Vanhoja Suomen Kuvalehtiä 1939-1944

Pidin eilen luennon ilmapommitetusta Suomesta ja etsin kuvitusta muualtakin kuin SA-kuvista. Onneksi Turun Kaupunginkirjastossa on helposti saatavilla Tietopuolella Suomen Kuvalehtiä ja niiden avulla olikin hyvä esitellä ajankuvaa pommituksista. Totta kai kuvasin taas muitakin kiinnostavia juttuja.

Parempi puolisko näytti meemiä, jonka mukaan 50 vuotta sitten eläneistä ihmeellisintä nykyajassa olisi heistä se, että melkein jokaisella ihmisellä on taskussaan laite, jolla on pääsy valtaosaan maailman kaikesta tiedosta. Ja ihmiset käyttävävät tuota laitetta kissavideoiden katseluun.

Ei kissavideoissa ole mitään uutta. Melkein jokaisen Suomen Kuvalehden lopussa sota-aikana oli valokuvia kissoista tai kissanpennuista ja riimittelyjä näiden touhuista:

Taas kerran useaan lehteen oli saksittu muista lehdistä poimittuja hassuja ilmoituksia eli kielikukkasia.

Melkoinen lehmä.

Ööh... olisikohan tuo yhtiö muuttanut nimensä Whizzo Chocolateksi?

Pilakuvat olivat aika hauskoja, vaikka moni olikin puhdasta slapstickiä:

Neukkunäkemys talvisodasta, aineistona sotasaaliiksi saatu puna-armeijan elokuva:

Talvisotaa ja rotuoppia, eli miksi rauhalliset valkoihoiset suojeluskuntalaiset ovat erinomaisia sotilaita ja jotkut muut ei. Kirjoittajana vallan tohtori:

Keskiaika mietitytti myös sota-aikana, tässä kahden sivun artikkelissa pohditaan mahdollisia keskiaikaisia aittoja:

Välirauhan aikana neuvostoliittolaiset ehtivät luoda luovutetussa Viipurissa omia tuotemerkkejä, muun muassa Viipuri-tupakkaa:

Käviköhän arkeologi paikalla? Helsingin Annankadulla löytyi talvella 1944 viemäriä korjatessa 1700-luvun alusta peräisin olevia hautoja. Säilymisprosentti näkyy olleen hyvä:

100 kirjaa - osa 8 eli LUETTU elikkä SE OLI SIINÄ!

Joulun alla sain toteutetuksi tuon sadan kirjan tavoitteen, ja olen jo mennyt ylikin: sain kuluneen vuoden aikana luettua 103 kirjaa. Tässä siis viimeiset 20. Osasta on sen verta aikaa, etten muista tarkemmin kirjaa kuin hyvä/huono akselilla.

# 80 Kerttula, Antti. Talvisodan summa 1939 - 1940. Kustaa Ala-Kailan muistelmat.

Huonosti toimitettu ja toteutettu teos. Malliesimerkki siitä, miksi sotahistoriallisten kirjojen tekemiseen tarvitaan muutakin kuin intoa. Ari Raunion teoksen karttojen käyttö sellaisenaan hipoo tekijänoikeusrikkomuksia.

# 81 Hämäläinen, Valde. Rivimiehenä talvisodan Summassa.

Täysin päinvastainen edelliseen verrattuna: erinomainen teos panssarintorjunnasta talvisodassa.

# 82 Lang, Maaria. Kuoleman aaria.

Hyvin, hyvin jännittävä dekkari iltalukemisiksi.

# 83 Valkonen, Markku. Ateljeena sotatanner - TK-piirtäjien sotaa.

Kiinnostava teos hyvillä teksteillä, ei siis vain kuvia. Lyhyt mutta hyvin perusteellinen katsaus aiheeseen.

# 84 Dobbs, Michael. House of Cards.

Seurasin ensin jenkkisarjaa (tuotantokaudet 1 & 2 katsottu) ja jäin siihen koukkuun. Kirja osoittautui vielä paremmaksi. Francis Urquhart on häkellyttävän hieno hahmo, tällaista pahuutta kohtaa kirjallisuudessa valitettavan harvoin. Sain molemmatjatko-osat Suomalaisen alesta: huomatkaa, ostin nämä Suomalaisesta Kirjakaupasta. Eli siis hyvin vaikutusvaltainen kirja, kun sai minut ylittämään Suurta Suomalaista Askartelukauppaa kohtaan tuntemani inhon.

