lohikäärme. Etenkin susi sankarin kumppanina tai kyky muuttua sudeksi ja suden ajatusmaailman kuvaaminen ovat melkein yksi fantasian pakkomielteitä (mm. Belgarionin taru, Game of Thrones). Taru Sormusten Herrassa on Hukkia ja Silmarillionissa suuri susi Carcharoth, ilmeisesti Fenriristä vaikutusta saanut kauhea peto. 

Jostain syystä skandinaavinen viikinkien mytologia on melkein jokaisessa maailmassa taustalla. Takuulla tästä löytyy kirjallisuustutkimusta, mutta en tähän hätään ehdi etsiä osuvia artikkeleita. 

Miltä lista näyttää 3.6.2019:


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 1–10

Vuodelle 2019 on sitten rutosti lukuhaastetta. Goodreadsissa tavoitteeni on 90 kirjaa ja lisäksi olen päättänyt osallistua Helmet-lukuhaasteeseen. Etenkin Helmet on hankala, mutta olen päättänyt, että voin kuitata yhdellä kirjalla useamman haasteen kohdan mutta listaan lopuksi, kuinka monta kohtaa tietty kohta täyttyi.

Olen päättänyt päivittää blogiin lukuhaasteen etenemistä aina 10 kirjaa luettuani. Tässä siis ensimmäiset kymmenen:

#1 Robert Jordan: Lohikäärme herää (Ajan pyörä #8)

Otin viime vuonna iltalukemisiksi Robert Jordanin kuuluisan Ajan Pyörä -sarjan, ja hyvää fantasiaahan tuo on. Lukuhaasteen täyttämistä nopeuttaa se, että Suomessa Karisto jakoi kirjat useaan osaan. Kariston painosten kannet ovat kyllä jostain fantasia stock image -tietokannasta...

Ajan pyörä on viihdyttävää fantasiaa. Ainakaan vielä ei ole ilmestynyt jumitusvaihe, josta sarjaa lukeneet tuttavat ovat minua varoitelleet. Jordanin fantasiassa naisilla on poikkeuksellisen vahva asema: kolmea päähenkilömiestä kohden on useampi todella vahva nainen.

Koska tämän lukuhaasteen yhteydessä tullee luetuksi useampikin Ajan pyörä, kohdistuu Helmet-haaste vaihtelevuudeltaan lähinnä kansikuviin.

Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia (Tel'aran'rhiodissa vilistetään jatkuvasti!)

#2 Kiira Korpi & Jere Nurminen: Kiira - Ehjäksi Särkynyt

Tämä oli kirja, jonka parempi puolisko halusi lukea mutta koska minulla oli paremmin aikaa noutaa se kirjastosta, tein varauksen. Taisin olla sijalla 179 tehdessäni varauksen... kun kerran oli niin suuri vaiva, päätin itsekin lukea.

Kirja oli todella mielenkiintoiseksi toimitettu ja erittäin hyvin kirjoitettu. Vaikka en jääurheilua lainkaan seuraa, olin vahvasti "hengessä mukana" lukiessani kirjaa. Kirja on erinomainen osoitus huippu-uran mukanaan tuomista vaikeuksista, jotka iskevät niin kehoon kuin sieluun. Tämä tekee kirjasta erittäin arvokkaan luettavan ja muistuttaa taas kerran, että vaikka päällepäin näyttää siltä että kaikki on hyvin ja menestyksekkäästi, voi kärsimys olla todellisuudessa suunnatonta.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue (urheilijaelämäkerrat)

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

#3 Steven Grant: Punisher Epic Collection: Circle Of Blood (The Punisher (1987-1995) Book 2)

Turun Sarjakuvakauppa mainosti tätä Twitterissä ja halusin lukea sarjakuvia. Ei sen kummempaa valintamekaniikkaa. Ihan viihdyttäviähän nuo sarjikset olivat, ei mitään mestariteoksia mutta omalla tavallaan hyvää sarjakuvaa. Osa yksittäisistä kuvista on huvittavan kökköjä.

Helmet-haasteen kohdat:

Ei

#4 Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country

Evakot ruotsinkielisissä kunnissa -hankkeeseen liittyvä kirja. Mielenkiintoisia artikkeleita ja kertomuksia hyvin toimitetussa paketissa.

Helmet-haasteen kohdat:

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

#5 Robert Jordan: Kultasilmä

Ajan Pyörän 9 osassa taistellaan Kaksvirroilla! Tätä Perrinin "paluuta alkuun" lukuun ottamatta ei mitenkään kummallisempi fantasiakirja, ihan viihdyttävä eikä kansi taaskaan liity mitenkään itse kirjaan.

Helmet-haasteen kohdat:



29. Kirjassa nähdään unia

#6 Glen Cook: A Cruel Wind (Dread Empire, #1-3)

Tämä on ollut ikuisuusprojekti. A Cruel Wind tuli hankittua Mustan Komppanian aiheuttaman Glen Cook -fanituksen myötä, mutta Chronicle of the Dread Empire ei temmannut samalla tavalla mukaansa. Cookin hienoa henkilökuvausta ja juonittelua on mukana, mutta juoni on sekavampi ja hyppivämpi kuin Musta Komppania. Toisaalta taistelukuvaukset ovat hyvin kiinnostavia ja uskottavia.

Varsinaisesti tässä niteessä on kolme kirjaa: A Shadow of All Night Falling, October's Baby ja All Darkness Met. Kaksi viimeistä muodostavat kiinteämmän kokonaisuuden kun taas A Shadow of All Night Falling on niiden epilogi. Ensimmäisen osan päähenkilö on Vartlokkur, mahtava velho, imperiumien ravistelija. Hänen teoistaan kostaakseen äitinsä kuolema ja muuttaakseen maailmaa alkavat vuolaat kerronnan virrat, joihin punoutuu monia hahmoja: sotilaita, velhoja, poliitikkoja, salamurhaajia, yliluonnollisia otuksia ja palkkasotureita.

Dread Empire on ihan luettavaa fantasiaa, jossa näkyvät Glen Cookin kerronnan vahvimmat puolet, mutta siinä on vähän liikaa "hälyä".

Helmet-haasteen kohdat:

17. Kirjassa on kaksoset

#7 Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin

Kirja joka tuli jossain vaiheessa puheeksi ja pitihän se lainata. Juutalainen Judith Kerr kirjoittaa käytännössä perheensä paosta Berliinistä 1930-luvulla natsien tultua valtaan ja matkasta Sveitsiin, Pariisiin ja Lontooseen. Lapsen näkökulma kaaostuvaan maailmaan ja vieraisiin kulttuureihin sopeutumiseen on hyvin kuvattu. Kuten aina, kirja on pelottavan ajankohtainen.

Ainoastaan kirjasarjan ensimmäinen osa on suomennettu, eikä kahta jälkimmäistä näköjään saa lainkaan Suomen kirjastoista.

Helmet-haasteen kohdat:

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

#8 Juha Valste: Neandertalinihminen - kadonnut lajitoveri

On kirjoja, jotka luetaan oman itsensä sivistämiseksi. Neandertalilaisista on paljon puhetta, joten ajattelin lukaista tämän Juha Valsteen kirjan. Kirja oli nopealukuinen eli sujuvasti kirjoitettu, mutta paljon, paljon samoja asioita toistava. Opin kyllä paljon uutta ihmislajin ja Neandertalin-ihmisen historiasta ja kirjassa oli kiitettävän paljon kriittistä sävyä joitakin tutkijoita kohtaan.

Susiluola-keskustelu referoidaan sukkelasti, etenkin, kun kyseessä on yksi suomalaisen arkeologian historian rumimpia ja "verisimpiä" vaiheita. Odotan aiheesta kirjoitettua paljastuskirjaa, mutta pitää kai odottaa parinkin kollegan nekrologia, ennen kuin tutkijoilla riittää rohkeutta puuttua aiheeseen.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ?????

