keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Lyhyesti muistoja pitkästä matematiikasta, metsäteollisuudesta, pääsykokeista ja oppilaanohjauksesta

Pitkän matematiikan vaikutus yliopiston opiskelijavalinnoissa on ollut viime aikoina tapeteilla. Ajattelin jakaa omia muistikuviani Vehkalahden yläasteelta (kuhnta yhdistynyt Haminaan ja entinen koulurakennus tuhottu homekouluna) ja ajatuksista linjasta yläaste (nyk-. yläkoulu) – lukio – yliopisto.

Oppilaanohjaus yläasteella oli sangen yksioikoista. Merkittävin istunto oli 9. luokalla eli vähän ennen lukioon tai ammattikouluun siirtymistä. Itse halusin luonnollisesti lukioon ja istuin sitten saman pöydän ääreen alustava kurssivalintalomake kädessä opon kanssa. Oppilaanohjaaja teki hyvin humanistispainotteiseen suunnitelmaani lähes automaattisesti seuraavat korjaukset: lyhyt matematiikka pitkäksi, historiaa, filosofiaa ja psykologiaa pois mahdollisimman paljon ja tilalle kemiaa ja fysiikkaa. Pidin pääni, mutta lyhyestä matematiikasta sain inttää pitkään kunnes opo suostui laskemaan minut sen kanssa tapaamisesta.

Samat muutosehdotukset tehtiin kuulemma kaikille 9. luokkalaisille, ja moni taipui ottamaan pitkän matematiikan. Lukiossa olikin sitten kolme luokkaa karkeasti periaatteella saksan kieli (minä yhden saksan kurssin takia, halusin kerrata), toinen luokka pitkä matematiikka + saksa ja kolmas oli lyhyen matematiikan opiskelijoille, jotka eivät valinneet saksaa. Kun lukuvuotta oli kestänyt muutaman kurssin, alkoi pitkän matematiikan suuri ryhmä pienentyä ja lyhyen kasvaa, kun taidot eivät opiskelijoilla riittäneet ja nämä vaihtoivat lyhyeen. Ilmeisesti Haminan suunnalla suurena visiona oli, että yliopistoihin mennään lähinnä opiskelemaan sellaisia aineita, jotka palvelevat paikallista metsäteollisuutta, joten kaikille haluttiin määrätä tätä päämäärää hyödyttäviä aineita.

Huomattavasti hyödyllisempää minulle olisi ollut saada tietoa yliopistojen humanististen alojen pääsykoejärjestelmistä. Pyrin ensimmäisenä vuotena lukion jälkeen Helsingin yliopistoon historian lisäksi psykologiaan, mutta se on sitten aivan toinen tarina. Psykologiassa tilanne oli suht reilu, vaikka tilastomatematiikkaa pitikin hallita (Se muuten kuului lyhyen matematiikan opintoihin. Ähäkutti!) mutta historian osalta tilanne oli aivan toivoton: pääsykokeisiin piti lyhyen ohjeen mukaan lukea historiaa tietyltä ajanjaksolta, joka muistaakseni kattoi 200 vuotta (olisikos ollut 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun?). Kuten arvata saattaa, koe meni päin hemmettiä. 

Mutta miten voi olla tällainen pääsykoeasetelma? Vastaus on julma: Suomessa on jo jonkinasteinen maksullinen korkeakoulutus, jolla varmistetaan että rikkaammat saavat lapsensa parhaimpiin oppilaitoksiin ja yliopistoa lähellä olevat tahot saavat kerättyä rahaa. Historiaan oli nimittäin maksullinen valmennuskurssi, joka otettiin vain yhdestä syystä: sillä kurssilla kerrottiin, mihin kirjaan pääsykoekysymykset perustuvat. Tästä järjestelmästä olisi ollut hyödyllistä kuulla edes jollain opo-tunnilla 2000-luvun alussa.

No, nyt sitä sitten ollaan Turun yliopiston leivissä väitöskirjan tekijänä, tutkijana ja tietokirjailijana. Yliopiston käytävillä tänä tiukkana koulutuspolitiikan aikana huokaillaan tämän tästä: "Huonostihan asiat ovat... onneksi ei olla Helsingin yliopisto. Siellä menee vielä huonommin."

Ja mitä siihen suureen suunnitelmaan minun vuosikerrastani metsäteollisuuden palveluksessa Haminassa, tässä klassikkoklippi (Nelosen Uutiset) vuodelta 2007 eli ensimmäisen opiskeluvuoteni ajalta:



Kiitos, opot!

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Kieltolaki ja kieltolakimyyteistä

Tänään 1.6.2019 on sitten tullut kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomessa tuli voimaan kieltolaki. Kieltolaki päättyi 5.4.1932 kello 10 (siis se kuuluisa lukusarja 543210).



Perehdyin kieltolakiin tutkiessani salakuljetusta Karjalankannaksella ja kieltolakiaikaa Viipurissa ennen II maailmansotaa. Peruskirjallisuuden lisäksi kävin läpi suunnattoman määrän sanomalehtiartikkeleita ja Viipurin tulliviranomaisten yms. asiakirjoja saadakseni luotettavamman kuvan asiasta.

Koska kieltolaista edelleen julkaistaan päin seinää olevia tekstejä ja yksinkertaisesti kestämättömiä tulkintoja, ajattelin päivän kunniaksi kirjoittaa blogiini pitkän omiin tutkimuksiini perustuvan kirjoituksen aiheesta.

Tyypillinen värikäs uutinen kieltolain ajalta. Karjala 7.11.1923

Taustaa


Kieltolakia oli suunniteltu jo 1800-luvulla ja Venäjän vallan alla Suomen uusi eduskunta teki kolmeen otteeseen äänestyksen jälkeen lakialoitteen kieltolaista, etenkin SDP:n vahvoina vuosina (80 tai yli kansanedustajaa). Myytti on, ettei tsaari olisi vahvistanut lakia. Sitä ei nimittäin kertaakaan edes viety keisarille vahvistettavaksi.

Kieltolain ajatus kietoutui vahvasti sosialidemokraattisen/työväen puolueen ja raittiusliikkeen kanssakäymiseen. 1800-luvulla raittiusliike oli ensimmäinen suomalaisen työväestön järjestäytymismuoto. Alkoholi ylipäätään nähtiin (karkeasti sanottuna) porvarien salaliittona työläisia vastaan, joten SDP oli yksi innostuneimpia kieltolain kannattajia ennen ja jälkeen sisällissodan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa oli hyviä kokemuksia tilapäisistä kieltolaeista, joten senkin puolesta laille riitti kannattajia.


Sanomalehti Karjalan pakinoitsijan suorasukainen arvio yhteiskunnan tilasta 27.9.1923.


Konkreettisti kieltolailla tarkoitetaan vuosina 1919–1932 Suomessa voimassa ollutta lakia, joka kielsi alkoholin valmistamisen, maahantuonnin, myynnin ja varastossapidon muihin kuin lääketieteellisiin, teknillisiin tai tieteellisiin tarpeisiin. Alkoholilla tarkoitettiin kaikkia aineita, jotka ollessaan +15 asteen lämpötilassa sisälsivät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etylialkoholia ja jotka eivät ole denaturoituja.

Kieltolain aika ja ajat


Kieltolain aika 1919–1932 voidaan jakaa useaan vaiheeseen. Alkuvaiheessa eli noin 1919–1922 "kotipolttoisella" eli pontikalla oli vielä suuri merkitys, joten uutisista saa tämän tästä lukea viranomaisten tuhonneen pontikkatehtaan. Yleensä pontikkasatsien valmistuminen ajoitettiin niin, että ne olisivat valmiit kun lähikylässä tai kaupungissa olisi markkinat, joiden yhteydessä satsin saisi myytyä väenvilskeessä. Sittemmin "korpirojupolttimoiden" merkitys väheni huomattavasti, sillä salakuljetettu sprii oli alkoholipitoisuudeltaan ja hinnaltaan paljon houkuttelevampi tuote.

"Korpirojutehdas" keskellä Turkua! Uusi Suomi 12.11.1919

Samoin ulkomaalaisten merimiesten salakuljettamilla ns. normaaleilla pulloilla oli vielä paljon merkitystä ja uutisissa ja takavarikkoasiakirjoissa mainitaan tämän tästä, että merimiehen tavaroista, aluksen kokin keittiön salalokerosta tai muusta vastaavasta löytyi kymmeniä alkoholijuomapulloja, joita kukaan aluksella oleva ei tunnustanut omistaneensa. Oma merkityksensä oli myös sillä, että salakuljetus Venäjälle oli äärimmäisen tuottoisaa ja salakuljetettavaa tavaraa haalittiin Länsi-Suomesta asti. Jotkut rajalla kiinnisaadut salakuljettajat kertoivat vieneensä Suomesta alkoholia suoraan Eino Rahjan käyttöön Pietariin!

