keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 1–10

Vuodelle 2019 on sitten rutosti lukuhaastetta. Goodreadsissa tavoitteeni on 90 kirjaa ja lisäksi olen päättänyt osallistua Helmet-lukuhaasteeseen. Etenkin Helmet on hankala, mutta olen päättänyt, että voin kuitata yhdellä kirjalla useamman haasteen kohdan mutta listaan lopuksi, kuinka monta kohtaa tietty kohta täyttyi.


Olen päättänyt päivittää blogiin lukuhaasteen etenemistä aina 10 kirjaa luettuani. Tässä siis ensimmäiset kymmenen:


#1 Robert Jordan: Lohikäärme herää (Ajan pyörä #8)








Otin viime vuonna iltalukemisiksi Robert Jordanin kuuluisan Ajan Pyörä -sarjan, ja hyvää fantasiaahan tuo on. Lukuhaasteen täyttämistä nopeuttaa se, että Suomessa Karisto jakoi kirjat useaan osaan. Kariston painosten kannet ovat kyllä jostain fantasia stock image -tietokannasta...

Ajan pyörä on viihdyttävää fantasiaa. Ainakaan vielä ei ole ilmestynyt jumitusvaihe, josta sarjaa lukeneet tuttavat ovat minua varoitelleet. Jordanin fantasiassa naisilla on poikkeuksellisen vahva asema: kolmea päähenkilömiestä kohden on useampi todella vahva nainen.

Koska tämän lukuhaasteen yhteydessä tullee luetuksi useampikin Ajan pyörä, kohdistuu Helmet-haaste vaihtelevuudeltaan lähinnä kansikuviin.


Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia (Tel'aran'rhiodissa vilistetään jatkuvasti!)


#2 Kiira Korpi & Jere Nurminen: Kiira - Ehjäksi Särkynyt




Tämä oli kirja, jonka parempi puolisko halusi lukea mutta koska minulla oli paremmin aikaa noutaa se kirjastosta, tein varauksen. Taisin olla sijalla 179 tehdessäni varauksen... kun kerran oli niin suuri vaiva, päätin itsekin lukea.

Kirja oli todella mielenkiintoiseksi toimitettu ja erittäin hyvin kirjoitettu. Vaikka en jääurheilua lainkaan seuraa, olin vahvasti "hengessä mukana" lukiessani kirjaa. Kirja on erinomainen osoitus huippu-uran mukanaan tuomista vaikeuksista, jotka iskevät niin kehoon kuin sieluun. Tämä tekee kirjasta erittäin arvokkaan luettavan ja muistuttaa taas kerran, että vaikka päällepäin näyttää siltä että kaikki on hyvin ja menestyksekkäästi, voi kärsimys olla todellisuudessa suunnatonta.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue (urheilijaelämäkerrat)

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia



#3 Steven Grant: Punisher Epic Collection: Circle Of Blood (The Punisher (1987-1995) Book 2)






Turun Sarjakuvakauppa mainosti tätä Twitterissä ja halusin lukea sarjakuvia. Ei sen kummempaa valintamekaniikkaa. Ihan viihdyttäviähän nuo sarjikset olivat, ei mitään mestariteoksia mutta omalla tavallaan hyvää sarjakuvaa. Osa yksittäisistä kuvista on huvittavan kökköjä.



Helmet-haasteen kohdat:

Ei



#4 Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country






Evakot ruotsinkielisissä kunnissa -hankkeeseen liittyvä kirja. Mielenkiintoisia artikkeleita ja kertomuksia hyvin toimitetussa paketissa.



Helmet-haasteen kohdat:

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia



#5 Robert Jordan: Kultasilmä






Ajan Pyörän 9 osassa taistellaan Kaksvirroilla! Tätä Perrinin "paluuta alkuun" lukuun ottamatta ei mitenkään kummallisempi fantasiakirja, ihan viihdyttävä eikä kansi taaskaan liity mitenkään itse kirjaan.



Helmet-haasteen kohdat:



29. Kirjassa nähdään unia



#6 Glen Cook: A Cruel Wind (Dread Empire, #1-3)






Tämä on ollut ikuisuusprojekti. A Cruel Wind tuli hankittua Mustan Komppanian aiheuttaman Glen Cook -fanituksen myötä, mutta Chronicle of the Dread Empire ei temmannut samalla tavalla mukaansa. Cookin hienoa henkilökuvausta ja juonittelua on mukana, mutta juoni on sekavampi ja hyppivämpi kuin Musta Komppania. Toisaalta taistelukuvaukset ovat hyvin kiinnostavia ja uskottavia.

Varsinaisesti tässä niteessä on kolme kirjaa: A Shadow of All Night Falling, October's Baby ja All Darkness Met. Kaksi viimeistä muodostavat kiinteämmän kokonaisuuden kun taas A Shadow of All Night Falling on niiden epilogi. Ensimmäisen osan päähenkilö on Vartlokkur, mahtava velho, imperiumien ravistelija. Hänen teoistaan kostaakseen äitinsä kuolema ja muuttaakseen maailmaa alkavat vuolaat kerronnan virrat, joihin punoutuu monia hahmoja: sotilaita, velhoja, poliitikkoja, salamurhaajia, yliluonnollisia otuksia ja palkkasotureita.