#9 Robert Jordan: Taivaan tulet

Taas: oudolla kannella ei ole mitään tekemistä itse kirjan sisällön kanssa. Perus Ajan pyörää.



Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia

#10 Vesa Vares: Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939

Ainoa viisi tähteä minulta toistaiseksi tänä vuonna saanut teos. Vesa Vareksen valtavaan materiaaliin nojaava kirja Suomen ja Saksan suhteista sisällissodan jälkinäytöksissä ja maailmansotien välillä pitäisi määrätä jokaiselle lukiolaiselle kurssikirjaksi, niin paljon myyttejä ja hokemia tämä teos purkaa ja kumoaa. Tuskittelin jo aiemminkin, että Suomen 1920–1930-lukuja käsittelevä tietokirjallisuus on vähäistä. Tämä paikkaa pulaa suuresti.

Lähdekritiikki on loistavaa, pohdinta monipuolista ja ennen kaikkea kirjoitustyyli on sujuvaa ja mukaansatempaavaa: kirjaa haukkasi kerralla 50 sivua huomaamattaan, vaikka esimerkiksi alaluvun "Kolmas valtakuta suomalaisissa poliisilehdissä" voisi kuvitella kuolettavan tylsäksi tieteelliseen aikakauskirjaan haudattavaksi artikkeliksi, mutta Vares tekee siitäkin kiinnostavaa luettavaa.

Käytännössä joissakin piireissä edelleen jossain määrin vaalittu myytti siitä, että "Suomen saksalaissuuntautuneisuus" maailmansotien välillä suorastaan pakotti Neuvostoliiton hyökkäämään 1939 tulee niin totaalisesti ja perusteellisesti teilatuksi, että ihme jos siihen vielä vedotaan.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

Miltä lista näyttää 14.2.2019:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

4. Kirjailijan ainoa teos

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

6. Rakkausromaani

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

17. Kirjassa on kaksoset

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

19. Et pidä kirjan nimestä

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

23. Kirjan nimessä on jokin maa

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

28. Kirjan kannessa on kuu

29. Kirjassa nähdään unia

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

45. Kirjan nimessä on kieltosana

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Vuodelle 2019: Helmet-haaste

Pitää ryhtyä sitten vuodeksi 2019 Helmet-haasteeseen. Otin vuodelle 2018 Goodreadsissa vaatimattoman 25 kirjan haasteen, ja olen (sarjakuvat mukaan luettuna) lukenut 68 kirjaa 27.12.2018. Jos ottaisin vuodelle 90 luetun kirjan haasteen, niin saisin kuitattua niistä yli puolet Helmet-haasteella!

Alla muistutukseksi Helmet-lukuhaaste 2019:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Tässä Turkulaisen artikkeli vuoden 2019-haasteesta:

https://www.turkulainen.fi/artikkeli/731986-tuoreessa-helmet-lukuhaasteessa-on-taydet-50-kirjaa-tasta-kirjapaketista-puhutaan

Kielenkääntäjistä

Yksi eniten arvostamistani ammattialoista on kääntäjien jalo ammatti. Englannin, ruotsin, saksan jne. kielisen tekstin saaminen toimimaan suomeksi on erittäin vaativaa. Esimerkiksi Harry Potterien lumo on nimenomaan erinomaisten suomenkielisten käännösten ansiota. "Ankeuttajat" ovat jo vakiintuneet kielenkäyttöömme. Aku Ankka on suomeksi harvinaisen riehakasta kielen iloittelua, toisin kuin astetta totisemmat englanninkieliset originaalit. Samoin Monty Pythonia on suomennettu lahjakkaasti, esimerkiksi "Nudge nudge" sketsin lausahdus "Ymmärrän yskän, ylkäseni!" on yksinkertaisesti hieno. Hyvät käännökset ovat suomen kielen elinvoimaisuuden kannalta elintärkeitä. Ei ole pelkästään voittoa, jos väki joutuu lukemaan haluamansa kirjat ja katsomaan TV-sarjat alkukielellä. Käännetty teos voi olla jopa parempi kuin alkuperäinen!

Suurin syy YLE-veron vastustukseeni on heidän audiovisuaalisten kääntäjien paska laatu. Esimerkiksi Kahden kerroksen väkeä sarjassa repliikki "I was reading the Good book by the fire" on suomennetty "Luin takan ääressä hyvää kirjaa". Kyseessähän on tietysti Raamattu eikä mikä tahansa "hyvä kirja". Etenkin epookkisarjoja ja Christien juttuja on suomennettu laiskasti, toisinaan en tiedä pitäisikö tunkea teroitetut lyijykynät molempiin korviin vai silmämuniin.

Jonkun pitäisi valvoa myös DVD:llä olevia, kuuroille tarkoitettuja tekstityksiä. Esimerkiksi Komisario Palmun Erehdyksen DVD:n kirjastosta lainassa olleen levyn normaali elokuva ei toiminut, joten laitoimme suomi-tekstityksen päälle ja elokuva toimikin hyvin. Mutta tekstitys ei! Esimerkiksi seuraava kohta herätti tahatonta hilpeyttä:

Neiti Rykämö: - Se ei ole totta! Erik ei ole murhaaja!

Neiti Rykämö, tekstitys: - Se ei ole totta! Erik ei ole vajaavainen!

Kunnollinen käännöstyö edellyttää valtavaa yleissivistystä. Minulla on kirjahyllyssäni muun muassa suomi-englanti-suomi sanakirjoja lähes jokaiselta vuosikymmeneltä, sillä sanojen merkitys muuttuu vuosien mittaan. Kun parempi puoliskoni käänsi Benjamin Buttonin uskomatonta elämää, oli sanan "whiskers" merkityksen selvittämisessä työtä. Vanhasta sanakirjasta selvisi, että nykyään viiksiä tarkoittava sana tarkoitti kirjan kirjoittamisen aikaan nimenomaan poskipartaa.

Sotilaallisesti yksi murheellisimpia käänösvirheitä tehtiin Italiassa vuoden 1944 alussa. Saksalaiset olivat suostuneet jättämään kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaan Monte Cassinon luostarin miehittämättä ja puolustuslinjansa ulkopuolelle. Liittoutuneet kuitenkin sieppasivat viestin, jossa käytiin saksaksi seuraava viesti:

- Wo ist der Abt? Ist er noch im Kloster?

Sanoma käännettiin "Missä on sotilasosasto? Onko se vielä luostarissa?" sillä "Abt" tulkittiin lyhenteeksi sanasta "Abteilung" eli sotilasosasto. Eli saksalaiset pitivät sittenkin joukkojaan luostarissa! Luostarin niskaan kipattiin seurauksena 453 tonnia pommeja, saksalaiset laskuvarjojääkärit miehittivät rauniot ja useiden kuukausien taisteluissa menetettiin 54 000 liittoutuneiden ja 22 000 saksalaista sotilasta. Arvokas luostari jauhautui tomuksi.

Taistelu oli kenties maailmanhistorian turhin. Sana "Abteilung" on nimittäin femiini eli die Abteilung. Sotilasosastoon viittaavana lause olisi kuulunut "Wo ist die Abt?". Der Abt, maskuliini, puolestaan tarkoittaa apottia, jollaisen löytyminen luostarista on melko ymmärrettävää. Vasta liittoutuneiden massiivinen pommitus teki Monte Cassinosta erinomaisen puolustusaseman, josta käsin liittoutuneille – jotka loppujen lopuksi voittivat taistelun – aiheutettiin valtavat tappiot.

Joten muistakaa, käännöksen laadulla on väliä.