Karjala-lehden uutinen alkoholin salakuljetuksesta ja takavarikkomääristä 1922. Kieltolain alkuvuosina alkoholia salakuljetettiin lähinnä valmiina pulloina, ei vielä spriinä. Karjala 23.1.1923

Salakuljetus oli selkeästi kausittaista: parasta aikaa oli syksyn alku, jolloin hämärät illat ja sulat vedet mahdollistivat liikenteen ns. emäaluksilta eli depot-aluksilta Itämereltä mantereelle ja mantereen saaristoon. Syksyn lopulla salakuljetettavaa alkoholia upotettiin rannoille, mistä kanistereita noudettiin talven mittaan myyntiin. Rohkeimmat saattoivat myös yrittää salakuljettamista jäitse, ja  moni talvinen tulliasiakirja kertookin hiihtopartion seuranneen reen tai suksien jälkiä, joiden varrelta löytyi takaa-ajetun salakuljettajan hylkäämä tavara. Kesäisin salakuljetus oli lähinnä matkustaja-aluksien ja muiden muuta lastia kuljettavien laivojen varassa: kesän valoisten öiden aikana oli riskialtista kuljettaa tavaraa omalla veneellä. Kesätakavarikoinnit olivatkin yleensä konjakki-, viini- tai likööripulloja yms. tavaraa, syksytakavarikoinnit spriikanistereita.

Kieltolain "kultavuodet" ovat sen keskellä olevat vuodet eli noin vuodesta 1923 vuoteen 1929. Tuolloin poliisilla ei ollut riittävästi resursseja ja Saksan hyperinflaatio teki sikäläisten spriitehtaiden tuotteista käytännössä ilmaisia. Venäjän rajavalvonnan tehostuessa moni Venäjän-suunnan salakuljetukseen erikoistunut pysyi ammatissaan mutta vaihtoi tuotetta. Etenkin itäisen Suomenlahden saariston merenkävijät Koivistolla, Seiskarissa, Tytärsaaressa ja Lavansaaressa olivat ahkeria salakuljettajia, kun taas Viipurin edustalla Uuraa oli Suomen "merkittävin tuontisatama - nimittäin pirtun". Venäjälle suuntautuvalla ja alkoholin salakuljetuksella oli jopa epävirallista viranomaisten suojelua: I maailmansota oli lähes kokonaan hävittänyt saaristojen tarkkaan varjellut metsät ja muut elinkeinot, joten viranomaisten mukaan vaihtoehto oli lähinnä nälkäkuolema. Tiettyjä salakuljettajia myös suojeltiin idässä viranomaisten toimesta, sillä nämä auttoivat vakoojia yli rajan Venäjälle ja takaisin sekä toivat muutenkin tiedustelutietoa Neuvostoliitosta, mm. sanomalehtiä.

Itäisen Suomenlahden salakuljetusreitit.


Salakuljetusta kulki myös Laatokan yli Venäjältä Suomeen sekä talvisin jäitse suoraan Suomenlahden yli ja sitä pitkin.  Myös moni ammattirikollinen vaihtoi alaa spriin salakuljetukseen, sillä se oli muita epärehellisiä ammatteja turvallisempaa. Viipurissa mainittiin 1920-luvun alussa, että omaisuusrikokset olivat vähentyneet ammattivarkaiden ryhdyttyä salakuljettajiksi.

Yleensä 1920-luvulla spriitä ostettiin Saksan rannikkokaupungeista, etenkin vapaakaupunki Danzigista markalla litra. Myöhemmin myös Itä-Euroopan spriitehtaiden merkitys korostui etenkin ukrainalainen sprii liikkui 1929–1932. Virolainen sprii valmistettiin perunasta, mikä teki siitä "parempaa", mutta sillä oli korkeimmillaan/pahimmillaan ehkä 10–15% osuus kaikesta spriistä. Virolaisen spriin määrä korostui kieltolain alkuaikoina, jolloin se oli noin vuosiin 1923–1925  astitakavarikoiduin tuote. Eli ajalla, jona takavarikkomäärät ylipäätään olivat vähäisiä.

Kuunari Marie, tyypillinen Itämerellä liikkunut depot-alus. Kuva: Karjala 20.9.1929.

Höyrylaiva Isavella, toinen depot-alus. Kuva: Karjala 20.9.1929.


Vuodesta 1923 Suomenlahden kansainvälisille vesille, Suomen aluevesirajan tuntumaan ilmestyivät tankki- eli depot-alukset, joissa oli tuhansia litroja spriitä joita myytiin saariston salakuljettajille (10–15 mk litra) jotka kuljettivat sen omilla konsteillaan mantereelle. Yhden depot-aluksen spriilasti riitti noin kuukaudeksi. Ensimmäiset spriitrustit syntyivät – eli hyvin järjestäytynyt ja laajamittainen alkoholin salakuljetus Suomeen – alkoi arviolta vuonna 1924. Samoihin aikoihin salakuljetusketjut muuttuivat monitahoisiksi ja esimerkiksi salakuljetukseen käytetyn moottoriveneen omistajuussuhteiden selvitys muuttui lähes mahdottomaksi selvittää: yksi oli ostanut veneen, vuokrannut sen toiselle joka oli lainannut sen kolmannelle ja lopulta vene löytyi neljännen henkilön hallusta.

Mantereen puolella salakuljettajien kalusto oli kaikenkirjavaa. Kuva Viipurin poliisin siveysosaston takavarikoinneista. Kokoelmiin kuului myös naisten "nimettömien" muotoinen salakuljetusastia. Karjala 16.12.1926


Yksi suurimmista ja sinnikkäimmistä kieltolain myyteistä onkin, että Suomeen tuotu pirtu oli peräisin Virosta. Sananlasku "viedä pirtua Viroon" on tältä ajalta tarkoittaen typerää kaupankäyntiä/hyödyttömyyttä. Suomalaiset olivat hyvin tietoisia saksalaiskaupunkien ja -kauppiaiden vaikutuksesta spriikauppaan, mutta Risto ja Raimo Pullattien mukaan Maalaisliitto ei halunnut ärsyttää ulkopoliittisista syistä Saksaa, vaan keksi ykkösviholliseksi Viron. Tämä johtui etupäässä siitä, että Virosta tuotiin Suomeen elintarvikkeita, mikä ärsytti suomalaisten maataloustuottajien puoluetta ymmärrettävistä syistä. Eli kyse oli pitkälti poliittisesta mustamaalauskampanjasta. Pirtua myydessä kauppiaat vakuuttivat sen olevan Virosta, mutta tämä johtui ensisijaisesti siitä, että virolaisella pirtulla oli parempi maine.

Hallitus ehdotti vuonna 1926 poliisin ja tullin valtuuksien laajentamista merkittävästi. Karjala 21.3.1926


Salakuljetus ja poliisin toiminta kiihtyivät vuonna 1926: poliisi sai lisää kalustoa ja valtuuksia, kun taas panokset salakuljetuksessa kovenivat. Aiemmin salakuljettajat ostivat poliisin ja tullin takavarikoimat alukset viranomaisten huutokaupasta läpipäässeistä lasteista saaduilla voitoilla. Muutosten myötä viranomaiset saivat takavarikoimansa moottoriajoneuvot käyttöönsä, joten rikolliset menettivät nopeusetuaan. Salakuljetuksen huippuvuosi oli 1929, jolloin myös kieltolain vastustus ja lopettaminen saivat lisää kannatusta. Samalla Stalinin noustua valtaan Suomen vastaisen rajan vartiointi kiristyi ankarasti ja vähäinen jäljellä oleva salakuljetus menetti merkitystään.

Hyvin merkittävää oli myös uusien valtioiden liittyminen salakuljetussopimukseen, jolla pyrittiin estämään depot-alusten pääsy merialueille. Viron liittyminen sopimukseen heinäkuussa 1926 oli paha takaisku salakuljettajille, mutta pian alukset palasivat aluevesille uuden lipun alla. Elokuussa depot-alukset tosin palasivat jälleen ja lähestyvän syksyn pimenevät yöt olivat otollisia salakuljettajille.

Karjala uumoili salakuljettajat voitetuksi Viron liityttyä  salakuljetussopimukseen 1926. Karjala 15.8.1926


Kieltolain loppu oli – toisin kuin yleensä luullaan – salakuljettajille vaikeaa aikaa. Merivartioston perustaminen vuonna 1930 kasvatti takavarikoidun alkoholin määriä. Tuolloin tullin vartiolaivoista ja tullimiehistä muodostettiin sisäministeriön alainen sotilaallinen merivartiosto. Tätä oli suunniteltu jo vuosina 1919 ja 1920, mutta vasta 1929 suunnitelmissa päästiin eteenpäin. Merivartioston voidaan katsoa olleen kallis mutta onnistunut hanke: depot-laivat Itämerellä vähenivät ja samaan aikaan salakuljetetun spriin määrästä saatiin takavarikoitua 25% aikaisemman arviolta 10% sijaan.

