100 kirjaa - osa 8 eli LUETTU elikkä SE OLI SIINÄ!

Joulun alla sain toteutetuksi tuon sadan kirjan tavoitteen, ja olen jo mennyt ylikin: sain kuluneen vuoden aikana luettua 103 kirjaa. Tässä siis viimeiset 20. Osasta on sen verta aikaa, etten muista tarkemmin kirjaa kuin hyvä/huono akselilla.

# 80 Kerttula, Antti. Talvisodan summa 1939 - 1940. Kustaa Ala-Kailan muistelmat.

Huonosti toimitettu ja toteutettu teos. Malliesimerkki siitä, miksi sotahistoriallisten kirjojen tekemiseen tarvitaan muutakin kuin intoa. Ari Raunion teoksen karttojen käyttö sellaisenaan hipoo tekijänoikeusrikkomuksia.

# 81 Hämäläinen, Valde. Rivimiehenä talvisodan Summassa.

Täysin päinvastainen edelliseen verrattuna: erinomainen teos panssarintorjunnasta talvisodassa.

# 82 Lang, Maaria. Kuoleman aaria.

Hyvin, hyvin jännittävä dekkari iltalukemisiksi.

# 83 Valkonen, Markku. Ateljeena sotatanner - TK-piirtäjien sotaa.

Kiinnostava teos hyvillä teksteillä, ei siis vain kuvia. Lyhyt mutta hyvin perusteellinen katsaus aiheeseen.

# 84 Dobbs, Michael. House of Cards.

Seurasin ensin jenkkisarjaa (tuotantokaudet 1 & 2 katsottu) ja jäin siihen koukkuun. Kirja osoittautui vielä paremmaksi. Francis Urquhart on häkellyttävän hieno hahmo, tällaista pahuutta kohtaa kirjallisuudessa valitettavan harvoin. Sain molemmatjatko-osat Suomalaisen alesta: huomatkaa, ostin nämä Suomalaisesta Kirjakaupasta. Eli siis hyvin vaikutusvaltainen kirja, kun sai minut ylittämään Suurta Suomalaista Askartelukauppaa kohtaan tuntemani inhon.

# 85 Vennamo, Veikko & Väisänen, P. O. Jälleenrakennuksen ihme.

Kiinnostava ja monin paikoin humoristinen teos eturivin silminnäkijän kokemuksista sodan jälkeisistä vuosista. Vennamon asenne ja propagointi paistaa läpi liian räikeästi haitaten asiasisältöä. Suosittelen etenkin lukua "Ruotsalaisten pyhä maa".

# 86 Laitinen, Erkki (toim.). Tuloksia ja näkökulmia sodanjälkeisen asutustoiminnan tutkimuksesta.

Jyväskylässä 1990-luvun alussa pidetyn seminaarin esitelmät. Etenkin ansiokas artikkeli muolaalaisista kannattaa lukea.

# 87 Kulha, Keijo K. Karjalaisen siirtoväen asuttamisesta käyty julkinen keskustelu vuosina 1944-1948.

Tärkeä tutkimus, joka kertoo paljon eri puolueiden ja väestöryhmien suhtautumisesta siirtoväen uudelleenasuttamiskysymykseen. Kuten Vennamon Jälleenrakennuksen ihmeessä, saa tämäkin virnuilemaan suomenruotsalaisten lausunnoille karjalaisista.

# 88 Helamaa, Erkki. 40-luku : korsujen ja jälleenrakentamisen vuosikymmen = 40-talet : korsurnas och återuppbyggandets årtionde.

Näyttelykatalogi, erittäin kiintoisa katsaus "förttitaalismiin". Suosittelen lämpimästi arkkitehtuurista ja korsuelämästä kiinnostuneille.

# 89 Jonasson, Jonas. Lukutaidoton joka osasi laskea.

Kirjoittaja tunnustaa puolittain itsekin matkivansa Arto Paasilinnaa. Kirjan idea on hauska ja suomennos toimii, mutta tarina junnaa monin paikoin.

# 90 Salo, Unto. Iso tammi: Lehvän taittajan tarina.

Kiehtova katsaus arkeologian historiaan yhden tekijän näkökulmasta. Säästää lukijan Salon muiden teosten lukemisen vaivalta, koska loppuosassa tiivistetään paljon keskeisiä tuloksia. Kirjoitin tästä aiemmin blogissa.

# 91 Arkeologi Janne Rantasen juhlakirja.

Ööh... kai itse toimittamani kirjan saa lisätä listaan? Tietysti minun piti lukea kaikki artikkelit jne. enkä olisi saanut tätä muuten GoodReadsiin. Annoin viisi tähteä siellä.

# 92 Korkiasaari, Jouni. Suomalaiset maailmalla.

Vanhahko mutta edelleen ajantasalla oleva katsaus suomalaisen siirtolaisuuden historiaan. Sisältää kaiken tarvittavan perustietojen etsimiseen. Teoksen saa PDF:nä Siirtolaisuusinstituutin sivuilta.

# 93 Tuuri, Antti. Rauta-antura.

Keskivertoa Tuuria Lapin sodasta. Kerronta on vähän väsynyttä.

# 94 Lamér, Inkeri. Raskas metalli. Suomalaiset laivanrakentajat Göteborgissa.

Kiehtovia kertomuksia suomalaisista laivanrakentajina Göteborgissa. Hyvin toimitettu ja kuvitettu teos. Entisten telakkaisten kertomukset ovat mielenkiintoista luettavaa.

# 95 Rintala, Paavo. Sissiluutnantti.

En olisi uskonut, mutta tämä kirja on yksinkertaisesti paskasti kirjoitettu. Ei sitä kannata kaunistella. Rintalalla on monia hyviä teoksia, mutta tämä ei ole sellainen. Kirja sytytti aikoinaan lottien huorittelulla kirjasodan, joten arvelin että teoksella olisi edes kaunokirjallisia ansioita koska sota edellyttää puolustajiakin. Ansioita ei ole. Selkeät asiavirheet (esim. asemasodasta puhuttiin vasta jatkosodan jälkeen, 1942-1944 käytettiin sanaa "puolustusvaihe") ja huono kerronta tekevät kirjasta lähinnä surkuhupaisan.

# 96 Siives, Suvi-Anne. Politiikan julkisivu.

Poliittisesti vanhentunut, mutta halusin kontrastia Vasemmistoliiton synnylle. Sen pariksi kirja sopiikin mainiosti. Siimeksen kirjallinen tyyli on erinomainen. Kirja auttoi ymmärtämään poliittista lähihistoriaa paljon paremmin.

# 97 Flink, Toivo. Pois nöyrän panta. Inkerin liitto 1922-1944

Hyvä ja nopeasti luettava kirja inkeriläisten vaiheista.

# 98 Sariola, Mauri. Laukausten hinta.

Lukemani painoksen alussa arvosteltiin hieman kirjaa, mutta minusta tämä oli mainio kirja. Hyvin kirjoitettu ja kerronnaltaan tenhoavasti kulkeva tarina. Pitänee lukea alkaneena vuotena lisää Sariolaa, tämä oli nimittäin ensimmäiseni.

# 99 Pratchett, Terry. Suuri ajomatka.

Onttujen ensimmäinen kirja. Taas kerran oivaltavaa Pratchettia. Ostoskeskuksen kokeminen uskonnollisena ilmiönä on nerokas oivallus.

# 100 Pratchett, Terry. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät.

Yksi Pratchettin parhaita. Menehtyneen suurmiehen kunniaksi tämä lukematta jäänyt "nuori klassikko" sai olla listan sadas. Pratchett on yksinkertaisesti nerokas tajuamaan ihmisiä ja näiden luontoa.

Lukuvuoden lopuksi

Käsittelen yli menneet kolme kirjaa myöhemmin. Tässä listavalinnat:

PARAS KAUNOKIRJALLINEN KIRJA

Cook, Glen. Musta komppania.

Erinomainen suomennos, hyvät hahmot, poikkeuksellisen kiehtova fantasiamaailma ja kaipaamaani ihanaa raadollisuutta vailla tihkuvaa inhorealismia. Tilasin Adlibriksesta osat 1-3 eli omnibusin, koska haluan lukea lisää! LISÄÄ!

PARAS TIETOKIRJA

Kivimäki, Ville. Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945

Kerta kaikkiaan erinomainen ja hyvin toteutettu tutkimus aidosti uudesta aiheesta sotakirjallisuudessa. Kysein jo lukiolaisena psykologian opettajaltani, onko aiheesta tutkimusta. Nyt on, ja vieläpä erinomainen. Kivimäki on Finlandiansa ansainnut!

PAHIN PETTYMYS

Rintala, Paavo. Sissiluutnantti.

En olisi uskonut, että kirjasodan saa aikaiseksi näin huonolla kirjalla. Oletin todella paljon tämän kirjan kaunokirjalliselta arvolta, ja petyin raskaasti.

Iso tammi

Lukuprojekti etenee hyvin, ja 90. tänä vuonna lukemani kirja oli professori Unto Salon järkälesmäinen Iso tammi. Poimin teoksen lukuluettelooni Timo Salmisen Muinaistutkijaan (1/2015) kirjoittaman arvostelun "Satakuntalaisen synteetikon muistelmat" perusteella.

