Osta tämä peli! Where Water Tastes Like Wine

En ole pitkään aikaan päivittänyt blogejani, en tätä enkä Hylsyin lentoa, mutta nyt on hyvä syy. Nimittäin jokaisen kansanrunoudesta, tarinoista ja/tai folkloristiikasta ylipäätään kiinnostuneen ON ostettava tämä peli. Ja monen muunkin, koska peli on suoraan sanottuna rikollisen aliarvostettu.

Where Water Tastes Like Wine on uniikki peli, jota on vaikea pistää minkään kategorian alle. Periaatteessa se on peli tarinoista ja tarinankerronnasta mutta varustettuna uniikilla grafiikalla, älyttömän hienolla musiikilla, mielenkiintoisella pelimekaniikalla sekä mielettömän riipaisevalla tunnelmalla.

Kun kohtalo jakaa huonot kortit, on velka maksettava tarinankerronnalla. Where Water Tastes Like Winen piirrostyyli kertoo, mistä on kyse!

 

Peli alkaa kun pelaaja, kulkuri eli "hobo", liittyy Yhdysvalloissa lama-aikana mystiseen pokeripeliin. Värisuora vaihtuu kuitenkin maagisesti katastrofaalisen huonoon käteen, ja velkansa sovittaakseen luurangoksi muutetun pelaajan on kuljettava halki Amerikan keräten ja kokien tarinoita ja kertoen niitä eteenpäin. Suht yksinkertainen konsepti taipuu todelliseksi "kävelysimulaattoriksi", jossa luuranko kipittelee pitkin poikin mannerta etsien ja kertoen tarinoita. Samalla oppii myös Yhdysvaltojen maantietoa.

 

Kävely halki USA:n. Onneksi kävelynopeutta voi kiihdyttää viheltelemällä, ja aina voi liftata tai nousta rautahevon kyytiin.

 

Kävely sujuu suhteellisen rivakkaan, ja minipelinä kävely sujuu rivakammin kun painaa napin pohjaan ja viheltelee painamalla nappia oikeaan suuntaan oikealla ajoituksella. Jos joku vierastaa kävelyä ajatuksena, niin tässä on sen suola: pelissä on yksi parhaimmista musiikkiraidoista ikinä, ja peliä pelatessa huomaa että pidempikin kohtaamisista tyhjä taival taittuu hetkessä musiikkia kuunnellessa.  Matkaa voi taittaa myös liftaamalla kyydin valtatien varrelta tai matkustamalla junalla. Jos pelaajalla on rahaa, junalla voi matkustaa turvallisesti mutta myös pummiminen on mahdollista. Silloin tosin riskinä on, että junapoliisit voivat löytää ja pamputtaa, jolloin menettää elämää.

Mistä puheen ollen, pelissä on kolme mittaria: raha, elämä ja stamina. Rahalla (jota saa skenaarioista tai tekemällä kaupungeissa työtä) voi ostaa junamatkan tai ruokaa ja juomaa jolla voi elvyttää elämää tai staminaa. Elämää menettää jos junapoliisit pamputtavat, tai tietyt tapahtumat voivat veloittaa sitä. Staminaa vie luonnollisesti edestakaisin marssiminen sekä kohtaamiset, jotka väsyttävät.

Kaupungeissa pelaaja voi tutkia kaupunkia saadakseen tarinan, tehdä työtä tai kerjätä saadakseen rahaa vaihtelevalla menestyksellä, ostaa kaupasta ruokaa tai juomaa tai sitten matkustaa rautateitse seuraavaan kaupunkiin.

Edessä on majapaikka, tarinoita sekä Chicagon kaupunki.