Dread Empire on ihan luettavaa fantasiaa, jossa näkyvät Glen Cookin kerronnan vahvimmat puolet, mutta siinä on vähän liikaa "hälyä".



Helmet-haasteen kohdat:

17. Kirjassa on kaksoset



#7 Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin





Kirja joka tuli jossain vaiheessa puheeksi ja pitihän se lainata. Juutalainen Judith Kerr kirjoittaa käytännössä perheensä paosta Berliinistä 1930-luvulla natsien tultua valtaan ja matkasta Sveitsiin, Pariisiin ja Lontooseen. Lapsen näkökulma kaaostuvaan maailmaan ja vieraisiin kulttuureihin sopeutumiseen on hyvin kuvattu. Kuten aina, kirja on pelottavan ajankohtainen.

Ainoastaan kirjasarjan ensimmäinen osa on suomennettu, eikä kahta jälkimmäistä näköjään saa lainkaan Suomen kirjastoista.



Helmet-haasteen kohdat:

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä


#8 Juha Valste: Neandertalinihminen - kadonnut lajitoveri






On kirjoja, jotka luetaan oman itsensä sivistämiseksi. Neandertalilaisista on paljon puhetta, joten ajattelin lukaista tämän Juha Valsteen kirjan. Kirja oli nopealukuinen eli sujuvasti kirjoitettu, mutta paljon, paljon samoja asioita toistava. Opin kyllä paljon uutta ihmislajin ja Neandertalin-ihmisen historiasta ja kirjassa oli kiitettävän paljon kriittistä sävyä joitakin tutkijoita kohtaan.

Susiluola-keskustelu referoidaan sukkelasti, etenkin, kun kyseessä on yksi suomalaisen arkeologian historian rumimpia ja "verisimpiä" vaiheita. Odotan aiheesta kirjoitettua paljastuskirjaa, mutta pitää kai odottaa parinkin kollegan nekrologia, ennen kuin tutkijoilla riittää rohkeutta puuttua aiheeseen.



Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ?????



#9 Robert Jordan: Taivaan tulet



Taas: oudolla kannella ei ole mitään tekemistä itse kirjan sisällön kanssa. Perus Ajan pyörää.



Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia


#10 Vesa Vares: Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939






Ainoa viisi tähteä minulta toistaiseksi tänä vuonna saanut teos. Vesa Vareksen valtavaan materiaaliin nojaava kirja Suomen ja Saksan suhteista sisällissodan jälkinäytöksissä ja maailmansotien välillä pitäisi määrätä jokaiselle lukiolaiselle kurssikirjaksi, niin paljon myyttejä ja hokemia tämä teos purkaa ja kumoaa. Tuskittelin jo aiemminkin, että Suomen 1920–1930-lukuja käsittelevä tietokirjallisuus on vähäistä. Tämä paikkaa pulaa suuresti.

Lähdekritiikki on loistavaa, pohdinta monipuolista ja ennen kaikkea kirjoitustyyli on sujuvaa ja mukaansatempaavaa: kirjaa haukkasi kerralla 50 sivua huomaamattaan, vaikka esimerkiksi alaluvun "Kolmas valtakuta suomalaisissa poliisilehdissä" voisi kuvitella kuolettavan tylsäksi tieteelliseen aikakauskirjaan haudattavaksi artikkeliksi, mutta Vares tekee siitäkin kiinnostavaa luettavaa.

Käytännössä joissakin piireissä edelleen jossain määrin vaalittu myytti siitä, että "Suomen saksalaissuuntautuneisuus" maailmansotien välillä suorastaan pakotti Neuvostoliiton hyökkäämään 1939 tulee niin totaalisesti ja perusteellisesti teilatuksi, että ihme jos siihen vielä vedotaan.



Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen


Miltä lista näyttää 14.2.2019:



1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

4. Kirjailijan ainoa teos

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

6. Rakkausromaani

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

17. Kirjassa on kaksoset

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

19. Et pidä kirjan nimestä

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

23. Kirjan nimessä on jokin maa

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

28. Kirjan kannessa on kuu

29. Kirjassa nähdään unia

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

45. Kirjan nimessä on kieltosana

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Mangaa pukkaa

Osaksi lukuhaastetta tulee nyt melkoinen määrä mangaa. Tässä välikatsaus muutamaan sarjaan, joista osa on kerännyt jo hämäkähinverkkojakin lukemisen jälkeen:


Erased - Poissa 2


Erased - Poissa 2. Kuva: Suomalainen.fi

Kiehtova mysteerimanga Erased - Poissa jatkuu toisessa osassa hieman arkisemman pokkarin muodossa ja tällä kertaa kokonaan menneisyydessä. Tässä osassa Satoru yrittää luoda ystävyyttä Kayo Hinazukiin, sarjamurhaajan tulevaan ensimmäiseen uhriin. Kerronta on tasaista ja riipaisevaa; lukija on hengessä mukana Satorun epätoivoisessa yrityksessä pelastaa hiljaisen tytön henki.