# 85 Vennamo, Veikko & Väisänen, P. O. Jälleenrakennuksen ihme.

Kiinnostava ja monin paikoin humoristinen teos eturivin silminnäkijän kokemuksista sodan jälkeisistä vuosista. Vennamon asenne ja propagointi paistaa läpi liian räikeästi haitaten asiasisältöä. Suosittelen etenkin lukua "Ruotsalaisten pyhä maa".

# 86 Laitinen, Erkki (toim.). Tuloksia ja näkökulmia sodanjälkeisen asutustoiminnan tutkimuksesta.

Jyväskylässä 1990-luvun alussa pidetyn seminaarin esitelmät. Etenkin ansiokas artikkeli muolaalaisista kannattaa lukea.

# 87 Kulha, Keijo K. Karjalaisen siirtoväen asuttamisesta käyty julkinen keskustelu vuosina 1944-1948.

Tärkeä tutkimus, joka kertoo paljon eri puolueiden ja väestöryhmien suhtautumisesta siirtoväen uudelleenasuttamiskysymykseen. Kuten Vennamon Jälleenrakennuksen ihmeessä, saa tämäkin virnuilemaan suomenruotsalaisten lausunnoille karjalaisista.

# 88 Helamaa, Erkki. 40-luku : korsujen ja jälleenrakentamisen vuosikymmen = 40-talet : korsurnas och återuppbyggandets årtionde.

Näyttelykatalogi, erittäin kiintoisa katsaus "förttitaalismiin". Suosittelen lämpimästi arkkitehtuurista ja korsuelämästä kiinnostuneille.

# 89 Jonasson, Jonas. Lukutaidoton joka osasi laskea.

Kirjoittaja tunnustaa puolittain itsekin matkivansa Arto Paasilinnaa. Kirjan idea on hauska ja suomennos toimii, mutta tarina junnaa monin paikoin.

# 90 Salo, Unto. Iso tammi: Lehvän taittajan tarina.

Kiehtova katsaus arkeologian historiaan yhden tekijän näkökulmasta. Säästää lukijan Salon muiden teosten lukemisen vaivalta, koska loppuosassa tiivistetään paljon keskeisiä tuloksia. Kirjoitin tästä aiemmin blogissa.

# 91 Arkeologi Janne Rantasen juhlakirja.

Ööh... kai itse toimittamani kirjan saa lisätä listaan? Tietysti minun piti lukea kaikki artikkelit jne. enkä olisi saanut tätä muuten GoodReadsiin. Annoin viisi tähteä siellä.

# 92 Korkiasaari, Jouni. Suomalaiset maailmalla.

Vanhahko mutta edelleen ajantasalla oleva katsaus suomalaisen siirtolaisuuden historiaan. Sisältää kaiken tarvittavan perustietojen etsimiseen. Teoksen saa PDF:nä Siirtolaisuusinstituutin sivuilta.

# 93 Tuuri, Antti. Rauta-antura.

Keskivertoa Tuuria Lapin sodasta. Kerronta on vähän väsynyttä.

# 94 Lamér, Inkeri. Raskas metalli. Suomalaiset laivanrakentajat Göteborgissa.

Kiehtovia kertomuksia suomalaisista laivanrakentajina Göteborgissa. Hyvin toimitettu ja kuvitettu teos. Entisten telakkaisten kertomukset ovat mielenkiintoista luettavaa.

# 95 Rintala, Paavo. Sissiluutnantti.

En olisi uskonut, mutta tämä kirja on yksinkertaisesti paskasti kirjoitettu. Ei sitä kannata kaunistella. Rintalalla on monia hyviä teoksia, mutta tämä ei ole sellainen. Kirja sytytti aikoinaan lottien huorittelulla kirjasodan, joten arvelin että teoksella olisi edes kaunokirjallisia ansioita koska sota edellyttää puolustajiakin. Ansioita ei ole. Selkeät asiavirheet (esim. asemasodasta puhuttiin vasta jatkosodan jälkeen, 1942-1944 käytettiin sanaa "puolustusvaihe") ja huono kerronta tekevät kirjasta lähinnä surkuhupaisan.

