torstai 16. huhtikuuta 2020

Manga-arvostelu: Kun jälleensynnyin hirviönä

Pitkästä aikaa postiluukusta paukahti arvosteltavaksi mangaa. Tällä kertaa kuoresta paljastui Sangatsu Mangan julkaisuna Kun jälleensynnyin hirviönä #1 joka on isekai-genreä, eli siinä kuvataan ja seurataan siirtymistä tai syntymistä toiseen mailmaan.

Luoja: Fuse
Manga: Taiki Kawakami
Hahmot: Mitz Vah
Käännös: Kim Sariola


Tarina alkaa, kun Satoru Mikami menehtyy saatuaan nykyajassa katuryöstäjän veitsestä ja siirtyy kummalliseen "välitilaan" jossa hän kuolinhoureissa pohtii mennyttä elämäänsä (tai elämätöntä elämäänsä, 37 vee ja neitsyt) ja samalla outo ääni vahvistaa hänelle kykyjä pohdiskelujen mukaan. Välitilasta päästyään Satoru herää - limamöykkynä. Löllerrettyään ja syöpöteltyään pitkään kummallisessa luolassa Satoru-limalöllykkä törmää elävään olentoon – Veldora-lohikäärmeeseen.

Ensimmäisessä opuksessa limapallo–Satoru tutustuu kummaan maailmaan, löytää ja kokeilee kykyjään ja kohtaa maailman hahmoja, päihittäen mm. susilauman ja kohoten hiisikylän johtajaksi. Fantasiamaailma on perinteistäkin perinteisempi, joskin keskiaikafantasia-RPG-maailman (RPG = Roolipeli, role playing game) on selvästi haluttu tehtä lukijalle tutuksi. Aina välistä "pelimekaniikka" kommentoi Satorun touhuja ja yrityksiä sekä erehdyksiä. Mangan maailma on "tietoisena pelimaailmaan joutuneen" näkökulmasta koottuna looginen ja kiinnostava. Etenkin kun yllättävät rajat tulevat vastaan.

"Tietoisesti" fantasiapelimaailmaan sijoittuvat mangat ja animet ovat yleisiä. Esimerkiksi Suomessakin esitetyssä animessa Magic Knight Rayearth (olisikos ollut Taikatytöt?) sankarittaret kommentoivat välistä, että maailma muistuttaa RPG-pelien seikkailumaailmaa. Animesta löytyy myös peliversio, jota pääsee pelaamaan esimerkiksi Retrogamesissa:


Genren oma suosikkini on Suomessa tyystin tuntematon Skeleton Soldier (Skeleton soldier couldn't protect the dungeon), joka hivenen kankeasta piirrosjäljestään huolimatta on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava sekä saa haikailemaan Diablojen ja muiden RPG-pelien perään. Siinä siis "rivivihulainen" eli luuranko herää henkiin ja alkaa kerryttämään kokemuspisteitä kuin sankari konsanaan. Pataan saatuaan luuranko herää uudelleen muistot ja kokemuspisteet tallella aikaisemmasta vaiheesta tarinaa.

Kun jälleensynnyin hirviönä on kaikin viihdyttävää, paikoitellen pikkutuhmaa luettavaa. Piirrosjälki on pääpiirteissään monipuolista ja selvästi alleviivaa sankarin muutosta ihmisestä limapalleroksi. Kim Sariolan käännökset ovat taas vallan mainioita ja toimivia, vaikka japania en itse osaakaan. Lopussa olevat kääntäjän selvennykset isekai-genrestä ja muu taustoitus ovat ilahduttava lisä, jotka tekevät saavat suosittelemaan mangaa japanilaisesta kulttuurista enemmänkin kiinnostuneille.

torstai 27. helmikuuta 2020

Pelasin: Void Bastards

Pitkästä aikaa kirjoitustouhujen lomassa rauhoittelin hermojani pelaamalla maastopaloista kärsineen Australian hyväksi myydystä pelibundlesta saamaani Void Bastardsia, jota olin Steamissa ihmetellyt aiemminkin ja laittanut toivelistalleni. 3D-räiskintää avaruudessa! Ja autoin Australiaa! Kivaa!

Void Bastards


Void Bastards!

Jokseenkin profaani nimi ja alkuvalikon piirrostyyli heittävät pelaajan hyvin tunnelmaan. Pelin alussa avaruusalukselle hyökätään ja se menee rikki. Pelaajan, rangaistusvangin, on setvittävä tutoriaalissa avaruusaluksen sisällä ja opittava perusmekaniikat. Alukselle kuitenkin tunkeutuu tehtävien suorittamisen jälkeen örmyjä, jotka teurastavat pelaajan.

Void Bastardsissa kuolema ei ole loppu, vaan uuden alku.


Onneksi latauspalikka tämän jälkeen selittää, että pelaajan kuuluukin kuolla tässä kohtaa. Seuraa hauska sarjakuvamainen animaatio, jossa kuolleen hahmon selästä irroittautuu reppumainen masiina, joka syöksyy pienelle sukkulalle joka taas kiitää kohti emoalusta. Pelaaja saa uuden, ööh... asiakkaan? Sukkulaan nimittäin noudetaan arkistosta jauhepussi, "Client", johon vettä sekoittamalla syntyy uusi "alusta" eli pelaajan uusi ruumis. Tietokone antaa ohjeet noutaa emoalukselle osia, jotta se pystyisi jatkamaan toimintaansa. Ja seikkailu alkaa!

Matkaan ,veli/sisar/intergalaktinensukupuoli nopea/hopea!


Pelaajan on suunnistettava jollekin 1–4 kartassa käsillä olevasta avaruusaluksesta ja aloitettava etsintänsä. Aluksia tutkimalla löytää ammuksia, rakennusaineita, polttoainetta sukkulaan ja ruokaa, jolla voi parantaa itseään (ja estää sukkulassa matkaavaa tyyppiään nääntymästä nälkään). Jokainen uusi avaruusalus on mahdollinen kuolemanvakava riski, jossa on tarkkaan punnittava paljon tekijöitä ennen kuin uskaltautuu telakoitumaan ryösteltävälle alukselle.

Mihin suunnistaa? Tällä aluksella on luvassa mm. vähäinen määrä happea, joten on oltava sukkela!

