Manga-arvostelu: Kun jälleensynnyin hirviönä

Pitkästä aikaa postiluukusta paukahti arvosteltavaksi mangaa. Tällä kertaa kuoresta paljastui Sangatsu Mangan julkaisuna Kun jälleensynnyin hirviönä #1 joka on isekai-genreä, eli siinä kuvataan ja seurataan siirtymistä tai syntymistä toiseen mailmaan.

Luoja: Fuse
Manga: Taiki Kawakami
Hahmot: Mitz Vah
Käännös: Kim Sariola

Tarina alkaa, kun Satoru Mikami menehtyy saatuaan nykyajassa katuryöstäjän veitsestä ja siirtyy kummalliseen "välitilaan" jossa hän kuolinhoureissa pohtii mennyttä elämäänsä (tai elämätöntä elämäänsä, 37 vee ja neitsyt) ja samalla outo ääni vahvistaa hänelle kykyjä pohdiskelujen mukaan. Välitilasta päästyään Satoru herää - limamöykkynä. Löllerrettyään ja syöpöteltyään pitkään kummallisessa luolassa Satoru-limalöllykkä törmää elävään olentoon – Veldora-lohikäärmeeseen.

Ensimmäisessä opuksessa limapallo–Satoru tutustuu kummaan maailmaan, löytää ja kokeilee kykyjään ja kohtaa maailman hahmoja, päihittäen mm. susilauman ja kohoten hiisikylän johtajaksi. Fantasiamaailma on perinteistäkin perinteisempi, joskin keskiaikafantasia-RPG-maailman (RPG = Roolipeli, role playing game) on selvästi haluttu tehtä lukijalle tutuksi. Aina välistä "pelimekaniikka" kommentoi Satorun touhuja ja yrityksiä sekä erehdyksiä. Mangan maailma on "tietoisena pelimaailmaan joutuneen" näkökulmasta koottuna looginen ja kiinnostava. Etenkin kun yllättävät rajat tulevat vastaan.

"Tietoisesti" fantasiapelimaailmaan sijoittuvat mangat ja animet ovat yleisiä. Esimerkiksi Suomessakin esitetyssä animessa Magic Knight Rayearth (olisikos ollut Taikatytöt?) sankarittaret kommentoivat välistä, että maailma muistuttaa RPG-pelien seikkailumaailmaa. Animesta löytyy myös peliversio, jota pääsee pelaamaan esimerkiksi Retrogamesissa:

https://www.playretrogames.com/3139-magic-knight-rayearth

Genren oma suosikkini on Suomessa tyystin tuntematon Skeleton Soldier (Skeleton soldier couldn't protect the dungeon), joka hivenen kankeasta piirrosjäljestään huolimatta on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava sekä saa haikailemaan Diablojen ja muiden RPG-pelien perään. Siinä siis "rivivihulainen" eli luuranko herää henkiin ja alkaa kerryttämään kokemuspisteitä kuin sankari konsanaan. Pataan saatuaan luuranko herää uudelleen muistot ja kokemuspisteet tallella aikaisemmasta vaiheesta tarinaa.

Kun jälleensynnyin hirviönä on kaikin viihdyttävää, paikoitellen pikkutuhmaa luettavaa. Piirrosjälki on pääpiirteissään monipuolista ja selvästi alleviivaa sankarin muutosta ihmisestä limapalleroksi. Kim Sariolan käännökset ovat taas vallan mainioita ja toimivia, vaikka japania en itse osaakaan. Lopussa olevat kääntäjän selvennykset isekai-genrestä ja muu taustoitus ovat ilahduttava lisä, jotka tekevät saavat suosittelemaan mangaa japanilaisesta kulttuurista enemmänkin kiinnostuneille.

Helmet-haaste 2019

Kirjoitusmaraton kesällä ja muutto Helsinkiin syksyllä sotkivat lukusuunnitelmat pahasti. Siksi annan armoa itselleni lukuhaasteen toteutumisessa - eli toteutunut tietyin varauksin...

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
(Kesämaa)
(Karhumäessä kummittelee)
(Siemen)

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
(Elämäni, raffista raffiin) [Urheilijoiden elämäkerrat]
(Tiikerin jalanjäljillä) [matkakirja]

4. Kirjailijan ainoa teos
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

Sivuhuomautus: paras lukemani kirja 2019!

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

6. Rakkausromaani
(Hertta)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
(Siemen) [Viipuri]

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)
(Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville)

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
(Lumileikkejä) [muutaman aukeaman kuvakirja lyhyillä teksteillä, mutta suosittelija oli 3-vuotias!]

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja 
(Rakkaus)

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
(Pimppini on valloillaan)

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
(Kesämaa)

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
(Kauhumaan kartta)

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
(Pimppini on valloillaan)
(Ilmasota ja kirjallisuus)
(Berliini 1945)

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
(Kesämaa)

17. Kirjassa on kaksoset
(A Cruel Wind [Dread Empire, #1-3])

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
(Ilmasota ja kirjallisuus)

19. Et pidä kirjan nimestä
(Pimppini on valloillaan)

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
(Tiikerin jalanjälki) [Nepal]

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
(Pysäytä ilmanstonmuutos)

23. Kirjan nimessä on jokin maa
(Viileää veljeyttä : Suomi ja Saksa 1918-1939)

24. Sokkona hyllystä valittu kirja 
(Pyhimysmurhat)

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
(Kesämaa)

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
(Elämäni, raffista raffiin)

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
(Ragnarök - jumalten tuho)

28. Kirjan kannessa on kuu
(Ajan Pyörä: Keulakuva)

29. Kirjassa nähdään unia
(Ajan Pyörä: Lohikäärme herää)

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
(Kesämaa)
(Parikin Ajan pyörää)

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
(Kesämaa)

32. Kirjan nimessä on ammatti
(Narrin palvelija)

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
(Ikitie)

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
(Främlingar i eget land = Muukalaisina omassa maassaan = Strangers in their own country)
(Pimppini on valloillaan)

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
(Siemen)
(Pysäytä ilmastonmuutos)

36. Kirjassa ollaan yksin
(Anna Kortelainen: Siemen)

37. Pienkustantamon julkaisu
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste)

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
(Berliini 1945)

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
(Salamurhaajan oppipoika)

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
(Kiira - Ehjäksi Särkynyt)

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
(Narrenturmit 1 ja 2) [koska hussilaissodat ovat kiinnostaneet]

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
(Elämäni, raffista raffiin) [John Daly, kiinnitin kannen nähdessäni huomion nimenomaan nimeen, en niinkään tukevaan golffariin...]

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Noituri-sarja)
(Lopotti)

44. Kirja kertoo Berliinistä
(Kun Hitler varasti vaaleanpunaisen kanin)
(Berliini 1945)

45. Kirjan nimessä on kieltosana
No Man's Land 1 ja 2 [sarjakuva, tai graafinen novelli]
(Ei kenenkään maassa) [Aloitettu 31.12.2019... "valmistuu" 2020]

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
(Kitchen)

47. Kirjassa on alle 100 sivua
(Valtatiet: Runoja)
(Tiikerin jalanjäljillä)

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
(Lopotti)

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
(Kauhumaan kartta)
(Mantšuria - Mannerheimin tulikaste) [sarjakuva, mutta hyväksyttäneen]

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
(Salamurhaajan oppipoika) [Turun kaupunginkirjastossa fantasiateemanäyttelyssä suositelluissa]

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 21–30

21. Patriootti Moriarty 1

Sherlock Holmesin nemesiksestä tehty mangasarja. Arvostelu täällä.

22. The Walking Dead - Book Fifteen

The Walking Dead jatkuu. TV-sarja jäänyt katsomatta, mutta on kuulemma harvinaisen epätasainen. Sarjakuvassakin on välistä enemmän ja välistä vähemmän terää. Keskeinen ongelma on, että sarja rakentuu henkilöhahmojen varaan ja "hyviä" pahiksia on tullut vastaan vain pari: Kuvernööri ja Negan. Nyt Negan on jäänyt hyvän ja pahan rajamaastoon ja jännitys rakentuu toisen apokalyptisen yhteiskunnan kohtaamiselle jolla on kovin erilaiset arvot. Uusi hahmo, sekopää likka on OK. Luvassa on lupaavia juonikuvioita!

23. Terry Pratchett - Eric

Koska luin pitkän kaavan mukaan Paavo Rintalan Faustusta (alla) ja Faust on kiinnostava eurooppalaisen kirjallisuuden teema, päätin lukea uudestaan Terry Pratchettin erinomaisen Faust-parodian: Ericin.

