Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. elokuuta 2016

Näpsäisyjä taiteiden yöstä

Turussa oli taas 18.8. Taiteiden yö. Ohjelmaan kuului perinteiset kirjamyyjäiset pääkirjastossa sekä tietysti Ylioppilasteatterin improilta.

Poistokirjamyynti oli suuri pettymys: myynnissä oli pääasiassa romskuja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Tietokirjapuoli oli harvinaisen niukka, ostin sieltä teoksen Helsingin kadunnimet selvittääkseni missä Kaasua komisario Palmussa esiintyvä Laivamiehenkatu sijaitsikaan. Sellaista ei teoksen perusteella ole ollut, vaan kyseessä lienee ollut Jungmanninkatu eli Meripojankatu. No, eipä mennyt käteistä sinne tällä kertaa kahden kaksikymppisen verran kuten aiemmin on helposti käynyt.

Kävin seuraamassa Vanhalla Raatihuoneella Salakapakka -tanssiesitystä. Siinä esiintyi paremman puoliskoni edustaman Dragun Irish Dancersin lisäksi monia muita turkulaisia tanssiyhdistyksiä. Ohjelmanumerot olivat huikeita ja sali oli sekä kello 18 että 20 aivan täynnä.

Tilaisuus alkoi erinomaisen hauskalla videolla, joka oli varta vasten kuvattu Turun kaduilla tilaisuuteen mykkäfilmityyliin.

Nefer esitti Chicago-musikaalista numeron.


Melkoinen miekkatanssi! Päässä ei siis ole mitään telineitä, vaan miekat pysyivät siellä yksistään tanssijan tasapainon ajan - tanssin ajan!


Turku Swing Societyn energinen numero.


Sitten oli MEANWHILE IN FINLAND momentti:



Palju puljaili pitkin Aurajokea. Normipäivä.

Improilta oli taas kerran harvinaisen hauska ja pariin otteeseen irroittelivat niin että sain nauraa kyyneleet silmissä. Näyttämö oli täpötäynnä yleisöä. Kuulimme muun muassa runoillan istunnon aiheensa "Varvassukat". Sattumanvaraisia yleisön lapuille kirjoittamia lauseita käytettiin hysteerisen hauskassa kohtauksessa, joka tapahtui "Paikassa, jossa käytte harvoin." Ehdotus yleisöstä oli "KIRKKO!" ja konfirmoitavalla 15-vuotiaalla riitti papin ja piispan kanssa ihmeteltävää uuden liturgisen kaavan kanssa. Opimme myös, että grillaaminen on validi vaihtoehto öylätille jos se alkaa tökkiä.

Loppulaulu ensimmäisen maailman ongelmista, jollaisen aiheeksi osui yleisön ehdotus "Instagramista ei löydy sopivaa filtteriä" oli hemmetin loistava!

Kirjoitin improiltaan pyydetyiksi sattumanvaraisiksi lauseisiksi jotain aamuisen Museoposti-viestin insipiroimaa. Tuskin käyttivät tätä myöhemmässäkään näytöksessä, mutta jotain käyttöä sillekin tuli:

Käsiala suttuinen, konsa ei ollut kirjoitusalustaa käytössä.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Hubaa Google translatorilla

Kuuntelimme tolkuttoman hienoa Postmodern Jukeboxin versiota Beyoncen Halosta:



Piruuttani syötin laulun sanat Google Translatoriin. Tässä tulos:

Muista nämä seinät Rakensin?
No, vauva ne murtuivat
Ja he eivät edes sietää taistelua
He eivät edes ääntäkään
Olen löytänyt tavan antaa teille
Mutta en ole koskaan oikeastaan ​​ollut epäilystäkään
Pysyvä valossa oman halo
Sain angel nyt

Se on kuin olen herännyt
Jokainen sääntö sain teille Breakin '
Se on riski, että otan
En ole ikinä kiinni sinut ulos!