Telakoituminen, eikä hyvässä mielessä


Jokainen avaruusalus on suht satunnaisesti, tosin tietyn kaavan mukaan, generoitu kenttä. Pohjakaavat oppii pari alusta tyhjennettyään ja tutkittuaan, mutta niihin ei kannata yksinään luottaa. Käytäviä voi olla sortuneina, ja osassa tulipalot voivat katkoa kulkua. Yksiltä aluksilta saa hyvin harvinaista lääkintähuoltoa, toiselta paljon polttoainetta, luksusristeilijöiltä taas rutkasti ruokaa. Halutessaan aluksia voi - jos sukkulan polttoainetta ja ruokaa riittää - jättää väliin ja siirtyä seuraavalle. Tämä voi monesti olla fiksuin veto, ellei tutkittava alus ole poikkeuksellisen herkullinen tai välttämätön kohde.

Etenkin alussa peli on pirun haastava: pelissä on vain vähän resursseja, joten jokainen laukaus on laskettava ja vain harvoin voi – tai kannattaa – rynnätä ovesta pyssyt paukkuen. Yleensä seurauksena on äkkikuolema.

Seikkailu on alkanut. pistooli tanassa. Vasemmalla ylhäällä näkyvä minimap (joka voi toisinaan olla staattisen kohinan vuoksi poissa päältä!) ja aluksen kartta antavat karkeaa suuntaa, miten edetä.

Onneksi hahmon kuoltua reppu irroittaa itsensä asiakkaasta, kipittää sukkulaan ja sukkula palaa emoalukselle, missä uusi pussi kuivattua asiakasta kaadetaan sukkulan ohjaamoon. Samalla tosin menettää hahmon keräämät ruoat, ammukset ja polttoaineet mutta onneksi rakennellut esineet säilyvät. Emoalus antaa ammuksia, ruokaa ja vähän löpöä ja eikun uudestaan yrittämään!

Turpaan tuli, ja taas mennään.


Jokaiselle hahmolle generoidaan ominaisuuksia 1–2 kappaletta, jotka voivat olla plussia tai miinuksia. Pelaaja voi olla yhdeltä ominaisuudeltaan kestävämpi, mutta toisen ominaisuuden perusteella tupakoitsija, jolloin satunnaiset yskänpuuskat kiinnittävät vihollisen huomion. Myös juoksemisen ja hyppimisen, ampumisesta puhumattakaan, äänet saavat vihulaiset tarkistamaan äänen lähteen. Hahmo voi olla kääpiökasvuinen. Tällöin tätä ei huomaa ikkunoiden läpi mutta samalla ei yllä ylähyllyille. Pelaaja myös on 3D:ssä konkreettisesti lyhyempi. Ominaisuuksia voi hankkia geenilaivoista, joissa voi myös poistaa haittoja. Toisaalta tähdistössä vaeltaa alukselta alukselle villigeenejä, jotka voivat sattumanvaraisesti muokata pelaajaa: yleensä huonompaan suuntaan heittämällä kivan ominaisuuden vekettiin, mutta kerran arvonta suosi minua ja ärsyttävä haitta korvautui hyvällä edulla. Erityisen hyvää ominaisuutta varjelee lopulta kuin armastaan, koka sen avulla aluksia vaan on huomattavasti helpompi putsia vihollisen häiritsemättä liiaksi.

Aseet ja viholliset ovat viihdyttävän monipuolisia. Peruspistoolikin on monessa paikassa tarpeen, vaikka tulivoimaa siinä ei olekaan mutta patruunoita saa halvalla ja useista aluksista. Rypälepommin arvaamattomuus voi suljetussa tilassa putsata kokonaisen huoneen vihulaisista, mutta toisinaan rypäleet lentävät vasten kasvoja. Toisinaan tulee vastaan vihollisia, joihin mikään määrä patruunoita ja räjähteitä ei pysty, kunnes viikatemies korjaa – pelaajan. Harhauttaminen, vangitseminen pieniin ja tyhjennettyihin tiloihin (ovet saa lukkoon) ja muut taktiikat ovat tärkeämpiä työkaluja kuin maksimaalista vahinkoa tekevät aseet. Samoin kannattaa kuunnella, millaista ääntä oven takaa kuuluu. Jos kuuluu raskaimpien vihollisten askeleiden jyminää, kannattaa lukita ovi ja pinkoa 180 astetta toiseen suuntaan.

Mitä oven takana luuraa? Minikartta käyttää, että holilla olisi peräti kolme poimittavaa tavaraa mutta onko oven takana vartoomassa automaattinen konetykki tai muu vihulainen? Zapperilla vastustajan saa tainnutettua ja näin voi ostaa muutaman sekunnin elintärkeää reagointiaikaa lisää.


Aseet ja varusteet päivittyvät, jolloin hengissäpysyminen onnistuu helpommin mutta on edelleen vaikeaa. Toisinaan käy "munkki" ja kohdalle osuu alus, jossa on kaikki edut vaihteeksi pelaajan puolella. Mutta siitä seuraavaksi eli Void Bastards on


Nerokasta kenttäsuunnittelua


Jokaisella avaruusaluksella, joiden grafiikka on hyvin hauska ja uniikkia, on siis suuri määrä muuttujia, mitkä takaavat että jokainen alus on uniikki. Ensinnäkin viholliset vaihtelevat. Siellä voi olla suht helposti kuolevia siivoojia (jotka ovat mutatoituneet kammottaviksi önniäisiksi, jotka juttelevat hassulla brittiaksentilla) tai pirun vaarallisia Screw-olentoja, joiden kohdalla ainut neuvo on hiipiä pakoon näiden huomaamatta, jos tuuri ei ole puolella.

"Glowtrotter", pelin simppeleimmän vihulaisen Turistin paranneltu muoto. Kuolee pistoolinlaukauksesta, mutta räjähtää myös spontaanisti päädyttyään pelaajan lähelle. Onneksi tällä hahmolla on "Turistioppaan" ominaisuus, joten nämä löllykät eivät räjähdä itsekseen silmille!