Ericiä voisi luonnehtia eurooppalaisen kirjallisuuden klassikoksi (Helmet 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu sinusta yleissivistykseen!), kuten monia muitakin Kiekkomaailma-sarjan teoksia. Esimerkiksi Pratchettin helvetti on pirullisen hauska näkemys nykyihmisen kammottavuudesta.

Vanha kunnon Rincewind on joutunut ulottuvuuksien väliseen tilaan /  toiseen ulottuvuuteen aikaisempien seikkailujensa seurauksena. Niistä sanottakoon sen verran, että maailman voi pelastaa kätevästi vanhaan sukkaan sullotulla tiiliskivellä...

...kunnes joku juoksee kirkuen maailman halki ja päätyymanaajan eli Faustin teini-ikäisen Ericin luokse. Joku on tietty Rincewind ja pian velho joutuu toteuttamaan klassisia sielunviholliselle esitettäviä toiveita. Yllättäen toteutetuvat toiveet eivät tietenkään ole sitä mitä Eric odottaisi, mm. Kiekkomaailman Troijan sota käytiin kauniin Helenan vuoksi, joka on ikääntynyt ja parisuhteessaan vakiintunut Rincewindin ja Ericin saapuessa paikan päälle. Kiekkomaailman atsteekkikuningaskunta ja Helvetin näkemys heistä on samoin pirullisen (hehheh) hauska.

Lyhyesti: tämä on Kiekkomaailman parhaimpia osia, korkeintaan Kiinnostavia aikoja, oma Pratchett-suosikkini menee ohi.

24. Garth Ennis: World of Tanks: Citadel

World of Tanks -peliä käytännössä mainostava Garth Ennisin sarjis on perus-Ennisiä. Sarjakuvassa seurataan Kurskin, maailmanhistorian suurimman taistelun ja mittavimman panssaritaistelun kulkua neuvostoliittolaisen ja saksalaisen panssarivaunun miehistön silmin. Neukut saavat alleen briteistä tulleet Matilda-vaunut ja saksmannit taas huristelevat aluksi Panzer IV:llä, sitten Pantherilla.

Erikoisuuksia: neukkuvanua ajaa nainen ja saksalaisvaunujen (Panther & Tiger) tekniset ongelmat tunnustetaan laajalti. Episodimainen eteneminen on aivan toimiva, mutta tarina etenee hieman liian klassisia polkuja. Piirrosjälki on hyvää, mutta paikoitellen vähän lepsua.

Perushyvä sarjis, suosittelen tankkihulluille.

25. Robert Jordan: Sotaherra (Ajan Pyörä #12)

Perusajanpyörää, keskittyen Mattiin. Plääh ja nojoo, lukeehan tätä.

26. Frank Miller: Dark Kight Return

Prequel Frank Millerin sarjakuvaklassikkoon. Ihan OK tämäkin, Jokeri on hyvä.

27. Paavo Rintala: Faustus

Tämä kirja vei hiton pitkään, johtuen intertekstuaalisesta ja poukkoilevasta tyylistä. Tämä oli jo niin vaikeaa luettavaa paikoitellen – vaikka Faust ja Faustus onkin tuttu – että avuksi piti lukea tämän jälkeen Kim Kaupin (Oulun yliopisto) pro gradu Teodikea ja pahan ongelma Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit -trilogiassa (2018).

Tarina pomppii keskiajan Saksan, eli originaalin Faustuksen, ja nykypäivän Paavo Rintalan välillä. Rintala pohtii kauneuden attribuutit trilogian päätösosassa elämäänsä ja vaiheitaan viedessään isänsä Karjalankannakselta löytyneitä jäänteitä haudattavaksi Ouluun (minne Rintalan evakkoäiti on haudattu) ja rinnastaa omia vaiheitaan ja aivoituksiaan Faustiin.

Keskeinen kysymys on, onko Faustin ja paholaisen ikiaikaisen liiton päätyttävä 2000-luvulle tultaessa, vai onko aikamme pyörää jälleen pyöräytettävä nekromantin ja sielunvihollisen sopimuksella? Tarvitseeko jokainen aika ja maa oman sielunmyyjänsä ja -ostajansa?

Ei tämä helppoa tekstiä ole, mutta paikka paikoin Rintala on ollut suorastaan visionääri ja kirjassa käsitellyt maailman ongelmat ovat yllättävän ajankohtaisia.

28. Rick And Morty Volume 8

Rick and Morty, älykäs ja jo mitä legendaarisin animaatiosarja on poikinut myös pirun hauskan sarjakuvasarjan. Tällä kertaa seikkaillaan vampyyrien perässä (Tiny Rick -jaksosta) sekä koetaan mm. Jerryn tavallinen päivä, kun miesparka yrittää ostaa juuri oikeanlaatuista kopiopaperia.

29. Batman: No Man's Land vol. 1

En ole lukenut Batmania järjestelmällisesti vaan kiinnostavan tarinan tai kaanonin kaaren sieltä täältä. No Man's Land onkin sitten kiinnostavimmasta päästä, lähes yhtä hyvä kuin Banen Broken Bat -arkki.

Maanjäristys, poikkeustila ja evakuointi ovat jättäneet murentuneeseen Gotham Cityyn vain kaikkein epätoivoisimmat ja köyhimmät – ja tietty konnat koplineen. Kaupunki on jaettu erilaisten rikollisjengien – ja Sinipoikien eli entisten poliisien – alueisiin, jotka on merkitty graffitein ja joista käydään julmaa sotaa. Ihmiskunta on Gothamissa romahtanut heimoiksi.

Batman palaa armeijan tiukasti eristämään kaupunkiin ja alkaa palauttamaan järjestystä. Paitsi että järjestys ei ole virkavallan ja siviiliyhteiskunnan vastuulla, vaan heimot pitävät omistaan huolta: Batmanin on aloitettava oman alueen raivaaminen ja valloittaminen kaupunkiin. Teräsmieskin piipahtaa kaupungissa, mutta toteaa etteivät hänen kykynsä riitä Gothamin pelastamiseen. Voimaa ja supervoimaa riittää, mutta voitettavana on enemmän kuin nyrkeillä mätkittävä superpahis.

No Man's Land koostuu useiden käsikirjoittajien ja piirtäjien tarinoista, joista osa seuraa laajaa juonenkaarta ja osa on lyhyitä kertomuksia. Kumpiakin voi suositella, lyhyissä tarinoissa tosin piirtäjät pääsevät irrottelemaan enemmän.

30. Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika

Fantasia on hyvän scifin ja taitavasti kirjoitetun dekkarin ohella koukuttavin tuntemani kirjallisuusgenre. Olin kyllä tietoinen Robin Hobbista aiemmin, mutta nyt Turun Kaupunginkirjaston teemanäyttely uuden puolen yläkerrassa eli Tieto-osastolla sai minut tarttumaan tähän.

Ja koukuttavahan tämä sarja on. Kirja perustuu päähenkilön, Fitz UljasNäkijän muistiinpanoihin joita hän on laatinut seikkailujensa jälkeen. Fitz on kruununprinssi Uljaan äpärä, jolla on verenperintönä Taito, taikuuden laji jolla pystyy vaikuttamaan ihmismieliin ja ruumiiseen ja äitinsä puolelta Vaisto, jolla pystyy ymmärtämään eläinten ajatuksia ja kommunikoimaan näiden kanssa.

Kirjasarjan ensimmäinen osa ja Näkijän tarun osa 1 (1/3), Salamurhaajan oppipoika, käsittelee Fitzin elämää Peuran linnassa ja kouluttautumista salamurhaajaksi. Kuten arvata saattaa, hovin juonet ovat moninaisia ja etenkin Fitzin setä prinssi Valta heittäytyy häijyksi. Tämä kirjan osa käsittelee Fitzin lapsuutta ja oppimista kuninkaallisen salamurhaajan tehtäviin sekä suuren uhan, Punaisten merirosvolaivojen ilmestymistä Kaukosaarilta Peuran rannikolle.

Näkijän tarun vahvuus on tarinan todella hyvässä imuvoimassa: kirjaa ei malta jättää kesken vaan kerronnan keskittyessä rauhallisiinkiin osiin lukija janoaa lisätietoa kirjamaailmasta ja sen arvoituksista. Kerros kerrokselta sitä avataankin, mutta kuten aina hyvässä kirjassa, uudet vastaukset vain nostavat lisää uusia kysymyksiä. Kerronta ei myöskään ole Game Of Thronesin verta ja pornoa harrastavaa mässäilyä tai David Eddingsin kömpelöä ja mustavalkoista tarinointia.

