Henkistä tyhjäkäyntiä

Pitkään ollut sellainen vire, ettei tahdo saada mitään aikaiseksi. Onneksi on säännöllisiä juttuja deadlinella, muuten tuntisi itsensä totaalinahjukseksi. Pariin lähdeteokseen on sentään tullut tartuttua, hirmuisen paksuun Ronald Fraserin Blood of Spain: Oral history of Spanish Civil Wariin. Kiinnostavaa luettavaa.

Taitaa olla se vaihe, että lähinnä tankkaa polttoainetta mutta ei löydy kipinää. Kipinästä on viime aikoina ylipäätään vastannut yleensä deadline.

Epäilen verenpisarani Shylockin kaikesta huolimatta kuolleen. Ei viitettäkään lehdistä tai uusista oksista. Kastelinko sittenkin liikaa?

Musiikkielämys vailla vertaa

Max Raabe. Parempi puolisko leikkasi Tampereen kulttuurilehtisen kannesta tämän kuvan talteen ja kiinnitti sen ilmoitustaululle... Kuva: http://www.palast-orchester.de

Sunnuntaina tuli käytyä upeassa konsertissa: Max Raabe & Palast Orchester. Maxin lavakarisma on uskomaton, eikä myöhästyneen lennon vuoksi tullut ½ tunnin viivästyskään haitannut. Orkesterin taso on taivaallinen... Puolisoni harmitteli 1920- ja 1930-lukujen aaltoillessa musiikin muodossa yleisön yli, että hän on syntynyt väärälle aikakaudelle. Siltä minustakin alkoi tuntua.

Music, he explained, has always been strongly connected to fate and tragedy. And then Raabe made a dramatic pause, looked at New York and asked ´Who cares?´

Luvun alla ja luvun alta

Kaunokirjallisella puolella on kipinänmetsästyksen toivossa uusintaluvussa Unio Mystica. Waltarin elämästä lukeminen lohduttaa. Yhdessä Suomen parhaimmista kirjakaupoista, Sammakossa, on ollut myynnissä paljon Charles Bukowskia. Uteliaana otin viimeinkin kirjastosta lukuuni novelleja. Kuulin Bukowskista ensimmäisen kerran - tietoisesti - lukiessani Irakin sodasta bloganneen Colby Buzzellin teoksen Minun sotani: amerikkalainen Irakissa. Bukowski kuului hänen lukulistoihinsa.

Sivuseikkana mainittakoon, että Buzzellin teos sai minut kiinnostumaan enemmänkin Irakin sodasta kirjoitetuista kirjoista. Konfliktiarkeogina ja muutenkin tutkijana minua kiinnosti Buzzellin rehellisyys. Hänen taistelukuvauksensa oli todenmukainen ja yksityiskohtainen siinä mielessä, että hän keskittyi omaan itseensä; oikeastaan omaan hämmennykseensä ja adrenaliinipiikkiin. Luin vanavedessä David Finkelin Pataljoona 2-16:sta, mutta kyllästyin nopeasti. Mutta; Bukowskiin.

Novellikokoelma Kaupungin kaunein nainen tuli luetuksi tänään. Siitä tuli luetuksi 2 - 5 novellia päivässä, eli lukutahti oli aika rauhallinen. Bukowski muistuttaa suomalaista nykyproosaa uloste-viina-seksi-linjallaan, mutta jollain tavalla hän kuvaa tiettyjen ihmisten työttämyyden, alkoholin ja tarkoituksettomuuden täytteistä elämää niin, ettei näille aidosti voi olla vihainen. Teoriat ravien voittohevosista ja niitä pelaavista osoittavat ihmistuntijan silmää.

Kokoelman lopussa oli joitakin niin inhottavia juttuja, että loikin ne vain yli. Ne eivät olleet Tarinoita tavallisesta hulluudesta.

Oljenkorsia odotellessa

Työrintamalla ei ole kuulunut kesätöitä, viimeksi tänään tuli yksi hylsy. Vielä paikasta, johon luulin olevan aika hyvät mahdollisuudet. Maisterinpapereilla on kai liian pätevä kesäopashommiin, tällä kertaa Kuntarekrystä ei vaivauduttu edes laittamaan tavanomaista luetteloa tehtäviin valituista. Kesä mennee sitten gradunteossa ja muussa opiskelussa. Kevät ja syksy taisivatkin olla vähän liian hyvää aikaa.