Tunnustan, etten tunne kovinkaan hyvin suomalaisen arkeologian historiaa. Sitä taustaa vasten Salon kuvaukset "vanhan" polven arkeologeista olivat hyvin kiinnostavia. Suomalaisen arkeologian historia on valitettavasti pitkälti sitä, kuka milloinkin oli kenenkin kanssa riidoissa. Tulin pohtineeksi, että Arkeologian Kuka Kukin On teokseen, jos joku uskalikko sellaisen uskaltaa kirjoittaa, tulisi selittäväksi liitteeksi laittaa sukupuiden kaltaiset kartat siitä, kuka on ollut kenenkin kanssa liitossa/riidoissa ja kuka kenenkin kanssa suhteessa. Käytännössä tämä olisi vallan verkostoanalyysi.

Mutta Saloon. Teoksen alku on herttaista lapsuuden muistelua ja minua kiinnostavimmat osiot alkoivat, kun Salo pääsi yliopistoon. Muistelut kollegoista ja yliopistopolitiikan kädenväännöistä olivat herkullista luettavaa, vaikka muistelija tuntuu luovan vaikutelmaa, että on ollut monissa asioissa vaatimattomasti vain "lastu laineilla". Rivien välistä ja suoraankin tekstistä löytyy sen verran herkullisia piikkejä, etten usko Salon olleen tahdottomana päätöksiä tehtäessä.

Kirjan keskiössä on Satakunta, joten merkitsin siihen GoodReadsissakin tagin "local history". Itseäni ei Satakunta ole juurikaan arkeologisesti kiinnostanut, ja sain Porin Annankadun kaivauksista allergian itse kaupunkia kohtaan.

Tieteellisesti suhtaudun epäillen tutkimukseen, jossa jatketaan nimi- ja sanastotutkimuksella siitä mihin arkeologia jää. Esimerkiksi Tursialaisen/tarsilaisen polttoa kuvaavasta säkeestä on vedetty yhtäläisyyksiä niin polttokenttäkalmistoihin (Matti Huurre) kuin kivikautisiin hautauksiin (Unto Salo).

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että Salolla on paljon sanottavaa. Erittäin paivana on kommentti, jonka mukaan ennen arkeologeista koulutettiin humanisteja, nykyään ammatti-ihmisiä. Veikkaan, että tämä teos tulee luetuksi uudestaan vuosikymmenen ja taas toisen vuosikymmenen päästä.

Arkistossa ja kirjastossa

Taas on ollut tauko kirjoittamisessa, yksinkertaisesti koska on ollut paljon puuhaa. Parempi puolisko on Bratislavassa irkkutanssikisoissa viikonlopun yli joten koti kuuluu minulle! Pikkujoulukausikin avattu, mutta aloitetaanpa tästä viikosta.

Viikon alku ma-ke meni museolla digitoidessani kiireisimmän prioriteetin saaneita aineistoja. Olisipas ollut tuo aineisto käytössä 2012, kun tein Lietolaiset sodassa -verkkosivuja! No, onneksi aineistot voi täydentää sinne myöhemmin, sehän niiden ideana olikin: kirjasta pitäisi ottaa uusi, täydennetty painos mutta verkkosivuja voi aina päivittää uusilla tiedoilla ja korjata vanhoja joustavasti. Aineiston helmiin kuului iso nivaska sodanaikaisia postikortteja. Ehdotin museon johtajalle, että niistä voisi tehdä 101 esinettä kirjan tyyliin 101 sota-ajan postikorttia Nautelankosken museon kokoelmista. Katsotaan saako idea tuulta siipien alle.

Uusi Fölin matkasovellus kännykkään on muuten kyllä kätevä. Ostin kolmen päivän lipun ja säästin sillä viisi euroa bussittelussa museolle ja kotiin.

Turun Maakunta-arkistossa

Turun Maakunta-arkiston aineistojen tutkimisessa oli vaikeuksia, sillä en millään löytänyt uudella ja hienolla Astialla 1. Divisioonan historiikkitoimikunnan papereita, vaikka Vakka ne näyttääkin. Syy selvisi kun kävin itse paikan päällä kysymässä: aineisto on järjestämättä, mistä syystä sitä ei löydä Astialla. Sain tilattua asiakirjat vapaalla verkkolomakkeella.

Tästä se alkaa!

Perjantai oli sateinen päivä ja piti suhailla pitkin poikin Turkua. Julkaistiin kollegojen kanssa 30 vuotta täyttäneen ja maisteriksi kuluvana vuonna valmistuneen kaverin kunniaksi juhlakirja, ja toimitin viimeisen varastokappaleen Turun linnaan. Kävin samalla Forum Marinumissa tekemässä tiedusteluja, ja sainkin hyödyllisiä tietoja. Näiden jälkeen oli vuorossa Maakunta-arkisto: kävin arvioimassa ensi maanantaita varten aineiston laadun ja laajuuden jotta tiedän, millaisella kuvauskalustolla tulen tutkimaan asiakirjoja.

Kuin joululahjaa avaisi! VR:n asiakirjoja, josko löytyisi tietoja lietolaiset sotaan 1941 vieneestä junakuljetuksesta.

Poistohyllyt tarjoavat aina yllättävää lukemista. Maakunta-arkistosta löytyi nivaska kaatuneiden omaisten huollolle omistettuja Huoltoviesti-lehtiä. Koska niissä saattaa olla jotakin hyödyllistä, sanoin arkistonhoitajalle että voin ottaa koko kasan jos saan muovikassin. Kotona tutkiskellessa yllätyin melkoisesti: Huoltoviesti n:o 2-3 (1962) sisältää isotätini Sylvin kirjoituksen Sankarihautojemme nuorin, joka on ollut minulle aiemmin täysin tuntematon!

Ylläripylläreitä kirjastossa

100 kirjaa vuodessa etenee hyvin, ja hain laskelmieni mukaan viimeiset sataseen tarvittavat kirjat tänään. Siinä oli romaania, muistelmaa ja dekkaria. 

Tutkin Maakuntakokoelmassa Piikkiön historiaa, ja sieltä löytyikin viitteitä Viestipataljoona 33:sta. Niiden lähde jäi mietityttämään ja kun tutkin lopun lähdeluettelon niin huomasin, että nehän ovat jo julkaistusta kirjasta. Pikainen tietokantahaku Vaskikirjastoihin ja hopsan: Eino Salminen, Päiväkirjojen kertomaa vuosilta 1937 - 1944 (1994). Kirja sisältää pitkän luvun "VP33:n mukana Kaltimoon" ja pitkät pätkät henkilökohtaisesta päiväkirjasta kirjoittajan vaiheista piikkiöläiskomppaniassa. HURRAA!!! Tai kuten muuan piispa kirjoitti Kustaa II Aadolfin voitosta: "Riemuitkaa! Iloitkaa! Riemusta hypelkää!". Piikkiön historia tarjosi viimeinkin myös mahdollisen vinkin siitä, keneltä kysyä valokuvia piikkiöläisistä.

Kirjoittamista, etsimistä, haastatteluja ja vaikeuksia

Avasin pikkujoulukauden Siirtolaisuusinstituutissa perjantaisen arkistopäivän päätteeksi. Menin ensimmäistä kertaa elämässäni keilaamaan ja se oli sangen riemastuttava kokemus, vaikka hävisinkin kaikki erät. Olin sopinut pitäväni pikkujouluissa esitelmän (Kummitustarinoita taistelukentiltä, hyvin jouluista...) ja se saikin niin hyvän vastaanoton, että kilvan kehoittivat kirjoittamaan aiheesta kirjan. Eipä kai auta kuin ottaa yhteyttä kustantajaan ja koettaa saada markkinoitua.

TOP-säätiön apuraha oli hylsy. Pahus.

Turun Sanomat otti erikseen yhteyttä ja pyysi minulta aliokirjoitusta vuodenvaihteeksi. No, minulla oli heti tarjottimella hyvä aihe ja olenkin jo oikeastaan kirjastokäynnin jäljiltä saanut sen valmiiksi. Luetutan sen vielä paremmalla puoliskolla, jahka hän palaa Slovakiasta.

Onnistuin oveluudella löytämään vielä yhden elossa olevan Viestipataljoona 33:n veteraanin. Sain hänet jo haastateltuakin ja vaikka paljon onkin jo ajan hammas ihmismuistista järsinyt, niin kyllä sieltä juttua loppujen lopuksi riitti hyvin. Haastateltavan rouvaa kiitin oikein kädestä pitäen, kun tämä huikkasi minulle että VP 33:n komentajan majuri Yrjö Järvisen vaimo Thelma Tuulos piti Turussa tanssikoulu Telma Tuulosta. Sehän auttoi setvitystyössä!

Helvetinmoinen setviminen siitä sitten seurasikin. Yrjö kuoli vuonna 1953 Helsingissä ja tämän vaimo Thelma 1980-luvulla Espoossa. Jälkeläisiä oli ainakin yksi: tanssija Jyrki Järvinen (1945 - 2010), jonka muistokirjoituksen löysin Helsingin Sanomista. Muistokirjoituksen tehnyt Mika Saarelainen, tanssija hänkin, on lomalla YLEstä eikä sähköpostia löydy, joten en voi sitäkään kautta kysyä minne Yrjö Järvisen aineistot sodan jälkeen ovat päätyneet. Oliko muita sukulaisia? Majuri Järvinen oli yksi kolmesta, joilla oli vielä vuonna 1944 kamera rintamalla käytössä kuvauslupien perusteella.

Tutkimukset jatkuvat, vaikka mutkia onkin tiessä! Olen ollut yhteydessä moniin eri järjestöihin aina Turun Meripartiolaisista asti, mutta eivät tunnu halukkailta auttamaan sotaveteraaniperinteen vaalimisessa. Tällä menolla pitää pitää kieli keskellä suuta, kun kirjoitan kiitososuutta historiikkiin...

