Näytetään tekstit, joissa on tunniste Grim Fandango. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Grim Fandango. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Takaisin!

Melko pian sen jälkeen kun kirjoitin Grim Fandangosta tuli uutinen sen paluusta. Muutama kuukausi sen jälkeen kun katsoin Twin Peaksit putkeen tuli ilmoitus, että sarja saa vuosikymmeniä odotettua jatkoa. Kokeillaan, jatkuuko putki.

Moni muukin kadonneeksi luultu ilmiö lapsuudesta on tullut loisteliaasti takaisin, joten koetetaan, koetetaan josko asioista kirjoittaminen toisi niitä maagisesti takaisin. Kenties nämä kirjoitukset toimivat katalyyttina ihmiskunnan alitajuntaiseen psyykkiseen linkkiin ja muokkaavat maailmasta paremman paikan. Tai sitten on hyvä tuuri.

Tässä siis pari hienoa asiaa, jotka pitää tuoda takaisin tai joiden on jatkuttava:

Futurama


Simpsonien luojien hieno animaatiosarja, jonka tasoista oivaltavaa ja yllättävää käsikirjoitusta olen harvoin kohdannut. Edelleen naurattaa robotti Benderin hulvaton toteamus alkaneeseen vapaapäivään:

"Time to go clubbing! Baby seals, here I come!"

Sarja sai ansaitusti jo kerran jatkoa, syytä olisi tehdä lisää jaksoja.

Total Annihilation

"What began as a conflict over the transfer of consciousness from flesh to machines escalated into a war which has decimated a million worlds. The Core and the Arm have all but exhausted the resources of a galaxy in their struggle for domination. Both sides now crippled beyond repair, the remnants of their armies continue to battle on ravaged planets, their hatred fueled by over four thousand years of total war. This is a fight to the death. For each side, the only acceptable outcome is the complete elimination of the other."



Kaksi robottilaumaa, Core ja Arm taistelevat toisiaan vastaan. Valtava valikoima kalustoa, rakennuksia ja aseistusta teki pelistä hyvin hienon kokemuksen. + komeampaa mattopommitusta saa hakea! PLUS pelin soundtrack on jotain sellaista, mitä varten suomen kielessä on sana "eeppinen".

Jatkan listaa jahka nostalgia iskee jälleen kerran

torstai 5. maaliskuuta 2015

Grim Fandangoa ja media-arkeologiaa

Vuodatuksen aika. Vaikka henkilökohtaisesti inhoan yli kaiken sanaa "media-arkeologia" tai "digitaalinen arkeologia", on itse toiminta eli vanhoille tietokone- yms. alustoille tehtyjen tiedostojen pelastaminen kiehtovaa ja arvokasta. Keksisivät vain paremman nimen kuin sellaisen, joka ratsastaa ah-niin-seksikkäällä arkeologialla. Vai pitäisikö minun nimetä itseni maa-aineskirurgiksi?

Arkeologia on professio, tiede- ja ammattiala, johon kuuluu menneisyyden fyysisten jäänteiden etsiminen (usein esille kaivaminen) ja tutkiminen. Tietyltä kannalta ajateltuna kyllä, tieto on olemassa mikroprosessoreilla ja CD-levyjen kuopissa fyysisessä muodossa. Silti arkeologia arkeologiana ja tietotekniikan menneisyys tekniikan historiana!

Taannoin Siirtolaisuusinstituutin vintillä pyöriessäni huomasin monia vanhoja tietokoneita, mutta valitettavasti kaikkein vanhin tietokonekanta, mm. Nokian Mikromikot on jo poistettu varastoista. Oli myös kiinnostavaa tutkia isoja laatikoita, jotka olivat täynnä reikäkortteja Kekkosen ajalta.

Pelkästään siksi, että tällä pelastettiin rakas vanha kunnon Grim Fandango, annan anteeksi arkeologia -sanan käytön tässä kerettiläisessä yhteydessä:

http://www.polygon.com/2015/1/27/7921837/grim-fandango-remastered-interview-double-fine-disney-lucasfilm-sony

 

Media-arkeologiaa ja arkeologimediaa


2000-luvun masentavimpia puolia (kansainvälisen terrorismin, uuden kylmän sodan ja ilmaston lämpenemisen sekä luonnon tuhoutumisen ohella) on median liittäminen joka ikiseen asiaan. Kannattaa lukea Sinisen zeppeliinin kommentti mediakasvatuksesta (teesi nro 5) ja vähän muustakin koulunkäyntiin liittyvästä, sekä ennen kaikkea painaa mieleen loppukaneetti:

Ja muistakaa, että aina kun joku sanoo "maailma on medialisoitunut", jossain kuolee reportteri.
Arkeologia on (onneksi ja epäonneksi) medialisoitunut rajusti. Parhaimmillaan tämä lisää (huoh!) ihmisten kiinnostusta ja ymmärtämystä arkeologiaa kohtaan mutta pahimmillaan siitä tulee itse tarkoitus. Medialisoitumisen sijaan arkeologia karnevalisoituu. Varsinainen arkeologia ja etenkin tutkimusten tulokset jäävät vähälle. Tutkimuskohteesta on Facebook-sivut, Twitter, kaksi blogia ja herra ties mitä mutta varsinaisia tuloksia saa odottaa. Herranpieksut, kirjoitetaanko ensimmäisen vuoden apurahajakson selitykseksi tätä nykyä "perustimme ja kirjoitimme blogia, teimme 178 Facebook-päivitystä ja 203 twiittiä..." Tiedän tutkijoita, joilla on sosiaalisessa mediassa suuret näytöt mutta tuloksia hyvin vähän. Keskiverto mediaeläin osallistuu kaikkeen mutta ei aikaansaa mitään.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja median kielillä, mutta minulla ei olisi näyttää tutkimusraporttia, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen."

tiistai 3. helmikuuta 2015

Grim Fandango

Se on tehty. Päätin palkita itseni hyvin menneestä luennosta: Steamiin tuli Grim Fandangon remasteroitu versio ja tietty se piti ostaa. Hintakaan ei ollut suolainen enkä malttanut odottaa jotain extra-alea tms. Maailman legendaarisin peli ansaitsee viimeinkin hyvän myynnin, josko antaisivat Tim Schaferille rahat jatko-osaan.

Viehätys ei ole kadonnut minnekään. Manuel "Manny" Calavera ja mekaanikko Glottis ovat edelleen hahmosuunnittelun huipentumia ja kuolleiden maailma on maailman maukkainta visuaalista karkkia. Olen vasta alussa ja päättänyt pelata säästäen, pitäähän vielä ensi tiistaiksi tehdä esitelmä.

"You must come with me, young ones, for I am the Grim Reaper."
Manny Calavera poimiessaan kaksi kyyhkyksen munaa.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Rukouksiin vastataan

Juuri kun pääsin innostumaan vanhoista peleistä, niin mitä tapahtuukaan!

Grim Fandangon paluu


Toden totta, suosikkipelini on tulossa takaisin! Melkein putosin tuoliltani, kun huomasin uutisen:

http://www.engadget.com/2014/06/09/grim-fandango-ps4/

http://blog.us.playstation.com/2014/06/10/a-closer-look-at-grim-fandangos-surprise-revival/

Nyt on korkea kynnys ostaa konsoli ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Starcraft II


Satuin pelihyllylle juuri sopivasti Starcraft II - Wings of Liberty oli tarjouksessa ja nappasin sen hyppysiin alta aikayksikön. Mikään ei asennu niin hitaasti kuin innolla odotettu peli. Lopulta Starcraft II ylitti odotukseni. Tuumaakaan vanhasta tunnelmasta ei ole tingitty, mutta se on parempi, teräksisempi, hienompi, kovempi!

Erityisesti ihastelen Hyperionin sisällä liikkumista ja teknologiapuita, joiden avulla voi kehittää yksiköitä. Etenkin Hyperion-sota-aluksen Jukeboxi herättää hilpeyttä, hyvin ovat kappaleet valinneet pelin tunnelmaan. Palkkasoturit saivat minut virnistämään kuvauksillaan, kuten Siegebrakers-tankit. Ja suosikkiyksikökseni pomppasi, kuten oletin jo kuvauksista, Reaper-yksiköt. Vai mitä sanotte kuvauksesta:

"Marine candidates who remain unmanageable after neural resocialization are sent to be trained as Reapers. These troops are chemically altered to heighten their aggression even further, and then they are instructed in close-quarters combat and the use of Jet Packs. These grant Reapers a high degree of mobility, allowing them to traverse obstacles easily and cover ground rapidly. In combat, Reapers attack with rapid-fire dual Gauss Pistols. Reapers are guaranteed their freedom after two years of service, but none has survived for more than six months."

