Jälkiviisautta jälkiviisaudesta?

Jepulis, Synkkä yksinpuhelu on nyt selätetty. Se on ennen kaikkea kiehtovaa taustaa siitä, mistä sota-aikana puhuttiin arkielämässä. En osaa sanoa, miten paljon tuosta on jälkikäteen "editoitu", mutta minulla on rinta rinnan kulkenut tuon kanssa tutkimusaineistoon kuuluva tarkkaan pidetty aliupseerin päiväkirja sota-ajalta. Sävy siinä on hyvin erilainen, vaikka kirjoittaja on lukenut mies.

Valistusupseerien raportit taas vastaavat Paavolaisen päiväkirjassaan tekemiä merkintöjä siitä, mikä oli puheenaiheena mihinkin aikaan. Kyllä Paavolaisella on ollut hyvät muistiinpanot sota-ajalta, eikä muutamia lappusia, kuten jotkut ovat arvelleet. Sodan loputessa osoitettu ihailu Neuvostoliittoa kohtaan on kyllä sen verta imelää, että mielestäni tässä kohtaa kyse on jo tulevan kulttuurisuuntauksen ennakoinnista ja oman selustan varmistamisesta tyyliin "Nuo muut ovat käännynnäisiä, mutta minäpäs olin jo alun alkaenkin teidän puolellanne!".

Helsingin Sanomien sivuilta löytyy teoksen arvostelu 1946. Mielenkiintoista luettavaa, etenkin Paavolaisen jo sodan alussa vallinneen tappiomielialan toteaminen. Miten paljon tuossa sitten on puolestaan "alibin" antamista, tiedä häntä.

Pitänee ottaa taustalukemistoksi

Täydennykseksi täytyy lukea Matti Kurjensaaren Loistava Olavi Paavolainen. Myös Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa pitäisi lukea, niin saisi vihiä Paavolaisen tyylillisistä keinoista. Waltarihan tuumi tuosta viimeisestä, että Paavolainen ei niinkään hyökännyt suomalaisia kirjailijoita kuin mennyttä itseään kohtaan. Onkohan Synkkä yksinpuhelu kirjoitettu samalla tavalla?

Jäin miettimään, miten paljon Synkkä yksinpuhelu on vaikuttanut Tuntemattomaan sotilaaseen. Muutama Paavolaisen korostama propagandalause on epäilemättä siirtynyt Honkajoen suuhun juuri Yksinpuhelusta, mm. "asemamme sotilaallisena suurvaltana". Väinö Linnahan luki kaiken mahdollisen tehdastyön ohella, ja Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa on vahvasti aineksia Waltarin Isästä poikaan -trilogiasta. Jo Waltari kuvasi muun muassa punaisten teloitukset sarjassaan.

Muutamia mietteitä sanasta "mielestäni"

Käytin tuolla aikaisemmin sanaa "mielestäni". Kari Suomalainen kirjoitti aikoinaan, että hän inhoaa tuota sanaa. Siinä on hänestä anteeksipyytelevä sävy. Anteeksi, että minulla on mielipide. Yleisen historian opettajani sanoi, että esseevastauksissa ei kannata käyttää tuota, sillä kaikki mitä kirjoitetaan, on omaa mielipidettä.

Tämä on totta. Lähteet ovat ristiriitaisia ja painottavat eri puolia, joten se kenen tutkimusta käytät on jo mielipiteen muodostamista.

Luki luki!

Synkkä yksinpuhelu etenee hiljakseen. Kiinnostavaa dokumentointia lehdistökeskustelusta Suomessa Saksan tappion häämöttäessä toden teolla 1943.

 

Pettymyksiä sarjakuvarintamalla

Otin taas muutaman sarjiksen pikalukuun. Tällä kertaa luvun alle tulivat valikoiduksi Andy Digglen Rottajahdissa pikkupokkarina (2012) sekä Jacques Tardin It was the war of the trenches (2010).

Ensimmäiseksi otin lukuun tuon Rottajahdin, sillä se vaikutti perinteiseltä toimintasarjikselta (jonka saisi kätevästi sovitettua C.S.I:n tai muun jaksoksi) johon ei kauan aikaa menisi. Samaa sarjaa on Dark Entries, joka kertoo toisesta suosikkisarjakuvasankaristani John Constantinesta (legendaarinen Hellblazer) erinomaisella otteella.

Toiseksi otin ensimmäisestä maailmansodasta kertovan sarjakuvan, jota olin aiemminkin tähyillyt. Sotasarjakuvarintamalla ei ole hyviä tarinoita tullut vastaan sitten Garth Ennisin lyhyiden tarinoiden.

