Vietnam-tunnelmissa Kesälahdella

Neljännen kaivausviikon vietimme Joensuussa/Enossa, mutta siellä ei sattunut mitään mainitsemisen arvoista lukuun ottamatta hyvin ystävällistä kissaa sekä heinänuhaiselle minulle osoitettua kuoppaa, jonka vieressä kukki pujo...

Viimeinen viikko meni Kiteellä (Kesälahti), missä oli niinkin erikoinen ja uniikki biotooppi kuin tyrnimetsä. Kyllä. Tyrnimetsä. Nuo pensaat nimittäin kasvavat sopivassa ympäristössä 5–8 metrin korkuisiksi puiksi ja niiden aluskasvillisuus muodostuu putkista, horsmista ja parhaimmillaan kolmimetrisistä nokkosista kaikkine ötököineen. Tunnelma olikin kuin Vietnamissa ja taannoin hankkimani Vietnamin sodan kokoelman kappaleet soivat yhtenä päivänä tiheään. Etenkin The Doorsin The End sopi hyvin tunnelmiin...

Kesälahden tyrnimetsä. Etualalla näkyvä kaivaja antaa mittakaavan 10 aarin tyrnimetsän puiden korkeudelle.

Loppujen lopuksi päädyin tekemään tyrnimetsän viidakkoon raivaamistamme käytävistä seuraavan 13 minuutin videon Youtubeen (avautuu tästä linkistä). Mitään tekijänoikeuksia musiikkeihin ei ole, joten video ei näy mobiililaitteilla eikä sitä näemmä voi laittaa suoraan osaksi tätä postausta

Ostin Monimestasta erinomaiset sadevarusteet (takki + housut + saappaat + vedenpitävät hanskat) ja reilu myyjä antoi paljousalennusta kun mainitsin olevani arkeologi. Eli ihan mukava keikka. Paluumatkalla Helsinkiin poikkesimme Haukkavuorelle ihailemaan maisemia ja rajamerkkejä.

Viikon päätti Steam Hellsingissä nauttimani Hemingway Daiquiri, jonka hörpin odotellessani Turkuun lähtevää bussia.

Turun paras aika vuodesta

Juuri nyt Turku on parhaimmillaan. Olimme tästä yhtä mieltä saunaporukan kanssa. Päivä, niin sireenit alkavat kukkia. Ylioppilaskylän saunassa pystyi vilvoittelutaukojen aikana haistamaan suomalaisen kesän tuoksun, kun taas kerran sääntöjen vastaisesti menimme kekkaloimaan katolle. Three Beersin terassilta piti valitettavasti liueta sisälle sateen alkaessa ropista niskaan, vaikka vaahteroiden alla olikin hieno tunnelma.

Olen joka päivä tehnyt keskustasta kävelyreissun jokirantaa myöten yliopistolle ja takaisin. Kaupunki muuttuu maagisesti joka päivä uusien kasvien aloittaessa kukintansa. Hankin viikko sitten VintagEijas -liikkeestä pitkään hankintalistalla olleen hellehatun, jollaisia brittiläiset käyttävät vanhoissa elokuvissa Intiassa ja Afrikassa samoillessaan. Tuuli tarttuu hellehattuun herkästi, mutta muuten se on ihanteellinen kesähattu Turun kesäpäiviin. Esittelen sen täällä blogissa myöhemmin.

Sinänsä eilen oli hassu päivä olla liikkeellä, että joka paikka oli täynnä valkolakkeja. Järkytyin syvästi kun kuulin, että nämä ovat vuonna 1997 syntyneitä. 1997! Hitto! Suomen ensimmäinen jääkiekon MM-kulta, jonka jännittämisen muistan edelleen turhankin hyvin, oli kaksi vuotta vanha kun nämä putkahtivat maailmaan! No, se on kuten They Might Be Giants laulaa "Olet nyt vanhempi kuin koskaan aiemmin" You're older than you've ever been / and now you're even older / And now you're even older.

Kävin eilen illalla muiden saunojien kanssa vanhassa kunnon Whiskey Barissa illan päätteeksi. Paikassa on harvinaisen aito ja rehellinen tunnelma. Ylipäätään olen viime aikoina tutkinut turkulaisia kantispaikkoja, moneen vierailuun on yllyttänyt Sinisen Zeppeliinin turkulaisuuden ylistys. Whiskey Barissa kokeilin kaverin ehdottamaa single maltia ja olin seuraavat puoli tuntia hitaasti maistellen autuaassa pumpulipilvessä, niin hyvää se oli. 