Hitaahkosta osasta huolimatta sarja on edelleen kiinnostava ja etenkin lopun cliffhanger vakuuttaa siitä, että hyvää jatkoa on tulossa!


Gabriel Dropout


Gabriel Dropout 1. Kuva: Tammi

Tämä ei napannut alkuunkaan. Laiskoista ja suht ilkikurisista enkeleistä sekä hyvään pyrkivistä paholaisista/demoneista tavallisessa koulussa kertova manga Gabriel Dropout (päähenkilön, arkkienkeli Gabrielin mukaan nimetty) on itsessäänkin laiska sekoitus Azumanga Daiohia ja Oh My Goddessia. Edellisen sympaattiset ja samaistuttavat henkilöhahmot tai jälkimmäisen kiehtova mielikuvitusmaailma kuitenkin puuttuvat tyystin.

Huumori on aika vaisua (syötetään sille tulista kastiketta! Hihihihi!), ilmeisesti japanilaisten alkuperäisten sanaleikkien tunteminen hyödyttäisi tässä(kin) tapauksessa. Piirrostyyli ei ole mitenkään ihmeellinen eivätkä henkilöhahmotkaan juuri herätä mielenkiintoa. 

Siis varsinainen dropout-manga.

My Hero Academia #1 ja # 2 (Taistele, ryönänörtti!)


My Hero Academy, osan 1 japanilainen kansi. Kuva: Goodreads


My Hero Academia on tuoreehko tulokas shonen-genren (Shonen = n. alle 15-vuotiaille pojille suunnattua mangaa) runsaaseen supersankaritarjontaan. Juoni on samankaltainen kuin Dragon Ball Z:ssa, Narutossa, One Piecessa, One Punch Manissaja etenkin Bleachissa, jota sarja eniten muistuttaa. Päähenkilö, nuori poika, joka haluaa sankariksi ja vahvaksi saa erikoisia ominaisuuksia. My Hero Academiassa kuitenkin erikoisia ominaisuuksia on valtaosalla väestöstä, ja päähenkilö Izuku Midoriya on sitä vastoin vailla "oikkua". Maapallon mahtavin sankari, Allmighty (miksi ei voitu suomentaa KAIKKIVOIPA?) huomaa kuitenkin pojassa potentiaalia ja siirtää omat voimansa tälle. Tämä ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan vastassa on monia haasteita.

Sarja on hyvin perinteinen: sarja sankareita, joista jokainen voi etsiä symppiksen johon samaistua (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece), persoonallisia opettajia (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece) ja pahiksia joilla on erilaisia ominaisuuksia joilla on rajansa ja uudet mahdollisuutensa (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Hyvis keksii taistelussa tai muussa haasteessa omista kyvyistään uusia puolia ja vastaavasti vihulaisen ylivoimaisesta kyvystä heikkouden ja voittaa tappelun (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Eli "viikon hirviö ja kuinka sitä mätkitään".

Niin Sankarit kuin Viholliset ovat kuitenkin suhteellisen omaperäisiä ja herättävät uteliaisuutta. Izuku Midoriya ei myöskään ole ärsyttävä samalla tavalla kuin Naruto tai Bleachin päähenkilö Ichigo osaa olla. Henkilöiden keskinäiset kemiatkin tuntuvat enimmäkseen toimivan ja tietyssä mielessä sarjaa voi lukea hiuksenhienoisena parodiana Bleachista, Narutosta ja One Piecesta. Se ei kuitenkaan ole yhtä tyylipuhdas kuin erinomainen One Punch Man, joka on kääntänyt koko supersankarigenren mehukkaasti päälaelleen. Piirrostyyli on luonnehdittavissa letkeäksi, hyvällä tavalla.

Suomennos on jäänyt vähän puolitiehen. Sinne tänne on jätetty englanninkielisiä termejä, joille olisi vallan hyvin voinut etsiä suomenkielisiä vastineita. Finglishiä ei kuitenkaan harrasteta, mutta vähän olisi voinut skarpata. Nimien taustalla olevia sanaleikkejä selostetaan kiitettävästi. Joitakin oivalluksiakin on tehty, kuten kakkospokkarin mainio nimi "Taistele, ryönänörtti!"

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Arvio: erikoinen ja kiinnostava kirja laiskiaisista

Bongasin Turun kaupunginkirjaston uutuushyllystä matemaatikko ja shakkipelaaja William Hartstonin (s. 1947) kirjoittaman kirjan Sloths: A Celebration of the World’s Most Maligned Mammal (2018). Erikoinen nimi ja erikoinen konsepti, mutta tulos on suomalaisellekin nopeasti luettava, monipuolinen ja mielenkiintoinen tietokirja. Englannin kieltä ei kannata pelästyä näinkin spesifissä aiheessa!