# 96 Siives, Suvi-Anne. Politiikan julkisivu.

Poliittisesti vanhentunut, mutta halusin kontrastia Vasemmistoliiton synnylle. Sen pariksi kirja sopiikin mainiosti. Siimeksen kirjallinen tyyli on erinomainen. Kirja auttoi ymmärtämään poliittista lähihistoriaa paljon paremmin.

# 97 Flink, Toivo. Pois nöyrän panta. Inkerin liitto 1922-1944

Hyvä ja nopeasti luettava kirja inkeriläisten vaiheista.

# 98 Sariola, Mauri. Laukausten hinta.

Lukemani painoksen alussa arvosteltiin hieman kirjaa, mutta minusta tämä oli mainio kirja. Hyvin kirjoitettu ja kerronnaltaan tenhoavasti kulkeva tarina. Pitänee lukea alkaneena vuotena lisää Sariolaa, tämä oli nimittäin ensimmäiseni.

# 99 Pratchett, Terry. Suuri ajomatka.

Onttujen ensimmäinen kirja. Taas kerran oivaltavaa Pratchettia. Ostoskeskuksen kokeminen uskonnollisena ilmiönä on nerokas oivallus.

# 100 Pratchett, Terry. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät.

Yksi Pratchettin parhaita. Menehtyneen suurmiehen kunniaksi tämä lukematta jäänyt "nuori klassikko" sai olla listan sadas. Pratchett on yksinkertaisesti nerokas tajuamaan ihmisiä ja näiden luontoa.

Lukuvuoden lopuksi

Käsittelen yli menneet kolme kirjaa myöhemmin. Tässä listavalinnat:

PARAS KAUNOKIRJALLINEN KIRJA

Cook, Glen. Musta komppania.

Erinomainen suomennos, hyvät hahmot, poikkeuksellisen kiehtova fantasiamaailma ja kaipaamaani ihanaa raadollisuutta vailla tihkuvaa inhorealismia. Tilasin Adlibriksesta osat 1-3 eli omnibusin, koska haluan lukea lisää! LISÄÄ!

PARAS TIETOKIRJA

Kivimäki, Ville. Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945

Kerta kaikkiaan erinomainen ja hyvin toteutettu tutkimus aidosti uudesta aiheesta sotakirjallisuudessa. Kysein jo lukiolaisena psykologian opettajaltani, onko aiheesta tutkimusta. Nyt on, ja vieläpä erinomainen. Kivimäki on Finlandiansa ansainnut!

PAHIN PETTYMYS

Rintala, Paavo. Sissiluutnantti.

En olisi uskonut, että kirjasodan saa aikaiseksi näin huonolla kirjalla. Oletin todella paljon tämän kirjan kaunokirjalliselta arvolta, ja petyin raskaasti.

Talvisota, paloauto ja mietelause

Talvisodan erikoisuuksiin kuului elokuvaohjaaja Anthony Gilkinsonin (mm. Viacomin perustaja, juttu Hesarissa vuonna 2000) organisoima kahdeksan miehen vapaaehtoinen tulipaloyksikkö. Se saapui Suomeen vasta Moskovan rauhan jälkeen, mutta osoittautui sodan jälkeisessä Helsingissä mitä arvokkaimmaksi avuksi. Erikoistehtävät päättyivät vasta 1941, kun yksikkö poistui brittiläisten vapaaehtoisten, Osasto Sisun jäsenten kanssa. 

Muistoksi Helsingin palolaitokselle jäi kirkkaanpunainen paloauto jonka kyljessä luki "London Fire Volunteers". Saksalaiset valittivat tekstistä vuonna 1942, mutta eivätpä hesalaiset maalanneet uudestaan. Jossain vaiheessa sodan jälkeen auto - valitettavasti - romutettiin. 

Yrittäessäni etsiä valokuvaa autosta törmäsin London Fire Brigade Fire Cadetsin sivulla tähän ajatuksia herättävään kuvaan:

Lähde: http://klear.com/profile/LFBFireCadets

Kaikkeen kiinnostavaan sitä törmää, kun talvisotaa tutkii.