Andy Digglen Rottajahdissa. Englanninkielinen pokkarin kansi, kuva AdLibriksestä.

Jacques Tardin It was the War of the Trenches. Kuva AdLibriksestä.

 

Rottajahdissa

Rottajahti osoittautui aika tylsäksi sarjakuvaksi. Sarja kertoo salaperäisestä suojeluohjelmassa olevia todistajia surmaavasta taitavasta tappajasta. En jaksa tuhlata siihen blogitilaa kuin muutaman rivin:

Piirrostyyli on realismia tavoitteleva mutta todella typerä. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat epäuskottavia, etenkin yllättymistä kuvaavat. Juoni ei ole kovinkaan kummoinen eikä ovelia tai ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä juurikaan tule vastaan.

It was the War of the Trenches

 

Ensimmäinen maailmansota on aika erikoinen valinta sarjakuvaksi. Tämä johtuu yleisesti siitä, ettei hyvä-paha asettelua saa aikaiseksi samalla tavalla kuin toisesta maailmansodasta.

Sen sijaan ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva sarjakuva voi tuoda hyvin esille sotaan liittyvää inhimillistä, molemminpuolista kärsimystä. Tähän Tardinkin sarjakuva tähtää. Sarjakuvan keskiössä ovat yksittäiset sotilaat sekä näiden aina välistä lukijalle antamat todistajanlausunnot. Pääosassa ovat ranskalaiset sotilaat, mutta näiden jälkeen eniten kuullaan saksalaisia. Myös englantilaisia ja näiden vasallimaista tulleita sotilaita esitellään lyhyesti.

Näkökulma on kiinnostava ja piirrostyyli on tarkoitukseen sopiva. "Verta ja suolenpätkiä" riittää liiaksikin, tosin sitähän juoksuhautasodan arki oli. Kiinnostavina kohtina esitellään mm. puhdetöitä tekevä sotilas sekä painajaisten takia saksalaisten etulinjaan yksin pystyssä itsemurhaan marssiva ranskalaisparka.

Jäin kaipaamaan sarjakuvasta sitä jotakin. Sotilaiden tarinat ja kohtalot sekä hyvin löydetyt - ilmeisesti aidot - yksityiskohdat ovat kiinnostavia, mm. sotapoliisien armottomuus. Sarjakuvan mukaan nämä esimerkiksi eivät antaneet hyökkäykseen lähteville ranskalaisille sotilaille patruunoita kivääreihin, etteivät nämä edetessään hidastelisi ampumalla.

Suosittelen lukemaan kuriositeettina, mutta varsinaisesti sarjakuvana ei tarjoa mitään uutta.

Kirjaostos

 

Sain ilokseni stipendin, ja päätin hemmotella itseäni ostamalla pitkään himoitsemani Terry Pratchettin Making Money´n. Kihlattua odottaa taas Pratchett-leskeys pariksi päiväksi.

Making Money Adlibriksessä ostamallani kannella. Halvimmillaan tämän olisi saanut Adlibriksestä 5,8 eurolla, mutta olen tyytyväinen. AdLibriksestä ostamisessa olisi ollut se paha puoli, että mukaan olisi tarrautunut tavaraa 80 euron edestä...

Kyllä kannatti ostaa! Tästä kirjasta voi sanoa kliseisesti "taattua Pratchettia". Dialogi on taas uskomattoman mehevää, Moist (suom. Tahmee) von Lipwigin ja Vetinarin keskustelut pankkimaailman saloista ovat varsinaista herkkua. Tässä herkullinen poiminta:

"A banker? Me?"

"Yes, Mr Lipwig"

"But I don´t know anything about running a bank!"

"Good. No preconceived ideas."

"I´ve robbed banks!"

"Capital! Just reverse your thinking,"

Taisin saada viimeisen Turun Akateemisessa hyllyssä olleen kappaleen, joten koettakaa onkia omanne vaikka AdLibriksestä. En ole heikäläisten agentti, mutta olen tyytyväinen palveluun ja valikoimaan.

Kaekemmoesta

Kas niin, helmikuu alkaa olla lopuillaan ja kiireinen kuukausi takanapäin. Tehtynä on artikkeli (+ lyhyitä 4000 merkin lehtikirjoituksia), kaksi kirjatenttiä, kolme esitelmää koululaisille ja edessä vielä kansalaisopiston esitelmä Lotta Svärdistä sekä lukeminen maaliskuun alun hygieniapassitenttiin. Lisäksi tuli pistettyä kaksi apuraha-anomusta, kuvattua tuhansia asiakirjoja ja käytyä kuulemassa kaivausesittelyjä.