101 kirjaa - osa 7

Taas aika päivittää tilannetta. Ankara painiskelu esitelmän parissa vei mahdollisuuden lukea aikataulun mukaisesti, joten olen kaksi kirjaa jäljessä aikataulusta!

# 71 Rivinoja, Ale et al. Pitkospolku - JR 33 ja 12. Pr. sodassa 1941-1945.

Tämä oli hieman tylsempi joukko-osastohistoria. Loppua kohden teksti parani, mutta varsinainen raakadata on esitetty pitkästyttävästi. Suomen kieli oli karmeaa, kirjoittajalla ei ollut harmainta aavistustakaan sanajärjestyksestä.

# 72 Lamberg, Marko. Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta.

Tsekkasin tämän etsiäkseni mahdollisia keskiaikaisia sotaan liittyviä kauhutarinoita. En löytänyt niitä, mutta lukukokemuksena ja keskiajan ymmärtämisen kannalta kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu.

# 73 Connah, Graham. Writing about archaeology.

Tämä kirja on kuulunut "syntilistaani". Se on ollut luettavana suurin piirtein talvesta 2014 asti...  siis vuoden alusta, EI joulukuusta 2014! Voi jopa olla, että lainasin sen yliopiston kirjastosta 2013. No, sain tämänkin selvitettyä.

Vika ei suinkaan ollut kirjan vaan minun. Connah kertoo erinomaisia esimerkkejä ja tarinoita artikkeleiden ja kirjojen teosta hyvin miellyttävällä tavalla. Hän ei esitä konkaria tai kaikkitietävää, vaan on sangen inhimillinen kertoessaan kokemuksistaan ja jakaessaan neuvojaan siitä, miten arkeologiaa kirjoitetaan ja miten siitä on kirjoitettu. Ajattelin kirjoittaa tästä arvostelun, mutta en taida ennättää.

# 74 Kivimäki, Ville. Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945

Poikkeuksellista. Ostin kirjan kirjakaupasta täyteen hintaan. Kannatti.

Siinä missä Musta komppania on tähän astisista kaunokirjallisuuden edustajista vuoden paras kokemus, on Murtuneet mielet tieteellisenä teoksena loistava. Kivimäki on tehnyt helvetin hyvää työtä. Asioiden esittämisen selkeys, kerätyt aineistot ja tutkimuksen taustoitus ovat nerokkaasti tehtyjä. Ehdoton tutkimusklassikko.

# 75 Selén, Kari. Sarkatakkien maa - Suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 1918-1944

Tärkeä Suojeluskuntien historiikki. Asioita puidaan tarkkaan ja toisaalta liian pitkään ja samoja juttuja toistellen. Kirja oli mielenkiintoinen mutta jotenkin hiton raskas lukea. Nukahdin kahdesti tämä opus otsaani vasten.

# 76 Turunmaan suojeluskuntapiiri. Turunmaan suojeluskuntapiirin suojeluskunnat ja Turunmaan Lotta-Svärd 1918—1928

Bibliofiilinen harvinaisuus: näitä painettiin ainoastaan 125 kappaletta! Kirjoituksessa on mukana "ajan henkeä", mikä tekee siitä tavattoman hauskaa luettavaa. Sisältö, Turunmaan suojeluskuntien vaiheet kymmenen ensimmäisen vuotensa aikana on hyvin kiehtovaa luettavaa. Kirjasta paljastui paljon sellaista lähialueiden historiaa, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Esimerkiksi kirkonmenot keskeyttivät Raison kirkon ympärillä pidetyt manööveriharjoitukset 1927. Keltaisen ja sinisen osaston piti odotella molemmin puolin kirkon ohimenevää maantietä, kunnes kirkkoväki poistui kirkosta. Tätä seurasi "mitä ankarin taistelu".

# 77 Puhakka, Sirpa. Vasemmistoliiton synty.

Alussa ja lopussa mielenkiintoinen, mutta jankkaa hitosti joka luvussa samoja asioita. Ei niin hyvä lukukokemus kuin arvostelun perusteella toivoin.

Vasemmistopuolueiden varhaisempaa historiaa olisi voinut hieman taustoittaa - minulle ne olivat tuttuja, mutta sattumalukijalle tuskin. Parissa kohtaa mieltäylentävät lausunnot vasemmistoliikkeiden tavoitteista ja historiasta olivat suhteellisen irvokkaita.

# 78 Selén, Kari. Suojeluskuntien rahat: suojeluskuntaomaisuuden mutkikkaat järjestelyt 1944-1958

Tärkeä kirja. Sama vika tosin kuin Sarkatakkien maassa eli monin paikoin raskas lukea. Toisaalta tässä sen voi antaa anteeksi, kun aihe on mitä mutkikkain. Tähän kirjaan on saatu huumorikin paremmin mukaan.

Suojeluskuntien omaisuuden kohtalo jatkosodan jälkeen on melkoisen kiehtova aihe, jos yhtään tietää taustoja. Lahjoitukset ja säätiöiminen  eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan ja siinähän riitti selvittelemistä seuraavan vuosikymmenen lopulle asti. Selénin esimerkit ovat todella hyvin valittuja ja valaisivat asiaa.

# 79 Pilke, Helena & Kleemola, Olli. Elämää juoksuhaudoissa – sotilaiden huvit ja harrastukset jatkosodan rintamilla

Onko tämä uusi kirja vai Aake Jermon Kun kansa eli kortilla täydennettynä muutamalla uudella jutulla ja keskitettynä rintamalle? Pilkkeen Korsu-uutisia oli yksi viime vuoden suosikkikirjojani, nähtävästi hän halusi käyttää siinä julkaisematta jäänyttä materiaalia johonkin. Kleemolan puhdetöitä koskeva artikkeli tuo esineisiin uusia näkökulmia, joita ei aiemmin ole esitetty Steffojen Muisto Syväriltä tai Jermon kirjassa. Eli jotain uuttakin.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen, tässä ei mennyt kahtakaan tuntia. Tosin suurin osa kirjasta oli tuttua, olenhan jo vuosia tehnyt aktiivisesti töitä samojen aiheiden ja aineistojen parissa.

100 kirjaa - osa 6

Taas tullut luettua nivaska kirjoja, mutta en ole jaksanut kuin GoodReadsiin päivittää lukutahdin. Niinpä tähän väliin katsaus lukemiini kirjoihin. Näistä ensimmäiset luin jo kesäkuussa, eli syytäkin päivittää tilannetta. Kohta 75% haasteesta saavutettu!

# 44 Huovinen, Veikko. Lampaansyöjät

Todellinen suomalainen klassikko, jota lukiessa tuli nälkä ja otin suunnan Kauppahallin lihatiskille.

# 45 Tuuri, Antti. Talvisota.

Hävettää etten tätä ole aiemmin lukenut. Aivan Tuntemattoman sotilaan veroinen ja TV-sarjahan tuli vuoden alkupuolella. Erinomainen kuvaus talvisodasta ja Taipaleesta. Joukkueenjohtaja mainitsee klassisessa lausahduksessaan arkeologit seuraavina bunkkerintutkijoina.

# 46 Wiest, Andrew. Vietnamin sota.

Tämä keikkui luettavien kirjojen joukossa aivan liian pitkää. Erinomainen artikkeleista koostuva katsaus Vietnamin sotaan joka ravistelee monia myyttejä, joita suomalaisessakin historiankirjoituksessa edelleen esitetään. Erityisen kiinnostavia olivat artikkelit median suhtautumisesta sotaan, USA:n länsimaisista liittolaisista sodassa sekä Yhdysvaltain jokipartioinnista.

# 47 Jansson, Tove. Vaarallinen juhannus.

Muumiklassikko, josta pidin kovasti. Ei siitä muuta voi sanoa.

# 48 Guareshi, Giovanni. Humoristin salainen sotapäiväkirja.

Toinen ikuisuuskirja listoilta, sain luetuksi heinäkuussa. Don Camillon kirjoittajan syvällinen ja viisas, surullinen sekä hauska kirja sotavankileirin elämästä.

# 49 Tuuri, Antti. Maan avaruus.

Antti Tuurin romaanien putki jatkui, ne kun lukee nopeasti ja mielellään. Amerikansuomalaiset kiinnostavat ihan työn puolesta, ja Tuurihan teki kunnolla tutkimustyötä kirjojensa eteen. Päähenkilöt vain tuntuvat näissä aina kumman tahdottomilta rievuilta. Nyt rakennetaan unelmayhteiskuntaa uuteen maailmaan.

# 50 Häikiö, Martti. Nokia: Matka maailman huipulle.

Nokia-historiikki, joka kirjoitettiin juuri ennen alamäkeä. Lukaisin tämän artikkelin taustamateriaaliksi.

# 51 Harris, David. The Archaeology of V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives.

ks. http://kaivettuajakaivattua.blogspot.fi/2015/07/the-archaeology-of-v-gordon-childe-1994.html

# 52 Tuuri, Antti. Ameriikan raitti.

Päähenkilö lähtee Floridaan veroja pakoon. Joka väliin poltetaan tupakka, juodaan tölkki olutta ja taas on kinaa Ammattiyhdistysten kanssa.

# 53 Tuuri, Antti. Lakeuden kutsu.

Paluu Pohjanmaalle, tässä kirjassa jäi paljon vihjailujen varaan, selittämättä ja arvailujen pohjalle.