100 kirjaa - osa 6

Taas tullut luettua nivaska kirjoja, mutta en ole jaksanut kuin GoodReadsiin päivittää lukutahdin. Niinpä tähän väliin katsaus lukemiini kirjoihin. Näistä ensimmäiset luin jo kesäkuussa, eli syytäkin päivittää tilannetta. Kohta 75% haasteesta saavutettu!

# 44 Huovinen, Veikko. Lampaansyöjät

Todellinen suomalainen klassikko, jota lukiessa tuli nälkä ja otin suunnan Kauppahallin lihatiskille.

# 45 Tuuri, Antti. Talvisota.

Hävettää etten tätä ole aiemmin lukenut. Aivan Tuntemattoman sotilaan veroinen ja TV-sarjahan tuli vuoden alkupuolella. Erinomainen kuvaus talvisodasta ja Taipaleesta. Joukkueenjohtaja mainitsee klassisessa lausahduksessaan arkeologit seuraavina bunkkerintutkijoina.

# 46 Wiest, Andrew. Vietnamin sota.

Tämä keikkui luettavien kirjojen joukossa aivan liian pitkää. Erinomainen artikkeleista koostuva katsaus Vietnamin sotaan joka ravistelee monia myyttejä, joita suomalaisessakin historiankirjoituksessa edelleen esitetään. Erityisen kiinnostavia olivat artikkelit median suhtautumisesta sotaan, USA:n länsimaisista liittolaisista sodassa sekä Yhdysvaltain jokipartioinnista.

# 47 Jansson, Tove. Vaarallinen juhannus.

Muumiklassikko, josta pidin kovasti. Ei siitä muuta voi sanoa.

# 48 Guareshi, Giovanni. Humoristin salainen sotapäiväkirja.

Toinen ikuisuuskirja listoilta, sain luetuksi heinäkuussa. Don Camillon kirjoittajan syvällinen ja viisas, surullinen sekä hauska kirja sotavankileirin elämästä.

# 49 Tuuri, Antti. Maan avaruus.

Antti Tuurin romaanien putki jatkui, ne kun lukee nopeasti ja mielellään. Amerikansuomalaiset kiinnostavat ihan työn puolesta, ja Tuurihan teki kunnolla tutkimustyötä kirjojensa eteen. Päähenkilöt vain tuntuvat näissä aina kumman tahdottomilta rievuilta. Nyt rakennetaan unelmayhteiskuntaa uuteen maailmaan.

# 50 Häikiö, Martti. Nokia: Matka maailman huipulle.

Nokia-historiikki, joka kirjoitettiin juuri ennen alamäkeä. Lukaisin tämän artikkelin taustamateriaaliksi.

# 51 Harris, David. The Archaeology of V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives.

ks. http://kaivettuajakaivattua.blogspot.fi/2015/07/the-archaeology-of-v-gordon-childe-1994.html

# 52 Tuuri, Antti. Ameriikan raitti.

Päähenkilö lähtee Floridaan veroja pakoon. Joka väliin poltetaan tupakka, juodaan tölkki olutta ja taas on kinaa Ammattiyhdistysten kanssa.

# 53 Tuuri, Antti. Lakeuden kutsu.

Paluu Pohjanmaalle, tässä kirjassa jäi paljon vihjailujen varaan, selittämättä ja arvailujen pohjalle.

# 54 Tuuri, Antti. Taivaanraapijat.

Pilvenpiirtäjien rakentamista suomalaisvoimin. Aiheena kiinnostava, mutta jokseenkin Tuurin teemoja toisteleva. Heikoin tähän asti lukemistani Tuurin romaaneista.

# 55 Lauantaiseura. Tamminiemen pesänjakajat.

Suomalaisen poliittisen historian klassikko, Ylen Elävästä Arkistosta löytyy tähän liittyen kiinnostavia pätkiä.

# 56 Jermo, Aake. Teräsmyrskyssä loppuun asti.

Parempi kuin Siiranmäen miehet. Äyräpään ja Vuosalmen taistelut jatkosodassa.

# 57 Lang, Maria. Murha vuokralaisena.

Elokuvien innoittamana ryhdyin lueskelemaan näitä. Wijk selvittelee kuolemaa kerrostalossa ja juttu purkautuu hiljalleen kuin lankakerä. Puck puuttuu tästä tarinasta.