Arkeologiset kaivaukset ovat viikon keikkoja kaukana, siitä saatava raha menisi matkoihin ja usein majoitukseenkin. Apuraharintamalla taas kaikki kesää auttavat ovat jo rauenneet, nyt voisi hakea syksyksi tutkimuksiin mutta kah-hittoa, pitäisi tehdä väitöskirjaa saadakseen rahaa.

Oljenkorsia ovat:
1) yllätysraha tutkimuksiin museolle
2) viimeinen sisälläoleva hakemus. Se on paraspalkkaisin hakemistani, mutta edellyttää monenlaista erityisosaamista. Paria ilmoituksessa esitettävää toivomusta [ei sentään kriteeriä, onneksi] en pysty varsinaisesti täyttämään.
3) arkeologiset kaivaukset. Toiveena 1 kk - 2 kk läheltä.

Tai sitten voisi perustaa Huutonettiin tilin ja alkaa myymään ammoin harrastamani Magic the Gatheringin kortteja. Onnistuin saamaan Haminan Kirjakaupan pölyttyneiltä hyllyiltä harvinaisia ja vanhoja kortteja. Samalla voisi kerätä aineistoja puhdetöistä, niitä kun tuntuu olevan siellä yllin kyllin tyrkyllä.

Tulipa pitkä postaus. Henkisestä tyhjäkäynnistä riittää näemmä kirjoitettavaa.

Kaekemmoesta

Kas niin, helmikuu alkaa olla lopuillaan ja kiireinen kuukausi takanapäin. Tehtynä on artikkeli (+ lyhyitä 4000 merkin lehtikirjoituksia), kaksi kirjatenttiä, kolme esitelmää koululaisille ja edessä vielä kansalaisopiston esitelmä Lotta Svärdistä sekä lukeminen maaliskuun alun hygieniapassitenttiin. Lisäksi tuli pistettyä kaksi apuraha-anomusta, kuvattua tuhansia asiakirjoja ja käytyä kuulemassa kaivausesittelyjä.

Fiiniä viiniä

Parempi puolisko lähtee alkuviikosta pääkaupunkiin, joten aikaa esitelmän kirjoittamiseen on mukavasti. Hänen paluutaan ja esitelmääni taidan juhlistaa Arrogant frogilla, jonka taustasta hieman. Pistäydyin eilen "pitkäripaisessa" hankalan tentin selvittämisen ilosta ja otin kesäkurpitsapastan (todella hyvää ja halpaa!) kanssa kyytipojaksi vanhaa kunnon Espiritu de Chile -punaviiniä. Yritin varsinaisesti löytää paremman puoliskon mainitsemaa Arrogant frog -punaviiniä. Se on ranskalaisen viinitilallisen vastaus amerikkalaisten luonnehdintaan ranskalaisten viinintekomentaliteesta.

Etiketti on todella hieno, mutta suurimmassa osassa Alkoja tuo on vain tilausvalikoimassa, kuten käymässänikin. Siksi otin hyväksi koettua Espiritua, mutta onneksi ensi viikoksi sain tietää avuliaalata myyjältä, mistä tätä saa suoraan hyllystä. Nimittäin onneksi Turkuun on avattu Suomen pienin Alko kauppahalliin, ja siellä tuota on saatavilla! Tuleepahan käytyä merkkipaikassa muutenkin sitten.

Synkkää yksinpuhelua

Synkkä yksinpuhelu etenee hissuksiin. Pääsin nyt tasan 70 vuotta sitten tapahtuneisiin tapauksiin, ja oli mielenkiintoista verrata Paavolaisen päiväkirjan kirjoituksia samanaikaisiin valistusupseerin mielialaraportteihin. Tässä kohtaa O. P. ei ainakaan fuskaa tai parantele, vaikka alkuperäisiä merkintöjään onkin parantelun sijasta ehkä täydennellyt. Vaikea sanoa.

