Keskustelua Karjalan palauttamisesta ja Karjalasta – HS vuonna 1991

Vuosi 1990 tämän linkin takana

Vuosi 1991

Mielipide 8.1.1991
Suomi on jakamaton
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003039134.html

Mielipide 12.1.1991   
Karjala elää syvällä sisällä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003039679.html

Mielipide 22.3.1991
Viipuria ei toki valloitettu
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003054666.html

"S:n yliökirjoitus 17. 3. (Koronen, Volkov, Autio) antaa harhaanjohtavaa tietoa tapahtumista talvisodan päätösvaiheessa maaliskuussa 1940.

Neuvostojoukot eivät vallanneet Viipuria, vaan sotatoimien päätyttyä (13. 3. klo 11.00) suomalaiset luovuttivat kaupungin annetun vetäytymismääräajan puitteissa saman kuun 15:nnen päivän aamuun mennessä. Suomen lipun lasku Viipurin linnasta tapahtui 13. 3. klo 15.30, 2. armeijakunnan komentajan, kenraaliluutnantti Harald Öhqvistin läsnäollessa.

Taistelujen päättymishetkellä neuvostojoukot olivat pureutuneet vasta Viipurin itäisiin esikaupunkeihin. Pääosa kaupungista oli edelleen suomalaisten hallussa."

Kulttuuri 14.4.1991
Itsesensuurin aika
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003059554.html

Kotimaa  1.6.1991
Karjalainen-lehti tutkitutti: Koiviston viime aikojen toimet saavat kannatusta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003069630.html

Sunnuntai 2.6.1991   
'KARJALA ON KUIN TYHJÄ SÄKKI' Kantaväestö on jäänyt niin pieneksi vähemmistöksi, että karjalaista kulttuuria ei pian pelasta mikään
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003069729.html

Mielipide 3.6.1991   
Karjalasta pitää keskustella
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003069931.html

Kotimaa 14.6.1991
Menetetty muistojen maa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003072533.html

"Karjalaisuus ei ole kadonnut maan poveen Suomesta eikä se pääsekään katoamaan, koska siirtoväen jälkeläiset ovat kiinnostuneet juuristaan. Alun perin noin 400000 henkeen nousseesta siirtoväestä on edelleen suuri osa elossa. Kun Kannas ja Laatokan Karjala ovat vihdoin ja viimein melko suurilta osilta avautuneet kotiseutumatkailulle, varmistuu matkojen myötä muistitiedon siirtyminen uusille sukupolville."

Kotimaa 15.6.1991
Kahdesti evakkoon Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003072904.html

Mielipide 27.6.1991
Matka Hiitolaan tuotti pettymyksen
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003074790.html

Kotimaa 30.6.1991
Neuvosto-Karjala haluaa tasavallaksi
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003075639.html

Sunnuntai 30.6.1991
Mitä mieltä on etsiä EI MITÄÄN?
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003075479.html

"Typerää. Mitä järkeä on matkustaa juurilleen, kun koko ajan nukuttaa. Mutta kun ensin ei tullut uni. Sitä vaan pyöri miettien, että rajan takaisesta Karjalasta on jo kerrottu kaikki. Ja sitten kun juuri oli nukahtanut, pitikin jo herätä ja eikun matkaan kello neljä aamuyöllä.

Olen nukuksissa läpi tullimuodollisuuksien ja likaisen Viipurin. Unen läpi kuulen kuinka nuori passipoliisi tulee bussiin: "Kotiseutu se taitaa teilläkin olla päämääränä. Löytyykö sieltä mitään?" Ja toinen ääni vastaa: "On se kummaa, ko mennää ensimmäise kerra kottii, pittää olla passit ja viisumit ja rahat lasketaa." Nukun poikki vehreän Karjalan kannaksen. Alan heräillä vasta, kun Kirvun sotilasalue päättyy. Samalla päättyy nimittäin kelvollinen tie.

