Näytetään tekstit, joissa on tunniste aseet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aseet. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. heinäkuuta 2017

Torniossa, näin Torniossa...

Kas niin, kenttäkausi 2017 on alkanut! Viime vuosihan oli kokonaan ilman kenttätöitä, mutta nyt vaje paikkaantuu peräti viiden viikon kaivauksilla!

Ensimmäinen kohde: Tornio, Kauppakatu 28, kaupunki(koe)kaivaukset

Maanantai oli ajopäivä


Matka Tornioon alkoi maanantaiaamuna varhain, lähtöpaikkana Turku. Eli minun ei tarvinnut aamusta bussitella Helsinkiin tms. joukkokyyditystä varten, vaan yksi kuskeista lähti onneksi Turusta. Siellä täällä sateisen matkan varrella piti tietty pysähtyä lepäämään ja juomaan/syömään.

Viitajärvellä oli sympaatinen, mitä suomalaisin pysähdyspaikka. Ostin niukasta valikoimasta euron pussin makeisia ja tölkin kolaa:



Maisemat olivat Viitajärven stopilla hauskat, etenkin tuo veden valtaama venevaja huvitti minua:




Torniota lähetessä näkyi pohjoisen tuulivoimapuistoja:






Saavuimme E-hotellille Suensaareen myöhään illalla. Paikka on aika mukava, vaikkakin ma-ti ja ti-ke yöt olivat helteen vuoksi helvetilliset. Aamupala kuului tähän B & B -paikkaan ja puuron ja kaffen voimin näistäkin kaivauksista selvittiin!


Tiistai, tuo päivistä pahin


Tiistaina aamulla olimme sitten totuuden edessä. Paikka oli soralla peitetty, hyttysten riivaama kaupunkitontti jolla oli joskus sijainnut omakotitalo. Aluksi ajelimme Kirkkokatu 28:n perässä (sellaista ei Torniossa ole), mutta yhden soiton jälkeen selvisi että kyseessä olikin Kauppakatu.

Tiistai oli kaamea, tyypillinen kohen-ei-oo-koskaan -kaivauspäivä. Jos oli pitkähihainen päällä, sai hikoilla kuin pieni sika grillikaudn lähestyessä. Jos otti teepaitasilleen, ilmestyi käsivarrelle heti vähintään viisi itikkaa vieri viereen tarjoilun alkaessa. Onnekseni porukassa on kaksi muuta, jotka tuntuvat veriryhmällään imevän hyttyset puoleensa! Huvittavaa sinänsä, kun olin kaivaja "Kivi-Ollin", hyttysmagneetin #2 kanssa samassa ojassa ilmestyivät hyttyset heti kimppuuni, kun lähestyimme ojan keskikohtaa.

Tilannetta pahensi aamupäivällä alkanut ajoittainen tihkusade, jonka vuoksi piti vielä käyttää paahtavaa sadeviittaakin! Päivän mittaan hikoilin useamman litran ja kun otin (kaivinkoneen vuoksi käytettävän) työmaakypärän päästäni, oli sen sisäpinta aivan höyrynneestä hiestä märkä. Siitä satoi hikeä! Kello kolmelta alkanut ukkonen puhalsi pelin poikki ja suojauduimme majoitukseen.

Torniossa

 

Näitä kylttejä oli tiheään. Keskiviikona lämpötila sukelsi niin, etten ihmettele vaikka näille olisi heinäkuussakin tarvetta.


Tässä muutamia otoksia Torniosta usealta päivältä. Aloitin tutkimusmatkani tiistaina sateen ja ukkosen laannuttua. Suosittelen Torniossa På gränsen / Rajalla ostoskeskusta, Pikku Berliini -baaria sekä etenkin iki-ihanaa Mustaparran päämajaa, josta teimme lounaspäämajamme.

Tornion kaupungintalo on huomattava rakennus.

Kirjasto/taidemuseo/muu kompleksi. Kollegani Eeva Miettinen teki muistaakseni proseminaarinsa Oulun yliopiston arkeologiaan oikealla näkyvistä tykeistä.

Lounasta! Lounasta! Lounasta!

Kaunis rakennus.


Pankki.

Mustaparran päämaja. Yksi parhaimpia lounaspaikkoja, joissa olen ikinä käynyt. Melkein, melkein ylittää legendaarisen Pihtiputaan Takkatuva, mutta Takkatuvan korianterisilakat ja notkuva lounaspöytä vetävät voiton pistein 16798104934121-16798104934120.

