Itsenäisyyspäiväksi: HISTORIIKKI VALMIS!

Sain eilen odotetun uutisen: Viestipataljoona 33:n historia on viimeinkin tullut painosta eli kirja on valmis juuri parahiksi Suomen 99. itsenäisyyspäiväksi!

Tosin sain tiedon kirjakuorman ilmestymisestä museolle vasta illalla joten haen omat kappaleet huomenna keskiviikkona. Sitten alkaa distribuutio eli 6 vapaakappaletta yliopistoille, ilmaiset kirjat avustaneille ja aineistoja antaneille jne. Seuraavat päivät tulevat olemaan kiireiset!

Olen pitänyt hiljaiseloa blogissa koska olen halunnut keskittyä kirjoittamiseen ja hiomistyöhön, kirjahan myöhästyi aiotusta valmistumisajankohdasta eli touko-kesäkuusta. Syitä oli useita, osa omaa typeryyttä ja kokemattomuutta sekä osa myöhästynyttä aineistonhankintaa. Viimeiset koituivat ehdottomasti kirjan eduksi, sillä sain aivan upeita valokuvia historiikkiin albumikaupalla.

Kaikkea ei tietenkään saanut kirjaan mukaan vaan paljon jäi yli, ja suunnittelen kirjalle "raakamateriaaliin" eli alkuperäislähteisiin ja julkaisematta jääneisiin valokuviin perustuvaa jatko-osaa. Tarkoitan raakamateriaalilla sitä, että kirjan materiaalina ovat mahdollisimman vähän muokatut, taustoitetut kirjeet ja asiakirjat. Samalla voin hyvällä onnella täydentää valmiin historiikin tietoja ja korjata väistämättä syntyneitä tulkintavirheitä ynnä muita vastaavia.

Olen aloittanut uuden blogin, Hylsyin lentoja, jossa keskityn sotahistorian käsittelyyn. Tämä blogi jää valokuvaukselle, yleiselle arkeologialle ja historialle, ranttaamiselle maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja tyhmyydestä jne. Tulen käsittelemään jatko-osan edistymistä tuolla uudessa blogissa.

Tunnelmointia

Tunnelmoinnin tiivistäköön Matti Puurtisen Myrskyluodon Jannen juomalaulu uusin sanoin:

Kun väikkäris muhun viitataan,
niin sille juodaan malja.

Mitä maks, niks naks
Kun ei vaan tule tavaks!

Kun historiikki painoon saadaan,
niin sille juodaan malja.

Mitä maks, niks naks
Kun ei vaan tule tavaks!

Kun apurahahakemuksest selvitään,
niin sille juodaan malja!

Mitä maks, niks naks
Kun ei vaan tule tavaks!

Jos humalasta selvitään,
niin sille juodaan malja!

taikka, kaks -kytkaks.
taikka kol- kytkaks
taikka nel- kytkaks
sataviiskytkaks, tuhatkuuskytkaks

Kun ei vaan - tule tavaks!

Juurtuneena tietokonetuoliin

Herätys aamulla, kahvi pörisemään, aamulehtien ja uutisten luku ja sitten kirjoittamisen pariin. Jossakin vaiheessa ennen puoltayötä nukkumaan kun ajatus takkuuntuu. Tätä elämä on nyt ollut pidemmän aikaa. Hintana on helvetin kipeä selkä ja olkapäät ja kaveri, jonka kotona käyn porukalla kurittamassa malmia eli nostamassa painoja on vesirokossa joten sekin elvyttävä liikunta on poissuljettu. Ilman ryhmäkuria en pysty liikkumaan aktiivisesti vaan jumitan koneella kirjoittamassa.

Tähän päälle vielä Uusi sotahistoria verkkokurssi, jonka toisena opettajana olen. Olen ottanut linjakseni että hoidan sihen liittyvän viestiliikenteen virka-aikana kello 8-16 ja annan arvosteluja tehtävistä ainoastaan virkeänä aamuisin ja aamupäivisin: illalla väsymys saattaa aiheuttaa äreyttä joka kohtelisi tehtävänsä illalla palauttavia epäoikeudenmukaisesti. Illalla korkeintaan tutkin, että palautuksia on tullut ja pyrin tietty reagoimaan ongelmatilanteissa.

Viihdytän itseäni joko lukemalla Conan Barbaarin seikkailujen omnibus-kokoelmaa tai pelaamalla Batham: Arkham Cityä kun tekstissä tulee tenkkapoo eikä kirjoitusta yksinkertaisesti synny. Pitäisi ottaa päiväkävelyt ohjelmaan kun sääkin on kaunis.

Kirjoittaminen etenee

Viestipataljoonan historiikin kirjoittaminen edistyy mainiosti. Uusista asiakirjoista ja lähteistä löytyy yllin kyllin uutta ja kiehtovaa aineistoa. Aloitin kirjoittamisen vaativimmasta osiosta eli vuodesta 1943 hyödyntäen 2012 - 2013 kirjoittamiani tekstejä. Koossa on tällä hetkellä kyseisestä vuodesta 53 sivua huolellisesti lähdeviitteistettyä tekstiä. Arvelen saavani tämän osan valmiiksi tänään tai huomenna ja lähetän sen tarkastukseen kuun lopulla vuoden 1942 tekstin kanssa. Niiden ollessa tarkastuksessa kirjoitan vuodet 1941 ja 1942.