Luettelen lisää lukemiani osia seuraavassa päivityksessä!

Helmet-haaste:
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Miltä lista näyttää 25.5.2019:


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Manga: Patriootti Moriarty

Kiinnostavin kuuloinen manga vähään aikaan on ollut Patriootti Moriarty, jonka huomasin arvostelemaksi saamieni mangojen mainossivuilta. Toivoin tätä hiljaa mielessäni arvosteltavaksi ja jes!, ajatukseni luettiin.

Eli siis, Patriootti Moriarty:

Patriootti Moriarty. Osa 1. Kuva napattu Prisman sivuilta prisma.fi

Uuden Sherlockin myötä (josta siitäkin on muuten mangasarja) kiinnostus Sherlock Holmesiin on taas kokenut renesanssin ja yleensä Conan Doylen luomuksesta edetään uusien tekijöiden myötä muilla  suuntaan, jossa tämän nemesikselle eli professori Moriartylle annetaan suurempi rooli. Patriootti Moriartyssä, ainakin alussa, on poikkeuksellisesti fokus kokonaan Moriartyssä.

Jos muuten sarjakuvan tyyli on tuttu, niin se johtuu siitä että taustalla on samoja tekijöitä kuin Psychopassissa.

Alussa Moriarty ja tämän veli (joka muuten Doylen kaanonissa on tavallinen harmiton virkamies) ovat ottolapsia aristokraattiperheessä. Perheen vanhin veli huomaa tulevan mestaririkollisen, ottoveljensä henkiset kyvyt ja pian Moriarty onkin vahvoissa asemissa. Mihin? No, vaikuttaakseen Iso-Britannian luokkayhteiskuntaan, eli kumotakseen sen! Pian Moriatylla on komennossaan jengi, joka on valmis ja halukas murtamaan maailman.

Sarjan keskeinen teema on siis Englannin etuoikeutetun yläluokan kritisointi. Tietyssä määrin se menee niin yläkanttiin. että sosiaalisena kommentaarina manga menee rankasti ohi maalin yrityksissään linkittää Moriartya nykyaikaan (sarja muuten vilisee anakronismeja). Mangana ja rikossarjana Patriootti Moriarty sen sijaan toimii, ja taiteelliselta tyyliltään manga on oikein laadukas.

Mangaa pukkaa

Osaksi lukuhaastetta tulee nyt melkoinen määrä mangaa. Tässä välikatsaus muutamaan sarjaan, joista osa on kerännyt jo hämäkähinverkkojakin lukemisen jälkeen:

Erased - Poissa 2

Erased - Poissa 2. Kuva: Suomalainen.fi

Kiehtova mysteerimanga Erased - Poissa jatkuu toisessa osassa hieman arkisemman pokkarin muodossa ja tällä kertaa kokonaan menneisyydessä. Tässä osassa Satoru yrittää luoda ystävyyttä Kayo Hinazukiin, sarjamurhaajan tulevaan ensimmäiseen uhriin. Kerronta on tasaista ja riipaisevaa; lukija on hengessä mukana Satorun epätoivoisessa yrityksessä pelastaa hiljaisen tytön henki.

Hitaahkosta osasta huolimatta sarja on edelleen kiinnostava ja etenkin lopun cliffhanger vakuuttaa siitä, että hyvää jatkoa on tulossa!

Gabriel Dropout

Gabriel Dropout 1. Kuva: Tammi

Tämä ei napannut alkuunkaan. Laiskoista ja suht ilkikurisista enkeleistä sekä hyvään pyrkivistä paholaisista/demoneista tavallisessa koulussa kertova manga Gabriel Dropout (päähenkilön, arkkienkeli Gabrielin mukaan nimetty) on itsessäänkin laiska sekoitus Azumanga Daiohia ja Oh My Goddessia. Edellisen sympaattiset ja samaistuttavat henkilöhahmot tai jälkimmäisen kiehtova mielikuvitusmaailma kuitenkin puuttuvat tyystin.

Huumori on aika vaisua (syötetään sille tulista kastiketta! Hihihihi!), ilmeisesti japanilaisten alkuperäisten sanaleikkien tunteminen hyödyttäisi tässä(kin) tapauksessa. Piirrostyyli ei ole mitenkään ihmeellinen eivätkä henkilöhahmotkaan juuri herätä mielenkiintoa. 

Siis varsinainen dropout-manga.

My Hero Academia #1 ja # 2 (Taistele, ryönänörtti!)

My Hero Academy, osan 1 japanilainen kansi. Kuva: Goodreads

My Hero Academia on tuoreehko tulokas shonen-genren (Shonen = n. alle 15-vuotiaille pojille suunnattua mangaa) runsaaseen supersankaritarjontaan. Juoni on samankaltainen kuin Dragon Ball Z:ssa, Narutossa, One Piecessa, One Punch Manissaja etenkin Bleachissa, jota sarja eniten muistuttaa. Päähenkilö, nuori poika, joka haluaa sankariksi ja vahvaksi saa erikoisia ominaisuuksia. My Hero Academiassa kuitenkin erikoisia ominaisuuksia on valtaosalla väestöstä, ja päähenkilö Izuku Midoriya on sitä vastoin vailla "oikkua". Maapallon mahtavin sankari, Allmighty (miksi ei voitu suomentaa KAIKKIVOIPA?) huomaa kuitenkin pojassa potentiaalia ja siirtää omat voimansa tälle. Tämä ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan vastassa on monia haasteita.

Sarja on hyvin perinteinen: sarja sankareita, joista jokainen voi etsiä symppiksen johon samaistua (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece), persoonallisia opettajia (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece) ja pahiksia joilla on erilaisia ominaisuuksia joilla on rajansa ja uudet mahdollisuutensa (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Hyvis keksii taistelussa tai muussa haasteessa omista kyvyistään uusia puolia ja vastaavasti vihulaisen ylivoimaisesta kyvystä heikkouden ja voittaa tappelun (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Eli "viikon hirviö ja kuinka sitä mätkitään".

Niin Sankarit kuin Viholliset ovat kuitenkin suhteellisen omaperäisiä ja herättävät uteliaisuutta. Izuku Midoriya ei myöskään ole ärsyttävä samalla tavalla kuin Naruto tai Bleachin päähenkilö Ichigo osaa olla. Henkilöiden keskinäiset kemiatkin tuntuvat enimmäkseen toimivan ja tietyssä mielessä sarjaa voi lukea hiuksenhienoisena parodiana Bleachista, Narutosta ja One Piecesta. Se ei kuitenkaan ole yhtä tyylipuhdas kuin erinomainen One Punch Man, joka on kääntänyt koko supersankarigenren mehukkaasti päälaelleen. Piirrostyyli on luonnehdittavissa letkeäksi, hyvällä tavalla.

Suomennos on jäänyt vähän puolitiehen. Sinne tänne on jätetty englanninkielisiä termejä, joille olisi vallan hyvin voinut etsiä suomenkielisiä vastineita. Finglishiä ei kuitenkaan harrasteta, mutta vähän olisi voinut skarpata. Nimien taustalla olevia sanaleikkejä selostetaan kiitettävästi. Joitakin oivalluksiakin on tehty, kuten kakkospokkarin mainio nimi "Taistele, ryönänörtti!"

Poimintoja vuodelta 2018: osa 1

Vuosi 2018 on ollut tavattoman kiireinen: kevään–kesän 2018 olin tutkijana Turun yliopiston Sirkkala-hankkeessa ja syksystä alkaen olen tehnyt tutkimusta Evakot Suomen ruotsinkielisillä alueilla -hankkeessa. Tämä on tietysti heijastunut siihen tahtiin, jolla olen päivittänyt blogejani. Hylsyin lentoja -blogin projektini Karjalan Viestien julkaisemisesta 75 v. tahdissa jäi pahasti kesken!

Parempi puolisko aloitti tammikuussa vuorotyöt, ja aamuvuoroviikkoina herätys on kello 04:30. Siksi joka toinen viikko olen someaktiivinen jo aamuyöllä, jos joku on ihmetellyt Twitter-aktiivisuuden outoja aikoja.

Postitan näin vuoden lopuksi muutamia poimintoja vuoden 2018 kohokohdista ja mielenkiintoisia löytöjä yms.

