Kielenkääntäjistä

Yksi eniten arvostamistani ammattialoista on kääntäjien jalo ammatti. Englannin, ruotsin, saksan jne. kielisen tekstin saaminen toimimaan suomeksi on erittäin vaativaa. Esimerkiksi Harry Potterien lumo on nimenomaan erinomaisten suomenkielisten käännösten ansiota. "Ankeuttajat" ovat jo vakiintuneet kielenkäyttöömme. Aku Ankka on suomeksi harvinaisen riehakasta kielen iloittelua, toisin kuin astetta totisemmat englanninkieliset originaalit. Samoin Monty Pythonia on suomennettu lahjakkaasti, esimerkiksi "Nudge nudge" sketsin lausahdus "Ymmärrän yskän, ylkäseni!" on yksinkertaisesti hieno. Hyvät käännökset ovat suomen kielen elinvoimaisuuden kannalta elintärkeitä. Ei ole pelkästään voittoa, jos väki joutuu lukemaan haluamansa kirjat ja katsomaan TV-sarjat alkukielellä. Käännetty teos voi olla jopa parempi kuin alkuperäinen!

Suurin syy YLE-veron vastustukseeni on heidän audiovisuaalisten kääntäjien paska laatu. Esimerkiksi Kahden kerroksen väkeä sarjassa repliikki "I was reading the Good book by the fire" on suomennetty "Luin takan ääressä hyvää kirjaa". Kyseessähän on tietysti Raamattu eikä mikä tahansa "hyvä kirja". Etenkin epookkisarjoja ja Christien juttuja on suomennettu laiskasti, toisinaan en tiedä pitäisikö tunkea teroitetut lyijykynät molempiin korviin vai silmämuniin.

Jonkun pitäisi valvoa myös DVD:llä olevia, kuuroille tarkoitettuja tekstityksiä. Esimerkiksi Komisario Palmun Erehdyksen DVD:n kirjastosta lainassa olleen levyn normaali elokuva ei toiminut, joten laitoimme suomi-tekstityksen päälle ja elokuva toimikin hyvin. Mutta tekstitys ei! Esimerkiksi seuraava kohta herätti tahatonta hilpeyttä:

Neiti Rykämö: - Se ei ole totta! Erik ei ole murhaaja!

Neiti Rykämö, tekstitys: - Se ei ole totta! Erik ei ole vajaavainen!

Kunnollinen käännöstyö edellyttää valtavaa yleissivistystä. Minulla on kirjahyllyssäni muun muassa suomi-englanti-suomi sanakirjoja lähes jokaiselta vuosikymmeneltä, sillä sanojen merkitys muuttuu vuosien mittaan. Kun parempi puoliskoni käänsi Benjamin Buttonin uskomatonta elämää, oli sanan "whiskers" merkityksen selvittämisessä työtä. Vanhasta sanakirjasta selvisi, että nykyään viiksiä tarkoittava sana tarkoitti kirjan kirjoittamisen aikaan nimenomaan poskipartaa.

Sotilaallisesti yksi murheellisimpia käänösvirheitä tehtiin Italiassa vuoden 1944 alussa. Saksalaiset olivat suostuneet jättämään kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaan Monte Cassinon luostarin miehittämättä ja puolustuslinjansa ulkopuolelle. Liittoutuneet kuitenkin sieppasivat viestin, jossa käytiin saksaksi seuraava viesti:

- Wo ist der Abt? Ist er noch im Kloster?

Sanoma käännettiin "Missä on sotilasosasto? Onko se vielä luostarissa?" sillä "Abt" tulkittiin lyhenteeksi sanasta "Abteilung" eli sotilasosasto. Eli saksalaiset pitivät sittenkin joukkojaan luostarissa! Luostarin niskaan kipattiin seurauksena 453 tonnia pommeja, saksalaiset laskuvarjojääkärit miehittivät rauniot ja useiden kuukausien taisteluissa menetettiin 54 000 liittoutuneiden ja 22 000 saksalaista sotilasta. Arvokas luostari jauhautui tomuksi.

Taistelu oli kenties maailmanhistorian turhin. Sana "Abteilung" on nimittäin femiini eli die Abteilung. Sotilasosastoon viittaavana lause olisi kuulunut "Wo ist die Abt?". Der Abt, maskuliini, puolestaan tarkoittaa apottia, jollaisen löytyminen luostarista on melko ymmärrettävää. Vasta liittoutuneiden massiivinen pommitus teki Monte Cassinosta erinomaisen puolustusaseman, josta käsin liittoutuneille – jotka loppujen lopuksi voittivat taistelun – aiheutettiin valtavat tappiot.

Joten muistakaa, käännöksen laadulla on väliä.

