Simpsonien ja Futuraman (suosikkitelevisiosarjani!) luojalta Matt Groeningilta on tullut uusi animaatiosarja, fantasia/satumaailmaan sijoittuva Disenchantment. Ykköskausi on jo Netflixissä ja tulipahan katsottua. Kahden ensimmäisen jakson perusteella ei kannata antaa tuomiota: sarjassa on hetkensä, mutta ongelma on että kaikki on jo nähty.
Ensimmäisen tuotantokauden perusteella sarja on aika epätasainen sekoitus Groeningin aikaisempaa kahta sarjaa. Hahmot eivät ole yhtä unohtumattomia kuin Simpsonien ikoniset persoonallisuudet tai Futuraman iki-ihanat väännökset scifi-klassikoista. Prinsessa Bean on liian kliseinen häitä (ja sittemmin vastuuta) pakeneva prinsessa, jossa on vähän Bart Simpsonia ja vähän Philip Frytä. Loppu jääkin aika ontoksi ja etäiseksi. Haltia Elfo on täysin mitäänsanomaton ja koukuttavaksi hahmoksi, piruksi tarkoitettu Lucikin on aika kesy versio Benderistä. Prinsessa Beanin isän huumori tuntuu perustuvan pelkästään ääninäyttelijän ääneen. Liikaa hahmoista jää puolitiehen, ilmeisesti aikomuksena valottaa näiden sisäistä avaruutta tarinan edetessä.
Huumorikin on jotain siltä väliltä. Disenchantmentin suurin ongelma on, että se kulkee jo kartoitettuja polkuja. Shrek nauroi kolmeen kertaan satumaailmojen kliseille. Terry Pratchettin Kiekkomaailma tyhjensi pajatson moneen otteeseen ja monesta näkökulmasta sekä moneen erilaiseen huumoriin turvautuen, sanoen samalla jotain todella syvällistä ja arvokasta ihmisyydestä. Disenchanted vain raapaisee pintaa. Valtaosa nokkelista lausahduksista on jo tuttuja muista sarjoista (älä sekoita uskontoa ja logiikkaa, duh!) ja slapstick-puoli herättää yhtä paljon naurua kuin dialogi, mikä kertoo paljon sarjasta. Hahmojen keskinäinen naljailukaan ei toimi, jos sillä ei ole kunnon pintaa johon tarttua.
Disenchantment poikkeaa Simpsoneista ja Futuramasta siinä, että halki sarjan kulkee juoni, siinä missä edelliset sarjat olivat jaksokohtaista koheltamista. Ehkä juuri siinä on sarjan ongelma: Groening on joutunut korvaamaan hyvin osaamansa 20–40 minuutin tarinankerronnan ja koukuttamisen pitkäjänteisemmällä rakenteella, joka ei toimi. Pienet vihjaisut eivät riitä loistavaan kerrontaan, kuten Futuraman Jurassic Barkin maailman surullisin tarina alta minuutissa, Meanwhilen suloisenkatkera lopetus tai monen Simpsonit-jakson hupaisa sekoilurakenne.
Sarja ON katsomisen arvoinen, mutta siltä vain jää toivomaan enemmän. Kolmessa ensimmäisessä jaksossa olisi pitänyt pystyä rakentamaan oma toimiva maailma nyrjähtäneellä logiikallaan ja charmillaan, mutta siinä Disenchantment ei valitettavasti pysty edes kymmenessä jaksossa. Toivon toista tuotantokautta, koska tarinankerronta voi vielä tuoda kunnon yllätyksiä.
Ennen kuin alat lukea, pohdi itseksesi tätä John Cleesen kirjassaan Kuten olin sanomassa pohtimaa asiaa: Kuka tahansa osaa nimetä nopeasti kymmenen hyvää draamaa. Mutta koetapa nimetä kymmenen hyvää komediaa.
Eli mieti itseksesi, mitä hyviä komedioita tiedät. Siis alusta loppuun saakka hyvin käsikirjoitettuja ja näyteltyjä, ei sellaisia sketsisikermiä joissa on muutama hyvä kohta.
Komedian käsikirjoittaminen ja tekeminen on pirun vaikeaa. Draaman ainekset saa kasiin puoli yhdeksän uutisista, mutta kestävää komediaa on todella hankala saada aikaiseksi.
Tässä minun listaukseni. Keksin alunperin kahdeksan hyvää suht nopsaan, vähän pidempään pohdittuani yksitoista ja paremman puoliskon ehdotuksista tuli lisää hyviä. Kaikista ei saanut upotettua videota, joten laitoin linkit hyviin kohtauksiin osassa taas oli vaikea valita hyvää, joten kehotan katsomaan koko elokuvan.
Piukat paikat (Some Like it Hot)
Komedioiden, käsikirjoittamisen ja ajoituksen mestariteos. Billy Wilderin ohjaama komedia kahdesta gangstereita pakenevasta, ristiinpukeutumiseen päätyvästä köyhästä muusikosta on edelleen vertaansa vailla. Käytän tuota ilmaisua "vertaansa vailla", koska verrokkia ei ole. Komisario Palmun Erehdys, vaikka onkin dekkari, kulkee samaa tiukkaa tahtia ja onkin paras maassamme koskaan tehty elokuva.
The Producers (suomennettu Kevät koittaa Hitlerille)
Yksinkertaisesti Mel Brooksin paras elokuva ja samalla nerokas tapa totalitarismin käsittelyyn. Mel Brooks kommentoi elokuvaansa tyypilliseen tapaansa: "Halusin olla ensimmäinen juutalainen, joka tienaa Hitlerillä miljoonan"
Yksi, kaksi, kolme (One, two, three)
Toinen Billy Wilderin huippuohjaus. Kylmää sotaa ja II maailmansodan jälkeisen Euroopan realiteetteja parhaimmillaan.
Bringing up Baby
Ei enää ehkä kovinkaan tunnettu laajan yleisön keskuudessa, mutta tämä todella toimiva komediaelokuva. Gary Grant on antropologina uskomaton.
Hei me lennetään! (Airplane!)
Klassikkofarssi. Niin hyvä että paloja leikattiin sellaisenaan kakkososaan. Don't call me Shirley.
Mies ja alaston ase
Vain Leslie Nielsen pystyi tällaisiin suorituksiin. Frank Drebin saa pöhkötkin vitsit toimimaan. Jostain syystä nauran aina tälle kohtaukselle:
https://www.youtube.com/watch?v=YqAyz1coj44
Brianin elämä (Life of Brian)
Brianin elämä on uskonnollisten ihmisten, ei suinkaan uskonnon pilkkaamisen klassikko. Elokuvista vähiten sketsimäisin ja siksi myös toimivin komedia.
Monty Pythonin hullu maailma (Holy grail)
Nyrjähtäneiden sketsien ja neljännen seinän murtamisen mestariteos. Pelkästään alkutekstit ovat katsomisen arvoiset.
Neljä naurettavaa naapuria (Duck Soup)
Marx-veljesten paras elokuva (muutkin todella hyviä!). Peilikohtaus (yllä) on yksi parhaiten koreografioituja komediakohtauksia mitä ikinä on tehty.
Kala nimeltä Wanda (Fish called Wanda)
Hyvä käsikirjoitus, näyttelijät ja ohjaus tismalleen kohdallaan.