Taasen katsaus luettuihin kirjoihin

Tällä kertaa suuri määrä aikaani on mennyt kieltolakiin liittyvän kirjallisuuden läpikäymiseen. Aihe on mielenkiintoinen ja sitä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta mutta yllättävää on, että kunnollinen yleisesitys asiasta puuttuu edelleen lähes täydellisesti. Aiheesta pitäisi kirjoittaa ainakin 1500 sivun opus, jossa käytäisiin kunnolla läpi kieltolain vaiheet, synty ja seuraukset laajan vertailun ja käytäisiin etenkin myytit läpi oikein urakalla.

Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva (2015)

Aloitin kieltolakiin tutustumisen kaunokirjallisuudesta, sillä Mikko Porvalin uusi "Carelia Noiriksi" luokiteltu Sinisen kuoleman kuva käsittelee kieltolakiaikaa Viipurissa ja Karjalan kannaksella. 

Tämä teos oli jostain syystä parhaimmillaan keskiosassa. Alku kangerteli ja loppu "töksähti" mutta tarina kuitenkin kulki hyvin. Kirja on mainiota ajankuvaa mutta minua jäi kaivelemaan se seikka, että ainoat karjalan murretta puhuvat viipurilaiset olivat katulapsia. Aikuisilta ei edes aseella uhatessa katoa hallittu kirjakielisyys! Viipurin Porvali esittää hyvin, mutta mikäli havaitsin oikein hän käyttää Viipurin linnan ohittavasta sillasta nimitystä Linnasilta: aikalaiset puhuivat siitä ainakin Karjala-lehden perusteella Turun siltana. Mutta nämä ovat minimaalisen pieniä rikkeitä, kokonaisuutena Viipuri tulee hyvin ja tunteella esille.

Kirja on siinä mielessä mielenkiintoinen poikkeus valtavirrassa, että hypernerokkaiden tai särmäkkäiden rikollisten sijaan painopiste on etsiväkaksikossa. "Suurta konnaa" ei - näin juonipaljastuksena - ole vaan rikolliset ovat tavallisia, mikä tuo kirjaan realistisuutta. Porvalin sankarit on luotu hyvin, vaikka ovat hieman liian moderneja ajankuvaan nähden. Viipurin tullikamarinkin kertomuksista tosin löytyy 1920-luvun lopulta tapauksia, joissa rikostutkinta tehtiin ajoneuvon jättämiä renkaanjälkiä myöten niin tarkasti, ettei Porvali ole päähenkilöidensä metodeissa hakoteillä, hieman vain aikaa edellä. Varsinaisista anakronismeista ei voi puhua. Samalla kirja onkin äärettömän kiehtova katsaus aikansa rikos- ja rikospaikkatutkimukseen. Esimerkiksi sormenjälkien kelpaamattomuus todistusaineistona tuona aikana tuodaan hyvin esille.

Reijo Ahtokari: Pirtua, pirtua - Kieltolaki Suomessa 1.6.1919 - 5.4.1932 (1972)

Myönnetään: kirja on äärimmäisen viihdyttävä ja lennokkaasti kirjoitettu. Se on myös siinä mielessä harvinainen, että Ahtokari käsittelee myös Viipuria esimerkein kun tuoreemmat kuvaukset kieltolaista keskittyvät vain ja ainoastaan Helsinkiin.

Kirjassa on se suuri kirous, että se on varmasti ollut osaltaan ainoana yleisesityksenä aiheesta olennaisesti luomassa ja toistamassa kieltolain keskeisiä myyttejä.

Raimo Pullat: Itämeren rutto - Pirtun salakuljetusta vuosina 1919-1939 (1993)

Hyvä ja tiivis esitys kieltolaista virolaisen salakuljetuksen kannalta. Teos osoittaa hyvin, että "virolaisen spriin" merkitystä on liioiteltu kieltolakikirjallisuudessa suuresti, pääasiassa Maalaisliiton aikalaispropagandassa. Spriin suurtuottaja- ja tuojamaata Saksaa kun ei uskallettu kritisoida. Itse havaitsin tämän germaanivaikutuksen käydessäni läpi Viipurin raastuvanoikeuden tullitakavarikkoasiakirjoja: vuoden 1925 jälkeen melkein kaikki takavarikoitu sprii oli saksalaista.

Pertti Kolari & Juha Varis: Höyryautosta puukaasuun. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita (2007)

Tutkiessani autojen osuutta Viipurin spriin salakuljetuksessa minua alkoi tökkiä, ettei mistään löytynyt kunnon tilastoa Viipurin autokannasta. Mitä miellyttävin yllätys kohtasi minua, kun kävin läpi Vaski-kirjaston kokoelmia hakusanoilla autot ja rajaamalla aiheeksi historian sekä Turun pääkirjaston kokoelmat sain melkein heti tämän mitä täydellisimmän täysosuman!

Kirja on käytännössä hyvin tehty ja kuvitettu luettelo Viipurin lääniin rekisteröidyistä autoista. Luettelon laatimisessa on ollut tolkuttoman suuri työ, mutta se on tehty viimeisen päälle ja kun kirja on kuvitettu hyvin ja mukana on mielenkiintoisia tarinoita, on lopputulos loistava ja hatunnoston arvoinen. Valitettavasti kieltolakivuoden 1926 tilasto puuttuu, mutta siitä ei voi tekijöitä moittia kun muiden vuosien luvut muuttuvat ja vieläpä eriteltynä autolajeittain sekä kaupungeissa ja maaseudulla rekisteröityihin autoihin. Kun heti alussa vielä huomautetaan lähdekritiikistä tilastojen suhteen, on syntynyt mallikelpoinen tutkimus.

Kari Kallonen: Algoth Niska - salakuljettajien kuningas (2000)

Viihdyttävä kirja Algoth Niskasta, joskin kohteen "ihailu" paistaa läpi. Kannattaa lukea seikkailukirjallisuutena eikä historiakirjana.

Jaakko Hämeen-Anttila & Venla Rossi: Nälästä nautintoihin: Ruoan tarina (2015)

Hyllyssäni ei ole laisinkaan Hämeen-Anttilan teoksia ja Tuhannen ja yhden yön tarinanikin ovat minulla loistokkaassa kuuden niteen painoksena Kaija Rainerlan suomennoksena (1968). Hämeen-Anttilan huumekirjakin Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria kiinnostaisi lukea, mutta arvostelut ovat olleet sen suhteen vähän niin ja näin. Perusteellinen Nälästä nautintoihin -arvostelu julkaistiin Agricolassa vastikään.

Kirja on suunnattu laajalle yleisölle. Kieli on poikkeuksellisen siistiä ja viimeisteltyä, kehuni oikolukijalle. En muista milloin viimeksi olen nähnyt tällaista kirjallista suoritusta. Kirja on myös nopealukuinen ja ilahduttavasti vaikeaselkoisten sivistyssanojen sijaan on käytetty kunnollista suomen kieltä.

