Kirjasta opittua

AdLibris pieksi Suomalaisen Kirjakaupan 6-0. Kirjat tulivat kolmessa arkipäivässä. Tein tilauksen torstaina, ja kirjat olivat haettavissa keskiviikkoaamulla. Tästä kertoi tiistai-iltana tekstiviesti Postista, kun en ollut jakeluaikaan kotonani.

Otin luvun alle heti paikalla Larry Kahanerin  AK-47. The Weapon That Changed the Face of War (2007), eli sen jota yritin kahden kuukauden ajan tilata Suomalaisesta. Kirja oli kolmas lukemani Kalashnikovin historia, ja taas kerran tuli uutta ja vanhaa ja ristiriitaista tietoa. Kahaner ei täysin vakuuttanut toisen maailmansodan tuntemuksellaan: hän muun muassa piti saksalaisten aseistusta Operaatio Barbarossassa lähes konepistoolivaltaisena, vaikka saksalaiset sotivat pitkälti kiväärein. Mm. Albert Speer kertoo muistelmissaan käynnistään Lapissa, jonka aikana rintamalla sotilaat toivoivat lisää konetuliaseita käyttöönsä. Samoin MP-40:n suitsutus oli omituista, vaikka ase olikin käyttökelpoinen ja sittemmin länsiliittoutuneiden mosureiden mielestä parempi kuin omat aseet.

Kahaner loistaa sen sijaan monimutkaisten asetoimitusten ja USA:n asepolitiikan tuntijana. Lopussa oli kiinnostavin luku Kalashnikovista kulttuurissa (aka elokuvat, taide, patsaat), mutta se oli pettymyksekseni sangen luettelomainen. Hyviä oivalluksia hänellä toki oli.

Uutta tietoa

Varsinainen yllätys oli patruunoiden hylsyjen moderni merkitsemiskäytäntö. Aseiden lisäksi patruunoihin halutaan tätä nykyä merkinnät siitä, missä tehtaassa ammus on valmistettu, minne/kenelle se on toimitettu ja mitä erää se on. Merkinnät tehdään yleensä laserkaiverruksena. 

Etenkin Brasiliassa tuliaserikollisuus on vakava ongelma, ja maan tehtaat ryhtyivätkin merkitsemään ammuksia laserilla. Lukijoille tuttu brasilialainen Companhia Brasileira Cartuchos (CBC) merkitsee valmistamansa ammukset viisimerkkisellä koodilla hylsyn kannan reunaan. Muistin aiemmin mainitsemani Lugerin hylsyn ja riensin suurennuslasin kanssa kokoelmani ääreen. Tästä en kuitenkaan löytänyt kuin pienen pisteen kannan reunasta: patenttihakemuksessa osoitettu kohta on sileä, joten ammus on ollut vanhempaa tuotantoa.

Tulevaisuuden konfliktiarkeologien kannalta käytäntö on kuitenkin vallankumouksellinen. Sen avulla arkeologit pystyvät lukemaan taistelupaikkoja aivan uudella tavalla: patruunoiden varastokierto voidaan laskea, osanottajien määrä ja laatu (miliisien, poliisien ja armeijoiden ostamat erät merkitään erikseen) sekä ammusten kiertokulku.

Kirottu Suomalainen! eli wälitöntä wihaista blogiwihaa

Minulla keitti Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupan kanssa, koska eivät toimittaneet millään kaksi kuukautta sitten (12.5.) tilaamaani kirjaa. Tarvitsin sen AK-47:sta lupaamaani artikkeliin, mutta vatuiksi meni.

Luvattu toimitusaika oli 2-3 viikkoa, ja kuulin asiasta ensimmäisen kerran kesäkuun puolivälissä heiltä. Tuli ilmoitus:

"Hei! Tilauksesi ########## tuotteen 'AK 47: The Weapon That Changed the Face of' toimitusaika on hieman pidentynyt.  Tilaus toimitetaan arviolta 2 viikon kuluessa. T: Suomalainen.Com"

Seuraavan kerran kuulin kirjasta heinäkuun puolivälissä viikko sitten samalla viestillä. Tänään kyllästyin koko touhuun ja luin vaihto- ja palautusohjeet:

"Tilauksen voi peruuttaa myös ennen toimitusta. Ilmoituksen voi tehdä peruuttamislomakkeella tai vapaamuotoisesti esimerkiksi sähköpostilla osoitteeseen asiakaspalvelu@suomalainen.com."

Tulostin peruutuslomakkeen ja sen liitteeksi tilausvahvistuksen tietoineen ja kiikutin sen lähimpään Suomalaisen myymälään. Täällä ilmoitettiin, että he eivät ota tällaisissa tapauksissa lomakkeita vastaan vaan minun pitäisi soittaa asiasta. Koska en tiedä puhelun hintaa, laitoin sähköpostitse peruutuksen joka "käsitellään saapumisjärjestyksessä"

Suomalaisen tilaukset ovat aikaisemminkin kusseet pahasti kintuille. Muistan, kun tilasimme joitakin vuosia sitten tädillemme harvinaisen höyryveturiteoksen syntymäpäivälahjaksi. Tilaus viivästyi ja kun se viimeinkin tuli myymälään, se myytiin ensimmäiselle sisääntulleelle sattuma-asiakkaalle joka pyysi sitä, ennen kuin ehdimme noutaa sen itse.

Pakko vielä esittää yksi kysymys: onko kukaan koskaan mennyt Suomalaisessa siihen lankaan, että juuri painosta tulleessa uutuusteoksessa on valkoinen hintalappu 79,9€ ja sen alla punainen lappu "TARJOUS: NYT VAIN 49,9€!" ?

Ylipäätään suomalaiset perinteiset kaupat ovat ollet minulle enemmän harmiksi kuin avuksi. Anttilat nyt hieman harmittavat, niissä olen saanut kunnon palvelua. Mutta odotan sadistisesti virnuillen, milloin lamaleikkuri alkaa paloitella Suomalaista Kirjakauppaa. 

Samaan aiheeseen liittyen en oikein jaksanut yhtyä Hesarin voivotteluihin Stockmannin potkuista. Toisinaan olen saanut siellä sen verta ala-arvoista palvelua osoittauduttuani suomenkieliseksi, että enpä kyynelehtinyt luudan lakaistua.

Pitänee laatia uusi asiakastili AdLibrikseen. Ne sentään tietävät, mitä tekevät ja saavat tavaran toimitetuksi. Ehkä saan artikkelin kirjoitetuksi tämän vuoden puolella, jos tilaan sieltä.