Avaruusboltsit (Spaceballs)
Todella hyvä farssi, jossa paljon kohokohtia. Menee ehkä farssisikermän puolelle, mutta on kuitenkin tervettä parodiaa scifihörhöille.
Tohtori Outolempi (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb)
Outolemmestä piti tulla draama ydinsodasta, mutta se taipuikin komediaksi. Ja erinomaiseksi sellaiseksi! Eli kuinka aikuiset miehet pilaavat kaiken...
Vaaleanpunainen pantteri (Pink Panther) (ainakin I ja II)
Peter Sellers on ainoa oikea Jacques Clouseau. Piste.
Kerrassaan ihana puolisoni toi Gdanskista minulle tuliaisista mitä parhaimman: kuuluisan Kolejka-lautapelin!
Perhe on pahin -sarjassa Archie Bunker solvaa vävyään toistuvasti typeräksi polakiksi. Tämä peli on kuitenkin niin nerokkaasti suunniteltu, että se yksinään kertoo paljon puolalaisten älykkyydestä. Plus se, että heidän matemaattiset oivalluksensa Enigmasta 1930-luvulla auttoivat liittoutuneita voittamaan toisen maailmansodan, mutta ei nyt puututa siihen.
Kolejka on yksinkertaisesti jono. Pelissä jonotetaan. Kuulostaako tylsältä? Ei suinkka!
Neuvostorealismia parhaimmillaan ja pahimmillaan
Peli on suunniteltu opetustarkoituksiin, opettamaan 2000-luvun nuorille sitä, miltä tuntui elää kommunistisessa Puolassa. Ensimmäinen painos ilmestyi 2009 ja peli on käännetty sittemmin mm. englanniksi. Ohjekirja on pirun pätevästi suunniteltu ja siinä on mahdottoman hyvä kertaus arkielämästä 1980-luvun Puolassa. Jonottaminen ja siinä kikkailu olivat tärkeä osa jokapäiväistä selviytymistä ja tiettyä solidaarisuutta (heh!) osoitettiin jonoissa heikompiosaisille. Osa tosin oli enemmän kuin valmiita huiputtamaan: koska jonossa äiti lapsen kanssa pääsi muiden edelle, tuli lapsien "lainaamisesta" jonoihin arkipäivää! Tätä varten on myös pelissä erillinen jonotuskortti.
Ohjevihkossa on myös herkullisia anekdootteja ja neuvostoliittolaista huumoria tuolta ajalta. Esimerkiksi tämä vitsi:
"Mikä on liha englanniksi?"
"Meat."
"Sehän on tismalleen sama puolaksi!"
(englannin liha = "meat" äännetään samaan tapaan kuin puolan myytti, "mit". Lihan olematon saanti oli kestävä vitsien aihe.)
Koska sain pelini Puolasta, on ohjevihkoseni (uskomattoman hyvällä tyylitajulla tehty) puolaksi. Peli antaa siis mahdollisuuden opiskella puolaa! Board Game Geekistä -sivustolta löytyy kuitenkin rekisteröinnin takaa säännöt ja kortit englanniksi, ja kun vertaa kortteja akselilla puola-englanti-suomi oppii samalla kieltäkin. Haluan kuitenkin säästää pelin mahdollisesti ostavalta suomalaispelaajalta aikaa, joten käännän joitakin elementtejä ja sääntöjä suomeksi tähän postaukseen.
Peli on siis kehitetty ensisijaisesti opetustarkoitukseen ja historian opiskeluun. (Nyt perkele suomalaiset liikkeelle! Samanlaisia pelejä Suomeen!) Pelin ohjeiden alussa annetaankin sen kolme filosofiaa ja niiden merkitys. Lukekaa ajatuksella, harvoin on yhdelle A5:lle saatu yhtä paljon painettua yhtä painavaa asiaa:
Historian opettamisella ja popularisoinnilla on kolme päämäärää: antaa tietoa menneisyydestä, kehittää kykyä johtopäätösten tekoon ja huolehtia meitä ennen eläneiden muistosta.
TIETO tarkoittaa sitä, että on riittävästi informaatiota menneisyyden tapahtumista, niiden syistä ja seurauksista.
JOHTOPÄÄTÖSTEN TEKEMINEN on tapa hallita käyttäytymistämme niin, että vältymme tekemästä erehdyksiä, joita tehtiin samankaltaisissa tilanteissa menneisyydessä.
MUISTAMINEN tarkoittaa omistautumista niiden muistolle, jotka ovat omistautuneet yhteiseksi hyväksi tunnustetuille asioille (ihmiskunnalle, valtiolle tai paikalliselle yhteisölle). Tällainen muistaminen on yksi tapa osoittaa kiitosta heidän elämänsä aikaisille saavutuksille.
Kolejka-pelin ohjekirja
Pelin elementit
Pelin elementit ovat laudat, pelinappulat ja korttipakat. Peliä voi pelata 2–5 pelaajaa. Erilaisia elementtejä on vähän joten säätämistä ei tarvitse juurikaan tehdä.
Pelilauta (kaupat jonoineen + kuormarekat, tässä erotettuna että ymmärrätte niiden olevan erillisiä), kortteja (ostoslistat, toimintokortit, ostettavat tavarat) ja pelinappulat.
PELILAUTA
Pelilautoja on kaksi: kaupat ja mustan pörssin (jonoineen) sekä erilaiset korttialueet sisältävä lauta ja erillinen lauta kuorma-autoille, jotka tuovat tavaraa kauppoihin. Pelilaudat ovat selkeät ja mukana on pikkumuistutukset eri kokoisille peliseurueille jaettavista korteista.
KORTIT
Pelissä on neljänlaisia kortteja: sääntötiivistykset ja pelivuoron tapahtumat (1/pelaaja), ostoslistat (5 erilaista), myytävät tavarat (ihanaa neukkuretroa!), tavaratoimitukset (symbolina paketti, kertoo mitä toimitetaan ja minne) ja toimintokortit.
OSTOSLISTAT
Ostoslista määrää, mitä tarvikkeita tietyn pelaajan on saatava kootuksi voittaakseen pelin.
Kolejkan ostoslistat
HUOM! Pienemmillä pelaajamäärillä pelatessa pelaajilla on oltava "vierekkäiset" ostoslistat: eli jos kahden hengen pelissä pelaaja on lista 2 on toisella pelaajalla oltava lista 1 tai 3. Jos toinen saa listan 4 tai 5, on se heitettävä pois ja nostettava uusi. Listan 1 vierekkäiset numerot ovat listat 2 ja 5, sekä vastaavasti listan 5 vierekkäiset numerot ovat 1 ja 4.
TARVIKKEET JA TILAUKSET
Tarvikekorteissa on yksittäisiä tarvikkeita, jotka saapuvat pienissä 1–3 kappaleen erissä kauppaan.
Pelin tarvikkeet ovat ruokaa, elektroniikkaa, tarvikkeita, huonekaluja ja vaatteita. Ostoslistasta riippuu, mitä pitää hankkia ja missä määrin. Tavarat ovat ehtaa ja aitoa neukkuretroa!