# 58 Halsti, Wolf. Talvisodan päiväkirja.

Pian talvisodan jälkeen kirjoitettu teos. Halsti kirjoittaa huollon näkökulmasta, mikä on suht harvinaista. Erityisesti jäi mieleen Halstin kommenteista sodan loputtua karjalaisten evakkojen kohtelu, kun talon isäntä vaati ruoasta ja majoituksesta kiskurihintoja: "Mieluummin olisimme pistäneet seipään nokkaan näitä kuin huopatossuja: venäläiset olivat ilkeitä käskystä, mutta nämä sydämestään"

# 59 Kleemola, Olli, Kinnunen, Aake & Kivioja, Virpi. Tuntemattomien sotilaiden albumi.

Yksityisten sotilaiden valokuvia sodan ajalta aihepiireittäin järjestettynä. Tarjosin tästä arvostelua pariinkin lehteen, mutta en saanut vastausta tarjouksiini.

#60 Kahaner, Larry. AK-47: The Weapon that Changed the Face of War.

Murheenkryynikirja, jonka toimittamistani odotin hiton pitkään Suomalaisesta. Lopulta sain tämän hetkessä AdLibriksestä, mutta siitä olenkin jo kirjoittanut. Tämä kirja on yksi monista AK-47:n historiikeista ja opetti, että jokainen rynnäkkökivääristä kirjoittanut on jo perusasioista eri mieltä. Kahanerin kirja on hyvin pätevä ja sopii erinomaisesti pariksi Aseiden aseelle.

#61 Oravisjärvi, Jani. Rahan synty.

Tuttu kollega kirjoitti mielenkiintoisen ja selkeän teoksen antiikin rahajärjestelmistä. Yllättävää, ettei tällaista perusteosta ole aiemmin ilmestynyt suomeksi. Suosittelen!

#62 McWilliams, Anna. An Archaeology of the Iron Curtain. Material and Metaphor.

Kirjoitin tästä arvostelun Muinaistutkijaan (tulossa 3/2015). Kylmä sota ja sen rajan, nimenomaan fyysisen rajan tutkimus ovat oivaltava tutkimuskohde. McWilliams kävi tutkimassa "rautaesirippua" Berliinissä, Itävallan ja Tsekin rajalla sekä Slovenian ja Italian rajalla.

McWilliams edustaa uutta esinetutkimuksen sukupolvea, jolle esineet ja fyysiset asiat itsessään ovat tärkeitä, eikä tutkimuksessa ole niinkään kyse siitä että jotakin esineryhmää tms. käytetään sosiaalisen, uskonnollisen jne. todellisuuden rekonstruointiin eli tulkinnan välineinä, ei kohteina. Tosin eipä McWilliamskaan mielestäni onnistunut "uudessa" esinetutkimuksessa: matkustelu kohteissa muistutti enemmän matkadokumentin tekemistä kuin arkeologista tutkimusta.

Teoksen saa muuten ilmaiseksi verkosta.

#63 Gronow, Pekka. Laulukirja. Työväen lauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä.

Kartoitin työväenlauluperinnettä siltä varalta, että niissä mainittaisiin Kalashnikov-rynnäkkökivääri, neuvostoihmisen ihmease.

#64 Cook, Glen. Musta komppania.

Vuoden paras lukukokemus tähän mennessä. Mainostinkin jo tätä.

#65 Rantanen, Miska. Love Records 1966-1979: Tarinat, taiteilijat, tuotanto.

Tämäkin liittyy työväen lauluperinteen tutkimukseeni. Hyvin kirjoitettu ja kuvitettu historiikki, joka valaisi suomalaista kulttuurihistoriaa olennaisesti.

#66 Country Joe McDonald. ...Next stop is Vietnam the war on record: 1961-2008.

Antologian varsinaisena antina olivat 13 CD:tä täynnä Vietnamin sotaan liittyvää musiikkia (270 kappaletta), mutta mukana tullut paksu kirjanen valittujen kappaleiden ja uutispätkien taustasta oli mielenkiintoista luettavaa. Tsekkasin siis tämänkin Kalashnikov-mainintojen varalta ja niitä löytyikin.

#67 Kaarnakari, Ville. Kuolema kolkuttaa - Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitz.