Löytä numero 1: Stand Still, Stay Silent

Kannatti liittyä Twitteriin, koska löysin sitä kautta Minna Sundbergin maanmainion Stand Still, Stay Silent -sarjakuvan (eli SSSS). SSSS sijoittuu tulevaisuuden postapokalyptiseen fennoskandiaan. Maailmaa runnelleen oudon taudin jäljiltä vain pohjoismaat ovat ihmisasuttavassa kunnossa (Suomen keskus on Keuruu). Näiden ulkopuolella on hylätty hiljainen maailma, jossa temmeltää hirmuisia "peikkoja", trolleja ja muita örmelöitä. Nimi tulee siitä, että peikon kohdatessaan on syytä pysyä hiljaa ja paikoillaan...

Sundberg esitelköön itse itsensä:

I'm Minna Sundberg, a Finnish-Swedish woman and the writer and artist of this comic. I was born in Sweden in 1990 and lived in Finland during 1997-2013 (all my school years), then moved briefly back to Sweden during 2014-2015 right after graduating from university, and am currently living in Finland once again.

I got myself a bachelor's degree in graphic design from the university of industrial arts in Helsinki in 2013, and during my two final years of those studies I drew my first proper webcomic, A Redtail's dream, a 556 page tale built around concepts from Finnish mythology. It was a sort of practice comic that I made before starting SSSS because I didn't feel comfortable enough making comics to start my big dream project right away.

SSSS:ssä tähän hiljaiseen maailmaan lähetetään yhteisfennoskandinaavinen tutkimusryhmä etsimään arvokkaita painettuja kirjoja. Mukana on kaksi (käytännössä kolme) suomalaistakin. Kuten arvata saattaa, on matka täynnä vaaroja, seikkailuja ja yllättäviä juonenkäänteitä. Kuulostaa kliseiseltä luonnehdinnalta, mutta kaikki kolme toteutuvat hienosti.

Yllättävä junamatkustaja. Ihmisasutuksen ulkopuolella liikkuvat epäsikiömäiset "peikot" yms. ovat kauhukuvituksen aatelia. Kuva: Minna Sundberg / Stand Still, Stay Silent

Kuten edellisestä kuvasta huomaatte, on SSSS:n taiteellinen tyyli visuaalisesti yksinkertaisesti tyrmäävän upea. Pelkästään fennoskandiaa, mytologiaa ja historiaa valottavat yksittäiset infosivut lukujen lopuissa ovat yksittäisiä loisteliaita taideteoksia.

Kielten sukupuu -infosivu. Tämän voi tilata printtinä! Kuva: Minna Sundberg / Stand Still, Stay Silent

Etenkin folkloristin näkökulmasta SSSS on äärettömän kiehtova sarjakuva: scifiin ja postapokalyptiseen maailmaan on punottu skandinaavista ja suomalaista mytologiaa. Esimerkiksi tutkijaryhmän tiedustelija Lalli on myös "noita" (Mage), joka osaa nostattaa luontonsa. Hiljaisen maailman hirviötkin on nimetty näiden kulttuurien kammotusten mukaan.

Päivitystahti on kiitettävä: sarjakuva ilmestyy (yleensä, poikkeuksia vain harvoin) ma, ti, to ja pe aamulla aikaisella. Hitaahkon alun jälkeen SSSS kaappaa mukaansa ja lopulta toivoo, että kerronnan alla olevat luvut eivät päättyisi, vaan kiehtovasti piirretyssä ja kerrotussa paikassa viivyttäisiin vielä hetki.

Stand Still, Stay Silent on niin ehjä ja hieno kokonaisuus mielikuvitusmaailmana, että se sopisi TV-sarjaksi tai elokuvaksi. Tosin en usko, että kamera tekisi oikeutta sarjakuvan upealle visuaaliselle ilmeelle.

Sarjakuvaa voi lukea täällä:

http://sssscomic.com/

Sarjakuva-arvostelu: Pakanat

Joululahjasuositus!

Tuomas Myllylän neliosainen sarjakuva Pakanat on hyvin kiinnostava. Kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin jo jonkin aikaa sitten (I kirja 2012, II 2013) ja jatkoa on odotettu. Monelle rahaa pulittaneelle tuli kirvelevänä pettymyksenä, että kaksi viimeistä osaa onkin kaikki neljä sarjista kokoavassa yhteisniteessä, eli joutuu ostamaan ensimmäiset osat tuplasti.

Pakanat (2018)

Teos sijoittuu 900-luvun Suomeen, missä verikoston seurauksena Halikon suku hävitetään viimeiseen mieheen - mutta ei poikaan. Nuori Ari Halikko kulkeutuu Olof Idänkulkijan matkassa itään ja myydään orjaksi. Kuten arvata saattaa, poika selviää ja palaa monien seikkailujen jälkeen Suomeen aikuisena miehenä, kosto mielessään. Koston myötä Ari sekaantuu Suomenmaan mahtisukujen ja turkismarkkinoille halajavien viikinkien valtapeliin.

Hurmeinen tarina kerrotaan sarjakuvan keinoin komeasti. Piirrosjälki on näyttävää, mutta välistä joitakin hahmoja on vaikea erottaa toisistaan. Tarinassa näkyy hyvä perehtyneisyys rautakauteen ja ajankuva on nähdäkseni suht pätevä: Suomessa lienee ollut kaupalla ja kauppaoikeuksilla rikastuneita "kuninkaita", joiden valta tosin lienee ollut niin alueellisesti kuin poliittisesti hyvin rajallinen sekä kiikkerä, ja muistutti ehkä enemmän jaarlia tai kreiviä. Suomalainen mytologia ja "kalevalainen" maailma on saatu mukaan uskottavasti.

Pientä anakronismia kirjassa on luettavissa ajatusmaailmasta, jossa välkkyy "koko Suomenmaa" tai "yhtenäinen maa". Kansallisvaltion kaltaista ideaa ei ollut vielä 900-luvulla missään päin maailmaa, saati sitten Euroopassa, SAATI SITTEN Pohjois-Euroopassa. Tuntuu siltä, että Pakanoiden maailma on sata tai kaksisataa vuotta kehitystä edellä, joskin maailma on silti uskottavan oloinen.

Teoksessa on myös rautakauteen erittäin hyvin (sanoisin: rautaisella ammattitaidolla) perehtyneen suomalaisarkeologi Sami Ranisen erinomainen katsaus sarjakuvan ajanjaksoon. Mies lienee teille tutuin Tursiannotkon kaivauksilta. Ranisen konfliktiarkeologisesta näkökulmasta rautakautta Muinaistutkijassa käsittelevä kuuluisa artikkelipari Tuskan teatteri Maarian Kärsämäellä löytyy digitoituna Suomen arkeologisen seuran sivuilta digitoituina (osa I 4/2005 ja osa II 3/2006).

Ja muistakaa, ainoa oikea paikka ostaa tämä sarjakuva on TURUN SARJAKUVAKAUPPA (Myös Oulussa ja Helsingissä).

Sarjakuva-arvostelu: Erased

Japanista tulee aina tarinankerronnaltaan ja ideoinniltaan erikoista mangaa. Erased - suomeksi Poissa löytyy Netflixistä laadukkaana animesarjanakin, mutta nyt siis tämä paljon kehuttu manga on saatavissa lehtipisteistä läheltä sinua!

Tarina on aika erikoinen. Jos Higurashi no naku koro ni - murhamysteeritarinat (pelit, elokuvat, hieno anime-sarja) kiehtoivat sinua, on Erased kuin luotu sinulle.

Päähenkilö Satoru Fujinumalla (huono-onninen sarjakuvapiirtäjä) on erikoinen kyky huomata, että hän on loikannut ajassa muutamia minuutteja taaksepäin. Hänen on tuolloin huomattava poikkeama, jonka seurauksena tapahtuu onnettomuus tai muuta kauheaa.

Tarina muuttuu onnettomuuksista paljon synkemmäksi Satorun äidin tultua katsomaan edellisessä pelastustapauksessa loukkaantunutta poikaansa. Seuraava uusi "aikaloikka" tapahtuu Satorun ja äidin ollessa kauppakeskuksen parkkipaikalla ja jokin karmiva tapaus tulee estetyksi, mutta tarkemmin selvittämättä. Satorun äidillä on jokin aavistus tapahtuneesta. Hän tekee tiedusteluja ja joutuu yllättäen murhaajan uhriksi. Lopputuloksena Satoru joutuu tekemään aikaloikkia, jotka johtavat hänet viittä minuuttia kauemmas menneisyyteen: Satorun lapsuuden ala-asteelle!

