Helmet-haaste 2019

Kirjoitusmaraton kesällä ja muutto Helsinkiin syksyllä sotkivat lukusuunnitelmat pahasti. Siksi annan armoa itselleni lukuhaasteen toteutumisessa - eli toteutunut tietyin varauksin...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
(Kesämaa)
(Karhumäessä kummittelee)
(Siemen)

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
(Elämäni, raffista raffiin) [Urheilijoiden elämäkerrat]
(Tiikerin jalanjäljillä) [matkakirja]

4. Kirjailijan ainoa teos
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

Sivuhuomautus: paras lukemani kirja 2019!

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

6. Rakkausromaani
(Hertta)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
(Siemen) [Viipuri]

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
(Lumileikkejä) [muutaman aukeaman kuvakirja lyhyillä teksteillä, mutta suosittelija oli 3-vuotias!]

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja 
(Rakkaus)

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
(Pimppini on valloillaan)

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
(Kesämaa)

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
(Kauhumaan kartta)

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
(Pimppini on valloillaan)
(Ilmasota ja kirjallisuus)
(Berliini 1945)

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
(Kesämaa)

17. Kirjassa on kaksoset
(A Cruel Wind [Dread Empire, #1-3])

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
(Ilmasota ja kirjallisuus)

19. Et pidä kirjan nimestä
(Pimppini on valloillaan)

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
(Tiikerin jalanjälki) [Nepal]

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
(Pysäytä ilmanstonmuutos)

23. Kirjan nimessä on jokin maa
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

24. Sokkona hyllystä valittu kirja 
(Pyhimysmurhat)

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
(Kesämaa)

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
(Elämäni, raffista raffiin)

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
(Ragnarök - jumalten tuho)

28. Kirjan kannessa on kuu
(Ajan Pyörä: Keulakuva)

29. Kirjassa nähdään unia
(Ajan Pyörä: Lohikäärme herää)

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
(Kesämaa)
(Parikin Ajan pyörää)

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
(Kesämaa)

32. Kirjan nimessä on ammatti
(Narrin palvelija)

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
(Ikitie)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
(Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country)
(Pimppini on valloillaan)

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
(Siemen)
(Pysäytä ilmastonmuutos)

36. Kirjassa ollaan yksin
(Anna Kortelainen: Siemen)

37. Pienkustantamon julkaisu
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
(Berliini 1945)

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
(Salamurhaajan oppipoika)

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
(Narrenturmit 1 ja 2) [koska hussilaissodat ovat kiinnostaneet]

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
(Elämäni, raffista raffiin) [John Daly, kiinnitin kannen nähdessäni huomion nimenomaan nimeen, en niinkään tukevaan golffariin...]

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Noituri-sarja)
(Lopotti)

44. Kirja kertoo Berliinistä
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Berliini 1945)

45. Kirjan nimessä on kieltosana
No Man's Land 1 ja 2 [sarjakuva, tai graafinen novelli]
(Ei kenenkään maassa) [Aloitettu 31.12.2019... "valmistuu" 2020]

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
(Kitchen)

47. Kirjassa on alle 100 sivua
(Valtatiet: Runoja)
(Tiikerin jalanjäljillä)

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
(Lopotti)

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
(Kauhumaan kartta)
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste) [sarjakuva, mutta hyväksyttäneen]

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
(Salamurhaajan oppipoika) [Turun kaupunginkirjastossa fantasiateemanäyttelyssä suositelluissa]

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 31–40

Tämä päivitys tulee nyt kovasti myöhässä, koska olin kesä-heinäkuun keskittynyt kirjoittamaan itse kirjaa ja arkistohommiin.

Tällä kertaa mukaan on eksynyt hirmuinen määrä Robin Hobbin Salamurhaaja, Narri & Näkijä sarjaa, koska kerronnan imu vei mennessään!

31. Robin Hobb: Kuninkaan salamurhaaja

Kirjoitan Robin Hobbin kirjoista alaosaan summa summarumin, koska kirja-sarjat ovat kolmiosaisia ja tähän mahtuu kaksi ensimmäistä osaa eli Näkijän taru ja Lordi Kultainen.

32. Robin Hobb: Salamurhaaja taival

33. Batman: No Man's Land vol 2

Kuten mainitsin edellisessä blogikirjoituksessa, on Batmanin No Man's Land erinomainen Batmanin tarina-arkki.

34. Robert Jordan: Kaaoksen valtias (Ajan pyörä #13)

Tähän asti Ajan Pyörän rumin kansi. Mitä hittoa Randin käsille on tapahtunut???

35. Robin Hobb: Narrin matka

36. Robin Hobb: Narrin palvelija

Palvelija! Kirjan nimessä on ammatti (no, ööh, aikaisemmissahan on myös salamurhaaja, ammatti sekin...)

Helmet-haaste:
32. Kirjan nimessä on ammatti

37. Toni Morrison: Rakkaus

Tunnustan: luin kirjan pääasiassa siksi, että saisin Helmet-haasteen kohdan 10, rodullistetun kirjailijan kohdan suoritetuksi. Kirjaa suositteli Sammakon henkilökunta ja Goodreadsin perusteella tuttunikin ovat lukeneet ja tykänneet siitä.

Nimestään huolimatta Rakkaus ei ole rakkausromaani, vaan yhden hotellin, sen omistajan ja omistajaan kytkeytyneiden naisten vaiheiden hidasta ja taidokasta aukikerimistä. Tämä ei ole "helppo" kirja, vaan vaatii keskittymistä ja todellinen syventyminen edellyttäisi kai kirjallisuustieteen opintoja, joita minulla ei ole. Silti suosittelen lukemaan, aina ei kannata päästää itseään helpolla kirjallisuuden suhteen.

Helmet-haaste:
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

38. Antti Tuuri: Tammikuu 18

En ole lukenut Antti Tuuria vähään aikaan, joten kun huomasin että pitkään kyttäämäni Tammikuun 18 oli vapaana kirjaston hyllyssä, otin sen heti luettavaksi. Nappasin samalla Ikitien, koska näin elokuvan ja tykkäsin siitä (Helmet-haasteen kohta 33).

Tammikuu 18 on keskitason Tuuria. Tarina etenee jouhevasti ja tyyli on ennallaan, mutta kokonaisuutena tarinan kaari ei kaareudu, vaan tuntuu alkavan yhtä tössähtävästi kuin se päättyy. Tosin on hyvä, ettei Tuuri ole antanut historiallisessa fiktiossa kovinkaan paljon periksi houkutukselle tehdä repäisevän raflaavia käänteitä, joita ei todellisuudessa tapahtunut. Samalla tapahtumien hiljainen huumori vaikuttaa.

Tekstistä näkee taas, että kirjailija on tehnyt paljon taustatöitä yksityiskohtien eteen. Teoksessa seurataan rakennusmestari Sippolaa, kun hän perustaa suojeluskuntia ja päällystökouluja tulevaa venäläisiä vastaan tehtävää kansannousua varten.

39.  Robin Hobb: Narrin kohtalo

40. Reima Mäkinen: Mantšuria - Mannerheimin tulikaste

Huomasin sarjakuvan arvostelun Helsingin Sanomissa ja koska tykkään Turun Sarjakuvakaupasta, ostin sarjakuvan ihan omaksi. Sarjakuvabiografia kuvaa Mannerheimin vaiheita keisarillisen Venäjän armeijan upseerina Venäjän ja Japanin Kaukoidässä käymän sodan aikana.

Mantšuria on kaunis kirja. Vavahduttavin on kohtaus, jossa Mannerheimin rakas hevonen menehtyy sodassa. Kerronta toimii ja sitä helpottaa, kun jokaisen luvun alussa on esitelty esiintyvien henkilöiden kasvot ja nimet. Karttojen avulla käydään läpi yleistä Venäjä–Japani sodan (1904–1905) historiaa. Itse Mannerheim kuvataan kunniaa etsivänä ammattiupseerina, jolla on omat Pietarin hovin murheensa. Siis inhimillisesti ja kunnioituksella. Ajankuva on uskottava, sillä Reima Mäkinen teki kertomansa mukaan valtavasti taustatöitä tämän eteen, ja sen kyllä uskoo.

Lasken tekijän Reima Mäkisen Kuvagra-kustantamon pienkustantamoksi, joten Helmet-haaste:
37. Pienkustantamon julkaisu

Robin Hobbin kirjoista summa summarum:

Hyvä fantasia on hyvän dekkarin ohella koukuttavin kirjallisuudenlaji. Hobbin maailmasta tekee kiehtovan hyvät henkilöhahmot ja huolella laadittu maailma. Yleensä juuri  fantasiamaailma ja sen "magian" loogiset ehdot määrittävät, kantaako tarina vai ei. Salamurhaaja FitzUljaasta jaksaa lukea, hän havainnoi ja reagoi kuin aito, elävä ihminen. Samoin hänen kanssaan tekemisissä olevat ihmiset ja olennot ovat moniulotteisia. Poliittinen juonittelu tässä fantasiamaailmassa on hyvin uskottavaa ja monin paikoin raa'an realistista. Kaukana ollaan David Eddingsin pumpuloiduista ratkaisuista.

Ensimmäinen tarina FitzUljaasta, prinssin äpärän lapsuudesta kuninkaanlinnassa ja hänen kasvustaan salamurhaajaksi kuninkaansa palvelukseen on kokonaisuutena toimivin. Ensimmäinen kirja pohjustaa kahta seuraavaa niveltyen niihin luontevasti. Taustaksi kerrottakoon, että Fitz tuodaan lapsena kuninkaan hoviin, jolloin pohditaan pitäisikö tämä potentiaalisena vallantavoittelijana surmata vai ottaa hovin palvelukseen. Fitz päätetään lopulta ottaa salamurhaajakoulutukseen. Samaan aikaan merirosvojen, punalaivojen, hyökkäykset rannikolle alkavat. Nämä tarjoavat kaappaamiensa ihmisten omaisille kaksi vaihtoehtoa: joko nämä lasketaan menemään tai lunnaita vastaan heidät surmataan. Kuten arvata saattaa, ensimmäisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut Ahjon kaupunki kieltäytyy maksamasta ja vangit vapautetaan. Mutta nämä ovat vapautuneina sellaisessa tilassa, että merirosvojen vapauttamia aletaan kutsua ahjotuiksi (mainio suomennos!) ja osa kaupungeista ja kylistä maksaa vapaaehtoisesti lunnaat, koska se on parempi vaihtoehto. Merirosvot, valtataistelu kuninkaan kruunusta ja myytit Ikiaikaisista, jotka hädän tullen ovat tulleet auttamaan kuningaskuntaa kulkevat rinta rinnan kertomuksessa. Fitzin ohella toinen keskushenkilö on Narri, kalpea liki sukupuoleton olento, joka onkin kaikkea muuta kuin narri.