Sitten kävelin rankkasateessa kotiin.

Kohta alkavat 30-asteen helteet ja tukalat oltavat. 

Mutta nyt on hyvä.

Torstai Orivedellä

Päivään mahtui kaikenlaista mielenkiintoista. Sää suosi pääasiassa, mutta huulet kyllä rohtuivat. Lounaskahvilassa Oriveden keskustassa tuli syötyä herkullinen pekonijuustomunakas, johon kuului jälkiruokana köyhiä ritareita. Toisinaan elämä on hyvää.

Myrskyn ruhjoma, lähes kaatunut puu.

Arkeologin jännät hetket

Aamun ensimmäisessä kuopassa tuli tavanomaista lasiroinaa ja muuta, mutta yllättäen lasta osui johonkin kovaan. Aluksi arvelin löytöä värin ja suorakulmaisuuden perusteella tavalliseksi tiileksi, mutta hetken raaputeltuani kappaleen päästä paljastui sen halki kulkeva puoliympyrän muotoinen kohouma. Arvelin löytäneeni kattotiilen kappaleen. Kuten aina, mielenkiintoisin löytö on puoliksi kiinni profiilissa eli kuopan reunassa...

Kaarevan, kappaleen halki kulkeman kohouman paljastuttua jännitys tiheni.

Lisää raaputeltuani havaitsin, että ensin löytämäni kapean kohdan jälkeen kappale ei jatkukaan sivulle vaan on kapea, kunnes levenee nopeasti. Huomasin kappaleen myös jatkuvan kohouman takana, eli kyseessä oli jotakin suurempaa.

Kaivelu jatkui kun sain luvan murtautua kuopan profiiliin nostaakseni löydön ylös.

Hieman raaputtelua jatkettuani ja todettuani kappaleen oletettua ohuemmaksi huomasin myös, että sehän on rautaa. Punertava väri oli hämännyt eikä kappaleen naputtelu tuottanut selkeää äänieroa.

Esine jatkuu pitkälle kohouman jälkeen ja on rautainen.

Oletin löydön olevan muodoltaan symmetrinen, eli että kohouman jälkeen kappale taas kaareutuu alaspäin ja päättyy vastaavanlaiseen suorakaiteeseen kuin toinenkin pää. Arvelin, että tämä on jonkin peräkärryn tai traktorin lavan metalliosa tai sitten hyvällä tuurilla raudasta tehty kyltti, jossa olisi tekstiä toisella puolella. Reikiä nauloja, tappeja tms. varten ei näkynyt. Kun profiilia oli raaputeltu ja esinettä hieman siistitty, oli aika nostaa se ylös:

Se on saatu ylös! Mutta mikä hitto SE on?

Esine oli sangen kummallinen, ja arvelen sen olevan jostakin maatalouskoneesta. Tässä vielä pari kuvaa:

Sivuprofiilissa huomaa, että leveä pää on "melamainen" ja kaareutuu alaspäin.

Toinen puoli sileä lukuun ottamatta varressa olevaa viistoa osaa, joka myös toisella puolella. Oletan, että tämä esine kytketään varteen ujuttamalla se noita viistoja uria pitkin.

Pituutta noin 38 cm ja painaa paljon (vaakaa ei ollut holilla, mutta useamman kilon), kokonaan valurautaa.

Aikaisemmin juuri tässä kohtaa kaivausaluetta oli säilytetty maatalouskoneita, joten jostakin kyntökoneesta tms. tämä osa on pudonnut. Kai joku vanha isäntä osaisi heti tunnistaa tavaran. Pitäisikö kysyä Maatalousmuseo SARKAsta?

Sinänsä löydöllä ei ole merkitystä, onpahan osoitus että alueen sekoittunut maakerros on modernin ajan tuote. Mutta kuitenkin hauska löytö lähimenneisyydestä ja esille kaivaminen tarjosi huvia ja jännitystä toviksi. Hypoteesit siitä, mitä seuraavaksi paljastuisi esineestä vaihtuivat minuutti minuutilta ja hämmästys ja jännitys kasvoi kaiken aikaa. Arkeologisen tutkimuksen suola.

Torstain hullu ksylitolinen tuuma

Kaivoimme muutaman kuopan alueelle, jossa kasvoi koivuja. Kun koivun juuria saksittiin huomasi tutkimusavustaja, että niistähän tippuu kauniisti mahlaa. Hän laittoi termarin mukin alle, keräsi vähän ja joi.

