Vietnam-tunnelmissa Kesälahdella

Neljännen kaivausviikon vietimme Joensuussa/Enossa, mutta siellä ei sattunut mitään mainitsemisen arvoista lukuun ottamatta hyvin ystävällistä kissaa sekä heinänuhaiselle minulle osoitettua kuoppaa, jonka vieressä kukki pujo...

Viimeinen viikko meni Kiteellä (Kesälahti), missä oli niinkin erikoinen ja uniikki biotooppi kuin tyrnimetsä. Kyllä. Tyrnimetsä. Nuo pensaat nimittäin kasvavat sopivassa ympäristössä 5–8 metrin korkuisiksi puiksi ja niiden aluskasvillisuus muodostuu putkista, horsmista ja parhaimmillaan kolmimetrisistä nokkosista kaikkine ötököineen. Tunnelma olikin kuin Vietnamissa ja taannoin hankkimani Vietnamin sodan kokoelman kappaleet soivat yhtenä päivänä tiheään. Etenkin The Doorsin The End sopi hyvin tunnelmiin...

Kesälahden tyrnimetsä. Etualalla näkyvä kaivaja antaa mittakaavan 10 aarin tyrnimetsän puiden korkeudelle.

Loppujen lopuksi päädyin tekemään tyrnimetsän viidakkoon raivaamistamme käytävistä seuraavan 13 minuutin videon Youtubeen (avautuu tästä linkistä). Mitään tekijänoikeuksia musiikkeihin ei ole, joten video ei näy mobiililaitteilla eikä sitä näemmä voi laittaa suoraan osaksi tätä postausta

Ostin Monimestasta erinomaiset sadevarusteet (takki + housut + saappaat + vedenpitävät hanskat) ja reilu myyjä antoi paljousalennusta kun mainitsin olevani arkeologi. Eli ihan mukava keikka. Paluumatkalla Helsinkiin poikkesimme Haukkavuorelle ihailemaan maisemia ja rajamerkkejä.

Viikon päätti Steam Hellsingissä nauttimani Hemingway Daiquiri, jonka hörpin odotellessani Turkuun lähtevää bussia.

Kivikautta Keiteleellä

Kesän kaivausviikoista kolme mennyt, kaksi edessä. Viimeisimmät kaksi vietimme Keiteleellä. Varsinainen kaivauspaikka oli Keiteleen puolella Maaherranniemessä, mutta majoitus oli Pielaveden puolella.

Keitele ja Pielavesi

Maanantaina ajoimme kaffepaussin kautta Keiteleelle kaivauspaikalle ja ryhdyimme tutkimaan maastoa.

Heti paikalle mentäessä huomasi jo maaston muodon perusteella, että tässä on kivikautta. Maasto muistutti suuresti muutaman vuoden takaisesta Savitaipaleen keikasta.

Mittaaminen, peruslinjan teko ja ensimmäisen koeojan sommittelu alkavat.

Töiden jälkeen pistäydyimme – heitettyämme kamppeet majoitukseen – Pielavedellä kaupoilla.

There's trouble in Gotham City Pielavesi!

Pielaveden ortodoksikirkko ja karjalaisten muistomerkki.

Majoitus oli viehättävässä Juhlarannassa. Jostain syystä ainakin Saunalahden verkko oli harmillisen heikko Juhlarannassa, mutta onneksi ainakin minun huoneessani WiFi toimi.

Vastaanotto ja ruokailu (herkullinen ja runsas aamiainen ja a la carte) ovat vanhassa meijerissä, majoitustilat omissa rakennuksissa.

Kivikauden äärellä

Kaivaus suoritettiin kaivamalla pitkiä, 6–25 metrin ojia halki maaston.

Oja vaaittavana.

Pisin oja oli 25 metrin mittainen. Sen järven puoleisesta päädystä rannan läheltä tuli kivikautinen liesi (ks. alla).

Keiteleen kaivausten löydöt olivat tyypillisiä kivikaudelle. Kvartsia ja pieniä pipanteita palanutta luuta, taisi tulla kolme kaavinta ja lisäksi keramiikkaa. Yhdessä keramiikanpalassa oli hienoja kampaleimoja. En kuvannut tällä kertaa juurikaan muiden löytöjä.