Vihollisten jälkeen pitää ottaa huomioon ennakkotiedot aluksen muuttujista. Onko aluksella sähkökatkoksia? Silloin pitää juosta kipittää generaattorihuoneeseen käynnistämään virranjakelu uudestaan, että edes pääsee alukselta ulos. Sähkökatkoksia voi myös esiintyä spontaanisti, jolloin toisaalta turvatoimet kuten konetykit ja vartiorobotit menevät pois päältä, mutta myös kaikki ovet aukeavat – mikä on hyvin ikävää, jos olet onnistunut telkeämään pahimmat viholliset juuri ilmalukkoon. Muina muuttujina aluksilla voi olla paljon näkemistä estävää savua, jotkin vihollisista voivat olla liittolaisiasi tai happimäärä aluksella on rajoitettu tai lisätty. Viimeinen on tärkeää, koska loputtomiin aluksilla ei voi norkoilla ja vartoa: kun happi loppuu, on joko pumpattava happihuoneessa lisää tietokoneella (rajattu määrä!) tai pingottava takaisin sukkulaan. Jos tukehtuu, se oli siinä. Reppu irti, sukkulaan ja uusi asiakas sukkulan ohjaamoon.

Loputtomiin ei voi aluksia tyhjentää. Happi on rajallinen resurssi siinä missä ammuksetkin, ja Atmo-huoneen tietokoneella voi vähän pumpata lisää ilmaa tai, jos niukat rahat riittää, pidentää koko happisäiliön kokoa ruhtinaalliseen 15 minuuttiin!

Juuri tässä on pelin kauneus: jokaisessa kentässä pitää laskelmoida, mitkä aseet (3 kategoriaa) ottaa mukaan, miten kartan perusteella etenee ja mitkä tekijät yrittää kääntää puolelleen. Riittääkö arvokkaimman esineen etsiminen, vai haluaako ja onko tarvetta tyhjentää koko alus ryövättävästä tavarasta? Lukitseeko vihollisia lisää alukseen teleporttaavat huoneet, vai tarvitaanko sitä pikaiseen läpikulkuun myöhemmin? Jos vastassa on ennakkotietojen mukaan aluksen turvallisuusjärjestelmä eli koneita ja todella pahoja biologisia vihollisia niin ottaako mukaan zapperin, jolla saa tainnutettua viholliset, vai teleporttiaseen jolla yksittäisen vihollisen saa nopeasti pois pelistä, mutta sijoitettavaksi muualle? Pitäisikö hakkeroida muutama konetykki omalle puolelle, jos massi riittää? Ilman tällaista taktikointia asiakkaan elämä jaa lyhyeksi ja veriseksi. Monta kertaa pelaaja yllättää itsensä kun huomaa, että eduksi luulemansa laskelmat ovatkin kohtalokkaita mutta haitaksi luullut esteet tutkittavalla aluksella teurastavatkin vihollisia laumoittain, kun taas itse selviää naarmuilla. Näiden oivallusten hyödyntäminen ja taktiikan jatkuva mukauttaminen pitävät mielenkiintoa yllä.


Rakentelua


Rakentelua. Pelaajan pitää toisaalta rakentaa tehtävään liittyviä esineitä, joiden osia on metsästettävä pitkin avaruutta. Osan voi rakentaa itse. Toisaalta osilla voi rakentaa uusia aseita ja varusteita tai päivittää vanhoja. Hengissäpysyminen on sen verta nihkeässä, että jokainen päivitys voi pelastaa kymmeneltä kuolemalta!


Lisää varusteita pelissä saa niitä rakentamalla. Tarvittavat osat ovat vakioituja mutta kummallisen, ööh...sattumanvaraisia? Vai missä muussa pelissä kuljet avaruusalukselta avaruusalukselle etsien irtokivestä, jotta saisit rakennettua vihollisen ohjukset pysäyttävän Bouncer-kilven?

Periaatteessa pelaaja kerää tiettyjä esineitä tai sitten raakamateriaa, kuten bioa ja metallikuonaa tai pattereita rakentaakseen osia. Bioa saa mm. kentiltä lattialla lojuvista irtosormista, ja koska irtokädessä on viisi sormea, saa siitä viisi pojoa bioa! Makaaberia, mutta sopii pelin tunnelmaan. Raakamateriaa voi myös kaupata sopivissa aluksissa ja toisinaan niillä ostetut rahat, meriitit, voivat ratkaista seuraavan rikkaan aluksen ryöväämisen pelaajan eduksi.

Suosittelen


Pelissä on myös muitakin tekijöitä, joiden tarkkailu pidentää elinikää. Niukkojen resurssien taitava  käyttö suhteutettuna omiin tavoitteisiin ja avaruusalusten ja tähtikartan realiteetteihin tuovat peliin fiksua laskelmointia. Kun näihin muuttujiin lisätään pelin suht musta huumori, joka ei onneksi lyö yli äyräiden, on Void Bastards kaiken kaikkiaan äärimmäisen viihdyttävä peli. Kuolemasta saa usein syyttää itseään, joko liikaa kiirettä tai liian pitkään jatkunutta jahkailua. Tai ihan vaan typeryyttään.

Pelin grafiikka on hupaisaa aikakautena, jossa kaikkialla muualla pyritään kovalevyn halvaannuttamaan loisteliaaseen realismiin tai äärimmäiseen maisemanmallinnukseen. Mutta grafiikka ei ole miinus, vaan suuri plussa. Se osaltaan luo pelin tunnelman, ja kun avaruusaluksessa jäteastioita penkoessa kuulutukset pyytävät odottamaan kohteliaasti paikallaan, kunnes turvallisuusrobotti tulee lopettamaan pelaajan, niin käsillä on maailma jossa viihtyy.

Sinulle, joka haluat Serious Samin tai Duke Nukemin malliin paahtaa kaikilla aseilla joka suuntaan, tämä ei sovi. Mutta jos olet enemmän taktikko kuin räiskijä, niin tämä peli sopii sinulle mainiosti!

Viisas pelaaja valitsee taistelunsa.

tiistai 31. joulukuuta 2019

Helmet-haaste 2019

Kirjoitusmaraton kesällä ja muutto Helsinkiin syksyllä sotkivat lukusuunnitelmat pahasti. Siksi annan armoa itselleni lukuhaasteen toteutumisessa - eli toteutunut tietyin varauksin...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
(Kesämaa)
(Karhumäessä kummittelee)
(Siemen)

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
(Elämäni, raffista raffiin) [Urheilijoiden elämäkerrat]
(Tiikerin jalanjäljillä) [matkakirja]

4. Kirjailijan ainoa teos
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

Sivuhuomautus: paras lukemani kirja 2019!