Alan miettiä, mikä saa 850 ihmistä, 18 bussilastillista ja kaksi invataksia, lähtemään ja pilaamaan juhannuksensa. Miksi he haluavat nähdä, että "rajan takana ei ole mitään. Ei ole sellaista Karjalaa, jota voisi tahtoa takaisin", kuten Jukka Kemppinen kirjoitti arvostellessaan Lauri Haatajan ja Martti Lintusen teosta Karjala-nostalgia. Ehkä he ovat masokisteja kaikki.

---

Kun kotimatka alkaa, bussissa on hiljaista. Ikkunat itkevät laiskoin vesipisaroin. Matkanjohtaja rykäisee ja sanoo: "Miulle tuli yks mieliteko. Jos myö laulettas yhessä kaikki jotta Jo Karjalan kunnailla?" Hän aloittaa ja hiukan käheät ääneet yhtyvät lauluun: "Käki kukkuu siellä ja kevät on . . ." Taakse jää betonisia talorumiluksia, viheliäisiä töllejä ja vettynyttä maata. Tiedän että sama laulu kaikuu samaan aikaan 18 bussissa.

Koko kotimatkan mietin, miten pitkälle on mentävä, että koti-ikävä sammuu."

Kotimaa 10.7.1991   
Rautatiearkeologit tutkimusmatkalla Vanhassa Suomessa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003077356.html


Arkeologiaa! Tavallaan...

Laatokan Karjalassa ja Kannaksella samoaa tänä kesänä ennätysmäärä suomalaisia. Varsinaisten karjalaisten, "kivijalkojen kansan", lisäksi myös erityisryhmät mittaavat Vanhan Suomen maisemia takaisin. Rautatiehistorian ystävät kolusivat vanhojen Karjalan-ratojen asemat ja veturitallit Viipurista Punnukseen, Hiitolasta Värtsilään ja Kiviniemestä Läskelään. Päivästä päivään, sivu A 21

Mielipide 13.7.1991   
Pröystäilyä Karjalan kunnailla
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003077915.html

Kotimaa  25.7.1991
POLITIIKKAA LYHYESTI Karjala aikoo muuttaa nimeä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003080599.html

Mielipide 31.7.1991
Karjalanmatkoissa ryövärinkuoppia
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003081649.html

Kotimaa    12.8.1991
Kaipuu Karjalaan on synnyttänyt kirjavan joukon matkailuyrityksiä Pienyritykset tehtailevat pettymyksiä rajan molemmin puolin
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003084084.html

Kotimaa    12.8.1991
Karjalan-matkailu synnyttänyt pimeitäkin yrityksiä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003084121.html

Mielipide 11.9.1991
Näpit irti Karjalan metsistä!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003090410.html

Kotimaa    15.9.1991
Pitääkö Karjala palauttaa?
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003091197.html

Kotimaa    15.9.1991
Ulkoministeri Paavo Väyrynen: Karjalan palautusta ei nyt oteta esille
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003091251.html

Pääkirjoitus 16.9.1991   
MERKINTÖJÄ Martti Valkonen Rauhanomaisia rajantarkistuksia
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003091389.html

Mielipide 18.9.1991   
Petsamostakin puhuttava
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003091750.html

Kulttuuri 22.9.1991
Neuvostoliiton historianoppi on palaamassa taas tieteeksi Suomalaiset ja neuvostotutkijat tapasivat Tampereella
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003092523.html

Neuvostoliiton vanhalle historiantutkimukselle luettiin madonluvut Tampereella pidetyssä suomalais-neuvostoliittolaisessa historian symposiumissa.

Neuvostoliiton tiedeakatemian professori Vadim Roginski luonnehti glasnostia edeltänyttä maansa historiankirjoitusta vääristelyksi, jonka pontimena oli suoranainen vaikeneminen. "Historia kuvattiin sellaisena kuin sen olisi korkeiden virkamiesten mielestä pitänyt olla." Voidaan puhua opista, jota kansanedustaja ja historianopettaja Georgi Kirilev sanoi äskettäin Neuvosto-Karjala -lehdessä mytologiaksi, jossa kaikki perustuu olettamuksiin.

Roginskin mukaan neuvostoliittolaisten historianteosten ei niinkään tullut tutkia Neuvostoliiton politiikkaa kuin puolustella sitä.