Synkänsävyistä tarinaa on toisinaan vähän vaikea seurata sarjakuvaruuduilta: mangasarjan seuraaminen kuitenkin kannattaa, sillä animessa on karsittu pois paljon kiinnostavia, joskin tarinan kannalta vähemmän tärkeitä kohtia.

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori #5 ja #6

Oivallisen mangasarja Akane Tsunemorin kaksi viimeistä osaa kolahtivat postiluukusta viikolla ja luin tämän mitä kiinnostavimman sarjakuvan kaksi viimeistä osaa putkeen heti kun kerkesin. Samaan syssyyn tuli myös Erased, jota suosittelen Akane Tsunemoriin tykästyneille.

Tarkastaja Akane Tsunemorin osassa 5 Sybillan kammottava salaisuus paljastuu! Kuva: Tammi.fi

Viimeisen Tarkastaja Akane Tsunemorin kannessa komeilee Tsunemori itse. Kuva: Tammi.fi

Kaksi viimeistä osaa rakentuvat Sibylla-järjestelmää koskevan karmivan totuuden äärelle: totuus paljastetaan lukijalle osassa 5 ja Akanelle itselleen osassa 6. Varsinainen jännite ei kuitenkaan rakennu Tsunemorin ja Sibyllan vaan Sherlock Holmes/Moriarty tyyliin "etsivän" eli Shinya Kogamin ja "rikollisen" eli Shōgo Makishima välille. Molemmat ovat rooleissaan vähintään kyseenalaisesti. Loppu on samantyylinen kuin Sherlock Holmesissa: kun Makishima kysyy Shinyalta, löytääkö hän itselleen korvaajan Shinya vastaa: "Toivottavasti en."

Kaksi viimeistä osaa ovat entistä lohduttomampia mutta toisaalta entistä terävämpiä. Graafista väkivaltaa ei edelleenkään vältellä mutta toisaalta sillä ei mässäillä, vaan filosofisen, psykologisen ja perinteisen draaman huipennuksen annetaan kantaa tarinaa. Viimeinen osa 6 on kaikin puolin täydellinen lopetus huikean hienolle mangasarjalle ja viimeinen luku kelpaa malliksi mille tahansa sarjakuvantekijälle siitä, miten hyvä sarja päätetään.

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori #4

Kuva: Tammi.fi

Uusin Akane Tsunemori (#4) ilmestyi jo viikkoja sitten mutta koska olen ollut kiireinen ja flunssassa en ole ennättänyt kirjoittaa siitä (moni muukin tärkeämpikin asia kesken...).

Neljännessä osassa filosofinen pohdiskelu jatkuu kiinnostavana, mutta taustalla pyörivä juoni menee eteenpäin isolla vaihteella. Enää salaperäinen Makishima, rikollinen jota Sibylla-järjestelmä ei kykene lukemaan, ei tyydy inspiroimaan ja auttamaan sarjamurhaajia vaan nyt tähtäimessä on koko järjestelmä. Mitä tekee poliisilaitos, kun kaupunkiin ilmestyy suuri määrä oudoin kypäröin varustautuneita rikollisia, joiden rikoskerroin ei nouse vaikka hakkaisi viatonta uhria vasaralla?

Albumin lopussa esitellään tarkemmin toimeenpanija Shusei Kagaria hyvin onnistuneessa välijaksossa.

Tarina siis pitää edelleen otteessaan ja ylipäätään suosittelen tutustumaan sarjaan, jos et ole sitä jo tehnyt. Lehtipisteeseen siintä!

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori #3

Postiluukusta putkahti jo viikkoja sitten Tarkastaja Akane Tsunemorin numero 3. Aikaisempien osien arvostelun löytää tästä linkistä.

Albumissa #3 karmivat rikokset ja rikostutkimukset seuraavat toisiaan. Kakkosalbumin hirvittävät taidemurhat aiheuttavat kitkaa tarkastajien ja toimeenpanijoiden välille ja tarkastajat Tsunemori ja Nobuchika Ginza ajautuvat yhä pahempaan konfliktiin rikosten selvittämisestä. Monessa dialogissa käydään mainiosti läpi ihmismielen synkempiä puolia ja etenkin vierailu psykologian professori Saigan luona on hyvin mieleenpainuva.

Toinen kiehtova, ohimenevä vilkaisu utopian ja dystopian harmaaseen raja-alueeseen on tässä kohtauksessa, kun toimeenpanija Yayoi Kunizuka lohduttaa murhattujen ystävää:

Kuva: Tarkastaja Akane Tsunemori 3.(Hikaru Miyoshi)

Sanojen vaihto on hyvää tarkoittava, mutta kammottava: kun ihmisen tunteet ja sielunelämä on tehty mitattavaksi, muuttuu ilon ja surun, stressin purkamisen ja kaiken tunne-elämän merkitys pelkästään mittaustulosten parantamiseksi. Sibylla-järjestelmä on muuttanut ihmistä sielunelämää myöten koneeksi.

Koko yhteiskunnan tukipilarina toimivan Sibylla-järjestelmän mielekkyys kyseenalaistetaan viimeistään hurmeisessa loppuluvussa. Mitä sitten tapahtuu, kun vastaan tulee rikollinen, jota ei pysty mittaamaan?

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori

Postiluukusta kolahti peräti kaksi albumia samaa mangaa arvosteltavaksi! Hyvä yleisö: Tarkastaja Akane Tsunemori. Sarja perustuu animesarjaan Psycho-pass, jota en itse ole seurannut.

Kakkospokkarin kansi. Kuva: tammi.fi

"Siitä on nyt 30 vuotta kun elävien organismien psyykeä voitiin alkaa mitata ja analysoida teknisesti psykometrsisella skannerilla. Numeroarvo kertoo onko henkilö hyvä vai paha. Se on rikoskertoimen perusidea. Jos numeroarvo ylittää rikoskertoimen viitearvon, ihminen otetaan kiinni ja eristetään niin kutsuttuna latenttina rikollisena. Näin voimme ehkäistä rikokset ennen kuin ne tapahtuvat."

"Mutta siitä syntyy myös ongelmia.  On paras käyttää korkean rikoskertoimen omaavien ihmisten hävittämiseen ihmisiä, joilla on myös korkea rikoskerroin. Näilläå poliisietsivillä on korkea rikoskerroin ja heidät päästetään vapaaksi erityislaitoksesta vain sillä ehdolla, että he työskentelevät hallinnolle.. He ovat toimeenpanijoita."

"Jotta he eivät tee väärin..."
"... tarkastajat vahtivat heidän toimiaan tiukasti"

Päähenkilö, nuori nainen Akane Tsunemori saa testeissä parhaimmat mahdolliset pisteet, mitkä mahdollistavat harvinaisen vaadittavan viran: tarkastajan toimen Julkisen turvallisuuden viraston rikostutkintaosastolla. Kuten arvata saattaa, on heti ensimmäinen tehtävä kentällä poikkeuksellisen vaativa ja kyseenalaistaa rikoksen numeroarvoisen mitattavuuden järkevyyden. Sarjassa seurataan tarkastajien Akane Tsunemori ja Nubuchika Ginza sekä neljän toimeenpanijan vaiheita, mutta kuten jokaisessa kunnon dekkarisarjassa, vastassa on odottamattoman ovela vihollinen. Tarkastajia kiinnostavmpia tyyppejä ovat itse asiassa juuri toimeenpanijat, yleensä entiset etsivät jotka liian pitkään rikoksia selvitellessä ovat itse muuttuneet ajatusmalleiltaan rikollisten kaltaisiksi.

Manga sijoittuu tulevaisuuden Japaniin, joka on ottanut teknisesti melkoisia harppauksia. Tärkein keksintö on Sibylla-järjestelmää, joka valvoo kaikkea ja etenkin ihmisten psyykepasseja. Sibylla arvioi tehtävän, johon ihminen soveltuu parhaiten ja jossa tämä on mahdollisimman onnellinen. Psyykepassin väri ja numeroarvo kertovat ihmisen henkisen tilan. Jos tila alkaa horjua, viedään ihminen terapiaan. Jos ihminen kieltäytyy, antaa toimeenpanijoiden perusase, dominaattori, mittausarvon perusteella luvan tainnuttaa kohteen. Korkeita arvoja mitatessaan dominaattori antaa eliminointitilan: herkemmille lukijoille varoitukseksi kerrottakoon, että manga on harvinaisen hurmeinen ja eliminointitilassa dominaattorin laukaukset eivät jätä jälkeensä siistiä luodinreikää.