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

6. Rakkausromaani
(Hertta)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
(Siemen) [Viipuri]

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
(Lumileikkejä) [muutaman aukeaman kuvakirja lyhyillä teksteillä, mutta suosittelija oli 3-vuotias!]

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja 
(Rakkaus)

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
(Pimppini on valloillaan)

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
(Kesämaa)

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
(Kauhumaan kartta)

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
(Pimppini on valloillaan)
(Ilmasota ja kirjallisuus)
(Berliini 1945)

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
(Kesämaa)

17. Kirjassa on kaksoset
(A Cruel Wind [Dread Empire, #1-3])

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
(Ilmasota ja kirjallisuus)

19. Et pidä kirjan nimestä
(Pimppini on valloillaan)

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
(Tiikerin jalanjälki) [Nepal]

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
(Pysäytä ilmanstonmuutos)

23. Kirjan nimessä on jokin maa
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

24. Sokkona hyllystä valittu kirja 
(Pyhimysmurhat)

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
(Kesämaa)

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
(Elämäni, raffista raffiin)

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
(Ragnarök - jumalten tuho)

28. Kirjan kannessa on kuu
(Ajan Pyörä: Keulakuva)

29. Kirjassa nähdään unia
(Ajan Pyörä: Lohikäärme herää)

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
(Kesämaa)
(Parikin Ajan pyörää)

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
(Kesämaa)

32. Kirjan nimessä on ammatti
(Narrin palvelija)

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
(Ikitie)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
(Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country)
(Pimppini on valloillaan)

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
(Siemen)
(Pysäytä ilmastonmuutos)

36. Kirjassa ollaan yksin
(Anna Kortelainen: Siemen)

37. Pienkustantamon julkaisu
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
(Berliini 1945)

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
(Salamurhaajan oppipoika)

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
(Narrenturmit 1 ja 2) [koska hussilaissodat ovat kiinnostaneet]

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
(Elämäni, raffista raffiin) [John Daly, kiinnitin kannen nähdessäni huomion nimenomaan nimeen, en niinkään tukevaan golffariin...]

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Noituri-sarja)
(Lopotti)

44. Kirja kertoo Berliinistä
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Berliini 1945)

45. Kirjan nimessä on kieltosana
No Man's Land 1 ja 2 [sarjakuva, tai graafinen novelli]
(Ei kenenkään maassa) [Aloitettu 31.12.2019... "valmistuu" 2020]

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
(Kitchen)

47. Kirjassa on alle 100 sivua
(Valtatiet: Runoja)
(Tiikerin jalanjäljillä)

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
(Lopotti)

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
(Kauhumaan kartta)
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste) [sarjakuva, mutta hyväksyttäneen]

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
(Salamurhaajan oppipoika) [Turun kaupunginkirjastossa fantasiateemanäyttelyssä suositelluissa]

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 41–50

Olen muuttamassa Turusta Helsinkiin, joten bloggaustoiminta on ollut hidasta. Jos tähän väliin kuitenkin ehtisin vähän kirjoittaa lukuhaasteesta, joka menee kiireistä johtuen huonosti: olen yli 10 kirjaa jäljessä!

41. Robin Hobb: Narrin salamurhaaja





Fitzin tarina jatkuu! Summaan tämän trilogian viestin lopussa.

42. Robin Hobb: Narrin vaellus




Narrin ja Näkijän osa 2.

43. John Daly (toim. Glen Waggoner) Elämäni, raffista raffiin




Näin tammikuussa sattumalta erään minulle tuntemattoman lukevan tätä ja huomasin vilaukselta erikoisen kannen sekä kirjoittajan nimen. John Daly on hyvä nimi, eikö?

Oli melkoinen yllätys huomata että tämä onkin golffarin elämäkerta. Inhoan minigolfia ehkä eniten tämän maailman asioista enkä ymmärrä saati piittaa tavallisestakaan pätkääkään. Koetin "vaihtaa", mutta päädyin lopulta lainaamaan tämän. Kannattaa kokeilla uusia asioita, sillä tämä olikin mielenkiintoinen teos.

Kirja käy läpi John Dalyn myrskyisän elämän. Mieleenpainuvin juttu oli, kun Dalyn piti laihduttaa 30 kiloa päästäkseen koulunsa urheilujoukkueeseen. Hän ryhtyi dieetille, joka koostui pelkästään tupakasta (vie ruokahalun), viskistä (hän juo todella paljon, mutta ei omien sanojensa mukaan ole alkoholisti) ja popcornista. Dieetti toimi. En suosittele!

Daly on niitä henkilöitä, joista ei lukemansa perusteella osaa olla varmasti mitään mieltä. Kenties "vajaavaisuutensa tunteva kusipää" olisi hyvä ilmaus.

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

44. Sarah Andersen: Elämänhallinta on illuusio




Sarah Andersen kuvaa sarjakuvissaan hyvin introvertin ahdistujan elämää, joka vain ja ainoastaan haluaisi jäädä kotiin vällyjen väliin katsomaan Netflixiä. Hyvin samaistuttava!

45. Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho




Minulla oli tämän kirjan suhteen suuret toiveet mutta petyin pahasti. Punaupseerien nousu ja tuho on tärkeä teos, mutta siinä on aivan liikaa asiaa ja paljon leipätekstin tavaraa olisi voinut laittaa liitteiksi. Esimerkiksi yksi nimiluettelo vie tolkuttomasti tilaa ja on hankalasti käytettävänä raakatekstinä.

Varsinainen aihe on tietty kiinnostava ja kyllä tätä ammattimielessä lukee, mutta olematon toimitustyö syö niin tekstin kuin sanoman tehoa.

46. Robin Hobb: Assassin's Fate



Suomentajien hitauden vuoksi piti Narrin ja näkijän viimeinen osa lukea sitten englanniksi.

47. Kauhumaan kartta - Kirjoita jos uskallat





Tämä on veikeä kirjoitusopas lapsille ja nuorille! Kirjoitustehtävät on suunniteltu hauskasti, suomen kieli on hyvää ja muutenkin tämä on mainio pieni paketti. Ylipäätään kirjoitusoppaan laatiminen nuorille yhdestä genrestä on hyvä keksintö. Luulen, että tästä on hyötyä esimerkiksi äidinkielen opettajille.