Parasta tähän asti on ollut maaliskuussa 1943 viestikurssia varten laadittu monisivuinen kirje viestitaktiikasta ja puhelinkalustosta. Melkein kaikki käytössä ollut kalusto arvosteltiin tarkkaan ja etenkin viestitaktiikan analyysi oli hyödyllinen. Tämä kirje vahvisti vähäiset havaintoni siitä, että 1. Divisioonan viestipataljoonan toiminta poikkesi suuresti muista vastaavista viestipataljoonista.

Aikaisemmin mutu-tuntumalla tekemäni havainto, että Viestipataljoonan miehistörakenne muuttui asemasodan aikana sai vahvistuksen. Tiesin, että vanhemmat ikäluokat kotiutettiin asemasodan alussa mutta muutoksen perusteellisuus ja keskittyminen käytännössä yhteen ainoaan komppaniaan oli jymy-yllätys. Kiinnostavaa sinänsä, tämä ei varsinaisesti rikkonut pataljoonan miesten kotialueiden alueellista jakoa eli se säilytti varusmiesten tulosta huolimatta varsinaissuomalaisen luonteen: valtaosa Viestipataljoona 33:een vuoden 1943 aikana koulutuskeskuksista tulleista oli varsinaissuomalaisia.

Lukijakunnan arvailua

Yritän tasapainoilla lukijakunnan suhteen tekstiä kirjoittaessani kolmen lukijaryhmän välillä: 

Ensimmäisenä ovat ne, joiden omaiset palvelivat yksikössä, ja jotka haluavat käsittääkseni lukea arjesta. Millaista sota oli isälle, isoisälle tai sedälle? Ongelma tosin on, ettei tekstistä saa tulla "namedroppingia" jossa mainitaan pitkä ja puuduttava luettelo miehiä jotka menivät kolmen päivän komennukselle kilometrin päähän hakkaamaan halkoja. Kymmenen riviä tietoa nollainformaation vuoksi ei kannata, vaikka kylillä joku pääsisikin sanomaan että "isäukko mainittu kirjassa sivulla 135".

Toisena ovat sotahistoriasta yleensä kiinnostuneet, joita kiinnostaa yksikön toiminta jatkosodassa. Viestipataljoonien historiikkeja ei ole aikaisemmin kirjoitettu paria todella lyhyttä artikkelia lukuun ottamatta joten vertailupohjaa ei juurikaan ole. Viestipataljoonan toiminta poikkeaa suuresti jalkaväestä ja tykistöstä, ilmavoimista ja laivastosta puhumattakaan! Koska Viestipataljoona oli hajaantuneena laajalle alueelle, varsinkin 1941 ja 1944, ei perinteinen sininen nuoli etenemässä kohti punaista viivaa kartalla pysty esittämään kokonaiskuvaa selkeästi.

Kolmantena ovat viestialan asiantuntijat, joita kiinnostanee enemmän viestitaktiikka ja kaluston käyttö. Onneksi käytössäni on mainio Jussi Harolan 2013 julkaistu teos Yhteys! josta saan perussanaston ja termit. Multippeleihin ja kaukopöytiin, VREH-radioihin jne. ei kuitenkaan kannata satsata liikaa tekstiä, koska ensimmäisen lukijaryhmän silmät alkaisivat lasittua.

Asiantuntijan roolissa alaskalaisten suhteen sekä skannerin äärellä.

Arvelin noin kolme vuotta sitten Siirtolaisuusinstituutissa Venäjän Alaskan kauppakomppanian papereita arkistoidessani, että nämä kannattaa laittaa kaikki (provenienssiperiaatteen mukaisesti) samaan lootaan koska jos niitä kyseltäisiin, niin ne tarvittaisiin kokonaisuutena. Osoittauduin kaukonäköiseksi: instituutista annettiin minun tietoni Alaskasta artikkelia laativalle toimittajalle "asiantuntijana". No, vastasin puhelimessa kysymyksiin ja seuraavana päivänä köpöttelin arkistoon. Löysin kaiken materiaalin arkistosta viidessätoista sekunnissa josta kymmenen kului arkistokaapin rullaamiseen kiskoilla.

Anoin apurahaa tutkimuksen tekemiseen näistä Alaskaa koskevista materiaaleista pari vuotta sitten, mutta eihän niitä maistereille myönnetä ellei tee väitöskirjaa tai tutkimusta todella "pornosta" aiheesta. No, tätä apurahavalitusta voisi jatkaa loputtomiin. Hyvinä uutisina apurahoista Viestipataljoona 33:n historiikki sai a) apurahan painatuskuluihin ja b) painofimalta erinomaisen tarjouksen, johon apurahat riittävät.

Viestipataljoona 33 - skanneri laulaa

Työvaiheessa menossa skannailu, eli erään veteraanin kirjeenvaihto 1941 - 1942. Sisältää mielenkiintoista materiaalia, mm. toiveita filmin lähettämisestä ja ohjeet filmirullan laadusta. Vielä on edessä yksi tärkeä materiaalin vastaanotto, nimittäin erään pataljoonassa palvelleen lotan tytär lupasi antaa äitinsä materiaaleja sota-ajalta.