Jotenkin vierastin kirjan käsittelyä. Aina kahden kappaleen välein odotin pomppaako jostain kyltti jossa lukee "FUN FACT!" tai "DID YOU KNOW?!". Montaa asioista en toki tiennyt, olenhan sodankäynnin tutkija enkä ruoan, mutta pidemmän päälle osa setvityksistä kävi ärsyttämään. Samalla teksti alkoi poukkoilla. Kirjallisuuden käyttö lähteenä ruokakuvauksissa oli toki hyvä asia, mutta siinä taas kävi tökkimään Hämeen-Anttilan kotikirjaston päälleliimaaminen. Tunnustan, että valtaosaa kirjoista en ollut lukenutkaan ja epäilen, onko kirjan kohdeyleisöstä ylipäätään kukaan. Kirjallisina vinkkeinä kirja on asiansa ajava, joskaan ainuttakaan kirjaa ei tehnyt mieli lukea lainausten ja kuvausten perusteella! Valitussa kirjallisuudessa on omia painopisteitä, luonnollisesti, ja voi vain kirjoittaa siitä mitä on lukenut. Tuntuu kuitenkin siltä, että varsinaisesti tätä kirjaa varten ei luettu erikseen mitään. Hämeen-Anttilan panos tässä on suorastaan päälleliimattu. Kaunokirjallisessa puolessa jäin esimerkiksi nälkää käsittelevän luvun suhteen kaipaamaan Hertta Müllerin mestarillista ja sadunomaista kuvausta nälästä vatsassa piikkinsä ulos työntävänä siilinä teoksessa Ihminen on iso Fasaani (Keltainen Kirjaston 2009 julkaisemassa versiossa s. 88-90).

Ruokaa käsitteleviä tilastollisia tutkimuksia julkaistaan ainakin tusina joka päivä, joten niitä sopivasti lainaamalla saa kyllä mitä vain todistetuksi toteen. Klassikkoesimerkki ovat kananmunat, jotka kolmen tai viiden vuoden välein julkaistavissa tutkimuksissa joko suositellaan jättämään kokonaan pois tai joita kehotetaan syömään kaksinverroin enemmän. Alkoholia ja sokeriteollisuutta käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu vastikään. Ruokaa ja ruokailua koskeviin tutkimuksiin pitäisi suhtautua mitä lähdekriittisimmin. Klassikko tästä löytyy arkeologiasta ja kuuluisasta Arizonan Tucsonissa toteutetusta jäteprojektista, jossa tutkittiin kulutusta asukkaiden roskien perusteella ja tietoja verrattiin haastattelututkimuksiin. Etenkin alkoholin kulutus oli huomattavasti suurempaa tyhjien kaljatölkkien perusteella kuin haastateltavien vastausten perusteella: luotettavimmat tiedot kulutuksesta saatiin taloudesta niiltä, jotka eivät juoneet lainkaan. Kaikkein kiehtovin lopputulos oli mielestäni kuitenkin se, että lihan kulutus kasvoi kun ihmiset yrittivät vältellä sitä uusien ravintosuositusten perusteella! Kuluttajat eivät enää ostaneet kyljyksiä tai muita vastaavia tuotteita vaan makkaroita, salameja yms. joissa on suhteessa enemmän lihaa. Ihmiset tosissaan kuvittelivat syövänsä vähemmän lihaa näillä valinnoilla. Arkeologinen tulkinta asiasta menisi Tucsonista kirjoittaneiden mukaan todella metsään: jos vastaava olisi tapahtunut esihistoriassa olisivat arkeologit arvelleet, että ihmiset rationaalisesti siirtyivät enemmän energiaa tiivistetyssä muodossa sisältävän ravinnonlähteen pariin hyläten suhteessa niukemman lähteen.

Muina puutteina kirja on Suomen suhteen lähes täysin Helsinkikeskeinen. Turussa Vähätorin varrella on  ravintola Panini, jonka näyteikkunassa on saviruukkujen palasia ja teksti, jonka mukaan paikalla on "jo satoja vuosia sitten ollut ravintola: nämä löytyneet sirpaleet todistavat sen". On hyvä, että kirjassa toistetaan tietyt asiat useaan otteeseen mutta vähän liian usein todetaan esimerkiksi että Iso-Britannia ja Venäjä ovat teenjuontimaita. Leipätekstissä kävivät myös tympimään toistuvat seksiä ja ruokaa yhdistävät kappaleet. Herkun sijaan kirja muistuttaa pullamössöä jossa on runsaasti sattumia. GoodReadsissa pinnistelin, antaisinko tälle kaksi vai kolme tähteä. Päädyin antamaan kaksi koska arviona se om "It was ok", vaikkakin kirjassa oli myös paljon puolia joista pidin. Suosittelen perusteoksena ruoan historiasta.

Kummallista kyllä, tämä on yksi harvoja kertoja kun ruokaa käsittelevää teosta lukiessa itselleni ei tullut lainkaan nälkä. Poistuin aikoinaan esimerkiksi Euroopan esihistoriaa käsitteleviltä luennoilta pohjattoman nälkäisenä pelkästään kuultuani, miten paljon alkuhärkiä syötiin ja millaisia ruoanlaiton jälkiä asumispaikoilta on löytynyt.

Nyt sanon rumasti: ilmeisesti Jaakko Hämeen-Anttila on kyllästynyt olemaan Suomen akateemisen maailman islam-asioiden automaattivastaaja, joten nyt hän on ryhtynyt laajentamaan osaamisalaansa kotikirjastonsa pohjalta. Pitänee lukea vielä Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria jotta voin haukkumisen sijasta purrakin tai tietenkin muuttaa mieltäni, millainen kirja sitten onkaan.

Hieman piikkiä kulttuurihistorijoitsijoiden suuntaan, koska ilkimys

Luokittelen Nälän ja nautinnon kulttuurihistoriaan, joka on yksi vähiten arvostamani historiantutkimuksen aloista. Tästä hieman taustatietoja lukijalle. Yhtenä syynä inhooni ovat opinnot Turun yliopistossa, jossa historian perusopintoihin kuului tietty kulttuurihistorian dominanssi, olihan rehtori Virtanen kulttuurihistorioitsija. Kymmenien tuttujeni ja ystävieni perusopinnot jäivät suorittamatta tai pitkittyivät vuosikausilla siitä syystä, että pakettiin kuului 2 opintopisteen essee jossa kaikki aiheet - niitä oli kymmeniä - olivat enemmän tai vähemmän perseestä. Itse suoritin sen hampaat irvessä, aiheena katuvalojen rikkominen osana eurooppalaisia kaupunkimellakoita.

Osasyynä kulttuurihistorian dominanssiin oli muiden kulttuurin tutkimusten aiheiden ahdinko. Etenkin kansatiede oli hylännyt omia perinteisiä aiheitaan ja kulttuurihistorioitsijat kahmivat niitä itselleen esittäen  esimerkiksi uutena ja mitä ihmeellisimpänä huomiona, että menneisyydestä ja historiallisista tiedoista saa uutta tietoa esimerkiksi haastattelemalla ihmisiä! Vau! V*ttuilin aiheesta aikoinani raskaasti. 

Etenkin arkeologiasta loikkasi suuri määrä väkeä (PETTURIT!) kulttuurihistoriaan, mutta myös toiseen suuntaan muutti muutama opiskelija. Keskimäärin jos halusi tutkia jotain aihetta mahdollisimman laveasti loikkasi kulttuurihistoriaan, mutta heti kun aihe tarkentui opiskelija loikkasi toiseen oppiaineeseen. Kulttuurihistoria on "anything goes" oppiaine, jossa tehdään jokaista hyvää tutkimusta kohden viisikymmentä enemmän tai vähemmän sutta. Toki muuallakin tehdään karmeaa tutkimusta, mutta kulttuurihistoriassa laveutta yritetään perustella monipuolisuudella ja tarkkuudella vaikka monesti suuhun jää maku siitä, että lähteitä valikoivasti käyttämällä mitä vain saa perustelluksi ja todistetuksi. Arkeologiassa vastaavaa harrastetaan yleensä ottamalla käyttöön linqvistiikka ja nimistötutkimus heti kun arkeologiset lähteet loppuvat tai uupuvat.

