Moni varmasti innostui, kun huomasi syyskuussa että Fallout 3:n pelaaminen ei enää edellytä Games for Windowsia. Moni ei kuitenkaan ole saanut peliä toimimaan Steamissa päivityksestä huolimatta.
Itse yritin (kun nyt sain työurakoita päätökseen eli kaksi kirjaa valmiiksi kirjoitetuksi, siksi radiohiljaisuus) tyypillisiä keinoja: yhteensopivuustila, käynnistä järjestelmänvalvojana, muokkaa .ini -tiedostoja mutta koko homma olikin hemmetin helppo.
Näin se käy:
1) Mene Fallout 3 -kansioon
2) Etsi tiedosto FalloutLauncherSteam
3) Nimeä se uudelleen FalloutLauncher -nimiseksi (oikea hiirenklikkaus, nimeä uudelleen, poista lopusta sana Steam ja enter)
Etsi tiedosto FalloutLauncherSteam ja nimeä se uudelleen pudottamalla Steam pois. Tässä korjattu näkymä.
Toimii heti, kunhan pelin käynnistää käyttäen tätä uutta tiedostoa. Tämän voi "launcherin" käynnistyessä klikata surutta pois:
Ilmeisesti siis peli Steamilla käynnistyessään etsii FalloutLauncher -nimistä tiedostoa mutta ei löydä sitä koska se on väärän niminen.
Tein sitten sellaisen tempun, että menin ja asensin Fallout: New Vegasin. Olen peliin harvinaisen koukussa,vielä enemmän kuin Starcraftiin. Ahhh, ydintuhon jälkeinen erämaa. Kuinka kaunis sinä oletkaan!
Kiinnostavia tehtäviä riittää ja ihanan vinksahtanut Fallout-maailma on ennallaan. Tällä hetkellä pelissä on työn alla Boomers-tehtävä, jossa raskaasti aseistautunut yhteisö haluaa toteuttaa hartaan toiveensa: saada käsiinsä ehjän pommikoneen ja päästä pommittamaan kaikkia ulkopuolisia puoliväliin h**vettiä ilmasta käsin. Tästä yhteisön ultimaalisesta maalista kertoi nuori poika museokäynnin yhteydessä. Hänen tehtävänään oli (kuten Alex Haleyn Juurissa) opetella yhteisön suuri tarina ja kertoa se eteenpäin tuleville polville. Edeltäjänsä kohtalosta hän kertoi vain, että "Whiskey and landmines don´t mix together well".
Kirjoitin taannoin artikkelin museokäynneistä Fallout 3:n pelimaailmassa. Siinä pääsi käyskentelemään muun muassa lentotukialuksen Yhdysvallat-museossa sekä Holvi-museossa. Jälkimmäisen kiertokäyntiin kuului ääniopastettu kierros ydinsodan kestävän holvin (Vault) tiloissa. Teknologiamuseosta piti pölliä lautasantenni supermutantin huvikseen rikkoman tilalle radioasemaan. Pelissä oli myös erämaiden pienin tasavalta, jonka historiasta oli näyttely pienessä hökkelissä. New Vegasissa on vielä monta museota käymättä, pääasiassa siksi, että ne kuhisevat vihamielisiä örmyjä.
Fallout 3:n musiikki lumosi minut, ja suhtauduin lievällä varauksella New Vegasin musiikkiantiin. Turhaan! Keskellä erämääta soiva Johnny Guitar sopii tunnelmaan erinomaisesti, kuten Mr. New Vegasin karismaattinen juonto. Rat Packia on kanssa mukana ahkerasti (pelissä esiintyy itse Vegasin kaupungissa viihdyttäjäryhmä Rad Pack). Samoin Marty Robbinsin Big Iron länkkärikipale soljuu pelimaailmaan loistavasti. Pelintekijöiden oivallus käyttää pre-nukleaariapokalyptista musiikkia 1940–1960-luvuilta on ollut yksi 2000-luvun suurimmista neronleimauksista pelialalla. Musiikin ei tarvitse olla heavya tai teknojumputusta ollakseen tehokasta pelissä.
Jahas, onhan tässä jo lörpötelty, takaisin erämaahan! Sen jälkeen, jahka lämpö vähän tässä kaupungissa tasaantuu, kirjoituspuuhia.