Lyhyesti menosta ja meiningistä

Sotilasleiriluentoni keräsi ennätysyleisön! Siis ennätysmäisen VÄHÄN, vain kolme kuulijaa (+ rehtori, joka lähti puolivälissä työasioille). No, sellaista se on. Positiivista oli, että puolet luentosalilaisista oli lukenut Turun Sanomista artikkelini! Eli kaksi...

Fables

Pelasin Telltale Gamesin erinomaisen The Wolf Among Us -pelin läpi. Innostuin tarinan taustoista niin että olen lukenut sen taustatarinaa Fables -sarjakuvaa Deluxe-editioina, jotka onneksi saa Turun Kaupunginkirjastosta. Olin GoodReadsin mukaan 7 kirjaa jäljessä aikataulusta mutta tänä vuonna lasken mukaan myös graafiset novellit (eli sarjakuvat). Nyt olen kolme kirjaa edellä!

Löysin myös Douglas Adamsin Dirk Gentlyyn pohjautuvan, uunituoreen sarjakuvan (julkaistu tammikuussa 2016, hyvä Kaupunginkirjasto!): Dirk Gently: The Interconnectedness of All Kings.

Sarjakuva, jossa lausahdetaan mm. "Mummification in progress! Please exit the building in an orderly fashion!" tai "Incompetence and panic - not what I need in an assistant." ei voi olla huono.

Doctor Who katselussa

Menossa Doctor Who -katseluprojekti aivan sieltä alun jaksoista alkaen. Muinaisiin sivilisaatioihin perustuvat jaksot/tarinat (Unearthly Child, The Aztecs)  eivät ole niin kökköjä kuin luulisi, epäilen että ne ovat oikeasti kysyneet 1960-luvulla eläneiltä tutkijoilta sen hetkistä tutkimustietoa: ainakin atsteekkitarinasta kertovan verkkosivun mukaan käsikirjoittaja teki paljon tutkimustöitä tarinan eteen.

Doctor Whon jaksoja, joiden filmit on hävitetty, löytyy verkosta kuvakaappauksin ja ääninauhoin koottuna, koska 1960-luvulla innokkaimmat fanit äänittivät nauhurilla ääninauhat jaksoista. Anteeksiantamatonta miten paljon erinomaista TV-viihdettä on tuhottu, että BBC olisi säästänyt muutaman metrin hyllytilaa. Ruutiukoistahan on kadonnut paljon osia. Helvetillistä ajatellakaan, että Monty Pythonit olivat vähällä tuhoutua!

Viestipataljoona 33

Taulukoin VP 33:n tietoja hakukelpoisiksi. Kotipaikka ja syntymäaika ovat yllättävän mielenkiintoisia tietoja sotilaista, valmiiksi taulukoidut tiedot saattavat paljastaa yllättäviä seikkoja pataljoonasta. 1. Päiväkäskyn sijoitusluettelon ja tuntolevyluettelon nimistä noin kahdeksasosassa on poikkeavuuksia. Tavallisesti toinen etunimi on kirjoitettu väärin mutta sukunimissäkin yllättävän paljon virheitä ja eroavaisuuksia (esimerkiksi Eino Näpistä tullut Einari Näppilä). Aina toisinaan miettii ihmisten nimien valintoja. Pataljoonasta löytyy mm. Urpo Kurki sekä Onni Orava. Viimeinen voisi kai haastaa Sokoshotellit oikeuteen, jos eläisi.

Me metallinetsijät

Kiitos Yle!

Katsoin ensimmäisen jakson Me metallinetsijät -sarjasta (Detectrorists), ja pidin ohjelmasta. Sympaattinen huumori ja hahmot sekä sarjan eteen tehty taustatyö vakuuttivat - ainakin toistaiseksi.

Sarjan ensimmäisen osan löytää täältä, kuukauden verran katsottavissa:

http://areena.yle.fi/1-2897377

Suomalaiset voisivat tehdä vastaavan Veikko Huovisen hengessä. Toisaalta arvatenkin pääosiin tulisivat Jasper Pääkkönen ja Krista Kosonen.

Takaisin!

Melko pian sen jälkeen kun kirjoitin Grim Fandangosta tuli uutinen sen paluusta. Muutama kuukausi sen jälkeen kun katsoin Twin Peaksit putkeen tuli ilmoitus, että sarja saa vuosikymmeniä odotettua jatkoa. Kokeillaan, jatkuuko putki.