Kaikkiaan Merivartioston osuus takavarikoinneista oli merkittävä:

1930 takavarikoitu 609 913 l, MV:n osuus 48%
1931 takavarikoitu 711 726 l, MV:n osuus 69%
1932 takavarikoitu 384 191 l, MV:n osuus 65%
1933 takavarikoitu 651 560 l, MV:n osuus 70% (salakuljetus jatkui, vaikka kieltolaki päättyi)

Samoin Saksan spriin hinnan nousu vaikutti todennäköisesti salakuljetuksen vaikeutumiseen, joskin hinnan kasvu teki siitä samalla entistä kannattavampaa. Kieltolain päätyttyä salakuljetus Suomeen jatkui ja viimeinen salakuljetettu spriierä Suomeen lienee saapunut 30.11.1939. Talvisodan alun vuoksi kyseiselle salakuljettajalle tuli hankaluuksia kotiinpaluun kanssa.


Kieltolakiin kuului mitä törkeimmät petokset. Karjala 26.6.1925.


Kieltolain myytti numero 1: alkoholin kulutus kasvoi


Yleinen kieltolain yhteydessä esitetty myytti oli, että se lisäsi suomalaisten alkoholin kulutusta. Tämä on silkkaa pötyä useista eri syistä. Suurin vaikutus suomalaiseen juomakulttuuriin oli, että alettiin juoda "väkeviä" eli kirkasta viinaa. Yksi kieltolakimyyttien keskeinen luoja on Reijo Ahtokarin Pirtua pirtua…: kieltolaki Suomessa 1.6.1919–5.4.1932 jota kannattaa lukea pikemminkin kaskukokoelmana kuin vakavana tieteellisenä teoksena.

Ensinnäkin alkoholin kulutuksen tilastointi: miten tilastoida laiton kulutus? Monet esittävät pinnallisen arvion, että kieltolain ansiosta joivat kaikki "vauvasta vaariin" ja raivoraittiitkin heittäytyivät kiusallaan alkoholisteiksi, mutta tämä perustunee pikemminkin kaskuihin kuin oikeisiin tapauksiin. Todellisuudessa moni alkoholia vähän tai kohtuullisesti käyttävä todennäköisesti lopetti alkoholin käytön kokonaan. Kieltolain loppuaikojen 1928–1932 lehtiotsikointi alkoholin suurkulutuksesta oli hyvin värittynyttä ja on siirtynyt nykypäiviin saakka.

Kieltolakirikollisuudessa on paljon ongelmallista tilastointia. Ensinnäkin kieltolain aikaisia rikkomuksia kirjattaessa ei ole huomioitu, onko kyseessä uusi tapaus vai rikoksenuusija. Kymmenen kertaa saman kuukauden aikana juoppoudesta pidätetty on tuottanut tilastoon kymmenen alkoholirikosta. Samoin rikollisuutta ei ole verrattu pidätysperusteisiin, jotka vaihtelevat suuresti maittain: joissakin maissa pidätetään alkoholia nauttuneet, toisissa humaltuneet ja joissakin vain humalaisena häiritsevästi esiintyvät. Luotettavaa tilastoa Suomen viranomaistoiminnasta on saatavilla varmuudella vasta vuodesta 1926 alkaen, sillä tullirikoslakia uudistettiin 6.4.1926 jolloin useita pykäliä vanhasta tullilaista vuodelta 1887 muutettiin ja kotietsintä- ja aseenkäyttöoikeutta laajennettiin.

Vuodesta 1968 alkaen on seurattu eri ikäryhmien alkoholin kulutusta kahdeksan vuoden välein ja 1899–1913 syntyneet on todettu niissä kaikkein kuivimmaksi ikäryhmäksi. Tämä on siis ikäryhmänä, joka 1920–1928 oli nuorisoa. Jos nämä todella aloittivat juopottelun "sylivauvoina", voisi kuvitella tämän ikäryhmän nimenomaan olevan kaikkein rapajuopoimmasta päästä. Tälle antaa tukea myös kirkkoherrojen ilmoitukset seurakuntiensa raittiustilanteista kieltolain ajalta: kieltolain loppua kohden tilanne parani ja esimerkiksi Viipurin hiippakunnassa yksi kirkkoherra oli tyytyväinen tilanteeseen. Kaikkialla raittiustilanne parani 1927–1930.

Myytti kieltolaista alkoholin kulutuksen kasvukautena on saatu aikaiseksi tilastollisella ”tempulla”. Kieltolakiajalta on laskettu karkeasti yhteen kulutettu laillinen alkoholi (apteekkireseptit) sekä arviot laittomasta alkoholin kulutuksesta ja verrattu näitä aiempaan, vähäiseen keskikulutukseen. Aikaisempi arvio keskikulutuksesta tosin on ottanut huomioon vain ja ainoastaan laillisen kulutuksen eli muutenkin säännöstellyn ja I maailmansodan vaikutuksen alla olevan kulutuksen. On muistettava, että alkoholia on salakuljetettu aina ja esimerkiksi I MS aikana Saksaan jääkärikoulutukseen pohjoisessa liikkuneet käyttivät siirtymisessä pitkälti samoja reittejä kuin alkoholin salakuljettajat. Samoin vuodesta 1932 alkaen tilastoissa esiintyy ainoastaan tilastoitu laillinen alkoholi, vaikka viimeinen salakuljetettu spriilasti Suomeen tuli päivää ennen II maailmansodan alkamista.


Kieltolaki oli poliisille vaarallista aikaa. Karjala 22.8.1923

Sorvalissa elämöitiin elokuussa 1923. Karjala 22.8.1923


Toinen myytti on kieltolain aikaisen alkoholin ylettömän käytön ja väkivaltarikosten kasvu. Totta on, että rikolliset turvautuivat tiheään tuliaseisiin ja moni poliisi sai puukosta. Alkoholi/väkivaltarikosten yhteydestä kieli myös runsas lehtikirjoittelu tyyliin "Kaksi kuollut spriipullo vierellään". Epäilemättä hyvin vahvojen alkoholien, etenkin spriin nauttimisella oli paljon vaikutusta. Toinen yksinkertainen selitys on höllä aselaki: aselakeja kiristettiin vuosi kieltolain päättymisen jälkeen eli vuonna 1933, jolloin luonnollisesti tuliaserikokset vähenivät. Moni lehtiuutinen kertookin 1919–1932, että humaltuneet miehet riitelivät, toinen käveli takilleen ja kaivoi sieltä pistoolin tai revolverin jolla ampui riitakumppaniaan. Yksinkertaisesti aseiden saatavuus – yhdistettynä vahvaan humalatilaan – aiheutti paljon kuolonuhreja. Nyrkkitappelussa tuskin olisi tullut vainajia samaa tahtia. Vastaavalla tavalla tuliaseiden saatavuus on suoraan yhteydessä onnistuneisiin itsemurhayrityksiin. Lääkeyliannostuksen ottaneet oksentavat usein nielemänsä pillerit; ohimon kohdasta kalloon ammuttua kuulaa ei voi pysäyttää.

Miksi?


Kieltolaki päättyi 1932 useista syistä: valtion budjettivajetta arveltiin voitavan paikata laillisen alkoholin verotuksella. Tämä oli sangen populistinen laskelma. Kaikilla pitäisi nykyään olla tiedossa, että alkoholin aiheuttamat kansanterveydelliset haitat ovat kuluiltaan valtiolle huomattavasti suurempia kuin verotuksesta saatavat tulot, eikä laillinenkaan alkoholi ole estänyt eikä estä salakuljetusta.

Toiseksi parlamentaariset suhteet kääntyivät kieltolakia vastaan ja koska laki arveltiin epäonnistuneeksi, päätettiin ääniä kalastella sen kumoamisella tai ainakin kumoamisen puolesta puhumalla. Eduskunta ei kuitenkaan yksin uskaltanut asiasta päättää vaan siitä järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys. Tämä oli monella tapaa erikoinen äänestys, sillä naiset ja miehet äänestivät erilaisilla lipukkeilla: naiset punaisilla ja miehet valkoisilla. Ilmeisesti haluttiin tietää nimenomaan miesten mielipide kieltolaista.

Karjala 1.1.1932

Kieltolain epäonnistuminen oli usean asian summa. Ensinnäkin Suomi oli uusi valtio, jonka viranomaiset eivät olleet vielä kunnolla järjestäytyneet: niin miehet, kalusto kuin kokemus puuttui. Järjestäytyneempi valtio olisi todennäköisesti alunalkaen pystynyt valvomaan lakia paremmin. Merivartioston vaikutus oli niin tuntuva, että voimme vain arvailla mitä sen perustaminen ja riittävä resursointi 1919 olisi saanut aikaiseksi: kenties maassamme olisi edelleen kieltolaki, koska sen toteuttaminen ja valvominen oli mahdollista! Kohtalokasta olikin, että yleinen mielipide kääntyi lakia vastaan samaan aikaan kun viranomaiset saivat resurssit sen valvomiseksi.