Mustaparran päämaja. Antiin kuului mm. pieni sanomalehtinen, Mustaparran aviisi, jossa oli ruokalistan lisäksi Tornion murteella Iisakki Mustaparran tarina ja muuta mukavaa. Paikka on upea!
Tänä kaivauskesänä olen päättänyt kokeilla tavallista uutterammin paikallisten pienpanimoiden oluita. Lapin Alkot eivät juurikaan tee yhteistyötä, mutta onneksi paikalliset ruokakaupat tekevät. Tornion oluet (mm. Tsekkiläinen pilsneri, Lager, ja IV olut Pikku Berliinissä) ovat osoittautuneet herkullisiksi tuttavuuksiksi.

Isosta etiken tekstistä huolimatta ehtaa Tornion olutta. Ja hyvää!



Ja jos alkoholilaintarkastajat haluavat puuttua siihen, että mainitsen jonkin oluen mainioksi, niin kerrottakoon että tullessani Haaparannasta Tornioon ja På gränseniin oli kyseisen ostoskeskuksen takana maiden rajalla alakoululaisia natiaisia keskustelemassa suureen ääneen siitä, kuinka monella eurolla ostavat tupakkaa. Menkää hätyyttelemään niitä!

Ruotsin puolella - Haaparannassa


Tiistaina siis odotin kaivausten jälkeen kärsivällisesti sateen loppumista ja aluksi suuntasin Ruotsin puolelle Haaparantaan. Rajan yli käveli tuosta vain. Itse asiassa sen olemassaoloa ei edes hoksaa. Siinä missä muilla mailla on piikkilangat, vartiotornit, passitarkastukset ja ajokaistat on Tornion ja Haaparannan välissä - IKEA.

Haaparannassa käppäilin edestakaisin, mutta niin mainio kuin tämä pikkukaupunki onkin en jaksanut ottaa juurikaan kuvia. Kävin System Bolagetissa ja Coopissa, eli sikäläisessä Alkossa ja K-kaupassa.

Haaparannan tori(hko)

Torni Haaparannassa. Mikä lie, ei ollut opaskylttiä.

Jotakin puretaan Ruotsin puolella. Mikä lie.


Jääkäreiden perässä


Tornion kirkko on minua 300 vuotta vanhempi eli 1686 vihitty käyttöön. Kirkossa itsessään ei saanut kuvata, mutta kiertelin ympäristössä. Löysin kirkkomaalta kaksi jääkärien hautaa.

Sisällissodan 1918 muistomerkki.

Sisällissodan muistomerkin sivu.

Tornion kirkkoa.





Jääkäri Einar Hackzellin hauta.

Jääkäri Leonard Pistokosken hauta. Jääkäripataljoona 27:n kuvio kasvin takana piilossa.

Hyvin erikoinen, suorastaain viikinkiriimuin koristeltu hautakivi 1800-luvulta.


Tornio oli tärkeä etappi jääkärien siirtyessä Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan. Muistomerkki rakennuksen seinässä lähes kaivauspaikkamme vieressä:

"Jääkäreiden salatie rajan yli 1915 - 1917"

Kaivauksilla

Kaupunkikaivauksilla kerrokset menevät miten sattuu, kun rakennuksia on noussut, palanut, purettu, kuopattu, rakennettu taas, viemäröity, tontti ojitettu, jätteitä haudattu, vaja palanut, pihaa kuokittu kasvimaaksi ja niin edelleen ja niin edelleen. Jos kolmekin sukupolvea torniolaisia on käynyt hautaamassa jätteitään tyhjälle tontille niin luvassa on arkeologeille HYVIN mielenkiintoiset paikat.

125 sentin syvyydestä se ojaan tehdyn koepiston avulla ilmeisesti löytyi: vanhaa Tornion palokerrosta.

YLE Lappi kävi kuvaamassa kaivauksia. Kostoksi kuvasin niitä (kamera keskellä kuvaa). Siitäs saitte!


Kairaamista maakerrosten kartoittamiseksi. Tontti oli kaupunkikaivajan painajainen kerrostumien suhteen.

Vasemmalla etualalla yli kuopan puolivälin näkyy outoa "töhkörekkostumaa." Taaimmaisena vasemmalla koepisto, josta löytyi 95 ja 125 cm syvyyksistä palokerrokset. Ohuet, mutta siellä ne vaan on.

Profiilinpiirtäjän painajainen: mudcake ja tiikerikakku tehosekoittimessa käytyään läpi ripulisen ruoansulatusjärjestelmän.



Profiilinpiirtäjän ilme oli näkemisen arvoinen. Laitoin tämän kuvan hänelle otsikolla "Syvä epätoivo":

"Syvä epätoivo" eli piirtämisen kriisi kaupunkikaivausten profiilin äärellä.



Kyllä se siitä suttaantuu. Huomaa profiilista iloisesti törröttävät tiilet.