Lordi Kultaisen ensimmäinen osa taas on vähän irrallaan toisesta ja kolmannesta ja kenties kirjasarjan heikoin osa, vaikkakin itsenäisenä kirjana viihdyttävää fantasiaa. Toisessa kirjasarjassa FitzUljas palaa "eläkkeeltä" kuoliaaksi julistettuna auttamaan sukuaan. Merirosvojen kanssa on solmittu hauras rauha, ja sen sinetöimiseksi eli poliittisen avioliiton hintana on jään alle hautautuneen suuren lohikäärmeen surmaaminen kaukana pohjoisilla jäätiköillä. Narrin, Lordi Kultaisen mukaan lohikäärme pitäisi kuitenkin vapauttaa, että liki sukupuuttoon kuolleet olennot palaisivat taas maailmaan.

Kolmannesta sarjasta, jonka viimeinen osa on vielä suomentamatta ja jonka luin siksi englanniksi, kirjoitan myöhemmin.

Keskustelin kaverin kanssa siitä, miksi fantasiassa on aina kolme olentoa: susi, korppi (Narrin ja Näkijän tarussa eli kirjasarjan 3. trilogiassa) ja lohikäärme. Etenkin susi sankarin kumppanina tai kyky muuttua sudeksi ja suden ajatusmaailman kuvaaminen ovat melkein yksi fantasian pakkomielteitä (mm. Belgarionin taru, Game of Thrones). Taru Sormusten Herrassa on Hukkia ja Silmarillionissa suuri susi Carcharoth, ilmeisesti Fenriristä vaikutusta saanut kauhea peto. 

Jostain syystä skandinaavinen viikinkien mytologia on melkein jokaisessa maailmassa taustalla. Takuulla tästä löytyy kirjallisuustutkimusta, mutta en tähän hätään ehdi etsiä osuvia artikkeleita. 

Miltä lista näyttää 3.6.2019:


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 11–20

Lukuhaaste on edennyt hyvin, joskin pääosin sarjakuvien ansiosta.

11. The EC Archives: The Vault of Horror Volume 1

Varsinaisesti törmäsin The Vault of Horror -sarjakuvakokoelmaan Twitterissä seuraamani Comix out of Contex -twiittaajan välityksellä. Aikanaan kauhusarjakuvat (zombie/vampyyri/aave/kannibaali yms.) olivat hyvin suosittu genre, kunnes joutuivat USA:n sarjakuvia rajoittavien säännösten uhreiksi.

The Vault of Horrorin tarinat ovat sangen klassisia kerronnaltaan ja rakenteeltaan, ja monelle on ollut innoittajana H. P. Lovecraft tai Edgar Allan Poe niin pitkälle, että tarinat ovat käytännössä suoria plagiaatteja (mm. "Kylmää ilmaa"). Sinänsä kokoelma on ansiokas ja osa läntisen maailman kulttuurikaanonia kaikessa erikoisuudessaan. Suosittelen lukemaan viihteenä!

12. Sakari Lappi-Seppälä – Haudat Dnjeprin varreilla

Kansikuvaton kirja liittyi varsinaisesti tähän Turun Sanomien kirja-arvosteluun vuodelta 1945:

Turun Sanomat 8.10.1945

Hakaristin ritarien käynnistämä keskustelu suomalaisten SS-miesten teoista on ollut sellainen vaihe suomalaista sotahistoriaa, etten mielelläni työnnä kättäni käynnissä olevaan tehosekoittimeen. Ensinnäkin SS-historian tuntemus ei ole erikoisalaani, toiseksi kukaan ei kaipaa kommenttiani enkä oletakaan kenenkään sellaista kaipaavan, ja kolmanneksi olen André Swanströmin tavoin Atenan kirjailijoita, joten jäävään itseni siitäkin syystä.

Suomalaisessa SS-pataljoonassa palvelleen Lappi-Seppälän teos Haudat Dnjeprin varrella kiinnitti huomioni nimenomaan käydessäni läpi evakkotutkimuksen yhteydessä vanhoja Turun Sanomien vuosikertoja ja huomatessani kirjan pitkähkön arvostelun. Kuten ylläolevasta arvostelusta käy ilmi, SS:n yhteydet sotarikoksiin olivat hyvin suomalaisten tiedossa. Toisaalta, kuten Lappi-Seppälä kertoo, kesällä 1941 SS-miehet luulivat joutuvansa Afrikkaan sotimaan brittejä vastaan! Varsinaista sotarikoksista Lappi-Seppälä kertoo avoimesti ja heti kärkeen, mutta hänen mukaan suomalaiset kieltäytyivät osallistumasta siviilien, etenkin juutalaisten teloituksiin.

Lappi-Seppälä syyttää – osin varmasti aiheellisesti – Unto Parvilahtea (Boman vuoteen 1944) totaaliseksi kansallissosialistiksi. Osin kirjan sävystä on luettavissa rivien välistä tiettyä valtakamppailua SS-pataljoona sisällä. Täysin pureskelematta kirjan sanomaa ei kannata niellä, vaikka se onkin poikkeuksellisen avoimesti ja pian sodan jälkeen kirjoitettu,

Mainittakoon, että Unto Parvilahti luovutettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon ns. Leinon vankina (sisäministeri Yrjö Leino) ja hän selvisi helvetillisistä oloista hengissä ja takaisin Suomeen Stalinin kuoltua. Parvilahden Berijan tarhat on klassikkokuvaus Neuvostoliiton vankileireistä.

Rintamakuvauksena Haudat Dnjeprin varrella on kiinnostavaa luettavaa. Tyylillisesti kuvaus on ehkä jälkiviisasta, mutta kuitenkin pääpiirteissään luotettavaa kerrontaa.

13. Deadpool versus Punisher

Deadpool on kahden elokuvan ja Punisher Netflixin yhden hyvän  (1) ja yhden keskiverron kauden (2) ansiosta tapetilla Marvelin sarjakuvauniversumista. Mitä tapahtuu kun the merc with a mouth kohtaa rikollisten armottoman rankaisijan? Keskiverto sarjakuva.

En edes jaksa selostaa sekavaa juonta. Deadpool pulisee ja Punisher on vakava ja tästä kontrastista pitäisi syntyi jotain. Ei juurikaan synny. Kyllähän tämän osana kaanonia lukee, mutta vain vaivoin. Punisher on tässä yhtälössä likimain turha, tarinankerronta ja käänteet ovat lähes kokonaan Deadpoolin harteilla. Jos tykkösiut Deadpool-elokuvista, tykkäät tästäkin. 

14. Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä

Rehellinen mielipiteeni: todella kökkö Taidevandalismi-klooni, pari kuvaa sai minut ehkä jopa hymähtämään.

15 .Batman, Volume 3: I Am Bane

Sattumanvarainen Batman-poiminta kirjastosta, ihan OK vaikka en tämän kaanonin kohtaan ole perehtynytkään.

16.–17. Boku no Hero Academia 1–2

Arvostelut täällä. Kyllä nämä lukemisen arvoisia ovat!

18. Robert Jordan – Hopeinen nuoli (Ajan pyörä 11)

Ajan pyörä jatkuu! Tämä osa oli taas vähän väliinputoaja, en edes ollut varma oliko kansi johonkin Scifi-aavikkoplaneettaan liittyvä kuva vai mitä ihmettä. Tämä ei ole Ajan pyörän kohokohtia vaan hidasta rakentamista tulevaan, joten en kirjoita sen enempää tästä.

19. Batman/Aliens

Batman vastaan scifi-hirmujen klassikko alien! Mikä voi mennä vikaan? No, kaikki.

Koska olen lukenut Aliens sekä Alien vs. Predator omnibusit tiesin,  mitä tavanomaisessa Alien-tarinassa esiintyy. Tässä oli kaikki kliseet; avaruusalus haaksirikkoutuu: tsek. Ryhmä ihmisiä lähetetään tutkimaan sitä: tsek. Ihmetellään kummia aukkoja löydettyjen ruumiiden rintakehissä: tsek. Ensimmäinen yllärikohtaaminen, ensimmäinen uhri: tsek. Ihmiset napsitaan yksi kerrallaan: tsek. Sankari tietää mitä tekee ja varoittaa muita mutta ei tule kuulluksi: tsek. Yksi ihmisryhmän jäsenistä osoittautuu ahneeksi paskiakseksi ja pettää muut rahan toivossa ja kuvittelee kesyttävänsä alienit: tsek. Petturi saa ansionsa mukaan: tsek. Sankari selviytyy yksinään lahdattuaan alienit ja näiden pesän: tsek.

Eli ei mitään originaalia tai ihmeellistä.

Helmet-haaste:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

20. Hannu Rajamaa - Kesämaa

Tämä on yksi erikoisimpia lukemiani kirjoja. Periaatteessa kyseessä on vanha kunnon vakoojatarina, mutta tämä sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan 1930-luvulle. Espanjan sisällissota riehuu kiivaimmillaan ja Neuvostoliitto on voimissaan – ja siinä onkin keskeiset linkit meidän historiaamme. 

Rajaniemen mielikuvituksekkaassa maailmassa kuolleet nimittäin jatkavat Iso-Britanniassa olemassaoloaan Kesämaassa, joka keksittiin 1800-luvulla. Keskeisillä virkamiehillä – ja tietty kuninkaallisilla – on kuoltuaan matkalippu, jolla he pääsevät jatkamaan palvelustaan tuonpuoleisessa. Vastaavasti Neuvostoliitolla on valtava tuonpuoleinen yhteinen todellisuus, jonka perustana on itse edesmenneen Leninin tajunta.

Kirjassa on valtava määrä nerokkaasti keksittyjä ilmiöitä, jotka linkittyvät fysiikkaan, Iso-Britannian historiaan, todellisiin ja kuvitteellisiin vakoojatapauksiin ja no, vaikka mihin. Onkin outoa, että maailma on samalla harvinaisen ehjä ja loogisesti lomittuva, samalla aikaa todella erilainen ja outo. Paljon asioita annetaan lukijalle pääteltäväksi muutamasta sivuhuomautuksesta, ja minulle tämä oli mitä ilahduttavin kokemus! Tuonpuoleisen logiikka ja historia paljastetaan kerros kerrokselta ja samalla juoni syvenee ja mutkistuu, joskin helposti seurattavana.