Syksyllä hankkimani skannerin professionaalipuolen toiminnot olivat yllättävän kömpelöt, nimittäin skannausohjelma käytännössä sulki itsensä jokaisen skannauksen jälkeen. Yritin löytää verkosta jotain päivitettyä ohjelmaa, jolla voisin esimerkiksi laittaa levylle kolmesta neljään valokuvaa, skannata niistä yhden ja heti sen jälkeen siirtää valinnan skannatakseni seuraavan tasolta, jolloin kantta ei tarvitse availla eikä esiskannauksia tarvitsisi tehdä tuhotonta määrää. Lisäksi halusin säätää dbi:t ja kuvanlaadut (.tiff) helposti. Koska verkon päivitykset eivät tällaista löytäneet, päätin piruuttani kokeilla helppokäyttötoimintoa. Jostain käsittämättömästä syystä kaikki toivomani toiminnot löytyivätkin tätä kautta! Etenkin ControlCenter 4:n skannauksen jälkeinen rajaustoiminto oli ilahduttavan helppokäyttöinen. Valikoima oli täysin päinvastainen kuin yleensä käyttämissäni Epsoneissa, jossa helppokäyttö on tyyliin lätkäise ja skannaa, kun taas ammattipuolelta löytyvät kaikki mahdolliset säädöt. Oppia ikä kaikki.

Ongelma: sain erinomaisen Itä-Karjalan kartan joka ei mahdu skanneriin, mikä neuvoksi? Ei muuta kuin pyytämään lainaksi Instituutin kopiokonetta jossa on skannaa ja faksaa -toiminto. Hyvin mahtui kopiointilevylle!

Lyhyesti menosta ja meiningistä

Sotilasleiriluentoni keräsi ennätysyleisön! Siis ennätysmäisen VÄHÄN, vain kolme kuulijaa (+ rehtori, joka lähti puolivälissä työasioille). No, sellaista se on. Positiivista oli, että puolet luentosalilaisista oli lukenut Turun Sanomista artikkelini! Eli kaksi...

Fables

Pelasin Telltale Gamesin erinomaisen The Wolf Among Us -pelin läpi. Innostuin tarinan taustoista niin että olen lukenut sen taustatarinaa Fables -sarjakuvaa Deluxe-editioina, jotka onneksi saa Turun Kaupunginkirjastosta. Olin GoodReadsin mukaan 7 kirjaa jäljessä aikataulusta mutta tänä vuonna lasken mukaan myös graafiset novellit (eli sarjakuvat). Nyt olen kolme kirjaa edellä!

Löysin myös Douglas Adamsin Dirk Gentlyyn pohjautuvan, uunituoreen sarjakuvan (julkaistu tammikuussa 2016, hyvä Kaupunginkirjasto!): Dirk Gently: The Interconnectedness of All Kings.

Sarjakuva, jossa lausahdetaan mm. "Mummification in progress! Please exit the building in an orderly fashion!" tai "Incompetence and panic - not what I need in an assistant." ei voi olla huono.

Doctor Who katselussa

Menossa Doctor Who -katseluprojekti aivan sieltä alun jaksoista alkaen. Muinaisiin sivilisaatioihin perustuvat jaksot/tarinat (Unearthly Child, The Aztecs)  eivät ole niin kökköjä kuin luulisi, epäilen että ne ovat oikeasti kysyneet 1960-luvulla eläneiltä tutkijoilta sen hetkistä tutkimustietoa: ainakin atsteekkitarinasta kertovan verkkosivun mukaan käsikirjoittaja teki paljon tutkimustöitä tarinan eteen.

Doctor Whon jaksoja, joiden filmit on hävitetty, löytyy verkosta kuvakaappauksin ja ääninauhoin koottuna, koska 1960-luvulla innokkaimmat fanit äänittivät nauhurilla ääninauhat jaksoista. Anteeksiantamatonta miten paljon erinomaista TV-viihdettä on tuhottu, että BBC olisi säästänyt muutaman metrin hyllytilaa. Ruutiukoistahan on kadonnut paljon osia. Helvetillistä ajatellakaan, että Monty Pythonit olivat vähällä tuhoutua!

Viestipataljoona 33

Taulukoin VP 33:n tietoja hakukelpoisiksi. Kotipaikka ja syntymäaika ovat yllättävän mielenkiintoisia tietoja sotilaista, valmiiksi taulukoidut tiedot saattavat paljastaa yllättäviä seikkoja pataljoonasta. 1. Päiväkäskyn sijoitusluettelon ja tuntolevyluettelon nimistä noin kahdeksasosassa on poikkeavuuksia. Tavallisesti toinen etunimi on kirjoitettu väärin mutta sukunimissäkin yllättävän paljon virheitä ja eroavaisuuksia (esimerkiksi Eino Näpistä tullut Einari Näppilä). Aina toisinaan miettii ihmisten nimien valintoja. Pataljoonasta löytyy mm. Urpo Kurki sekä Onni Orava. Viimeinen voisi kai haastaa Sokoshotellit oikeuteen, jos eläisi.