Tilauskortit (pakettisymboli toisella puolella) sisältävät tietyn tarvikkeen symbolin ja luvun 1–3 joka kertoo, miten monta kyseistä tarviketta tuodaan tällä vuorolla. Huom! Kahden hengen pelissä kortit, joissa on luku 3 poistetaan eli tarvikkeita tulee vain yhden tai kahden erissä. Pelaajamäärästä riippuu, miten monta toimituskorttia vuoron alussa nostetaan.
TOIMINTOKORTIT
Toimintokortit ovat pelin suola, joilla voi vaikuttaa kauppojen käyttäytymiseen ja jonon liikkeisiin. Näitä voi olla kerralla kädessä korkeintaan kolme, ja ne voi pelata joko kaikki kerralla vuorollaan tai niitä voi säästää seuraavalle vuorolle. Pelatut kortit palaavat viikon päättyessä (viiden vuoron jälkeen) takaisin käteen.
Toimintakortteja on kymmenen erilaista, jokaisella pelaajalla on yksi jokaista. Jokainen pelaaja siis tietää että toinen voi tehdä jonkin jonotustempun, jota ei ole vielä pelannut, mutta kysymys onkin onko toisella pelaajalla se käsissään?
Toimintakortit ovat pelin suola, pippuri ja basilika. Desing on helkkarin hauska. Tämä kortti merkitsee sitä, että pelaajalla on komissiossa kollega, joka tietää tulevat tavaralähetykset. Pelaaja saa katsoa lähetyspakasta kaksi päällekkäistä korttia. Tästä on etua seuraavia jonotuksia ennakoidessa.
Koska pelissä käytettävät toimintakortit ovat puolaksi (ellei joku onnistu saamaan englanninkielistä versiota), on tässä suomennos korteille (käyttämättä aksentteja):
Zwiekszona dostawa = "Ylimääräinen toimitus"
Kauppaan on tullut ylimääräistä tavaraa, mikä aiheuttaa jännitystä jonossa.
LISÄÄ KAUPPAAN, JOHON ON TUOTU KIERROKSELLA TAVARAA YKSI KAUPPATAVARA
Remanent = "Suljettu inventaaria varten"
KAUPPA EI MYY KIERROKSEN AIKANA MITÄÄN. "Virheellinen lähetys", "Myyntiä tiskin ali" tai "Ylimääräinen toimitus" eivät toimi!
Lista spoleczna = "Yhteisön lista"
Lista, joka antaa jokaiselle jonottajalle tietyn paijan.
KÄÄNNÄ YKSI JONO KOKONAAN TOISIN PÄIN (VIIMEINEN ENSIMMÄISEKSI JNE.)
Towar spod lady = "Myyntiä tiskin ali"
Sinulle tuttu kauppa-avustaja myy tavaraa ennen kaupan avaamista.
JOS OLET JONON KÄRJESSÄ, VIE KAUPPATAVARA KOTIIN VÄLITTÖMÄSTI
Kolega w komitecie wojewodzkim pzpr = "Toveri työläiskomiteassa"
saat vihjeen tulevien lähetysten aikataulusta
KATSO KAKSI PÄÄLLIMMÄISTÄ LÄHETYSKORTTIA
Krytyka wladzy = "Johdon kritisointia"
joku jonossa kritisoi ääneen johtajia ja miliisien tarkastaessa hänen papereitaan toiset menevät ohi. SIIRRÄ TOISEN PELAAJAN NAPPULAA KAKSI TAAKSEPÄIN
Huom! Joissakin säännöissä saa siirtää myös omaa nappulaa taaksepäin.
Matka z dzieckiem na reku = "Äiti ja pikkulapsi"
lainaat toisen lasta ja saat palvelua ennen muita.
SIIRRÄ NAPPULASI JONON KÄRKEEN
Pan tu nie stal = "Tämä ei ollut sinun paikkasi"
huomaat jonkun ahtautuneen jonoon edellesi.
SAAT SIIRTÄÄ NAPPULAASI YHDEN ETEENPÄIN JONOSSA
Pomylka w dostawie = "Virheellinen lähetys"
Kuski on toimittanut tavaraa väärään kauppaan.
SIIRRÄ YKSI KAUPPATAVARA VIERESSÄ OLEVAAN KAUPPAAN
Szczesliwy traf = "Onnenpotku"
Tuttavasi piti lähteä hakemaan lasta lastentarhasta ja hän antoi paikkansa sinulle.
SIIRRÄ NAPPULASI NAAPURIKAUPAN JONOON TOISELLE PAIKALLE
Huom! Ei saa käyttää tähän jonoon vaan vain viereisen kaupan jonoon.
Kaupat ja musta pörssi
Pelissä jokaisella on siis viisihenkinen perhe, yksi ukkeli/ akkeli/ muunsukupuolinenmuttakommunistisenjärjestelmäntunnistamatonsukupuolineutraalihahmo
per henki. Vuoron alussa jokainen pelaaja laittaa vuoron perään yhden vapaan (aluksi tietysti tod. näk. kaikki) hahmon pelilaudalle haluamansa jonon viimeiseksi. Kaikkia ei ole pakko laittaa, jos haluaa säästää hahmoja strategisesti parempaan tilanteeseen. Lopuksi jokaisen jono perään ilmestyy musta "neutraali" hahmo, jonka hankkima tavara ilmestyy mustan pörssin alueelle.
TAVALLINEN KAUPANKÄYNTI
Kun jonottajat on asetettu kauppojen eteen, alkaa tavarantoimitus. Käännetään harmaa kortti, jonka päällä on paketinkuva, ja toimitetaan sen osoittama määrä tavaraa oikeaan kauppaan.
Ruokaa jonottamassa on keltainen, punainen, musta (mustan pörssin neutraali jonottaja) ja ruskea pelinappula. Kioskiin kulutustarvikkeita jonottaa vain keltainen ja musta hahmo. Tavaratoimituskortti on tässä kääntämättä: se kertoo, mihin kauppaan lähetys tulee
Tässä tapauksessa on tullut kolmen ruokatavaran lähetys ja (älkää välittäkö kaikissa tapauksissa edellisen kuvan kioskin jonottajista) tavaroiden nouto voi alkaa! Vai voiko?
Lähetys on tullut! Kolme ruokatavaraa tulee kuorma-autolaudalta ruokakauppaan.
Nyt tulee kikkailuvaihe eli "jonossa hyppely".
Normaalisti keltainen saisi ensimmäisen ruokatavaran, veisi sen kotiinsa, punainen saisi seuraavan, veisi sen kotiinsa ja musta veisi viimeisen ruokatavaran mustaan pörssiin MUTTA erilaisilla korteilla voi vaikuttaa tilanteeseen.
Viimeinen eli ruskea voisi pelata"Yhteisön listan" jolloin koko jono kääntyisi toisin päin: ruskea ensin, sitten musta, sitten punainen, sitten keltainen.
Jos edellisen kuvan tilanne, jossa keltaisella olisi kärkisija sekä kioskissa että ruokakaupassa olisi voimassa, voisi keltainen pelata "Virheellinen lähetys" -kortin ja siirtää yhden ruokatavaran kioskiin (Huom! kioski on ruokakaupan vieressä!), jolloin keltainen saisi sekä kioskijonosta että ruokakaupasta itselleen yhden ruokatavaran.