Moni muukin kadonneeksi luultu ilmiö lapsuudesta on tullut loisteliaasti takaisin, joten koetetaan, koetetaan josko asioista kirjoittaminen toisi niitä maagisesti takaisin. Kenties nämä kirjoitukset toimivat katalyyttina ihmiskunnan alitajuntaiseen psyykkiseen linkkiin ja muokkaavat maailmasta paremman paikan. Tai sitten on hyvä tuuri.

Tässä siis pari hienoa asiaa, jotka pitää tuoda takaisin tai joiden on jatkuttava:

Futurama

Simpsonien luojien hieno animaatiosarja, jonka tasoista oivaltavaa ja yllättävää käsikirjoitusta olen harvoin kohdannut. Edelleen naurattaa robotti Benderin hulvaton toteamus alkaneeseen vapaapäivään:

"Time to go clubbing! Baby seals, here I come!"

Sarja sai ansaitusti jo kerran jatkoa, syytä olisi tehdä lisää jaksoja.

Total Annihilation

"What began as a conflict over the transfer of consciousness from flesh to machines escalated into a war which has decimated a million worlds. The Core and the Arm have all but exhausted the resources of a galaxy in their struggle for domination. Both sides now crippled beyond repair, the remnants of their armies continue to battle on ravaged planets, their hatred fueled by over four thousand years of total war. This is a fight to the death. For each side, the only acceptable outcome is the complete elimination of the other."

Kaksi robottilaumaa, Core ja Arm taistelevat toisiaan vastaan. Valtava valikoima kalustoa, rakennuksia ja aseistusta teki pelistä hyvin hienon kokemuksen. + komeampaa mattopommitusta saa hakea! PLUS pelin soundtrack on jotain sellaista, mitä varten suomen kielessä on sana "eeppinen".

Jatkan listaa jahka nostalgia iskee jälleen kerran

1864

Lähde: wikipedia.org

Täytyy vaan myöntää, että tanskalaiset osaavat tehdä erinomaisia TV-sarjoja. Tiistai-iltaisin liimaudun Areenan ääreen seuraamaan hienoa historiallista 1864-sarjaa. En tee tässä kummempaa analyysia politiikasta ja TV-estetiikasta (enkä juonipaljastuksia), mutta mielenkiintoista katseltavaa se on.

Konfliktiarkeologin näkökulmasta voin vain hämmästellä tekijöiden sarjan autenttisuuden eteen näkemää vaivaa. Sotilasleirit ovat aidon näköiset ja oloiset. Mistä ovatkaan ottaneet mallia leirin rakenteeseen ja telttoihin? Sidontapaikka jaksossa 4 oli todella vakuuttava. Sotaoloja kuvataan sopivan karmaisevasti pieninä shokkipätkinä.

Aseiden käyttöönkin oli perehdytty. Ainoastaan nallilukkokivääreillä ampuminen (ja lataaminen) makuulta ihmetytti, sillä yleensä miehet eivät juurikaan suojaa hakeneet (se olisi ollut pelkuruutta!). Tietty voi olla, että Tanskan armeijan ohjesääntö salli tämän, mikä oli harvinaisen järkevää. 

Piilukkokivääreistä nallilukkoisiin siirtyminenhän teki sileäpiippuisista kivääreistä toimintavarmempia (piilukkoisista vain noin 70% latauksista laukesi liipasinta painettaessa, mutta nallilla lähes 100%), mutta samalla aseen lataaminen hidastui kun mukaan tuli uusia vaiheita. Aseet ladattiin yleensä seisten käsittelyn helpottamiseksi. Tietysti pienessä ryhmässä saatettiin toimia eri tavalla, eli ei sinänsä aitoa historiallista epätarkkuutta. Samoin kivääreillä ampuminen pistin kiinnitettynä oli ehkä pieni epätarkkuus, mutta toisaalta kokemattomat sotilaat saattoivat syyllistyä tähän. Yleensä ammuttiin yhteislaukaus ja jos vihollinen (etenkin ratsuväki) oli lähellä, kiinnitettiin pistimet eikä aseita enää ladattu uudelleen. Kiinnitetty pistin vähentää aseen tarkkuutta olennaisesti.

Eli puhtain paperein selviävät kaikin puolin. Kenraaliluutnantti Christian de Mezan jakson 5 lopussa esittämästä sissisodasta pienin yksiköin paikallistuntemusta hyödyntäen olivat oiva esimerkki siitä, miten vaikeaa on saada poliittisen johdon kanssa läpi järkevä strategia. Pohdin, ehdottiko de Meza oikeasti tätä sodan aikana (mies oli 72 vuotta vanha, ja vanhat kenraalit eivät yleensä omaksu tai esitä uusia ideoita).

Sarja on kuitenkin ehdottomasti riittävän autenttinen konfliktiarkeologille ja todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Kun tulee DVD:lle, OSTAN!