Kirja-arvosteluni ei ole vielä tullut julki, laitoin taittoehdotukseen vastaukset juuri ennen kaivausesittelyjä. Pitänee pyytää jotakin kirjaa arvioitavaksi, tuo 4000 merkin artikkelien kirjoittaminen kahden viikon välein on hyvää harjoitusta. Muistan Jari Tervon kertoneen, miten suuri nautinto hänelle oli kirjoittaa toimittajana juttuja, kun kolmen merkin poistamisen pohtiminen mahdutti jonkin virkkeen kahdelle riville. Merkeistä tinkimistä pitää tässäkin harrastaa, mutta samalla kielen olisi oltava elävää ja ajanmukaista. Haastavaa puuhaa.

Bisnesidea

Käytän arkistohommissa alla kuvassa olevaa, isäni suunnittelemaa kuvausjalustaa. Laitoin samaisen kuvan muutamia kuukausia sitten työblogiin, ja sieltä sen bongasi muuan sukututkija. Hän pyysi sitä lainaksi Turun Maakunta-arkistoon, mutta perui pyynnön kun kuuli arkistolta löytyvän valmiin kuvauspöydän.

Kuvauspöytiä on kuitenkin harvassa eikä niiden hankintaan panosteta juurikaan. Pitäisikö viedä vuokrailmoitus telineestä arkistoon? 20€/ päivä tai 5 €/tunti, opiskelijahinta 15€, kaksi päivää 30/25 € jne. Samaa voisi kaupitella yliopiston kirjastossa lukusalilainoihin.

Kuten kuvasta näkee, se sopii hyvin digijärkkärille jossa on kääntyvä näyttö. Pokkaria tai kiinteää näyttöä varten siihen saa laitettua peilin, josta näkee näytön hyvin. Isäni on kehitellyt telinettä tuosta versiosta entistä nopeakäyttöisemmäksi ja paremmaksi.

Yrittäjäksi tuskin tulee nyt ryhdyttyä. Pistin työhakemuksen Turun Sanomiin, mutta siitä ei ole koskaan tullut mitään. Tähän en kyllä toivoani ripusta, tuskin vilkaisevatkaan. Kuvaavaa on, että kielivalikoimasta puuttui tyystin venäjä, eikä laatikkoa "muu kielitaito" ole lainkaan. Rekrytointi tapahtunee muuta kautta kuin avoimen hakemuslomakkeen avulla!

Samanlainen maku on Turun museoiden kesähommien kuntarekrysivuilla. Riittääköhän haastattelukutsuunkaan 2 vuoden työkokemus alalta, 1½ vuotta museoista ja 5 kuukautta arkeologisista kaivauksista, plus alalle täydellisesti sopivat opinnot sekä FM-tutkinto?

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Viikonloppu meni tehdessä kaikenlaista pientä, lykättyä aktiviteettia. Koetin saada aikaiseksi artikkelien kirjoittamisen aloittamisen ja tenttiluvun, mutta ei. Pahuksen prokrastinaatio.

Sain sen sijaan useamman kuukauden viiveellä kirjoitettua ja lähetettyä kirjalistan anteliaalle sukulaislahjoittajalle. Teoksia tuli kuskattua Turkuun parisenkymmentä, pääasiassa hyllystä puuttuvia klassikoita ja saksalaisia, suomennettuja romaaneja. Kuriositeettina listaan kuuluu Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä, joka myös pitäisi lukea muutenkin kuin kursorisesti. Kollegan teoksista sain Hannu Takalan Kun Karjala palautuu.

Lisäksi parvekkeella kummittelevan kesän retiisiviljelmän mullat tuli viimeinkin heitettyä menemään. Samalla meni kuihtunut tomaatintaimi, jonka suhteen annoimme periksi. Odottelen jännittyneenä, selviääkö rakas Turun torilta hankittu verenpisaramme Shylock talvesta. Joululomalla karsittu ja 1½ viikoksi vedettä jätetty kasvi oli innostunut puskemaan uutta lehteä palatessamme ensimmäinen ensimmäistä. En uskalla nyppiä lehtiä pois, joten olkoon rauhassa toistaiseksi. Helmikuun lopussa pitäisi vaihtaa mullat.