Ruskea voisi pelata "ylimääräisen toimituksen", jolloin ruokakauppaan tulisi vielä neljäs ruokatavara ja jokainen jonossa saisi yhden tavaran.
Ruskea (tai punainen!) voi myös pelata "äiti ja pikkulapsi" kortin sekä siirtyä jonon kärkeen.
Keltainen, mikäli hän olisi kioskijonossa, voisi pelata "Onnenpotkun" ja siirtyä kioskin jonosta hahmollaan toiseksi ruokakaupan jonoon: tällöin kaksi ensimmäistä jonossa olisivat keltaisen nappuloita.
Keltainen voisi myös pelata "myyntiä tiskin ali" -kortin ja viedä yhden tavaran kaupasta välittömästi kärjellä olevalla nappulallaan "kotiin" ennen kauppojen aukeamista.
Punainen voisi pelata "Tämä ei ollut sinun paikkasi" ja siirtyä yhden eteenpäin jonossa eli kärkeen.
Samoin punainen voisi pelata "johdon kritisointia" -kortin ja siirtää keltaista kaksi taaksepäin. Samoin ruskea voisi siirtää punaista kaksi taaksepäin eli viimeiseksi.
Jonossa olematon vihreä pelaaja tai vaikka viimeisenä oleva ruskea voisi myös pelata "Suljettu inventaaria varten" -kortin, jolloin kauppa menisi kiinni. Näin he voisivat pelata aikaa kikkaillakseen seuraavan kierroksen korteilla itsensä jonon kärkeen tai vihreä voisi kiusata muita pelaajia.
Tietty voi vielä ennakoida tulevaa ja pelata "Toveri työläiskomiteassa" -kortin ja katsoa kaksi seuraavaa korttia. Viimeisenä oleva ruskea voisi tehdä näin ja mikäli seuraavalla vuorolla tulisi ruokaa lisää, kannattaa pitää hahmo jonossa. Jos lähetyksiä tulee muihin kauppoihin, kannattaa hahmo siirtää toiseen jonoon viimeiseksi ja kikkailla tätä eteenpäin siellä.
Toimintakortin voi pelata vain ja ainoastaan jos sen pääsee toteuttamaan, eli olemattomaan jonoon ei voi siirtyä toiseksi "Äiti ja pikkulapsi" -kortilla.
Korttien peluu tapahtuu kolmessa erässä/vuoro. Ensimmäinen pelaaja (tätä merkitsee myötäpäivään kiertävä harmaa nappula) pistää pöydälle toimintakortin ja tekee sen määräämän toiminnon. Seuraava pelaaja pelaa kortin ja tekee toiminnn jne. Näin tehdään kolme erää eli kunnes kukin pelaaja on sanonut "passaan" ja laittanut pelaamattomat kortit ylösalaisin eteensä tai kortit ovat loppuneet kädestä. Passattuaan pelaaja EI saa enää pelata kortteja, vaikka muut tämän passattua niin tekisivät!
Kun jonotuskikkailu on tehty, avataan kaupat ja jonon järjestyksessä jaetaan tavarat. Toimintakortteja ei voi enää pelata tällä vuorolla!
Mikäli mustan pörssin hahmo saa hankituksi jonkin tarvikkeen, siirretään se mustaan pörssiin sopivaan kohtaan ja musta hahmo palaa saman jonon viimeiseksi jonottajaksi.
MUSTA PÖRSSI
Normaalin kaupustelun jälkeen (pelaajat eivät saa vaihtaa tavaroita keskenään!) alkaa mustan pörssin kauppa. Tänne on sijoitettu pelinappuloita samaan tapaan jonotusvaiheessa kuin muihin kauppoihin, mutta säännöt ovat hieman erilaiset kaupankäynnille.
Mustan pörssin nurkka. Harmaa nappula kertoo, minkä päivän tuotteen saa halvemmalla 1:1 vaihtosuhteella. Hahmo liikkuu ma, ti, ke, to, pe akselilla oikealta vasemmalle (tästä kulmasta katsottuna) ja palaa lauantaina eli viidennen päivän jälkeen
Täällä vallitsee 2:1 hankintasuhde, eli vaikkapa yhden ruokatavaran ja huonekalun voi vaihtaa yhteen elektroniikkalaitteeseen, tai kaksi vaatetta yhteen ruokaan. Joka vuoron alussa kauppiasnappi liikkuu vasemmalle viikonpäivien mukaan. Tämän markkerin osoittaman esineen voi vaihtaa halutessaan 1:1 suhteella, mutta vain kyseisen vuoron ajan.
Mikäli pelaajalla on mustan pörssin alueella jonottaja, mutta pelaaja ei halua mitään tuotteista, jää jonottaja jonoon (siitä poistumatta tai siinä liikkumatta) ja jonossa seuraava saa käydä kauppaa. Jos pelaaja vaihtaa jonkin tuotteen, ottaa hän sen mukaansa ja poistaa hahmon jonosta. Mustan pörssin jonoon ei voi vaikuttaa toimintakorteilla!
Mustasta pörssistä VOI ostaa kerralla useamman tuotteen ja samalla nappulalla.
Myydyt tavarat laitetaan mustaan pörssiin niille kuuluville sijoilleen.
Vuoron päättyessä, lauantai ja pelin päättyminen
Kun mustan pörssin toimet on tehty, päivä päättyy.
Ensiksi toimituskortit (ne joissa on paketin kuva) siirretään pelilaudalla näkyvään roskakori-ruutuun.
Toiseksi mustan pörssin myyjä siirretään seuraavan päivän ruutuun.
Kolmanneksi jokainen pelaaja nostaa jonotus/toimintakortteja, kunnes kädessä on kolme korttia (jos loppuneet niin voi voi!)
Neljänneksi poistetaan mahdolliset "Suljettu inventaaria varten" -kortit kauppojen päältä, jos sellaisia on.
Viidenneksi siirretään aloittavan pelaajan merkki seuraavalle pelaajalle.
Seuraava vuoro alkaa taas alusta: laitetaan mahdolliset vapaat pelinappulat jonoihin viimeiseksi jos niin haluaa tehdä, nostetaan toimituskortti/toimituskortit ja laitetaan tavarat paikalleen, pelataan kolme erää (tai vähemmän) toimintakortteja alkaen aloittavasta pelaajasta ja edeten myötäpäivään, avataan kaupat, käydään mustan pörssin kauppaa ja päätetään päivä.
Viiden päivän eli viiden vuoron jälkeen jälkeen työviikko päättyy eli kun harmaa mustan örssin markkeri on viimeisessä R-ruudussa. On lauantai!
Ensimmäiseksi lauantaina "siistitään pelilauta". Roskakorissa olevat toimituskortit otetaan mukaan peliin ja sekoitetaan käyttämättömien korttien joukkoon ja näistä tulee uusi nostopakka.
Toiseksi pelatut toimintakortit eli jonotuskortit palautetaan poistopakka-alueelta pelaajille (värin perusteella), ne sekoitetaan ja jokainen pelaaja tekee niistä itselleen uuden toimintakorttien nostopakan.
Kolmanneksi mustan pörssin harmaa kauppiasnappula siirretään maanantairuutuun. Uusi viikko voi alkaa!