Kaikkialla Etsin nyt
Olen ympäröi oman syleillä
Vauva, voin nähdä Halo
Tiedät minun Saving Grace
Olet kaikki mitä tarvitset ja enemmän
Se on kirjoitettu koko kasvojen
Vauva, voin tuntea halo
Rukoilkaa se katoa

Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo, halo
Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo ...
Halo, ooh ooh ...

Iski minuun kuin säde auringon
Burning läpi minun synkimpinä yön
olet ainoa jonka haluan
Ajattele Olen riippuvainen valoasi
Vannoin en koskaan laskea uudelleen
Mutta tämä ei edes tuntuu falling
Painovoima voi unohtaa vetää minut takaisin maahan uudelleen

Ja se on kuin olen herännyt
Jokainen sääntö sain teille Breakin '
Se on riski, että otan
En ikinä kiinni sinut ulos!

Kaikkialla Etsin nyt
Olen ympäröi oman syleillä
Vauva, voin nähdä Halo
Tiedät minun Saving Grace
Olet kaikki mitä tarvitset ja enemmän
Se on kirjoitettu koko kasvojen
Vauva, voin tuntea halo
Rukoilkaa se katoa

Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo, halo
Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo ...
Halo, ooh ooh ...
Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo, halo
Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo ...
Halo, ooh ooh ...
Halo, ooh ooh ...
Halo, ooh ooh, oh ...

Kaikkialla Etsin nyt
Olen ympäröi oman syleillä
Vauva, voin nähdä Halo
Tiedät minun Saving Grace
Olet kaikki mitä tarvitset ja enemmän
Se on kirjoitettu koko kasvojen
Vauva, voin tuntea halo
Rukoilkaa se katoa

Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo, halo
Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo ...
Halo, ooh oh ...
Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo, halo
Voin tuntea halo, halo, halo
Voin nähdä halo, halo ...
Halo, ooh oh ...

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

100 kirjaa - osa 6

Taas tullut luettua nivaska kirjoja, mutta en ole jaksanut kuin GoodReadsiin päivittää lukutahdin. Niinpä tähän väliin katsaus lukemiini kirjoihin. Näistä ensimmäiset luin jo kesäkuussa, eli syytäkin päivittää tilannetta. Kohta 75% haasteesta saavutettu!

# 44 Huovinen, Veikko. Lampaansyöjät

Todellinen suomalainen klassikko, jota lukiessa tuli nälkä ja otin suunnan Kauppahallin lihatiskille.

# 45 Tuuri, Antti. Talvisota.

Hävettää etten tätä ole aiemmin lukenut. Aivan Tuntemattoman sotilaan veroinen ja TV-sarjahan tuli vuoden alkupuolella. Erinomainen kuvaus talvisodasta ja Taipaleesta. Joukkueenjohtaja mainitsee klassisessa lausahduksessaan arkeologit seuraavina bunkkerintutkijoina.

# 46 Wiest, Andrew. Vietnamin sota.

Tämä keikkui luettavien kirjojen joukossa aivan liian pitkää. Erinomainen artikkeleista koostuva katsaus Vietnamin sotaan joka ravistelee monia myyttejä, joita suomalaisessakin historiankirjoituksessa edelleen esitetään. Erityisen kiinnostavia olivat artikkelit median suhtautumisesta sotaan, USA:n länsimaisista liittolaisista sodassa sekä Yhdysvaltain jokipartioinnista.

# 47 Jansson, Tove. Vaarallinen juhannus.

Muumiklassikko, josta pidin kovasti. Ei siitä muuta voi sanoa.

# 48 Guareshi, Giovanni. Humoristin salainen sotapäiväkirja.

Toinen ikuisuuskirja listoilta, sain luetuksi heinäkuussa. Don Camillon kirjoittajan syvällinen ja viisas, surullinen sekä hauska kirja sotavankileirin elämästä.