Lukemisia

Tämän vuoden lukuhaaste etenee hyvin, koska tänä vuonna lasken sarjakuvatkin mukaan. En tosin seuraa sitä aktiivisesti täällä blogissa, mutta tässä muutamia poimintoja:

Musta Komppania

Pistäydyin AdLibrisistä ostamassa jatko-osat Glen Cookin Black Company -fantasiasarjaan. Toinen kirjaomnibus, Book of the South (kirjat 4 - 6) tuli luettua lyhyessä rysäyksessä, sillä ne olivat kerta kaikkiaan liian koukuttavaa luettavaa. Cookin kieli on rikasta ja helposti seurattavaa sekä kirjasarjan henkilökaarti on erinomainen, välttäen kaikki kliseet. Cookin kyky pyörittää tarinaa on kerrassaan verraton, hän samalla paljastaa ja salaa lukijalta nerokkaasti juonen kulkua saaden aikaan "vielä yksi luku" -vaikutuksen.

Kirjan sotilasmaailma, poliittinen manipulointi ja jopa taikavoimien käyttö on uskottavaa. En tiedä mitä Cook on lukenut taustalukemisiksi mutta realismin ja fantasian yhdistelmä kirjasarjassa on saumaton.

Mustan komppanian toinen osa Varjot pitenevät (Vaskikirjojen julkaisu) on suomennettu tammikuussa ja englanninkielisen lukeneena voin suositella. Kipinkapin kirjakauppaan siitä! Kesä jatkuu vielä!

Seagalogy

Sain kaverilta arkeologien keskiviikkoklubista (joka koontuu joka toinen keskiviikko keskustelemaan ja esittelemään kirjoja) nimimerkki Vernin kirjoittaman tiukan analyysin Steven Seagal elokuvista, nimeltään Seagalogy. Luin kirjaa ääneen toistuvasti nauraen. Vern on pirullisen hyvä kirjoittaja ja hänen elokuvakatsauksensa ovat nerokkaita.

Seagalogy analysoi keskeisiä elementtejä näyttelijä, mättömies Steven Seagalin elokuvista ja vähän muustakin. Seagalin leffat ovat omassa luokassaan B-leffasarjassa, ja kirjan jälkeen niistä nauttii todennäköisesti entistä enemmän. Eiväthän Seagalin leffat ole taideteoksia tai käsikirjoituksen sun muun riemuparaateja mutta hitto vie, ne viihdyttävät. Humanistikaan ei voi elää pelkällä kaviaarilla.

Kiinnostavana havaintona Seagal-leffat ennakoivat lukuisia ilmiöitä jotka tulivat puheenaiheeksi vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi legendaarinen On Deadly Ground (1994) ennakoi ympäristöonnettomuuksia ja vaikeuksia siihen aikaan, kun Vihreät olivat vasta muutama homeesta vihertynyt ex-kommunisti ryhmittyneenä Soininvaaran ympärille.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Se on paitsi syvällisten ja analyyttisten mutta myös verratonta huumoria ja kieltä osoittavien elokuvakatsausten raskassarjalainen.

Hugleigur Dagssonin piirrokset

Lainasin neljä kirjaa kirjastosta jotka luin hujauksessa. Olen mielenvikaisen ja sysimustan huumorin ystävä ja suuri osa tämän herran jutuista sai minut nauramaan ääneen. Piirrostyyli sopii hyvin tylyihin vitseihin ja toisaalta lukuisat vitseistä pistävät ajattelemaan. 

Esimerkiksi yhdessä Dagssonin sarjakuvassa on saksalainen vanhainkoti, jossa dementoituneet vanhukset kuljevat edestakaisin hokien "Heil hitler". Vitsin konteksi on rankka, huomioon ottaen että moni hyväksyy selityksen "tavallinen kansa ei tiennyt". Keskustelin vuosia sitten folkloristi Anne Heimon kanssa tästä ilmiöstä ja hän muisteli aiheesta tuoretta teosta, jossa saksalaisen suvun lapsenlapset selittivät, että heidän isovanhempansa pelastivat juutalaisia sodan aikana. Tämä siitä huolimatta, että isovanhemmat olivat selvästi ja todistettavasti vannoutuneita natseja ja ilmeisesti myös ilmiantoivat juutalaisia. Jälkeläiset vain halusivat kertoa omista juuristaan tarinaa, jonka halusivat uskoa. Samoin julmalla tavalla huvitti tositarina saksalaisesta dementoituneesta mummelista, joka tuijotti vanhainkodissa hämmästyneenä mustaa hoitajatarta ja tuumi ääneen "Minä luulin että me kaasutimme nuo kaikki!" Musta huumori uppoaa sitä paremmin, mitä suurempi on joko yhteneväisyys tai kontrasti todellisuuteen.

Mukana on myös runsaasti ruumiineritteisiin liittyviä juttuja, mutta niistä tykkääminen "on makuasia sano koira kun pallejaan nuoli."

Terry Pratchett & Stephen Baxter, Pitkä maa

Olen nyt lukenut neljä osaa kaksikon kirjasarjasta ja loppupuolella alkoi hieman tympiä, vaikka hyviähän kirjat silti olivat. Niiden resepti on yksinkertainen: otetaan kaikki viimeisen 15 vuoden aikana julkaistut Tieteen Kuvalehden artikkelit, jotka käsittelevät ihmiskunnan ja teknologian tulevaisuutta ja ympätään ne yhteen. Lisätään mausteeksi lukematon määrä maapalloja, joilla jokainen visio voi toteutua ja kirjoitettavaa riittää vaikka kymmeneen kirjaan. Kirjoitettavaa on niin paljon, että esimerkiksi kirjasarjan toinen ja kolmas tuntuvat loppuratkaisuiltaan suorastaan turboahdetuilta ja pikakelatuilta. Etenkin toinen osa tökki, Mars-seikkailu eli kolmas osa oli viihdyttävä [kenties sarjan paras], Long Utopia eli neljäs osa taas tympi. Pratchettin ja Baxterin Utopiaan luoma messiashahmo oli jokseenkin ärsyttävä veto. Edesmenneen Pratchettin Kiekkomaailman herkullisia henkilöhahmoja jäi kaipaamaan Pitkää Maata lukiessa. Esimerkiksi kun Kiekkomaailmassa Terry kuvasi erästä kreiviä suurin piirtein toteamalla "Varo ihmisiä, jotka ajattelevat kursiivissa" jokainen ajatteleva ihminen tietää, millaisia ihmisiä hän tarkoitti. Häkellyttävän moni näistä pyrkii professoriksi, koska toisin kuin muut he ajattelevat.

Kun Bachelor of Arts, historian ja kirjallisuudentutkija maailman pelasti

Sotahistorioitsijana, arkeologina, humanistina jne. minun on nyt kirjoitettava historian tutkimuksen puolesta. Yliopistoja potkitaan taas vaihteeksi rajusti päähän ja "innovaatiopolitiikka" ei perinteisesti näe humanisteilla muuta kuin voitolla hyvinä kausina ostettavan lisäarvon. Niinpä raapustan tähän muutaman rivin historiantutkimuksesta, jonka ansiosta suuri osa tällä hetkellä vallan huipulla olevasta sukupolvesta ei ole tuhkakasana. Kirjoitan teoksesta, joka todennäköisesti pelasti ihmiskunnan valtaosan hengen, ellei peräti koko planeettamme.

Maailma on viimeksi käynyt lähellä loppua vuonna 1962 Kuuban ohjuskriisin aikoihin. Päättäjät eivät kuitenkaan painaneen nappia, jonka seurauksena lukematon määrä ihmisiä olisi tuhoutunut. Miksi? Mikä ajoi rationaaliseen valintaan (joka on insinöörien, lääkärien, fyysikoiden ja KOVIEN tieteiden juttu, kun humanistit söheltävät höttöisen kvalitatiivisen tutkimuksen parissa)? 