# 54 Tuuri, Antti. Taivaanraapijat.

Pilvenpiirtäjien rakentamista suomalaisvoimin. Aiheena kiinnostava, mutta jokseenkin Tuurin teemoja toisteleva. Heikoin tähän asti lukemistani Tuurin romaaneista.

# 55 Lauantaiseura. Tamminiemen pesänjakajat.

Suomalaisen poliittisen historian klassikko, Ylen Elävästä Arkistosta löytyy tähän liittyen kiinnostavia pätkiä.

# 56 Jermo, Aake. Teräsmyrskyssä loppuun asti.

Parempi kuin Siiranmäen miehet. Äyräpään ja Vuosalmen taistelut jatkosodassa.

# 57 Lang, Maria. Murha vuokralaisena.

Elokuvien innoittamana ryhdyin lueskelemaan näitä. Wijk selvittelee kuolemaa kerrostalossa ja juttu purkautuu hiljalleen kuin lankakerä. Puck puuttuu tästä tarinasta.

# 58 Halsti, Wolf. Talvisodan päiväkirja.

Pian talvisodan jälkeen kirjoitettu teos. Halsti kirjoittaa huollon näkökulmasta, mikä on suht harvinaista. Erityisesti jäi mieleen Halstin kommenteista sodan loputtua karjalaisten evakkojen kohtelu, kun talon isäntä vaati ruoasta ja majoituksesta kiskurihintoja: "Mieluummin olisimme pistäneet seipään nokkaan näitä kuin huopatossuja: venäläiset olivat ilkeitä käskystä, mutta nämä sydämestään"

# 59 Kleemola, Olli, Kinnunen, Aake & Kivioja, Virpi. Tuntemattomien sotilaiden albumi.

Yksityisten sotilaiden valokuvia sodan ajalta aihepiireittäin järjestettynä. Tarjosin tästä arvostelua pariinkin lehteen, mutta en saanut vastausta tarjouksiini.

#60 Kahaner, Larry. AK-47: The Weapon that Changed the Face of War.

Murheenkryynikirja, jonka toimittamistani odotin hiton pitkään Suomalaisesta. Lopulta sain tämän hetkessä AdLibriksestä, mutta siitä olenkin jo kirjoittanut. Tämä kirja on yksi monista AK-47:n historiikeista ja opetti, että jokainen rynnäkkökivääristä kirjoittanut on jo perusasioista eri mieltä. Kahanerin kirja on hyvin pätevä ja sopii erinomaisesti pariksi Aseiden aseelle.

#61 Oravisjärvi, Jani. Rahan synty.

Tuttu kollega kirjoitti mielenkiintoisen ja selkeän teoksen antiikin rahajärjestelmistä. Yllättävää, ettei tällaista perusteosta ole aiemmin ilmestynyt suomeksi. Suosittelen!

#62 McWilliams, Anna. An Archaeology of the Iron Curtain. Material and Metaphor.

Kirjoitin tästä arvostelun Muinaistutkijaan (tulossa 3/2015). Kylmä sota ja sen rajan, nimenomaan fyysisen rajan tutkimus ovat oivaltava tutkimuskohde. McWilliams kävi tutkimassa "rautaesirippua" Berliinissä, Itävallan ja Tsekin rajalla sekä Slovenian ja Italian rajalla.

McWilliams edustaa uutta esinetutkimuksen sukupolvea, jolle esineet ja fyysiset asiat itsessään ovat tärkeitä, eikä tutkimuksessa ole niinkään kyse siitä että jotakin esineryhmää tms. käytetään sosiaalisen, uskonnollisen jne. todellisuuden rekonstruointiin eli tulkinnan välineinä, ei kohteina. Tosin eipä McWilliamskaan mielestäni onnistunut "uudessa" esinetutkimuksessa: matkustelu kohteissa muistutti enemmän matkadokumentin tekemistä kuin arkeologista tutkimusta.

Teoksen saa muuten ilmaiseksi verkosta.

#63 Gronow, Pekka. Laulukirja. Työväen lauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä.

Kartoitin työväenlauluperinnettä siltä varalta, että niissä mainittaisiin Kalashnikov-rynnäkkökivääri, neuvostoihmisen ihmease.

#64 Cook, Glen. Musta komppania.

Vuoden paras lukukokemus tähän mennessä. Mainostinkin jo tätä.

#65 Rantanen, Miska. Love Records 1966-1979: Tarinat, taiteilijat, tuotanto.

Tämäkin liittyy työväen lauluperinteen tutkimukseeni. Hyvin kirjoitettu ja kuvitettu historiikki, joka valaisi suomalaista kulttuurihistoriaa olennaisesti.

#66 Country Joe McDonald. ...Next stop is Vietnam the war on record: 1961-2008.

Antologian varsinaisena antina olivat 13 CD:tä täynnä Vietnamin sotaan liittyvää musiikkia (270 kappaletta), mutta mukana tullut paksu kirjanen valittujen kappaleiden ja uutispätkien taustasta oli mielenkiintoista luettavaa. Tsekkasin siis tämänkin Kalashnikov-mainintojen varalta ja niitä löytyikin.

#67 Kaarnakari, Ville. Kuolema kolkuttaa - Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitz.

Hajanainen kirjanen "Eikan" elämänvaiheista. Luin parissa tunnissa, ja tiedän että paljon meheviä juttuja on karsittu kirjasta. Ajantappamiseksi ihan hyvä kirja,

#68 Lang, Maria. Vaarallista nautittavaksi.

Todella jännittävä dekkari, jossa Puckin ympärillä arvoitukset keriytyvät taas hitaasti ja piinaavan jännittävästi lankakerän lailla.

#69 Kettu, Katja. Kätilö.

Kas niin, nyt on luettu uutta suomalaisen naiskirjailijan kirjoittamaa tekstiä. Kätilö osoittautui todella hyväksi kirjaksi ja kieli oli herkullista. Jäin koukkuun ja luin kentällä kahdessa illassa + autossa. Lopussa oleva lähdeluettelo oli hienoa plussaa ja osoittaa, että Kettu kyllä tietää taustat tekstilleen.

Se vaan - näin yleistäen - suomalaisissa naiskirjailijoissa on tätä nykyä tyypillistä, että he kirjoittavat "hyvistä aiheista" mutta eivät tunne muuta tehokeinoa kuin inhorealismin ja eritteiden kuvaamisen. Viimeistä Katja Kettukin käyttää toistuvasti, mutta jotenkin se sujuu häneltä paremmin kuin Sofi Oksaselta.

#70 Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti, Jarmo. Julkaise tai tuhoudu! johdatus tieteelliseen viestintään.

Kattava, perusteellinen mutta nopeasti luettava kirja tieteellisen julkaisemisen ja yliopistojen roolin tämänhetkisestä tilanteesta. Enemmän kuvailee tilannetta kuin antaa ohjeita, ja hyvä niin, eli ei kannata lukea maksimoidakseen akateemiset pönönsä. 

Tärkeintä on, että kirja on terveen kriittinen nykytilaa kohtaan. Tämän pitäisi olla pakollista lukemista kaikille yliopiston kandivaiheen opiskelijoille.

Kirjan lumoissa

Vaikka Helsingin Sanomat usein suututtaakin minut surkeilla kolumnisteillaan, Turun Sanomista ja Turusta ylipäätään pöllityillä jutuillaan ja sillä PERKELEEN klikkaatätä-journalismillaan, niin heilläkin on kultaiset hetkensä. Innostuin suuresti 13.8. julkaistusta Toni Jerrmanin arviosta "Hiki ja veri haisevat 30 vuotta vanhassa Musta komppania -fantasiaklassikossa". Hyvin kirjoitettu analyysi fantasiakirjallisuudesta ja myyvä mainospuhe Glen Cookin Mustalle komppanialle. 

Vaskikirjan julkaisema kirja menikin tänään aamulla Vaskikirjastoon varaukseen ja ilahduin suunnattomasti, kun sähköpostiin tuli jo parin tunnin kuluttua pääkirjastosta ilmoitus "Varauksesi on saapunut". Hyvä Helsingin Sanomat! Hyvä Vaskikirjastot! Hyvä Vaskikirjat!

Hyvä Musta komppania!

Tämä ei ollut hyvä valinta päivälle, jona on kirja-arvostelulle deadline... pariinkin otteeseen on pitänyt livahtaa tietokoneelta lukutuoliin Mustan komppanian ääreen. Kun kirja-arvostelu tuli tehtyä valmiiksi, valitsin Tropico 2: Pirate Coven sijasta viihteeksi kirjan.

Glen Cookin kirja on juuri sellaista fantasiaa, josta pidän. Opin inhoamaan David Eddingsin fantasiakirjoja Belgarionin tarun jälkeen (oikeasti, huokaisin helpotuksesta lukiessani wikipediasta Daven potkaisseen tyhjää jo vuosia sitten) ja Tulen ja jään laulu oli suuri riemastuksen aihe minulle. TV-sarjaa tosin en arvosta, sellaista perhanan väkivaltapornoa teineille.

Kirjasta on luettuna noin 1/4, joten en anna vielä arviota, mutta koukuttavaa ja hyvin kirjoitettua tekstiä. Plussat toimivasta suomennoksesta.

Palaan lukutuoliini.