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

48. Robert Jordan: Lähettilään (Ajan Pyörä #14)




Jaaaaa Ajan pyörä jatkuu. Pahoittelen, niin pitkä aika kun luin tätä suhteessa siihen kun kirjoitan tästä mutta ihan mukiinmenevää fantasiaa.

49. Heidi Köngäs: Hertta




Kommunistinen vastarinta ja sodan jälkeiset "vaaran vuodet" nimenomaan vasemmiston näkökulmasta ovat kiinnostaneet pitkään, teenhän väitöskirjaanikin arkeologiaan metsäkaartilaisten leireistä. Kun vielä Heidi Köngäksen tätä teosta kehuttiin arvosteluissa, niin enhän sitä voinut muuta kuin ottaa luvun alle. Päähenkilön, Hertta Kuusisen muistelmat löytyvät (hyvin tupakansavuisina versiona) kirjaston poistona omasta hyllystä mutta en ole ehtinyt niitä lukea.

Kaunokirjallisena teoksena Hertta on hieno, eli suositeltavaa luettavaa vaikka historiallinen tausta ei kiinnostaisikaan. Historiallisena tulkintana Hertasta ja Yrjö Leinosta kirja on – tautologian uhallakin – kiinnostava. Spekulaatiot siitä, että Yrjö Leino olisikin ollut "Ohranan" eli Etsivän keskuspoliisin eli Valpon leivissä ovat vanhoja. Esimerkiksi lukemani Jukka Rislakin Maan alla (myöhemmin tässä blogissa) toteaa, että melkein jokainen piilopaikka jossa Leino kävi jatkosodan aikana "paloi" hänen lähdettyään. Leinon persoonaa ja henkilökohtaisia ratkaisuja avataan melkein kokonaan tästä näkökulmasta. Leinon ja Hertan lisäksi mukana on Valpon entisen päällikön Esko Riekin (1891–1973) ajatuksia luotaavia lukuja. Henkilökohtainen ja historiallinen on sovitettu taitavasti yhteen.

Kirja kertoo Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon suhteesta, jossa Hertan helliä tunteita kuvataan usein, joten tämä laskettanee myös rakkausromaaniksi Helmet-haasteeseen.

6. Rakkausromaani

50. Antti Tuuri: Ikitie




Näin Antti Tuurin Ikitien elokuvateatterissa wallan walkokankaalta ja koska olen muutenkin lukenut Tuurin teoksia paljon kiinnosti Ikitie tietty kirjanakin. Jussi Ketolan muilutuksesta Neuvostoliittoon ja vaiheista amerikansuomalaisten perustamalla kolhoosilla. Teos on "taattua Tuuria".

Elokuva on parempi kuin kirja, etupäässä kiitos Hannu-Pekka Björkmanin joka tuo tarinan konnaan, Kaljuseen, huomattavasi enemmän syvyyttä kuin Tuuri kirjassaan.

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

Narri ja Näkijä -trilogia

Robin Hobbin Fitzin tarinan päättävä kolmiosainen teos poikkeaa siinä edellisistä Hobbin trilogioista, että nyt äänen saa myös Fitzin tytär Pörri (Bee). Tiivistetysti: Fitzin tytär Pörri kidnapataan ja Fitz aloittaa ajojahdin runneltu Narri apurinaan.

Varsinaisesti tämä on kirjasarjan heikoin tähän mennessä, mutta silti oikein luettavaa. Muut, suomentamattomat osat sademetsien kansoista ja elävistä laivoista kannattanee lukea ennen tätä kirjasarjaa, niin tämä avautuu paremmin.

Fitzin tarinan loppu on jokseenkin ennalta-arvattava, tie sinne vie toki yllätyksellisten ja mielenkiintoisten seikkailujen kautta.

Miltä lista näyttää (3.6.2019, kun aloitin blogikirjoituksen luonnoksen):


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

torstai 5. syyskuuta 2019

Dublin!

Koska en ole vuosiin saanut pitää lomaa ja lensin viimeksi 2010 Riikaan, päätin keväällä tarttua Museoalan Ammattiliiton tarjoukseen ja lähteä matkalle Irlannin pääkaupunkiin Dubliniin. Joten tässä matkasta to–su 29.8.–1.9.2019.

Dublinissa

Laskeutuminen Irlantiin. Vihreää riittää.

Lento sujui muuten hyvin, mutta Tukholman Arlandan kentällä piti odottaa SASin koneeseen miehistöä ja lähtö myöhästyi ½ tuntia. Perillä yhden seurueemme jäsenen matkalaukku oli kadoksissa, selvisi että se oli Dublinin lentokentän kellarissa pudonnut liukuhihnalta lattialle. Saimme sen kyllä takaisin, mutta taas koitui ½ tunnin myöhästyminen.

Rallifinglanti puuttuu. En ymmärrä.

Hotelli oli hyvin viihtyisä. Hirveän paksu peitto ja valtavat tyynyt tosin tekivät nukkumisesta aluksi epämukavaa ja heräsin ensimmäisenä aamuna päänsärkyisenä. Asiaa ei myöskään auttanut se, että joka ilta vastapäisessä pubissa ihmiset mökäsivät kello kahteen asti yöllä ja sen jälkeen tööttäsivät autojensa torvia tunnin verran.

Aamupala oli peribritteinsaarten tapaan jättimäinen. En syönyt pannukakkuja, mutta siellä oli oma masiina joka valmisti niitä. Hunajan olisi saanut suoraan palasta mehiläiskennoa! Erityiseksi herkuksi nostan lampaanmaitojoqurtin. Paksua, juoksevaa ja törkeän hyvää!

Guinnessia (JEESUS ETTÄ SE ON HYVÄÄ IRLANNISSA!) ja fish & chips. Ensimmäinen ateria ennen Kansallisgalleriaan tutustumista.

Katukuvaa


Punatiiltä, lasia ja harmaata kiveä. Siinä tiivistettynä Dublinin katukuva.