Tip... tip... tip...

Oli kuulemma hyvää joten kokeilin itse oman termarini mukilla. Oli hyvää, raikasta, hieman makeaa ja hennon ksylitolipurkan makuista. Vatsa ei mennyt sekaisin, kuten moni varoitteli. Innostuimme keräämään tavaraa oikein kunnolla, ja otin käyttöön kameran objektiivia muistuttavan mukini:

Mahlankeräystä. Muki alkoi täyttyä aika nopeaan tahtiin.

Kokonaiskuva keräystapahtumasta. Yksi juuri jätettiin tarkoituksella tiputtamaan vettä. Kaueampana juurien tiputtamasta mahlasta kertyi toisen kuopan pohjalle valtava lammikko.

Myöhemmin leikkasin koivusta tielläni olleen oksan pois ja äkkäsin, että tyvi ryhtyi välittömästi tihkumaan vettä. Siirsin mukini sen alle ja termarimukin taas aikaisemman juuren alle:

Tuettu kahvimukini keräämässä mahlaa tihkuvasta oksantyngästä.

Mahlaa kertymässä.

Tiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip!

Seurasin tippumista kaivaessani vieressä kuoppaa alavalle pellolle. Oli ******** hommaa, koska se oli täynnä juuria ja vesi tihkui kuoppaan. Lapion sijasta heilutin rautakeppiä, jonka päässä oli iso möykky maata.

Arkeologi ei tykkää. EI TYKKÄÄ.

Illalla GPS-tiedot vielä osoittivat, että tämä kaamea kuoppa tuli vielä vahingossa väärälle puolelle tontin rajaa. Kun päivä päättyi, kävin hakemassa mukini johon oli ehtynyt kertyä mukavasti mahlaa (lisäsin siihen kaksi vajaata termarimukia juuren luota):

Hyvä saldo.

Ja koska Suomessa ollaan, pitää kaikkea nestemäistä sotke alkoholiin. Kokeilin viskin ja mahlan sekoitusta, kaksi osaa mahlaa ja yksi osa Kolmea leijonaa. Mielenkiintoinen, aavistuksen makea maku mutta ei mikään erityinen herkku. Viskin ja mahlan makutasapaino hyvä, kumpikaan ei dominoi. Nimettäköön drinkki "Oriveden arkeologimahlaksi".

Varhainen vetoomus kasvissyönnin puolesta

Päädyin lueskelemaan Raamattua. Mieleni oli jo pitkään tehnyt mieli lukea lisää Joseph Helleriä, joten lainasin hänen kirjansa Herra tietää. Koska kirja kertoo Daavidista, päätin kerrata kuninkaan vaiheita rippiraamatustani. Jostain syystä eli Da-alkuisen nimen vuoksi päädyin lukemaan Danielin kirjaa (hupsista). Mielenkiintoiseksi osoittautunut sattuma, sillä merkillepantavasti kirja alkaa kenties ensimmäisellä maininnalla kasvissyönnin ja absolutismin eduista. Lukekaapa (otettu täältä):

5 Kuningas käski antaa heille ruokaa omasta pöydästään ja viinejä, joita hän itse joi, ja käski kasvattaa heitä kolme vuotta. Sitten osa heistä pääsisi kuninkaan palvelukseen. ---

8 Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. 9 Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, 10 mutta ylieunukki sanoi Danielille: "Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle."

 11 Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: 12 "Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. 13 Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet." 14 Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa. 15 Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. 16 Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia.

Kuulostaa nykyaikaiselta. Kokeile mullistavaa diettiä! Huomaat eron VAIN KYMMENESSÄ PÄIVÄSSÄ!

Päivälliseksi kikhernepataa tiedossa, muuten.

101 esinettä - #9 ja #10

#9 - Sämpylän muotoinen kivi

Otin Harjavallan kaivauksilta 2014 muistoksi kuvan kiven. Se on noin käden kokoinen ja tavattoman sileä, eli ilmeisesti rantakivi ajalta jona kaivauskohde oli merenrantaa.

Esineelle on monta käyttötapaa, olen koettanut hieroa sen eri kohdilla jumiutineita hartioita ja kerran kiehuvalla vedellä lämmitettynä ja pyyhkeeseen käärittynä laittanut sen lämmikkeeksikin kipeään kohtaan. Paperipainoksikin se sopii.

Tällä hetkellä esine hakee paikkaansa asunnossa eli ajelehtii hyllystä toiseen. Kiveen voisi myös maalata jonkin eläimen.