Sloths: A Celebration of the World’s Most Maligned Mammal -kansi. Kuva: nhbs.com

Youtube-videoista alkujaan laiskiaisista innostunut Hartston on käynyt läpi hyvin laajan ja monipuolisen aineiston selvitelläkseen, mistä tässä otuksessa oikein on kyse. Laiskiaisen ohella pohditaan sanan sloth ja laiskuuden "synnin" merkitystä niin sanoina kuin kulttuurisina ilmiöinä. Tämä tekee kirjasta paikoitellen toisteista, mutta se ei suuresti haittaa. Paljon tilaa menee myös laiskiaisen laiskan luonteen ja "evoluution onnettoman tuloksen" maineen paranteluun. Ilahduttavan piirteenä melkein kaikkien tekstissä mainittujen henkilöiden elinikä tai syntymävuosi mainitaan, mikä kontekstoi tekstiä huomaamatta mutta hyvin.

Aikuinen laiskiainen osaa myös olla hemmetin häijy. Hoitajien käsivarsissa on usein naarmuja ja kynnet kelpaavat tappaviksi aseiksi. Laiskiaisen jäljiltä on esimerkiksi löydetty kuollut jaguaari, jonka vatsan ärtynyt otus oli repinyt auki.

Yllättävää laiskiaisissa on se, miten vähän niistä tiedetään. Tuttua eläimestä lienee useimmille, että kaksi- ja kolmivarvaslaiskiaiset jakautuvat edelleen useampiin lajeihin. Merkittävää on, että laiskiaisten iholla elää levälajeja jotka elävät ainoastaan laiskiaisissa: levistä on löydetty tuoreissa tutkimuksissa antibiootteja ja mm. malariaa torjuvia ominaisuuksia. Ne eivät ole ehkä sittenkään pelkästään naamioinnissa auttavia symbioottisia lajeja. Samoin oli huvittavaa lukea, että kääpiölaiskiaiset syövät lehtiä, joissa on valiumin kaltaista ainetta. Laiskiainen ei myöskään ole tasalämpöinen: lämpimämmässä ilmassa laiskiainen vilkastuu. Se on siis hyvin energiatehokas eläin, mikä lienee koko puuhun päätyneen eläinlajin keskeinen idea. Nämä ovat vain muutamia tuoreita havaintoja erikoisesta ja mystisestä olennosta. Hidas ja sympaattinen otus onkin monella tapaa tieteelle mitä arvokkain olento.

Kulttuurinen katsaus laiskiaisiin on kiinnostava: esiintymiseen kirjallisuudessa (Shapespeare käytti sanaa sloth laiskuuden merkityksessä kuusi kertaa), elokuvissa ja jopa Iso-Britannian parlamentin puheissa. "Laiskiaisrenesanssi" eli otuksen esiintyminen populaarikulttuurissa on hyvin nuori ilmiö. 

Hyvää tuntemusta vasten on yllättävää, ettei William Hartston tunne Lauren Beukesin palkittua Zoo Cityä (2010), vaikka muut tuoreet laiskiaismaininnat on suorastaan ahdettu mukaan. Tässä kirjassa laiskainen on hyvin merkittävässä osassa, suosittelen sitä muutenkin genrerajoja hyvällä tavalla rikkovana ja kauniilla tavalla erikoisena, joskin paikka paikoin (hyvällä tavalla!) kammottavana teoksena. Into Kustannus on julkaissut kirjan erinomaisena suomennoksena vuonna 2016 nimellä Zoo city: eläinten valtakunta. Jos jonkin fiktiivisen kirjan luet ensi vuonna ensimmäiseksi, suosittelen Zoo Cityä.

Lauren Beukesin erinomainen Zoo City (linkki wikipediaan). Lukusuositus laiskiaisfaneille! Kuva: intokustannus.fi

Tuo onkin sitten se ainoa puute kirjassa. Sloths: A Celebration of the World’s Most Maligned Mammal on helppolukuinen, riemastuttava, monipuolinen ja kiehtova tietokirja. Se on samalla läpileikkaus moneen kummalliseen ilmiöön ja sisältää jännittävää knoppitietoa. En esimerkiksi tiennyt, että Yhdysvaltain presidentti Thomas Jeffersson (1743–1826) oli aikanaan hyvin arvostettu paleontologi. Hän tosin epäili tutkittavakseen saamiaan jättiläislaiskiaisen luita joksikin suureksi kissalajiksi julkaisussaan "Memoir of the Magalonyx" (1797), mutta korjasi pian niistä antamaansa arviota lukemansa brittiläisen tiedejulkaisun perusteella.

Kaikkein paras laiskiaisen merkitystä summaava sitaatti on heti Hartstonin kirjan alussa:

"They hang upside down in the rainforest canopies of Central and South America eating the leaves around them; they only shift position when the food runs out or to come down the tree once a week to poo and pee; and they disembowel anything that irritates them. That, I felt, is the perfect lifestyle."

perjantai 28. joulukuuta 2018

Poimintoja vuodelta 2018: osa 2

Game! Game! Gameeee!!