Toiseksi uusi polttomoottoritekniikka tuli käyttöön juuri kieltolain alkuaikoina ja yksityishenkilöillä ja yrityksillä oli paremmat varat käytössään kuin köyhän maan viranomaisilla. Autojen ja moottoriveneiden ansiosta salakuljettajilla oli pitkään kaikki valttikortit ja pieni kiinnijäämisen riski. Monesti on todettu, että rangaistuksen ankaruutta enemmän rikollisuuden määrään vaikuttaa kiinnijäämisen varmuus. Tämä näkyi, kuten mainitsin, siinä että monet vanhat ammattirikolliset ryhtyivät kieltolakiaikaan salakuljettajiksi.

Kolmanneksi Venäjän salakuljetus – etenkin idässä – loi pohjan verkostoituneelle salakuljetukselle. Pietariin kelpasi mikä vain, joten salakuljettajat haalivat ostettavaa ja myytävää aina Pohjanmaata myöten. Kun Neuvostoliiton ote idässä kiristyi, siirtyivät salakuljettajat uuden tuotteen pariin ja kun nämä salakuljetusverkostot kohtasivat spriitrustit, oli mammuttimainen salakuljettaminen mahdollista. Myös ennen I maailmansotaa perustetut liikenneverkot, etenkin saariston merenkävijöillä vanhastaan olevat ja tietty satamakaupungeissa olleet, olivat salakuljettajien käytössä.

Siitä, että kieltolaki heikensi virkavallan asemaa suomalaisten edessä, voi olla montaa mieltä. Poliisien, etenkin ns. tsaarinaikaisten, asema oli horjunut pahasti jo vuonna 1917 ja osaksi juuri paikallisen järjestysvallan erottaminen ja korvaaminen miliiseillä ja erilaisilla kaarteilla johti sisällissotaan.  Epäilemättä kieltolaki oli liikaa uudelle järjestysvallalle. Suomen poliisin nykyään nauttima, poikkeuksellisen vahva luottamus on ollut pitkän työn tulos josta pitää muistaa: luottamus on vaikea saada mutta helppo menettää.

P.S.

Jos depot-alukset kiinnostavat, kannattaa lukea tämä Karjala-lehden juttu 20.9.1929. Siinä lehden toimittaja käy Suomenlahdella tutustumassa kuunari Marieen ja höyrylaiva Isabellaan, kahteen depot-alukseen:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1546101?page=5

Lähteet:


Pullat, Raimo & Pullat, Risto (2012 [2010]): Viinameri. Pirtusotaa Itämerellä 1920- ja 1930-luvulla.
Kaartinen, Aija (2011): Kansan raittiudeksi ja kotien onneksi.
Sillanpää, Merja (2002): Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla.
Pullat, Raimo (1993): Itämeren Rutto. Pirtun salakuljetusta vuosina 1919–1939.

Karjala
Uusi Suomi

Kansallisarkisto. Tullihallituksen arkisto, Viipuri

Karjala riemuitsi kieltolain päättymisestä 1932. Viipurin linnakin on saanut osansa.

* Päivitetty 2.6.2019 kello 9:57: korjattu kirjoitusvirheitä ja pari kesken jäänyttä virkettä täydennetty.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 21–30

21. Patriootti Moriarty 1




Sherlock Holmesin nemesiksestä tehty mangasarja. Arvostelu täällä.

22. The Walking Dead - Book Fifteen




The Walking Dead jatkuu. TV-sarja jäänyt katsomatta, mutta on kuulemma harvinaisen epätasainen. Sarjakuvassakin on välistä enemmän ja välistä vähemmän terää. Keskeinen ongelma on, että sarja rakentuu henkilöhahmojen varaan ja "hyviä" pahiksia on tullut vastaan vain pari: Kuvernööri ja Negan. Nyt Negan on jäänyt hyvän ja pahan rajamaastoon ja jännitys rakentuu toisen apokalyptisen yhteiskunnan kohtaamiselle jolla on kovin erilaiset arvot. Uusi hahmo, sekopää likka on OK. Luvassa on lupaavia juonikuvioita!

23. Terry Pratchett - Eric




Koska luin pitkän kaavan mukaan Paavo Rintalan Faustusta (alla) ja Faust on kiinnostava eurooppalaisen kirjallisuuden teema, päätin lukea uudestaan Terry Pratchettin erinomaisen Faust-parodian: Ericin.

Ericiä voisi luonnehtia eurooppalaisen kirjallisuuden klassikoksi (Helmet 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu sinusta yleissivistykseen!), kuten monia muitakin Kiekkomaailma-sarjan teoksia. Esimerkiksi Pratchettin helvetti on pirullisen hauska näkemys nykyihmisen kammottavuudesta.

Vanha kunnon Rincewind on joutunut ulottuvuuksien väliseen tilaan /  toiseen ulottuvuuteen aikaisempien seikkailujensa seurauksena. Niistä sanottakoon sen verran, että maailman voi pelastaa kätevästi vanhaan sukkaan sullotulla tiiliskivellä...

...kunnes joku juoksee kirkuen maailman halki ja päätyymanaajan eli Faustin teini-ikäisen Ericin luokse. Joku on tietty Rincewind ja pian velho joutuu toteuttamaan klassisia sielunviholliselle esitettäviä toiveita. Yllättäen toteutetuvat toiveet eivät tietenkään ole sitä mitä Eric odottaisi, mm. Kiekkomaailman Troijan sota käytiin kauniin Helenan vuoksi, joka on ikääntynyt ja parisuhteessaan vakiintunut Rincewindin ja Ericin saapuessa paikan päälle. Kiekkomaailman atsteekkikuningaskunta ja Helvetin näkemys heistä on samoin pirullisen (hehheh) hauska.

Lyhyesti: tämä on Kiekkomaailman parhaimpia osia, korkeintaan Kiinnostavia aikoja, oma Pratchett-suosikkini menee ohi.

24. Garth Ennis: World of Tanks: Citadel




World of Tanks -peliä käytännössä mainostava Garth Ennisin sarjis on perus-Ennisiä. Sarjakuvassa seurataan Kurskin, maailmanhistorian suurimman taistelun ja mittavimman panssaritaistelun kulkua neuvostoliittolaisen ja saksalaisen panssarivaunun miehistön silmin. Neukut saavat alleen briteistä tulleet Matilda-vaunut ja saksmannit taas huristelevat aluksi Panzer IV:llä, sitten Pantherilla.

Erikoisuuksia: neukkuvanua ajaa nainen ja saksalaisvaunujen (Panther & Tiger) tekniset ongelmat tunnustetaan laajalti. Episodimainen eteneminen on aivan toimiva, mutta tarina etenee hieman liian klassisia polkuja. Piirrosjälki on hyvää, mutta paikoitellen vähän lepsua.

Perushyvä sarjis, suosittelen tankkihulluille.

25. Robert Jordan: Sotaherra (Ajan Pyörä #12)




Perusajanpyörää, keskittyen Mattiin. Plääh ja nojoo, lukeehan tätä.

26. Frank Miller: Dark Kight Return




Prequel Frank Millerin sarjakuvaklassikkoon. Ihan OK tämäkin, Jokeri on hyvä.

27. Paavo Rintala: Faustus




Tämä kirja vei hiton pitkään, johtuen intertekstuaalisesta ja poukkoilevasta tyylistä. Tämä oli jo niin vaikeaa luettavaa paikoitellen – vaikka Faust ja Faustus onkin tuttu – että avuksi piti lukea tämän jälkeen Kim Kaupin (Oulun yliopisto) pro gradu Teodikea ja pahan ongelma Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit -trilogiassa (2018).

Tarina pomppii keskiajan Saksan, eli originaalin Faustuksen, ja nykypäivän Paavo Rintalan välillä. Rintala pohtii kauneuden attribuutit trilogian päätösosassa elämäänsä ja vaiheitaan viedessään isänsä Karjalankannakselta löytyneitä jäänteitä haudattavaksi Ouluun (minne Rintalan evakkoäiti on haudattu) ja rinnastaa omia vaiheitaan ja aivoituksiaan Faustiin.

Keskeinen kysymys on, onko Faustin ja paholaisen ikiaikaisen liiton päätyttävä 2000-luvulle tultaessa, vai onko aikamme pyörää jälleen pyöräytettävä nekromantin ja sielunvihollisen sopimuksella? Tarvitseeko jokainen aika ja maa oman sielunmyyjänsä ja -ostajansa?