Yksi kiehtovimmista kirjoista, joita olen lukenut, ja tähän mennessä vuoden kiinnostavin kirja.

Helmet-haaste (tässä tuleekin monta!):

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema (Taustalla tuonpuoleinen Lontoo)
31. Kirjassa kuljetaan metrolla (muistaakseni!)

Miltä lista näyttää 14.2.2019:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 1–10

Vuodelle 2019 on sitten rutosti lukuhaastetta. Goodreadsissa tavoitteeni on 90 kirjaa ja lisäksi olen päättänyt osallistua Helmet-lukuhaasteeseen. Etenkin Helmet on hankala, mutta olen päättänyt, että voin kuitata yhdellä kirjalla useamman haasteen kohdan mutta listaan lopuksi, kuinka monta kohtaa tietty kohta täyttyi.

Olen päättänyt päivittää blogiin lukuhaasteen etenemistä aina 10 kirjaa luettuani. Tässä siis ensimmäiset kymmenen:

#1 Robert Jordan: Lohikäärme herää (Ajan pyörä #8)

Otin viime vuonna iltalukemisiksi Robert Jordanin kuuluisan Ajan Pyörä -sarjan, ja hyvää fantasiaahan tuo on. Lukuhaasteen täyttämistä nopeuttaa se, että Suomessa Karisto jakoi kirjat useaan osaan. Kariston painosten kannet ovat kyllä jostain fantasia stock image -tietokannasta...

Ajan pyörä on viihdyttävää fantasiaa. Ainakaan vielä ei ole ilmestynyt jumitusvaihe, josta sarjaa lukeneet tuttavat ovat minua varoitelleet. Jordanin fantasiassa naisilla on poikkeuksellisen vahva asema: kolmea päähenkilömiestä kohden on useampi todella vahva nainen.

Koska tämän lukuhaasteen yhteydessä tullee luetuksi useampikin Ajan pyörä, kohdistuu Helmet-haaste vaihtelevuudeltaan lähinnä kansikuviin.

Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia (Tel'aran'rhiodissa vilistetään jatkuvasti!)

#2 Kiira Korpi & Jere Nurminen: Kiira - Ehjäksi Särkynyt

Tämä oli kirja, jonka parempi puolisko halusi lukea mutta koska minulla oli paremmin aikaa noutaa se kirjastosta, tein varauksen. Taisin olla sijalla 179 tehdessäni varauksen... kun kerran oli niin suuri vaiva, päätin itsekin lukea.

Kirja oli todella mielenkiintoiseksi toimitettu ja erittäin hyvin kirjoitettu. Vaikka en jääurheilua lainkaan seuraa, olin vahvasti "hengessä mukana" lukiessani kirjaa. Kirja on erinomainen osoitus huippu-uran mukanaan tuomista vaikeuksista, jotka iskevät niin kehoon kuin sieluun. Tämä tekee kirjasta erittäin arvokkaan luettavan ja muistuttaa taas kerran, että vaikka päällepäin näyttää siltä että kaikki on hyvin ja menestyksekkäästi, voi kärsimys olla todellisuudessa suunnatonta.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue (urheilijaelämäkerrat)

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

#3 Steven Grant: Punisher Epic Collection: Circle Of Blood (The Punisher (1987-1995) Book 2)

Turun Sarjakuvakauppa mainosti tätä Twitterissä ja halusin lukea sarjakuvia. Ei sen kummempaa valintamekaniikkaa. Ihan viihdyttäviähän nuo sarjikset olivat, ei mitään mestariteoksia mutta omalla tavallaan hyvää sarjakuvaa. Osa yksittäisistä kuvista on huvittavan kökköjä.

Helmet-haasteen kohdat:

Ei

#4 Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country

Evakot ruotsinkielisissä kunnissa -hankkeeseen liittyvä kirja. Mielenkiintoisia artikkeleita ja kertomuksia hyvin toimitetussa paketissa.

Helmet-haasteen kohdat:

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

#5 Robert Jordan: Kultasilmä

Ajan Pyörän 9 osassa taistellaan Kaksvirroilla! Tätä Perrinin "paluuta alkuun" lukuun ottamatta ei mitenkään kummallisempi fantasiakirja, ihan viihdyttävä eikä kansi taaskaan liity mitenkään itse kirjaan.

Helmet-haasteen kohdat:



29. Kirjassa nähdään unia

#6 Glen Cook: A Cruel Wind (Dread Empire, #1-3)

Tämä on ollut ikuisuusprojekti. A Cruel Wind tuli hankittua Mustan Komppanian aiheuttaman Glen Cook -fanituksen myötä, mutta Chronicle of the Dread Empire ei temmannut samalla tavalla mukaansa. Cookin hienoa henkilökuvausta ja juonittelua on mukana, mutta juoni on sekavampi ja hyppivämpi kuin Musta Komppania. Toisaalta taistelukuvaukset ovat hyvin kiinnostavia ja uskottavia.

Varsinaisesti tässä niteessä on kolme kirjaa: A Shadow of All Night Falling, October's Baby ja All Darkness Met. Kaksi viimeistä muodostavat kiinteämmän kokonaisuuden kun taas A Shadow of All Night Falling on niiden epilogi. Ensimmäisen osan päähenkilö on Vartlokkur, mahtava velho, imperiumien ravistelija. Hänen teoistaan kostaakseen äitinsä kuolema ja muuttaakseen maailmaa alkavat vuolaat kerronnan virrat, joihin punoutuu monia hahmoja: sotilaita, velhoja, poliitikkoja, salamurhaajia, yliluonnollisia otuksia ja palkkasotureita.

Dread Empire on ihan luettavaa fantasiaa, jossa näkyvät Glen Cookin kerronnan vahvimmat puolet, mutta siinä on vähän liikaa "hälyä".

Helmet-haasteen kohdat:

17. Kirjassa on kaksoset

#7 Judith Kerr: Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin

Kirja joka tuli jossain vaiheessa puheeksi ja pitihän se lainata. Juutalainen Judith Kerr kirjoittaa käytännössä perheensä paosta Berliinistä 1930-luvulla natsien tultua valtaan ja matkasta Sveitsiin, Pariisiin ja Lontooseen. Lapsen näkökulma kaaostuvaan maailmaan ja vieraisiin kulttuureihin sopeutumiseen on hyvin kuvattu. Kuten aina, kirja on pelottavan ajankohtainen.

Ainoastaan kirjasarjan ensimmäinen osa on suomennettu, eikä kahta jälkimmäistä näköjään saa lainkaan Suomen kirjastoista.

Helmet-haasteen kohdat:

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

#8 Juha Valste: Neandertalinihminen - kadonnut lajitoveri

On kirjoja, jotka luetaan oman itsensä sivistämiseksi. Neandertalilaisista on paljon puhetta, joten ajattelin lukaista tämän Juha Valsteen kirjan. Kirja oli nopealukuinen eli sujuvasti kirjoitettu, mutta paljon, paljon samoja asioita toistava. Opin kyllä paljon uutta ihmislajin ja Neandertalin-ihmisen historiasta ja kirjassa oli kiitettävän paljon kriittistä sävyä joitakin tutkijoita kohtaan.

Susiluola-keskustelu referoidaan sukkelasti, etenkin, kun kyseessä on yksi suomalaisen arkeologian historian rumimpia ja "verisimpiä" vaiheita. Odotan aiheesta kirjoitettua paljastuskirjaa, mutta pitää kai odottaa parinkin kollegan nekrologia, ennen kuin tutkijoilla riittää rohkeutta puuttua aiheeseen.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot ?????

#9 Robert Jordan: Taivaan tulet

Taas: oudolla kannella ei ole mitään tekemistä itse kirjan sisällön kanssa. Perus Ajan pyörää.



Helmet-haasteen kohdat:

29. Kirjassa nähdään unia

#10 Vesa Vares: Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939

Ainoa viisi tähteä minulta toistaiseksi tänä vuonna saanut teos. Vesa Vareksen valtavaan materiaaliin nojaava kirja Suomen ja Saksan suhteista sisällissodan jälkinäytöksissä ja maailmansotien välillä pitäisi määrätä jokaiselle lukiolaiselle kurssikirjaksi, niin paljon myyttejä ja hokemia tämä teos purkaa ja kumoaa. Tuskittelin jo aiemminkin, että Suomen 1920–1930-lukuja käsittelevä tietokirjallisuus on vähäistä. Tämä paikkaa pulaa suuresti.

Lähdekritiikki on loistavaa, pohdinta monipuolista ja ennen kaikkea kirjoitustyyli on sujuvaa ja mukaansatempaavaa: kirjaa haukkasi kerralla 50 sivua huomaamattaan, vaikka esimerkiksi alaluvun "Kolmas valtakuta suomalaisissa poliisilehdissä" voisi kuvitella kuolettavan tylsäksi tieteelliseen aikakauskirjaan haudattavaksi artikkeliksi, mutta Vares tekee siitäkin kiinnostavaa luettavaa.

Käytännössä joissakin piireissä edelleen jossain määrin vaalittu myytti siitä, että "Suomen saksalaissuuntautuneisuus" maailmansotien välillä suorastaan pakotti Neuvostoliiton hyökkäämään 1939 tulee niin totaalisesti ja perusteellisesti teilatuksi, että ihme jos siihen vielä vedotaan.

Helmet-haasteen kohdat:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

Miltä lista näyttää 14.2.2019:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

4. Kirjailijan ainoa teos

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

6. Rakkausromaani

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

17. Kirjassa on kaksoset

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

19. Et pidä kirjan nimestä

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

23. Kirjan nimessä on jokin maa

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja

28. Kirjan kannessa on kuu

29. Kirjassa nähdään unia

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

32. Kirjan nimessä on ammatti

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin

37. Pienkustantamon julkaisu

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

44. Kirja kertoo Berliinistä

45. Kirjan nimessä on kieltosana

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö

47. Kirjassa on alle 100 sivua

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Gogolia ja Jonassonia, huumorikirjoja joulunaikaan

Joululoma on ohi ja pitkä ja kolhuinen matka Turkuun on takana. Sain joululahjaksi poikkeuksellisen paljon kirjoja, joten matkalaukussa riitti raahaamista. Joululomakirjaksi valikoitui appivanhempien kirjahyllystä Gogolin Kuolleet sielut. Se ei jostain syystä uponnut minuun niin tehokkaasti kuin muut venäläiset klassikot. Mainioita henkilökuvauksia kirjassa kyllä riitti ja ihmisyyden tutkimuksena teos olikin mielenkiintoinen mutta jotenkin odotin kirjalta enemmän.