Animal (The Muppets)

Pelejä vuodelta 2018


Vuosi 2018 on ollut kiireinen, mutta kyllä tässä on ehtinyt onneksi rentoutua hieman lauta- ja PC-pelien parissa. Ostin Frostpunkin kohinalla vain huomatakseni, että koneen vääntö ei riitä pyörittämään sitä kunnolla...

Uusista peleistä suosikikseni on noussut Frostpunkin twitter-tilin kautta suositeltu Moonlighter. Peli on lyhyesti luonnehdittuna hauska yhdistelmä Legend of Zeldaa ja kaupankäyntiä. Muuten olen ostanut paljon pelejä Steamissa varastoon pelatakseni niitä paremmalla ajalla. Mukana on niin vanhoja klassikkoja kuin uusia erikoisuuksia. Vanhemmista peleistä olen lähinnä pelaillut Borderlands 1:tä ja 2:ta.

Lautapelirintama on ollut kanssa hiljainen koska joku peliporukasta on aina jossain muualla.  Vuoden 2018 arkeologiakiireet näkyivät heti arkeologien yhteisissä harrastuksissa tai pikemminkin niiden vähäisyytenä. Mainitsemisen arvoisena hankintana ostin suomalaisen Hiidenpelien tekemän Dale of Merchantsin, joka parin pelikerran jälkeen on osoittautunut oivalliseksi hankinnaksi (ks. arvostelu ja selostus täältä, lautapelioppaasta).

Kaikkiaan vuonna 2018 on pikemminkin hommannut tavaraa varastoon paremmalle ajalle ja puuhannut lähinnä takuujuttujen, hyviksi tunnettujen ja tiedettyjen pelien parissa. Toivoisin, että vuonna 2019 on enemmän aikaa peleille ja kirjallisuudelle. Ja tietty varaa niihin!


torstai 27. joulukuuta 2018

Vuodelle 2019: Helmet-haaste

Pitää ryhtyä sitten vuodeksi 2019 Helmet-haasteeseen. Otin vuodelle 2018 Goodreadsissa vaatimattoman 25 kirjan haasteen, ja olen (sarjakuvat mukaan luettuna) lukenut 68 kirjaa 27.12.2018. Jos ottaisin vuodelle 90 luetun kirjan haasteen, niin saisin kuitattua niistä yli puolet Helmet-haasteella!

Alla muistutukseksi Helmet-lukuhaaste 2019:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Tässä Turkulaisen artikkeli vuoden 2019-haasteesta:

https://www.turkulainen.fi/artikkeli/731986-tuoreessa-helmet-lukuhaasteessa-on-taydet-50-kirjaa-tasta-kirjapaketista-puhutaan

Poimintoja vuodelta 2018: osa 1

Vuosi 2018 on ollut tavattoman kiireinen: kevään–kesän 2018 olin tutkijana Turun yliopiston Sirkkala-hankkeessa ja syksystä alkaen olen tehnyt tutkimusta Evakot Suomen ruotsinkielisillä alueilla -hankkeessa. Tämä on tietysti heijastunut siihen tahtiin, jolla olen päivittänyt blogejani. Hylsyin lentoja -blogin projektini Karjalan Viestien julkaisemisesta 75 v. tahdissa jäi pahasti kesken!

Parempi puolisko aloitti tammikuussa vuorotyöt, ja aamuvuoroviikkoina herätys on kello 04:30. Siksi joka toinen viikko olen someaktiivinen jo aamuyöllä, jos joku on ihmetellyt Twitter-aktiivisuuden outoja aikoja.

Postitan näin vuoden lopuksi muutamia poimintoja vuoden 2018 kohokohdista ja mielenkiintoisia löytöjä yms.


Löytä numero 1: Stand Still, Stay Silent


Kannatti liittyä Twitteriin, koska löysin sitä kautta Minna Sundbergin maanmainion Stand Still, Stay Silent -sarjakuvan (eli SSSS). SSSS sijoittuu tulevaisuuden postapokalyptiseen fennoskandiaan. Maailmaa runnelleen oudon taudin jäljiltä vain pohjoismaat ovat ihmisasuttavassa kunnossa (Suomen keskus on Keuruu). Näiden ulkopuolella on hylätty hiljainen maailma, jossa temmeltää hirmuisia "peikkoja", trolleja ja muita örmelöitä. Nimi tulee siitä, että peikon kohdatessaan on syytä pysyä hiljaa ja paikoillaan...

Sundberg esitelköön itse itsensä:

I'm Minna Sundberg, a Finnish-Swedish woman and the writer and artist of this comic. I was born in Sweden in 1990 and lived in Finland during 1997-2013 (all my school years), then moved briefly back to Sweden during 2014-2015 right after graduating from university, and am currently living in Finland once again.