Oma huippuhetkeni oli jo maanantaina 15 minuuttia ojan avaamisen jälkeen. Löysin seuraavan pienen taltan:

Ainakin se muistuttaa esinetuntemuksen kurssilla läpikäytyjä talttoja ja hiomajälki on ilmiselvä. Esineen luonteesta syntyi tosin väittelyä, "piällysmiähen" mukaan se on "vain" taltan tai tuuran katkelma, kivikauden esineitä tuntevan toisen kaivajan, "Kiwi-Ollin" mukaan se on vanhasta suuremmasta taltasta valmistettu toinen taltta, joka tehtiin alkuperäisen hajottua.

Erikoista (tai paikan päällä ilmiselvää silmiä käyttävälle) oli kivikautisen asutuksen ja löytöjen keskittyminen kahdelle terassille. Näiden väliin jäävä alue oli lähes täysin löydötön. Paikalla oli kvartsien perusteella kahta eri kivikauden aikakauttakin: mahdollisesti mesoliittista ja myöhempää kampakeraamista aikakautta. Kiwi-Olli tutki innokkaana kvarsipaloja ja oli erottavinaan kahta eri vaihetta raakamateriaalin perusteella. Hän myös ylisti vuorikristallista valmistettua, täydellisen ehjää kaavinta. Kaapimet olivatkin tämän paikan erikoisuus.

Merkittävämpää oli rakenteiden löytyminen. Paikalta löytyi yksi mahdollinen (minun löytämäni!) ja yksi varma kivikautinen liesi. Ne peitettiin pressulla, jotta tulevat tutkijasukupolvet voisivat ne tutkia. Ohjeena oli että rakenteita ei pureta (siis kaiveta).

Mahdollinen liesi.

Profiilitaidetta lieden kohdalla.

Etualalla hieno kivikautinen liesi.

Savusaunassa

Keiteleen luksuskokemukseen kuului tontin omistajan naapurin/beljen meille lämmittämä aito pohjoissavolainen savusauna. Kokemus oli mahtava! Sauna oli tilava ja mitä ammattimaisemmin lämmitetty ja löylyt olivat upeat. Lähellä oli vielä järvi jossa oli mukava pulikoida.

Ostin etukäteen jo Turusta saunakaljat: RadBrewn jaloimpia tuotteita, jotka laitoin järveen kylmenemään aamulla hyvissä ajoin ennen saunaa.

Jäähdyttelemässä savusaunasta.

Kaivauskoira Passo

Ilonamme oli muutamana päivänä saksanpaimenkoira Passo, joka vouhotti ympärillämme. Passo rakasti uimista ja monta kertaa säikähdin, kun litimärkä koira juoksi kohti ja suojauduin ravistelulta.

Passo

Passo tarkkailee.

Passo oli kova koira uimaan!

Frrrrrrrrp!

Taidekuva.

Viimeisenä päivänä, kun olisi pitänyt kaivaa vielä muutama koekuoppa ja pakata auto, oli Passo jatkuvasti ympärillä juoksentelemassa. Jonkun piti aina käydä heittelemässä hänelle keppiä, että pysyisi poissa jaloista.

Muita eläimiä Keiteleen kesässä

Passon lisäksi riemumanne oli lähellä kaksi hevosta. Vaikka hevoset ovatkin mukavia, oli niissä se ongelma että kimpussamme oli puolen hevosen kokoisia paarmoja.

Kaivausten henkilökunta (vasemmalla) ihailemassa hevosia (oikealla).

Lisäksi pelastin kuoppaan päätyneen sammakon:

Keiteleeltä lähdettäessä oli hiki päällä, mutta nopea pulahdus järveen päivän päätteeksi ennen ajomatkaa viilensi mukavasti aina Helsinkiin saakka.

Pari viikkoa Viraston hommissa - Ilomantsi, Rautalampi, Paimio, Lieto, Ylöjärvi

Kaksi viikkoa vierähti taasen kenttätöissä ympäri Suomea. Maanantaina 7. syyskuuta tulilähtö kohti etäisintä työpistettä eli Ilomantsia. Puolivälissä matkaa kävimme syömässä Varkaudessa ravintolassa nimeltään Kaks Ruusua. Alvar Aallon käden jälki oli nähtävissä sisustuksessa.

Valter Ahlströmin patsas Varkaudessa. Muuta en ehtinyt kuvata.