Hajanainen kirjanen "Eikan" elämänvaiheista. Luin parissa tunnissa, ja tiedän että paljon meheviä juttuja on karsittu kirjasta. Ajantappamiseksi ihan hyvä kirja,

#68 Lang, Maria. Vaarallista nautittavaksi.

Todella jännittävä dekkari, jossa Puckin ympärillä arvoitukset keriytyvät taas hitaasti ja piinaavan jännittävästi lankakerän lailla.

#69 Kettu, Katja. Kätilö.

Kas niin, nyt on luettu uutta suomalaisen naiskirjailijan kirjoittamaa tekstiä. Kätilö osoittautui todella hyväksi kirjaksi ja kieli oli herkullista. Jäin koukkuun ja luin kentällä kahdessa illassa + autossa. Lopussa oleva lähdeluettelo oli hienoa plussaa ja osoittaa, että Kettu kyllä tietää taustat tekstilleen.

Se vaan - näin yleistäen - suomalaisissa naiskirjailijoissa on tätä nykyä tyypillistä, että he kirjoittavat "hyvistä aiheista" mutta eivät tunne muuta tehokeinoa kuin inhorealismin ja eritteiden kuvaamisen. Viimeistä Katja Kettukin käyttää toistuvasti, mutta jotenkin se sujuu häneltä paremmin kuin Sofi Oksaselta.

#70 Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti, Jarmo. Julkaise tai tuhoudu! johdatus tieteelliseen viestintään.

Kattava, perusteellinen mutta nopeasti luettava kirja tieteellisen julkaisemisen ja yliopistojen roolin tämänhetkisestä tilanteesta. Enemmän kuvailee tilannetta kuin antaa ohjeita, ja hyvä niin, eli ei kannata lukea maksimoidakseen akateemiset pönönsä. 

Tärkeintä on, että kirja on terveen kriittinen nykytilaa kohtaan. Tämän pitäisi olla pakollista lukemista kaikille yliopiston kandivaiheen opiskelijoille.

Pitkä postaus Karjalan kannakselta - päivä 1

Pitkä tauko taas ollut bloggaamisessa, olin nimittäin torstaista sunnuntaihin 7.-10.5. Karjalan kannakselle suuntautuneen reissun matkaoppaana. Kävimme Summassa (päivä 1), Rajajoella, Valkeasaaressa, Kuuterselässä, Siiranmäellä (päivä 2), Keljassa, Äyräpäässä, Muolaan kirkonkylässä, Viipurissa (päivä 3), Portinhoikassa ja lopuksi Ihantalassa (päivä 4). Aloitamme päivästä 1. Laitan myöhempiin postauksiin linkit aiempiin kirjoituksiin heti alkuun.

Laitan tähän muutamia kuvia tiestöstäkin, jos joku suunnittelee reissua kesäksi. Tässä tiestön asteikko (oma arvio). Käytän samaa myöhemmissä postauksissa:

Hyvä ** = suomalaisittainkin erinomaisessa kunnossa oleva tie, juuri äskettäin rakennettu tai kunnostettu.

Hyvä* = tie hyvässä kunnossa, autolla ei tarvitse hidastella juuri ollenkaan

Kelvollinen ** = tie kohtalaisessa kunnossa, paikoin pitää hidastaa

Kelvollinen * = tie kuljettavissa, mutta autolla on mutkiteltava ja hidasteltava toistuvasti

Kelvoton * = vain vaivoin päästävissä. Yleensä kiersimme nämä tai jätimme menemättä.

Päivä 1 - aikainen herätys ja Summa

Viimeistelin viimeisiä osia matkamateriaaleista aina keskiviikkoyöhön asti, ja kun oli kolme tuntia lähtöön (to 3.40) päätin tarkistaa vielä varmuuden varalta kaikki tarvikkeet: passi, lompakko, lompakosta kaikki vaarallinen ja ylimääräinen poissa, teleskooppikarttakeppi, kartat, paperit, varavaatteet, pesulaukku, särkylääkkeet, matkaeväät, passi vielä toisen kerran, laturit, kirjat, passi vielä kolmannen kerran...

Juuri kun olin sammuttanut valon ja käymässä nukkumaan, muistin etten ollut pakannut Karjalan sotapaikat - karttaa, jossa on tiestöstä tuoreet tiedot!