# 10 - kastelukannu Indiskasta

Ikkunalaudalla nököttävä vihreä elefanttikannu oli parin euron ostos Indiskasta kesällä 2012. Väri sopi hyvin silloiseen keittiöön ja olohuoneeseen. Kasteltavia kasveja on useita, joista "minun" on kaksi uutta "tuhmaa poikaa" eli nukkatyräkkejä, jotka täysikasvuisina räjäyttävät siemenensä kuuluvasti pitkin huonetta.

Henkistä tyhjäkäyntiä

Pitkään ollut sellainen vire, ettei tahdo saada mitään aikaiseksi. Onneksi on säännöllisiä juttuja deadlinella, muuten tuntisi itsensä totaalinahjukseksi. Pariin lähdeteokseen on sentään tullut tartuttua, hirmuisen paksuun Ronald Fraserin Blood of Spain: Oral history of Spanish Civil Wariin. Kiinnostavaa luettavaa.

Taitaa olla se vaihe, että lähinnä tankkaa polttoainetta mutta ei löydy kipinää. Kipinästä on viime aikoina ylipäätään vastannut yleensä deadline.

Epäilen verenpisarani Shylockin kaikesta huolimatta kuolleen. Ei viitettäkään lehdistä tai uusista oksista. Kastelinko sittenkin liikaa?

Musiikkielämys vailla vertaa

Max Raabe. Parempi puolisko leikkasi Tampereen kulttuurilehtisen kannesta tämän kuvan talteen ja kiinnitti sen ilmoitustaululle... Kuva: http://www.palast-orchester.de

Sunnuntaina tuli käytyä upeassa konsertissa: Max Raabe & Palast Orchester. Maxin lavakarisma on uskomaton, eikä myöhästyneen lennon vuoksi tullut ½ tunnin viivästyskään haitannut. Orkesterin taso on taivaallinen... Puolisoni harmitteli 1920- ja 1930-lukujen aaltoillessa musiikin muodossa yleisön yli, että hän on syntynyt väärälle aikakaudelle. Siltä minustakin alkoi tuntua.

Music, he explained, has always been strongly connected to fate and tragedy. And then Raabe made a dramatic pause, looked at New York and asked ´Who cares?´

Luvun alla ja luvun alta

Kaunokirjallisella puolella on kipinänmetsästyksen toivossa uusintaluvussa Unio Mystica. Waltarin elämästä lukeminen lohduttaa. Yhdessä Suomen parhaimmista kirjakaupoista, Sammakossa, on ollut myynnissä paljon Charles Bukowskia. Uteliaana otin viimeinkin kirjastosta lukuuni novelleja. Kuulin Bukowskista ensimmäisen kerran - tietoisesti - lukiessani Irakin sodasta bloganneen Colby Buzzellin teoksen Minun sotani: amerikkalainen Irakissa. Bukowski kuului hänen lukulistoihinsa.

Sivuseikkana mainittakoon, että Buzzellin teos sai minut kiinnostumaan enemmänkin Irakin sodasta kirjoitetuista kirjoista. Konfliktiarkeogina ja muutenkin tutkijana minua kiinnosti Buzzellin rehellisyys. Hänen taistelukuvauksensa oli todenmukainen ja yksityiskohtainen siinä mielessä, että hän keskittyi omaan itseensä; oikeastaan omaan hämmennykseensä ja adrenaliinipiikkiin. Luin vanavedessä David Finkelin Pataljoona 2-16:sta, mutta kyllästyin nopeasti. Mutta; Bukowskiin.

Novellikokoelma Kaupungin kaunein nainen tuli luetuksi tänään. Siitä tuli luetuksi 2 - 5 novellia päivässä, eli lukutahti oli aika rauhallinen. Bukowski muistuttaa suomalaista nykyproosaa uloste-viina-seksi-linjallaan, mutta jollain tavalla hän kuvaa tiettyjen ihmisten työttämyyden, alkoholin ja tarkoituksettomuuden täytteistä elämää niin, ettei näille aidosti voi olla vihainen. Teoriat ravien voittohevosista ja niitä pelaavista osoittavat ihmistuntijan silmää.

Kokoelman lopussa oli joitakin niin inhottavia juttuja, että loikin ne vain yli. Ne eivät olleet Tarinoita tavallisesta hulluudesta.