Pelaaja, joka on ensimmäisenä saanut ostoslistansa kasaan, voittaa. Koska kauppojen avautuminen ja myynti tapahtuu samanaikaisesti, voi kaksi (tai useampi) pelaajaa saada samalla vuorolla ostoslistansa valmiiksi. Tällöin se pelaaja, jolla on eniten tavaraa (siis ylimääräisiä) voittaa. Jos kummallakin voittajapelaajalla on yhtä paljon tavarakortteja, on peli tasapelu.
Lopuksi
Koska peli on uusi eikä kööriä ole vielä koossa, olen opetellut peliä suomentamalla sääntöjä englannista ja katsomalla Youtubesta videoita. Esimerkiksi tämä video on hyödyllinen:
Historian, etenkin vaikean historian opettaminen lautapelien avulla on nerokas idea. Hyvin peliä kontekstoivan ohjekirjan (harvoin olen lukenut ohjekirjaa yhtä tarkkaan!) kanssa samalla oppii paljon ei-niin-kaukaisesta-ajasta. Voisikohan joku tilata tätä peliä satsin entisille taistolaisille, niin pääsisivät simuloimaan nuoruuden ihanneyhteiskunnassa elämistä?
Tämä peli on saatava Suomen markkinoille pelkästään yhdestä erittäin pätevästä syystä: se on kielletty Venäjällä. (uutinen aiheesta).
En omista TV:tä, mutta verkosta tulee katsottua sarja poikineen. Lisäksi Turun Kaupunginkirjaston DVD-hyllyssä on mukavasti TV-sarjojen tuotantokausia, joten katseltavaa riittää.
Viime aikoina olen katsonut legendaarisen Futuraman jaksoja. Tämän scifi-piirrossarjan huumori uppoaa minuun kaikilla tasoilla, vaikka onkin Simpsoneita huomattavasti vaikeatajuisempaa. Harva tajuaa esimerkiksi professori Farnsworthin tiuskaisua raviradalla, kun voittaja selvitetään mittaamalla tulos elektronimikroskoopilla: "Huijausta! Te muutitte tulosta mittaamalla sen!"
Futuraman huumori on suloisen mustaa.
Valitettavasti Futurama on (toistaiseksi) lopetetuissa TV-sarjoissa. Toivottavasti sarja saa vielä jatkoa! Onneksi ihmiskunnan mielikuvitus on rajaton ja uusia ehdokkaita löytyy. Mutta onko mikään Futuraman vertainen?
Scifipiirrosgenren uudeksi kuninkaaksi on nousemassa piirrossarja Rick and Morty, joka on – no, käsittämätön. Sarjassa seikkailee isoisä Rick, hardcore-scifi tiedemies, jolla on portaaleja ampuva ase ja tämän epävarma teini-iän portteja kolkutteleva tyttärenpoika Morty. Rick (hieno nimi, muuten) on monella tapaa yksi kaheleimmista koskaan luoduista piirroshahmoista. Yleensä jokaisessa jaksossa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa, joista toisessa seikkaillaan enemmän ja toisessa vähemmän Rickin teknologisten innovaatioiden luomissa kaoottisissa olosuhteissa. Rickin persoonallisuus kaikkine ulottuvuuksineen ja sen heijastuminen lähiperheeseen on niin häiriintynyttä, että melkein jokaisesta jaksosta löytyy psykologisia ulottuvuuksia syväluotaavia videoita.
Sarjassa on vahvoja vaikutteita Futuramasta, mutta huumori on todella omintakeista. Mukana on paljon pieruhuumoria, mutta niin hemmetin oudolla tapaa toteutettuna, ettei se enää mene Suuren Gargantuan hirmuisen elämän tai Pantagruelin perinteeseen. Samoin Rick and Morty jaksoissa hurme virtaa toisinaan tiheään - ja se on sarjan väkivaltaa lempeimmillään!
Tiedemies Rick muuttaa itsensä suolakurkuksi (tuotantokausi 3, jakso 3 "Pickle Rick"). Seuraukset ovat huikeat ja jaksossa nähdään animaation historian kenties hulppeimmat (ja sangen veriset) taistelukohtaukset. Mukana myös Starcraftista tuttu äänierikoistehoste Howlie Scream.
Futuraman kauneimpien jaksojen herkkiä hetkiä (mm. Jurassic Barkin loppu, jota voi suoraan käyttää psykopaattitestaukseen. Jos et liikutu, sinussa on jotain pahasti vialla) on mukana myös Rick and Mortyssa, mutta ne tulevat aika yllättäen ja välistä kesken tällaisen momentin katsojan jalkojen alta kiskotaan matto ja samanaikaisesti heitetään märkä rätti päin naamaa. Plus potkaistaan haarojen väliin.
Futuraman ja Rick and Mortyn keskeinen ero lienee siinä, että Futuramasta viehättyivät "nörtit", fyysikot, matemaatikot, scifigenren tuntijat, kun taas Rick & Morty vetoaa psykologiasta ja filosofiasta kiinnostuneisiin. Molemmat sarjat esittelevät outoja paradokseja mutta liikkuvat niiden sisällä omalla eri tavalla nyrjähtäneellä logiikallaan.
Tarinankuljetus on myös hyvin erilaista. Futuramassa on selkeä alku/alkuja, keskijännite sekä tarinan syvennys ja loppu. Rick & Mortyt saattavat alkaa keskeltä tai lopusta seikkailua ja vaihtaa yllättäen aivan toiseen aiheeseen. Usein draaman kaari rakentuukin tämän sivupolun kehittelyyn ja sen seurauksiin, ei niinkään huikeaan scifitakaa-ajoon ja taisteluun. Esimerkiksi yhdessä jaksossa Mortyn sisko (siis Rickin tyttärentytär) Summer vain istuu Rickin lentoautossa ja ajoneuvo pitää hänet Rickin käskyjen mukaisesti turvassa. Tämän odottelun ympärille kytkeytyy toinen puoli tarinaa, joka on aina aste asteelta karmivampi, vaikka Summer yrittää rajoittaa auton ympärilleen kylvämää tuhoa. Samoin – häiritsevästi suorastaan – alkutunnarin aikana nähtävistä pätkistä vain osaa on käytetty itse sarjassa, osa taas osoittautuu lyhyiksi ja irrallisiksi pätkiksi jotka eivät liity itse jaksoon mitenkään. Monesti moni herkullinen hahmo, juonikuvio tai muu taustalla piilevä vaikutin jää jaksossa ja sarjassa sen pidemmälle tutkimatta. Itse toivoisin vielä näkeväni Picke Rick jaksossa nähdyn, Danny Trejon esittämän Jaguarin. Samanlaisia tylsiä ja sattumanvaraisia juonipussinheittoja kuin Family Guyssa ei onneksi Rick & Mortyssa ole. Jos multiversumien TV-kanavien katsomista ei lasketa!