Kirjasta opittua

AdLibris pieksi Suomalaisen Kirjakaupan 6-0. Kirjat tulivat kolmessa arkipäivässä. Tein tilauksen torstaina, ja kirjat olivat haettavissa keskiviikkoaamulla. Tästä kertoi tiistai-iltana tekstiviesti Postista, kun en ollut jakeluaikaan kotonani.

Otin luvun alle heti paikalla Larry Kahanerin  AK-47. The Weapon That Changed the Face of War (2007), eli sen jota yritin kahden kuukauden ajan tilata Suomalaisesta. Kirja oli kolmas lukemani Kalashnikovin historia, ja taas kerran tuli uutta ja vanhaa ja ristiriitaista tietoa. Kahaner ei täysin vakuuttanut toisen maailmansodan tuntemuksellaan: hän muun muassa piti saksalaisten aseistusta Operaatio Barbarossassa lähes konepistoolivaltaisena, vaikka saksalaiset sotivat pitkälti kiväärein. Mm. Albert Speer kertoo muistelmissaan käynnistään Lapissa, jonka aikana rintamalla sotilaat toivoivat lisää konetuliaseita käyttöönsä. Samoin MP-40:n suitsutus oli omituista, vaikka ase olikin käyttökelpoinen ja sittemmin länsiliittoutuneiden mosureiden mielestä parempi kuin omat aseet.

Kahaner loistaa sen sijaan monimutkaisten asetoimitusten ja USA:n asepolitiikan tuntijana. Lopussa oli kiinnostavin luku Kalashnikovista kulttuurissa (aka elokuvat, taide, patsaat), mutta se oli pettymyksekseni sangen luettelomainen. Hyviä oivalluksia hänellä toki oli.

Uutta tietoa

Varsinainen yllätys oli patruunoiden hylsyjen moderni merkitsemiskäytäntö. Aseiden lisäksi patruunoihin halutaan tätä nykyä merkinnät siitä, missä tehtaassa ammus on valmistettu, minne/kenelle se on toimitettu ja mitä erää se on. Merkinnät tehdään yleensä laserkaiverruksena. 

Etenkin Brasiliassa tuliaserikollisuus on vakava ongelma, ja maan tehtaat ryhtyivätkin merkitsemään ammuksia laserilla. Lukijoille tuttu brasilialainen Companhia Brasileira Cartuchos (CBC) merkitsee valmistamansa ammukset viisimerkkisellä koodilla hylsyn kannan reunaan. Muistin aiemmin mainitsemani Lugerin hylsyn ja riensin suurennuslasin kanssa kokoelmani ääreen. Tästä en kuitenkaan löytänyt kuin pienen pisteen kannan reunasta: patenttihakemuksessa osoitettu kohta on sileä, joten ammus on ollut vanhempaa tuotantoa.

Tulevaisuuden konfliktiarkeologien kannalta käytäntö on kuitenkin vallankumouksellinen. Sen avulla arkeologit pystyvät lukemaan taistelupaikkoja aivan uudella tavalla: patruunoiden varastokierto voidaan laskea, osanottajien määrä ja laatu (miliisien, poliisien ja armeijoiden ostamat erät merkitään erikseen) sekä ammusten kiertokulku.

The Archaeology of V. Gordon Childe (1994)

Nyt minun on nostettava lukulistalta esille The archaeology of V. Gordon Childe. Contemporary perspectives. Teos perustuu Lontoossa 8.-9.5.1992 Gordon Childea käsitelleen konferenssin esityksiin ja keskusteluihin.

The Archaeology of V. Gordon Childen kansi. Kuva: The University of Chocago Press Books.

Australialainen Vere Gordon Childe (1892 - 1957) lienee maailman ainoa arkeologi, jonka keskiverto tieteestä kiinnostunut ihminen tuntee. Tämä johtuu hänen merkittävistä teoksistaan, joissa ihmisen esihistoriaa on käsitelty synteettisesti ja yleistajuisesti. Childe oli ensimmäinen, joka kirjoitti ymmärrettävästi mitä menneisyydessä tapahtui ja miksi muutokset toteutuivat. Hänen teoriansa nojasivat vahvasti marxilaisuuteen (huom. pitkälti eri asia kuin kommunismi), mitä piirrettä konferenssissa ruodittiin syvällisesti. Marxilaisuuden (positiivista) vaikutusta arkeologiaan ei pidä väheksyä, ja marxilaiseen arkeologiaan on kuulunut vahvasti yhteisön huomioiminen.

Kirjan tekstit olivat hyvin kiehtovaa luettavaa ja mukaan otetut esitelmiä seuranneet keskusteluosiot olivat hyvin valaisevia. Childen jännittynyt suhde neuvostoliittolaiseen arkeologiaan tuotiin esille, ja konferenssissa julkaistiin ensimmäistä kertaa hänen kirjoittamansa kriittinen kirje neuvostoarkeologiasta ja kaivaustuloksista sekä niiden julkaisemisesta. Näin länsinaapurina kirje on hyvin kiinnostava ja pitäisikin tutkia omaksi huviksi itäisen arkeologian vaikutusta suomalaiseen arkeologiaan.

En voi muuta kuin toistella sanaa "mielenkiintoinen". Mielenkiintoisin teksti oli Kent V. Flanneryn kirjoitus "Childe the evolutionist", jossa käydään läpi Childen huonoa Uuden maailman tuntemusta - tai oikeastaan mielenkiinnottomuutta - ja sitä, että Childe (pasifistina) ei tunnustanut sodan roolia yhteiskuntien kehittymisessä. Etelä-Amerikkalaiset esimerkit osoittavat, että neoliittisesta yhteiskunnasta kohti urbanisoitumista kulkevat yhteiskunnat kävivät läpi "eriarvoistumisen", jossa sodilla ja monumentaalisilla rakennusprojekteilla päälliköt pyrkivät saamaan hallintaansa mahdollisimman monia alamaisia.

Childe itse tunnusti, että hänen teorioitaan, hypoteesejaan ja tuloksiaan tullaan kumoamaan ja muovaamaan. Se on kypsän tiedemiehen merkki, joka on nykyaikana harvinaisuus.

Vere Gordon Childe kuoli tekemällä itsemurhan 19.10.1957. Hän hyppäsi alas kalliohyrkänteeltä lähellä syntymäpaikkaansa. Kiinnostavaa sinänsä, hän kirjoitti yhdelle konferenssin osallistujista suosituksen tämän pyynnöstä vain viikkoa ennen elämänsä päättämistä.

Suosittelen teosta kaikille arkeologian teoriasta ja arkeologeista kiinnostuneille.

Kirjasta toiseen

Tarkoitus oli, että 100 kirjaa listani 50. kirja olisi ollut The Archaeology of V. Gordon Childe, mutta ohuudesta huolimatta se onkin vaativaa (ja mielenkiintoista) luettavaa. Hidaslukuisuuden vuoksi listalle piti ottaa ajankohtaisia opuksia, joista joku tullee luetuksi ennen Gordon Childea.

Ryhdyin setvimään itselleni Päämajan Keksintöosaston papereihin liittyen suomalaisen telekommunikaation historiaa, ja lukuun tulikin Nokian historiikkeja. Tällä hetkellä menossa on Martti Häikiön Nokia. Matka maailman huipulle (2009). Lisäksi pitäisi lukea Matti Saaren Kari Kairamo. Kohtalona Nokia, Jorma Ollilan ja Harri Saukkomaan Mahdoton menstys. Kasvun paikkana Nokia ja Juhani Riskun Uusi Nokia. Käsikirjoitus. Viimeinen, jos ehdin ja jaksan, siinä on aika levoton taitto. Näyttää siltä, että etulinjassa 1944 tehtiin kuin tehtiinkin ideoita, joita olisi saattanut hyödyntää radiopuhelimen kehittelemisessä.

En ole ennen juurikaan lukenut yrityshistoriikkeja, joten tämä on samalla uusi lukugenrevaltaus. Sen verran kiinnostavaa luettavaa, että tietokoneen käyttö (ja näin ollen blogin kirjoittaminen) ovat jääneet vähiin.

Muuten on tullut luettua lähinnä Antti Tuuria ja kaksi ikuisuusluvussa ollutta kirjaa: Giovanni Guareshin Humoristin salainen sotapäiväkirja sekä Vietnamin sota. + Janssonin Vaarallinen juhannus. 

100 Kirjaa

# 44 Huovinen, Veikko. Lampaansyöjät.

Kertakaikkisen mainio kertomus, joka innosti minut kokkaamaan lampaanlihaa. En onnistunut yhtä hyvin kuin kirjassa.

# 45 Tuuri, Antti. Talvisota.

Sarjan talvella nähtyäni oli kirjan vuoro - viimeinkin. Jostain syystä tämä ei ole kirjana aivan niin hyvä kuin elokuva/televisiosarja.

# 46 Wiest, Andrew. Vietnamin sota.

Artikkelikokoelma Vietnamin sodasta. Joitakin erinomaisia artikkeleita ja pari vähän heikompaa tekstiä. Pari uraauurtavaakin kirjoitusta, joissa aidosti uutta tietoa.

# 47 Jansson, Tove. Vaarallinen Juhannus.

Iki-ihana. Ei siitä muuta voi sanoa.

# 48 Guareshi, Giovanni.Humoristin salainen sotapäiväkirja

Kiehtova ja tekstien lyhykäisyydestä huolimatta pitkälukuinen kirja. Kiehtovia havaintoja ihmisyydestä ja siitä, miten sotavankileirillä selviytyy.

