Kaivettua ja kaivattua: internetsarjakuvat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste internetsarjakuvat. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. joulukuuta 2018

Poimintoja vuodelta 2018: osa 1

Vuosi 2018 on ollut tavattoman kiireinen: kevään–kesän 2018 olin tutkijana Turun yliopiston Sirkkala-hankkeessa ja syksystä alkaen olen tehnyt tutkimusta Evakot Suomen ruotsinkielisillä alueilla -hankkeessa. Tämä on tietysti heijastunut siihen tahtiin, jolla olen päivittänyt blogejani. Hylsyin lentoja -blogin projektini Karjalan Viestien julkaisemisesta 75 v. tahdissa jäi pahasti kesken!

Parempi puolisko aloitti tammikuussa vuorotyöt, ja aamuvuoroviikkoina herätys on kello 04:30. Siksi joka toinen viikko olen someaktiivinen jo aamuyöllä, jos joku on ihmetellyt Twitter-aktiivisuuden outoja aikoja.

Postitan näin vuoden lopuksi muutamia poimintoja vuoden 2018 kohokohdista ja mielenkiintoisia löytöjä yms.

Löytä numero 1: Stand Still, Stay Silent

Kannatti liittyä Twitteriin, koska löysin sitä kautta Minna Sundbergin maanmainion Stand Still, Stay Silent -sarjakuvan (eli SSSS). SSSS sijoittuu tulevaisuuden postapokalyptiseen fennoskandiaan. Maailmaa runnelleen oudon taudin jäljiltä vain pohjoismaat ovat ihmisasuttavassa kunnossa (Suomen keskus on Keuruu). Näiden ulkopuolella on hylätty hiljainen maailma, jossa temmeltää hirmuisia "peikkoja", trolleja ja muita örmelöitä. Nimi tulee siitä, että peikon kohdatessaan on syytä pysyä hiljaa ja paikoillaan...

Sundberg esitelköön itse itsensä:

I'm Minna Sundberg, a Finnish-Swedish woman and the writer and artist of this comic. I was born in Sweden in 1990 and lived in Finland during 1997-2013 (all my school years), then moved briefly back to Sweden during 2014-2015 right after graduating from university, and am currently living in Finland once again.

I got myself a bachelor's degree in graphic design from the university of industrial arts in Helsinki in 2013, and during my two final years of those studies I drew my first proper webcomic, A Redtail's dream, a 556 page tale built around concepts from Finnish mythology. It was a sort of practice comic that I made before starting SSSS because I didn't feel comfortable enough making comics to start my big dream project right away.

SSSS:ssä tähän hiljaiseen maailmaan lähetetään yhteisfennoskandinaavinen tutkimusryhmä etsimään arvokkaita painettuja kirjoja. Mukana on kaksi (käytännössä kolme) suomalaistakin. Kuten arvata saattaa, on matka täynnä vaaroja, seikkailuja ja yllättäviä juonenkäänteitä. Kuulostaa kliseiseltä luonnehdinnalta, mutta kaikki kolme toteutuvat hienosti.

Yllättävä junamatkustaja. Ihmisasutuksen ulkopuolella liikkuvat epäsikiömäiset "peikot" yms. ovat kauhukuvituksen aatelia. Kuva: Minna Sundberg / Stand Still, Stay Silent

Kuten edellisestä kuvasta huomaatte, on SSSS:n taiteellinen tyyli visuaalisesti yksinkertaisesti tyrmäävän upea. Pelkästään fennoskandiaa, mytologiaa ja historiaa valottavat yksittäiset infosivut lukujen lopuissa ovat yksittäisiä loisteliaita taideteoksia.

Kielten sukupuu -infosivu. Tämän voi tilata printtinä! Kuva: Minna Sundberg / Stand Still, Stay Silent

Etenkin folkloristin näkökulmasta SSSS on äärettömän kiehtova sarjakuva: scifiin ja postapokalyptiseen maailmaan on punottu skandinaavista ja suomalaista mytologiaa. Esimerkiksi tutkijaryhmän tiedustelija Lalli on myös "noita" (Mage), joka osaa nostattaa luontonsa. Hiljaisen maailman hirviötkin on nimetty näiden kulttuurien kammotusten mukaan.

Päivitystahti on kiitettävä: sarjakuva ilmestyy (yleensä, poikkeuksia vain harvoin) ma, ti, to ja pe aamulla aikaisella. Hitaahkon alun jälkeen SSSS kaappaa mukaansa ja lopulta toivoo, että kerronnan alla olevat luvut eivät päättyisi, vaan kiehtovasti piirretyssä ja kerrotussa paikassa viivyttäisiin vielä hetki.

Stand Still, Stay Silent on niin ehjä ja hieno kokonaisuus mielikuvitusmaailmana, että se sopisi TV-sarjaksi tai elokuvaksi. Tosin en usko, että kamera tekisi oikeutta sarjakuvan upealle visuaaliselle ilmeelle.