Rick & Mortyn tarinoiden outous on yhdeltä osaltaan lähtöisin niiden dialogien improvisoidusta luonteesta. Suomessa samanlaista on kuultavissa Pasilan Rauno Repomiehen hourailuissa. Kun vielä päähenkilöillä on sama ääninäyttelijä (Justin Roiland), on improvisoinnin lopputulos käsittämättömän hauska – se syntyy kahden, saman henkilön esittämän erilaisen hahmon ristiriidoista. Oudoimmillaan ja hauskimmillaan sarja onkin Rickin vaahdotusmonologien aikana. Seuraava impropätkä kertonee, sopiiko sarja teille:
Mikäli Futurama vielä palaa takaisin, on sen huomattava Rick and Mortyn vaikutus genreen. Futuraman olisi todella uudistuttava ja löydettävä sisäisestä maailmastaan uusia ulottuvuuksia, mikäli se haluaa pysyä kilpakumppaninsa kanssa samalla tasolla. Simpsoneissa Rick and Morty noteerattiin jo vanhassa kunnon sohvavitsissä:
Saisikohan Pasilan tekijät laatimaan Suomelle omaa scifipiirrossarjaa? Esimerkiksi Sisunautit Saturnuksessa?
Joululoma on ohi ja pitkä ja kolhuinen matka Turkuun on takana. Sain joululahjaksi poikkeuksellisen paljon kirjoja, joten matkalaukussa riitti raahaamista. Joululomakirjaksi valikoitui appivanhempien kirjahyllystä Gogolin Kuolleet sielut. Se ei jostain syystä uponnut minuun niin tehokkaasti kuin muut venäläiset klassikot. Mainioita henkilökuvauksia kirjassa kyllä riitti ja ihmisyyden tutkimuksena teos olikin mielenkiintoinen mutta jotenkin odotin kirjalta enemmän.
Venäläisessä kirjallisuudessa on aina kiehtonut klassikkokirjailijoiden ilmiömäinen taito luoda karikatyyrejä ja yhdellä virkkeellä kertoa henkilöstä kaikki olennainen syvällisesti, tarkasti ja tunnistettavasti. Gogolkin hallitsee tämän taidon erinomaisesti. Kuolleiden sielujen "ohuus" liittyykin ehkä enemmän tarinaan ja siihen, että kuolleiden sielujen ostamisen arkoitus on vähän liian helposti arvattavissa ja kirjan mittaan odottaa, että niillä olisi suurempi tarkoitus kuin yksinkertainen taloudellinen huijaus.
Ennen lomalle lähtöä luin kirjastosta lainaamani Jonas Jonassonin (Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi) uutuusteoksen Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä. Taas kerran Jonasson kopioi Arto Paasilinnan tarinankuljetuksen ja heittää noppaa ruotsalaisista paikkakunnista, joissa päähenkilöt voisivat pistäytyä. Satavuotias oli jokseenkin lystikäs kirja Paasilinna-klooniksi mutta sitä seurannut Lukutaidoton joka osasi laskea laski pääasiassa vain tasoa, mutta siinä oli vielä joitakin hyviä ideoita. Murhaaja-Anders ei naurattanut ääneen kertaakaan eikä saanut edes hymähtelemään. Juoni on simppeli, mikä ei ole missään tapauksessa paha asia: kaksi huijaria yrittää rahastaa ensin murhatöillä ja sitten uskonnolla käyttäen yksinkertaista, nimensä veroista Murhaaja-Andersia välikappaleenaan. Hahmot jäävät edellisiä kirjoja tylsemmiksi, yksiulotteisemmaksi ja yksinkertaisemmiksi, vaikka koko tarinan pitäisi perustua näiden varaan.
Pikkujoulukauden aikana taloon on ilmestynyt monta kummaa otusta. Arkeologian oppiaineen ainejärjestö Vare ry järjesti 1.12. perinteiset pikkujoulut, joihin oli päätetty ottaa teemaksi tulkinnanvarainen pikkumusta. Oma valintani oli ottaa mukaan yksi Enderman, jonka nimeksi on nyt siis vakiintunut Pikkumusta:
Pikkumusta ja mantelilikööripullo.
Pikkumusta otti liikaa.
Pikkumusta ja Ipad.
Pikkumusta itsenäisyyspäivän kekkereissä.
Dori
Havaitsin Casagrandessa Ellen Degeneresin ääninäyttelemän Dori-kalan (Nemoa etsimässä 2003, Doria etsimässä 2016). Päätin näyttää Dorille hieman muita lelukaupan asukkaita:
Dori näkee Barbin/Dori sees a barbie.
Dori tykkää Barbista/Dori likes Barbie.
Dori tapaa kasan leguaaneja/Dori meets a pile of iguanas.
Dori ihailee Star Warsin imperiumin TIE hävittäjää/Dori admires the imperial TIE fighter.
Dori tykkää saksalaisesta kevyestä Panzer II tankista/Dori likes German Panzer II Tank.
Dori TYKKÄÄ saksalaisesta kevyestä Panzer II tankista/Dori really likes the German Panzer II Tank.
Dori tykkää mahtavasta saksalaisesta raskaasta Tiger panssarivaunusta/Dori adores the mighty German heavy Tiger panzer.
Dori tahtoo mahtavan saksalaisen raskaan Tiger panssarivaunun/Dori wants the mighty German heavy Tiger panzer.
Dori ja uudet ystävät/Dori and new friends (Enderman or LBD, Polar Bear/Karhu from Tolkiens Letters from Father Christmas and the Guard Duck by Stephan Pastis. Duck wants a new bazooka as a Xmas present.)
Ja kyllä, Dori pääsi uusien ystävien seuraan! Kuvassa Pikkumusta, Tolkienin Kirjeitä joulupukilta -teoksen Napakontio sekä Vartioankka (joka toivoo joululahjaksi omaa sinkoa).
Pidin eilen luennon ilmapommitetusta Suomesta ja etsin kuvitusta muualtakin kuin SA-kuvista. Onneksi Turun Kaupunginkirjastossa on helposti saatavilla Tietopuolella Suomen Kuvalehtiä ja niiden avulla olikin hyvä esitellä ajankuvaa pommituksista. Totta kai kuvasin taas muitakin kiinnostavia juttuja.
Parempi puolisko näytti meemiä, jonka mukaan 50 vuotta sitten eläneistä ihmeellisintä nykyajassa olisi heistä se, että melkein jokaisella ihmisellä on taskussaan laite, jolla on pääsy valtaosaan maailman kaikesta tiedosta. Ja ihmiset käyttävävät tuota laitetta kissavideoiden katseluun.
Ei kissavideoissa ole mitään uutta. Melkein jokaisen Suomen Kuvalehden lopussa sota-aikana oli valokuvia kissoista tai kissanpennuista ja riimittelyjä näiden touhuista:
Taas kerran useaan lehteen oli saksittu muista lehdistä poimittuja hassuja ilmoituksia eli kielikukkasia.