Helmikuun alkua Helsingissä

Kas niin, esitelmä Hangon taisteluista 1941 on valmis iltaa varten ja tähän väliin ehtii kerrata tapahtumia viime viikolta.

Lähdin melkein heti kuun alettua 2.2. Helsinkiin arkistotutkimuksiin sekä seuraamaan vuoden 2015 arkeologisten kenttätöiden esittelyä.

Arkistossa taas Rauhankadulla

Havaitsin pitkän kaksi läppäriä ja kaksi irtokiintolevyä käsittäneen tarkastuksen jälkeen, että jo vuonna 2012 Viestipataljoona 33:sta tilaamiani asiakirjoja ei löytynyt mistään. Ne löytyvät kyllä ihka ensimmäisestä tilauslomakkeestani, mutta ilmeisesti ne olivat edelleen kunnostettavina enkä tehnyt niistä kunnon merkintää, koska osan sain (vasta) toisena arkistopäivänä tutkittavaksi. Sörnäisten toimipisteen käytäntö vain kuusi kansiota/vierailukerta vaikeutti tutkimista olennaisesti.

Paikkasin Kansallisarkiston käynnillä olennaisia aukkoja vuosilta 1941 ja 1944. Viimeisetkin minulle avoimet suuret kysymykset selvisivät niistä. Nyt voin viimeinkin julistaa Viestipataljoona 33:n historiikin arkistotutkimusosan päättyneeksi. Enää puuttuu muutamalta pataljoonassa palvelleen omaiselta valokuvia, mutta ne ovat kuvitukseksi, eivät lähdeaineistoksi.

Lisäksi tilasin II Armeijakunnan oikeudenkäyntiasiakirjoja tutkiakseni Iltasanomissa ja Aamulehdessä esiteltyjä artikkeleita kannibalismikuvista. Onnistuin löytämään tapauksen asiakirjat ja laitoin ne asiaa tutkivalle kollegalle jonka kanssa olemme pohtineet asiaa. Ironista sisänsä, vastaava "kohuartikkeli" samasta aiheesta sekä samoista kuvista julkaistiin Iltasanomissa jo vuonna 2006 ensimmäisen kerran (artikkelin pohjana vuonna 1994 julkaistu artikkeli...) ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin se lämmitettiin uudelleen "uutisena". Vaikka asiakirjat nyt löytyivätkin (ne missään piilossa on olleet!!!), niin eiköhän Iltasanomat julkaise samat kuvat ja väitteet uudelleen 5 - 10 vuoden sisään uutisena. Uskoakseni sanan uutinen kantasana on uusi, mutta merkitys on muuttunut vuosien mittaan.

Vapaussodan arkiston paprut on nätisti pakattu.

Liedon rautatieaseman sähkösanomakirja. Syötävän söpö asiakirjavihko!

Kolmantena löysin Liedon ja Limingan rautatieasemien vihkot sähkösanomista sisällissodan ajalta. Niihin en ehtinyt perehtyä paikan päällä vaan kuvasin ne tarkkaan myöhempää tarkastelua varten.

Odotan innolla sitä, että saan irroitettua jostain aikaa näiden asiakirjojen tutkimiseen. Liminka oli sodan alusta valkoisten hallussa ja Lieto punaisten, joten sähkeitä vertailemalla löytynee paljon kiinnostavia tietoja.

Ai niin, viime aikoina on ollut kirjoittelua islaminuskoisten oikeuksista uskonnollisiin vapaapäiviin. Jatkosodan aikana tämä ei tuottanut vaikeuksia:

Lähde: Kansallisarkisto. Sörnäisten toimipiste. T-5079/2 [8] II/III

 

Kaivausesittelyt Kansallismuseolla torstaina ja vielä käynti arkistoissa

Tapasin torstaina 4.2. kaivausesittelyissä teiden arkeologiaa käsittelevässä seminaarissa Sukututkijan loppuvuosi -blogin pitäjän joka jopa tunnisti minut. Lukee blogiani. Minä mietinkin tilastoja katsoessa että kuka näitä oikein kliksuttelee robottien lisäksi.

Tilastoista puheen ollen, viime viikon Juslenian tutkimuksista kertova kuvareportaashini on ennätysmäärän käyntikertoja saanut kirjoitukseni, kiitos Facebookin ja kaverin joka jakoi linkkiä siellä. Jutun lukenut arkeologian oppiaineen lehtori kertoi minulle työskennelleensä Jusleniassa 40 vuotta ilman aavistustakaan maanalaisisten tilojen laajuudesta. Heh.

Takaisin Kansallismuseoon. Olin torstaina etiäisen ansiosta ovela ja kahvittelin rauhassa aamulla pitkään ja tulin aamun ensimmäiseen esitelmään reilusti myöhässä. Onneksi, sillä tekniikka oli sanonut POKS! ja saatiin toimimaan noin 10 minuuttia saapumiseni jälkeen joten kuten.