Joidenkin paikkojen yllä leijuvien symbolien yhteydessä pelaajat kuulevat tarinoita, jotka lomittuvat tiettyihin kategorioihin. Näitä edustavat Tarot-korttien symbolit. Tarinat voivat olla esimerkiksi iloisia, jännittäviä, pelottavia, toiveikkaita tms. ja tässä on ärsyttävä kompastuskivi: pelaajalla ei voi olla oikein aavistustakaan, mihin kategoriaan tarina asettuu koska kummitustarina voi olla hauska ja traaginen tarina romanttinen. Tietyillä tarinoilla voi valinnoilaan (auta tai pakene) muuttaa sitä, mihin kategoriaan tarina asettuu.

Tarinat kerrotaan karismaattisella kertojaäänellä ja usein selkäpiitä kutittavalla kuvituksella. Näistä syntyy aito tunnelma siitä, kuin istuisit kapakassa takkatulen äärellä iltapimeällä kuuntelemassa kertomusta, ja kotiin kulkiessa vilkuilisit useampaan otteeseen olkasi yli.

Pelin tarinat kerrottavaan nautittavan hyvin.

Tarinat ovat syntyneet leviämään. Pelaaja voi levätä nuotiopaikoilla, missä hän kohtaa jonkun useista muista vaeltajista. Nämä pyytävät kertomaan tietyn kategorian tarinan, ja mikäli kertomus vastaa toivomusta, lähenee suhde vaeltajaan. Samalla nämä kertovat omia tarinoitaan, joita voi käyttää vastaisuudessa "jokerina" vastaavanlaisissa kohtaamisissa. Illan mittaan kerrotaan viisi tarinaa.

Kerralla yhden symbolin aikana voi pitää kolmea tarinaa, jotka ovat aktiivisia kerrontatilanteissa. Kerrottavia tarinoita voi vaihtaa valikossa. Toisinaan on vaikeaa valita, minkä tarinan kertoisi ja kertomus voi mennä täysin ohi toiveen, esimerkiksi kummitustarina voikin olla vitsikäs. Onneksi kohtaamisten ääninäyttelijät ovat poikkeuksellisen karismaattisia, joten useammankaan mokan jälkeen näiden kohtaamista ei ala arastella. Pelin varsinaisena maalina on kohdata kaikki muut kulkijat ja todistaa heidän tarinansa loppuun saakka.

Osuusviljelijän (sharecropper) kanssa nuotiolla turinoimassa.

Kun tarina kerrotaan iltanuotiolla eteenpäin, se aloittaa oman elämänsä. Tarinan paranneltuihin versioihin voi törmätä myöhemmin tien päällä ja käyttää myöhemmin uuden nuotion ääressä uudelle keskustelukumppanille kerrottuna. Konsepti on folkloristeille erittäin tuttu!

Mikäli kaipaat virtuaalisena sitä tunnelmaa, jonka takkatulen tai nuotion ääressä kerrottu tarinatuokio antaa, suosittelen tätä peliä. Kokemuksena niin äänimaailman kuin tarinavetoisuutensa puolesta tässä on uniikki peli, joka vie mennessään.

Suosittelen!

Pelasin: Void Bastards

Pitkästä aikaa kirjoitustouhujen lomassa rauhoittelin hermojani pelaamalla maastopaloista kärsineen Australian hyväksi myydystä pelibundlesta saamaani Void Bastardsia, jota olin Steamissa ihmetellyt aiemminkin ja laittanut toivelistalleni. 3D-räiskintää avaruudessa! Ja autoin Australiaa! Kivaa!

Void Bastards

Void Bastards!

Jokseenkin profaani nimi ja alkuvalikon piirrostyyli heittävät pelaajan hyvin tunnelmaan. Pelin alussa avaruusalukselle hyökätään ja se menee rikki. Pelaajan, rangaistusvangin, on setvittävä tutoriaalissa avaruusaluksen sisällä ja opittava perusmekaniikat. Alukselle kuitenkin tunkeutuu tehtävien suorittamisen jälkeen örmyjä, jotka teurastavat pelaajan.

Void Bastardsissa kuolema ei ole loppu, vaan uuden alku.