Pilakuvat olivat aika hauskoja, vaikka moni olikin puhdasta slapstickiä:
Neukkunäkemys talvisodasta, aineistona sotasaaliiksi saatu puna-armeijan elokuva:
Talvisotaa ja rotuoppia, eli miksi rauhalliset valkoihoiset suojeluskuntalaiset ovat erinomaisia sotilaita ja jotkut muut ei. Kirjoittajana vallan tohtori:
Keskiaika mietitytti myös sota-aikana, tässä kahden sivun artikkelissa pohditaan mahdollisia keskiaikaisia aittoja:
Välirauhan aikana neuvostoliittolaiset ehtivät luoda luovutetussa Viipurissa omia tuotemerkkejä, muun muassa Viipuri-tupakkaa:
Käviköhän arkeologi paikalla? Helsingin Annankadulla löytyi talvella 1944 viemäriä korjatessa 1700-luvun alusta peräisin olevia hautoja. Säilymisprosentti näkyy olleen hyvä:
Tämän vuoden lukuhaaste etenee hyvin, koska tänä vuonna lasken sarjakuvatkin mukaan. En tosin seuraa sitä aktiivisesti täällä blogissa, mutta tässä muutamia poimintoja:
Musta Komppania
Pistäydyin AdLibrisistä ostamassa jatko-osat Glen Cookin Black Company -fantasiasarjaan. Toinen kirjaomnibus, Book of the South (kirjat 4 - 6) tuli luettua lyhyessä rysäyksessä, sillä ne olivat kerta kaikkiaan liian koukuttavaa luettavaa. Cookin kieli on rikasta ja helposti seurattavaa sekä kirjasarjan henkilökaarti on erinomainen, välttäen kaikki kliseet. Cookin kyky pyörittää tarinaa on kerrassaan verraton, hän samalla paljastaa ja salaa lukijalta nerokkaasti juonen kulkua saaden aikaan "vielä yksi luku" -vaikutuksen.
Kirjan sotilasmaailma, poliittinen manipulointi ja jopa taikavoimien käyttö on uskottavaa. En tiedä mitä Cook on lukenut taustalukemisiksi mutta realismin ja fantasian yhdistelmä kirjasarjassa on saumaton.
Mustan komppanian toinen osa Varjot pitenevät (Vaskikirjojen julkaisu) on suomennettu tammikuussa ja englanninkielisen lukeneena voin suositella. Kipinkapin kirjakauppaan siitä! Kesä jatkuu vielä!
Seagalogy
Sain kaverilta arkeologien keskiviikkoklubista (joka koontuu joka toinen keskiviikko keskustelemaan ja esittelemään kirjoja) nimimerkki Vernin kirjoittaman tiukan analyysin Steven Seagal elokuvista, nimeltään Seagalogy. Luin kirjaa ääneen toistuvasti nauraen. Vern on pirullisen hyvä kirjoittaja ja hänen elokuvakatsauksensa ovat nerokkaita.
Seagalogy analysoi keskeisiä elementtejä näyttelijä, mättömies Steven Seagalin elokuvista ja vähän muustakin. Seagalin leffat ovat omassa luokassaan B-leffasarjassa, ja kirjan jälkeen niistä nauttii todennäköisesti entistä enemmän. Eiväthän Seagalin leffat ole taideteoksia tai käsikirjoituksen sun muun riemuparaateja mutta hitto vie, ne viihdyttävät. Humanistikaan ei voi elää pelkällä kaviaarilla.
Kiinnostavana havaintona Seagal-leffat ennakoivat lukuisia ilmiöitä jotka tulivat puheenaiheeksi vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi legendaarinen On Deadly Ground (1994) ennakoi ympäristöonnettomuuksia ja vaikeuksia siihen aikaan, kun Vihreät olivat vasta muutama homeesta vihertynyt ex-kommunisti ryhmittyneenä Soininvaaran ympärille.
Suosittelen kirjaa ehdottomasti. Se on paitsi syvällisten ja analyyttisten mutta myös verratonta huumoria ja kieltä osoittavien elokuvakatsausten raskassarjalainen.
Hugleigur Dagssonin piirrokset
Lainasin neljä kirjaa kirjastosta jotka luin hujauksessa. Olen mielenvikaisen ja sysimustan huumorin ystävä ja suuri osa tämän herran jutuista sai minut nauramaan ääneen. Piirrostyyli sopii hyvin tylyihin vitseihin ja toisaalta lukuisat vitseistä pistävät ajattelemaan.
Esimerkiksi yhdessä Dagssonin sarjakuvassa on saksalainen vanhainkoti, jossa dementoituneet vanhukset kuljevat edestakaisin hokien "Heil hitler". Vitsin konteksi on rankka, huomioon ottaen että moni hyväksyy selityksen "tavallinen kansa ei tiennyt". Keskustelin vuosia sitten folkloristi Anne Heimon kanssa tästä ilmiöstä ja hän muisteli aiheesta tuoretta teosta, jossa saksalaisen suvun lapsenlapset selittivät, että heidän isovanhempansa pelastivat juutalaisia sodan aikana. Tämä siitä huolimatta, että isovanhemmat olivat selvästi ja todistettavasti vannoutuneita natseja ja ilmeisesti myös ilmiantoivat juutalaisia. Jälkeläiset vain halusivat kertoa omista juuristaan tarinaa, jonka halusivat uskoa. Samoin julmalla tavalla huvitti tositarina saksalaisesta dementoituneesta mummelista, joka tuijotti vanhainkodissa hämmästyneenä mustaa hoitajatarta ja tuumi ääneen "Minä luulin että me kaasutimme nuo kaikki!" Musta huumori uppoaa sitä paremmin, mitä suurempi on joko yhteneväisyys tai kontrasti todellisuuteen.
Mukana on myös runsaasti ruumiineritteisiin liittyviä juttuja, mutta niistä tykkääminen "on makuasia sano koira kun pallejaan nuoli."
Terry Pratchett & Stephen Baxter, Pitkä maa
Olen nyt lukenut neljä osaa kaksikon kirjasarjasta ja loppupuolella alkoi hieman tympiä, vaikka hyviähän kirjat silti olivat. Niiden resepti on yksinkertainen: otetaan kaikki viimeisen 15 vuoden aikana julkaistut Tieteen Kuvalehden artikkelit, jotka käsittelevät ihmiskunnan ja teknologian tulevaisuutta ja ympätään ne yhteen. Lisätään mausteeksi lukematon määrä maapalloja, joilla jokainen visio voi toteutua ja kirjoitettavaa riittää vaikka kymmeneen kirjaan. Kirjoitettavaa on niin paljon, että esimerkiksi kirjasarjan toinen ja kolmas tuntuvat loppuratkaisuiltaan suorastaan turboahdetuilta ja pikakelatuilta. Etenkin toinen osa tökki, Mars-seikkailu eli kolmas osa oli viihdyttävä [kenties sarjan paras], Long Utopia eli neljäs osa taas tympi. Pratchettin ja Baxterin Utopiaan luoma messiashahmo oli jokseenkin ärsyttävä veto. Edesmenneen Pratchettin Kiekkomaailman herkullisia henkilöhahmoja jäi kaipaamaan Pitkää Maata lukiessa. Esimerkiksi kun Kiekkomaailmassa Terry kuvasi erästä kreiviä suurin piirtein toteamalla "Varo ihmisiä, jotka ajattelevat kursiivissa" jokainen ajatteleva ihminen tietää, millaisia ihmisiä hän tarkoitti. Häkellyttävän moni näistä pyrkii professoriksi, koska toisin kuin muut he ajattelevat.
Kuuntelimme tolkuttoman hienoa Postmodern Jukeboxin versiota Beyoncen Halosta:
Piruuttani syötin laulun sanat Google Translatoriin. Tässä tulos:
Muista nämä seinät Rakensin? No, vauva ne murtuivat Ja he eivät edes sietää taistelua He eivät edes ääntäkään Olen löytänyt tavan antaa teille Mutta en ole koskaan oikeastaan ollut epäilystäkään Pysyvä valossa oman halo Sain angel nyt
Se on kuin olen herännyt Jokainen sääntö sain teille Breakin ' Se on riski, että otan En ole ikinä kiinni sinut ulos!