Ei tämä helppoa tekstiä ole, mutta paikka paikoin Rintala on ollut suorastaan visionääri ja kirjassa käsitellyt maailman ongelmat ovat yllättävän ajankohtaisia.

28. Rick And Morty Volume 8




Rick and Morty, älykäs ja jo mitä legendaarisin animaatiosarja on poikinut myös pirun hauskan sarjakuvasarjan. Tällä kertaa seikkaillaan vampyyrien perässä (Tiny Rick -jaksosta) sekä koetaan mm. Jerryn tavallinen päivä, kun miesparka yrittää ostaa juuri oikeanlaatuista kopiopaperia.

29. Batman: No Man's Land vol. 1




En ole lukenut Batmania järjestelmällisesti vaan kiinnostavan tarinan tai kaanonin kaaren sieltä täältä. No Man's Land onkin sitten kiinnostavimmasta päästä, lähes yhtä hyvä kuin Banen Broken Bat -arkki.

Maanjäristys, poikkeustila ja evakuointi ovat jättäneet murentuneeseen Gotham Cityyn vain kaikkein epätoivoisimmat ja köyhimmät – ja tietty konnat koplineen. Kaupunki on jaettu erilaisten rikollisjengien – ja Sinipoikien eli entisten poliisien – alueisiin, jotka on merkitty graffitein ja joista käydään julmaa sotaa. Ihmiskunta on Gothamissa romahtanut heimoiksi.

Batman palaa armeijan tiukasti eristämään kaupunkiin ja alkaa palauttamaan järjestystä. Paitsi että järjestys ei ole virkavallan ja siviiliyhteiskunnan vastuulla, vaan heimot pitävät omistaan huolta: Batmanin on aloitettava oman alueen raivaaminen ja valloittaminen kaupunkiin. Teräsmieskin piipahtaa kaupungissa, mutta toteaa etteivät hänen kykynsä riitä Gothamin pelastamiseen. Voimaa ja supervoimaa riittää, mutta voitettavana on enemmän kuin nyrkeillä mätkittävä superpahis.

No Man's Land koostuu useiden käsikirjoittajien ja piirtäjien tarinoista, joista osa seuraa laajaa juonenkaarta ja osa on lyhyitä kertomuksia. Kumpiakin voi suositella, lyhyissä tarinoissa tosin piirtäjät pääsevät irrottelemaan enemmän.

30. Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika




Fantasia on hyvän scifin ja taitavasti kirjoitetun dekkarin ohella koukuttavin tuntemani kirjallisuusgenre. Olin kyllä tietoinen Robin Hobbista aiemmin, mutta nyt Turun Kaupunginkirjaston teemanäyttely uuden puolen yläkerrassa eli Tieto-osastolla sai minut tarttumaan tähän.

Ja koukuttavahan tämä sarja on. Kirja perustuu päähenkilön, Fitz UljasNäkijän muistiinpanoihin joita hän on laatinut seikkailujensa jälkeen. Fitz on kruununprinssi Uljaan äpärä, jolla on verenperintönä Taito, taikuuden laji jolla pystyy vaikuttamaan ihmismieliin ja ruumiiseen ja äitinsä puolelta Vaisto, jolla pystyy ymmärtämään eläinten ajatuksia ja kommunikoimaan näiden kanssa.

Kirjasarjan ensimmäinen osa ja Näkijän tarun osa 1 (1/3), Salamurhaajan oppipoika, käsittelee Fitzin elämää Peuran linnassa ja kouluttautumista salamurhaajaksi. Kuten arvata saattaa, hovin juonet ovat moninaisia ja etenkin Fitzin setä prinssi Valta heittäytyy häijyksi. Tämä kirjan osa käsittelee Fitzin lapsuutta ja oppimista kuninkaallisen salamurhaajan tehtäviin sekä suuren uhan, Punaisten merirosvolaivojen ilmestymistä Kaukosaarilta Peuran rannikolle.

Näkijän tarun vahvuus on tarinan todella hyvässä imuvoimassa: kirjaa ei malta jättää kesken vaan kerronnan keskittyessä rauhallisiinkiin osiin lukija janoaa lisätietoa kirjamaailmasta ja sen arvoituksista. Kerros kerrokselta sitä avataankin, mutta kuten aina hyvässä kirjassa, uudet vastaukset vain nostavat lisää uusia kysymyksiä. Kerronta ei myöskään ole Game Of Thronesin verta ja pornoa harrastavaa mässäilyä tai David Eddingsin kömpelöä ja mustavalkoista tarinointia.

Luettelen lisää lukemiani osia seuraavassa päivityksessä!

Helmet-haaste:
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Miltä lista näyttää 25.5.2019:


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

lauantai 11. toukokuuta 2019

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 11–20

Lukuhaaste on edennyt hyvin, joskin pääosin sarjakuvien ansiosta.

11. The EC Archives: The Vault of Horror Volume 1




Varsinaisesti törmäsin The Vault of Horror -sarjakuvakokoelmaan Twitterissä seuraamani Comix out of Contex -twiittaajan välityksellä. Aikanaan kauhusarjakuvat (zombie/vampyyri/aave/kannibaali yms.) olivat hyvin suosittu genre, kunnes joutuivat USA:n sarjakuvia rajoittavien säännösten uhreiksi.

The Vault of Horrorin tarinat ovat sangen klassisia kerronnaltaan ja rakenteeltaan, ja monelle on ollut innoittajana H. P. Lovecraft tai Edgar Allan Poe niin pitkälle, että tarinat ovat käytännössä suoria plagiaatteja (mm. "Kylmää ilmaa"). Sinänsä kokoelma on ansiokas ja osa läntisen maailman kulttuurikaanonia kaikessa erikoisuudessaan. Suosittelen lukemaan viihteenä!

12. Sakari Lappi-Seppälä – Haudat Dnjeprin varreilla


Kansikuvaton kirja liittyi varsinaisesti tähän Turun Sanomien kirja-arvosteluun vuodelta 1945:

Turun Sanomat 8.10.1945


Hakaristin ritarien käynnistämä keskustelu suomalaisten SS-miesten teoista on ollut sellainen vaihe suomalaista sotahistoriaa, etten mielelläni työnnä kättäni käynnissä olevaan tehosekoittimeen. Ensinnäkin SS-historian tuntemus ei ole erikoisalaani, toiseksi kukaan ei kaipaa kommenttiani enkä oletakaan kenenkään sellaista kaipaavan, ja kolmanneksi olen André Swanströmin tavoin Atenan kirjailijoita, joten jäävään itseni siitäkin syystä.

Suomalaisessa SS-pataljoonassa palvelleen Lappi-Seppälän teos Haudat Dnjeprin varrella kiinnitti huomioni nimenomaan käydessäni läpi evakkotutkimuksen yhteydessä vanhoja Turun Sanomien vuosikertoja ja huomatessani kirjan pitkähkön arvostelun. Kuten ylläolevasta arvostelusta käy ilmi, SS:n yhteydet sotarikoksiin olivat hyvin suomalaisten tiedossa. Toisaalta, kuten Lappi-Seppälä kertoo, kesällä 1941 SS-miehet luulivat joutuvansa Afrikkaan sotimaan brittejä vastaan! Varsinaista sotarikoksista Lappi-Seppälä kertoo avoimesti ja heti kärkeen, mutta hänen mukaan suomalaiset kieltäytyivät osallistumasta siviilien, etenkin juutalaisten teloituksiin.

Lappi-Seppälä syyttää – osin varmasti aiheellisesti – Unto Parvilahtea (Boman vuoteen 1944) totaaliseksi kansallissosialistiksi. Osin kirjan sävystä on luettavissa rivien välistä tiettyä valtakamppailua SS-pataljoona sisällä. Täysin pureskelematta kirjan sanomaa ei kannata niellä, vaikka se onkin poikkeuksellisen avoimesti ja pian sodan jälkeen kirjoitettu,

Mainittakoon, että Unto Parvilahti luovutettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon ns. Leinon vankina (sisäministeri Yrjö Leino) ja hän selvisi helvetillisistä oloista hengissä ja takaisin Suomeen Stalinin kuoltua. Parvilahden Berijan tarhat on klassikkokuvaus Neuvostoliiton vankileireistä.

Rintamakuvauksena Haudat Dnjeprin varrella on kiinnostavaa luettavaa. Tyylillisesti kuvaus on ehkä jälkiviisasta, mutta kuitenkin pääpiirteissään luotettavaa kerrontaa.

13. Deadpool versus Punisher




Deadpool on kahden elokuvan ja Punisher Netflixin yhden hyvän  (1) ja yhden keskiverron kauden (2) ansiosta tapetilla Marvelin sarjakuvauniversumista. Mitä tapahtuu kun the merc with a mouth kohtaa rikollisten armottoman rankaisijan? Keskiverto sarjakuva.