# 49 Tuuri, Antti. Maan avaruus.

Antti Tuurin romaanien putki jatkui, ne kun lukee nopeasti ja mielellään. Amerikansuomalaiset kiinnostavat ihan työn puolesta, ja Tuurihan teki kunnolla tutkimustyötä kirjojensa eteen. Päähenkilöt vain tuntuvat näissä aina kumman tahdottomilta rievuilta. Nyt rakennetaan unelmayhteiskuntaa uuteen maailmaan.

# 50 Häikiö, Martti. Nokia: Matka maailman huipulle.

Nokia-historiikki, joka kirjoitettiin juuri ennen alamäkeä. Lukaisin tämän artikkelin taustamateriaaliksi.

# 51 Harris, David. The Archaeology of V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives.

ks. http://kaivettuajakaivattua.blogspot.fi/2015/07/the-archaeology-of-v-gordon-childe-1994.html

# 52 Tuuri, Antti. Ameriikan raitti.

Päähenkilö lähtee Floridaan veroja pakoon. Joka väliin poltetaan tupakka, juodaan tölkki olutta ja taas on kinaa Ammattiyhdistysten kanssa.

# 53 Tuuri, Antti. Lakeuden kutsu.

Paluu Pohjanmaalle, tässä kirjassa jäi paljon vihjailujen varaan, selittämättä ja arvailujen pohjalle.

# 54 Tuuri, Antti. Taivaanraapijat.

Pilvenpiirtäjien rakentamista suomalaisvoimin. Aiheena kiinnostava, mutta jokseenkin Tuurin teemoja toisteleva. Heikoin tähän asti lukemistani Tuurin romaaneista.

# 55 Lauantaiseura. Tamminiemen pesänjakajat.

Suomalaisen poliittisen historian klassikko, Ylen Elävästä Arkistosta löytyy tähän liittyen kiinnostavia pätkiä.

# 56 Jermo, Aake. Teräsmyrskyssä loppuun asti.

Parempi kuin Siiranmäen miehet. Äyräpään ja Vuosalmen taistelut jatkosodassa.

# 57 Lang, Maria. Murha vuokralaisena.

Elokuvien innoittamana ryhdyin lueskelemaan näitä. Wijk selvittelee kuolemaa kerrostalossa ja juttu purkautuu hiljalleen kuin lankakerä. Puck puuttuu tästä tarinasta.

# 58 Halsti, Wolf. Talvisodan päiväkirja.

Pian talvisodan jälkeen kirjoitettu teos. Halsti kirjoittaa huollon näkökulmasta, mikä on suht harvinaista. Erityisesti jäi mieleen Halstin kommenteista sodan loputtua karjalaisten evakkojen kohtelu, kun talon isäntä vaati ruoasta ja majoituksesta kiskurihintoja: "Mieluummin olisimme pistäneet seipään nokkaan näitä kuin huopatossuja: venäläiset olivat ilkeitä käskystä, mutta nämä sydämestään"

# 59 Kleemola, Olli, Kinnunen, Aake & Kivioja, Virpi. Tuntemattomien sotilaiden albumi.

Yksityisten sotilaiden valokuvia sodan ajalta aihepiireittäin järjestettynä. Tarjosin tästä arvostelua pariinkin lehteen, mutta en saanut vastausta tarjouksiini.

#60 Kahaner, Larry. AK-47: The Weapon that Changed the Face of War.

Murheenkryynikirja, jonka toimittamistani odotin hiton pitkään Suomalaisesta. Lopulta sain tämän hetkessä AdLibriksestä, mutta siitä olenkin jo kirjoittanut. Tämä kirja on yksi monista AK-47:n historiikeista ja opetti, että jokainen rynnäkkökivääristä kirjoittanut on jo perusasioista eri mieltä. Kahanerin kirja on hyvin pätevä ja sopii erinomaisesti pariksi Aseiden aseelle.

#61 Oravisjärvi, Jani. Rahan synty.

Tuttu kollega kirjoitti mielenkiintoisen ja selkeän teoksen antiikin rahajärjestelmistä. Yllättävää, ettei tällaista perusteosta ole aiemmin ilmestynyt suomeksi. Suosittelen!