# 49 Tuuri, Antti. Maan avaruus.

Uuden Jerusalemin hyvä jatko. Päähenkilö hieman oudoksuttaa, mutta Tuurin kerronta tenhoaa. Hyvin on taustatyöt mies tehnyt.

Lukeminen lähti lapasesta (tai 100 Kirjaa - osa 5)

Tämä 100 kirjaa vuodessa projektini lähti kyllä lapasesta. Hankin tilin GoodReadsista, ja laskuri blogini sivupaneelissa antaa ymmärtää miten olen pysynyt lukutahdissa. Eilen sain napattua kiinni tavoitteeseen, eli eilen piti olla luettuna 43 kirjaa (karkeasti siis pitäisi lukea kirja / 3,65 päivää). Viimeisen kahden viikon aikana olen lukenut keskimäärin kirjan päivässä.

Karjalan kannakselle pistäytymisen aikoihin tuo kapeikko luettujen ja päämäärän välillä levisi kahdeksaan kirjaan. Ankaralla lukemisella sain sen kavennettua aluksi neljään, missä se oli aloittaessani Goodreadsissa maaliskuussa. Siitä se sinnikkäällä lukemisella kapeni hyvää tahtia.

Luen päivisin nojatuolissa romaania tai tietokirjaa, yritän käydä kirjastossa päivittäin ja lukea siellä tunnin verran nojatuolissa jotain tietokirjaa ja luen vielä kevyttä kirjallisuutta ennen nukkumaanmenoa. 

Kun nyt ankara lama uhkaa, niin pitäisi tehdä kirjastoista 24/7 auki olevia laitoksia eikä supistaa kirjastoverkkoa ja aukioloaikoja. Kun kannakselta palattuani tartuin lukuhaasteeseen tosissani, oluen juonti väheni melkoisesti. Paitsi nyt tätä kirjoittaessani luon Lapin Kultaa [ei mainos] tämän haasteen takia eli

...asiaan, eli siihen lapasesta lähtemiseen

Areenassa oli elokuva Lampaansyöjät jokin aika sitten katsottavissa. Elokuva jäi katsomatta ja keskustelimme siitä taannoin kaverini kanssa. Tunnustin, etten ollut lukenut Veikko Huovisen alkuperäistä kirjaakaan, joka jopa löytyy omasta hyllystäni, muistaakseni haminalaisesta lähetystorilta ostettuna. No, tartuin eilen haasteeseen ja nyt

ON NÄLKÄ KOLMEN MINUUTIN VÄLEIN! Huovinen kirjoittaa ruoista ja juomista niin, että oli pakko jättää kirja nojatuoliin ja painua Martin Grillille hakemaan ranskanperunoita ja lähikaupasta nimenomaan Lapin Kultaa, kun Valtteri ja Sepe keskustelevat siitä kirjan alussa. Laitoin kaverilleni "kiitosviestin" kirjasuosituksesta, jahka saan Huovisen loppuun niin lienen lihonut kymmenen kiloa tällä menolla. Vastausviestissä kaveri lupasi lainata elokuvan, jos sitä ei ilmesty uudestaan Areenaan.

Parikin kirjaa on saanut minut ravaamaan edestakaisin kaupunkia, joten eiköhän vilkaista lyhyesti haastetta eli 100 KIRJAA. Koska olen laiska, en laita nyt ISBN-numeroita tai julkaisuvuotta. Klikatkaa lukuhaastettani oikeassa palkissa, niin saatte kirjan selville. Osaan minun piti laatia itse tietueet, koska kirjaa ei löytynyt GoodReadsista.

100 kirjaa

# 17 Oksanen, Eki. Summan miehet.

Valitettavasti kirjoittaja luki Tuntemattoman Sotilaan ja erehtyi pitämään sitä mallina sille, miten sotahistoriaa pitäisi kirjoittaa. Sinänsä kiinnostava kirja, jos ei anna tyylin haitata.

# 18 Boylston, Helen. Carola, teatterityttö.

Kyllä, tyttökirja! Luin tätä ääneen paremmalle puoliskolle iltaisin, kun hän ompeli/neuloi/kutoi. Raavaasta uroksesta oli kiinnostavaa lukea naisyleisölle suunnattua kirjaa, joka oli vieläpä hyvin kirjoitettu. Oppipahan taas yhdenlaista tarinan kuljetusta.

# 19 Lachman, Gary. Aleister Crowley - Suuren Pedon elämä ja teot.

Tämä oli juuri tullut kauppoihin ja minulla taisi olla mahdollisuus ostaa se pienellä alella. Crowleyhyn törmää sen verta usein populaarikulttuurissa, että olin utelias. Hunter S. Thompsonin sekoiluihin verrattavia juttuja viihteellisesti kirjoitettuna. Ehdottomasti lukemisen arvoinen elämäkerta.

# 20 Boylston, Helen. Carola kesäteatterissa.

Sama tarkoitus kuin #18. Kyllähän sitä Orchidia oikeasti jänskäsi, että miten käy Miken ja Carolan!

# 21 Tarkki, Uuno. Miksi menetimme Viipurin? Mitä todella tapahtui Viipurissa 20.6.1944?

Paras kuvaus Viipurin tapahtumista ja menettämisestä kesällä 1944, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mikään myöhempi kirja ei ole tuonut mitään uutta esille verrattuna tähän, vaikka Tarkki tunnustaakin tutkittavaa riittävän.

Sivumaininta: Ohto Mannisen 2014 kirjoittama teos aiheesta palasi lentäen kirjastoon, se oli niin surkeasti kirjoitettu opus että jätin suosiolla kesken.

# 22 Sorko, Kimmo. Suvannon salpa : Wartiovaaran rykmentti JR 29/20 ja Merenheimon patteristo III/KTR 10/7 talvisodan Sakkolan puolustuslohkolla 1939-40.

Tämä oli yksi kirjoista, jotka luin kokonaan valmistautuessani Karjalan matkaan. Teos yllätti positiivisesti. Erittäin hyvin kirjoitettu ja monipuolinen teos Sakkolan taisteluista talvisodassa. Jos aihe yhtään kiinnostaa, kirja kannattaa ostaa omaksi. Todella hyvä kuvaus Keljan taisteluista joulukuussa 1939. Mukaan liitetyt puhtaaksi kirjoitetut sotapäiväkirjat luin vain kursorisesti.

# 23 Kyrö, Tuomas. Mielensäpahoittaja.

Ollessani Hotelli Nukkumatissa kaveri huomautti kirjahyllyssä olevasta Mielensäpahoittajasta. Istahdin huoneeni kiikkustuoliin ja luin tämän nopeasti läpi, ja olen jo aiemmin siteerannutkin tätä blogikirjoituksessani. Erinomaisen hauska ja ennen kaikkea ajatuksia herättävä kirja.

# 24 Erho, Kaarlo. Summa sotamiehen silmin - Muistelmia raumalaiskomppanian vaiheista Summan ja Länsikannaksen sekä Viipurin puolustuksessa.

Tämä kirja on siinä mielessä harvinainen opus, että sen ensimmäinen painos ilmestyi toisella nimellä heti talvisodan jälkeen. Yleensä miehistön ja aliupseerien kirjoittamia kirjoja ilmestyi vasta 1980-luvulta alkaen, joten näin tuoreeltaan sodan jälkeen kirjoitettu kirja on melkoinen harvinaisuus.

Tämäkin kirja osoittautui yllätykseksi. Se oli hyvin kirjoitettu eikä siinä ole "Tuntemattoman Sotilaan syndroomaa".

# 25 Lappalainen, Niilo. Kuuterselkäkin murtui.

Hyvä klassikko VT-linjan murtumisesta.

# 26 Boylston, Helen. Älä hellitä, Carola!

Nyt sai jännätä nuoren näyttelijättären työnsaantivaikeuksia. Sympatiseeraan päähenkilöä suuresti!

# 27 Kyrö, Tuomas. Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike.

Mielensäpahoittajan mainioita ajatuksia ruoasta. Olen samaa mieltä, kuuma peruna jolle voita päälle sulamaan ja hyppysellinen suolaa on verratonta herkkua!

# 28 Lappalainen, Niilo. Viipurinlahti kesällä 1944.

Kuten #25, klassikkoteos 1944 taisteluista. Pitäisikö mennä paraislaisia ivaamaan, kun heikäläisten tukikomppania kieltäytyi lähtemästä Teikariin avuksi? Meni sekin taistelu karjalaisilta ylitöiksi.

# 29 Thompson, Hunter S. Pelon valtakunta.

Legendaarisen gonzo-journalistin aatoksia. Fanaattisen hilpeä, kuvaus Thompsonista yllättämässä Jack Nickholsonia oli hysteerisen hauska. Päädyin lukemaan tämän keskusteltuani pitkään Sammakon Kirjakaupassa myyjän/kustantajan kanssa. Kuulemma keskusteli Kirjamessuilla pitkään Erkki Tuomiojan kanssa kirjasta. Kiitos lukuvinkistä!

# 30 Iltanen, Jussi. Viipurin karttakirja 1939.

Onko karttakirja fuskua tällaisessa kirjakamppailussa? Kirjassa on kyllä pitkät tekstiosuudet ja vanhan ajan mainoksia yms.

# 31 Norris, John. Early Gunpowder Artillery.

Tämän lukemisessa meni yllättävän pitkään. Kirja on erinomainen kuvaus tykistön kehityksestä ja synnystä ja käyttää paljon arkeologisia tutkimuksia aineistonaan. Kirjassa oli paljon minullekin uutta asiaa ja monen tykistöön liittyvän termin merkitys selvisi tästä kirjasta. Samojen valokuvien kerrättäminen välistä neljäänkin kertaan ärsytti suunnattomasti.