Onneksi latauspalikka tämän jälkeen selittää, että pelaajan kuuluukin kuolla tässä kohtaa. Seuraa hauska sarjakuvamainen animaatio, jossa kuolleen hahmon selästä irroittautuu reppumainen masiina, joka syöksyy pienelle sukkulalle joka taas kiitää kohti emoalusta. Pelaaja saa uuden, ööh... asiakkaan? Sukkulaan nimittäin noudetaan arkistosta jauhepussi, "Client", johon vettä sekoittamalla syntyy uusi "alusta" eli pelaajan uusi ruumis. Tietokone antaa ohjeet noutaa emoalukselle osia, jotta se pystyisi jatkamaan toimintaansa. Ja seikkailu alkaa!

Matkaan ,veli/sisar/intergalaktinensukupuoli nopea/hopea!

Pelaajan on suunnistettava jollekin 1–4 kartassa käsillä olevasta avaruusaluksesta ja aloitettava etsintänsä. Aluksia tutkimalla löytää ammuksia, rakennusaineita, polttoainetta sukkulaan ja ruokaa, jolla voi parantaa itseään (ja estää sukkulassa matkaavaa tyyppiään nääntymästä nälkään). Jokainen uusi avaruusalus on mahdollinen kuolemanvakava riski, jossa on tarkkaan punnittava paljon tekijöitä ennen kuin uskaltautuu telakoitumaan ryösteltävälle alukselle.

Mihin suunnistaa? Tällä aluksella on luvassa mm. vähäinen määrä happea, joten on oltava sukkela!

Telakoituminen, eikä hyvässä mielessä

Jokainen avaruusalus on suht satunnaisesti, tosin tietyn kaavan mukaan, generoitu kenttä. Pohjakaavat oppii pari alusta tyhjennettyään ja tutkittuaan, mutta niihin ei kannata yksinään luottaa. Käytäviä voi olla sortuneina, ja osassa tulipalot voivat katkoa kulkua. Yksiltä aluksilta saa hyvin harvinaista lääkintähuoltoa, toiselta paljon polttoainetta, luksusristeilijöiltä taas rutkasti ruokaa. Halutessaan aluksia voi - jos sukkulan polttoainetta ja ruokaa riittää - jättää väliin ja siirtyä seuraavalle. Tämä voi monesti olla fiksuin veto, ellei tutkittava alus ole poikkeuksellisen herkullinen tai välttämätön kohde.

Etenkin alussa peli on pirun haastava: pelissä on vain vähän resursseja, joten jokainen laukaus on laskettava ja vain harvoin voi – tai kannattaa – rynnätä ovesta pyssyt paukkuen. Yleensä seurauksena on äkkikuolema.

Seikkailu on alkanut. pistooli tanassa. Vasemmalla ylhäällä näkyvä minimap (joka voi toisinaan olla staattisen kohinan vuoksi poissa päältä!) ja aluksen kartta antavat karkeaa suuntaa, miten edetä.

Onneksi hahmon kuoltua reppu irroittaa itsensä asiakkaasta, kipittää sukkulaan ja sukkula palaa emoalukselle, missä uusi pussi kuivattua asiakasta kaadetaan sukkulan ohjaamoon. Samalla tosin menettää hahmon keräämät ruoat, ammukset ja polttoaineet mutta onneksi rakennellut esineet säilyvät. Emoalus antaa ammuksia, ruokaa ja vähän löpöä ja eikun uudestaan yrittämään!

Turpaan tuli, ja taas mennään.