#62 McWilliams, Anna. An Archaeology of the Iron Curtain. Material and Metaphor.

Kirjoitin tästä arvostelun Muinaistutkijaan (tulossa 3/2015). Kylmä sota ja sen rajan, nimenomaan fyysisen rajan tutkimus ovat oivaltava tutkimuskohde. McWilliams kävi tutkimassa "rautaesirippua" Berliinissä, Itävallan ja Tsekin rajalla sekä Slovenian ja Italian rajalla.

McWilliams edustaa uutta esinetutkimuksen sukupolvea, jolle esineet ja fyysiset asiat itsessään ovat tärkeitä, eikä tutkimuksessa ole niinkään kyse siitä että jotakin esineryhmää tms. käytetään sosiaalisen, uskonnollisen jne. todellisuuden rekonstruointiin eli tulkinnan välineinä, ei kohteina. Tosin eipä McWilliamskaan mielestäni onnistunut "uudessa" esinetutkimuksessa: matkustelu kohteissa muistutti enemmän matkadokumentin tekemistä kuin arkeologista tutkimusta.

Teoksen saa muuten ilmaiseksi verkosta.

#63 Gronow, Pekka. Laulukirja. Työväen lauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä.

Kartoitin työväenlauluperinnettä siltä varalta, että niissä mainittaisiin Kalashnikov-rynnäkkökivääri, neuvostoihmisen ihmease.

#64 Cook, Glen. Musta komppania.

Vuoden paras lukukokemus tähän mennessä. Mainostinkin jo tätä.

#65 Rantanen, Miska. Love Records 1966-1979: Tarinat, taiteilijat, tuotanto.

Tämäkin liittyy työväen lauluperinteen tutkimukseeni. Hyvin kirjoitettu ja kuvitettu historiikki, joka valaisi suomalaista kulttuurihistoriaa olennaisesti.

#66 Country Joe McDonald. ...Next stop is Vietnam the war on record: 1961-2008.

Antologian varsinaisena antina olivat 13 CD:tä täynnä Vietnamin sotaan liittyvää musiikkia (270 kappaletta), mutta mukana tullut paksu kirjanen valittujen kappaleiden ja uutispätkien taustasta oli mielenkiintoista luettavaa. Tsekkasin siis tämänkin Kalashnikov-mainintojen varalta ja niitä löytyikin.

#67 Kaarnakari, Ville. Kuolema kolkuttaa - Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitz.

Hajanainen kirjanen "Eikan" elämänvaiheista. Luin parissa tunnissa, ja tiedän että paljon meheviä juttuja on karsittu kirjasta. Ajantappamiseksi ihan hyvä kirja,

#68 Lang, Maria. Vaarallista nautittavaksi.

Todella jännittävä dekkari, jossa Puckin ympärillä arvoitukset keriytyvät taas hitaasti ja piinaavan jännittävästi lankakerän lailla.

#69 Kettu, Katja. Kätilö.

Kas niin, nyt on luettu uutta suomalaisen naiskirjailijan kirjoittamaa tekstiä. Kätilö osoittautui todella hyväksi kirjaksi ja kieli oli herkullista. Jäin koukkuun ja luin kentällä kahdessa illassa + autossa. Lopussa oleva lähdeluettelo oli hienoa plussaa ja osoittaa, että Kettu kyllä tietää taustat tekstilleen.

Se vaan - näin yleistäen - suomalaisissa naiskirjailijoissa on tätä nykyä tyypillistä, että he kirjoittavat "hyvistä aiheista" mutta eivät tunne muuta tehokeinoa kuin inhorealismin ja eritteiden kuvaamisen. Viimeistä Katja Kettukin käyttää toistuvasti, mutta jotenkin se sujuu häneltä paremmin kuin Sofi Oksaselta.

#70 Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti, Jarmo. Julkaise tai tuhoudu! johdatus tieteelliseen viestintään.