Dublin oli minulle sangen vaikea kaupunki navigoida. Tulostamani ja hotellin respasta ottamani kartat olivat aika ylimalkaisia ja kun kysyi neuvoa, se oli aina "Go left, then turn right" tai "Go right, then turn left". Yleensä sillä kyllä pääsi perille, ei sinänsä mitään vikaa.

Otin keskeiseksi navigointivälineeksi Saint Stephens Greenin, hotellimme lähellä olevan suuren puiston. Kun sen polut kuvitteli X:n muotoon, pystyi sitä pitkin mutkittelemaan aina haluamaansa suuntaan. Kerran kyllä eksyin epähuomiossa näinkin, mutta minulle eksyminen oli osa huvia!

Riemukaari, jonka alla on muistaakseni buurisodassa kaatuneiden irlantilaisten nimet. Tämä oli yksi sisäänkäynti St. Stephens Greenille.

Kaatuneet.


Tästä pääsi kätevästi yhteen museokeskittymään koillisnurkasta, missä lähellä ovat Kansallismuseon arkeologinen puoli, Kansallisgalleria ja muuta mukavaa.

Puisto on komea. Toisaalta rehevä, toisaalta hyvin hoidettu ja harvinaisen siisti.

Koillisen ulospääsy puistosta. Irlannin nälänhädän muistopatsas oikealla.

"Please keep off the grass". Lokit ei piittaa.


Mitä söpöisin talo!

Lauantaiaamuna törmäsin lintulammella hämmästyksekseni harmaahaikaraan.


Tässä katukuvaa ja erikoisuuksia:

Dublinin katukuva on monilta osin piiiiiiiitkiä rivejä punatiilirakennuksia, joissa värikkäät kukkaruukut ikkunoissa ja kirjavat ovet (ks. alla).

Tähän käytävään puikahtaminen kävi pienestä seikkailusta!


Hienosti maalattu kiviseinä!


Graffitteja. Dublinissakin oli paljon taidemaalauksia muuntajakaapeissa, kuten Turussa.

Erään baarin katolla krokotiili syö vastustavan joukkueen pelaajaa esittävää mannekiinia. Myös kaksi flamingoa.

Kaunista, uutta kiviseinää.

Postiloota.

Yllättäen: hugenottien hautausmaa.

Hugenottien hautausmaata.

Värikästä ja vihreää.

Kirjaimellisesti katukuvaa! Näitä Turkuunkin!


Lauantaina kävelimme piiiiiiitkän matkan Dublinin halki Cobblestone-pubiin kuullaksemme elävää musiikkia. Paikka oli todella kiva mutta hirvittävän täyteen ahdettu. Musiikin kuuntelusta ei tullut mitään, ellet istunut soittajan vieressä tai sylissä. Olin kahden metrin päässä enkä kuullut mitään, koska puheensorina ja mölinä oli niin kauhean kova. Olutsuositus: Rustbucket, saa lasipullossa!

Turun arkeologipiireille ominainen pappagallo-kuva.

Kirjakaupat!


Dublin on kirjailijoiden kaupunki (Joyce, Wilde, Behan...) ja sen kirjakauppojen ja museoiden kirjatarjonta onkin suorastaan laittoman hyvä ja edullinen. Puolet matkalaukustani vei paluumatkalla ostamani kirjamäärä.

Chapters bookstore oli vakava, vakava erehdys. KAIKKI MENI! Kirjoja riittää kilometrikaupalla, syvyyttä ja hyllyjä vain riittää ja riittää sekä kaupassa on valtavasti hyviä tarjouksia ja niinpä mukaan tarttui paljon hyvää.

Irlannin suurin itsenäinen kirjakauppa. Hemmetin laaja valikoima.

"I've been meaning to read that" Loistavaa markkinointia!


Ja ikäänkuin Chaptersin kirjakauppapuoli ei riittäisi, on yläkerrassa Second Hand- puoli! Se on jo rangaistava teko, tässähän joutuu velkavankeuteen!

Osto-nosto: Jonathan Gathorne-Hardyn The rise and fall of the British Nanny (1972) eli brittiläisten lastenhoitajien historia, lähteenä haastattelut eli muistitieto. Kiinnostavaa historiaa on maailmassa kirjoitettukin!

Huomasin torstainana bussimatkalla tämän kirjakaupan:



Pakkohan noin söpöön kauppaan on mennä! Olin siellä lauantaina odottamassa kaupan avautumista ja kun ovet avattiin ja luukut rullattiin ylös, minut otettiin oikein kädestä tervehtien vastaan! Selvisi, että kättelijä luuli minun tulevan juuri alkavalle kirjoittajakurssille...

Ovet ja luukut avautuvat!


Books Upstairs on Dublinin vanhin itsenäinen kirjakauppa ja harvinaisen viehättävä sisältäkin. Musiikki on miellyttävää, valikoima laaja ja ylipäätään paikalla on hyvä karma/zen. Ostin täältä nykyproosaa, Roddy Doylen kirjan Two Pints (2012).

Teologia, feminismi, filosofia ja LGBIQ samassa kirjahyllyssä. Kiinnostava konsepti!


Yhtä paljon kuin kirjakaupoista ostin teoksia museoista, joiden museokauppojen valikoima on laaja, suht edullinen ja kiinnostava. Eli humanistin selälle ja lompakolle katastrofi!

Ovia!


Dublinissa kävellessä huomio kiinnittyy ovien värikkyyteen. Hyvin kirkkailla, suorastaan räikeillä väreillä maalattuja ovia on etenkin punatiilitalojen yhteydessä. Tässä otoksia väriloistosta:













Kansallismuseossa olisi myös ollut myynnissä teepyyhe "Doors of Dublin".

Museot!


Ensimmäinen museovierailu torstaina 29.8. tehtiin Kansallisgalleriaan. Kokoelmat ja näyttelyt olivat loistavia, niillä penteleillä on vielä ihan oma Caravaggiokin!




Bauhausin 100-vuotisjuhlan kunniaksi galleriassakin oli oma näyttely Bauhaus100, jossa oli esillä alkuperäisvedoksia Bauhausin mestareiden leikekirjasta. Sitä ei saanut kuvata, mutta oli kyllä yksi parhaiten toteutettuja taidenäyttelyitä, joita ikinä olen nähnyt.

Bauhaus100. Loistava näyttely!