I got myself a bachelor's degree in graphic design from the university of industrial arts in Helsinki in 2013, and during my two final years of those studies I drew my first proper webcomic, A Redtail's dream, a 556 page tale built around concepts from Finnish mythology. It was a sort of practice comic that I made before starting SSSS because I didn't feel comfortable enough making comics to start my big dream project right away.

SSSS:ssä tähän hiljaiseen maailmaan lähetetään yhteisfennoskandinaavinen tutkimusryhmä etsimään arvokkaita painettuja kirjoja. Mukana on kaksi (käytännössä kolme) suomalaistakin. Kuten arvata saattaa, on matka täynnä vaaroja, seikkailuja ja yllättäviä juonenkäänteitä. Kuulostaa kliseiseltä luonnehdinnalta, mutta kaikki kolme toteutuvat hienosti.

Yllättävä junamatkustaja. Ihmisasutuksen ulkopuolella liikkuvat epäsikiömäiset "peikot" yms. ovat kauhukuvituksen aatelia. Kuva: Minna Sundberg / Stand Still, Stay Silent

Kuten edellisestä kuvasta huomaatte, on SSSS:n taiteellinen tyyli visuaalisesti yksinkertaisesti tyrmäävän upea. Pelkästään fennoskandiaa, mytologiaa ja historiaa valottavat yksittäiset infosivut lukujen lopuissa ovat yksittäisiä loisteliaita taideteoksia.

Kielten sukupuu -infosivu. Tämän voi tilata printtinä! Kuva: Minna Sundberg / Stand Still, Stay Silent

Etenkin folkloristin näkökulmasta SSSS on äärettömän kiehtova sarjakuva: scifiin ja postapokalyptiseen maailmaan on punottu skandinaavista ja suomalaista mytologiaa. Esimerkiksi tutkijaryhmän tiedustelija Lalli on myös "noita" (Mage), joka osaa nostattaa luontonsa. Hiljaisen maailman hirviötkin on nimetty näiden kulttuurien kammotusten mukaan.

Päivitystahti on kiitettävä: sarjakuva ilmestyy (yleensä, poikkeuksia vain harvoin) ma, ti, to ja pe aamulla aikaisella. Hitaahkon alun jälkeen SSSS kaappaa mukaansa ja lopulta toivoo, että kerronnan alla olevat luvut eivät päättyisi, vaan kiehtovasti piirretyssä ja kerrotussa paikassa viivyttäisiin vielä hetki.

Stand Still, Stay Silent on niin ehjä ja hieno kokonaisuus mielikuvitusmaailmana, että se sopisi TV-sarjaksi tai elokuvaksi. Tosin en usko, että kamera tekisi oikeutta sarjakuvan upealle visuaaliselle ilmeelle.

Sarjakuvaa voi lukea täällä:

torstai 13. joulukuuta 2018

Sarjakuva-arvostelu: Pakanat

Joululahjasuositus!

Tuomas Myllylän neliosainen sarjakuva Pakanat on hyvin kiinnostava. Kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin jo jonkin aikaa sitten (I kirja 2012, II 2013) ja jatkoa on odotettu. Monelle rahaa pulittaneelle tuli kirvelevänä pettymyksenä, että kaksi viimeistä osaa onkin kaikki neljä sarjista kokoavassa yhteisniteessä, eli joutuu ostamaan ensimmäiset osat tuplasti.

Pakanat (2018)

Teos sijoittuu 900-luvun Suomeen, missä verikoston seurauksena Halikon suku hävitetään viimeiseen mieheen - mutta ei poikaan. Nuori Ari Halikko kulkeutuu Olof Idänkulkijan matkassa itään ja myydään orjaksi. Kuten arvata saattaa, poika selviää ja palaa monien seikkailujen jälkeen Suomeen aikuisena miehenä, kosto mielessään. Koston myötä Ari sekaantuu Suomenmaan mahtisukujen ja turkismarkkinoille halajavien viikinkien valtapeliin.

Hurmeinen tarina kerrotaan sarjakuvan keinoin komeasti. Piirrosjälki on näyttävää, mutta välistä joitakin hahmoja on vaikea erottaa toisistaan. Tarinassa näkyy hyvä perehtyneisyys rautakauteen ja ajankuva on nähdäkseni suht pätevä: Suomessa lienee ollut kaupalla ja kauppaoikeuksilla rikastuneita "kuninkaita", joiden valta tosin lienee ollut niin alueellisesti kuin poliittisesti hyvin rajallinen sekä kiikkerä, ja muistutti ehkä enemmän jaarlia tai kreiviä. Suomalainen mytologia ja "kalevalainen" maailma on saatu mukaan uskottavasti.

Pientä anakronismia kirjassa on luettavissa ajatusmaailmasta, jossa välkkyy "koko Suomenmaa" tai "yhtenäinen maa". Kansallisvaltion kaltaista ideaa ei ollut vielä 900-luvulla missään päin maailmaa, saati sitten Euroopassa, SAATI SITTEN Pohjois-Euroopassa. Tuntuu siltä, että Pakanoiden maailma on sata tai kaksisataa vuotta kehitystä edellä, joskin maailma on silti uskottavan oloinen.