Venäläisessä kirjallisuudessa on aina kiehtonut klassikkokirjailijoiden ilmiömäinen taito luoda karikatyyrejä ja yhdellä virkkeellä kertoa henkilöstä kaikki olennainen syvällisesti, tarkasti ja tunnistettavasti. Gogolkin hallitsee tämän taidon erinomaisesti. Kuolleiden sielujen "ohuus" liittyykin ehkä enemmän tarinaan ja siihen, että kuolleiden sielujen ostamisen arkoitus on vähän liian helposti arvattavissa ja kirjan mittaan odottaa, että niillä olisi suurempi tarkoitus kuin yksinkertainen taloudellinen huijaus.

Ennen lomalle lähtöä luin kirjastosta lainaamani Jonas Jonassonin (Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi) uutuusteoksen Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä. Taas kerran Jonasson kopioi Arto Paasilinnan tarinankuljetuksen ja heittää noppaa ruotsalaisista paikkakunnista, joissa päähenkilöt voisivat pistäytyä. Satavuotias oli jokseenkin lystikäs kirja Paasilinna-klooniksi mutta sitä seurannut Lukutaidoton joka osasi laskea laski pääasiassa vain tasoa, mutta siinä oli vielä joitakin hyviä ideoita. Murhaaja-Anders ei naurattanut ääneen kertaakaan eikä saanut edes hymähtelemään. Juoni on simppeli, mikä ei ole missään tapauksessa paha asia: kaksi huijaria yrittää rahastaa ensin murhatöillä ja sitten uskonnolla käyttäen yksinkertaista, nimensä veroista Murhaaja-Andersia välikappaleenaan. Hahmot jäävät edellisiä kirjoja tylsemmiksi, yksiulotteisemmaksi ja yksinkertaisemmiksi, vaikka koko tarinan pitäisi perustua näiden varaan.

Taasen katsaus luettuihin kirjoihin

Tällä kertaa suuri määrä aikaani on mennyt kieltolakiin liittyvän kirjallisuuden läpikäymiseen. Aihe on mielenkiintoinen ja sitä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta mutta yllättävää on, että kunnollinen yleisesitys asiasta puuttuu edelleen lähes täydellisesti. Aiheesta pitäisi kirjoittaa ainakin 1500 sivun opus, jossa käytäisiin kunnolla läpi kieltolain vaiheet, synty ja seuraukset laajan vertailun ja käytäisiin etenkin myytit läpi oikein urakalla.

Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva (2015)

Aloitin kieltolakiin tutustumisen kaunokirjallisuudesta, sillä Mikko Porvalin uusi "Carelia Noiriksi" luokiteltu Sinisen kuoleman kuva käsittelee kieltolakiaikaa Viipurissa ja Karjalan kannaksella. 

Tämä teos oli jostain syystä parhaimmillaan keskiosassa. Alku kangerteli ja loppu "töksähti" mutta tarina kuitenkin kulki hyvin. Kirja on mainiota ajankuvaa mutta minua jäi kaivelemaan se seikka, että ainoat karjalan murretta puhuvat viipurilaiset olivat katulapsia. Aikuisilta ei edes aseella uhatessa katoa hallittu kirjakielisyys! Viipurin Porvali esittää hyvin, mutta mikäli havaitsin oikein hän käyttää Viipurin linnan ohittavasta sillasta nimitystä Linnasilta: aikalaiset puhuivat siitä ainakin Karjala-lehden perusteella Turun siltana. Mutta nämä ovat minimaalisen pieniä rikkeitä, kokonaisuutena Viipuri tulee hyvin ja tunteella esille.

Kirja on siinä mielessä mielenkiintoinen poikkeus valtavirrassa, että hypernerokkaiden tai särmäkkäiden rikollisten sijaan painopiste on etsiväkaksikossa. "Suurta konnaa" ei - näin juonipaljastuksena - ole vaan rikolliset ovat tavallisia, mikä tuo kirjaan realistisuutta. Porvalin sankarit on luotu hyvin, vaikka ovat hieman liian moderneja ajankuvaan nähden. Viipurin tullikamarinkin kertomuksista tosin löytyy 1920-luvun lopulta tapauksia, joissa rikostutkinta tehtiin ajoneuvon jättämiä renkaanjälkiä myöten niin tarkasti, ettei Porvali ole päähenkilöidensä metodeissa hakoteillä, hieman vain aikaa edellä. Varsinaisista anakronismeista ei voi puhua. Samalla kirja onkin äärettömän kiehtova katsaus aikansa rikos- ja rikospaikkatutkimukseen. Esimerkiksi sormenjälkien kelpaamattomuus todistusaineistona tuona aikana tuodaan hyvin esille.

Reijo Ahtokari: Pirtua, pirtua - Kieltolaki Suomessa 1.6.1919 - 5.4.1932 (1972)

Myönnetään: kirja on äärimmäisen viihdyttävä ja lennokkaasti kirjoitettu. Se on myös siinä mielessä harvinainen, että Ahtokari käsittelee myös Viipuria esimerkein kun tuoreemmat kuvaukset kieltolaista keskittyvät vain ja ainoastaan Helsinkiin.

Kirjassa on se suuri kirous, että se on varmasti ollut osaltaan ainoana yleisesityksenä aiheesta olennaisesti luomassa ja toistamassa kieltolain keskeisiä myyttejä.

Raimo Pullat: Itämeren rutto - Pirtun salakuljetusta vuosina 1919-1939 (1993)

Hyvä ja tiivis esitys kieltolaista virolaisen salakuljetuksen kannalta. Teos osoittaa hyvin, että "virolaisen spriin" merkitystä on liioiteltu kieltolakikirjallisuudessa suuresti, pääasiassa Maalaisliiton aikalaispropagandassa. Spriin suurtuottaja- ja tuojamaata Saksaa kun ei uskallettu kritisoida. Itse havaitsin tämän germaanivaikutuksen käydessäni läpi Viipurin raastuvanoikeuden tullitakavarikkoasiakirjoja: vuoden 1925 jälkeen melkein kaikki takavarikoitu sprii oli saksalaista.

Pertti Kolari & Juha Varis: Höyryautosta puukaasuun. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita (2007)

Tutkiessani autojen osuutta Viipurin spriin salakuljetuksessa minua alkoi tökkiä, ettei mistään löytynyt kunnon tilastoa Viipurin autokannasta. Mitä miellyttävin yllätys kohtasi minua, kun kävin läpi Vaski-kirjaston kokoelmia hakusanoilla autot ja rajaamalla aiheeksi historian sekä Turun pääkirjaston kokoelmat sain melkein heti tämän mitä täydellisimmän täysosuman!

Kirja on käytännössä hyvin tehty ja kuvitettu luettelo Viipurin lääniin rekisteröidyistä autoista. Luettelon laatimisessa on ollut tolkuttoman suuri työ, mutta se on tehty viimeisen päälle ja kun kirja on kuvitettu hyvin ja mukana on mielenkiintoisia tarinoita, on lopputulos loistava ja hatunnoston arvoinen. Valitettavasti kieltolakivuoden 1926 tilasto puuttuu, mutta siitä ei voi tekijöitä moittia kun muiden vuosien luvut muuttuvat ja vieläpä eriteltynä autolajeittain sekä kaupungeissa ja maaseudulla rekisteröityihin autoihin. Kun heti alussa vielä huomautetaan lähdekritiikistä tilastojen suhteen, on syntynyt mallikelpoinen tutkimus.

Kari Kallonen: Algoth Niska - salakuljettajien kuningas (2000)

Viihdyttävä kirja Algoth Niskasta, joskin kohteen "ihailu" paistaa läpi. Kannattaa lukea seikkailukirjallisuutena eikä historiakirjana.

Jaakko Hämeen-Anttila & Venla Rossi: Nälästä nautintoihin: Ruoan tarina (2015)

Hyllyssäni ei ole laisinkaan Hämeen-Anttilan teoksia ja Tuhannen ja yhden yön tarinanikin ovat minulla loistokkaassa kuuden niteen painoksena Kaija Rainerlan suomennoksena (1968). Hämeen-Anttilan huumekirjakin Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria kiinnostaisi lukea, mutta arvostelut ovat olleet sen suhteen vähän niin ja näin. Perusteellinen Nälästä nautintoihin -arvostelu julkaistiin Agricolassa vastikään.

Kirja on suunnattu laajalle yleisölle. Kieli on poikkeuksellisen siistiä ja viimeisteltyä, kehuni oikolukijalle. En muista milloin viimeksi olen nähnyt tällaista kirjallista suoritusta. Kirja on myös nopealukuinen ja ilahduttavasti vaikeaselkoisten sivistyssanojen sijaan on käytetty kunnollista suomen kieltä.

Jotenkin vierastin kirjan käsittelyä. Aina kahden kappaleen välein odotin pomppaako jostain kyltti jossa lukee "FUN FACT!" tai "DID YOU KNOW?!". Montaa asioista en toki tiennyt, olenhan sodankäynnin tutkija enkä ruoan, mutta pidemmän päälle osa setvityksistä kävi ärsyttämään. Samalla teksti alkoi poukkoilla. Kirjallisuuden käyttö lähteenä ruokakuvauksissa oli toki hyvä asia, mutta siinä taas kävi tökkimään Hämeen-Anttilan kotikirjaston päälleliimaaminen. Tunnustan, että valtaosaa kirjoista en ollut lukenutkaan ja epäilen, onko kirjan kohdeyleisöstä ylipäätään kukaan. Kirjallisina vinkkeinä kirja on asiansa ajava, joskaan ainuttakaan kirjaa ei tehnyt mieli lukea lainausten ja kuvausten perusteella! Valitussa kirjallisuudessa on omia painopisteitä, luonnollisesti, ja voi vain kirjoittaa siitä mitä on lukenut. Tuntuu kuitenkin siltä, että varsinaisesti tätä kirjaa varten ei luettu erikseen mitään. Hämeen-Anttilan panos tässä on suorastaan päälleliimattu. Kaunokirjallisessa puolessa jäin esimerkiksi nälkää käsittelevän luvun suhteen kaipaamaan Hertta Müllerin mestarillista ja sadunomaista kuvausta nälästä vatsassa piikkinsä ulos työntävänä siilinä teoksessa Ihminen on iso Fasaani (Keltainen Kirjaston 2009 julkaisemassa versiossa s. 88-90).