Jokaiselle hahmolle generoidaan ominaisuuksia 1–2 kappaletta, jotka voivat olla plussia tai miinuksia. Pelaaja voi olla yhdeltä ominaisuudeltaan kestävämpi, mutta toisen ominaisuuden perusteella tupakoitsija, jolloin satunnaiset yskänpuuskat kiinnittävät vihollisen huomion. Myös juoksemisen ja hyppimisen, ampumisesta puhumattakaan, äänet saavat vihulaiset tarkistamaan äänen lähteen. Hahmo voi olla kääpiökasvuinen. Tällöin tätä ei huomaa ikkunoiden läpi mutta samalla ei yllä ylähyllyille. Pelaaja myös on 3D:ssä konkreettisesti lyhyempi. Ominaisuuksia voi hankkia geenilaivoista, joissa voi myös poistaa haittoja. Toisaalta tähdistössä vaeltaa alukselta alukselle villigeenejä, jotka voivat sattumanvaraisesti muokata pelaajaa: yleensä huonompaan suuntaan heittämällä kivan ominaisuuden vekettiin, mutta kerran arvonta suosi minua ja ärsyttävä haitta korvautui hyvällä edulla. Erityisen hyvää ominaisuutta varjelee lopulta kuin armastaan, koka sen avulla aluksia vaan on huomattavasti helpompi putsia vihollisen häiritsemättä liiaksi.

Aseet ja viholliset ovat viihdyttävän monipuolisia. Peruspistoolikin on monessa paikassa tarpeen, vaikka tulivoimaa siinä ei olekaan mutta patruunoita saa halvalla ja useista aluksista. Rypälepommin arvaamattomuus voi suljetussa tilassa putsata kokonaisen huoneen vihulaisista, mutta toisinaan rypäleet lentävät vasten kasvoja. Toisinaan tulee vastaan vihollisia, joihin mikään määrä patruunoita ja räjähteitä ei pysty, kunnes viikatemies korjaa – pelaajan. Harhauttaminen, vangitseminen pieniin ja tyhjennettyihin tiloihin (ovet saa lukkoon) ja muut taktiikat ovat tärkeämpiä työkaluja kuin maksimaalista vahinkoa tekevät aseet. Samoin kannattaa kuunnella, millaista ääntä oven takaa kuuluu. Jos kuuluu raskaimpien vihollisten askeleiden jyminää, kannattaa lukita ovi ja pinkoa 180 astetta toiseen suuntaan.

Mitä oven takana luuraa? Minikartta käyttää, että holilla olisi peräti kolme poimittavaa tavaraa mutta onko oven takana vartoomassa automaattinen konetykki tai muu vihulainen? Zapperilla vastustajan saa tainnutettua ja näin voi ostaa muutaman sekunnin elintärkeää reagointiaikaa lisää.

Aseet ja varusteet päivittyvät, jolloin hengissäpysyminen onnistuu helpommin mutta on edelleen vaikeaa. Toisinaan käy "munkki" ja kohdalle osuu alus, jossa on kaikki edut vaihteeksi pelaajan puolella. Mutta siitä seuraavaksi eli Void Bastards on

Nerokasta kenttäsuunnittelua

Jokaisella avaruusaluksella, joiden grafiikka on hyvin hauska ja uniikkia, on siis suuri määrä muuttujia, mitkä takaavat että jokainen alus on uniikki. Ensinnäkin viholliset vaihtelevat. Siellä voi olla suht helposti kuolevia siivoojia (jotka ovat mutatoituneet kammottaviksi önniäisiksi, jotka juttelevat hassulla brittiaksentilla) tai pirun vaarallisia Screw-olentoja, joiden kohdalla ainut neuvo on hiipiä pakoon näiden huomaamatta, jos tuuri ei ole puolella.

"Glowtrotter", pelin simppeleimmän vihulaisen Turistin paranneltu muoto. Kuolee pistoolinlaukauksesta, mutta räjähtää myös spontaanisti päädyttyään pelaajan lähelle. Onneksi tällä hahmolla on "Turistioppaan" ominaisuus, joten nämä löllykät eivät räjähdä itsekseen silmille!