Linja-autoasemalta nouto kävi hyvin ja ajoimme kohti Salon Piihovia noutamaan seuraavia matkustajia. Aloitin mikrofoniin höpötyksen Sammatin kohdalla, koska Anne Heimo folkloristiikasta väitteli alueen vuoden 1918 muistoista. Matka Turusta Vaalimaalle oli täynnä sotahistoriaa, Mikael Agricolan historiaa ja arkeologiaa.

Tällä kertaa Venäjän tulliin piti jättää noin A6 kokoinen lappu, joka oli jaettu kahteen osaan. Molempiin henkilötiedot, passin numero, Venäjällä vietettävä aika ja sijainti/isäntä. Lappu taitetaan kahtia mutta ei revitä, vaan tullivirkailija repii sen kahteen osaan ja antaa toisen leimattuna mukaan. Mukana tuleva puolikas on pidettävä tallessa, ja se luovutetaan palatessa.

Lappuja täytettäessä yksi matkustaja huomasi Porvoon tasalla kello 8.00 unohtaneensa passinsa kotiin... pikainen soittorumba mahdollisuudesta pikapassiin yms., mutta eihän sillä läpi pääsisi koska passi ei täsmäisi viisumiin. Ei auttanut muuta kuin jättää epäonninen matkaaja Karhulaan, missä tämä otti laukkunsa ja jäi odottamaan linja-autoa lännen maille.

Kuskin pakollisten taukojen vuoksi matkaan kuului parikin pysähdystä, joista viimeinen ennen rajan ylitystä oli eväs Rajahovissa, mistä nappasimme myös viimeisen matkustajan mukaamme. Tullissa meni tietysti aikansa, mutta ei kohtuuttomasti. Viimeisen tarkastuksen Venäjän puolella tehnyt virkailija toivotti lähtiessään kaikille suomeksi hyvää matkaakin.

Ensimmäinen päivä oli alkuun sateinen. Tie: Hyvä**

Aivan ensimmäinen pusähdys oli kuitenkin Viipurissa, missä piti paikallisen matkatoimiston edustajan kanssa sopia asioita. Viipurissa(kin) valmistauduttiin juhlimaan lauantaille 9.. osuvaa voitonpäivää ja pitkissä liikennevaloissa autojen keskelle tuli koikkelehtimaan punalippuja myyvä naikkonen. Bussikuski avasi ikkunan ja kaksi matkaajaa ennätti ostaa imukupilla auton ikkunaan kiinnitettävän lipun (100 ruplaa / lippu, kurssi noin 1 € = 50 ruplaa). Näillä varustettuna sulauduimme täydellisesti Venäjän tiestön valtavirtaan.

Punalippu 9 Mai ikkunassa oli turvallista matkustaa. Sain yhden kotiviemisiksi, mutta en saa laittaa sitä täällä ikkunaan. Yhyy!

Melko pian Viipurin jälkeen matkalla Summaan tie huononi:

Melko pian Viipurin jälkeen tie huononi pitkäksi aikaa. Tie: Kohtalainen *

Mutta pääsimme tien laidasta toiseen sokkeloimalla perille talvisodan merkittävimpään taistelupaikkaan: Summaan! Pysähdyimme täällä SK 16 kohdalla ja Summan kenttähautausmaan edustalla.

Ensimmäinen stoppaus oli siis Summankylän bunkkerin SK 16, eli pataljoonankomentajan korsun äärellä. Summan linnoitteet rakennettiin 1923-24 ja 1930-luvulla niitä modernisoitiin ja joitakin uusia rakennettiin 1930-luvulla. Summankylässä olleet linnoitteet saivat lyhenteen SK (Summankylä) ja Summajärven itäpuolella olevat lyhenteen SJ (Summajärvi).

SK 16 eli pataljoonankomentajan korsu. Bunkkerit oli merkitty sprayaamalla ja tässä oli "omistustekstiäkin".

Koetimme käydä kauempana katsomassa paria korsua, mutta maasto oli aika kehnoa joten perille ei päässyt. Sodan aikana kaivettu korsuntapainen kuitenkin löytyi:

SK 16 itään rakennettiin muutama bunkkeri/korsu, mutta niille ei ole menemistä.