Jonathan Glover mainitsee teoksessaan Ihmisyys, että Yhdysvaltojen puolella tämä johtui Barbara Tuchmanin historiateoksesta Elokuun tykit. Kirja kuvaa ensimmäisen maailmansodan syntyä ja sitä, kuinka päättäjät 1914 väkisin ajoivat maansa sotaan, joka tuhosi arviolta 16 miljoonaa ihmistä. Kirja oli juuri ilmestynyt, ja Yhdysvaltojen ulkopoliittinen johto, presidentti J.F. Kennedy etunenässä olivat lukeneet sen. He tajusivat, miten riistämällä vastapuolelta aikaa toimia ja esittämällä jyrkkiä ultimaatumeja oli aiheutettu hirvittävä massamurha, tai kuten John kuvasi veljelleen Robertille: "-- he näyttivät kompastuneen mukaan sotaan 'typeryyden, yksilöllisten vastenmielisyysseikkojen, väärinkäsitysten sekä henkilökohtaisten alemmuus- ja valtakompelksien johdosta'." Lopuksi hän sanoi:

"En aio toimia siihen suuntaan, että joku voisi kirjoittaa siihen verrattavan kirjan Lokakuun ohjukset"(Glover 2006: 282). 

Vuoden 1914 kokemuksista otettiin opiksi: kun ajan annettiin tehdä tehtävänsä, taisteluraivo muuttui sodan peloksi. Molemmat osapuolet tarjosivat toisilleen mahdollisuuden vetäytyä nurkkaan ahdistetusta asemasta. Maailma pelastui.

Vaikka ydinaseiden tuhovoimaa on liioiteltu ja ne olisi keskitetty "vain" suuriin asutuskeskuksiin ja sotilaskohteisiin, olisi kymmeniä ellei satoja miljoonia ihmisiä kuollut. Voimme vain arvailla, miten moni ohjus olisi iskenyt Suomeen "ennaltaehkäisevänä iskuna". Yhdysvallatkin oli kartoittanut Suomen tuhotakseen tarvittaessa Neuvostoliitolle potentiaalisesti tärkeitä kohteita. Vuonna 1962 maailman väkiluku oli 3,14 miljardia ihmistä. Neuvostoliitossa asui tuolloin arviolta 220 miljoonaa ihmistä, Yhdysvalloissa arviolta 186,2 miljoonaa. Suomalaisia oli yli 4,42 miljoonaa henkeä. Iskiessään ohjukset olisivat vaikuttaneet kaikkien näiden elämään enemmän tai vähemmän kohtalokkaasti. Nyt heidän jälkeläisiään on satoja miljoonia, ellei miljardeja. Joku väestöpoliitikko laskekoon tarkan arvon. Hallituksestamme pääministeri Sipilä oli tuolloin vuoden vanha ja ulkoministeri Soini juuri syntynyt. Valtiovarainministeri Stubbin parhaimmassa iässään oleva 27-vuotias isä pohti jääkiekon saloja. Poika syntyisi kuuden vuoden kuluttua. Pikkuinen Soini (syntyi Raumalla, satamakaupunki) ja Göran Stubb (helsinkiläisen jääkiekkojoukkue HIFKin riveissä) olivat tuolloin ilmeisesti suurissa asutuskeskuksissa, siis todennäköisissä ohjuskohteissa. Veteliläinen Sipilä olisi ollut todennäköisesti turvassa iskun välittömiltä seurauksilta. Laskeuma ja nälänhätä olisivat todennäköisesti tappaneet hänet muutaman viikon kuluttua.

Fyysikot tekivät laskelmat ydinaseen tekemiseksi. Insinöörit suunnittelivat ja rakensivat ne ohjukset, joilla ydinlataukset saattoi toimittaa perille. Yksi I maailmansodan alkua käsittelevä historiateos pysäytti niiden käytön.

Humanismin ongelma on oikeastaan siinä, ettei ihmishengelle voi ilmoittaa hintaa. Risteilyohjukselle (ja sen työllistävälle vaikutukselle) voi. Mutta sanoisin saman kuin taannoin talvisotapostauksessa olleessa plakaatissa: Koska ihmishengelle ei voi antaa hintaa, se ei tarkoita sitä että se olisi arvoton. Se tarkoittaa sitä, että se on korvaamaton.

Kuinka moni Elokuun tykit jää kirjoittamatta tällä tiedepolitiikalla?

Lähteet:

Glover, Jonathan. 2006. Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistoria. Otavan kirjapaino OY, Keuruu.

http://www.geohive.com/earth/his_history3.aspx

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Population_of_former_USSR.PNG

http://www.multpl.com/united-states-population/table

http://vrk.fi/default.aspx?docid=169

101 kirjaa - osa 7

Taas aika päivittää tilannetta. Ankara painiskelu esitelmän parissa vei mahdollisuuden lukea aikataulun mukaisesti, joten olen kaksi kirjaa jäljessä aikataulusta!

# 71 Rivinoja, Ale et al. Pitkospolku - JR 33 ja 12. Pr. sodassa 1941-1945.

Tämä oli hieman tylsempi joukko-osastohistoria. Loppua kohden teksti parani, mutta varsinainen raakadata on esitetty pitkästyttävästi. Suomen kieli oli karmeaa, kirjoittajalla ei ollut harmainta aavistustakaan sanajärjestyksestä.

# 72 Lamberg, Marko. Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta.

Tsekkasin tämän etsiäkseni mahdollisia keskiaikaisia sotaan liittyviä kauhutarinoita. En löytänyt niitä, mutta lukukokemuksena ja keskiajan ymmärtämisen kannalta kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu.

# 73 Connah, Graham. Writing about archaeology.

Tämä kirja on kuulunut "syntilistaani". Se on ollut luettavana suurin piirtein talvesta 2014 asti...  siis vuoden alusta, EI joulukuusta 2014! Voi jopa olla, että lainasin sen yliopiston kirjastosta 2013. No, sain tämänkin selvitettyä.

Vika ei suinkaan ollut kirjan vaan minun. Connah kertoo erinomaisia esimerkkejä ja tarinoita artikkeleiden ja kirjojen teosta hyvin miellyttävällä tavalla. Hän ei esitä konkaria tai kaikkitietävää, vaan on sangen inhimillinen kertoessaan kokemuksistaan ja jakaessaan neuvojaan siitä, miten arkeologiaa kirjoitetaan ja miten siitä on kirjoitettu. Ajattelin kirjoittaa tästä arvostelun, mutta en taida ennättää.

# 74 Kivimäki, Ville. Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945

Poikkeuksellista. Ostin kirjan kirjakaupasta täyteen hintaan. Kannatti.

Siinä missä Musta komppania on tähän astisista kaunokirjallisuuden edustajista vuoden paras kokemus, on Murtuneet mielet tieteellisenä teoksena loistava. Kivimäki on tehnyt helvetin hyvää työtä. Asioiden esittämisen selkeys, kerätyt aineistot ja tutkimuksen taustoitus ovat nerokkaasti tehtyjä. Ehdoton tutkimusklassikko.

# 75 Selén, Kari. Sarkatakkien maa - Suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 1918-1944

Tärkeä Suojeluskuntien historiikki. Asioita puidaan tarkkaan ja toisaalta liian pitkään ja samoja juttuja toistellen. Kirja oli mielenkiintoinen mutta jotenkin hiton raskas lukea. Nukahdin kahdesti tämä opus otsaani vasten.