Kattava, perusteellinen mutta nopeasti luettava kirja tieteellisen julkaisemisen ja yliopistojen roolin tämänhetkisestä tilanteesta. Enemmän kuvailee tilannetta kuin antaa ohjeita, ja hyvä niin, eli ei kannata lukea maksimoidakseen akateemiset pönönsä. 

Tärkeintä on, että kirja on terveen kriittinen nykytilaa kohtaan. Tämän pitäisi olla pakollista lukemista kaikille yliopiston kandivaiheen opiskelijoille.


maanantai 27. heinäkuuta 2015

H2Ö: lauantai



H2Ö:n lauantai oli vähän perjantaita vaisumpi, syytän väsymystä. Samoin illan sade hieman kiusasi, mutta ei suoranaiseksi haitaksi asti. Saavuin aikaisemmin kuin perjantaina ja päädyin kuuntelemaan energistä Pintandwefallia.

Pintandwefall Veistämössä.

Tämä päivä oli enemmän mukavaa harhailua pisteestä toiseen. Isi istuu puussa oli hauska, samoin harvinaisen mainio Kuningas Yrjö. Erityisen miellyttävä yllätys oli helevetin hyvä Cats on Fire (taputin vieressäni seisovaa Vaasasta kotoisin olevaa kollegaa olkapäälle tästä hyvästä). Harhailuun kuului myös tavallista aikaisempi syöminen. Onneksi en ottanut riisikebabia, ne olivat alkaneet tarjota mukaan tulevat kasvikset suoraan pakastimesta. Pahoitellen mutta alennusta antamatta.

Annokset on nimetty ajatuksella.

Isi istuu puussa Kesannolla.

Ainut, jonka kuuntelin alusta loppuun oli ihana Tanssiva karhu. Ryhmän mukana liikkui karhu, joka aluksi möyri Kesannon lavalla ja tuli sitten yleisön joukkoon rapsutettavaksi.

Tanssiva karhu esiintyy.

Karhu yleisön joukossa. Vihje: karhu oikealla istumassa penkillä.

Tanssiva karhu loi hienon tunnelman!


Tanssiva karhussa on vahvat Ultra Bra -vibat, mutta klooni se ei ole (latasivat muutama päivä sitten Youtubeen musiikkiaan, muutes!). Ja totta kai kirjoittajastakin oli kiva paijata karhua:

Kirjoittaja raaputti karhua kaksin käsin.


Ai niin, M.A. Numminen oli paikalla ja sain häneltä Tunnelmassa -levyn kanteen nimmarin paremmalle puoliskolle. Numminen opetti alkeisruotsia ryhmälle, johon oli ennakkoilmoittautuminen. 40 valitun joukossa oli myös edellä mainittu karhu. Minkähänlaisen kirjeen se laittoi ennakkoilmoittautumiseen, jossa piti perustella opetukseen pääseminen?

Uhrijuhla. Ihan ok.


Loppuilta olikin sitten sadetta ja fyysistä väsymystä. Odotin SeLvhenterin ja We Jazz DJ's keikkoja, ne olivat samaan aikaan. Ensimmäinen oli karvas pettymys minun maulleni. Jälkimmäinen tunnelmoi puoliltaöin Ponttoonilla, ja musiikki oli hyvää - mutta ei jazzia. Oli kiva nähdä yleisön tanssivan pimenneen Ruissalon valoissa sydämensä kyllyydestä.




We Jazz DJ's tanssitti Ponttoonilla.

Ensi vuonna TAKUULLA uudestaan!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

H2Ö: perjantai

Ruissalo tarjosi oivallista tunnelmaa festareille.

H2Ö:ssä meni myöhään, oli mainio tunnelma ja hieno tilat. Esiintyjistä etenkin Burning Hearts ja X-Hevonen jäivät mieleen.Ruissalo oli erinomaisen siisti ja näin vain pari todella juovuksissa ollutta festaroitsijaa.