Tieteestä neuvostohistoria erosi siksikin, ettei oman maan arkistomateriaalia käytetty.

Sunnuntai 22.9.1991
KARJALASTA EI KAJAHDA
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003092489.html

Kotimaa    23.9.1991
Presidentti Koivisto muistutti alueluovutusta toivovia: Suomi on hävinnyt Karjalan kahdessa sodassa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003092777.html

Mielipide 26.9.1991
Alueesta leasing-sopimus
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003093333.html

Kotimaa    26.9.1991
Valtaosa ei halua neuvotteluja Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003093511.html

Mielipide 26.9.1991
Karjalasta henkistä pääomaa
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003093343.html

Toimittaja Matti Virtasen kirjoitus (HS 20. 9.) Karjalan jälleenrakentamisen kustannuksista lienee tarkoitettu ohjaamaan Karjala-keskustelua puhtaasti taloudellisten laskelmien suuntaan. Nykytilanteessa onkin varmasti jo syytä aloittaa selvitykset myös Karjalan palautumisen taloudellisista seuraamuksista Suomelle.

Taskulaskinta näppäilemällä väsätyn jutun reippaat laskelmat suomalaiselle veronmaksajalle koituvista kustannukista varmaankin vilkastuttavat mielipiteidenvaihtoa ja lisäävät pohdiskeluja Karjalan kysymyksen taloudellisesta puolesta.

Taloudellisesta lamasta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, jaksan kuitenkin uskoa, että hyvin suuri osa suomalaisista alkaa vähitellen myös nähdä materiaalisia arvoja pidemmälle ja ryhtyy ehkä punnitsemaan asioiden tärkeysjärjestystä toisesta näkökulmasta.

Kotimaa    27.9.1991
Tutkija Sergei Blagovolin: Suomen ei pitäisi ahdistella Moskovaa Karjalan palauttamisella
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003093707.html

"Suomalaisten ei pitäisi olla liian tiukkoina vaatimuksissaan Karjalan palauttamisesta. Nyt pitäisi miettiä, milloin ja miksi tällaista esitetään", tutkija Sergei Blagovolin neuvoo.

Blagovolin työskentelee Maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden instituutissa Moskovassa. Hän pohti torstaina Ulkopoliittisen instituutin 30-vuotisjuhlaseminaarissa Neuvostoliiton sotilaallisen aseman ja asenteiden muutosta.

Hänen mielestään Karjalan palauttaminen ei toisi "uutta" Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin.

Pääkirjoitus 29.9.1991
Karjalaan ei ole oikotietä   
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003094023.html

Pääkirjoitus 30.9.1991
MERKINTÖJÄ Erkki Pennanen Karjalan ulosmittaajat
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003094232.html

Mielipide 3.10.1991
Suomen nyt otettava härkää sarvista...
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003094607.html

Mielipide 5.10.1991
Puhukaamme vapaasti Karjalasta ja muustakin
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003095064.html

Pääkirjoitus 5.10.1991
Karjala riistettiin Suomelta Neuvostoliiton sotilaallisen ylivoiman turvin. Muina perusteluina on ollut ainoastaan sarja karkeita valheita. On väärin väittää, että Karjalaa ei anastettu "salaisen pykälän nojalla". Kenellä on oikeus Karjalaan?   
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003095077.html

Pääkirjoitus 6.10.1991
"Olen tehnyt kaikkeni rajantarkistuksen hyväksi." Näin sanoi presidentti Urho Kekkonen Karjalan Liiton lähetystölle 1967. Lehdistön varomaton kirjoittelu oli UKK:n mielestä haitannut hänen ponnistelujaan. Väärä julkisuus esti Kekkosen Karjala-hankkeet
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003095079.html

Ulkomaat 6.10.1991
NÄKÖKULMA Olli Kivinen Karjala ei ole tärkein asia
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003095156.html

Eurooppaan on vuosisatojen saatossa syntynyt lukemattomia epäluonnollisia rajoja sen mukaan, minne armeijat kulloinkin pysähtyivät. Niiden muuttelu vaikeuksiin ajautuneiden naapureiden kustannuksella aiheuttaisi traagisia seurauksia, kuten vaikkapa entisessä Jugoslaviassa nähdään. Maanosallamme on kyllin purtavaa kansojen oikeutettujen vapauspyrkimysten sulattamisessa.