# 76 Turunmaan suojeluskuntapiiri. Turunmaan suojeluskuntapiirin suojeluskunnat ja Turunmaan Lotta-Svärd 1918—1928

Bibliofiilinen harvinaisuus: näitä painettiin ainoastaan 125 kappaletta! Kirjoituksessa on mukana "ajan henkeä", mikä tekee siitä tavattoman hauskaa luettavaa. Sisältö, Turunmaan suojeluskuntien vaiheet kymmenen ensimmäisen vuotensa aikana on hyvin kiehtovaa luettavaa. Kirjasta paljastui paljon sellaista lähialueiden historiaa, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Esimerkiksi kirkonmenot keskeyttivät Raison kirkon ympärillä pidetyt manööveriharjoitukset 1927. Keltaisen ja sinisen osaston piti odotella molemmin puolin kirkon ohimenevää maantietä, kunnes kirkkoväki poistui kirkosta. Tätä seurasi "mitä ankarin taistelu".

# 77 Puhakka, Sirpa. Vasemmistoliiton synty.

Alussa ja lopussa mielenkiintoinen, mutta jankkaa hitosti joka luvussa samoja asioita. Ei niin hyvä lukukokemus kuin arvostelun perusteella toivoin.

Vasemmistopuolueiden varhaisempaa historiaa olisi voinut hieman taustoittaa - minulle ne olivat tuttuja, mutta sattumalukijalle tuskin. Parissa kohtaa mieltäylentävät lausunnot vasemmistoliikkeiden tavoitteista ja historiasta olivat suhteellisen irvokkaita.

# 78 Selén, Kari. Suojeluskuntien rahat: suojeluskuntaomaisuuden mutkikkaat järjestelyt 1944-1958

Tärkeä kirja. Sama vika tosin kuin Sarkatakkien maassa eli monin paikoin raskas lukea. Toisaalta tässä sen voi antaa anteeksi, kun aihe on mitä mutkikkain. Tähän kirjaan on saatu huumorikin paremmin mukaan.

Suojeluskuntien omaisuuden kohtalo jatkosodan jälkeen on melkoisen kiehtova aihe, jos yhtään tietää taustoja. Lahjoitukset ja säätiöiminen  eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan ja siinähän riitti selvittelemistä seuraavan vuosikymmenen lopulle asti. Selénin esimerkit ovat todella hyvin valittuja ja valaisivat asiaa.

# 79 Pilke, Helena & Kleemola, Olli. Elämää juoksuhaudoissa – sotilaiden huvit ja harrastukset jatkosodan rintamilla

Onko tämä uusi kirja vai Aake Jermon Kun kansa eli kortilla täydennettynä muutamalla uudella jutulla ja keskitettynä rintamalle? Pilkkeen Korsu-uutisia oli yksi viime vuoden suosikkikirjojani, nähtävästi hän halusi käyttää siinä julkaisematta jäänyttä materiaalia johonkin. Kleemolan puhdetöitä koskeva artikkeli tuo esineisiin uusia näkökulmia, joita ei aiemmin ole esitetty Steffojen Muisto Syväriltä tai Jermon kirjassa. Eli jotain uuttakin.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen, tässä ei mennyt kahtakaan tuntia. Tosin suurin osa kirjasta oli tuttua, olenhan jo vuosia tehnyt aktiivisesti töitä samojen aiheiden ja aineistojen parissa.

100 kirjaa - osa 6

Taas tullut luettua nivaska kirjoja, mutta en ole jaksanut kuin GoodReadsiin päivittää lukutahdin. Niinpä tähän väliin katsaus lukemiini kirjoihin. Näistä ensimmäiset luin jo kesäkuussa, eli syytäkin päivittää tilannetta. Kohta 75% haasteesta saavutettu!

# 44 Huovinen, Veikko. Lampaansyöjät

Todellinen suomalainen klassikko, jota lukiessa tuli nälkä ja otin suunnan Kauppahallin lihatiskille.

# 45 Tuuri, Antti. Talvisota.

Hävettää etten tätä ole aiemmin lukenut. Aivan Tuntemattoman sotilaan veroinen ja TV-sarjahan tuli vuoden alkupuolella. Erinomainen kuvaus talvisodasta ja Taipaleesta. Joukkueenjohtaja mainitsee klassisessa lausahduksessaan arkeologit seuraavina bunkkerintutkijoina.

# 46 Wiest, Andrew. Vietnamin sota.

Tämä keikkui luettavien kirjojen joukossa aivan liian pitkää. Erinomainen artikkeleista koostuva katsaus Vietnamin sotaan joka ravistelee monia myyttejä, joita suomalaisessakin historiankirjoituksessa edelleen esitetään. Erityisen kiinnostavia olivat artikkelit median suhtautumisesta sotaan, USA:n länsimaisista liittolaisista sodassa sekä Yhdysvaltain jokipartioinnista.

# 47 Jansson, Tove. Vaarallinen juhannus.

Muumiklassikko, josta pidin kovasti. Ei siitä muuta voi sanoa.

# 48 Guareshi, Giovanni. Humoristin salainen sotapäiväkirja.

Toinen ikuisuuskirja listoilta, sain luetuksi heinäkuussa. Don Camillon kirjoittajan syvällinen ja viisas, surullinen sekä hauska kirja sotavankileirin elämästä.

# 49 Tuuri, Antti. Maan avaruus.

Antti Tuurin romaanien putki jatkui, ne kun lukee nopeasti ja mielellään. Amerikansuomalaiset kiinnostavat ihan työn puolesta, ja Tuurihan teki kunnolla tutkimustyötä kirjojensa eteen. Päähenkilöt vain tuntuvat näissä aina kumman tahdottomilta rievuilta. Nyt rakennetaan unelmayhteiskuntaa uuteen maailmaan.

# 50 Häikiö, Martti. Nokia: Matka maailman huipulle.

Nokia-historiikki, joka kirjoitettiin juuri ennen alamäkeä. Lukaisin tämän artikkelin taustamateriaaliksi.

# 51 Harris, David. The Archaeology of V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives.

ks. http://kaivettuajakaivattua.blogspot.fi/2015/07/the-archaeology-of-v-gordon-childe-1994.html

# 52 Tuuri, Antti. Ameriikan raitti.

Päähenkilö lähtee Floridaan veroja pakoon. Joka väliin poltetaan tupakka, juodaan tölkki olutta ja taas on kinaa Ammattiyhdistysten kanssa.

# 53 Tuuri, Antti. Lakeuden kutsu.

Paluu Pohjanmaalle, tässä kirjassa jäi paljon vihjailujen varaan, selittämättä ja arvailujen pohjalle.

# 54 Tuuri, Antti. Taivaanraapijat.

Pilvenpiirtäjien rakentamista suomalaisvoimin. Aiheena kiinnostava, mutta jokseenkin Tuurin teemoja toisteleva. Heikoin tähän asti lukemistani Tuurin romaaneista.

# 55 Lauantaiseura. Tamminiemen pesänjakajat.

Suomalaisen poliittisen historian klassikko, Ylen Elävästä Arkistosta löytyy tähän liittyen kiinnostavia pätkiä.

# 56 Jermo, Aake. Teräsmyrskyssä loppuun asti.

Parempi kuin Siiranmäen miehet. Äyräpään ja Vuosalmen taistelut jatkosodassa.

# 57 Lang, Maria. Murha vuokralaisena.

Elokuvien innoittamana ryhdyin lueskelemaan näitä. Wijk selvittelee kuolemaa kerrostalossa ja juttu purkautuu hiljalleen kuin lankakerä. Puck puuttuu tästä tarinasta.

# 58 Halsti, Wolf. Talvisodan päiväkirja.

Pian talvisodan jälkeen kirjoitettu teos. Halsti kirjoittaa huollon näkökulmasta, mikä on suht harvinaista. Erityisesti jäi mieleen Halstin kommenteista sodan loputtua karjalaisten evakkojen kohtelu, kun talon isäntä vaati ruoasta ja majoituksesta kiskurihintoja: "Mieluummin olisimme pistäneet seipään nokkaan näitä kuin huopatossuja: venäläiset olivat ilkeitä käskystä, mutta nämä sydämestään"

# 59 Kleemola, Olli, Kinnunen, Aake & Kivioja, Virpi. Tuntemattomien sotilaiden albumi.

Yksityisten sotilaiden valokuvia sodan ajalta aihepiireittäin järjestettynä. Tarjosin tästä arvostelua pariinkin lehteen, mutta en saanut vastausta tarjouksiini.