Ruokaa käsitteleviä tilastollisia tutkimuksia julkaistaan ainakin tusina joka päivä, joten niitä sopivasti lainaamalla saa kyllä mitä vain todistetuksi toteen. Klassikkoesimerkki ovat kananmunat, jotka kolmen tai viiden vuoden välein julkaistavissa tutkimuksissa joko suositellaan jättämään kokonaan pois tai joita kehotetaan syömään kaksinverroin enemmän. Alkoholia ja sokeriteollisuutta käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu vastikään. Ruokaa ja ruokailua koskeviin tutkimuksiin pitäisi suhtautua mitä lähdekriittisimmin. Klassikko tästä löytyy arkeologiasta ja kuuluisasta Arizonan Tucsonissa toteutetusta jäteprojektista, jossa tutkittiin kulutusta asukkaiden roskien perusteella ja tietoja verrattiin haastattelututkimuksiin. Etenkin alkoholin kulutus oli huomattavasti suurempaa tyhjien kaljatölkkien perusteella kuin haastateltavien vastausten perusteella: luotettavimmat tiedot kulutuksesta saatiin taloudesta niiltä, jotka eivät juoneet lainkaan. Kaikkein kiehtovin lopputulos oli mielestäni kuitenkin se, että lihan kulutus kasvoi kun ihmiset yrittivät vältellä sitä uusien ravintosuositusten perusteella! Kuluttajat eivät enää ostaneet kyljyksiä tai muita vastaavia tuotteita vaan makkaroita, salameja yms. joissa on suhteessa enemmän lihaa. Ihmiset tosissaan kuvittelivat syövänsä vähemmän lihaa näillä valinnoilla. Arkeologinen tulkinta asiasta menisi Tucsonista kirjoittaneiden mukaan todella metsään: jos vastaava olisi tapahtunut esihistoriassa olisivat arkeologit arvelleet, että ihmiset rationaalisesti siirtyivät enemmän energiaa tiivistetyssä muodossa sisältävän ravinnonlähteen pariin hyläten suhteessa niukemman lähteen.

Muina puutteina kirja on Suomen suhteen lähes täysin Helsinkikeskeinen. Turussa Vähätorin varrella on  ravintola Panini, jonka näyteikkunassa on saviruukkujen palasia ja teksti, jonka mukaan paikalla on "jo satoja vuosia sitten ollut ravintola: nämä löytyneet sirpaleet todistavat sen". On hyvä, että kirjassa toistetaan tietyt asiat useaan otteeseen mutta vähän liian usein todetaan esimerkiksi että Iso-Britannia ja Venäjä ovat teenjuontimaita. Leipätekstissä kävivät myös tympimään toistuvat seksiä ja ruokaa yhdistävät kappaleet. Herkun sijaan kirja muistuttaa pullamössöä jossa on runsaasti sattumia. GoodReadsissa pinnistelin, antaisinko tälle kaksi vai kolme tähteä. Päädyin antamaan kaksi koska arviona se om "It was ok", vaikkakin kirjassa oli myös paljon puolia joista pidin. Suosittelen perusteoksena ruoan historiasta.

Kummallista kyllä, tämä on yksi harvoja kertoja kun ruokaa käsittelevää teosta lukiessa itselleni ei tullut lainkaan nälkä. Poistuin aikoinaan esimerkiksi Euroopan esihistoriaa käsitteleviltä luennoilta pohjattoman nälkäisenä pelkästään kuultuani, miten paljon alkuhärkiä syötiin ja millaisia ruoanlaiton jälkiä asumispaikoilta on löytynyt.

Nyt sanon rumasti: ilmeisesti Jaakko Hämeen-Anttila on kyllästynyt olemaan Suomen akateemisen maailman islam-asioiden automaattivastaaja, joten nyt hän on ryhtynyt laajentamaan osaamisalaansa kotikirjastonsa pohjalta. Pitänee lukea vielä Trippi ihmemaahan: huumeiden kulttuurihistoria jotta voin haukkumisen sijasta purrakin tai tietenkin muuttaa mieltäni, millainen kirja sitten onkaan.

Hieman piikkiä kulttuurihistorijoitsijoiden suuntaan, koska ilkimys

Luokittelen Nälän ja nautinnon kulttuurihistoriaan, joka on yksi vähiten arvostamani historiantutkimuksen aloista. Tästä hieman taustatietoja lukijalle. Yhtenä syynä inhooni ovat opinnot Turun yliopistossa, jossa historian perusopintoihin kuului tietty kulttuurihistorian dominanssi, olihan rehtori Virtanen kulttuurihistorioitsija. Kymmenien tuttujeni ja ystävieni perusopinnot jäivät suorittamatta tai pitkittyivät vuosikausilla siitä syystä, että pakettiin kuului 2 opintopisteen essee jossa kaikki aiheet - niitä oli kymmeniä - olivat enemmän tai vähemmän perseestä. Itse suoritin sen hampaat irvessä, aiheena katuvalojen rikkominen osana eurooppalaisia kaupunkimellakoita.

Osasyynä kulttuurihistorian dominanssiin oli muiden kulttuurin tutkimusten aiheiden ahdinko. Etenkin kansatiede oli hylännyt omia perinteisiä aiheitaan ja kulttuurihistorioitsijat kahmivat niitä itselleen esittäen  esimerkiksi uutena ja mitä ihmeellisimpänä huomiona, että menneisyydestä ja historiallisista tiedoista saa uutta tietoa esimerkiksi haastattelemalla ihmisiä! Vau! V*ttuilin aiheesta aikoinani raskaasti. 

Etenkin arkeologiasta loikkasi suuri määrä väkeä (PETTURIT!) kulttuurihistoriaan, mutta myös toiseen suuntaan muutti muutama opiskelija. Keskimäärin jos halusi tutkia jotain aihetta mahdollisimman laveasti loikkasi kulttuurihistoriaan, mutta heti kun aihe tarkentui opiskelija loikkasi toiseen oppiaineeseen. Kulttuurihistoria on "anything goes" oppiaine, jossa tehdään jokaista hyvää tutkimusta kohden viisikymmentä enemmän tai vähemmän sutta. Toki muuallakin tehdään karmeaa tutkimusta, mutta kulttuurihistoriassa laveutta yritetään perustella monipuolisuudella ja tarkkuudella vaikka monesti suuhun jää maku siitä, että lähteitä valikoivasti käyttämällä mitä vain saa perustelluksi ja todistetuksi. Arkeologiassa vastaavaa harrastetaan yleensä ottamalla käyttöön linqvistiikka ja nimistötutkimus heti kun arkeologiset lähteet loppuvat tai uupuvat.

Lukemisia

Tämän vuoden lukuhaaste etenee hyvin, koska tänä vuonna lasken sarjakuvatkin mukaan. En tosin seuraa sitä aktiivisesti täällä blogissa, mutta tässä muutamia poimintoja:

Musta Komppania

Pistäydyin AdLibrisistä ostamassa jatko-osat Glen Cookin Black Company -fantasiasarjaan. Toinen kirjaomnibus, Book of the South (kirjat 4 - 6) tuli luettua lyhyessä rysäyksessä, sillä ne olivat kerta kaikkiaan liian koukuttavaa luettavaa. Cookin kieli on rikasta ja helposti seurattavaa sekä kirjasarjan henkilökaarti on erinomainen, välttäen kaikki kliseet. Cookin kyky pyörittää tarinaa on kerrassaan verraton, hän samalla paljastaa ja salaa lukijalta nerokkaasti juonen kulkua saaden aikaan "vielä yksi luku" -vaikutuksen.

Kirjan sotilasmaailma, poliittinen manipulointi ja jopa taikavoimien käyttö on uskottavaa. En tiedä mitä Cook on lukenut taustalukemisiksi mutta realismin ja fantasian yhdistelmä kirjasarjassa on saumaton.

Mustan komppanian toinen osa Varjot pitenevät (Vaskikirjojen julkaisu) on suomennettu tammikuussa ja englanninkielisen lukeneena voin suositella. Kipinkapin kirjakauppaan siitä! Kesä jatkuu vielä!

Seagalogy

Sain kaverilta arkeologien keskiviikkoklubista (joka koontuu joka toinen keskiviikko keskustelemaan ja esittelemään kirjoja) nimimerkki Vernin kirjoittaman tiukan analyysin Steven Seagal elokuvista, nimeltään Seagalogy. Luin kirjaa ääneen toistuvasti nauraen. Vern on pirullisen hyvä kirjoittaja ja hänen elokuvakatsauksensa ovat nerokkaita.

Seagalogy analysoi keskeisiä elementtejä näyttelijä, mättömies Steven Seagalin elokuvista ja vähän muustakin. Seagalin leffat ovat omassa luokassaan B-leffasarjassa, ja kirjan jälkeen niistä nauttii todennäköisesti entistä enemmän. Eiväthän Seagalin leffat ole taideteoksia tai käsikirjoituksen sun muun riemuparaateja mutta hitto vie, ne viihdyttävät. Humanistikaan ei voi elää pelkällä kaviaarilla.

Kiinnostavana havaintona Seagal-leffat ennakoivat lukuisia ilmiöitä jotka tulivat puheenaiheeksi vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi legendaarinen On Deadly Ground (1994) ennakoi ympäristöonnettomuuksia ja vaikeuksia siihen aikaan, kun Vihreät olivat vasta muutama homeesta vihertynyt ex-kommunisti ryhmittyneenä Soininvaaran ympärille.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Se on paitsi syvällisten ja analyyttisten mutta myös verratonta huumoria ja kieltä osoittavien elokuvakatsausten raskassarjalainen.

Hugleigur Dagssonin piirrokset

Lainasin neljä kirjaa kirjastosta jotka luin hujauksessa. Olen mielenvikaisen ja sysimustan huumorin ystävä ja suuri osa tämän herran jutuista sai minut nauramaan ääneen. Piirrostyyli sopii hyvin tylyihin vitseihin ja toisaalta lukuisat vitseistä pistävät ajattelemaan. 

Esimerkiksi yhdessä Dagssonin sarjakuvassa on saksalainen vanhainkoti, jossa dementoituneet vanhukset kuljevat edestakaisin hokien "Heil hitler". Vitsin konteksi on rankka, huomioon ottaen että moni hyväksyy selityksen "tavallinen kansa ei tiennyt". Keskustelin vuosia sitten folkloristi Anne Heimon kanssa tästä ilmiöstä ja hän muisteli aiheesta tuoretta teosta, jossa saksalaisen suvun lapsenlapset selittivät, että heidän isovanhempansa pelastivat juutalaisia sodan aikana. Tämä siitä huolimatta, että isovanhemmat olivat selvästi ja todistettavasti vannoutuneita natseja ja ilmeisesti myös ilmiantoivat juutalaisia. Jälkeläiset vain halusivat kertoa omista juuristaan tarinaa, jonka halusivat uskoa. Samoin julmalla tavalla huvitti tositarina saksalaisesta dementoituneesta mummelista, joka tuijotti vanhainkodissa hämmästyneenä mustaa hoitajatarta ja tuumi ääneen "Minä luulin että me kaasutimme nuo kaikki!" Musta huumori uppoaa sitä paremmin, mitä suurempi on joko yhteneväisyys tai kontrasti todellisuuteen.