En edes jaksa selostaa sekavaa juonta. Deadpool pulisee ja Punisher on vakava ja tästä kontrastista pitäisi syntyi jotain. Ei juurikaan synny. Kyllähän tämän osana kaanonia lukee, mutta vain vaivoin. Punisher on tässä yhtälössä likimain turha, tarinankerronta ja käänteet ovat lähes kokonaan Deadpoolin harteilla. Jos tykkösiut Deadpool-elokuvista, tykkäät tästäkin. 

14. Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä


Rehellinen mielipiteeni: todella kökkö Taidevandalismi-klooni, pari kuvaa sai minut ehkä jopa hymähtämään.

15 .Batman, Volume 3: I Am Bane




Sattumanvarainen Batman-poiminta kirjastosta, ihan OK vaikka en tämän kaanonin kohtaan ole perehtynytkään.

16.–17. Boku no Hero Academia 1–2


Arvostelut täällä. Kyllä nämä lukemisen arvoisia ovat!

18. Robert Jordan – Hopeinen nuoli (Ajan pyörä 11)



Ajan pyörä jatkuu! Tämä osa oli taas vähän väliinputoaja, en edes ollut varma oliko kansi johonkin Scifi-aavikkoplaneettaan liittyvä kuva vai mitä ihmettä. Tämä ei ole Ajan pyörän kohokohtia vaan hidasta rakentamista tulevaan, joten en kirjoita sen enempää tästä.


19. Batman/Aliens




Batman vastaan scifi-hirmujen klassikko alien! Mikä voi mennä vikaan? No, kaikki.

Koska olen lukenut Aliens sekä Alien vs. Predator omnibusit tiesin,  mitä tavanomaisessa Alien-tarinassa esiintyy. Tässä oli kaikki kliseet; avaruusalus haaksirikkoutuu: tsek. Ryhmä ihmisiä lähetetään tutkimaan sitä: tsek. Ihmetellään kummia aukkoja löydettyjen ruumiiden rintakehissä: tsek. Ensimmäinen yllärikohtaaminen, ensimmäinen uhri: tsek. Ihmiset napsitaan yksi kerrallaan: tsek. Sankari tietää mitä tekee ja varoittaa muita mutta ei tule kuulluksi: tsek. Yksi ihmisryhmän jäsenistä osoittautuu ahneeksi paskiakseksi ja pettää muut rahan toivossa ja kuvittelee kesyttävänsä alienit: tsek. Petturi saa ansionsa mukaan: tsek. Sankari selviytyy yksinään lahdattuaan alienit ja näiden pesän: tsek.

Eli ei mitään originaalia tai ihmeellistä.

Helmet-haaste:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

20. Hannu Rajamaa - Kesämaa



Tämä on yksi erikoisimpia lukemiani kirjoja. Periaatteessa kyseessä on vanha kunnon vakoojatarina, mutta tämä sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan 1930-luvulle. Espanjan sisällissota riehuu kiivaimmillaan ja Neuvostoliitto on voimissaan – ja siinä onkin keskeiset linkit meidän historiaamme. 

Rajaniemen mielikuvituksekkaassa maailmassa kuolleet nimittäin jatkavat Iso-Britanniassa olemassaoloaan Kesämaassa, joka keksittiin 1800-luvulla. Keskeisillä virkamiehillä – ja tietty kuninkaallisilla – on kuoltuaan matkalippu, jolla he pääsevät jatkamaan palvelustaan tuonpuoleisessa. Vastaavasti Neuvostoliitolla on valtava tuonpuoleinen yhteinen todellisuus, jonka perustana on itse edesmenneen Leninin tajunta.

Kirjassa on valtava määrä nerokkaasti keksittyjä ilmiöitä, jotka linkittyvät fysiikkaan, Iso-Britannian historiaan, todellisiin ja kuvitteellisiin vakoojatapauksiin ja no, vaikka mihin. Onkin outoa, että maailma on samalla harvinaisen ehjä ja loogisesti lomittuva, samalla aikaa todella erilainen ja outo. Paljon asioita annetaan lukijalle pääteltäväksi muutamasta sivuhuomautuksesta, ja minulle tämä oli mitä ilahduttavin kokemus! Tuonpuoleisen logiikka ja historia paljastetaan kerros kerrokselta ja samalla juoni syvenee ja mutkistuu, joskin helposti seurattavana.

Yksi kiehtovimmista kirjoista, joita olen lukenut, ja tähän mennessä vuoden kiinnostavin kirja.

Helmet-haaste (tässä tuleekin monta!):

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema (Taustalla tuonpuoleinen Lontoo)
31. Kirjassa kuljetaan metrolla (muistaakseni!)


Miltä lista näyttää 14.2.2019:



1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Manga: Patriootti Moriarty

Kiinnostavin kuuloinen manga vähään aikaan on ollut Patriootti Moriarty, jonka huomasin arvostelemaksi saamieni mangojen mainossivuilta. Toivoin tätä hiljaa mielessäni arvosteltavaksi ja jes!, ajatukseni luettiin.

Eli siis, Patriootti Moriarty:


Patriootti Moriarty. Osa 1. Kuva napattu Prisman sivuilta prisma.fi


Uuden Sherlockin myötä (josta siitäkin on muuten mangasarja) kiinnostus Sherlock Holmesiin on taas kokenut renesanssin ja yleensä Conan Doylen luomuksesta edetään uusien tekijöiden myötä muilla  suuntaan, jossa tämän nemesikselle eli professori Moriartylle annetaan suurempi rooli. Patriootti Moriartyssä, ainakin alussa, on poikkeuksellisesti fokus kokonaan Moriartyssä.

Jos muuten sarjakuvan tyyli on tuttu, niin se johtuu siitä että taustalla on samoja tekijöitä kuin Psychopassissa.

Alussa Moriarty ja tämän veli (joka muuten Doylen kaanonissa on tavallinen harmiton virkamies) ovat ottolapsia aristokraattiperheessä. Perheen vanhin veli huomaa tulevan mestaririkollisen, ottoveljensä henkiset kyvyt ja pian Moriarty onkin vahvoissa asemissa. Mihin? No, vaikuttaakseen Iso-Britannian luokkayhteiskuntaan, eli kumotakseen sen! Pian Moriatylla on komennossaan jengi, joka on valmis ja halukas murtamaan maailman.

Sarjan keskeinen teema on siis Englannin etuoikeutetun yläluokan kritisointi. Tietyssä määrin se menee niin yläkanttiin. että sosiaalisena kommentaarina manga menee rankasti ohi maalin yrityksissään linkittää Moriartya nykyaikaan (sarja muuten vilisee anakronismeja). Mangana ja rikossarjana Patriootti Moriarty sen sijaan toimii, ja taiteelliselta tyyliltään manga on oikein laadukas.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 1–10

Vuodelle 2019 on sitten rutosti lukuhaastetta. Goodreadsissa tavoitteeni on 90 kirjaa ja lisäksi olen päättänyt osallistua Helmet-lukuhaasteeseen. Etenkin Helmet on hankala, mutta olen päättänyt, että voin kuitata yhdellä kirjalla useamman haasteen kohdan mutta listaan lopuksi, kuinka monta kohtaa tietty kohta täyttyi.


Olen päättänyt päivittää blogiin lukuhaasteen etenemistä aina 10 kirjaa luettuani. Tässä siis ensimmäiset kymmenen:


#1 Robert Jordan: Lohikäärme herää (Ajan pyörä #8)








Otin viime vuonna iltalukemisiksi Robert Jordanin kuuluisan Ajan Pyörä -sarjan, ja hyvää fantasiaahan tuo on. Lukuhaasteen täyttämistä nopeuttaa se, että Suomessa Karisto jakoi kirjat useaan osaan. Kariston painosten kannet ovat kyllä jostain fantasia stock image -tietokannasta...

Ajan pyörä on viihdyttävää fantasiaa. Ainakaan vielä ei ole ilmestynyt jumitusvaihe, josta sarjaa lukeneet tuttavat ovat minua varoitelleet. Jordanin fantasiassa naisilla on poikkeuksellisen vahva asema: kolmea päähenkilömiestä kohden on useampi todella vahva nainen.

Koska tämän lukuhaasteen yhteydessä tullee luetuksi useampikin Ajan pyörä, kohdistuu Helmet-haaste vaihtelevuudeltaan lähinnä kansikuviin.


Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia (Tel'aran'rhiodissa vilistetään jatkuvasti!)


#2 Kiira Korpi & Jere Nurminen: Kiira - Ehjäksi Särkynyt




Tämä oli kirja, jonka parempi puolisko halusi lukea mutta koska minulla oli paremmin aikaa noutaa se kirjastosta, tein varauksen. Taisin olla sijalla 179 tehdessäni varauksen... kun kerran oli niin suuri vaiva, päätin itsekin lukea.