Oppaamme esitteli meille keskeisiä teoksia elävästi ja taitavasti. Irlantilaisten oma taide on kiinnostavaa. Sen uudistajia olivat yleensä naistaiteilijat: naistaiteilijoita ei katsottu hyvällä, joten he joutuivat lähtemään ulkomaille toteuttaakseen itseään ja opiskellellakseen. Miestaiteilijat taas olivat usein "perinteisiä" eivätkä tuoneet mitään uutta tyyliin ja aiheisiin.

Perjantaina kävimme ovelassa museossa: National Leprechaun Museumissa. Museo keskittyy irlantilaiseen folkloreen, ei museoesineisiin ja siksi tunnin opastus museon sisällä on melkoinen elämys! Oppaina käytetään mm. näyttelijöitä, jotka hallitsevat tarinankerronnan niksit ja elävöittämisen!

Matkamuistoautomaatti

Kirjoittaja jättiläisen nojatuolilla.

Oppaamme ja "pot of gold".


Irlannilla on Suomen jälkeen maailman laajin folkloristinen kokoelma. Sikäläiset folkloristit ja kerääjät olivat suomalaisten kouluttamia, ja seurauksena on kertynyt rikas ja valtava määrä kansantarinoita. 

Pitäisiköhän ehdottaa Turun Historian Museoon omaa tilaa folklorelle?

Lauantaina pääsin käymään paikassa, jossa olen jo vuosia halunnut käydä. Trinity College Library, The Long Room. Book of Kells (800-luvun rikkaasti kuvitettuja käsikirjoituksia, evankeliumeja), joka kuului hintaan, on toki hieno ja hyvin toteutettu näyttely, mutta Long Roomin näkeminen sai raavaan miehen liki kyyneliin:

Maailman kaunein näky. Valokuvat eivät tee tälle oikeutta.

Tuhansista nahkaselkäisistä kirjoista nousee huumaavan ihana tuoksu!


Tämä on maailman kaunein kirjasto ja maailman kaunein paikka. Sanat eivät riitä. Piste.

Vaeltelimme samassa yhteydessö pienellä porukalla Trinity College kampusalueella, ja se oli hauskaa. Kiehtovasti kampukseen kuuluu myös "betonibrutalismia" eli betonirakennuksia, joista tuli Suomi mieleen.



"Puhuva patsas", johon sai QR-koodilla opastuksen.

Uusien opiskelijoiden rekisteröinti oli käynnissä. Ei, en rekisteröitynyt mutta kuvasin.

Uudempi betonirakennus, aika jännä.

Betonia. Nurmella kirmaava robottiruohonleikkuri oli lysti seurattava.

Vaikuttavan kirjaston jälkeen menimme Kansallismuseon arkeologiselle osastolle. Aikaa oli 1½ tuntia sulkemiseen, mikä oli aivan liian vähän: kokoelmat ja esillepano ovat uuvuttavan laajat! Varatkaa noin kolme tuntia, jos haluatte tutustua kunnolla paikkoihin.

Vaatimaton "MUSEUM" kyltti portin päällä kätkee taakseen helekkarin hienot kokoelmat.


Erityisen suuri kadehdinta siitä, että heillä on tolkuttomasti vanhoja kultaesineitä. Ja valinmuotteja. JA hyvin säilynyttä orgaanista materiaalia.

Näyttely on kahdessa kerroksessa ja kerrassaan massiivinen, kivikaudesta keskiaikaan ja ehkä pidemmällekin. En ole varma, tämä oli niin valtava!


Museokauppa oli tarjonnaltaan hieno.

Lauantaina ohjelmaani kuului totaalinen eksyminen, kun yritin päästä militariamuseoon johon saimme Leprechaun-museolta ohjeet. Lopputulos oli, että yritin päästä joen yli, otin mielestäni oikotien...



...ja olin Dublinin linnan edessä.



Joka on aika... värikäs? Ymmärrän kyllä räikeät ovet, mutta että Dublinin linna!?

Eksymisellä oli yksi ihana seuraus: löysin erinomaisen Chester Beattyn kokoelman. Siellä on maailman laajin Lähi-Idän ulkopuolella oleva kokoelma vanhoja islamilaisia tekstejä, LOISTOKKAITA kiinalaisia ja japanilaisia käsikirjoituksia, nuolenpääkirjoitustauluja, kuolleiden kirjan papyruskäsikirjoituksia... uskomattoman upea paikka.

Aula oli upea.

Melkein, melkein suosikkini kokoelmasta: "Kaksitoista tutkielmaa geometriasta", arabiankielinen kopio vuodelta 1215! Bagdadista, Irakista. Loistokas muistutus siitä, miten kehittynyt islamilainen maailma oli kultakautenaan. Aikansa huipputiedettä, joka välittyi Eurooppaan.

Japanilainen käsikirjoitus.

Suosikkini kokoelmasta! Siinä 5–9 metriä pitkä demonien ja taruolentojen paraati eli hyakki yagyou, japanilainen käsikirjoituskäärö.

Togetoge, toge = piikki

Maailman vanhimpia kokoelmia sananlaskuja.

Rakennuksen katolla on rauhoittava puutarha.

Dublinin linnan puutarha.

Pappagallo & Chester Beatty!


Varsinainen "militariamuseo" oli massiivinen. Yritin etsiä nimenomaan nimellä "Military museum" ja minulla oli jonkinlainen käry, missä suunnassa se on. Köpöttelin Dublinin linnalta vielä pitkän matkaa, eksyin taas vähän ja päätin pistäytyä J. M. McNeilliin, pubiin ja musiikkikauppaan - joka olikin pelkkä pubi! Mutta otin puoli pinttiä Guinnessia, nautin rauhasta ja sain tiskin päästä paikalliselta neuvot: "Turn right, then right and walk straight about half a mile". Thank you!

McNeills. Rattoisa paikka, josta sain suuntaohjeita. Thank you!


Lopulta päädyin Kansallismuseon toiselle suurelle rakennukselle. Alkoi sataa rankasti joten juoksin sisäpihalle, missä oli historian elävöittäjiä. Nämä ohjasivat perille: militariamuseo onkin osa Kansallismuseota, ja olin päässyt tuurilla perille!

Irlannin Kansallismuseo osallistui Prideen.