Mukana on myös runsaasti ruumiineritteisiin liittyviä juttuja, mutta niistä tykkääminen "on makuasia sano koira kun pallejaan nuoli."

Terry Pratchett & Stephen Baxter, Pitkä maa

Olen nyt lukenut neljä osaa kaksikon kirjasarjasta ja loppupuolella alkoi hieman tympiä, vaikka hyviähän kirjat silti olivat. Niiden resepti on yksinkertainen: otetaan kaikki viimeisen 15 vuoden aikana julkaistut Tieteen Kuvalehden artikkelit, jotka käsittelevät ihmiskunnan ja teknologian tulevaisuutta ja ympätään ne yhteen. Lisätään mausteeksi lukematon määrä maapalloja, joilla jokainen visio voi toteutua ja kirjoitettavaa riittää vaikka kymmeneen kirjaan. Kirjoitettavaa on niin paljon, että esimerkiksi kirjasarjan toinen ja kolmas tuntuvat loppuratkaisuiltaan suorastaan turboahdetuilta ja pikakelatuilta. Etenkin toinen osa tökki, Mars-seikkailu eli kolmas osa oli viihdyttävä [kenties sarjan paras], Long Utopia eli neljäs osa taas tympi. Pratchettin ja Baxterin Utopiaan luoma messiashahmo oli jokseenkin ärsyttävä veto. Edesmenneen Pratchettin Kiekkomaailman herkullisia henkilöhahmoja jäi kaipaamaan Pitkää Maata lukiessa. Esimerkiksi kun Kiekkomaailmassa Terry kuvasi erästä kreiviä suurin piirtein toteamalla "Varo ihmisiä, jotka ajattelevat kursiivissa" jokainen ajatteleva ihminen tietää, millaisia ihmisiä hän tarkoitti. Häkellyttävän moni näistä pyrkii professoriksi, koska toisin kuin muut he ajattelevat.

100 kirjaa - osa 8 eli LUETTU elikkä SE OLI SIINÄ!

Joulun alla sain toteutetuksi tuon sadan kirjan tavoitteen, ja olen jo mennyt ylikin: sain kuluneen vuoden aikana luettua 103 kirjaa. Tässä siis viimeiset 20. Osasta on sen verta aikaa, etten muista tarkemmin kirjaa kuin hyvä/huono akselilla.

# 80 Kerttula, Antti. Talvisodan summa 1939 - 1940. Kustaa Ala-Kailan muistelmat.

Huonosti toimitettu ja toteutettu teos. Malliesimerkki siitä, miksi sotahistoriallisten kirjojen tekemiseen tarvitaan muutakin kuin intoa. Ari Raunion teoksen karttojen käyttö sellaisenaan hipoo tekijänoikeusrikkomuksia.

# 81 Hämäläinen, Valde. Rivimiehenä talvisodan Summassa.

Täysin päinvastainen edelliseen verrattuna: erinomainen teos panssarintorjunnasta talvisodassa.

# 82 Lang, Maaria. Kuoleman aaria.

Hyvin, hyvin jännittävä dekkari iltalukemisiksi.

# 83 Valkonen, Markku. Ateljeena sotatanner - TK-piirtäjien sotaa.

Kiinnostava teos hyvillä teksteillä, ei siis vain kuvia. Lyhyt mutta hyvin perusteellinen katsaus aiheeseen.

# 84 Dobbs, Michael. House of Cards.

Seurasin ensin jenkkisarjaa (tuotantokaudet 1 & 2 katsottu) ja jäin siihen koukkuun. Kirja osoittautui vielä paremmaksi. Francis Urquhart on häkellyttävän hieno hahmo, tällaista pahuutta kohtaa kirjallisuudessa valitettavan harvoin. Sain molemmatjatko-osat Suomalaisen alesta: huomatkaa, ostin nämä Suomalaisesta Kirjakaupasta. Eli siis hyvin vaikutusvaltainen kirja, kun sai minut ylittämään Suurta Suomalaista Askartelukauppaa kohtaan tuntemani inhon.

# 85 Vennamo, Veikko & Väisänen, P. O. Jälleenrakennuksen ihme.

Kiinnostava ja monin paikoin humoristinen teos eturivin silminnäkijän kokemuksista sodan jälkeisistä vuosista. Vennamon asenne ja propagointi paistaa läpi liian räikeästi haitaten asiasisältöä. Suosittelen etenkin lukua "Ruotsalaisten pyhä maa".

# 86 Laitinen, Erkki (toim.). Tuloksia ja näkökulmia sodanjälkeisen asutustoiminnan tutkimuksesta.

Jyväskylässä 1990-luvun alussa pidetyn seminaarin esitelmät. Etenkin ansiokas artikkeli muolaalaisista kannattaa lukea.

# 87 Kulha, Keijo K. Karjalaisen siirtoväen asuttamisesta käyty julkinen keskustelu vuosina 1944-1948.

Tärkeä tutkimus, joka kertoo paljon eri puolueiden ja väestöryhmien suhtautumisesta siirtoväen uudelleenasuttamiskysymykseen. Kuten Vennamon Jälleenrakennuksen ihmeessä, saa tämäkin virnuilemaan suomenruotsalaisten lausunnoille karjalaisista.

# 88 Helamaa, Erkki. 40-luku : korsujen ja jälleenrakentamisen vuosikymmen = 40-talet : korsurnas och återuppbyggandets årtionde.

Näyttelykatalogi, erittäin kiintoisa katsaus "förttitaalismiin". Suosittelen lämpimästi arkkitehtuurista ja korsuelämästä kiinnostuneille.

# 89 Jonasson, Jonas. Lukutaidoton joka osasi laskea.

Kirjoittaja tunnustaa puolittain itsekin matkivansa Arto Paasilinnaa. Kirjan idea on hauska ja suomennos toimii, mutta tarina junnaa monin paikoin.

# 90 Salo, Unto. Iso tammi: Lehvän taittajan tarina.

Kiehtova katsaus arkeologian historiaan yhden tekijän näkökulmasta. Säästää lukijan Salon muiden teosten lukemisen vaivalta, koska loppuosassa tiivistetään paljon keskeisiä tuloksia. Kirjoitin tästä aiemmin blogissa.

# 91 Arkeologi Janne Rantasen juhlakirja.

Ööh... kai itse toimittamani kirjan saa lisätä listaan? Tietysti minun piti lukea kaikki artikkelit jne. enkä olisi saanut tätä muuten GoodReadsiin. Annoin viisi tähteä siellä.

# 92 Korkiasaari, Jouni. Suomalaiset maailmalla.

Vanhahko mutta edelleen ajantasalla oleva katsaus suomalaisen siirtolaisuuden historiaan. Sisältää kaiken tarvittavan perustietojen etsimiseen. Teoksen saa PDF:nä Siirtolaisuusinstituutin sivuilta.

# 93 Tuuri, Antti. Rauta-antura.

Keskivertoa Tuuria Lapin sodasta. Kerronta on vähän väsynyttä.

# 94 Lamér, Inkeri. Raskas metalli. Suomalaiset laivanrakentajat Göteborgissa.

Kiehtovia kertomuksia suomalaisista laivanrakentajina Göteborgissa. Hyvin toimitettu ja kuvitettu teos. Entisten telakkaisten kertomukset ovat mielenkiintoista luettavaa.

# 95 Rintala, Paavo. Sissiluutnantti.

En olisi uskonut, mutta tämä kirja on yksinkertaisesti paskasti kirjoitettu. Ei sitä kannata kaunistella. Rintalalla on monia hyviä teoksia, mutta tämä ei ole sellainen. Kirja sytytti aikoinaan lottien huorittelulla kirjasodan, joten arvelin että teoksella olisi edes kaunokirjallisia ansioita koska sota edellyttää puolustajiakin. Ansioita ei ole. Selkeät asiavirheet (esim. asemasodasta puhuttiin vasta jatkosodan jälkeen, 1942-1944 käytettiin sanaa "puolustusvaihe") ja huono kerronta tekevät kirjasta lähinnä surkuhupaisan.

# 96 Siives, Suvi-Anne. Politiikan julkisivu.

Poliittisesti vanhentunut, mutta halusin kontrastia Vasemmistoliiton synnylle. Sen pariksi kirja sopiikin mainiosti. Siimeksen kirjallinen tyyli on erinomainen. Kirja auttoi ymmärtämään poliittista lähihistoriaa paljon paremmin.

# 97 Flink, Toivo. Pois nöyrän panta. Inkerin liitto 1922-1944

Hyvä ja nopeasti luettava kirja inkeriläisten vaiheista.

# 98 Sariola, Mauri. Laukausten hinta.

Lukemani painoksen alussa arvosteltiin hieman kirjaa, mutta minusta tämä oli mainio kirja. Hyvin kirjoitettu ja kerronnaltaan tenhoavasti kulkeva tarina. Pitänee lukea alkaneena vuotena lisää Sariolaa, tämä oli nimittäin ensimmäiseni.

# 99 Pratchett, Terry. Suuri ajomatka.

Onttujen ensimmäinen kirja. Taas kerran oivaltavaa Pratchettia. Ostoskeskuksen kokeminen uskonnollisena ilmiönä on nerokas oivallus.

# 100 Pratchett, Terry. Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät.

Yksi Pratchettin parhaita. Menehtyneen suurmiehen kunniaksi tämä lukematta jäänyt "nuori klassikko" sai olla listan sadas. Pratchett on yksinkertaisesti nerokas tajuamaan ihmisiä ja näiden luontoa.

Lukuvuoden lopuksi

Käsittelen yli menneet kolme kirjaa myöhemmin. Tässä listavalinnat:

PARAS KAUNOKIRJALLINEN KIRJA

Cook, Glen. Musta komppania.

Erinomainen suomennos, hyvät hahmot, poikkeuksellisen kiehtova fantasiamaailma ja kaipaamaani ihanaa raadollisuutta vailla tihkuvaa inhorealismia. Tilasin Adlibriksesta osat 1-3 eli omnibusin, koska haluan lukea lisää! LISÄÄ!