Kirja oli todella mielenkiintoiseksi toimitettu ja erittäin hyvin kirjoitettu. Vaikka en jääurheilua lainkaan seuraa, olin vahvasti "hengessä mukana" lukiessani kirjaa. Kirja on erinomainen osoitus huippu-uran mukanaan tuomista vaikeuksista, jotka iskevät niin kehoon kuin sieluun. Tämä tekee kirjasta erittäin arvokkaan luettavan ja muistuttaa taas kerran, että vaikka päällepäin näyttää siltä että kaikki on hyvin ja menestyksekkäästi, voi kärsimys olla todellisuudessa suunnatonta.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue (urheilijaelämäkerrat)

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia



#3 Steven Grant: Punisher Epic Collection: Circle Of Blood (The Punisher (1987-1995) Book 2)






Turun Sarjakuvakauppa mainosti tätä Twitterissä ja halusin lukea sarjakuvia. Ei sen kummempaa valintamekaniikkaa. Ihan viihdyttäviähän nuo sarjikset olivat, ei mitään mestariteoksia mutta omalla tavallaan hyvää sarjakuvaa. Osa yksittäisistä kuvista on huvittavan kökköjä.



Helmet-haasteen kohdat:

Ei



#4 Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country






Evakot ruotsinkielisissä kunnissa -hankkeeseen liittyvä kirja. Mielenkiintoisia artikkeleita ja kertomuksia hyvin toimitetussa paketissa.



Helmet-haasteen kohdat:

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia



#5 Robert Jordan: Kultasilmä






Ajan Pyörän 9 osassa taistellaan Kaksvirroilla! Tätä Perrinin "paluuta alkuun" lukuun ottamatta ei mitenkään kummallisempi fantasiakirja, ihan viihdyttävä eikä kansi taaskaan liity mitenkään itse kirjaan.



Helmet-haasteen kohdat:



29. Kirjassa nähdään unia



#6 Glen Cook: A Cruel Wind (Dread Empire, #1-3)






Tämä on ollut ikuisuusprojekti. A Cruel Wind tuli hankittua Mustan Komppanian aiheuttaman Glen Cook -fanituksen myötä, mutta Chronicle of the Dread Empire ei temmannut samalla tavalla mukaansa. Cookin hienoa henkilökuvausta ja juonittelua on mukana, mutta juoni on sekavampi ja hyppivämpi kuin Musta Komppania. Toisaalta taistelukuvaukset ovat hyvin kiinnostavia ja uskottavia.

Varsinaisesti tässä niteessä on kolme kirjaa: A Shadow of All Night Falling, October's Baby ja All Darkness Met. Kaksi viimeistä muodostavat kiinteämmän kokonaisuuden kun taas A Shadow of All Night Falling on niiden epilogi. Ensimmäisen osan päähenkilö on Vartlokkur, mahtava velho, imperiumien ravistelija. Hänen teoistaan kostaakseen äitinsä kuolema ja muuttaakseen maailmaa alkavat vuolaat kerronnan virrat, joihin punoutuu monia hahmoja: sotilaita, velhoja, poliitikkoja, salamurhaajia, yliluonnollisia otuksia ja palkkasotureita.

Dread Empire on ihan luettavaa fantasiaa, jossa näkyvät Glen Cookin kerronnan vahvimmat puolet, mutta siinä on vähän liikaa "hälyä".



Helmet-haasteen kohdat:

17. Kirjassa on kaksoset



#7 Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin





Kirja joka tuli jossain vaiheessa puheeksi ja pitihän se lainata. Juutalainen Judith Kerr kirjoittaa käytännössä perheensä paosta Berliinistä 1930-luvulla natsien tultua valtaan ja matkasta Sveitsiin, Pariisiin ja Lontooseen. Lapsen näkökulma kaaostuvaan maailmaan ja vieraisiin kulttuureihin sopeutumiseen on hyvin kuvattu. Kuten aina, kirja on pelottavan ajankohtainen.

Ainoastaan kirjasarjan ensimmäinen osa on suomennettu, eikä kahta jälkimmäistä näköjään saa lainkaan Suomen kirjastoista.



Helmet-haasteen kohdat:

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä


#8 Juha Valste: Neandertalinihminen - kadonnut lajitoveri






On kirjoja, jotka luetaan oman itsensä sivistämiseksi. Neandertalilaisista on paljon puhetta, joten ajattelin lukaista tämän Juha Valsteen kirjan. Kirja oli nopealukuinen eli sujuvasti kirjoitettu, mutta paljon, paljon samoja asioita toistava. Opin kyllä paljon uutta ihmislajin ja Neandertalin-ihmisen historiasta ja kirjassa oli kiitettävän paljon kriittistä sävyä joitakin tutkijoita kohtaan.

Susiluola-keskustelu referoidaan sukkelasti, etenkin, kun kyseessä on yksi suomalaisen arkeologian historian rumimpia ja "verisimpiä" vaiheita. Odotan aiheesta kirjoitettua paljastuskirjaa, mutta pitää kai odottaa parinkin kollegan nekrologia, ennen kuin tutkijoilla riittää rohkeutta puuttua aiheeseen.



Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ?????



#9 Robert Jordan: Taivaan tulet



Taas: oudolla kannella ei ole mitään tekemistä itse kirjan sisällön kanssa. Perus Ajan pyörää.



Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia


#10 Vesa Vares: Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939






Ainoa viisi tähteä minulta toistaiseksi tänä vuonna saanut teos. Vesa Vareksen valtavaan materiaaliin nojaava kirja Suomen ja Saksan suhteista sisällissodan jälkinäytöksissä ja maailmansotien välillä pitäisi määrätä jokaiselle lukiolaiselle kurssikirjaksi, niin paljon myyttejä ja hokemia tämä teos purkaa ja kumoaa. Tuskittelin jo aiemminkin, että Suomen 1920–1930-lukuja käsittelevä tietokirjallisuus on vähäistä. Tämä paikkaa pulaa suuresti.

Lähdekritiikki on loistavaa, pohdinta monipuolista ja ennen kaikkea kirjoitustyyli on sujuvaa ja mukaansatempaavaa: kirjaa haukkasi kerralla 50 sivua huomaamattaan, vaikka esimerkiksi alaluvun "Kolmas valtakuta suomalaisissa poliisilehdissä" voisi kuvitella kuolettavan tylsäksi tieteelliseen aikakauskirjaan haudattavaksi artikkeliksi, mutta Vares tekee siitäkin kiinnostavaa luettavaa.

Käytännössä joissakin piireissä edelleen jossain määrin vaalittu myytti siitä, että "Suomen saksalaissuuntautuneisuus" maailmansotien välillä suorastaan pakotti Neuvostoliiton hyökkäämään 1939 tulee niin totaalisesti ja perusteellisesti teilatuksi, että ihme jos siihen vielä vedotaan.



Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen


Miltä lista näyttää 14.2.2019:



1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

4. Kirjailijan ainoa teos

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

6. Rakkausromaani

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

17. Kirjassa on kaksoset

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

19. Et pidä kirjan nimestä

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

23. Kirjan nimessä on jokin maa

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

28. Kirjan kannessa on kuu

29. Kirjassa nähdään unia

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

45. Kirjan nimessä on kieltosana

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Mangaa pukkaa

Osaksi lukuhaastetta tulee nyt melkoinen määrä mangaa. Tässä välikatsaus muutamaan sarjaan, joista osa on kerännyt jo hämäkähinverkkojakin lukemisen jälkeen:


Erased - Poissa 2


Erased - Poissa 2. Kuva: Suomalainen.fi

Kiehtova mysteerimanga Erased - Poissa jatkuu toisessa osassa hieman arkisemman pokkarin muodossa ja tällä kertaa kokonaan menneisyydessä. Tässä osassa Satoru yrittää luoda ystävyyttä Kayo Hinazukiin, sarjamurhaajan tulevaan ensimmäiseen uhriin. Kerronta on tasaista ja riipaisevaa; lukija on hengessä mukana Satorun epätoivoisessa yrityksessä pelastaa hiljaisen tytön henki.

Hitaahkosta osasta huolimatta sarja on edelleen kiinnostava ja etenkin lopun cliffhanger vakuuttaa siitä, että hyvää jatkoa on tulossa!


Gabriel Dropout


Gabriel Dropout 1. Kuva: Tammi

Tämä ei napannut alkuunkaan. Laiskoista ja suht ilkikurisista enkeleistä sekä hyvään pyrkivistä paholaisista/demoneista tavallisessa koulussa kertova manga Gabriel Dropout (päähenkilön, arkkienkeli Gabrielin mukaan nimetty) on itsessäänkin laiska sekoitus Azumanga Daiohia ja Oh My Goddessia. Edellisen sympaattiset ja samaistuttavat henkilöhahmot tai jälkimmäisen kiehtova mielikuvitusmaailma kuitenkin puuttuvat tyystin.

