AI-ohjelmien tutkijasaalistus
Julkaisin tämän vuoden kesäkuussa Odensen 2025 sodanjälkeistä aikaa käsittelevään konferenssiin Warfare to Welfare perustuen artikkelin heidän julkaisusarjassaan teoksessa The Tasks of Peace: Rebuilding Western European Societies after World War II, joka on saatavissa Open Accessina.
Akateemisella alalla on käynnissä kova AI-saalistus, eli erilaiset start-upit ja huijaajat etsivät Orcidista, yliopistojen sivuilta ja muista verkossa saatavissa olevista lähteistä tutkijoiden yhteystietoja ja tarjoavat näille erilaisia paketteja ja ohjelmia näkyvyyden, ymmärrettävyyden yms. parantamiseksi. Tässä ei kulunut kauaakaan, kun minulle ehdotettiin sähköpostitse artikkelini muuttamista näppärällä AI-työkalulla viihdyttäväksi posteriksi:
Mikään ei kannusta kirjoittamaan kuin se, että minun tylsää juttuani ei tavallinen ihminen jaksa lukea, ja se pitäisi muuttaa yliyksinkertaistetuksi väriläiskäksi.
Chat-GPT paikallislehden toimittajana ja tutkijana
Itse olen käyttänyt tekoälyä vain kerran väitöskirjatutkimuksessani, ja ainoastaan siksi, että halusin nähdä, jos vastaan tulee mahdollinen tekoälyn tuottama sepite. Kokeilin ChatGPT:llä kesäkuussa 2025 tehtävää "Kirjoita minulle kuvitteellinen historiallinen, aidolta kuulostava paikallislehtikirjoitus jatkosodan aikaisen metsäkaartin korsusta ja sen jäännöksistä". Tässä lopputulos:
Kätketty korsu syvällä salomailla – unohtuneen metsäkaartin jäljet
Kesällä 1943 Ilomantsin takamailla, tiheiden kuusikoiden ja jyrkkäreunaisten vaarojen kätköissä, rajavartioston partio teki sattumalta löydön, joka jäi pitkään vain harvojen tietoon. Metsän siimeksestä, kosteiden sammalten alta, löytyi taitavasti naamioitu hirsikorsu – metsäkaartilaisten salainen tukikohta.
Korsu, kooltaan noin 4x6 metriä, oli rakennettu käsin kaadetuista hongista ja peitetty sammaleilla ja risuilla niin, että se sulautui ympäristöönsä miltei täydellisesti. Sen sisätiloissa oli yksinkertaiset laverit, pieni rautalevykiuas ja hyllyille aseteltuja säilyketölkkejä sekä vanhoja sanomalehtiä. Seinille oli naulattu muutamia propagandalehtisiä ja punaisia kangassuikaleita – pieniä viitteitä korsun asukkaiden aatteellisesta suuntautumisesta.
Viranomaisten mukaan korsussa oli majoittunut arviolta 6–8 henkeä. Tarkkaa tietoa metsäkaartilaisten henkilöllisyydestä ei kuitenkaan koskaan saatu – korsun löytäminen oli seurausta anonyymistä vihjeestä, ja kun partio saapui paikalle, oli paikka jo hylätty kiireessä. Puoliksi tyhjennetyt säkit, levälleen jääneet astiat ja sammuneet nuotionjäljet kertoivat äkkilähdöstä.
Korsun löytymisen jälkeen alue tutkittiin tarkkaan, mutta mitään suurempaa aseiden tai räjähteiden varastoa ei paikasta tavattu. Rakennelma itsessään jätettiin purkamatta, ja ajan myötä se rapistui hiljalleen metsän syliin.
Nykyään tuo vanha korsupaikka on osa paikallista historiapolkua. Luontopolun varrella on pieni infotaulu, jossa kerrotaan tapahtumien kulusta ja muistutetaan alueen levottomista vuosista. Korsun jäänteistä on nähtävissä enää sammalten peittämiä hirsiä ja matala painanne maassa – hiljainen muistomerkki aikakaudelle, jolloin metsä kätki sisäänsä monenlaisia kohtaloita.
(HUOM! AI-tuotos!)
Tämä on pelottavan aidontuntuinen kuvaus sellaisista kohteista, joilla itse olen käynyt väitöskirjani maastotutkimusten yhteydessä. Samalla huomaa, että AI osaa matkia hyvin paikallislehden toimittajan tyyliä ja jutturakennetta. Tulevaisuudessa tällaiset voivat painetuista lehdistä ilmestyä digitaalisessa muodossa Kansallisarkiston digitaalisiin kokoelmiin saastuttamaan dataa.
 |
| Korsulaani Tammelassa. Museoviraston inventoinneissa löydetty kohde, joka saattaa olla metsurin, pontikankeittäjän tai metsäkaartilaisen vanha asumus. Hyvin säilynyt, kivistä kasattu liesi erottuu erinomaisesti. Huom! Oikea kuva, EI AI! Kuva: Riku Kauhanen |
En tiedä, missä määrin AI:ta käytetään jo tällaisten juttujen 'kirjoitteluun', mutta verkossa olen jo törmännyt "arkeologisessa journaalissa" (höpöhöpösivusto, ei kuitenkaan parodiasivu) täysin AI:n kirjoittamaan ja kuvittamaan juttuun arkeologisista tutkimuksista Suomen Eduskuntatalossa. Parlamentin alta löytyi kirjoituksen mukaan kivikautinen asuinpaikka, ja loistolöytönä ilmiselvästi mayojen kivinaamiosta mallia ottanut "kivimaski", josta oli hieno kuvakin. Samoin pari tekniikan alan lehteä on julkaissut ilmiselvää AI-höttöä sotahistoriasta, etenkin II maailmansodan aikaisista keksinnöistä. Kyse ei ole varsinaisesti vielä tarkoituksellisesta historiallisesta väärentämisestä, vaan kiinnostuksen keräämisestä mainostulojen toivossa.
Tämä on huolestuttavin suunta, mihin AI:n tuottama "historiantutkimus vie". Etenkin Youtubessa on kerrassaan hirvittävä määrä "historiallisia videoita", jotka ovat ilmiselvää AI:n tuotosta. Tarkka-ampuja Simo Häyhä on lukuisten tällaisten videoiden aiheena. Huvittavinta on, että tällaista videota analysoidessa lähteenä on usein toinen samasta aiheesta tehty AI-Youtube-video, joka taas perustuu kolmanteen AI-videoon.
Mainio esimerkki on tämä TJ3 Historyn video "How AI Slop is Altering World War II History" täysin keksitystä saksalaisten ilmatorjuntaan liittyvästä myytistä, joka on yksiselitteisesti AI:n tekemä virheellinen johtopäätös, joka on alkanut monistautua. Ongelma on, että tavallinen kansalainen alkaa uskoa, että koska aiheesta on näin monta lähdettä, sen täytyy olla totta. Vaikka oikeasti lähteitä on vain yksi, ja sekin keksitty tai väärinymmärretty.
Googlen armoilla
Lopuksi kevennys. Google-hakuhan perustuu nykyään tekoälyyn, ja tässä lopputulos:
Just joo... Tässä ykköstulokseen on päässyt sivu jolla esiintyy "Riku" ja "Kauhanen".