Teoksessa on myös rautakauteen erittäin hyvin (sanoisin: rautaisella ammattitaidolla) perehtyneen suomalaisarkeologi Sami Ranisen erinomainen katsaus sarjakuvan ajanjaksoon. Mies lienee teille tutuin Tursiannotkon kaivauksilta. Ranisen konfliktiarkeologisesta näkökulmasta rautakautta Muinaistutkijassa käsittelevä kuuluisa artikkelipari Tuskan teatteri Maarian Kärsämäellä löytyy digitoituna Suomen arkeologisen seuran sivuilta digitoituina (osa I 4/2005 ja osa II 3/2006).

Ja muistakaa, ainoa oikea paikka ostaa tämä sarjakuva on TURUN SARJAKUVAKAUPPA (Myös Oulussa ja Helsingissä).

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Sarjakuva-arvostelu: Erased

Japanista tulee aina tarinankerronnaltaan ja ideoinniltaan erikoista mangaa. Erased - suomeksi Poissa löytyy Netflixistä laadukkaana animesarjanakin, mutta nyt siis tämä paljon kehuttu manga on saatavissa lehtipisteistä läheltä sinua!



Tarina on aika erikoinen. Jos Higurashi no naku koro ni - murhamysteeritarinat (pelit, elokuvat, hieno anime-sarja) kiehtoivat sinua, on Erased kuin luotu sinulle.

Päähenkilö Satoru Fujinumalla (huono-onninen sarjakuvapiirtäjä) on erikoinen kyky huomata, että hän on loikannut ajassa muutamia minuutteja taaksepäin. Hänen on tuolloin huomattava poikkeama, jonka seurauksena tapahtuu onnettomuus tai muuta kauheaa.

Tarina muuttuu onnettomuuksista paljon synkemmäksi Satorun äidin tultua katsomaan edellisessä pelastustapauksessa loukkaantunutta poikaansa. Seuraava uusi "aikaloikka" tapahtuu Satorun ja äidin ollessa kauppakeskuksen parkkipaikalla ja jokin karmiva tapaus tulee estetyksi, mutta tarkemmin selvittämättä. Satorun äidillä on jokin aavistus tapahtuneesta. Hän tekee tiedusteluja ja joutuu yllättäen murhaajan uhriksi. Lopputuloksena Satoru joutuu tekemään aikaloikkia, jotka johtavat hänet viittä minuuttia kauemmas menneisyyteen: Satorun lapsuuden ala-asteelle!

Synkänsävyistä tarinaa on toisinaan vähän vaikea seurata sarjakuvaruuduilta: mangasarjan seuraaminen kuitenkin kannattaa, sillä animessa on karsittu pois paljon kiinnostavia, joskin tarinan kannalta vähemmän tärkeitä kohtia.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Yhteysesikunta Roi -vitsit

Koska typerät vitsit ja sanaleikit jäävät kiusaamaan mieltäni, on tässä suositusta Susikoira Roi -vitsikaanonista poikinut saksalaisten ja suomalaisten Yhteysesikunta Roihin viittaava vitsikimara:


Yhteysesikunta Roihin kuuluneet olivat hyvin tärkeitä ja ylpeitä palveluspaikastaan, ja siitä johtuen erotukseksi muista heidän nimiinsä liitettiin yleensä "Roi". Siitä, johtuiko tapa jonkun ulkopuolisen nimeämistä vai itse käyttöön otetusta käytännöstä, ei ole selvyyttä sotapäiväkirjoissa.

Esikuntaan kuului esimerkiksi lääkintäryhmään hyvin nuori kirurgi, jota kutsuttiin aluksi Naperoksi. Koska miestä tarvittiin tämän tästä lyheni kutsumanimi Napeksi, pitihän kirurgi saada paikalle äkkiä ja yksikin tavu vähemmän nopeutti kutsuhuutoa.

Jonkun täydennyserän yhteydessä esikuntaan määrättiin Untersturmführer Ots, joka osoittautui pian täydeksi kansallissosialistiksi, joka ei maailmankatsomustaan ja mielipiteitään peitellyt. Sattui kerran niin, että Untersturmführer Ots oli käymässä rintamalla jolloin hänen kohdalleen osui kranaatinheittimen kranaatti joka silpoi miehen pahanpäiväisesti. Henki pihisi, kun Ots tuotiin verisenä myttynä kenttäsairaalaan.

Miestä leikkelemään ja kokoonkursimaan päätyi Nape, joka oli hyvin hermostunut, ja joko tästä tai potilaan kunnosta johtuen oli leikkausten lopputulos kuin LSD-päissään kokoonkyhätty Frankensteinin hirviö. Lopputulos oli niin kummallinen, että potilasta katsomassa käynyt ylilääkäri tuumasi päätään pudistellen: "Harva natsin operoi, kuin Otsin Nape-Roi"


---

Yhteysesikunta Roin lääkintäryhmään kuului myös saksalainen, hyvin hidas lääkintämies joka jatkuvasti joutui huutamaan muita odottamaan huutamalla murtaen "Halte! Halte" mistä miehelle tuli nopeasti liikanimi.