Sarja muistuttaa ensialkuun Uusi Sherlock -sarjan ensimmäisiä jaksoja, joissa taustalla piilevä Moriarty manipuloi ihmisiä ja suunnittelee rikoksia. Sarja onkin hyvin pitkälle ihmisen synkkää psyykettä luotaava dekkarisarja, jossa perinteiseen malliin pohditaan maailmaa, jossa tavoitteena on utopia mutta tuloksena hyvin pitkälle dystopia. Psykopassien mittaamisen ansiosta väkivaltarikosten uhrien määrä on liki olematon, mutta maailma on yksilöille determistinen. Vai onko? Juuri valinnanvapaus ja sen seuraukset on mangan kantavia kysymyksiä.

Akane Tsunemori tuo lähinnä mieleen Blade Runnerin, ja myöhemmin mangassa (harpoin vähän eteenpäin kuin kahteen pokkariin) myös keskustellaan elokuvan ja sen esikuvana toimineen Philip K. Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä (Do Androids Dream of Electric Sheep?) eroista. Mangassa liikutaan myös Shakespearen näytelmien ja muiden klassikoiden teemoissa.

Kevyttä, Salapoliisi Conanin kaltaista dekkarimangaa suosiville en sarjaa suosittele, mutta synkistä rikoksista, lähitulevaisuudesta ja dystopiapohdiskeluista kiinnostuneille ja etenkin Uusi Sherlock -sarjan Andrew Scottin rikollisnero James Moriartyyn ihastuneille sarja tarjonnee kiinnostavan vertailukohteen. Tarkastaja Akane Tsunemori on synkkä, todella hyvin käsikirjoitettu manga jonka suomennos on hyvin täsmällinen. Yksittäiset, tärkeät repliikit on saatu toiminaan erinomaisesti.

Sarjakuva-arvostelu: Pahispomo ja kissat

Postiluukusta kolahti luettavaksi ja blogattavaksi kerrassaan erikoinen mangauutuus: Bomarnin Pahispomo ja kissat (Aku no Boss to neko).

Bomarn. Pahispomo ja kissat (2017). Kuva: Tammi.fi

James Bondinsa ja Kummisetänsä katsoneet tietävät, ettei nahkatuolissa kissa sylissä istuva mies tiedä hyvää. Kissaa silittelevä mies voi tällaisessa kohtauksessa vain ja ainoastaan pohtia kauheuksia.

Ikonisin Bond-konna, Ernst Stavro Blofeld. Kuva: wikipedia.org

Ja kenties elokuvahistorian ikonisin pahis kissa sylissä -kohtaus: Godfather I (1972). Kuva: http://nuttyfacts.blogspot.fi/2015/03/cat-in-godfather.html / godfather.com

Pahispomo ja kissat manga rakentuu juuri tälle kummalliselle eläimen ja ihmisen suhteelle: sarjan pääosassa on nimetön Boss, suomennoksessa "pahispomo", joka hekottelee itsekseen jatkuvasti hiljaa ja jonka ympärillä pyörii kissalauma. Sarjakuva on lähestulkoon sanaton ja perustuu mykkäelokuvien tyyliselle huumorille. Slapstickiä enemmän huumoria syntyy kuitenkin siitä oivalluksesta, ettei ihmisissä pelkällä läsnäolollaan ja dominoivalla  tuijotuksellaan pelonsekaista kunnoitusta aikaan saavalla pahispomolla ole minkäänlaista vaikutusta tavalliseen kissaan.

Pomon, kahden kätyrin (A ja B) ja sala-ampujan lisäksi vakihahmoina ovat kissat Pitkäkarva, Musta, Laikku, Hopeatabby ja Valko. Pääasiassa sarjakuvissa joko kissa tekee jotain ja ihmiset reagoivat siihen tai kissat reagoivat - tai useammin jättävät reagoimatta - ihmisiin. Kissanomistajalle, kuten minulle, tilanteet ovat harvinaisen tuttuja! Hyvä oivallus on esimerkiksi strippi, jossa pahispomo pistää pyörimään kissalaumalleen videon, jossa on lintuja, myyriä ja hiiriä. Kun kissat tapittavat ja tapailevat tassuillaan ruutua, videoi Pahispomo kissojensa touhua ja katsoo lopulta videota videota katsovista kissoistaan omalta näytöltään. Ensin on siis "video kissoille", sitten "video ihmisille".

Piirrosjälki on hyvää ja minimalistisuudessaan moni strippi on nerokas. Jollakin kummalla tavalla lyhyet, kahden sivun sanattomat stripit tuovat suuresti lämpöä pahispomojen ja kissojen suhteeseen: pomo ei voi kuin hymyillen hyväksyä toistuvat henkiset tappiot rakastamilleen kissoille. Samalla lukijan suhde tähän Blofeldiin/Corleoneen on hämmentävä: kulkukissaa hyvin kohtelevaa ihmistä ei voi vihata.

Hyväntahtoinen manga kissoja omistajasta pahispomosta on hyvin erikoinen ja toimiva idea. Kirjan lukee sanattomuuden vuoksi nopeasti, mutta hyvä mieli säilyy pitkään. Suosittelen sitä kaikille kissaystäville!

Arkeologi ja kaksinkertainen filosofian maisterikin joutuu nöyrtymään ja kumurtamaan kissan edessä. Kuva kaivauksilta Enosta kesältä 2017.

Lukemisia

Tämän vuoden lukuhaaste etenee hyvin, koska tänä vuonna lasken sarjakuvatkin mukaan. En tosin seuraa sitä aktiivisesti täällä blogissa, mutta tässä muutamia poimintoja:

Musta Komppania

Pistäydyin AdLibrisistä ostamassa jatko-osat Glen Cookin Black Company -fantasiasarjaan. Toinen kirjaomnibus, Book of the South (kirjat 4 - 6) tuli luettua lyhyessä rysäyksessä, sillä ne olivat kerta kaikkiaan liian koukuttavaa luettavaa. Cookin kieli on rikasta ja helposti seurattavaa sekä kirjasarjan henkilökaarti on erinomainen, välttäen kaikki kliseet. Cookin kyky pyörittää tarinaa on kerrassaan verraton, hän samalla paljastaa ja salaa lukijalta nerokkaasti juonen kulkua saaden aikaan "vielä yksi luku" -vaikutuksen.

Kirjan sotilasmaailma, poliittinen manipulointi ja jopa taikavoimien käyttö on uskottavaa. En tiedä mitä Cook on lukenut taustalukemisiksi mutta realismin ja fantasian yhdistelmä kirjasarjassa on saumaton.

Mustan komppanian toinen osa Varjot pitenevät (Vaskikirjojen julkaisu) on suomennettu tammikuussa ja englanninkielisen lukeneena voin suositella. Kipinkapin kirjakauppaan siitä! Kesä jatkuu vielä!

Seagalogy

Sain kaverilta arkeologien keskiviikkoklubista (joka koontuu joka toinen keskiviikko keskustelemaan ja esittelemään kirjoja) nimimerkki Vernin kirjoittaman tiukan analyysin Steven Seagal elokuvista, nimeltään Seagalogy. Luin kirjaa ääneen toistuvasti nauraen. Vern on pirullisen hyvä kirjoittaja ja hänen elokuvakatsauksensa ovat nerokkaita.

Seagalogy analysoi keskeisiä elementtejä näyttelijä, mättömies Steven Seagalin elokuvista ja vähän muustakin. Seagalin leffat ovat omassa luokassaan B-leffasarjassa, ja kirjan jälkeen niistä nauttii todennäköisesti entistä enemmän. Eiväthän Seagalin leffat ole taideteoksia tai käsikirjoituksen sun muun riemuparaateja mutta hitto vie, ne viihdyttävät. Humanistikaan ei voi elää pelkällä kaviaarilla.

Kiinnostavana havaintona Seagal-leffat ennakoivat lukuisia ilmiöitä jotka tulivat puheenaiheeksi vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi legendaarinen On Deadly Ground (1994) ennakoi ympäristöonnettomuuksia ja vaikeuksia siihen aikaan, kun Vihreät olivat vasta muutama homeesta vihertynyt ex-kommunisti ryhmittyneenä Soininvaaran ympärille.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Se on paitsi syvällisten ja analyyttisten mutta myös verratonta huumoria ja kieltä osoittavien elokuvakatsausten raskassarjalainen.