Perillä Ilomantsissa majoituspaikkana oli Anssilan tila, jossa untamme vahti valtaisa Keski-Aasian paimenkoira Lana. Heräsin viitisen kertaa yön aikana sen jylhään haukkumiseen, ilmeisesti se karkotti uhkaavia hirmuja. Kuulemma karhut ovat uhanneet lehmiä ja lampaita alueella.

Täällä vartioin minä!

Lana nukkuu/vahtii navetan edessä.

Anssilan tilan lehmälaidun. Mukava paikka ja valtava aamiainen!

Ilomantsi

Arvelimme että Ilomantsissa menisi vain pari tuntia, mutta kuopitimme aluetta ahkerammin vastaisen varalle. Minusta paikka oli hyvin jännittävä, sillä vain 50 metrin päässä molempiin suuntiin kaivausalueesta oli jatkosodan aikaisia juoksuhautoja. Täällä ei varsinaisesti taisteltu, mutta ilmeisesti jokin jalkaväkijoukkue oli asemissa venäläisten koukkauksen varalta kesällä 1944. Juoksuhaudat olivat aika karkeita, enkä saanut ikuistettua niitä kunnolla kameralla.

Juoksuhaudan pätkä. Tässä oli erotettavissa konekiväärin asema sekä syvennys ampumatarvikkeita varten, mutta kuviin syvyyserot eivät valitettavasti välity.

Vastarantaa, josta oletettiin vihollisen koukkaavan.

Rannasta löytyi hirsistä ja lankuista rakenneltu kuoppa, mahdollisesti jääkellari.

Juoksuhautaa toisessa suunnassa.

Saarielämää Rautalammilla

 

Huoltoasemilla pysähdyttäessä bongaa aina käsittämättömiä tuotteita.

Ilomantsista alkoi ajomatka kohti Rautalampia, missä majoituimme Korholan kartanoon. Tämä Oili Marskin pitämä majoituspaikka ja ateljee olikin vekkuli vierailupaikka. Apulaistutkija vaati saada asua huoneessa, jossa kummittelee. Haamuja ei näkynyt, apulaistutkija arveli nukkuneensa liian sikeästi. Aamupalaan kuului erinomaisen herkullista ohrapuuroa, johon laitoin mainiota omenahilloa.

Korholan kartanon pääsisäänkäynti.

Varsinainen kaivauspaikka oli poikkeuksellisesti saaressa. Odottelimme aamulla isäntää noutamaan meidät moottoriveneellä ja saimme oikein lounaat ja kahvit talon puolesta ja vielä pitkän kaavan mukaan.

Tuonne sitä kohta mennään.

Tyypillistä tuuria: kaivaessani 50cm X 50cm kuoppaa siihen osuu täsmälleen 50 cm kokoinen laakakivi. Vieläpä niin, että 25 cm matkalla kivi sukeltaa kohtisuoraan alas ja oikeisee itsensä taas 10 cm syvemmällä kohtisuoraksi. Laajensin kuoppaa 25 cm, mutta tuo sukellus pilasi 50 cm näkyvyyden.

Hienoa, löytöjä! Kivikautista keramiikkaa, oikealla vieläpä oikein asbestikeramiikkaa. Ensimmäinen kerta kun löysin tätä lajia. Tarjosin näistä viimeisenä päivänä porkkanakakkua, olivathan ne hienoimmat löydöt tältä kaivausjaksolta.

Valmiina lähtöön! Kuskia odotellessa piirustelin.

Kiertelyä Rautalammin hautausmaalla

Rautalammilla tuli vietettyä pari päivää, joten illalla ehdin hautausmaalle etsimään jääkärihautoja. Niitä ei löytynyt, mutta muuten hautausmaa oli mielenkiintoinen paikka. Löysin mm. muistokiven suomalaisille siirtolaisille, jotka lähtivät Keski-Ruotsiin ja sieltä 1600-luvulla Delawareen.

Director cantus Juho Väänäsen hieno hautakivi.

Muistokivi Rautalammilta sotiin 1939-1945 lähteneille.

Muistokiven laatta.

Rautalammin historiallisen yhdistyksen siirtolaisiksi erämaata raivaamaan ja sittemmin Amerikkaan lähteneille vuonna 1938 pystyttämä muistokivi.

Muistokiven teksti.

Rautalammin kirkko ja sankarihaudat.

Sankarihautausmaan muistokivi.

Vuoden 1918 muistokivi.

Rautalammin hautausmaalla oli monia kiinnostavia muistomerkkejä: yksi vanhalle kirkollekin.