Töiden vuoksi jää nyt joksikin aikaa pelit kesken, mutta jatko-osan ostaminen on suunnitteilla, jahka Wings of Liberty on pelattu läpi.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ikävä iski!

Kas niin, järjestyksessä toinen pro gradu on jätetty tarkastukseen ja viimeinen tentti tuli tehtyä viime maanantaina sähköisesti. Ankarat deadlinet on joksikin aikaa siivottu päiväjärjestyksestä ja voin keskittyä historiikin kirjoittamiseen.

Nyt on kuitenkin iskenyt pitkästä aikaa jännä tunne: ikävä pelejä. Eikä mitä tahansa pelejä, vaan kahta PC-suosikkiani: Starcraftia ja Grim Fandangoa. Ikävää on syytä eritellä näiden suhteen.

Ikävöin Starcaftia!


Starcraft on minulle se strategiapeli. Blizzard on tehnyt tietty lukuisia äärettömän onnistuneita pelejä, mutta täytyy ymmärtää, että Starcaftissa on sitä jotakin. Se on mittapaalu, johon kaikki strategiapelit ennen ja sen jälkeen vertautuvat. 

Ensinnäkin pelissä olevien yksiköiden tasapaino on ihanteellinen. Ja niihin "huonoihinkin" kiintyy, kuten ihmisrodun Terran Marineen joka vastaa yhteydenottoon "You wanna piece of me, boy?". Henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin liekinheitinmies eli Firebat. 

Harva ymmärtää strategiapelien herkkuja, ennen kuin taktisesti sijoitettu maahan kaivautunut zergien hydraliskiryhmä nousee puolustusasemien edessä asemistaan ja aloittaa kahden tulen väliin jääneen vihollisen repimisen kappaleiksi. Samoin näkymättömän ghost-yksikön lähettäminen vihollisen selustaan on melkoista herkkua. Ja tietysti pysäyttämätön hyökkäys, joka on yhdistelmä 120 mm tykeillä varustettuja piiritystankkeja, Goliatheja ja tiedealuksia.

Hitto, seuraavan tilipäivän pussista on pakko hankkia Starcraft 2 pahimpaan pelinälkään, vaikka hinta ei ole vuosien odottelun jälkeen tullut alas!


12 päivää jouluun Blizzardin malliin.

Ikävöin Grim Fandangoa!

Grim Fandango. Kuva: wikipedia.org


Niin paljon kuin kaipaankin Starcraftia, olen vuosia halunnut pelata uudestaan Grim Fandangoa. Kaveri lupasi sen minulle lainaksi, mutta eipä ole kuulunut...

Grim Fandango on minusta hienoin seikkailupeli, jota koskaan olen pelannut. Ja kyllä, olen pelannut Sam & Maxit ja Apinasaaret ja rakastan niitäkin. Mutta Grim Fandangossa on samanlainen uniikki kerros kuin TV-sarja Twin Peaksissa. Mikään, mikään ei tavoita sitä tunnelmaa ja tarjoa vastaavaa kokemusta.

Ensinnäkin: musiikki on fanaattisen hyvää. Toiseksi: pelin hahmot ovat hemmetin hienoja ja rakastettavia. Kolmanneksi: animaatiotyyli on yksinkertaisesti uskomattoman hieno. Jos kuoleman jälkeen on elämää, niin olisi hauska viettää vaaditut neljä vuotta sielunvaellusta Grim Fandangon maailmassa. 

Suosikkirepliikkini on (luuranko)kirjekyyhkyjen munia varastavan sankarin Manuel "Manny" Calaveran lausahdus "You must come with me, young ones, for I am the Grim Reaper!. Demonimekaanikko Glottis on harvinaisen sympaattinen, harmi ettei pehmoleluja ole tehty tästä valloittavasta hahmosta.

Tietyllä tavalla Grim Fandango oli yhden seikkailupelisukupolven joutsenlaulu. Kaunein mahdollinen.

Ikävöin aavikolle!


Ja viimeiseksi on mainittava, hemmetti soikoon, haluan taas Fallouttien aavikolle, vaeltamaan Dogmeatin kanssa kohti uusia seikkailuja kuunnellen radiokanava Galaxy News Radiota. Onneksi Fallout: Las Vegas on plakkarissa ja kokonaan pelaamatta, jahka saan tietokonehuollot tehtyä on aika lähteä kohti radioaktiivista autiomaata tuoden turvaa sorretuille, puolustaen heikkoja vahvoja vastaan ja taistellen jättiskorpioneja ja mutantteja vastaan.