Sunnuntaina kävi onnellinen yhteensattuma Sokoksella. Olin jo kaksi viikkoa sitten tähyillyt mustaa valurautaista teepannua, johon kuului kaksi juomakuppia. Tuolloin hinta oli noin 32€, 30% alennuksessa. Vaisto sanoi, että kannattaa odottaa. Toissapäivänä käväisinkin ruokaostoksilla, ja huomasin viikonlopputarjoukseen kuuluvan lisäaleen 20% jo alennetuista hinnoista. Riensin yläkertaan ruokaostokset tehtyäni, ja ilokseni pannun perusale oli jo 50%! Tästä siis vielä alennusta -20%, joten 13 eurolla irtosi monta nautinnollista teehetkeä takaava setti. Tätä kirjoitellessani hautuu pannussa satsi matea.

Hyvään hintaan irronnut valurautainen teesetti. Oivallinen kaatokulma.

Hyvä onni teepannujen suhteen kävi jo viime syksynä, kun Helsingin Stockmannilta ostin lasipannun 20% alennuksen sijasta 50% alennuksella. Sellainen on hauska etenkin teekukkia hauduttaessa.

Synkkä yksinpuhelu edistyy hitaasti.

Artikkelilistaus 2013: to do

Tällä hetkellä työn alla on koulutehtävien lisäksi kirja-arvostelu Espanjan sisällissodan tasavaltalaisten arkeologisista ekshumaatioista kertova Exhuming Loss. Arvostelu tulee vuoden 2013 ensimmäiseen Muinaistutkijaan (1 / 2013).

Vuosien varrella on kertynyt artikkelinaiheita, joita ei ole ehtinyt työstää. Syyllisyys kalvaa parinkin suhteen, kun henkilökunta kannusti kirjoittamaan. Pitäisi vain ottaa yhteys lehteen ja saada deadline, niin onnistuisi tekemään!

Toivon mukaan hyvä lukija ei anasta aihetta, avoimesti kun koetan tiedettä jakaa.

Ainakin seuraavista aiheista pitäisi kirjoittaa:

Lappeenrannan taistelu 1741 ja Lappeenrannan kaivaushistoria. 

Tein aiheesta laudaturseminaarin arkeologiaan. Kävin läpi hirmu pinkan vanhoja sanomalehtiartikkeleita etsiäkseni luurankolöytöjä Lappeenrannasta rakennustöiden yhteydessä. Taistelussa kaatuneet nimittäin haudattiin yleensä niille sijoilleen maastoon, ja Lappeenrannan kaupunki laajeni sittemmin linnoituksesta näiden hautausten päälle.

Ongelmia tuotti myös Lappeenrannan hautausmaahistoria, sillä kaupunkilaisten (käytännössä linnoitus ja pieni esikaupunkialue) lisäksi Lappeen pitäjän väkeä haudattiin kaupunkiin. Lappeelaiset valittivat kaupunkilaisten saavan parhaat hautapaikat, sillä lappeelalet joutuivat hautaamaan samoihin hautoihin 5 - 10 vuoden välein.

Kävin myös läpi Kansallismuseon topografista arkistoa ja esinearkistoa.

Suunnittelen tätä Journal of Conflict Archaeologyyn.

Vertikaalikonfliktiarkeologia

Nimi kuulostaa kikkailulta, mutta ideana on artikkeli rakennusten seiniin, kallioihin tai muihin vastaaviin pystypintoihin osuneista ammusten, sirpaleiden tai muiden vastaavien jäljistä.

Turun kaupungin rakennusten seinässä on talvisodan pommitusten aikaisia jälkiä, joista Eerikinkadulla olevat saivat taannoin uuden muistolaatan. Samoin Helsingissä on runsaasti jälkiä eri rakennuksissa sekä mm. Kolmen sepän patsaassa, ja Tampereella on sisällissodan aikaisia jälkiä rakennuksissa ja muistomerkeissä.