Kollaalla kaatuneen vänrikin hauta. Muistokivi Sankarihaudoilla mainitaan erikseen.

Maanviljelijä ja kansanrunoilija Albert Kukkosen hautakivi.

Paluu Rautalammilta viikonloppua viettämään oli mielenkiintoinen, koska paikoin tiestä ei näkynyt kymmentäkään metriä eteenpäin sumun takia. Tähän viikkoon kuului poikkeuksellisen paljon "kruisailua", ja pääsin todistamaan monia tienvarren nähtävyyksiä. Varkauden jälkeen ihmettelimme tien pätkää, jossa maakunta vaihtui Etelä-Savon ja Pohjois-Savon välillä neljä kertaa muutaman kilometrin välein. Tie ei tuntenut mutkittelevan, joten onko maakuntaraja tuolla paikalla sahanterän muotoinen?

Pitkän, järven ylittävän moottoritien ajaminen sumussa oli jännittävää.

Helsingissä oli aikaa tapettavana ennen bussin lähtöä, joten pistäydyin Kampin antikvariaatissa. Löysin minulle tuntemattoman tistelukenttäarkeologiaa käsittelevän kirjan, Battlefield Detectices. Mielenkiintoista! Samoin löysin yllätyksekseni kasakoita käsittelevän teoksen, jonka aikanaan tilautin Turun yliopiston kirjastoon monen mutkan kautta.

Bussia odotellessa testasin Helsingin uuden baarin, Steam Hellsinkin, jonka steampunk henkinen sisustus teki hyvän vaikutuksen. Tilasin siitä maailman parhaasta ginistä tehdyn gin tonicin, ja täytyy myöntää että mainio oli. Luin samalla Katja Ketun Kätilöä. Busseja Turkuun lähtikin yhden sijasta kaksi, molemmat täpötäynnä.

Paimio & Lieto

Viikko kaksi hommissa alkoi Paimiossa, missä ei suoraan sanottuna ollut mitään erityistä. Väistelin hevosen ulosteita kaivamisen ohessa. Onneksi majoitus oli kotona.

Äestettyä alaa Liedossa.

Koska Paimio saatiin etuajassa tehdyksi, otimme ylimääräiseksi kohteeksi Liedosta äestyskohteen. Pintapoimimme äestetyiltä alueilta kvartsia ja löysin yhden mahdollisen työkalunkin: poran/purasimen.

Kvartsiesine, ilmeisesti pora tai purasin. Löytyi äestetyltä alalta pienen lammikon pohjalta.

Lounaalla Liedon kunnallistalolla tutkin kirjaston poistoja ja löysin pari hyödyllistä sotakirjaa: Eino Pohjamon JR 12 kertovan teoksen Konepistoolien aikaan ja Antti Juutilaisen Ilomantsi - lopultakin voitto. Viimeisessä paljon hyviä karttoja, osa samasta paikkaa mistä aloitimme tämän keikan.

Ylöjärvi

Viimeinen kohde oli vähiten odotettu, Tampereen lähellä Ylöjärvellä. Tontinomistaja oli onneksi mukava ja ymmärtäväinen, ja saa nyt ylpeillä omistavansa todennäköisesti Suomen koekuopitetuimman tontin. Edellisten useiden kymmenien lisäksi mekin lapioimme +10 kuoppaa löytämättä mitään.

Tampereen ja sen ympäristön liikenne hämmensi jälleen: Ylöjärvellä oli joka paikassa liikenneympyröitä, joissa sai kieppua ja käännellä. Ajoimme perinteisesti muutaman kerran ohi oikeasta kohdasta, mutta sellaista se on.

Näitä riitti Ylöjärvellä...

Naviugaattorikaan ei ehtinyt mukaan kaikkiin käännöksiin!

Tällä reissulla parasta olivat mukavat maanomistajat joka paikassa: ekan viikon kaupasta ostamani eväät jäivät lähes kaikki syömättä, koska saimme joka paikassa maanomistajilta runsaat eväät ja aamuisin majapaikasta aamiaisen. Ja tosissaan, löysin keramiikkaa ja tuon mahdollisen kvartsiesineen, joten tarjoilin Ylöjärvellä viimeisenä päivänä koekaivausryhmän perinteiden mukaisesti kakkua. Tässä tapauksessa porkkanakakkua.