PARAS TIETOKIRJA

Kivimäki, Ville. Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945

Kerta kaikkiaan erinomainen ja hyvin toteutettu tutkimus aidosti uudesta aiheesta sotakirjallisuudessa. Kysein jo lukiolaisena psykologian opettajaltani, onko aiheesta tutkimusta. Nyt on, ja vieläpä erinomainen. Kivimäki on Finlandiansa ansainnut!

PAHIN PETTYMYS

Rintala, Paavo. Sissiluutnantti.

En olisi uskonut, että kirjasodan saa aikaiseksi näin huonolla kirjalla. Oletin todella paljon tämän kirjan kaunokirjalliselta arvolta, ja petyin raskaasti.

Kirjan lumoissa

Vaikka Helsingin Sanomat usein suututtaakin minut surkeilla kolumnisteillaan, Turun Sanomista ja Turusta ylipäätään pöllityillä jutuillaan ja sillä PERKELEEN klikkaatätä-journalismillaan, niin heilläkin on kultaiset hetkensä. Innostuin suuresti 13.8. julkaistusta Toni Jerrmanin arviosta "Hiki ja veri haisevat 30 vuotta vanhassa Musta komppania -fantasiaklassikossa". Hyvin kirjoitettu analyysi fantasiakirjallisuudesta ja myyvä mainospuhe Glen Cookin Mustalle komppanialle. 

Vaskikirjan julkaisema kirja menikin tänään aamulla Vaskikirjastoon varaukseen ja ilahduin suunnattomasti, kun sähköpostiin tuli jo parin tunnin kuluttua pääkirjastosta ilmoitus "Varauksesi on saapunut". Hyvä Helsingin Sanomat! Hyvä Vaskikirjastot! Hyvä Vaskikirjat!

Hyvä Musta komppania!

Tämä ei ollut hyvä valinta päivälle, jona on kirja-arvostelulle deadline... pariinkin otteeseen on pitänyt livahtaa tietokoneelta lukutuoliin Mustan komppanian ääreen. Kun kirja-arvostelu tuli tehtyä valmiiksi, valitsin Tropico 2: Pirate Coven sijasta viihteeksi kirjan.

Glen Cookin kirja on juuri sellaista fantasiaa, josta pidän. Opin inhoamaan David Eddingsin fantasiakirjoja Belgarionin tarun jälkeen (oikeasti, huokaisin helpotuksesta lukiessani wikipediasta Daven potkaisseen tyhjää jo vuosia sitten) ja Tulen ja jään laulu oli suuri riemastuksen aihe minulle. TV-sarjaa tosin en arvosta, sellaista perhanan väkivaltapornoa teineille.

Kirjasta on luettuna noin 1/4, joten en anna vielä arviota, mutta koukuttavaa ja hyvin kirjoitettua tekstiä. Plussat toimivasta suomennoksesta.

Palaan lukutuoliini.

Kirjasta toiseen

Tarkoitus oli, että 100 kirjaa listani 50. kirja olisi ollut The Archaeology of V. Gordon Childe, mutta ohuudesta huolimatta se onkin vaativaa (ja mielenkiintoista) luettavaa. Hidaslukuisuuden vuoksi listalle piti ottaa ajankohtaisia opuksia, joista joku tullee luetuksi ennen Gordon Childea.

Ryhdyin setvimään itselleni Päämajan Keksintöosaston papereihin liittyen suomalaisen telekommunikaation historiaa, ja lukuun tulikin Nokian historiikkeja. Tällä hetkellä menossa on Martti Häikiön Nokia. Matka maailman huipulle (2009). Lisäksi pitäisi lukea Matti Saaren Kari Kairamo. Kohtalona Nokia, Jorma Ollilan ja Harri Saukkomaan Mahdoton menstys. Kasvun paikkana Nokia ja Juhani Riskun Uusi Nokia. Käsikirjoitus. Viimeinen, jos ehdin ja jaksan, siinä on aika levoton taitto. Näyttää siltä, että etulinjassa 1944 tehtiin kuin tehtiinkin ideoita, joita olisi saattanut hyödyntää radiopuhelimen kehittelemisessä.

En ole ennen juurikaan lukenut yrityshistoriikkeja, joten tämä on samalla uusi lukugenrevaltaus. Sen verran kiinnostavaa luettavaa, että tietokoneen käyttö (ja näin ollen blogin kirjoittaminen) ovat jääneet vähiin.

Muuten on tullut luettua lähinnä Antti Tuuria ja kaksi ikuisuusluvussa ollutta kirjaa: Giovanni Guareshin Humoristin salainen sotapäiväkirja sekä Vietnamin sota. + Janssonin Vaarallinen juhannus. 

100 Kirjaa

# 44 Huovinen, Veikko. Lampaansyöjät.

Kertakaikkisen mainio kertomus, joka innosti minut kokkaamaan lampaanlihaa. En onnistunut yhtä hyvin kuin kirjassa.

# 45 Tuuri, Antti. Talvisota.

Sarjan talvella nähtyäni oli kirjan vuoro - viimeinkin. Jostain syystä tämä ei ole kirjana aivan niin hyvä kuin elokuva/televisiosarja.

# 46 Wiest, Andrew. Vietnamin sota.

Artikkelikokoelma Vietnamin sodasta. Joitakin erinomaisia artikkeleita ja pari vähän heikompaa tekstiä. Pari uraauurtavaakin kirjoitusta, joissa aidosti uutta tietoa.

# 47 Jansson, Tove. Vaarallinen Juhannus.

Iki-ihana. Ei siitä muuta voi sanoa.

# 48 Guareshi, Giovanni.Humoristin salainen sotapäiväkirja

Kiehtova ja tekstien lyhykäisyydestä huolimatta pitkälukuinen kirja. Kiehtovia havaintoja ihmisyydestä ja siitä, miten sotavankileirillä selviytyy.

# 49 Tuuri, Antti. Maan avaruus.

Uuden Jerusalemin hyvä jatko. Päähenkilö hieman oudoksuttaa, mutta Tuurin kerronta tenhoaa. Hyvin on taustatyöt mies tehnyt.

Lukeminen lähti lapasesta (tai 100 Kirjaa - osa 5)

Tämä 100 kirjaa vuodessa projektini lähti kyllä lapasesta. Hankin tilin GoodReadsista, ja laskuri blogini sivupaneelissa antaa ymmärtää miten olen pysynyt lukutahdissa. Eilen sain napattua kiinni tavoitteeseen, eli eilen piti olla luettuna 43 kirjaa (karkeasti siis pitäisi lukea kirja / 3,65 päivää). Viimeisen kahden viikon aikana olen lukenut keskimäärin kirjan päivässä.

Karjalan kannakselle pistäytymisen aikoihin tuo kapeikko luettujen ja päämäärän välillä levisi kahdeksaan kirjaan. Ankaralla lukemisella sain sen kavennettua aluksi neljään, missä se oli aloittaessani Goodreadsissa maaliskuussa. Siitä se sinnikkäällä lukemisella kapeni hyvää tahtia.

Luen päivisin nojatuolissa romaania tai tietokirjaa, yritän käydä kirjastossa päivittäin ja lukea siellä tunnin verran nojatuolissa jotain tietokirjaa ja luen vielä kevyttä kirjallisuutta ennen nukkumaanmenoa. 

Kun nyt ankara lama uhkaa, niin pitäisi tehdä kirjastoista 24/7 auki olevia laitoksia eikä supistaa kirjastoverkkoa ja aukioloaikoja. Kun kannakselta palattuani tartuin lukuhaasteeseen tosissani, oluen juonti väheni melkoisesti. Paitsi nyt tätä kirjoittaessani luon Lapin Kultaa [ei mainos] tämän haasteen takia eli

...asiaan, eli siihen lapasesta lähtemiseen

Areenassa oli elokuva Lampaansyöjät jokin aika sitten katsottavissa. Elokuva jäi katsomatta ja keskustelimme siitä taannoin kaverini kanssa. Tunnustin, etten ollut lukenut Veikko Huovisen alkuperäistä kirjaakaan, joka jopa löytyy omasta hyllystäni, muistaakseni haminalaisesta lähetystorilta ostettuna. No, tartuin eilen haasteeseen ja nyt

ON NÄLKÄ KOLMEN MINUUTIN VÄLEIN! Huovinen kirjoittaa ruoista ja juomista niin, että oli pakko jättää kirja nojatuoliin ja painua Martin Grillille hakemaan ranskanperunoita ja lähikaupasta nimenomaan Lapin Kultaa, kun Valtteri ja Sepe keskustelevat siitä kirjan alussa. Laitoin kaverilleni "kiitosviestin" kirjasuosituksesta, jahka saan Huovisen loppuun niin lienen lihonut kymmenen kiloa tällä menolla. Vastausviestissä kaveri lupasi lainata elokuvan, jos sitä ei ilmesty uudestaan Areenaan.

Parikin kirjaa on saanut minut ravaamaan edestakaisin kaupunkia, joten eiköhän vilkaista lyhyesti haastetta eli 100 KIRJAA. Koska olen laiska, en laita nyt ISBN-numeroita tai julkaisuvuotta. Klikatkaa lukuhaastettani oikeassa palkissa, niin saatte kirjan selville. Osaan minun piti laatia itse tietueet, koska kirjaa ei löytynyt GoodReadsista.

100 kirjaa

# 17 Oksanen, Eki. Summan miehet.

Valitettavasti kirjoittaja luki Tuntemattoman Sotilaan ja erehtyi pitämään sitä mallina sille, miten sotahistoriaa pitäisi kirjoittaa. Sinänsä kiinnostava kirja, jos ei anna tyylin haitata.

# 18 Boylston, Helen. Carola, teatterityttö.

Kyllä, tyttökirja! Luin tätä ääneen paremmalle puoliskolle iltaisin, kun hän ompeli/neuloi/kutoi. Raavaasta uroksesta oli kiinnostavaa lukea naisyleisölle suunnattua kirjaa, joka oli vieläpä hyvin kirjoitettu. Oppipahan taas yhdenlaista tarinan kuljetusta.

# 19 Lachman, Gary. Aleister Crowley - Suuren Pedon elämä ja teot.

Tämä oli juuri tullut kauppoihin ja minulla taisi olla mahdollisuus ostaa se pienellä alella. Crowleyhyn törmää sen verta usein populaarikulttuurissa, että olin utelias. Hunter S. Thompsonin sekoiluihin verrattavia juttuja viihteellisesti kirjoitettuna. Ehdottomasti lukemisen arvoinen elämäkerta.