Väristä päätellen menossa on meriarkeologian esitys. *tirsk!*

En esittänyt tieseminaarissa kysymyksiä, koska olin keskimmäisen osan poissa auttamassa kaveria arkistotutkimuksissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistossa ja Kansallisarkistossa. Hän tekee linnavuoritutkimusta, ja linnavuoriin liittyvät tarinat on jemmattu SKS:n arkistosalissa erittäin ovelaan kohtaan, josta niitä vain pitää tietää osata etsiä. Itse löysin ne puolivahingossa pari vuotta sitten. Koska keskimmäiset esitelmät olivat yleisesitelmiä, en ollut varma mitä asioita oli jo käsitelty.

Varsinaisista esitelmistä ei ole sen kummempaa sanottavaa. Mikkolan Vaalimaan suosillan tutkimukset olivat jo tuttuja eivätkä keskiaikaiset tiet minua suuremmin kiinnosta.

Lopuksi juttelin Esa Mikkolan kanssa ja kysyin minua askarruttanutta asiaa eli teiden tuhoamista. Suomen rajojen muutellessa määräsivät Ruotsin kuninkaat monia teitä hävitettäväksi, etteivät Venäjän sotavoimat pääsisi marssimaan niitä pitkin syvemmälle valtakuntaan. Hävitettiinkö tiet aktiivisesti lapioin ja rautakangin vai jätettiinkö ne vain huoltamatta ja merkitsemättä karttoihin? Tuon ajan tie katosi ja metsittyikin suhteellisen nopeasti ilman aktiivista talonpoikien velvollisuutena ollutta huoltoa. Ovatko rauhan takia tuhotut tiet vielä löydettävissä arkeologisin menetelmin?

Illalla vietettiin aikaa Zetorissa jossa oli mukava tunnelma. Järkytyin kuitenkin lukiessani Zetorin lehteä, jossa mainostettiin ruokapuolen annoksia "reiluiksi, suuriksi" jne. ja tilattuani ahvenkukkosen sain pienen pienen keraamisen astian jossa oli toki maukas kukkonen, mutta hintaansa nähden kyllä täysi nälkäannos. Kopioin kuitenkin toteutustavan ja ajattelin leipasta itse vastaavanlaisen annoksen viikolla.

Perjantai

Perjantaina oli erinäisiä kenttätöitä ja nyt riitti niin yleisöä kuin mielenkiintoa, topsin torstaina oli aamusta asti yllättävän paljon väkeä. Parhaasta päästä perjantaina olivat tuttujen esitykset eli Janne Rantasen, Jasse Tiilikkalan ja Aleksi Pienimäen esitelmä linnavuoritutkimuksista Janakkalassa sekä Ilari Aallon oivallinen ja visuaalisesti harvinaisen kaunis katsaus Aboa Vetuksen kaivauksiin.

Täältä lähdin hakemaan matkatavaroitani ja bussia odotellessa istuin Pub Ikkunassa Kampin vieressä lukemassa Hangon taisteluista ja nauttimassa virvokkeita. Ikkuna on siitä rehellinen ja poikkeuksellinen kapakka, että täällä iso olut tarkoittaa puolen litran tuoppia ja kohtuuhintaista sellaista. Jostain syystä helsinkiläiset arkeologit hakeutuvat paikkoihin, joissa "isosta" 0,4 litran perussuomalaislageroluesta veloitetaan törkeästi ylihintaa. Steam Hellsinkiin en tällä kertaa mennyt, koska minun olisi pitänyt jättää kolmekymmentä kiloa tavaroitani narikkaan maksua vastaan.

Kolumniraaka-aineeksi

Yövyin Rööperissä kummitätini luona, ja hän pyysi minua käymään kellarissa etsimässä paria takkia. Kummitätini tuntevat tietävät, että hänen garderobillaan vaatettaisi suuren isänmaallisen sodan aikaisen puna-armeijan - ei sotilaallisesti, mutta vaatettaisi kuitenkin. 

Tästä vaatteidennoutoreissusta sukeutui sellainen seikkailu, että hän kirjoitti aiheesta kolumnin Kamppi-Eira-lehteen. Kolmannella reissullani sain jo tuoduksi toisen oikean pyydetyistä takeista. Toisen kohdalla kuulin mielenkiintoisen huudahduksen: "Eihän tuo ole vaaleanpunainen, se on pinkki!". Kummitätini tulkinta tapahtumien kulusta - tunnustuksellisen liioiteltu - on lukemisen arvoinen!

Aivan niin, ennustin oikein. En saanut Kulttuurirahastolta apurahaa.

Tutkimuksesta kirjoittamiseen - ihan kohta, oikeesti!

Vuoden loppuun mennessä VP 33:n historiikin kirjoittamisen keruuvaihe kerrytti melkoisen aineiston, joskin osan hankinta siirtyi pakosti uuden vuoden puolelle. En ehtinyt uudestaan vuoden 2015 aikana Raisioon sanomalehtiarkistoon, joten pitää tutkia loput Uudet Aurat tässä kuussa.

Hain erään veteraanin aineistot juuri ennen joululomaa ja ällistykseni oli melkoinen, kun ottamieni valokuvien ja asiakirjojen joukossa oli Viestipataljoona 33:n 1. Komppanian I Joukkueen virallinen sotapäiväkirja tammikuusta 1944 kesäkuun 20. päivään eli Karhumäeltä vetäytymiseen asti.Vertailu 1./VP 33:n sotapäiväkirjaan osoitti että kyseessä oli aito päiväkirja, jonka pitäminen jäi ilmeisesti vetäytymisvaiheen kiireisiin. Käsialan vaihtelusta päätellen päiväkirjaa piti kaksi eri henkilöä. Tietääkseni joukkueet pitivät sotapäiväkirjaa ainoastaan poikkeustapauksissa, eli siinäkin mielessä harvinainen löytö.