Kas niin, järjestyksessä toinen pro gradu on jätetty tarkastukseen ja viimeinen tentti tuli tehtyä viime maanantaina sähköisesti. Ankarat deadlinet on joksikin aikaa siivottu päiväjärjestyksestä ja voin keskittyä historiikin kirjoittamiseen.
Nyt on kuitenkin iskenyt pitkästä aikaa jännä tunne: ikävä pelejä. Eikä mitä tahansa pelejä, vaan kahta PC-suosikkiani: Starcraftia ja Grim Fandangoa. Ikävää on syytä eritellä näiden suhteen.
Ikävöin Starcaftia!
Starcraft on minulle se strategiapeli. Blizzard on tehnyt tietty lukuisia äärettömän onnistuneita pelejä, mutta täytyy ymmärtää, että Starcaftissa on sitä jotakin. Se on mittapaalu, johon kaikki strategiapelit ennen ja sen jälkeen vertautuvat.
Ensinnäkin pelissä olevien yksiköiden tasapaino on ihanteellinen. Ja niihin "huonoihinkin" kiintyy, kuten ihmisrodun Terran Marineen joka vastaa yhteydenottoon "You wanna piece of me, boy?". Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin liekinheitinmies eli Firebat.
Harva ymmärtää strategiapelien herkkuja, ennen kuin taktisesti sijoitettu maahan kaivautunut zergien hydraliskiryhmä nousee puolustusasemien edessä asemistaan ja aloittaa kahden tulen väliin jääneen vihollisen repimisen kappaleiksi. Samoin näkymättömän ghost-yksikön lähettäminen vihollisen selustaan on melkoista herkkua. Ja tietysti pysäyttämätön hyökkäys, joka on yhdistelmä 120 mm tykeillä varustettuja piiritystankkeja, Goliatheja ja tiedealuksia.
Hitto, seuraavan tilipäivän pussista on pakko hankkia Starcraft 2 pahimpaan pelinälkään, vaikka hinta ei ole vuosien odottelun jälkeen tullut alas!
12 päivää jouluun Blizzardin malliin.
Ikävöin Grim Fandangoa!
Grim Fandango. Kuva: wikipedia.org
Niin paljon kuin kaipaankin Starcraftia, olen vuosia halunnut pelata uudestaan Grim Fandangoa. Kaveri lupasi sen minulle lainaksi, mutta eipä ole kuulunut...
Grim Fandango on minusta hienoin seikkailupeli, jota koskaan olen pelannut. Ja kyllä, olen pelannut Sam & Maxit ja Apinasaaret ja rakastan niitäkin. Mutta Grim Fandangossa on samanlainen uniikki kerros kuin TV-sarja Twin Peaksissa. Mikään, mikään ei tavoita sitä tunnelmaa ja tarjoa vastaavaa kokemusta.
Ensinnäkin: musiikki on fanaattisen hyvää. Toiseksi: pelin hahmot ovat hemmetin hienoja ja rakastettavia. Kolmanneksi: animaatiotyyli on yksinkertaisesti uskomattoman hieno. Jos kuoleman jälkeen on elämää, niin olisi hauska viettää vaaditut neljä vuotta sielunvaellusta Grim Fandangon maailmassa.
Suosikkirepliikkini on (luuranko)kirjekyyhkyjen munia varastavan sankarin Manuel "Manny" Calaveran lausahdus "You must come with me, young ones, for I am the Grim Reaper!. Demonimekaanikko Glottis on harvinaisen sympaattinen, harmi ettei pehmoleluja ole tehty tästä valloittavasta hahmosta.
Tietyllä tavalla Grim Fandango oli yhden seikkailupelisukupolven joutsenlaulu. Kaunein mahdollinen.
Ikävöin aavikolle!
Ja viimeiseksi on mainittava, hemmetti soikoon, haluan taas Fallouttien aavikolle, vaeltamaan Dogmeatin kanssa kohti uusia seikkailuja kuunnellen radiokanava Galaxy News Radiota. Onneksi Fallout: Las Vegas on plakkarissa ja kokonaan pelaamatta, jahka saan tietokonehuollot tehtyä on aika lähteä kohti radioaktiivista autiomaata tuoden turvaa sorretuille, puolustaen heikkoja vahvoja vastaan ja taistellen jättiskorpioneja ja mutantteja vastaan.