Tunnelma oli niin hieno, että otin mieluummin "taidekuvia" kamerakännykän RetroCamera-sovelluksella kuin tavallisella kamera-apparaatilla.

Sivuhuomiona pelasimme kollegojen kanssa Kånken-reppujen bongauspeliä. Lähes puolella, ellei peräti 2/3 läsnäolijoista oli sellainen selässään.

Alla kuvasatoa:

Veneveistämön tilat ovat komeat.


Burning Hearts.
Yhden kollegan kriteeri oli etsiä KAIKKEIN oudointa musiikkia ja katsoa, miten pitkään sitä kestää kuunnella. Tässä menossa Tähtiportti, jota suunnittelimmekin jo taustamusiikiksi Call of Cthulhu -roolipeliin:

Tähtiportti artikuloi.


Pakenin Tähtiportista vessaan (hyvin järjestelty sekin puoli, muutes) ja kuuntelemaan Muuatta miestä.

Muuan mies. Kesanto-lava.



Can Can Heads tarjosi Tähtiportin kanssa tasoihin tulevaa outoutta.

Can Can Heads Grillillä.

Melkoista menoa ja meininkiä oli Aavikollakin. Tuli lapsuuden 8bittiset pelit mieleen.

Aavikko bititti porukkaa Merellä.


Lopuksi harhailimme puolen yön  jälkeen, kunnes satuin kuulemaan Laiturilta hienoa musiikkia. Siellä musisoi X-Hevonen, jonka kappaleet olivat kuin suoraan hittielokuvan soundtrackilta, joka on pakko saada omaksi.

X-Hevonen sai yleisön tunnelmoimaan Laiturilla.

Bussit kulkivat niin harvaan, että päädyin kaverin kanssa kävelemään takaisin kotiin. Petiin pääsin kello 1.40. Nyt latailen akkuja illan koetuksiin, odotukset ovat korkealla.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Musiikkia & tanssia

Valtava määrä töitä tehty tänään ja syytä palkita itsensä hyvällä musiikilla. Sinfest kertokoon tunnelmista!

Listalla Queen, Social Distortion & Jesus Christ Superstar.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Henkistä tyhjäkäyntiä

Pitkään ollut sellainen vire, ettei tahdo saada mitään aikaiseksi. Onneksi on säännöllisiä juttuja deadlinella, muuten tuntisi itsensä totaalinahjukseksi. Pariin lähdeteokseen on sentään tullut tartuttua, hirmuisen paksuun Ronald Fraserin Blood of Spain: Oral history of Spanish Civil Wariin. Kiinnostavaa luettavaa.


Taitaa olla se vaihe, että lähinnä tankkaa polttoainetta mutta ei löydy kipinää. Kipinästä on viime aikoina ylipäätään vastannut yleensä deadline.

Epäilen verenpisarani Shylockin kaikesta huolimatta kuolleen. Ei viitettäkään lehdistä tai uusista oksista. Kastelinko sittenkin liikaa?

Musiikkielämys vailla vertaa

Max Raabe. Parempi puolisko leikkasi Tampereen kulttuurilehtisen kannesta tämän kuvan talteen ja kiinnitti sen ilmoitustaululle... Kuva: http://www.palast-orchester.de

Sunnuntaina tuli käytyä upeassa konsertissa: Max Raabe & Palast Orchester. Maxin lavakarisma on uskomaton, eikä myöhästyneen lennon vuoksi tullut ½ tunnin viivästyskään haitannut. Orkesterin taso on taivaallinen... Puolisoni harmitteli 1920- ja 1930-lukujen aaltoillessa musiikin muodossa yleisön yli, että hän on syntynyt väärälle aikakaudelle. Siltä minustakin alkoi tuntua.