Fiiniä viiniä

Parempi puolisko lähtee alkuviikosta pääkaupunkiin, joten aikaa esitelmän kirjoittamiseen on mukavasti. Hänen paluutaan ja esitelmääni taidan juhlistaa Arrogant frogilla, jonka taustasta hieman. Pistäydyin eilen "pitkäripaisessa" hankalan tentin selvittämisen ilosta ja otin kesäkurpitsapastan (todella hyvää ja halpaa!) kanssa kyytipojaksi vanhaa kunnon Espiritu de Chile -punaviiniä. Yritin varsinaisesti löytää paremman puoliskon mainitsemaa Arrogant frog -punaviiniä. Se on ranskalaisen viinitilallisen vastaus amerikkalaisten luonnehdintaan ranskalaisten viinintekomentaliteesta.

Etiketti on todella hieno, mutta suurimmassa osassa Alkoja tuo on vain tilausvalikoimassa, kuten käymässänikin. Siksi otin hyväksi koettua Espiritua, mutta onneksi ensi viikoksi sain tietää avuliaalata myyjältä, mistä tätä saa suoraan hyllystä. Nimittäin onneksi Turkuun on avattu Suomen pienin Alko kauppahalliin, ja siellä tuota on saatavilla! Tuleepahan käytyä merkkipaikassa muutenkin sitten.

Synkkää yksinpuhelua

Synkkä yksinpuhelu etenee hissuksiin. Pääsin nyt tasan 70 vuotta sitten tapahtuneisiin tapauksiin, ja oli mielenkiintoista verrata Paavolaisen päiväkirjan kirjoituksia samanaikaisiin valistusupseerin mielialaraportteihin. Tässä kohtaa O. P. ei ainakaan fuskaa tai parantele, vaikka alkuperäisiä merkintöjään onkin parantelun sijasta ehkä täydennellyt. Vaikea sanoa.

Kirja-arvosteluni ei ole vielä tullut julki, laitoin taittoehdotukseen vastaukset juuri ennen kaivausesittelyjä. Pitänee pyytää jotakin kirjaa arvioitavaksi, tuo 4000 merkin artikkelien kirjoittaminen kahden viikon välein on hyvää harjoitusta. Muistan Jari Tervon kertoneen, miten suuri nautinto hänelle oli kirjoittaa toimittajana juttuja, kun kolmen merkin poistamisen pohtiminen mahdutti jonkin virkkeen kahdelle riville. Merkeistä tinkimistä pitää tässäkin harrastaa, mutta samalla kielen olisi oltava elävää ja ajanmukaista. Haastavaa puuhaa.

Bisnesidea

Käytän arkistohommissa alla kuvassa olevaa, isäni suunnittelemaa kuvausjalustaa. Laitoin samaisen kuvan muutamia kuukausia sitten työblogiin, ja sieltä sen bongasi muuan sukututkija. Hän pyysi sitä lainaksi Turun Maakunta-arkistoon, mutta perui pyynnön kun kuuli arkistolta löytyvän valmiin kuvauspöydän.

Kuvauspöytiä on kuitenkin harvassa eikä niiden hankintaan panosteta juurikaan. Pitäisikö viedä vuokrailmoitus telineestä arkistoon? 20€/ päivä tai 5 €/tunti, opiskelijahinta 15€, kaksi päivää 30/25 € jne. Samaa voisi kaupitella yliopiston kirjastossa lukusalilainoihin.

Kuten kuvasta näkee, se sopii hyvin digijärkkärille jossa on kääntyvä näyttö. Pokkaria tai kiinteää näyttöä varten siihen saa laitettua peilin, josta näkee näytön hyvin. Isäni on kehitellyt telinettä tuosta versiosta entistä nopeakäyttöisemmäksi ja paremmaksi.

Yrittäjäksi tuskin tulee nyt ryhdyttyä. Pistin työhakemuksen Turun Sanomiin, mutta siitä ei ole koskaan tullut mitään. Tähän en kyllä toivoani ripusta, tuskin vilkaisevatkaan. Kuvaavaa on, että kielivalikoimasta puuttui tyystin venäjä, eikä laatikkoa "muu kielitaito" ole lainkaan. Rekrytointi tapahtunee muuta kautta kuin avoimen hakemuslomakkeen avulla!

Samanlainen maku on Turun museoiden kesähommien kuntarekrysivuilla. Riittääköhän haastattelukutsuunkaan 2 vuoden työkokemus alalta, 1½ vuotta museoista ja 5 kuukautta arkeologisista kaivauksista, plus alalle täydellisesti sopivat opinnot sekä FM-tutkinto?