# 32 Nevakivi, Jukka. Apu jota ei annettu : länsivallat ja Suomen talvisota 1939-1940

Apu jota ei pyydetty -kirjan päivitetty versio. Etenkin Yhdysvaltojen toiminta talvisodan aikana on hyytävää luettavaa. Bensa, lentokoneet ja niiden varaosat ja muut tarvikkeet kulkivat Tyynenmeren yli Vladovostokin kautta suoraan Leningradin rintamalle puna-armeijalle samaan aikaan, kun Washingtonissa jeesusteltiin suomalaisille annettavan vain humanitaarisen avun kanssa. Suomalaisten kohtalo on ja tulee olemaan business as usual.

# 33 Boylston, Helen. Carola kiertueella

Kenties paras Carola-kirjoista, koska tämä avaa näyttelemistä ammatin näkökulmasta eniten. Hyvin kiehtovia pohdintoja Shakespearesta, muun muassa.

# 34. Jermo, Aake. Siiranmäen miehet.

Luin tämän joskus kauan sitten, joten oli syytäkin ottaa uudestaa lukuun. Olletikin, kun kävin paikan päällä. Kirja ei kestänyt uudelleenlukua, jotenkin jäi kuva että "Siiranmäen miehet" käsittää vain luutnantit ja Ehrnroothin. Jermon kirjoitustyylikään, joks maan mainiossa Kun kansa eli kortilla -teoksessa oli herkullisimmillaan, ei sytytä.

# 35 Herbert, Frank. Dyyni. Ensimmäinen osa: dyyni.

Tälle kirjalle oli erikoisempi syy lukea. Fatboy Slimin legendaarisessa Weapon of Choisessa (jonka musiikkivideossa Christopher Walken tanssii uskomattoman taitavasti) lauletaan "walk without rhytm / and it won't attract the worm". Lausehan on peräisin Dyynistä, missä askelten rytmi houkuttelee jättimäisiä hiekkamatoja.

No, monen mutkan kautta sain kuin sainkin kirja luettavaksi kirjaston varastosta. Ja onhan se klassikkomaineensa ansainnut, todella hyvä kirja! Kiitos, sir Walken!

# 36 Gaslini, Giorgia. Thelonious Monk.

Teoreettisia ja historiallisia näkökulmia jazzin legendaan. Avasivat uusia katsantoja Monkiin.

# 37 Tuuri, Antti. Uusi Jerusalem.

En ole ennen lukenut Antti Tuuria, joten Siirtolaisuusinstituutin kokemusten jälkeen kaunokirjallinen näkökulma aiheeseen oli tervetullut. Tuurin tyyli löi heti läpi ja en ollut laskea kirjaa käsistäni. Erinomainen kirjailija!

# 38 Herbert, Frank. Dyyni - Toinen osa: Muad'Dib.

Dyyniin jäi koukkuun kuten Antti Tuuriin. Toinen osa tuli luetuksi yhdessä illassa, niin koukuttavaa kamaa.

# 39 Herbert, Frank. Dyyni - Kolmas osa: Profeetta.

Toinen osa lentää ilmassa ja sillä aikaa kolmas osa napataan lattialta lukupinosta syliin ja ensimmäinen sivu auki. Jännitystä riitti niin, että tämä tuli luettua ennätysajassa. Tähän päättyi hieman pidempi lukuputki, jonka jälkeen pysyin tuskin pystyssä kirjahuumaantuneisuudestani.

# 40 Tuuri, Antti. Kylmien kyytimies.

Tuuri kirjoitti hyvän kirjan Tampereen taisteluista. Tosin valkoisen puolen demonisointi hieman tökkii, muistaakseni valkoiset eivät viimeisimmän tutkimuksen mukaan teloittaneet naisia Tampereella.

# 41 Heikka, Taneli & Bosberg, Katja. Lumedemokratia.

Lueskelin tätä kirjaa yhteiskunnallisena kirjana pääkirjastossa, tavoitteenanihan on lukea useasta eri kategoriasta/genrestä kirjallisuutta. Suosittelen lukemaan tämän kirjan reportaasina lähimenneisyydestämme, ennen kaikkea yhä vaikuttavista eturivin poliitikoistamme. Siinä luetellaan herkullisella tavalla poliitikkojen ja median edesottamuksia. Kirjan tyyli tosin saattaa ärsyttää ja se olisi kaivannut kypsyttelyä. Kirjasta löytyy nopealla verkkohaulla verrattain vähän ja väljästi kirjoitettuja arvosteluja. Lukekaa ennen seuraavia vaaleja, pyydän!

# 42 Tuuri, Antti. Pohjanmaa.

Tuurin pääteoksia. Edesottamukset pohjanmaalaisella tilalla 1970-luvun lopulla olivat jotenkin tuttuja useammankin tuntemani maanviljelyssuvun historioista. Erinomainen kirja.

# 43 Hodges, Michael. AK47: The Story Of The People's Gun.

Oletin lukevani syväluotaavaa kirjaa Kalashnikovin luomasta kulttuurista, sen sijaan päädyin lueskelemaan jenkin matkakirjaa. Muutamia hyviä huomioita ja kattava kuvaus 1900-luvun jälkipuoliskon taistelutantereista mutta muuten suht turha kirja. "Viihteellistä" luettavaa, jos verisiä kohtauksia tietokirjan seassa ei lasketa.

Ja nyt siis luvussa Veikko Huovisen Lampaansyöjät.

Huomasin muuten, että AdLibris on alkanut tarjota linkkejä blogeihin, joissa kirja mainitaan. Löysin parikin kirjoitustani sieltä.

100 kirjaa - osa 4

# 14 Rintala, Paavo. Nahkapeitturien linjalla. Romaani. Osa 2 (1979)
 ISBN: 9511053450

Tämä pitää arvioida yhdessä edellisen osan kanssa. Toinen osa osoittautui ensimmäistä huonommaksi, mutta ei olennaisesti. Edellisestä romaanista "selvinneiden" vaiheista kerrotaan välirauhan ajoista aina Kuuterselän taisteluun 1944 asti.

Osassa kaksi on joitakin kaunokirjallisesti erittäin huikeita lukuja, kuten yritys saada maalaustaiteita harrastava Janne hullujenhuoneelle sotaa pakoon psykoanalyysia harrastavan tohtorin suostumuksella. Toisaalta kokonaisuutena tarina sakkaa välillä. Osa hahmoista on hyvin kiinnostavia ja hyvin luotuja, itse en oikein pitänyt oikeassa olevasta mutta tahdottomasta teologi-Hessusta. Itse en oikein pidä Rintalan tavasta tehdä osasta hahmoja profeettoja omalla maallaan. Sinänsä kirjan lopussa esitettävä kuva Mannerheimin ajattelusta jatkosodan aikana vaikuttaa hyvin uskottavalta.

Edeltäjänsä kanssa Nahkapeitturien linjalla on ollut hyvin kiinnostava lukukokemus: miten 1970-luvulla kirjoitettiin kaunokirjallisuudessa talvi- ja jatkosodasta. Eli siis 2010-luvun jälkiviisautta 1970-luvun lopun jälkiviisaudesta.

Annoin GoodReadsissa 3 tähteä. 

Välihuomautus lotista

Tässäkin kirjassa Rintalan rintamamiehet inhoavat kollektiivisesti lottia, paitsi muonitus- ja lääkintälottia. Vilho Lukkarisen Suomen lotat -teos ilmestyi pari kolme vuotta näiden teosten jälkeen (vuonna 1981). Siinähän todetaan, että nimenomaan (Rintalan rintamamiesten halveksimista) kanslialotista oli etenkin talvisodassa hirvittävästi pulaa. Valitettavasti juuri näistä lotista on kaikkein vähiten tietoa, etenkin vuoden 1941 toiminta tilapäisissä "konttoreissa" vallatuilla alueilla olisi kiinnostavaa: juuri he laativat luetteloita kalustosta, tavaroista, sotasaaliista yms. Karjalan kannaksella. Urakka on ollut mittava, mutta siitä on valitettavan vähän tietoa työn ad hoc -luonteen vuoksi. 

Lääkintälottia sen sijaan oli monina vuosina liikaakin. Talvisodan jälkeen harmiteltiin sitä että konttoritöihin tottunut nainen halusi mieluummin lääkintälotaksi vaikka hänen kokemuksensa konekirjoittajana olisi ollut äärimmäisen arvokasta esikunnissa tai muissa vastaavissa paikoissa.

Voisi kuvitella jotakuta naistutkijaa/sukupuolentutkimuksen tutkijaa kiinnostavan sodan jälkeisen kaunokirjallisuuden lotista antama kuva.

# 15 KRG Pendlesom. The Vikings. (1980)
ISBN: 0831791462

Tarvitsin lisätietoja viikingeistä, ja perustietoja saadakseni lainasin yliopistolta The Vikingsin. Tietenkin vuonna 1980 julkaistun kirjan tiedot ovat paikoitellen vanhentuneet, mutta kauniin kuvituksen ja selkeän tekstin avulla perustiedot välittyvät. Suosittelen perusteokseksi.

Annoin GoodReadsissa 4 tähteä.


# 16 Korjus Jaakko. Viron kunniaksi: talvi- ja jatkosodan virolaiset vapaaehtoiset. (1998)
ISBN: 951233819

Taas yksi kirja jonka luin jo tammikuussa mutta jonka olen unohtanut merkitä tänne. Tässä on jälleen yksi tutustumisen arvoinen vaihe sotahistoriassamme.