Selostettuani joulukuun 1939 taistelut siirryimme bussilla Summan kenttähautausmaalle vievän tien laitaan kahville ja voileiville. Selostin helmikuun 1940 taistelut ja kävimme jalan hautausmaalla. Vaikka matkaa olikin vain 400 metriä, meni kävelyyn pitkä aika sillä matkan katkoi seitsemän valtavaa lammikkoa jotka pakottivat kulkemaan tien reunaa kulkevaa rotvallia pitkin. Yksi naikkonen valitsi huonomman puolen ja yritti ottaa tukea tien vieressä kasvavasta pajukosta. Pyllylleenhän hän meni lammikkoon, autoin hänet heti ylös ja varmistin, että vanhimmat ihmiset pääsevät turvallisesti perille.

Hiekkatie Summan kenttähautausmaalle oli useiden suurien lammikoiden katkoma. Tästä ei pääse kuin amfibiovaunulla. Vuonna 2006 taistelukenttämatkalla bussi pääsi hautausmaalle asti, tosin tuolloin oli huhtikuu. Tie: Kelvoton*

Kenttähautausmaalta johti kaksi tietä edemmäs ja molemmilla oli venäläinen varusmies seisomassa. Tutkimme hautausmaata ja pidin lyhyen selostuksen ja aloimme palata solttujen saattamana. Yksi matkustaja halusi ottaa kuvan toisesta varusmiehestä ja osoitti kameraa, mihin kuvauksen kohde ilmoitti haluttomuutensa heiluttelemalla nauraen käsiään. 

Summan kenttähautausmaa oli juhlallinen.

Oliko paikalla jokin sotaharjoitus? Kauempaa kuului pauketta joten luulen, että herrat olivat varmistamassa että vierailevat siviilit eivät harhaile hautausmaalta harjoitusalueelle.

Summassa näimme vanhan etulinjan vain hyvin nopeasti bussista (Kenttähautausmaa on noin SK 6:n tasalla) aloittaessamme ajon kohti Terijokea. Summa oli ainut ensimmäisen päivän sotakohde, mikä oli hyvä ratkaisu. Väki oli liian väsynyttä lähdettyään yöllä matkaan, joten kaikki myöhemmät kohteet olisivat menneet hukkaan liian uupuneiden matkaajien nuokkuessa. Mutta Summa bunkkereineen oli kyllä sitäkin vaikuttavampi.

Kohti Terijokea

Viipurin huono tie jatkui pidemmän matkaa ja kuin tyhjästä vaihtui erinomaiseksi.

Tie oli tässä kunnossa pitkään ajettaessa kohti Uuttakirkkoa ja Terijokea.

Punatähtisiä rakennuksia oli siellä täällä.

Kello 14 Karhulassa pois jäänyt soitti matkajohtajalle Turusta ja kertoi ottaneensa väärän matkalaukun.

Terijoelle saavuttaessa oli pakko alkaa kuvaamaan arkkitehtuuria.

Hotelli Perinon piha.

Hotelli Repinon aulassa.

Repinon edessä. Niiiiils Hooolgerssoooon...

Odotin innolla rauhoittavaa kävelyä Terijoen rannoilla. Sukujuurista johtuen sydän oli särkyä hiekkarannalla tallustellessa.

Rakennuksia

Päivällisen jälkeen suuntasin rannan sijaan tutkimaan hotellin lähellä olevia rakennuksia.

Uutta rakennuskantaa Terijoella:

Tämä patsas herätti takaa kuvattuna hilpeyttä:

Patsas takaa: "Uh-huh, ei olisi pitänyt ottaa kolmatta kupillista kahvia viikunoiden kera"

Outoja rakennelmia ja kiehtovia juttuja:

Kaasumittari keskellä tyhjää tonttia?

Tie seikkailuun?

Pituusmittari lapsille Repinossa.

Ränsistymässä oleva huvila, joka on muuttunut kaatopaikaksi. Vanhan loiston voi kuvitella:

Muita rakennuksia:

 Kaikkein suurin mysteeri oli kuitenkin HOTELLIN SUIHKU:

Oli siihen ohjeetkin:

Seuraava osa matkasta Karjalan kannakselle tästä, eli päivä 2.