Kaikkialla Etsin nyt Olen ympäröi oman syleillä Vauva, voin nähdä Halo Tiedät minun Saving Grace Olet kaikki mitä tarvitset ja enemmän Se on kirjoitettu koko kasvojen Vauva, voin tuntea halo Rukoilkaa se katoa
Iski minuun kuin säde auringon Burning läpi minun synkimpinä yön olet ainoa jonka haluan Ajattele Olen riippuvainen valoasi Vannoin en koskaan laskea uudelleen Mutta tämä ei edes tuntuu falling Painovoima voi unohtaa vetää minut takaisin maahan uudelleen
Ja se on kuin olen herännyt Jokainen sääntö sain teille Breakin ' Se on riski, että otan En ikinä kiinni sinut ulos!
Kaikkialla Etsin nyt Olen ympäröi oman syleillä Vauva, voin nähdä Halo Tiedät minun Saving Grace Olet kaikki mitä tarvitset ja enemmän Se on kirjoitettu koko kasvojen Vauva, voin tuntea halo Rukoilkaa se katoa
Kaikkialla Etsin nyt Olen ympäröi oman syleillä Vauva, voin nähdä Halo Tiedät minun Saving Grace Olet kaikki mitä tarvitset ja enemmän Se on kirjoitettu koko kasvojen Vauva, voin tuntea halo Rukoilkaa se katoa
Aina toisinaan tarvitsen lomaa enkä tiedä parempaa lomakohdetta kuin outous.
Jostain syystä arkeni on jonkin singulariteettivirheen tai muun vastaavan takia täynnä hemmetinmoista outoutta kuten taivaalta putoavia maitopulloja, jotka yrittävät murskata kalloni mennen kuitenkin metrin verran ohi maalistaan tai sitten bussimatkalla ostoskeskukseen edessä istuva epämääräisen oloinen herrashenkilö vaatii minua mukaansa seuraavalla pysäkillä ostamaan hänelle purkin maitoa R-Kioskilta. Mutta tämä on suunnittelematonta outoutta ja vaikka se tekeekin elämästä jännittävää on todella rentouttava outous suht suunniteltua.
Night Visions Helsingissä & The Room
Tällä kertaa purin hermolepopaineet lähtemällä Helsinkiin kaveriporukassa katsomaan Night Visions - Back to Basics elokuvafestivaaleille maailman huonointa elokuvaa, The Roomia. Pukeuduimme kaverien kanssa teeman mukaisesti leffasta tutuksi Chris-R -nimiseksi huumediileriksi. Tilanteen vaativuutta korostaa se että
1) Asuun kuului musta pipu, jonka sain hankituksi vasta käytyäni LÖYTÖTAVARATOIMISTOSSA. Hemmetti, UFFissa, kirppareilla tai edes vaatekaupoissa ei saa enää puhtaan mustaa pipoa! Aina on joku outo printti tai kuvio päällä, Tämäkin pipo oli mustanharmaa.
2) Chris-R:lla on musta tanktop eli "wifebater". Musta ei selvästikään ole muotiväri koska mistään ei löytynyt mustaa tanktoppia eikä edes perhana mustaa T-paitaa josta saksia hihat! Ratkaisuna käänsin nurin Suomi konepistooli on tour paitani ja saksin siitä hihat. Printin pohjavärinä paidassa on musta ja täydestä meni.
3) Todellista vaivaa näin, kun totesin ettei mistään enää saa mustia Adidaksen verkkareita joissa on kolme raitaa. Ainoat löytämäni olivat collegehousut ja kokoa XXL. En antanut periksi vaan ostin kanttinauhaa ja ompelin kumpaankin lahkeeseen kolme valkoista nauhaa!
Varasuunnitelmana tulostin elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja-päänäyttelijä Tommy Wiseaun naaman ja liimasin sen pahville naamariksi. Tämä päässä pääsin jopa tapahtuman Facebook-sivuille:
Tätäkin oudompaa taisi olla valmistautuminen elokuvailtaan eli etkoilu, teimme sen nimittäin Helsingin Kalliossa. Söimme pizzaa ja joimme olutta (litran tuoppi 5€, otin vain puolen litran) ravintola Sabassa, heittelimme The Roomin teeman mukaisesti amerikkalaista jalkapalloa Kallion kirjaston lähellä kentällä ja pistäydyimme baari Las Vegasissa, missä maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni Mai Tai -drinkkiä.
Kalliolaisuuden ytimessä.
Vanha siannahka lentää Kalliossa.
Itse elokuvaa varten ostimme kertakäyttölusikoita K-kaupasta. Elokuvaa ennen sen skandinaavisesta levikistä vastaava piti mainion puheen ja mainitsi minut ja teemapukeutuneet kaverini, koska olimme eturivissä ja Chris-R:n esittäjää yritetään saada käymään Skandinaviaan. Mies totesi, että kuumia tunteita Chris-R:ia kohtaan potevilla naisilla olisi nyt saalistettavaa ja teimme eturivissä high-fivet. Tämän nähdessään markkinoija totesi: "You´re so gonna get laid tonight"
Itse elokuvan seuraaminen oli uskomattoman hauskaa. Parhaimmillaan valkokangasta kohti lensi satoja kertakäyttölusikoita samanaikaisesti ja kaverit vieressäni keräsivät niitä hyvin pian lavalta uusiokäyttöön. Itse olin ostanut vain 50 lusikkaa, muut 150 kappaletta mutta eiväthän ne mihinkään riittäneet. Oli kerta kaikkiaan ihastuttavan ja riemukkaan vinksahtanutta kun kaikki kirkuivat SPOON! ja paiskoivat lusikoita.
SPOON!
SPOON! SPOON! SPOON!
Elokuvanäytöksen jälkeen lusikoiden sielut temmattiin kertakäyttöesineiden taivaaseen.
Kopin viimeiset bileet - seinämaalaukset
Nämä piti postittaa tänne aikaisemmin ja koska kyseessä olivat legendaarisen KOPIN viimeiset bileet, niin menköön tähän outouspostaukseen. Koppi on/oli siis kulttuurintutkijoiden eli Vare-Nefa-Nirvanan kokous- ja biletila YO-talolla.
Outoa bongattu!
Tässä vielä kuvia oudoista havainnoista vuoden varrelta:
Joku päätti tökätä kurkun pystyyn lumihankeen Ursininkadulla.
Hieno lohikäärmepalapeli, pituutta noin metri! Näitä myydään Brahenkadun ihanassa Petits Tresors -liikkeessä.
Alkoholijuomia ei saa mainostaa ja blahblahblahblah... perhana soikoon, ostin tätä Investor Ipaa tuopin Three Beersistä saunan jälkeen ja totean, että tämä oli yksi parhaista koskaan, ikinä maistamistani oluista! Enkä edes tykkää IPAsta, mutta tämä oli täydellistä!
Torinkulmalla on jostain syystä ilmoitettu liikennemerkin yhteydessä, ettei merenkulun turvalaitetta saa vahingoittaa.
Nauroin tänään Salossa valokuvausliikkeen ikkunalle. Terveisiä vaan pääministeri Sipilälle!