SUOMEN EDESSÄ on muutenkin historiallisia vuosia, kun joudumme sopeuttamaan yhteiskuntamme Euroopan yhteisöön EY:hyn. Taloudellisesti suurin haaste on maamme ajaminen eurokuntoon siten, että hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät saavutukset pystytään turvaamaan - haaste siksi että puheet Pohjolan Japanista ja Euroopan omistajista ovat muuttuneet ironiaksi kuluvan vuoden aikana.

Mielipide 9.10.1991
Vastuuta Karjala-puheisiin
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003095952.html

Mielipide 9.10.1991
Paasikivi patisti nuorempia pitämään Karjalaa tapetilla
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003095953.html

Kotimaa 11.10.1991
Väyrynen toppuutteli Karjala-vastauksensa tulkkeja
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003096336.html

Mielipide 15.10.1991
Karjala sulattojen maksuksi
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003096782.html

Kun Kuolan teollisuuspäästöjen vähentämissuunnitelmat ovat vaarassa pakastua ruplapuutteeseen on meille suomalaisille avautumassa yhteistyön ja avunannon tosi paikka.

Neuvoteltakoon sulattojen uusiminen vastakaupaksi Karjalasta.

Mielipide 15.10.1991
Karjalasta syttyy sota
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003096784.html

Mielipide 19.10.1991
Karjalan palautus perusteltua
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003097939.html

Mielipide 22.10.1991
Karjalaan kasvanut uusi sukupolvi
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003098378.html

Mielipide 25.10.1991
Entä Lounais-Suomen palautus?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003098849.html

Hilpeää spekulointia:

"Mitäpä, jos näiden arvojen kohteena ei olisikaan Kaakkois-Suomi, vaan maan lounaiset alueet. Jos olisimme tilanteessa, jossa Suomen läntinen raja olisi viimeiset viisikymmentä vuotta kulkenut esimerkiksi Inkoosta Oravaisiin niin, että lounainen Suomi olisi osa Ruotsia.

Merentakaisena rajamaakuntana tämä alue tuottaisi etupäässä puuta Ruotsin metsäteollisuuden tarpeisiin, rakentaisi muutaman laivan vuodessa ja saisi joitain alihankintatilauksia emämaan metalliteollisuudelta.

Pääasiassa tämä "takamaa" kuitenkin lähinnä tarjoaisi saaristotontteja, purjehdusmatkailua ja itäturismia Tukholman asukkaille. Alueen erityisinä houkuttimina olisi kauniin luonnon ohella sen jälkeenjääneisyydestä johtuva matala hintataso.

Alueen pääkaupungin satamassa komeilisi kaupungin puolustajan, Gustav IV:n patsas, jonka paikallinen varuskunta olisi pystyttänyt vanhan ruotsalaisen kaupungin, Åbon vapauttamisen kunniaksi. Vanhaa linnaa ja Tuomiokirkkoa kunnostettaisiin sukupolvesta toiseen ja kaupungin kaduilla ja toreilla vallitsisi ruotsalaisen maakuntakeskuksen iloinen mieli ja yksi kieli. Vähemmistökansojen kotikielen tunneilla oppilaat kuitenkin voisivat opetella kerran - pari viikossa Suomen, Baltian ja muiden itäisten kansojen kieliä.

Pitäisikö lounaisenkin Suomen palauttamisesta vaieta jonkin aikaisemmin käydyn sodan realiteettina tai olisiko se mahdoton taloudellinen kysymys? On vaikea kuvitella, että tällaisessa tilanteessa talouden takuumiehet nousisivat yhdessä äänin todistamaan, ettei meillä ole varaa Turun kunnostamiseen eivätkä resurssit missään nimessä riitä Porin tai Vaasan jälleenrakentamiseen."