Kansallismuseon "kakkosrakennuksen" näyttävää sisäpihaa.

Varsinaisen militariamuseon puolella... kamerani taisi ryhtyä savuamaan, kuvasin niin paljon todella hienoa kokoelmaa! Tässä muutama namupala!!!


Irlantilainen krenatööri. . National Museum of Ireland: Military Museum.

Musketinkuulia "hoardista" eli varastosta. . National Museum of Ireland: Military Museum.

Haluan tällaisen Suomen Sotamuseoon. Missä irlantilaisessa yksikössä sinä palvelisit? Pit

Alku: sinut kutsutaan armeijan riveihin. Mihin yksikköön päädyt? . National Museum of Ireland: Military Museum.

Jalkaväki vai ratsuväki? Otin jalkaväen! . National Museum of Ireland: Military Museum.

Vastattuani kysymykseen (mistä päin Irlantia, onko väliä, haluaako nähdä toimintaa jne.) päädyin Royal Irish Fusiliers -rykmenttiin. Hurraa!

Royal Irish Fusiliers! National Museum of Ireland: Military Museum.

Tämän jälkeen pääsi tutustumaan rykmenttinsä historiaan:

Royal Irish Fusiliersin historiaa 1. National Museum of Ireland: Military Museum.

Royal Irish Fusiliersin historiaa 2. National Museum of Ireland: Military Museum

Tarvitsemme tällaisen Sotamuseoomme! Tässä runko II maailmansotaan:

1) Milloin olet syntynyt (1891–1926)? (reserviä vai suoraan alokaskoulutuksesta rintamalle? Vanhemmat miehet huoltokomppanioihin esim. hevosmiehiksi rykmentin kolonnaan)

2) Millä alueella? (Sotilasläänit, joiden perusteella divisioona, jos syntymävuosi määrää reserviin)

3) Missä aselajissa haluat palvella? (Jalkaväki, tykistö, kranaatinheittimet, viesti, ilmavoimat, lääkintä, joillakin alueilla laivasto)

4) Onko sinulla erityinen siviilikoulutus tai ammatti? (siirto viestiin, tulenjohtoon, autonkuljettajaksi tai ilmavoimiin. Poliisit ja tuomarit jatkosodassa Itä-Karjalan miehityshallintoon. Korkeakoulutetut erikoistapaukset esimerkiksi rykmentin postimestareiksi)

5) Onko sinulla jokin erityistaito? (esimerkiksi matematiikka, kielet -> sotilastiedustelu; kestävyysurheilu -> divisioonien tai Päämajan kaukopartiot)


Irlannin pääsiäiskapina, sisällissota ja sen seuraukset ovat samanlaisessa syynissä kuin meidän sisällissotamme 1918. Keskeisten tekijöinen (ammuttujen) univormut ja aseet olivat esillä näyttelyssä. 

Tässä yksi näkökulma rauhansopimukseen:

Kypsää käsittelyä. National Museum of Ireland: Military Museum

Lopuksi hauskaa propagandaa:

Irlantilainen sankari! National Museum of Ireland: Military Museum

"Sääli miestä". National Museum of Ireland: Military Museum


Museo on suuri ja kokoelmat jälleen kerran hienot, mutta sama juttu kuin arkeologisella puolella: uuvuttavan laaja! Ensimmäistä maailmansotaa ja irlantilaisten osuutta siinä käsiteltiin laajasti. Näyttely oli tältä osin ihailtavan hyvin tehty, mutta kun sitä on 2014–2018 tullut joka tuutista niin itse kyllästyin siihen melko pian.

Lopuksi jotain, mistä suosittelen 23€:n premium-kierrosta. Whiskey Museum! Tästä en kerro enempää, koska se on niin hauska! Opas oli hemmetin hyvä ja kierros (ennen maistiaisia) oli todella opettavainen ja mielenkiintoinen.

Pappagallo ja viskiä tulossa!

Museossa baari! Suomen museoelämä, ottakaa oppia!

Neljä viskiä. Kaikki enemmän tai enemmän hyviä.


Lopuksi kokemuksia ja vinkkejä


- Jos haluat pubivinkkejä, lue Tanssitossut Dubliniin -blogin kirjoitus "Baarikierros Hannen tapaan". Päädyin sen ansiosta McDaids'iin, missä oli tilaa ja mukava tunnelma. Perinteisen Guinnessin sijaan otiin Gin & Tonicin (Gin? They all taste the same, mate!) ja red alen.

- Hintataso samanlainen kuin Suomessa. Eurot käytössä! Lähimaksu tunnetaan termillä "tap" (en tiennyt).

- Kansallismuseo ilmainen! He katsovat velvollisuudekseen kertoa irlantilaisesta kulttuuriperinnöstä. NIIN, SAATANA! HALLITUS KULTTUURIMINISTERIÖ JA MUSEOVIRASTO, OTTAKAA OPIKSENNE!

- Hanavedestä ei tule mahanpuruja, mutta se on aika pahan makuista. Myös kivennäisvesi pullosta on melko pahanmakuista. Ei oksettavan, ei kuvottavan, mutta tympeän.

- Whiskey hyvää. Suosittelen Writers Tearsia ja Great Oaksia. Viskiä saa ruokakaupoistakin. Osa niistä on vain Irlannin sisämarkkinoille.

- Guinnessia voi juoda ainoastaan täällä kunnolla. Puoli pinttiä on mukava annos.

- Museot uuvuttavan laajoja. Varaa aikaa kolme tuntia / museo.

- Olut ja fish & chips sekä tukeva aamiainen pitävät nälän poissa pitkään. Aamupalasta meni pitkään illan alkuun, kunnes tuli nälkä.

- Kahvi kaikkialla kelvollista, ehkä tuimemman makuista kuin meillä. Leivonnaiset hyviä!

- Jos haluat kuunnella kunnon elävää musiikkia, mene ajoissa pubiin ja istahda aivan soittajien viereen. Yhdessä turistihelvetissä soitettiin kaikkein "klassisimpia" pari kappaletta, sitten alkoi soida kajareista ABBA. Juopuneet 1/256 -amerikan-irlantilaiset eivät tästä välittäneet vaan ölisivät samaan malliin. Hyviä ja tilavia pubeja niin keskustassa kuin kauempanakin!

Tuleville arkeologeille.