Kirja olisi kaivannut rajusti lisää toimitustyötä: esimerkiksi joissakin taisteluissa kaatuneet on saatettu luetella leipätekstin seassa pitkänä nimiluettelona ilman, että ilmoitetaan kokonaisia lukumääriä. Oletuksena on selvästi, että lukijan on tukkimiehen kirjanpidolla laskettava tekstistä määrät. Toisaalta juuri nimien esittäminen sivun mittaisena luettelona antaa ymmärtää, miten ankarissa taisteluissa virolaiset olivat. Kirjan lopussa oleva liite jäisi lukematta.

Periaatteessa tutkimuksena kirja on riittävän hyvä antamaan yleiskuvan aiheesta ja sen tutkimuksen vaikeuksista. Kuvitus on kiinnostava ja kuvat harvinaisia. Hauskana bonuksena kirjastosta lainaamani kirjan marginaaleihin oli tuherrettu lyijykynällä sangen railakkaita huomautuksia, kuten neuvosto-Viron syntykappaleessa kommentit tyyliin "OLISITTE TAPELLEET!".

Annoin GoodReadsissa 3 tähteä.

100 kirjaa osa 3

Kas niin, "luettu" -luettelo on täydentynyt ja rekisteröidyin GoodReadsiinkin luku-urakkani kanssa. Laitoin laskurin blogin sivupalkkiin, mutta se ei meinannut heti ilmestyä. HTML-koodista piti paikata yksi kohta manuaalisesti, mutta onneksi osasin!

Täydensin sivustolle lukemiani kirjoja, joita ei ollut vielä kirjattu GoodReadsin tietokantaan. Sinänsäkin palveluksia kulttuurille ja tiedonlevitykselle.

# 10 Lappalainen, Mirka. Pohjolan Leijona: Kustaa II Aadold ja Suomi 1611 - 1632

ISBN13: 9789522342423

Joululahjaksi anopilta saamani kirja osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja valaisevaksi opukseksi. Kirja on tehty hyvin perusteellisesti ja saihan se TietoFinlandiankin. Lappalaisen kirja Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa oli aikoinaan osa Suomen historian aineopintojani. Lappalainen on erittäin taitava kirjoittaja, jonka kirjoituksissa esiintyvä toisto ei häiritse. Pohjolan Leijonassa mainitaan tusinan kerta, että aatelisvalta voimistui Aadolfin aikana, Suomi ja Ruotsi olivat köyhiä ja 1600-luvun aateliset poikkesivat karskeista Kaarle IX:n ajan ratsusotilaista. Toisinaan toistot esiintyvät peräkkäisissä kappaleissa, mutta tämä ei todellakaan ärsytä eikä haittaa lukemista. Pikemminkin toistot korostavat näiden seikkojen merkitystä eri yhteyksissä.

# 11 Jones, Diana Wynne. Aarnikotkan vuosi. 2002.
ISBN: 951027187X

Derkinhovin mustan ruhtinaan toimiva jatko-osa.

# 12 Karlsson, Gösta & Vainio, Markku. Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho (2004)
ISBN: 952917839

"Tavanomaiselta" veteraanimatrikkelilta vaikuttava ja klassikkoaiheesta tehty kirja yllätti. Veteraanihaastattelut on tehty poikkeuksellisen taitavasti ja kattavasti ja Surmankorsun ja Miljoonalinnakkeen vaiheet kartoitetaan hyvin. Surmankorsun tutkimus syksyllä 1941 vainajien löytämiseksi on selvästi ollut yksi Suomen historian ensimmäisistä konfliktiarkeologisista tutkimuksista. Pitää löytää lisää infoa tutkimuksista.

# 13 Raising Steam. Terry Pratchett.
ISBN: 0552170461

Vasta kirjailijan kuolema muistutti minua, että sain tämän luetuksi tammikuussa loppuun. Taattua Kiekkomaailmalaatua.

100 kirjaa osa 2

Luettu:

8. Paavo Rintala. Nahkapeitturien linjalla. Osa 1. (1976)
ISBN: 951-1-02464-7

Mummoni ja Mannerheim -teoksesta pitäneille mitä mieluisin lukukokemus. Rintalan kieli on hyvin kiehtovaa: lyhyitä lauseita mutta ei töksähtelyä. Kiehtova läpileikkaus talvisodan kokeneista. Mukana kuitenkin ehkä aavistuksen verran jälkiviisastelua, joka tosin kuuluu aikakauden ilmapiirin esittelyyn. Pariksi kannattaa lukea tuoreen Suomen Sotilas 1/2015:n artikkelit talvisodasta, niin huomaa Rintalan tietyiltä osin myös olleen aikaansa edellä tulkinnoissaan.

9. Kurt Vonnegut. Äiti yö. (1980)
ISBN 951-30-2623-X

Veikeä ja oivaltava kirja amerikansaksalaisesta natsitaustaisesta miehestä ja tämän, hmmm, tragokoomisesta elämästä. Vonnegutin kirjoitustekniikan loistoesimerkki. Nopealukuinen mutta ei missään tapauksessa "helppo".

Havainnot:

Hyvää kaunokirjallisuutta lukee nopeammin kuin kiinnostavintakaan tietokirjaa. Tietokirjoissa on kiusaus aina loikkia tietoikkunoiden ja mielenkiinnottomien lukujen yli. Luin esitelmää varten parikin tietokirjaa, mutta monet luvut jätin väliin, joten en kirjaa niitä tähän lukuohjelmaan. Jos kymmenen sivua luetellaan radiohiili- ja termoluminesenssiajoituksia, niin ei jaksa, ei kykene!

Luvussa:

Paavo Rintala. Nahkapeitturien linjalla. Osa 2. (1979)

Wiest, Andrew (toim.). Vietmanin sota. (2009)

100 kirjaa

Meneillään on kirjan vuosi, josta etenkin Turun Sanomissa muistutettiin tammikuussa. Moni ilmoitti tavoitteekseen lukea sata kirjaa. Joten enköhän minäkin ryhtyne tavoittelemaan asiaa (uskon selviytyväni siitä helposti). Tässä tänä vuonna tähän mennessä luetut ja lyhyt arvio (voi olla tylykin):

1. Mika Kulju. Lapin sota 1944-1945. (2013)
ISBN: 978-951-20-9362-5

Hyvin tehty perusteos Lapin sodasta, mutta periaatteessa saman asian ajaa jos lukee Wolf Halstin teoksen Lapin sodassa ja Jatkosodan historian osa 5 luvut Lapin sodasta. Nämä kaksi taisivat olla Sampo Ahdon ohella pääasiallisina lähteinä. Ei siis oikein mitään uutta itse teoksessa.

2. Wolf Halsti. Lapin sodassa. (1972)
ISBN 951-1-00193-0

Halsti osaa kirjoittaa ja esittää huomioitaan mielenkiintoisesti. Antaa hyvän kuvan Tornion maihinnoususta ja Lapin sodan kulusta 1944.

3. Lloyd Alexander. Suurkuningas: Prydainin kronikan viides osa. (1991)
ISBN: 951-36-0138-2

Neljä aiempaa osaa luin vuoden 2014 lopulla. Hieno fantasiakirjasarja.

4. Diana Wynne Jones. Derkinhovin musta ruhtinas. (2001)
ISBN: 951-0-26074-6

Mielenkiintoinen ja mielikuvituksellinen fantasiakirja, toi genreen aivan uusia ajatuksia.

5. Brooke, Justin. Talvisodan kanarialinnut. Brittivapaaehtoiset Suomessa 1940-41. (1984)
ISBN: 951-0-12683-7

Hauskasti kirjoitettu, hyvin tehty ja vähän käsitelty aihe Suomen historiassa. Hyvät valokuvat, mutta paikoitellen sekava.

6. Raoul Johnsson & Ilkka Malmberg (toim.). Kauhia Oolannin sota: Krimin sota Suomessa 1854-1855.
ISBN: 978-952-9745-36-4 

Komeasti kuvitettu teos Krimin sodasta / Oolannin sodasta. 

7. Edited by Jake. The Mammoth Book of Street Art. (2012)
(useampi ISBN, UK = 978-1-78033-389-2 [löytyy myös sähköisenä])

Todella komea kirja katutaiteesta (ja graffiteista). Pääasiassa massiivisia seinämaalauksia, mutta myös pienoismalleja yms. Löytyi Suomalaisen Kirjakaupan alennuksesta alle viidellä eurolla. Kansikuvassa oleva maalaus Harvest Turusta Eerikinkadulta.


Luvun alla:

Rintala, Paavo. Nahkapeitturien linjalla. Romaani. Osa 1. 1976

Syy lukea: otin kummitädillä käydessäni hyllystä luvun alle ja koukkuun jäin. Rintalan tyyli on kiehtova, ja aihe tietty mielenkiintoinen. (Viljelenköhän sanaa mielenkiintoinen liikaa? No hitto, en minä mielenkiinnottomia luekaan!)

Wiest, Andrew (toim.). Vietmanin sota. (2009)

Syy lukea: Tarvitsen peruspaketin Vietnamin sodasta yleissivistykseksi. Vaikuttaa nopealukuiselta paketilta, mutta hyvin toimitettu.

Lisäksi luettu useista kirjasarjoista ja aikakauskirjoista yksittäisiä artikkeleita.