Löytöjä

Perinteinen harrastukseni kaivauksilla on etsiä ruohokentiltä vapaa-aikana neliapiloita. Torniosta löytyi kaikkiaan neljä! Ensimmäisen laitoin huomioliivien identiteettitaskuun, kolme pistin sadeviitan minigrip-pussiin ja yhteen taskuistani. Onni onkin ollut tarpeen näillä kaivauksilla!

Äärimmäisen sekoittuneen kaivausalueen löydöt olivat tietenkin laidasta laitaan. Esimerkiksi seuraava kaunis astianpala:



Karkki- tai jäätelöpaperia. Tietysti Fazerin:



Vanhempaan aikaan viittaa lähes aina liitupiippujen löytyminen. Tässä pala vartta:



Ja suurehkon piipun pesää + yksityiskohtia koristelusta:





Oma henkilökohtainen suosikkini oli tämä piinpala. Muodon perusteella se on vanhan kiväärin/tussarin/musketin lukkopii, joskin se on sellaiseksi aika kookas:




Lopuksi


Torniosta jäi hyvä mieli. Ihmiset mukavia, puurakennukset kauniita ja Ruotsin läheisyydessä on oma hauskuutensa. Torniossa kuvio selkiintyi onneksi jo keskiviikkona palokerrosten löydyttyä, eli paikalle tarvitaan järeämpi työryhmä kuin kaksi museovirastolaista ja kolme kaivajaa. Perjantain on edessä taas piiiiiiitkä ajopäivä, ja sitten alkaa viikonlopun vieton jälkeen työ uudella kohteella.

maanantai 3. elokuuta 2015

Kirjasta opittua

AdLibris pieksi Suomalaisen Kirjakaupan 6-0. Kirjat tulivat kolmessa arkipäivässä. Tein tilauksen torstaina, ja kirjat olivat haettavissa keskiviikkoaamulla. Tästä kertoi tiistai-iltana tekstiviesti Postista, kun en ollut jakeluaikaan kotonani.

Otin luvun alle heti paikalla Larry Kahanerin  AK-47. The Weapon That Changed the Face of War (2007), eli sen jota yritin kahden kuukauden ajan tilata Suomalaisesta. Kirja oli kolmas lukemani Kalashnikovin historia, ja taas kerran tuli uutta ja vanhaa ja ristiriitaista tietoa. Kahaner ei täysin vakuuttanut toisen maailmansodan tuntemuksellaan: hän muun muassa piti saksalaisten aseistusta Operaatio Barbarossassa lähes konepistoolivaltaisena, vaikka saksalaiset sotivat pitkälti kiväärein. Mm. Albert Speer kertoo muistelmissaan käynnistään Lapissa, jonka aikana rintamalla sotilaat toivoivat lisää konetuliaseita käyttöönsä. Samoin MP-40:n suitsutus oli omituista, vaikka ase olikin käyttökelpoinen ja sittemmin länsiliittoutuneiden mosureiden mielestä parempi kuin omat aseet.

Kahaner loistaa sen sijaan monimutkaisten asetoimitusten ja USA:n asepolitiikan tuntijana. Lopussa oli kiinnostavin luku Kalashnikovista kulttuurissa (aka elokuvat, taide, patsaat), mutta se oli pettymyksekseni sangen luettelomainen. Hyviä oivalluksia hänellä toki oli.

Uutta tietoa


Varsinainen yllätys oli patruunoiden hylsyjen moderni merkitsemiskäytäntö. Aseiden lisäksi patruunoihin halutaan tätä nykyä merkinnät siitä, missä tehtaassa ammus on valmistettu, minne/kenelle se on toimitettu ja mitä erää se on. Merkinnät tehdään yleensä laserkaiverruksena. 

Etenkin Brasiliassa tuliaserikollisuus on vakava ongelma, ja maan tehtaat ryhtyivätkin merkitsemään ammuksia laserilla. Lukijoille tuttu brasilialainen Companhia Brasileira Cartuchos (CBC) merkitsee valmistamansa ammukset viisimerkkisellä koodilla hylsyn kannan reunaan. Muistin aiemmin mainitsemani Lugerin hylsyn ja riensin suurennuslasin kanssa kokoelmani ääreen. Tästä en kuitenkaan löytänyt kuin pienen pisteen kannan reunasta: patenttihakemuksessa osoitettu kohta on sileä, joten ammus on ollut vanhempaa tuotantoa.

Tulevaisuuden konfliktiarkeologien kannalta käytäntö on kuitenkin vallankumouksellinen. Sen avulla arkeologit pystyvät lukemaan taistelupaikkoja aivan uudella tavalla: patruunoiden varastokierto voidaan laskea, osanottajien määrä ja laatu (miliisien, poliisien ja armeijoiden ostamat erät merkitään erikseen) sekä ammusten kiertokulku.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

101 esinettä - konfliktiarkeologin pistoolinhylsykokoelma

Koska eilen jo käsittelin kiväärin hylsyt, niin nyt voisi olla vuorossa vähäiset pistoolin hylsyni. Kun pengoin hieman lisää asioita, niin sain näistä enemmän irti. All praise the Google!