Sarjakuvaa voi lukea täällä:

http://sssscomic.com/

lauantai 1. lokakuuta 2016

Lyhyt mietintö salasanoista

Olen joutunut viime aikoina toistuvasti auttamaan vanhempia sukulaisiani tietokoneiden salasanojen kanssa. Olen tullut tulokseen (josta on kyllä usein sanomalehdissä ja mediassakin) että nykyiset salasanakäytännöt ovat huonoja ja vanhempien ihmisten kannalta epäinhimillisiä.

Vaatimukset siitä, että salasanoissa täytyy olla esimerkiksi välimerkkejä ! # jne. ovat heille vaikeita, koska yksinkertaisesti sorminäppäryys ja käsivoimat eivät riitä shiftin ja merkin painamiseen samanaikaisesti. Ison kirjaimen saa periaatteessa Caps Lockilla, mutta sekin on vanhukselle yllättävän vaikeaa.

Kaikkein hankalinta on tietysti salasanojen muistaminen. Yleensä suosituksena on sana jossa kirjaimia ja muita osia korvataan isoilla kirjaimilla, numeroilla jne. Tätäkään ei tosin aina suositella ja usein halutaan täysin käsittämätön merkkiyhdistelmä. Tällainen on mahdoton muistaa, ellei se uppoa lihasmuistiin. Kerran olin unohtanut kirjaston salasanani jonka muistin vain summittaisesti. Sitten keksin: suljin silmäni ja näpyttelin salasanan sormien varassa. Pääsin heti sisälle tietokantaan!

Sotilastiedusteluun ja etenkin suomalaiseen radiotiedusteluun jokseenkin perehtyneenä tiedän, että "sattumanvaraista" salasanaa on pirun vaikea luoda kotikonstein. Suomalaiset loivat jatkosodan aikana sattumageneraattorin kirjoittamalla kaukopartioiden salakirjoituksessa käytettävät merkit palloille, jotka nostettiin sokkona säkistä. Samaan tapaan kuin suomalaisten salakirjoitus toimii lottopallojen idea. Vahvuutena oli se, että merkki ei välttämättä koodautunut vaan A saattoi olla A. Tämähän oli saksalaisten kuuluisassa Enigmassa merkittävä heikkous, eli esim. E ei koskaan ollut E vaan aina jokin muu merkki.

"Sattumanvaraista" näppäimistön hakkaamista ei ole olemassa. Tiedustelijat havaitsivat sodan aikana nopeasti, että salakirjoitusta koneella laativa valitsi yleensä ensiksi vähemmän "sattumanvaraisesti" jonkin merkin QWERTY-näppäimistön vasemmalta puolelta ja tämän jälkeen yhtä sattumanvaraisesti seuraavaksi merkiksi jonkin oikealta puolelta. Tämä rajasi merkittävästi salakielen käyttöä ja helpotti koodin murtamista.

Tässä xkcd:n sarjakuvassa on ideaa:

Kuva: xkcd.com

Ongelma on myös salasanojen määrä, koska niitä tarvitsee tätä nykyä joka paikkaan. Itselläni on ainakin 30 salasanaa (mm. KELA, Työvoimatoimisto, yliopiston sähköposti [vaihdettava 3 kk välein], Gmail, GoodReads, LinkedIn, Posti, Kuntarekry, verkkokaupat....).

Samoin ongelmallista on salasanojen takana olevat termit kuten "käyttäjätili", koska tili hämmentää monet luulemaan että on tekemisissä pankkipalveluiden kanssa. Jos salasana on todella unohtunut ei monikaan ei-diginatiivi hoksaa, että uuden salasanan saadakseen pitää painaa TEKSTIÄ jossa lukee "Unohditko salasanasi?". Moni vanha ihminen rullailee turhaan sivuja ylös alas etsien nappia jota klikata.

Kaikista verkkosivuista pitäisi saada mobiiliversion ohelle myös vanhuksille optimoitu versio. Fontit olisivat isoja ja selkeitä (sans serif), kaikki ylimääräinen typerä inteaktiivinen mainonta poistuisi (koska moni klikkaa vahingossa hiirellä mainosta jolloin joutuu hämmentävästi aivan oudoille sivuille) ja muutenkin sivustojen ylipursuavaa tarjontaa voisi karsia minimiin. Samalla salasanaruutu näyttäisi suoraan näpytellyn salasanan eikä palloja, koska vanhukset tekevät herkästi kirjoitusvirheitä. Nämähän saa selaimen asetuksista asetettua, mutta se on keskivertoihmiselle pirun vaikeaa.

Etenkin verkkopankit tarvitsisivat tällaisen vanhusoptimoidun sivuston, onhan toitotettu miten kivaa on kun vanhusten ei tarvitse poistua kotoaan erikseen pankkiin hoitamaan asioitaan vaan kaikki hoituu parilla klikkauksella. On surkeaa, että melkein kaikki pankkipalveleminen pakenee verkkoon sivuille, joita vanhusten on hankala käyttää.