Kotimaa 27.10.1991
Veikko Vennamo valoi siirtolaisiin uskoa Karjalan palautukseen
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003099284.html

Mielipide 28.10.1991
Karjala-asiassa erikseen käytäntö ja tunnepuoli
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003099392.html

Mielipide 30.10.1991
Karjalan puolikas olisi hyvä kompromissi
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003099815.html

Mielipide 30.10.1991
Karjalaan menijä, älä odota raivauspalkkiota
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003099827.html

Kotimaa 31.10.1991
Karjala menetettiin, ja samalla katosi aito viipurilaisvehnänen Rinkeli sentään jäi
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003100022.html

Mielipide 31.10.1991
Suomi ei ole Suomi ilman Karjalaa!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100028.html

Mielipide 2.11.1991
Tosimielessäkö Karjala takaisin?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100517.html

Mielipide 2.11.1991
Suomella oikeus vaatimuksiin
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100550.html

Kotimaa 5.11.1991
Smp ei luovu Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003100999.html

Mielipide 5.11.1991
Karjalan Kurjalan voi unohtaa
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100797.html

Kotimaa 6.11.1991
Suomen ja NL:n naapurisopimus ei estä rajojen tarkistamista Maat lupaavat kunnioittaa rajojen loukkaamattomuutta ja alueen koskemattomuutta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003101221.html

Mielipide 10.11.1991
Ryöstösaalis tulisi palauttaa Suomelle
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003101934.html

Mielipide 15.11.1991
Suomi eroon Karjalasta Suomi eroon Karjalasta
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003102809.html

Ulkomaat 15.11.1991
Karjala julistautui itsenäiseksi tasavallaksi Petroskoissa päätetään tästedes oman alueen asiat ja ulkosuhteet
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003102980.html

Mielipide 20.11.1991
Karjala-keskusteluun tuli 225 kirjettä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003103858.html

HS sai vuoden 1991 aikana Karjalan palautukseen liittyen 225 kirjettä. Kirjeistä julkaistiin 53 eli 23,6%

Julkaistuista
- 31 oli palautuksen puolesta
- 10 vastaan
- 12 kannanottoa välttäviä

Kaikkiaan 149 kirjeessä kannatettiin palautusta ja 38 vastustettiin sitä. 38 oli yleispohdiskelevia Karjalan luonteesta.

Mielipide 20.11.1991
Annetaan tukea Karjalan tasavallalle!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003103851.html

Kotimaa    3.12.1991
Karjalan "vapautus" karjalaisin silmin
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003106327.html

Kotimaa    20.12.1991
Karjala siellä, Karjala täällä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003109378.html

Ulkomaat 21.12.1991
Jeltsin ei antanut Karjalalle taloudellista itsehallintoa
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003109786.html

Talous 27.12.1991
Karjalan tasavallasta erikoistalousvyöhyke
http://www.hs.fi/talous/art-2000003110738.html

Ulkomaat 28.12.1991
LYHYESTI Yli kolmasosa Karjalan asukkaista toivoo liittymistä Suomeen
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003110876.html

Pääkirjoitus 31.12.1991
Karjalan liiton kahdet kasvot
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003111472.html

Johtopäätöksiä

Vuosi 1991 on Karjalan palauttamisesta käydyn keskustelun vilkkain vuosi, kuten 20.11.1991 julkaistusta tilastosta näkyy. Neuvostoliitto sortuu ja presidentiksi noussut Boris Jeltsin on sangen hövelillä päällä. Politiikan eliittiä kiinnostaa kuitenkin jo tässä vaiheessa länsi-integraatio ja EY-kelpoisuus (Europaan yhteisö). Karjalan ohella keskustellaan ja uutisoidaan rutkasti Karjalan Tasavallan tilasta ja statuksesta.

Keskustelua Karjalan palauttamisesta ja Karjalasta – HS vuonna 1990

Pidin maalis–huhtikuussa kolme luentoa poliittisessa historiassa Itä-Karjalasta 1941–1944, suomalaisista tiedemiehistä (ja -naisista!) Itä-Karjalassa ja Karjalan palautuskeskustelusta sekä karjalaisesta identiteetistä II MS jälkeen. 