Vihollisten jälkeen pitää ottaa huomioon ennakkotiedot aluksen muuttujista. Onko aluksella sähkökatkoksia? Silloin pitää juosta kipittää generaattorihuoneeseen käynnistämään virranjakelu uudestaan, että edes pääsee alukselta ulos. Sähkökatkoksia voi myös esiintyä spontaanisti, jolloin toisaalta turvatoimet kuten konetykit ja vartiorobotit menevät pois päältä, mutta myös kaikki ovet aukeavat – mikä on hyvin ikävää, jos olet onnistunut telkeämään pahimmat viholliset juuri ilmalukkoon. Muina muuttujina aluksilla voi olla paljon näkemistä estävää savua, jotkin vihollisista voivat olla liittolaisiasi tai happimäärä aluksella on rajoitettu tai lisätty. Viimeinen on tärkeää, koska loputtomiin aluksilla ei voi norkoilla ja vartoa: kun happi loppuu, on joko pumpattava happihuoneessa lisää tietokoneella (rajattu määrä!) tai pingottava takaisin sukkulaan. Jos tukehtuu, se oli siinä. Reppu irti, sukkulaan ja uusi asiakas sukkulan ohjaamoon.

Loputtomiin ei voi aluksia tyhjentää. Happi on rajallinen resurssi siinä missä ammuksetkin, ja Atmo-huoneen tietokoneella voi vähän pumpata lisää ilmaa tai, jos niukat rahat riittää, pidentää koko happisäiliön kokoa ruhtinaalliseen 15 minuuttiin!

Juuri tässä on pelin kauneus: jokaisessa kentässä pitää laskelmoida, mitkä aseet (3 kategoriaa) ottaa mukaan, miten kartan perusteella etenee ja mitkä tekijät yrittää kääntää puolelleen. Riittääkö arvokkaimman esineen etsiminen, vai haluaako ja onko tarvetta tyhjentää koko alus ryövättävästä tavarasta? Lukitseeko vihollisia lisää alukseen teleporttaavat huoneet, vai tarvitaanko sitä pikaiseen läpikulkuun myöhemmin? Jos vastassa on ennakkotietojen mukaan aluksen turvallisuusjärjestelmä eli koneita ja todella pahoja biologisia vihollisia niin ottaako mukaan zapperin, jolla saa tainnutettua viholliset, vai teleporttiaseen jolla yksittäisen vihollisen saa nopeasti pois pelistä, mutta sijoitettavaksi muualle? Pitäisikö hakkeroida muutama konetykki omalle puolelle, jos massi riittää? Ilman tällaista taktikointia asiakkaan elämä jaa lyhyeksi ja veriseksi. Monta kertaa pelaaja yllättää itsensä kun huomaa, että eduksi luulemansa laskelmat ovatkin kohtalokkaita mutta haitaksi luullut esteet tutkittavalla aluksella teurastavatkin vihollisia laumoittain, kun taas itse selviää naarmuilla. Näiden oivallusten hyödyntäminen ja taktiikan jatkuva mukauttaminen pitävät mielenkiintoa yllä.

Rakentelua

Rakentelua. Pelaajan pitää toisaalta rakentaa tehtävään liittyviä esineitä, joiden osia on metsästettävä pitkin avaruutta. Osan voi rakentaa itse. Toisaalta osilla voi rakentaa uusia aseita ja varusteita tai päivittää vanhoja. Hengissäpysyminen on sen verta nihkeässä, että jokainen päivitys voi pelastaa kymmeneltä kuolemalta!

Lisää varusteita pelissä saa niitä rakentamalla. Tarvittavat osat ovat vakioituja mutta kummallisen, ööh...sattumanvaraisia? Vai missä muussa pelissä kuljet avaruusalukselta avaruusalukselle etsien irtokivestä, jotta saisit rakennettua vihollisen ohjukset pysäyttävän Bouncer-kilven?