Kansallisarkistosta löytyneessä materiaalissa riittää läpikäymistä. Esiteltäköön tässä muutama poiminta, jotka eivät varsinaisesti liity aiheeseen mutta valaisevat hyvin sota-aikaa. Kirjeenvaihdosta löytyy mm. Päämajan Indendentintoimiston kirje "Puutteellisuuksia taloushuollon suorituksessa" päivämäärällä 26.1.1942. Kirjeessä listataan kaikenlaisia rikkomuksia eri puolelta Suomea, mm. seuraavanlainen tapaus:

- Muuan rahastonhoitaja - helsinkiläinen ravintoloitsija - oli saanut tehtäväkseen hankkia sotasairaalalle puolukoita, joita lääkärienkin ilmoituksen mukaan kipeästi tarvittiin sairaalan potilaille, kun paikkakunnallaei ollut saatavissa maitoakaan. Rahastonhoitaja pantiin asialle ja hän sairaalan henkilöautolla kulkien kierteli pitäjällä ja asiansa kauniisti esittäen sai sairaalaa varten paikkakuntalaisilta ilmaiseksi ja osaksi pientä korvaustakin vastaan kuivattuja marjoja. Mutta sensijan, että hän olisi luovuttanut ne, kuten lahjoittajat uskoivat, sairaalalle, hän lähettikin niistä suurimman osan Helsinkiin ja osan myi sairaalan henkilökunnalle ja sairaala sai puolukoita vain 3,5 kg.

Samoin seuraava maininta sairaiden sotavankien paremmasta muonittamisesta 1. Divisioonan huolto-ohjeessa no 8/42 (21.2.1942) on kiinnostava. Selvästikään näitä ei haluttu uuvuttaa kuoliaiksi:

5. Sen johdosta, että sairauden ja heikkouden takia työkyvyttömäksi joutuneet sotavangit eivät sv. muona-annos A:n avulla voi uudelleen kuntoutua, saadaan heille samoinkuin sv- leireillä heikossa kunnossa oleville vangeille lääkärin lausunnon perusteella järjestää ruuanpito sv. muona-annos B:n mukaan. (Aihe: II AK:n käsky huollosta no 8/42)

Varsinaiseen VP 33:een liittyvää aineistoa löytyy toki rutkasti. Sieltä täältä on mielenkiintoisia mainintoja viestimiesten arjesta, mm. keksintöjä telttojen paloturvallisuuden parantamiseksi tai turkisten käytöstä.

Vielä on haettava yhdet aineistot, otettava vastaan nivaska kuvia, mahdollisuuksien mukaan pitäisi päästä Jyväskylään kuvaamaan yhdet esineet ja toivottava, että pääsisin haastattelemaan vielä yhtä VP 33:n elossa olevaa sotaveteraania. Vaikuttaa siltä, että kirjoittamisvaihe alkaa todenteolla vasta tämän kuun lopulla.

Arkistossa ja kirjastossa

Taas on ollut tauko kirjoittamisessa, yksinkertaisesti koska on ollut paljon puuhaa. Parempi puolisko on Bratislavassa irkkutanssikisoissa viikonlopun yli joten koti kuuluu minulle! Pikkujoulukausikin avattu, mutta aloitetaanpa tästä viikosta.

Viikon alku ma-ke meni museolla digitoidessani kiireisimmän prioriteetin saaneita aineistoja. Olisipas ollut tuo aineisto käytössä 2012, kun tein Lietolaiset sodassa -verkkosivuja! No, onneksi aineistot voi täydentää sinne myöhemmin, sehän niiden ideana olikin: kirjasta pitäisi ottaa uusi, täydennetty painos mutta verkkosivuja voi aina päivittää uusilla tiedoilla ja korjata vanhoja joustavasti. Aineiston helmiin kuului iso nivaska sodanaikaisia postikortteja. Ehdotin museon johtajalle, että niistä voisi tehdä 101 esinettä kirjan tyyliin 101 sota-ajan postikorttia Nautelankosken museon kokoelmista. Katsotaan saako idea tuulta siipien alle.

Uusi Fölin matkasovellus kännykkään on muuten kyllä kätevä. Ostin kolmen päivän lipun ja säästin sillä viisi euroa bussittelussa museolle ja kotiin.

Turun Maakunta-arkistossa

Turun Maakunta-arkiston aineistojen tutkimisessa oli vaikeuksia, sillä en millään löytänyt uudella ja hienolla Astialla 1. Divisioonan historiikkitoimikunnan papereita, vaikka Vakka ne näyttääkin. Syy selvisi kun kävin itse paikan päällä kysymässä: aineisto on järjestämättä, mistä syystä sitä ei löydä Astialla. Sain tilattua asiakirjat vapaalla verkkolomakkeella.

Tästä se alkaa!