Viimeisimmässä aiheessa eli Karjalan palautuskeskustelussa mielessäni kummitteli vuonna 2004 Helsingin Kirjamessuilla kuulemani lyhyt kolmen miehen pitämä esitelmä aiheesta. Valitettavasti en löytänyt asian tarkistaakseni mistään tietoa, ketkä nämä herrat olivat eikä Turun yliopiston kirjaston pienpainatekirjastosta löytynyt kyseisen vuoden ohjelmaa. Kiitän kuitenkin kirjaston henkilökuntaa siitä, että yrittivät löytää ohjelmalehden minulle, arvostan heidän panostaan suuresti. Helsingissä en ehtinyt pistäytyä kysymässä Kansalliskirjastossa, josko vihkosta löytyisi.

No, joka tapauksessa 2004 Kirjamessuilla nämä kolme miestä (todennäköisesti Tarton rauha ry:n tai Pro Karelian väkeä) esittivät väitteen, jonka mukaan tasavallan presidentti Mauno Koivisto 1990-luvun alussa otti yhteyttä erilaisten medioiden johtajiin, mm. Helsingin Sanomiin ja ilmoitti, että Karjalan palauttamisesta ei saa keskustella laisinkaan vaan asiasta on vaiettava. Mainittakoon että samassa salissa oli juuri tuntia aiemmin käynyt Mauno Koivisto itse puhumassa uutuuskirjastaan. Sensuuriväitteen kuulleet tätini, henkeen ja vereen karjalaisia [vanhempi syntynyt Viipurissa], aloittivat presidentin etsimisen messutiloista pieksääkseen hänet hengiltä käsilaukuillaan.

Luentoa suunnitellessani muistin tämän luennon väitteen lähes 13 vuoden takaa ja kävin pohtimaan yliopistoelämästä tutuksi tullutta toteamusta "Näkemästäsi usko vähän, kuulemastasi älä yhtään mitään". Päätin siis ryhtyä syynäämään Helsingin Sanomien uutisointia 1990-luvulta Karjalan palauttamisesta raskaalla kädellä, onneksi heidän arkistonsa vuosesta 1990 alkaen digitoiduista artikkeleista muuttui käyttökelpoiseksi jokin aika takaperin. Aikarajaksi vuosi vuodelta vuorollaan 1990, 1991, 1992 jne. ja hakusanaksi "Karjala" sekä sen jälkeen kaikkien hakutulosten läpikäyminen ja taulukointi. Uskoakseni sain kammattua 90–95% kirjoituksista, on mahdollista että jotkin eivät tulleet esille hakusanalla.

Pilaan jo tässä vaiheessa lukijalta kiinnostusta: vaikuttaa siltä, että joko nämä kolme herraa valehtelivat Kirjamessuilla tai sitten Helsingin Sanomat ei ollut mukana vaikenemiskampanjassa. Joka vuodelta 1990–1999 löytyi useita kirjoituksia Karjalan palautuksesta (ja muuta mielenkiintoista). Pääosa kirjoituksista julkaistiin tietty mielipideosiossa, mutta myös pääkirjoitussivulla on otettu asiaan kantaa.

Puran nyt nämä kirjoitukset tänne otsikoittain vuosi vuodelta. Mukana on myös kontekstia antamassa artikkeleita Itä-Karjalasta, Karjalan Tasavallan vaiheista ja muusta vastaavasta. Kaikista artikkeleista ei käy otsikosta selville, mitä siinä käsitellään, joten laitan perään lyhyen lainauksen. Lopuksi myös suora linkki arkistoon, muistakaa että lukeminen vaatii HS:n käyttäjätunnukset.

Vuosi 1990

- Ensin osio, jolla kirjoitus on julkaistu (muodossa kulttuuri, ei kulttuuri/kirja-arvostelu),
- sitten julkaisupäivämäärä,
- sitten otsikko ja lopulta
- suora linkki
- perässä lainaus tai täydentävää tietoa, jos erityisen kiinnostava puheenvuoro tai sisältö ei selviä otsikosta

Huom: Osa uutisista oli kahdessa osassa eli etusivulla lyhennettynä ja sisäsivuilla pitkänä. Osa hakutuloksista oli kainaloartikkeleita suuremmassa artikkelissa.