Periaatteessa pelaaja kerää tiettyjä esineitä tai sitten raakamateriaa, kuten bioa ja metallikuonaa tai pattereita rakentaakseen osia. Bioa saa mm. kentiltä lattialla lojuvista irtosormista, ja koska irtokädessä on viisi sormea, saa siitä viisi pojoa bioa! Makaaberia, mutta sopii pelin tunnelmaan. Raakamateriaa voi myös kaupata sopivissa aluksissa ja toisinaan niillä ostetut rahat, meriitit, voivat ratkaista seuraavan rikkaan aluksen ryöväämisen pelaajan eduksi.

Suosittelen

Pelissä on myös muitakin tekijöitä, joiden tarkkailu pidentää elinikää. Niukkojen resurssien taitava  käyttö suhteutettuna omiin tavoitteisiin ja avaruusalusten ja tähtikartan realiteetteihin tuovat peliin fiksua laskelmointia. Kun näihin muuttujiin lisätään pelin suht musta huumori, joka ei onneksi lyö yli äyräiden, on Void Bastards kaiken kaikkiaan äärimmäisen viihdyttävä peli. Kuolemasta saa usein syyttää itseään, joko liikaa kiirettä tai liian pitkään jatkunutta jahkailua. Tai ihan vaan typeryyttään.

Pelin grafiikka on hupaisaa aikakautena, jossa kaikkialla muualla pyritään kovalevyn halvaannuttamaan loisteliaaseen realismiin tai äärimmäiseen maisemanmallinnukseen. Mutta grafiikka ei ole miinus, vaan suuri plussa. Se osaltaan luo pelin tunnelman, ja kun avaruusaluksessa jäteastioita penkoessa kuulutukset pyytävät odottamaan kohteliaasti paikallaan, kunnes turvallisuusrobotti tulee lopettamaan pelaajan, niin käsillä on maailma jossa viihtyy.

Sinulle, joka haluat Serious Samin tai Duke Nukemin malliin paahtaa kaikilla aseilla joka suuntaan, tämä ei sovi. Mutta jos olet enemmän taktikko kuin räiskijä, niin tämä peli sopii sinulle mainiosti!

Viisas pelaaja valitsee taistelunsa.

Poimintoja vuodelta 2018: osa 2

Game! Game! Gameeee!!

Animal (The Muppets)

Pelejä vuodelta 2018

Vuosi 2018 on ollut kiireinen, mutta kyllä tässä on ehtinyt onneksi rentoutua hieman lauta- ja PC-pelien parissa. Ostin Frostpunkin kohinalla vain huomatakseni, että koneen vääntö ei riitä pyörittämään sitä kunnolla...

Uusista peleistä suosikikseni on noussut Frostpunkin twitter-tilin kautta suositeltu Moonlighter. Peli on lyhyesti luonnehdittuna hauska yhdistelmä Legend of Zeldaa ja kaupankäyntiä. Muuten olen ostanut paljon pelejä Steamissa varastoon pelatakseni niitä paremmalla ajalla. Mukana on niin vanhoja klassikkoja kuin uusia erikoisuuksia. Vanhemmista peleistä olen lähinnä pelaillut Borderlands 1:tä ja 2:ta.

Lautapelirintama on ollut kanssa hiljainen koska joku peliporukasta on aina jossain muualla.  Vuoden 2018 arkeologiakiireet näkyivät heti arkeologien yhteisissä harrastuksissa tai pikemminkin niiden vähäisyytenä. Mainitsemisen arvoisena hankintana ostin suomalaisen Hiidenpelien tekemän Dale of Merchantsin, joka parin pelikerran jälkeen on osoittautunut oivalliseksi hankinnaksi (ks. arvostelu ja selostus täältä, lautapelioppaasta).

Kaikkiaan vuonna 2018 on pikemminkin hommannut tavaraa varastoon paremmalle ajalle ja puuhannut lähinnä takuujuttujen, hyviksi tunnettujen ja tiedettyjen pelien parissa. Toivoisin, että vuonna 2019 on enemmän aikaa peleille ja kirjallisuudelle. Ja tietty varaa niihin!