Hugleigur Dagssonin piirrokset

Lainasin neljä kirjaa kirjastosta jotka luin hujauksessa. Olen mielenvikaisen ja sysimustan huumorin ystävä ja suuri osa tämän herran jutuista sai minut nauramaan ääneen. Piirrostyyli sopii hyvin tylyihin vitseihin ja toisaalta lukuisat vitseistä pistävät ajattelemaan. 

Esimerkiksi yhdessä Dagssonin sarjakuvassa on saksalainen vanhainkoti, jossa dementoituneet vanhukset kuljevat edestakaisin hokien "Heil hitler". Vitsin konteksi on rankka, huomioon ottaen että moni hyväksyy selityksen "tavallinen kansa ei tiennyt". Keskustelin vuosia sitten folkloristi Anne Heimon kanssa tästä ilmiöstä ja hän muisteli aiheesta tuoretta teosta, jossa saksalaisen suvun lapsenlapset selittivät, että heidän isovanhempansa pelastivat juutalaisia sodan aikana. Tämä siitä huolimatta, että isovanhemmat olivat selvästi ja todistettavasti vannoutuneita natseja ja ilmeisesti myös ilmiantoivat juutalaisia. Jälkeläiset vain halusivat kertoa omista juuristaan tarinaa, jonka halusivat uskoa. Samoin julmalla tavalla huvitti tositarina saksalaisesta dementoituneesta mummelista, joka tuijotti vanhainkodissa hämmästyneenä mustaa hoitajatarta ja tuumi ääneen "Minä luulin että me kaasutimme nuo kaikki!" Musta huumori uppoaa sitä paremmin, mitä suurempi on joko yhteneväisyys tai kontrasti todellisuuteen.

Mukana on myös runsaasti ruumiineritteisiin liittyviä juttuja, mutta niistä tykkääminen "on makuasia sano koira kun pallejaan nuoli."

Terry Pratchett & Stephen Baxter, Pitkä maa

Olen nyt lukenut neljä osaa kaksikon kirjasarjasta ja loppupuolella alkoi hieman tympiä, vaikka hyviähän kirjat silti olivat. Niiden resepti on yksinkertainen: otetaan kaikki viimeisen 15 vuoden aikana julkaistut Tieteen Kuvalehden artikkelit, jotka käsittelevät ihmiskunnan ja teknologian tulevaisuutta ja ympätään ne yhteen. Lisätään mausteeksi lukematon määrä maapalloja, joilla jokainen visio voi toteutua ja kirjoitettavaa riittää vaikka kymmeneen kirjaan. Kirjoitettavaa on niin paljon, että esimerkiksi kirjasarjan toinen ja kolmas tuntuvat loppuratkaisuiltaan suorastaan turboahdetuilta ja pikakelatuilta. Etenkin toinen osa tökki, Mars-seikkailu eli kolmas osa oli viihdyttävä [kenties sarjan paras], Long Utopia eli neljäs osa taas tympi. Pratchettin ja Baxterin Utopiaan luoma messiashahmo oli jokseenkin ärsyttävä veto. Edesmenneen Pratchettin Kiekkomaailman herkullisia henkilöhahmoja jäi kaipaamaan Pitkää Maata lukiessa. Esimerkiksi kun Kiekkomaailmassa Terry kuvasi erästä kreiviä suurin piirtein toteamalla "Varo ihmisiä, jotka ajattelevat kursiivissa" jokainen ajatteleva ihminen tietää, millaisia ihmisiä hän tarkoitti. Häkellyttävän moni näistä pyrkii professoriksi, koska toisin kuin muut he ajattelevat.

Lyhyesti menosta ja meiningistä

Sotilasleiriluentoni keräsi ennätysyleisön! Siis ennätysmäisen VÄHÄN, vain kolme kuulijaa (+ rehtori, joka lähti puolivälissä työasioille). No, sellaista se on. Positiivista oli, että puolet luentosalilaisista oli lukenut Turun Sanomista artikkelini! Eli kaksi...

Fables

Pelasin Telltale Gamesin erinomaisen The Wolf Among Us -pelin läpi. Innostuin tarinan taustoista niin että olen lukenut sen taustatarinaa Fables -sarjakuvaa Deluxe-editioina, jotka onneksi saa Turun Kaupunginkirjastosta. Olin GoodReadsin mukaan 7 kirjaa jäljessä aikataulusta mutta tänä vuonna lasken mukaan myös graafiset novellit (eli sarjakuvat). Nyt olen kolme kirjaa edellä!

Löysin myös Douglas Adamsin Dirk Gentlyyn pohjautuvan, uunituoreen sarjakuvan (julkaistu tammikuussa 2016, hyvä Kaupunginkirjasto!): Dirk Gently: The Interconnectedness of All Kings.

Sarjakuva, jossa lausahdetaan mm. "Mummification in progress! Please exit the building in an orderly fashion!" tai "Incompetence and panic - not what I need in an assistant." ei voi olla huono.

Doctor Who katselussa

Menossa Doctor Who -katseluprojekti aivan sieltä alun jaksoista alkaen. Muinaisiin sivilisaatioihin perustuvat jaksot/tarinat (Unearthly Child, The Aztecs)  eivät ole niin kökköjä kuin luulisi, epäilen että ne ovat oikeasti kysyneet 1960-luvulla eläneiltä tutkijoilta sen hetkistä tutkimustietoa: ainakin atsteekkitarinasta kertovan verkkosivun mukaan käsikirjoittaja teki paljon tutkimustöitä tarinan eteen.

Doctor Whon jaksoja, joiden filmit on hävitetty, löytyy verkosta kuvakaappauksin ja ääninauhoin koottuna, koska 1960-luvulla innokkaimmat fanit äänittivät nauhurilla ääninauhat jaksoista. Anteeksiantamatonta miten paljon erinomaista TV-viihdettä on tuhottu, että BBC olisi säästänyt muutaman metrin hyllytilaa. Ruutiukoistahan on kadonnut paljon osia. Helvetillistä ajatellakaan, että Monty Pythonit olivat vähällä tuhoutua!

Viestipataljoona 33

Taulukoin VP 33:n tietoja hakukelpoisiksi. Kotipaikka ja syntymäaika ovat yllättävän mielenkiintoisia tietoja sotilaista, valmiiksi taulukoidut tiedot saattavat paljastaa yllättäviä seikkoja pataljoonasta. 1. Päiväkäskyn sijoitusluettelon ja tuntolevyluettelon nimistä noin kahdeksasosassa on poikkeavuuksia. Tavallisesti toinen etunimi on kirjoitettu väärin mutta sukunimissäkin yllättävän paljon virheitä ja eroavaisuuksia (esimerkiksi Eino Näpistä tullut Einari Näppilä). Aina toisinaan miettii ihmisten nimien valintoja. Pataljoonasta löytyy mm. Urpo Kurki sekä Onni Orava. Viimeinen voisi kai haastaa Sokoshotellit oikeuteen, jos eläisi.

Päivän sarjakuvapoiminta

Jotain tällaista arvelinkin:

Luki luki!

Synkkä yksinpuhelu etenee hiljakseen. Kiinnostavaa dokumentointia lehdistökeskustelusta Suomessa Saksan tappion häämöttäessä toden teolla 1943.

 

Pettymyksiä sarjakuvarintamalla

Otin taas muutaman sarjiksen pikalukuun. Tällä kertaa luvun alle tulivat valikoiduksi Andy Digglen Rottajahdissa pikkupokkarina (2012) sekä Jacques Tardin It was the war of the trenches (2010).

Ensimmäiseksi otin lukuun tuon Rottajahdin, sillä se vaikutti perinteiseltä toimintasarjikselta (jonka saisi kätevästi sovitettua C.S.I:n tai muun jaksoksi) johon ei kauan aikaa menisi. Samaa sarjaa on Dark Entries, joka kertoo toisesta suosikkisarjakuvasankaristani John Constantinesta (legendaarinen Hellblazer) erinomaisella otteella.

Toiseksi otin ensimmäisestä maailmansodasta kertovan sarjakuvan, jota olin aiemminkin tähyillyt. Sotasarjakuvarintamalla ei ole hyviä tarinoita tullut vastaan sitten Garth Ennisin lyhyiden tarinoiden.

Andy Digglen Rottajahdissa. Englanninkielinen pokkarin kansi, kuva AdLibriksestä.

Jacques Tardin It was the War of the Trenches. Kuva AdLibriksestä.