Kerran lääkintämiehet komennettiin kurssille, jolla opetettiin miten kenttäolosuhteissa pystytään kuumalla raudalla polttamaan kiinni teräaseen pistoja, luodin osumia ja muita vammoja. Harjoittelua tehtiin erikoisten haavaumia osoittavien kaavapiirrosten avulla. Saksalainen lääkintämiehemme osoittautui kuuman raudan kanssa, ehkä saksalaisen järjestelmällisyyden, ehkä luonteensa rauhallisuuden vuoksi poikkeuksellisen taitavaksi näissä harjoituksissa.

Ylilääkäri saapui seuraamaan harjoituksia ja kutsui muut oppilaat seuraamaan tätä mestarinnäytettä. Hän antoi kehaisun näille taidoille mutta muistutti samalla, että tositilanteessa tämä lääkinnällinen operaatio ei ole yhtä helppo tokaisemalla "Harva haavan kalteroi, kuin kaavan Halte-Roi"

---

Yhteysesikunta Roissa palveli myös luutnantti Ryppö Laatokan Karjalasta. Luutnantti Ryppö oli kelpo sotilas mutta tulikuri oli hänellä huononlainen. Kerran talvisessa ja kylmässä Lapin yössä Ryppö poistui esikunnasta ja marssi kohti telttaa. Yllättäen hän huomasi kuun valossa aukiolla oudon suuren möykyn, jota ei siinä ollut hänen tullessaan esikuntaan.

"Ryssiä!" huudahti Ryppö varoituksen ja aloitti välittömästi tulittamaan ankarasti kohti möykkyä sarjatulella konepistoolillaan. Lipas lippaan jälkeen tyhjeni ja tällä välin paikalle oli ehtinyt muita sotilaita Rypön huudon ja hirmuisen paukkeen hälyyttämänä. Rypön lopetettua tulituksen käytiin tutkimassa, mistä ihmeestä oli kysymys.

Ällistys oli melkoinen kun huomattiin, että kuun valossa näkynyt möykky olikin valtava kasa jäätynyttä kusta. Pällistelijöiden joukossa ollut huoltomies tunnusti lopulta, että hän tovereineen oli sinä iltana tyhjentänyt käymälöitä ja he olivat raahanneet kusilaarina toimineen suuren saavin aukiolle ja kipanneet sen sisälle jäätyneen valtavan "virtsakakun" ylösalaisin paikalle. 

Kun tapauksen tausta selvisi ja kaikkia alkoi naurattaa kusikasan sekoittuminen neuvostosotilaaseen, irvaili eräs sotilas: "Harva ryssiä pippuroi, niinkuin pissiä Ryppö-Roi!"

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori #5 ja #6

Oivallisen mangasarja Akane Tsunemorin kaksi viimeistä osaa kolahtivat postiluukusta viikolla ja luin tämän mitä kiinnostavimman sarjakuvan kaksi viimeistä osaa putkeen heti kun kerkesin. Samaan syssyyn tuli myös Erased, jota suosittelen Akane Tsunemoriin tykästyneille.

Tarkastaja Akane Tsunemorin osassa 5 Sybillan kammottava salaisuus paljastuu! Kuva: Tammi.fi

Viimeisen Tarkastaja Akane Tsunemorin kannessa komeilee Tsunemori itse. Kuva: Tammi.fi

Kaksi viimeistä osaa rakentuvat Sibylla-järjestelmää koskevan karmivan totuuden äärelle: totuus paljastetaan lukijalle osassa 5 ja Akanelle itselleen osassa 6. Varsinainen jännite ei kuitenkaan rakennu Tsunemorin ja Sibyllan vaan Sherlock Holmes/Moriarty tyyliin "etsivän" eli Shinya Kogamin ja "rikollisen" eli Shōgo Makishima välille. Molemmat ovat rooleissaan vähintään kyseenalaisesti. Loppu on samantyylinen kuin Sherlock Holmesissa: kun Makishima kysyy Shinyalta, löytääkö hän itselleen korvaajan Shinya vastaa: "Toivottavasti en."

Kaksi viimeistä osaa ovat entistä lohduttomampia mutta toisaalta entistä terävämpiä. Graafista väkivaltaa ei edelleenkään vältellä mutta toisaalta sillä ei mässäillä, vaan filosofisen, psykologisen ja perinteisen draaman huipennuksen annetaan kantaa tarinaa. Viimeinen osa 6 on kaikin puolin täydellinen lopetus huikean hienolle mangasarjalle ja viimeinen luku kelpaa malliksi mille tahansa sarjakuvantekijälle siitä, miten hyvä sarja päätetään.