Perjantai oli sateinen päivä ja piti suhailla pitkin poikin Turkua. Julkaistiin kollegojen kanssa 30 vuotta täyttäneen ja maisteriksi kuluvana vuonna valmistuneen kaverin kunniaksi juhlakirja, ja toimitin viimeisen varastokappaleen Turun linnaan. Kävin samalla Forum Marinumissa tekemässä tiedusteluja, ja sainkin hyödyllisiä tietoja. Näiden jälkeen oli vuorossa Maakunta-arkisto: kävin arvioimassa ensi maanantaita varten aineiston laadun ja laajuuden jotta tiedän, millaisella kuvauskalustolla tulen tutkimaan asiakirjoja.

Kuin joululahjaa avaisi! VR:n asiakirjoja, josko löytyisi tietoja lietolaiset sotaan 1941 vieneestä junakuljetuksesta.

Poistohyllyt tarjoavat aina yllättävää lukemista. Maakunta-arkistosta löytyi nivaska kaatuneiden omaisten huollolle omistettuja Huoltoviesti-lehtiä. Koska niissä saattaa olla jotakin hyödyllistä, sanoin arkistonhoitajalle että voin ottaa koko kasan jos saan muovikassin. Kotona tutkiskellessa yllätyin melkoisesti: Huoltoviesti n:o 2-3 (1962) sisältää isotätini Sylvin kirjoituksen Sankarihautojemme nuorin, joka on ollut minulle aiemmin täysin tuntematon!

Ylläripylläreitä kirjastossa

100 kirjaa vuodessa etenee hyvin, ja hain laskelmieni mukaan viimeiset sataseen tarvittavat kirjat tänään. Siinä oli romaania, muistelmaa ja dekkaria. 

Tutkin Maakuntakokoelmassa Piikkiön historiaa, ja sieltä löytyikin viitteitä Viestipataljoona 33:sta. Niiden lähde jäi mietityttämään ja kun tutkin lopun lähdeluettelon niin huomasin, että nehän ovat jo julkaistusta kirjasta. Pikainen tietokantahaku Vaskikirjastoihin ja hopsan: Eino Salminen, Päiväkirjojen kertomaa vuosilta 1937 - 1944 (1994). Kirja sisältää pitkän luvun "VP33:n mukana Kaltimoon" ja pitkät pätkät henkilökohtaisesta päiväkirjasta kirjoittajan vaiheista piikkiöläiskomppaniassa. HURRAA!!! Tai kuten muuan piispa kirjoitti Kustaa II Aadolfin voitosta: "Riemuitkaa! Iloitkaa! Riemusta hypelkää!". Piikkiön historia tarjosi viimeinkin myös mahdollisen vinkin siitä, keneltä kysyä valokuvia piikkiöläisistä.

Kirjoittamista, etsimistä, haastatteluja ja vaikeuksia

Avasin pikkujoulukauden Siirtolaisuusinstituutissa perjantaisen arkistopäivän päätteeksi. Menin ensimmäistä kertaa elämässäni keilaamaan ja se oli sangen riemastuttava kokemus, vaikka hävisinkin kaikki erät. Olin sopinut pitäväni pikkujouluissa esitelmän (Kummitustarinoita taistelukentiltä, hyvin jouluista...) ja se saikin niin hyvän vastaanoton, että kilvan kehoittivat kirjoittamaan aiheesta kirjan. Eipä kai auta kuin ottaa yhteyttä kustantajaan ja koettaa saada markkinoitua.

TOP-säätiön apuraha oli hylsy. Pahus.

Turun Sanomat otti erikseen yhteyttä ja pyysi minulta aliokirjoitusta vuodenvaihteeksi. No, minulla oli heti tarjottimella hyvä aihe ja olenkin jo oikeastaan kirjastokäynnin jäljiltä saanut sen valmiiksi. Luetutan sen vielä paremmalla puoliskolla, jahka hän palaa Slovakiasta.

Onnistuin oveluudella löytämään vielä yhden elossa olevan Viestipataljoona 33:n veteraanin. Sain hänet jo haastateltuakin ja vaikka paljon onkin jo ajan hammas ihmismuistista järsinyt, niin kyllä sieltä juttua loppujen lopuksi riitti hyvin. Haastateltavan rouvaa kiitin oikein kädestä pitäen, kun tämä huikkasi minulle että VP 33:n komentajan majuri Yrjö Järvisen vaimo Thelma Tuulos piti Turussa tanssikoulu Telma Tuulosta. Sehän auttoi setvitystyössä!

Helvetinmoinen setviminen siitä sitten seurasikin. Yrjö kuoli vuonna 1953 Helsingissä ja tämän vaimo Thelma 1980-luvulla Espoossa. Jälkeläisiä oli ainakin yksi: tanssija Jyrki Järvinen (1945 - 2010), jonka muistokirjoituksen löysin Helsingin Sanomista. Muistokirjoituksen tehnyt Mika Saarelainen, tanssija hänkin, on lomalla YLEstä eikä sähköpostia löydy, joten en voi sitäkään kautta kysyä minne Yrjö Järvisen aineistot sodan jälkeen ovat päätyneet. Oliko muita sukulaisia? Majuri Järvinen oli yksi kolmesta, joilla oli vielä vuonna 1944 kamera rintamalla käytössä kuvauslupien perusteella.