Esine # 31 - Nuori Lugerin hylsy


En muista, mistä tämän löysin. Jostain kaivausreissulta kai. Kuten näkyy, erinomaisessa kunnossa ja ammuttu. Eli moderni.




Kyseessä on CBC:n eli brasilialaisen Companhia Brasileira de Cartuchosin valmistama Luger-pistoolin hylsy. Kyseessähän on alun perin 1900-luvun alussa suunnitelu 9X19mm Parabellumin luoti (lentävästä lauseesta "Si vis pacem, para bellum"), tätä nykyä maailman yleisimpiä sotilaspistoolien patruunoita. Lugerin patruunat löytyvät myös CBC:n tuotannosta. Firma on yksi maailman suurimpia ammusten valmistajia, joten ei ihme että Suomeenkin on päätynyt sen tuotteita.

Esine # 32 - Pistoolin hylsy Ihantalasta


Tämä löytyi samasta kuin kaksi edellisen postauksen kiväärinhylsyä. Tästä on valitettavan vähän sanottavaa, mutta onneksi se on aika lailla samanlainen kuin # 33. Eroja kuitenkin on riittävästi, ettei niitä voi pitää "samaan satsiin" kuuluvina löytöpaikasta huolimatta.

Hylsy on kärsinyt vain hieman kaulan kohdalta. Pyöreän pisteniittauksen voi nähdä kaulassa (en lataa kuvaa, koska se olisi toivotonta).

Kannassa ei ole lainkaan merkintöjä. Viittaa Tokarevin 7,62 patruunan varhaistuotantoon.


On kiinnostavaa huomata, että nämä Ihantalan pistoolin hylsyt ovat lähestulkoon erinomaisessa kunnossa, kun taas samasta kohtaa löytyneet kiväärin hylsyt ovat kovasti korroosion kolhimia.Oletan, että syynä on hylsyissä käytetyn metallin laatu. Kiväärin luotejahan kului niin hirvittävää tahtia, että pitkäaikaisvarastointia ei kannattanut ajatellakaan. Kunhan kuljetuksen kesti.

Ennen vuotta 1942 valmistetut Tokarevin patruunat olivat kantaleimaamattomia, joten tämä lienee valmistettu ennen kyseistä vuotta (Pitkänen & Simpanen 2004: 280). Patruuna on siis ollut jossakin varastoituna useamman vuoden, ennen kuin se jaettiin Ihantalaan lähetettävälle sotilaalle.


Esine # 33 - hylsy "44"


Tämä on ainoa Ihantalan hylsyistä, jonka kannan leimoja (kuten edellisessä postauksessa jo kerroin) voi lukea edes vähän. Se poikkeaa numerosta #32 paitsi merkinnöissä, myös kannan reunaa kiertävässä kohoumassa. Oletan siis, että nämä ovat eri patruunatehtaiden tuottamia. Todennäköisesti samaan lippaaseen on ladattu patruunat samasta patruunarasiasta, joten paikalla lienee ollut (ainakin) kaksi pistoolikaliiperin asetta (kaksi pistoolia, kaksi konepistoolia tai konepistooli ja pistooli).

Siistin  iisteniittauksen löytää tästäkin, mutta halusin esitellä tuota kaulan repeämää.

Kello kuudessa numero 44 ja kello kahdessatoista ilmeisesti "1" tai "I" sekä mahdollisesti tuntematon merkki.

Todennäköisin alkuperä on Tokarevin, venäläisen sotilaspistoolin hylsy. Monet Pitkäsen ja Simpasen  esimerkit täsmäävät, ja Tokarevin 7,62 mm patruunoissa oli useita erilaisia kantaleimoja, myös leimaamattomiakin (kuten edellinen). Lähin vastine tälle yksilölle on Jurjuzanissa 1944 valmistettu patruuna. Siinä on kannassa kello kuudessa valmistusvuosi (44) ja kello kahdessatoista merkintä 38. Toinen mahdollisuus on Tulassa valmistettu patruuna, jossa on yläosassa T-merkintä. Tai sitten Uljanovskissa valmistettu, jossa on kannan yläosassa "3" ja alaosassa Pitkäsen ja Simpasen piirtämäss esimerkissä juurikin 44. Näissä kaikissa on myös tuo kantaa kiertävä reunakohouma.

Uljanovskin patruunat tosin olivat varhaista tuotantoa, joten täytyy uskoa että löytämäni yksilön yläreunassa oleva merkintä onkin "T" eikä "1". Eli siis Tulan patruunatehtaalla vuonna 1944 valmistettu patruuna.

(Pitkänen & Simpanen 2004: 280).