Forensisen arkeologian historiikki

Forensinen eli oikeustieteellinen arkeologia pitäisi ottaa tutkittavaksi. Pidin aiheesta esitelmän kurssilla muutamia vuosia sitten, ja pidin sen myös Helsingin arkeologian opiskelijoiden Varjopäivillä, sekä Salon kansalaisopistossa. Pitäisi vain purkaa powerpontti kirjalliseen muotoon ja tonkia pari teosta.

Mieltä kirveli, kun huomasin tämän uutukaisen:

Pakkohan tuo olisi ottaa mukaan artikkeliin! Kirvely syntyi hinnasta. Adlibriksessakin suolainen hinta köyhälle tutkijalle. Teoksen voisi arvostella johonkin Muinaistutkijaan ja toivoa ilmaiskappaletta?

Forensista arkeologiaa pitäisi Suomessa potkiskella hieman, katsokaahan FAFAAn, Suomen forensisen arkeologian ja osteologian seura ry.:n sivujen päivitysaktiivisuutta: http://www.helsinki.fi/~wperttol/fafaa/index.html.

Kummitukset merkityksen antajina

Joihinkin arkeologisiin kohteisiin liittyy kummitustarinoita. Luin erityisen kiinnostavan tarinan niinkin kummallisesta olennosta kuin "Patterin hengestä". Tarinassa mies oli nukahtanut vanhalle, sodan aikaiselle tykkipatterin paikalle. Yöllä hän heräsi kun "Patterin henki" (tonttu, haltija?) nykäisi tämän hereille ja tiuskaisi "Miten siinä kehtaat nukkua, tälle paikalle on kuollut ihmisiä!"

Tutkisin artikkelissa arkeologisia kohteita, joista kerrotaan kummitustarinoita tai joilla liikkuu muunlaisia henkiolentoja. Samalla voisi taulukoida, millaisiin paikkoihin nämä yleensä liitetään. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista riittänee matskua.

AK-47

Kalašnikov materiaalisen kulttuurin ilmentäjänä on pitkään kiehtonut minua. Aseella on ollut valtava vaikutus sodankäyntiin ja materiaaliseen kulttuuriin. Jos sodankäyntiä tutkittaisiin tuhansien vuosien kuluttua maasta löytyvien hylsyjen perusteella, voisi tulkita maailmalla vaikuttaneen Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan levittäytyneen imperiumin.  

Kaksi materiaalisen kulttuurin ilmiötä kohtaavat...

Tätä levittäytymistä kuvaa hyvin Lord of Warin (hyvä elokuva muuten!) alkutekstien aikana pyörivä patruunan kulkeutuminen tehtailta meritse kehitysmaahan, missä se ladataan lippaaseen ja ammutaan lopulta nuorukaisen päähän:

Löysin myös kiehtovan artikkelin AK-47:n luotien alastulokulmista ja niiden aiheuttamista haavoista. Tällaiset vammat ovat hyvin yleisiä muun muassa arabimaissa, missä häissä ja muissa juhlissa riemuitaan ampumalla rynnäkkökiväärillä sarjoja ilmaan. Luoti tulee aina tietyssä kulmassa alas lakipisteestä, ja ihmiseen osuessaan ne aiheuttavat juuri tietynlaisia ampumahaavoja.

Kalashnikov Mosambikin lipussa.

AK-47:lla on myös vaikutusta populaarikulttuuriin, etenkin RAP-musiikkiin. Yhdysvalloissa Irakista palanneet sotilaat ovat tuoneet RAPpiin uusia sanoja, joihin kuuluu mm. "sappy". Sappy (SAPI) on yhä koostumukseltaan salainen kevlarin tapainen jalkaväen varusteisiin kuuluva keraaminen levy, joka ilmeisesti ensimmäisenä sotilaan henkkohtaisena suojana pysäyttää rynnäkkökiväärin luodin.

4th25:n kappaleessa "Live from Iraq" luetellaan runsaasti sotaa ympäröivää materiaalista kulttuuria (sanat täältä):

Mistä tulikin mieleen tämä lisäys vuoden 2013 lukulistaan:

 

Siis Aseiden ase: Kalašnikovin tarina  (C. J. Chivers). 2001