# 20 Boylston, Helen. Carola kesäteatterissa.

Sama tarkoitus kuin #18. Kyllähän sitä Orchidia oikeasti jänskäsi, että miten käy Miken ja Carolan!

# 21 Tarkki, Uuno. Miksi menetimme Viipurin? Mitä todella tapahtui Viipurissa 20.6.1944?

Paras kuvaus Viipurin tapahtumista ja menettämisestä kesällä 1944, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mikään myöhempi kirja ei ole tuonut mitään uutta esille verrattuna tähän, vaikka Tarkki tunnustaakin tutkittavaa riittävän.

Sivumaininta: Ohto Mannisen 2014 kirjoittama teos aiheesta palasi lentäen kirjastoon, se oli niin surkeasti kirjoitettu opus että jätin suosiolla kesken.

# 22 Sorko, Kimmo. Suvannon salpa : Wartiovaaran rykmentti JR 29/20 ja Merenheimon patteristo III/KTR 10/7 talvisodan Sakkolan puolustuslohkolla 1939-40.

Tämä oli yksi kirjoista, jotka luin kokonaan valmistautuessani Karjalan matkaan. Teos yllätti positiivisesti. Erittäin hyvin kirjoitettu ja monipuolinen teos Sakkolan taisteluista talvisodassa. Jos aihe yhtään kiinnostaa, kirja kannattaa ostaa omaksi. Todella hyvä kuvaus Keljan taisteluista joulukuussa 1939. Mukaan liitetyt puhtaaksi kirjoitetut sotapäiväkirjat luin vain kursorisesti.

# 23 Kyrö, Tuomas. Mielensäpahoittaja.

Ollessani Hotelli Nukkumatissa kaveri huomautti kirjahyllyssä olevasta Mielensäpahoittajasta. Istahdin huoneeni kiikkustuoliin ja luin tämän nopeasti läpi, ja olen jo aiemmin siteerannutkin tätä blogikirjoituksessani. Erinomaisen hauska ja ennen kaikkea ajatuksia herättävä kirja.

# 24 Erho, Kaarlo. Summa sotamiehen silmin - Muistelmia raumalaiskomppanian vaiheista Summan ja Länsikannaksen sekä Viipurin puolustuksessa.

Tämä kirja on siinä mielessä harvinainen opus, että sen ensimmäinen painos ilmestyi toisella nimellä heti talvisodan jälkeen. Yleensä miehistön ja aliupseerien kirjoittamia kirjoja ilmestyi vasta 1980-luvulta alkaen, joten näin tuoreeltaan sodan jälkeen kirjoitettu kirja on melkoinen harvinaisuus.

Tämäkin kirja osoittautui yllätykseksi. Se oli hyvin kirjoitettu eikä siinä ole "Tuntemattoman Sotilaan syndroomaa".

# 25 Lappalainen, Niilo. Kuuterselkäkin murtui.

Hyvä klassikko VT-linjan murtumisesta.

# 26 Boylston, Helen. Älä hellitä, Carola!

Nyt sai jännätä nuoren näyttelijättären työnsaantivaikeuksia. Sympatiseeraan päähenkilöä suuresti!

# 27 Kyrö, Tuomas. Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike.

Mielensäpahoittajan mainioita ajatuksia ruoasta. Olen samaa mieltä, kuuma peruna jolle voita päälle sulamaan ja hyppysellinen suolaa on verratonta herkkua!

# 28 Lappalainen, Niilo. Viipurinlahti kesällä 1944.

Kuten #25, klassikkoteos 1944 taisteluista. Pitäisikö mennä paraislaisia ivaamaan, kun heikäläisten tukikomppania kieltäytyi lähtemästä Teikariin avuksi? Meni sekin taistelu karjalaisilta ylitöiksi.

# 29 Thompson, Hunter S. Pelon valtakunta.

Legendaarisen gonzo-journalistin aatoksia. Fanaattisen hilpeä, kuvaus Thompsonista yllättämässä Jack Nickholsonia oli hysteerisen hauska. Päädyin lukemaan tämän keskusteltuani pitkään Sammakon Kirjakaupassa myyjän/kustantajan kanssa. Kuulemma keskusteli Kirjamessuilla pitkään Erkki Tuomiojan kanssa kirjasta. Kiitos lukuvinkistä!

# 30 Iltanen, Jussi. Viipurin karttakirja 1939.

Onko karttakirja fuskua tällaisessa kirjakamppailussa? Kirjassa on kyllä pitkät tekstiosuudet ja vanhan ajan mainoksia yms.

# 31 Norris, John. Early Gunpowder Artillery.

Tämän lukemisessa meni yllättävän pitkään. Kirja on erinomainen kuvaus tykistön kehityksestä ja synnystä ja käyttää paljon arkeologisia tutkimuksia aineistonaan. Kirjassa oli paljon minullekin uutta asiaa ja monen tykistöön liittyvän termin merkitys selvisi tästä kirjasta. Samojen valokuvien kerrättäminen välistä neljäänkin kertaan ärsytti suunnattomasti.

# 32 Nevakivi, Jukka. Apu jota ei annettu : länsivallat ja Suomen talvisota 1939-1940

Apu jota ei pyydetty -kirjan päivitetty versio. Etenkin Yhdysvaltojen toiminta talvisodan aikana on hyytävää luettavaa. Bensa, lentokoneet ja niiden varaosat ja muut tarvikkeet kulkivat Tyynenmeren yli Vladovostokin kautta suoraan Leningradin rintamalle puna-armeijalle samaan aikaan, kun Washingtonissa jeesusteltiin suomalaisille annettavan vain humanitaarisen avun kanssa. Suomalaisten kohtalo on ja tulee olemaan business as usual.

# 33 Boylston, Helen. Carola kiertueella

Kenties paras Carola-kirjoista, koska tämä avaa näyttelemistä ammatin näkökulmasta eniten. Hyvin kiehtovia pohdintoja Shakespearesta, muun muassa.

# 34. Jermo, Aake. Siiranmäen miehet.

Luin tämän joskus kauan sitten, joten oli syytäkin ottaa uudestaa lukuun. Olletikin, kun kävin paikan päällä. Kirja ei kestänyt uudelleenlukua, jotenkin jäi kuva että "Siiranmäen miehet" käsittää vain luutnantit ja Ehrnroothin. Jermon kirjoitustyylikään, joks maan mainiossa Kun kansa eli kortilla -teoksessa oli herkullisimmillaan, ei sytytä.

# 35 Herbert, Frank. Dyyni. Ensimmäinen osa: dyyni.

Tälle kirjalle oli erikoisempi syy lukea. Fatboy Slimin legendaarisessa Weapon of Choisessa (jonka musiikkivideossa Christopher Walken tanssii uskomattoman taitavasti) lauletaan "walk without rhytm / and it won't attract the worm". Lausehan on peräisin Dyynistä, missä askelten rytmi houkuttelee jättimäisiä hiekkamatoja.

No, monen mutkan kautta sain kuin sainkin kirja luettavaksi kirjaston varastosta. Ja onhan se klassikkomaineensa ansainnut, todella hyvä kirja! Kiitos, sir Walken!

# 36 Gaslini, Giorgia. Thelonious Monk.

Teoreettisia ja historiallisia näkökulmia jazzin legendaan. Avasivat uusia katsantoja Monkiin.

# 37 Tuuri, Antti. Uusi Jerusalem.

En ole ennen lukenut Antti Tuuria, joten Siirtolaisuusinstituutin kokemusten jälkeen kaunokirjallinen näkökulma aiheeseen oli tervetullut. Tuurin tyyli löi heti läpi ja en ollut laskea kirjaa käsistäni. Erinomainen kirjailija!

# 38 Herbert, Frank. Dyyni - Toinen osa: Muad'Dib.

Dyyniin jäi koukkuun kuten Antti Tuuriin. Toinen osa tuli luetuksi yhdessä illassa, niin koukuttavaa kamaa.

# 39 Herbert, Frank. Dyyni - Kolmas osa: Profeetta.

Toinen osa lentää ilmassa ja sillä aikaa kolmas osa napataan lattialta lukupinosta syliin ja ensimmäinen sivu auki. Jännitystä riitti niin, että tämä tuli luettua ennätysajassa. Tähän päättyi hieman pidempi lukuputki, jonka jälkeen pysyin tuskin pystyssä kirjahuumaantuneisuudestani.

# 40 Tuuri, Antti. Kylmien kyytimies.

Tuuri kirjoitti hyvän kirjan Tampereen taisteluista. Tosin valkoisen puolen demonisointi hieman tökkii, muistaakseni valkoiset eivät viimeisimmän tutkimuksen mukaan teloittaneet naisia Tampereella.

# 41 Heikka, Taneli & Bosberg, Katja. Lumedemokratia.

Lueskelin tätä kirjaa yhteiskunnallisena kirjana pääkirjastossa, tavoitteenanihan on lukea useasta eri kategoriasta/genrestä kirjallisuutta. Suosittelen lukemaan tämän kirjan reportaasina lähimenneisyydestämme, ennen kaikkea yhä vaikuttavista eturivin poliitikoistamme. Siinä luetellaan herkullisella tavalla poliitikkojen ja median edesottamuksia. Kirjan tyyli tosin saattaa ärsyttää ja se olisi kaivannut kypsyttelyä. Kirjasta löytyy nopealla verkkohaulla verrattain vähän ja väljästi kirjoitettuja arvosteluja. Lukekaa ennen seuraavia vaaleja, pyydän!

# 42 Tuuri, Antti. Pohjanmaa.

Tuurin pääteoksia. Edesottamukset pohjanmaalaisella tilalla 1970-luvun lopulla olivat jotenkin tuttuja useammankin tuntemani maanviljelyssuvun historioista. Erinomainen kirja.

# 43 Hodges, Michael. AK47: The Story Of The People's Gun.

Oletin lukevani syväluotaavaa kirjaa Kalashnikovin luomasta kulttuurista, sen sijaan päädyin lueskelemaan jenkin matkakirjaa. Muutamia hyviä huomioita ja kattava kuvaus 1900-luvun jälkipuoliskon taistelutantereista mutta muuten suht turha kirja. "Viihteellistä" luettavaa, jos verisiä kohtauksia tietokirjan seassa ei lasketa.

Ja nyt siis luvussa Veikko Huovisen Lampaansyöjät.

Huomasin muuten, että AdLibris on alkanut tarjota linkkejä blogeihin, joissa kirja mainitaan. Löysin parikin kirjoitustani sieltä.