Music, he explained, has always been strongly connected to fate and tragedy. And then Raabe made a dramatic pause, looked at New York and asked ´Who cares

Luvun alla ja luvun alta


Kaunokirjallisella puolella on kipinänmetsästyksen toivossa uusintaluvussa Unio Mystica. Waltarin elämästä lukeminen lohduttaa. Yhdessä Suomen parhaimmista kirjakaupoista, Sammakossa, on ollut myynnissä paljon Charles Bukowskia. Uteliaana otin viimeinkin kirjastosta lukuuni novelleja. Kuulin Bukowskista ensimmäisen kerran - tietoisesti - lukiessani Irakin sodasta bloganneen Colby Buzzellin teoksen Minun sotani: amerikkalainen Irakissa. Bukowski kuului hänen lukulistoihinsa.

Sivuseikkana mainittakoon, että Buzzellin teos sai minut kiinnostumaan enemmänkin Irakin sodasta kirjoitetuista kirjoista. Konfliktiarkeogina ja muutenkin tutkijana minua kiinnosti Buzzellin rehellisyys. Hänen taistelukuvauksensa oli todenmukainen ja yksityiskohtainen siinä mielessä, että hän keskittyi omaan itseensä; oikeastaan omaan hämmennykseensä ja adrenaliinipiikkiin. Luin vanavedessä David Finkelin Pataljoona 2-16:sta, mutta kyllästyin nopeasti. Mutta; Bukowskiin.

Novellikokoelma Kaupungin kaunein nainen tuli luetuksi tänään. Siitä tuli luetuksi 2 - 5 novellia päivässä, eli lukutahti oli aika rauhallinen. Bukowski muistuttaa suomalaista nykyproosaa uloste-viina-seksi-linjallaan, mutta jollain tavalla hän kuvaa tiettyjen ihmisten työttämyyden, alkoholin ja tarkoituksettomuuden täytteistä elämää niin, ettei näille aidosti voi olla vihainen. Teoriat ravien voittohevosista ja niitä pelaavista osoittavat ihmistuntijan silmää.

Kokoelman lopussa oli joitakin niin inhottavia juttuja, että loikin ne vain yli. Ne eivät olleet Tarinoita tavallisesta hulluudesta.

Oljenkorsia odotellessa


Työrintamalla ei ole kuulunut kesätöitä, viimeksi tänään tuli yksi hylsy. Vielä paikasta, johon luulin olevan aika hyvät mahdollisuudet. Maisterinpapereilla on kai liian pätevä kesäopashommiin, tällä kertaa Kuntarekrystä ei vaivauduttu edes laittamaan tavanomaista luetteloa tehtäviin valituista. Kesä mennee sitten gradunteossa ja muussa opiskelussa. Kevät ja syksy taisivatkin olla vähän liian hyvää aikaa.

Arkeologiset kaivaukset ovat viikon keikkoja kaukana, siitä saatava raha menisi matkoihin ja usein majoitukseenkin. Apuraharintamalla taas kaikki kesää auttavat ovat jo rauenneet, nyt voisi hakea syksyksi tutkimuksiin mutta kah-hittoa, pitäisi tehdä väitöskirjaa saadakseen rahaa.

Oljenkorsia ovat:
1) yllätysraha tutkimuksiin museolle
2) viimeinen sisälläoleva hakemus. Se on paraspalkkaisin hakemistani, mutta edellyttää monenlaista erityisosaamista. Paria ilmoituksessa esitettävää toivomusta [ei sentään kriteeriä, onneksi] en pysty varsinaisesti täyttämään.
3) arkeologiset kaivaukset. Toiveena 1 kk - 2 kk läheltä.

Tai sitten voisi perustaa Huutonettiin tilin ja alkaa myymään ammoin harrastamani Magic the Gatheringin kortteja. Onnistuin saamaan Haminan Kirjakaupan pölyttyneiltä hyllyiltä harvinaisia ja vanhoja kortteja. Samalla voisi kerätä aineistoja puhdetöistä, niitä kun tuntuu olevan siellä yllin kyllin tyrkyllä.


Tulipa pitkä postaus. Henkisestä tyhjäkäynnistä riittää näemmä kirjoitettavaa.