Oljenkorsia odotellessa

Työrintamalla ei ole kuulunut kesätöitä, viimeksi tänään tuli yksi hylsy. Vielä paikasta, johon luulin olevan aika hyvät mahdollisuudet. Maisterinpapereilla on kai liian pätevä kesäopashommiin, tällä kertaa Kuntarekrystä ei vaivauduttu edes laittamaan tavanomaista luetteloa tehtäviin valituista. Kesä mennee sitten gradunteossa ja muussa opiskelussa. Kevät ja syksy taisivatkin olla vähän liian hyvää aikaa.

Arkeologiset kaivaukset ovat viikon keikkoja kaukana, siitä saatava raha menisi matkoihin ja usein majoitukseenkin. Apuraharintamalla taas kaikki kesää auttavat ovat jo rauenneet, nyt voisi hakea syksyksi tutkimuksiin mutta kah-hittoa, pitäisi tehdä väitöskirjaa saadakseen rahaa.

Oljenkorsia ovat:
1) yllätysraha tutkimuksiin museolle
2) viimeinen sisälläoleva hakemus. Se on paraspalkkaisin hakemistani, mutta edellyttää monenlaista erityisosaamista. Paria ilmoituksessa esitettävää toivomusta [ei sentään kriteeriä, onneksi] en pysty varsinaisesti täyttämään.
3) arkeologiset kaivaukset. Toiveena 1 kk - 2 kk läheltä.

Tai sitten voisi perustaa Huutonettiin tilin ja alkaa myymään ammoin harrastamani Magic the Gatheringin kortteja. Onnistuin saamaan Haminan Kirjakaupan pölyttyneiltä hyllyiltä harvinaisia ja vanhoja kortteja. Samalla voisi kerätä aineistoja puhdetöistä, niitä kun tuntuu olevan siellä yllin kyllin tyrkyllä.

Tulipa pitkä postaus. Henkisestä tyhjäkäynnistä riittää näemmä kirjoitettavaa.

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Viikonloppu meni tehdessä kaikenlaista pientä, lykättyä aktiviteettia. Koetin saada aikaiseksi artikkelien kirjoittamisen aloittamisen ja tenttiluvun, mutta ei. Pahuksen prokrastinaatio.

Sain sen sijaan useamman kuukauden viiveellä kirjoitettua ja lähetettyä kirjalistan anteliaalle sukulaislahjoittajalle. Teoksia tuli kuskattua Turkuun parisenkymmentä, pääasiassa hyllystä puuttuvia klassikoita ja saksalaisia, suomennettuja romaaneja. Kuriositeettina listaan kuuluu Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä, joka myös pitäisi lukea muutenkin kuin kursorisesti. Kollegan teoksista sain Hannu Takalan Kun Karjala palautuu.

Lisäksi parvekkeella kummittelevan kesän retiisiviljelmän mullat tuli viimeinkin heitettyä menemään. Samalla meni kuihtunut tomaatintaimi, jonka suhteen annoimme periksi. Odottelen jännittyneenä, selviääkö rakas Turun torilta hankittu verenpisaramme Shylock talvesta. Joululomalla karsittu ja 1½ viikoksi vedettä jätetty kasvi oli innostunut puskemaan uutta lehteä palatessamme ensimmäinen ensimmäistä. En uskalla nyppiä lehtiä pois, joten olkoon rauhassa toistaiseksi. Helmikuun lopussa pitäisi vaihtaa mullat.

Sunnuntaina kävi onnellinen yhteensattuma Sokoksella. Olin jo kaksi viikkoa sitten tähyillyt mustaa valurautaista teepannua, johon kuului kaksi juomakuppia. Tuolloin hinta oli noin 32€, 30% alennuksessa. Vaisto sanoi, että kannattaa odottaa. Toissapäivänä käväisinkin ruokaostoksilla, ja huomasin viikonlopputarjoukseen kuuluvan lisäaleen 20% jo alennetuista hinnoista. Riensin yläkertaan ruokaostokset tehtyäni, ja ilokseni pannun perusale oli jo 50%! Tästä siis vielä alennusta -20%, joten 13 eurolla irtosi monta nautinnollista teehetkeä takaava setti. Tätä kirjoitellessani hautuu pannussa satsi matea.

Hyvään hintaan irronnut valurautainen teesetti. Oivallinen kaatokulma.

Hyvä onni teepannujen suhteen kävi jo viime syksynä, kun Helsingin Stockmannilta ostin lasipannun 20% alennuksen sijasta 50% alennuksella. Sellainen on hauska etenkin teekukkia hauduttaessa.

Synkkä yksinpuhelu edistyy hitaasti.