Huumori on aika vaisua (syötetään sille tulista kastiketta! Hihihihi!), ilmeisesti japanilaisten alkuperäisten sanaleikkien tunteminen hyödyttäisi tässä(kin) tapauksessa. Piirrostyyli ei ole mitenkään ihmeellinen eivätkä henkilöhahmotkaan juuri herätä mielenkiintoa. 

Siis varsinainen dropout-manga.

My Hero Academia #1 ja # 2 (Taistele, ryönänörtti!)


My Hero Academy, osan 1 japanilainen kansi. Kuva: Goodreads


My Hero Academia on tuoreehko tulokas shonen-genren (Shonen = n. alle 15-vuotiaille pojille suunnattua mangaa) runsaaseen supersankaritarjontaan. Juoni on samankaltainen kuin Dragon Ball Z:ssa, Narutossa, One Piecessa, One Punch Manissaja etenkin Bleachissa, jota sarja eniten muistuttaa. Päähenkilö, nuori poika, joka haluaa sankariksi ja vahvaksi saa erikoisia ominaisuuksia. My Hero Academiassa kuitenkin erikoisia ominaisuuksia on valtaosalla väestöstä, ja päähenkilö Izuku Midoriya on sitä vastoin vailla "oikkua". Maapallon mahtavin sankari, Allmighty (miksi ei voitu suomentaa KAIKKIVOIPA?) huomaa kuitenkin pojassa potentiaalia ja siirtää omat voimansa tälle. Tämä ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan vastassa on monia haasteita.

Sarja on hyvin perinteinen: sarja sankareita, joista jokainen voi etsiä symppiksen johon samaistua (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece), persoonallisia opettajia (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece) ja pahiksia joilla on erilaisia ominaisuuksia joilla on rajansa ja uudet mahdollisuutensa (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Hyvis keksii taistelussa tai muussa haasteessa omista kyvyistään uusia puolia ja vastaavasti vihulaisen ylivoimaisesta kyvystä heikkouden ja voittaa tappelun (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Eli "viikon hirviö ja kuinka sitä mätkitään".

Niin Sankarit kuin Viholliset ovat kuitenkin suhteellisen omaperäisiä ja herättävät uteliaisuutta. Izuku Midoriya ei myöskään ole ärsyttävä samalla tavalla kuin Naruto tai Bleachin päähenkilö Ichigo osaa olla. Henkilöiden keskinäiset kemiatkin tuntuvat enimmäkseen toimivan ja tietyssä mielessä sarjaa voi lukea hiuksenhienoisena parodiana Bleachista, Narutosta ja One Piecesta. Se ei kuitenkaan ole yhtä tyylipuhdas kuin erinomainen One Punch Man, joka on kääntänyt koko supersankarigenren mehukkaasti päälaelleen. Piirrostyyli on luonnehdittavissa letkeäksi, hyvällä tavalla.

Suomennos on jäänyt vähän puolitiehen. Sinne tänne on jätetty englanninkielisiä termejä, joille olisi vallan hyvin voinut etsiä suomenkielisiä vastineita. Finglishiä ei kuitenkaan harrasteta, mutta vähän olisi voinut skarpata. Nimien taustalla olevia sanaleikkejä selostetaan kiitettävästi. Joitakin oivalluksiakin on tehty, kuten kakkospokkarin mainio nimi "Taistele, ryönänörtti!"

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Arvio: erikoinen ja kiinnostava kirja laiskiaisista

Bongasin Turun kaupunginkirjaston uutuushyllystä matemaatikko ja shakkipelaaja William Hartstonin (s. 1947) kirjoittaman kirjan Sloths: A Celebration of the World’s Most Maligned Mammal (2018). Erikoinen nimi ja erikoinen konsepti, mutta tulos on suomalaisellekin nopeasti luettava, monipuolinen ja mielenkiintoinen tietokirja. Englannin kieltä ei kannata pelästyä näinkin spesifissä aiheessa!

Sloths: A Celebration of the World’s Most Maligned Mammal -kansi. Kuva: nhbs.com

Youtube-videoista alkujaan laiskiaisista innostunut Hartston on käynyt läpi hyvin laajan ja monipuolisen aineiston selvitelläkseen, mistä tässä otuksessa oikein on kyse. Laiskiaisen ohella pohditaan sanan sloth ja laiskuuden "synnin" merkitystä niin sanoina kuin kulttuurisina ilmiöinä. Tämä tekee kirjasta paikoitellen toisteista, mutta se ei suuresti haittaa. Paljon tilaa menee myös laiskiaisen laiskan luonteen ja "evoluution onnettoman tuloksen" maineen paranteluun. Ilahduttavan piirteenä melkein kaikkien tekstissä mainittujen henkilöiden elinikä tai syntymävuosi mainitaan, mikä kontekstoi tekstiä huomaamatta mutta hyvin.

Aikuinen laiskiainen osaa myös olla hemmetin häijy. Hoitajien käsivarsissa on usein naarmuja ja kynnet kelpaavat tappaviksi aseiksi. Laiskiaisen jäljiltä on esimerkiksi löydetty kuollut jaguaari, jonka vatsan ärtynyt otus oli repinyt auki.

Yllättävää laiskiaisissa on se, miten vähän niistä tiedetään. Tuttua eläimestä lienee useimmille, että kaksi- ja kolmivarvaslaiskiaiset jakautuvat edelleen useampiin lajeihin. Merkittävää on, että laiskiaisten iholla elää levälajeja jotka elävät ainoastaan laiskiaisissa: levistä on löydetty tuoreissa tutkimuksissa antibiootteja ja mm. malariaa torjuvia ominaisuuksia. Ne eivät ole ehkä sittenkään pelkästään naamioinnissa auttavia symbioottisia lajeja. Samoin oli huvittavaa lukea, että kääpiölaiskiaiset syövät lehtiä, joissa on valiumin kaltaista ainetta. Laiskiainen ei myöskään ole tasalämpöinen: lämpimämmässä ilmassa laiskiainen vilkastuu. Se on siis hyvin energiatehokas eläin, mikä lienee koko puuhun päätyneen eläinlajin keskeinen idea. Nämä ovat vain muutamia tuoreita havaintoja erikoisesta ja mystisestä olennosta. Hidas ja sympaattinen otus onkin monella tapaa tieteelle mitä arvokkain olento.

Kulttuurinen katsaus laiskiaisiin on kiinnostava: esiintymiseen kirjallisuudessa (Shapespeare käytti sanaa sloth laiskuuden merkityksessä kuusi kertaa), elokuvissa ja jopa Iso-Britannian parlamentin puheissa. "Laiskiaisrenesanssi" eli otuksen esiintyminen populaarikulttuurissa on hyvin nuori ilmiö. 

Hyvää tuntemusta vasten on yllättävää, ettei William Hartston tunne Lauren Beukesin palkittua Zoo Cityä (2010), vaikka muut tuoreet laiskiaismaininnat on suorastaan ahdettu mukaan. Tässä kirjassa laiskainen on hyvin merkittävässä osassa, suosittelen sitä muutenkin genrerajoja hyvällä tavalla rikkovana ja kauniilla tavalla erikoisena, joskin paikka paikoin (hyvällä tavalla!) kammottavana teoksena. Into Kustannus on julkaissut kirjan erinomaisena suomennoksena vuonna 2016 nimellä Zoo city: eläinten valtakunta. Jos jonkin fiktiivisen kirjan luet ensi vuonna ensimmäiseksi, suosittelen Zoo Cityä.

Lauren Beukesin erinomainen Zoo City (linkki wikipediaan). Lukusuositus laiskiaisfaneille! Kuva: intokustannus.fi

Tuo onkin sitten se ainoa puute kirjassa. Sloths: A Celebration of the World’s Most Maligned Mammal on helppolukuinen, riemastuttava, monipuolinen ja kiehtova tietokirja. Se on samalla läpileikkaus moneen kummalliseen ilmiöön ja sisältää jännittävää knoppitietoa. En esimerkiksi tiennyt, että Yhdysvaltain presidentti Thomas Jeffersson (1743–1826) oli aikanaan hyvin arvostettu paleontologi. Hän tosin epäili tutkittavakseen saamiaan jättiläislaiskiaisen luita joksikin suureksi kissalajiksi julkaisussaan "Memoir of the Magalonyx" (1797), mutta korjasi pian niistä antamaansa arviota lukemansa brittiläisen tiedejulkaisun perusteella.

Kaikkein paras laiskiaisen merkitystä summaava sitaatti on heti Hartstonin kirjan alussa:

"They hang upside down in the rainforest canopies of Central and South America eating the leaves around them; they only shift position when the food runs out or to come down the tree once a week to poo and pee; and they disembowel anything that irritates them. That, I felt, is the perfect lifestyle."