 

Rottajahdissa

Rottajahti osoittautui aika tylsäksi sarjakuvaksi. Sarja kertoo salaperäisestä suojeluohjelmassa olevia todistajia surmaavasta taitavasta tappajasta. En jaksa tuhlata siihen blogitilaa kuin muutaman rivin:

Piirrostyyli on realismia tavoitteleva mutta todella typerä. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat epäuskottavia, etenkin yllättymistä kuvaavat. Juoni ei ole kovinkaan kummoinen eikä ovelia tai ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä juurikaan tule vastaan.

It was the War of the Trenches

 

Ensimmäinen maailmansota on aika erikoinen valinta sarjakuvaksi. Tämä johtuu yleisesti siitä, ettei hyvä-paha asettelua saa aikaiseksi samalla tavalla kuin toisesta maailmansodasta.

Sen sijaan ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva sarjakuva voi tuoda hyvin esille sotaan liittyvää inhimillistä, molemminpuolista kärsimystä. Tähän Tardinkin sarjakuva tähtää. Sarjakuvan keskiössä ovat yksittäiset sotilaat sekä näiden aina välistä lukijalle antamat todistajanlausunnot. Pääosassa ovat ranskalaiset sotilaat, mutta näiden jälkeen eniten kuullaan saksalaisia. Myös englantilaisia ja näiden vasallimaista tulleita sotilaita esitellään lyhyesti.

Näkökulma on kiinnostava ja piirrostyyli on tarkoitukseen sopiva. "Verta ja suolenpätkiä" riittää liiaksikin, tosin sitähän juoksuhautasodan arki oli. Kiinnostavina kohtina esitellään mm. puhdetöitä tekevä sotilas sekä painajaisten takia saksalaisten etulinjaan yksin pystyssä itsemurhaan marssiva ranskalaisparka.

Jäin kaipaamaan sarjakuvasta sitä jotakin. Sotilaiden tarinat ja kohtalot sekä hyvin löydetyt - ilmeisesti aidot - yksityiskohdat ovat kiinnostavia, mm. sotapoliisien armottomuus. Sarjakuvan mukaan nämä esimerkiksi eivät antaneet hyökkäykseen lähteville ranskalaisille sotilaille patruunoita kivääreihin, etteivät nämä edetessään hidastelisi ampumalla.

Suosittelen lukemaan kuriositeettina, mutta varsinaisesti sarjakuvana ei tarjoa mitään uutta.

Kirjaostos

 

Sain ilokseni stipendin, ja päätin hemmotella itseäni ostamalla pitkään himoitsemani Terry Pratchettin Making Money´n. Kihlattua odottaa taas Pratchett-leskeys pariksi päiväksi.

Making Money Adlibriksessä ostamallani kannella. Halvimmillaan tämän olisi saanut Adlibriksestä 5,8 eurolla, mutta olen tyytyväinen. AdLibriksestä ostamisessa olisi ollut se paha puoli, että mukaan olisi tarrautunut tavaraa 80 euron edestä...

Kyllä kannatti ostaa! Tästä kirjasta voi sanoa kliseisesti "taattua Pratchettia". Dialogi on taas uskomattoman mehevää, Moist (suom. Tahmee) von Lipwigin ja Vetinarin keskustelut pankkimaailman saloista ovat varsinaista herkkua. Tässä herkullinen poiminta:

"A banker? Me?"

"Yes, Mr Lipwig"

"But I don´t know anything about running a bank!"

"Good. No preconceived ideas."

"I´ve robbed banks!"

"Capital! Just reverse your thinking,"

Taisin saada viimeisen Turun Akateemisessa hyllyssä olleen kappaleen, joten koettakaa onkia omanne vaikka AdLibriksestä. En ole heikäläisten agentti, mutta olen tyytyväinen palveluun ja valikoimaan.

Sarjakuvapoiminta

Tällä kertaa kävin sarjakuviin törmätessäni kirjastossa etsimässä Vänrikki Stoolin tarinoita. Halusin lottaesitelmään katkelmia alkuperäisestä runosta, ja bonuksena löysin runot Edelfeltin kuvituksella.

Pistäydyin taas sarjakuvahyllyllä, joka on muutamalla viime käynnillä tuottanut pettymyksen. Koska luova toiminta (esitelmän teko) vaatii "polttoainetta", otin Dorian Grayn muotokuvan sarjakuvaversiona. Itse kirjaa en häpeäkseni ole lukenut, mutta tiesin juonen ennestään ja olin lukenut jollakin lukion kurssilla aikoinaan katkelmia.

"Graafiset novellit" ovat kiehtoneet minua lukiosta asti. Monet valitsevat äänikirjan, minä sarjakuvaversion. On kiinnostavaa tutkia, miten tarina ja teksti taipuu kuviksi ja miten juoni kulkee. Olen pohtinut, että pitäisi lukea enemmän klassikoita sarjakuviksi käännettyinä. Tosin tunnen tuolloin huijaavani, ja haluaisin ENSIN lukea kirjan ja vasta sitten sarjakuvan.

Sama juttu kirjan ja elokuvien kanssa. Olen ylpeä siitä, että luin ensin Taru sormusten herrasta -kirjat, ja vasta SITTEN katsoin elokuvat. Sarjakuvassa annetaan valmiiksi muoto ja "näyttelijät", mutta ääni, liike ja muu on kuviteltava itse.

Mutta esitelläänpä tämä sarjis sitten lyhyesti:

"However, murder is always a mistake. 
One should never do anything one cannot talk about after dinner!"

Ensinnäkin, sarjakuvan taide on toteutettu hyvin. Etenkin Grayn muotokuvan muutokset esitetään hyvin. Piirrostyyliä on vaikea luonnehtia muuten kuin sanomalla, että hyvää on ja tarkoituksenmukaista.

Wilden pirullisen terävä sanailu on saatu hyvin mahdutettua puhekupliin. Juuri mainiot repliikit ja kiteytykset saivat minut ajattelemaan, että lukulistaan pitänee lisätä Dorian Grayn muotokuva.

Sovitus on siis toimiva, mutta nyt arvioni jää tyngäksi, koska kirja on lukematta. Vastasi kuitenkin käsitystäni kirjasta.

Suosikkisarjakuvahahmoni - Vartioankka!

Sarjakuvien suurkuluttajana on vaikeuksia valita suosikkihahmoa. Tällä hetkellä kunniapaikkaa pitää Helmiä sioille -sarjakuvan Vietnamin sodan traumoista kärsivä Vartioankka, Guard Duck, jonka ratkaisu kaikkeen käsittää räjähteitä, RPG:n tai vähintään liekinheittimen. Koomisuutta korostaa hahmon söpöys ja pahoitteleva sekä nöyrä äänensävy täystuhon jälkeen.

Helmiä sioille ilmestyi noin 1½ vuotta sitten Turun Sanomien verkkosivuilla, mutta suureksi harmikseni se vaihdettiin Fingerporiin. Päätös oli typerä, sillä esimerkiksi Helsingin Sanomat ja huumorisivusto Riemurasia julkaisevat jo sitä netissä. Helmiä sioille toimi hyvin käännöksenä, sillä typerät krokotiilit - toiset suosikkihahmoni - puhuivat turkulaisittain.

Ensiesiintyminen 14.3.2005.

Palatakseni Vartioankkaan, en tiedä miksi minuun uppoaa hyvin huumorin laji, jossa samaan hahmoon tai ilmiöön liittyy sekä söpöys että ilkeys tai uhkaavuus. Dilbertin piirtäjä Scott Adams esitti epävirallisen teorian, jonka mukaan on olemassa tiettyjä ominaisuuksia (mm. söpöys, ilkeys, outous, tuhmuus, liioittelu, tuttuuden tunne) joista vähintään kahden sekoittamista vaaditaan huumorin luomiseksi. Söpöys ja ilkeys toimivat todella hyvin. Vartiankassa tuota pimeää puolta korostaa hahmon nöyrä asenne "purkauksen" jälkeen ja kohtelias puhuttelutapa.

Ensimmäisen Guard Duckin luonteen paljastanut sarjis on taipunut animaatioksikin:

Itse en tosin kuvittele ankan ääntä tuollaiseksi...

Mikä parasta Vartioankassa, Parempi puolisko ilahdutti minua tänään merkkipäivänäni amigurumilla:

 Pitänee askarrella RPG-sinko lyijykynästä.

Sarjis taas vinkiksi

En varsinaisesti lueskele XKCD:tä, mutta tämä huvitti minua suuresti. Pitänee hyödyntää vinkkiä arkikeskusteluissa!