#60 Kahaner, Larry. AK-47: The Weapon that Changed the Face of War.

Murheenkryynikirja, jonka toimittamistani odotin hiton pitkään Suomalaisesta. Lopulta sain tämän hetkessä AdLibriksestä, mutta siitä olenkin jo kirjoittanut. Tämä kirja on yksi monista AK-47:n historiikeista ja opetti, että jokainen rynnäkkökivääristä kirjoittanut on jo perusasioista eri mieltä. Kahanerin kirja on hyvin pätevä ja sopii erinomaisesti pariksi Aseiden aseelle.

#61 Oravisjärvi, Jani. Rahan synty.

Tuttu kollega kirjoitti mielenkiintoisen ja selkeän teoksen antiikin rahajärjestelmistä. Yllättävää, ettei tällaista perusteosta ole aiemmin ilmestynyt suomeksi. Suosittelen!

#62 McWilliams, Anna. An Archaeology of the Iron Curtain. Material and Metaphor.

Kirjoitin tästä arvostelun Muinaistutkijaan (tulossa 3/2015). Kylmä sota ja sen rajan, nimenomaan fyysisen rajan tutkimus ovat oivaltava tutkimuskohde. McWilliams kävi tutkimassa "rautaesirippua" Berliinissä, Itävallan ja Tsekin rajalla sekä Slovenian ja Italian rajalla.

McWilliams edustaa uutta esinetutkimuksen sukupolvea, jolle esineet ja fyysiset asiat itsessään ovat tärkeitä, eikä tutkimuksessa ole niinkään kyse siitä että jotakin esineryhmää tms. käytetään sosiaalisen, uskonnollisen jne. todellisuuden rekonstruointiin eli tulkinnan välineinä, ei kohteina. Tosin eipä McWilliamskaan mielestäni onnistunut "uudessa" esinetutkimuksessa: matkustelu kohteissa muistutti enemmän matkadokumentin tekemistä kuin arkeologista tutkimusta.

Teoksen saa muuten ilmaiseksi verkosta.

#63 Gronow, Pekka. Laulukirja. Työväen lauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä.

Kartoitin työväenlauluperinnettä siltä varalta, että niissä mainittaisiin Kalashnikov-rynnäkkökivääri, neuvostoihmisen ihmease.

#64 Cook, Glen. Musta komppania.

Vuoden paras lukukokemus tähän mennessä. Mainostinkin jo tätä.

#65 Rantanen, Miska. Love Records 1966-1979: Tarinat, taiteilijat, tuotanto.

Tämäkin liittyy työväen lauluperinteen tutkimukseeni. Hyvin kirjoitettu ja kuvitettu historiikki, joka valaisi suomalaista kulttuurihistoriaa olennaisesti.

#66 Country Joe McDonald. ...Next stop is Vietnam the war on record: 1961-2008.

Antologian varsinaisena antina olivat 13 CD:tä täynnä Vietnamin sotaan liittyvää musiikkia (270 kappaletta), mutta mukana tullut paksu kirjanen valittujen kappaleiden ja uutispätkien taustasta oli mielenkiintoista luettavaa. Tsekkasin siis tämänkin Kalashnikov-mainintojen varalta ja niitä löytyikin.

#67 Kaarnakari, Ville. Kuolema kolkuttaa - Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitz.

Hajanainen kirjanen "Eikan" elämänvaiheista. Luin parissa tunnissa, ja tiedän että paljon meheviä juttuja on karsittu kirjasta. Ajantappamiseksi ihan hyvä kirja,

#68 Lang, Maria. Vaarallista nautittavaksi.

Todella jännittävä dekkari, jossa Puckin ympärillä arvoitukset keriytyvät taas hitaasti ja piinaavan jännittävästi lankakerän lailla.

#69 Kettu, Katja. Kätilö.

Kas niin, nyt on luettu uutta suomalaisen naiskirjailijan kirjoittamaa tekstiä. Kätilö osoittautui todella hyväksi kirjaksi ja kieli oli herkullista. Jäin koukkuun ja luin kentällä kahdessa illassa + autossa. Lopussa oleva lähdeluettelo oli hienoa plussaa ja osoittaa, että Kettu kyllä tietää taustat tekstilleen.

Se vaan - näin yleistäen - suomalaisissa naiskirjailijoissa on tätä nykyä tyypillistä, että he kirjoittavat "hyvistä aiheista" mutta eivät tunne muuta tehokeinoa kuin inhorealismin ja eritteiden kuvaamisen. Viimeistä Katja Kettukin käyttää toistuvasti, mutta jotenkin se sujuu häneltä paremmin kuin Sofi Oksaselta.

#70 Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti, Jarmo. Julkaise tai tuhoudu! johdatus tieteelliseen viestintään.

Kattava, perusteellinen mutta nopeasti luettava kirja tieteellisen julkaisemisen ja yliopistojen roolin tämänhetkisestä tilanteesta. Enemmän kuvailee tilannetta kuin antaa ohjeita, ja hyvä niin, eli ei kannata lukea maksimoidakseen akateemiset pönönsä. 

Tärkeintä on, että kirja on terveen kriittinen nykytilaa kohtaan. Tämän pitäisi olla pakollista lukemista kaikille yliopiston kandivaiheen opiskelijoille.

Kirjan lumoissa

Vaikka Helsingin Sanomat usein suututtaakin minut surkeilla kolumnisteillaan, Turun Sanomista ja Turusta ylipäätään pöllityillä jutuillaan ja sillä PERKELEEN klikkaatätä-journalismillaan, niin heilläkin on kultaiset hetkensä. Innostuin suuresti 13.8. julkaistusta Toni Jerrmanin arviosta "Hiki ja veri haisevat 30 vuotta vanhassa Musta komppania -fantasiaklassikossa". Hyvin kirjoitettu analyysi fantasiakirjallisuudesta ja myyvä mainospuhe Glen Cookin Mustalle komppanialle. 

Vaskikirjan julkaisema kirja menikin tänään aamulla Vaskikirjastoon varaukseen ja ilahduin suunnattomasti, kun sähköpostiin tuli jo parin tunnin kuluttua pääkirjastosta ilmoitus "Varauksesi on saapunut". Hyvä Helsingin Sanomat! Hyvä Vaskikirjastot! Hyvä Vaskikirjat!

Hyvä Musta komppania!

Tämä ei ollut hyvä valinta päivälle, jona on kirja-arvostelulle deadline... pariinkin otteeseen on pitänyt livahtaa tietokoneelta lukutuoliin Mustan komppanian ääreen. Kun kirja-arvostelu tuli tehtyä valmiiksi, valitsin Tropico 2: Pirate Coven sijasta viihteeksi kirjan.

Glen Cookin kirja on juuri sellaista fantasiaa, josta pidän. Opin inhoamaan David Eddingsin fantasiakirjoja Belgarionin tarun jälkeen (oikeasti, huokaisin helpotuksesta lukiessani wikipediasta Daven potkaisseen tyhjää jo vuosia sitten) ja Tulen ja jään laulu oli suuri riemastuksen aihe minulle. TV-sarjaa tosin en arvosta, sellaista perhanan väkivaltapornoa teineille.

Kirjasta on luettuna noin 1/4, joten en anna vielä arviota, mutta koukuttavaa ja hyvin kirjoitettua tekstiä. Plussat toimivasta suomennoksesta.

Palaan lukutuoliini.