Tutkimukset jatkuvat, vaikka mutkia onkin tiessä! Olen ollut yhteydessä moniin eri järjestöihin aina Turun Meripartiolaisista asti, mutta eivät tunnu halukkailta auttamaan sotaveteraaniperinteen vaalimisessa. Tällä menolla pitää pitää kieli keskellä suuta, kun kirjoitan kiitososuutta historiikkiin...

Tutkimusta - osa 1

Peruskartoittamaan!

Raskas aineiston peruskartoitus on yksi tutkimuksen mekaanisista, raskaista ja vaativista osioista. Olen ollut huomaavinani, että harva jaksaa toteuttaa enää sen kummempaa kuin pikaisen googletuksen ja paikalliskirjaston kirjahaun. Harva tuntee edes ARTO:n.

Itse etsin käsiini Turun Sotaveteraanien matrikkelin ja kävin veteraani veteraanilta läpi nimiä, joista yritin seuloa Viestipataljoona 33:ssa palvelleita. Onnistuin löytämään vain muutamia, vaikka yksi pataljoonan komppanioista perustettiin Turussa. Yllätyksekseni erään veteraanin tietoihin oli merkitty maanpuolustusjärjestöihin "VP 33/1. Divisioona kilta". Pataljoonalla on ollut omaa kiltatoimintaa sodan jälkeen? Kuulin asiasta ensimmäistä kertaa nyt, vaikka olen kahlannut aineistossa vuosia! Olisi pitänyt tarkistaa tuo matrikkeli jo aikaa sitten, stupidstupidstupid!!! No, aikanaan keskityin nimenomaan Lietoon, olikin aika laajentaa näkökulmaa.

Sain yhteyden Turun Sotaveteraaneihin, siellä ei killasta ole kuultukaan. Onko se ollut vain muutamien harrastus? Vai oliko kyseinen veteraani pataljoonan edustaja veteraanien kiltatoiminnassa, ja kirjaus on virheellinen? Itse olen huomannut, että matrikkelit valitettavasti sisältävät valtavan määrän virheitä eikä tietojen kirjaamistapa ole yhtenäinen. Pitää kaivaa esille vielä 1. Divisioonan rintamamiehet, se on onneksi museolla valmiina.

Toinen raskas osio perustutkimusta on odottaminen. Lähetät lukuisia sähköposteja, kontaktipyyntöjä ja muita ja voit vain toivoa, että joku asiantunteva vasta viestiin. Lukuisia verkkoja vesillä, seuraavaksi siitä missä olen onnistunut.

Onnistumisia

Sain onneksi kiinni kaksi vuotta sitten luennolleni osallistuneita henkilöitä, joiden sukulaisia oli VP 33:ssa. Luvassa on muhkea aineisto, yhdellä oli vieläpä omaisten mukaan kamera mukana rintamalla. Onko mukana paljon kuvia, jotka löytyvät jo museon kokoelmista vai tuleeko kokonaan uusi kuvasatsi? Odotan jännityksellä!

Kollegan kokoelmista löytyi vuonna 1942 tykinhylsystä valmistettu kukkavaasi, jossa on kaiverruksena VP 33 ja 1, eli pataljoonan keskuskomppaniassa tehty. Onnistuin löytämään vastineeksi hylsyn todennäköisen tekijän. Ressukka sai 1944 pommin niskaansa Tolvajärven suunnalla.

Huutokaupan "aavehaku" eli vanhentunut Googlen sivu osoitti, että Turussa on myyty nettihuutokaupassa jokin aika sitten Viestipataljoona 33:n joukko-osastomerkki eli rähinäremmiin kiinnitettävä pinssi. Minne lie päätynyt? Onneksi googletin esiin toisen sivun, jolta löysin kuvan siitä.

Niin mitä sanoinkaan perusgoogletuksesta? Kertagoogletus ei riitä, se kannattaa tehdä 1-2 kk välein.

Tappiot...

Turun ja Piikkiön suunnasta ei ole juurikaan kuulunut VP 33:sta. Niin yksittäiset kuin yleiset tiedustelut ovat jääneet käytännössä vastaamatta. Onneksi on vielä aikaa, mutta digitoinnin ja matkustusten suunnittelun vuoksi olisi hyvä saada tiedot hyvissä ajoin.

Kuvaamaan!

Aina pitää olla muutakin puuhaa kuin tutkimus. Kuten "hyväntekeväisyytenä" tehtävä tutkimus.

Osallistun Koroisprojektiin tuliaseasiantuntijana ja menen heti huomenaamusta kuvaamaan Museokeskukselle kuulia, lunttulukon osia ja pari mahdollista piilukkokiväärin piitä. Ostin sitä varten erikseen työntömitan.

Kameran akku latauksessa - tsek
Muistikortti - tsek
Kameran teline - tsek
Työntömitta - tsek

Loput välineet toimittaa Museokeskus, onneksi. Pitää vielä iltapuhteena - siis yöpuhteena - veistellä styroxista kuulille kuvaustaso.

AK-47 -artikkeli on pakko laittaa hyllylle pitkäksi aikaa. Kaikkeen ilmaiseen ei nyt veny.