Kotimaa 17.1.1990
Karelia Oy aloittaa sisävesiristeilyt Neuvosto-Karjalaan
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002954865.html

Mielipide 11.3.1990
Viedään pian apua itäiseen Karjalaan!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002967437.html

Mielipide 17.3.1990
Karjalan Liitto ei edusta vain evakkoja
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002968907.html

Mielipide 26.3.1990
Karjalan liitto auttaa yhä karjalaisten jälkeläisiä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002954796.html

Kotimaa 11.4.1990
Tuhannet pyrkivät vierailulle Karjalaan
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002974439.html

Ulkomaat 11.4.1990
"Neuvostoliiton mahti mennyttä" Ruotsalaisprofessorin mukaan kaikki "neuvostoliittolainen" huonossa valossa
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002974385.html

Mielipide 12.4.1990
Voivuorella voisi ehkä ostaa Karjalan?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002974814.html

Kotimaa 21.4.1990
Karjala takaisin?
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002976437.html

Kotimaa 18.5.1990
Suomalaisten enemmistö gallupkyselyssä: Karjalasta parempi olla neuvottelematta   
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002982608.html



Tässä 18.5. julkaistusta kyselystä tarkemmin:

Gallupin mukaan kysymykseen "Pitäisikö Suomen hallituksen yrittää ryhtyä neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa Karjalan palauttamiseksi vai olisiko parempi olla ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin asiassa?" vastattiin seuraavasti:

68% neuvotteluja ei pidä yrittää
26% kyllä
8 % ei mielipidettä

Otos 502 yli 15-vuotiasta.

Ihmiset 14.6.1990
Kirjailija on yhteiskunnan vihollinen   
http://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002987579.html

' "Kirjailija Christer Kihlman ei ole antanut periksi. Hän on yhä vastarannankiiski, joka puhuu humanismin ja ihmisyyden puolesta.

Jotain on sentään muuttunut: Kihlman suhtautuu entistä sapekkaammin Suomeen, joka hänen mielestään tarpoo nykyään välinpitämättömyyden suossa.

Kihlman korostaa, että suvaitsevaisuus on lisääntynyt vain näennäisesti. Pinnan alla kytee pohjaton välinpitämättömyys, joka kätkee sisäänsä monia irrationaalisia pelkoja.

"Joskus tuntuu siltä, että Suomessa vallitsee sellainen ilmapiiri, että voi sanoa ja tehdä ihan mitä hyvänsä, eikä kukaan reagoi siihen. Se ei kerro suvaitsevaisuuden kasvusta vaan lisääntyneestä välinpitämättömyydestä. Esimerkiksi kansanedustaja Marita Jurvan ehdotus Karjalan ja Ahvenanmaan vaihtokaupasta kumpuaa juuri irrationaalisesta pelosta, jota tunnetaan Euroopan yhdentyessä."'

Kotimaa 30.6.1990
Karjala tänään   
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002990169.html

Mielipide 8.7.1990
Haminan rauha -liike   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002991281.html

"OLISIHAN SE VARMAAN tuolle Vanhalle ja pahasti rappeutuneelle Suomelle hyväksi päästä muun Suomen yhteyteen, aivan yhtä hyväksi kuin oli vuoden 1811 jälkeen. Elinkeinot elpyisivät, maaorjat vapautuisivat. Ja tottahan paha Stalin vuonna 1939 hyökkäsi ja teki paljon muutakin, mutta, mutta . . .? Ainakin tähän asti rajoja on yleensä siirrelty vain sotaväellä ja voimalla. Vuoden 1811 liitoskin oli mahdollinen vasta sen jälkeen, kun Venäjän sotilaat olivat Pohjanlahden rannalla. Heikkenevät imperiumit luopuvat kyllä taistelutta kolonioistaan, kuten NL Itä-Euroopasta, mutta eivät hevin emämaan rajoista. Juuri tänään oli lehdissä uutinen, että Moskova on uhannut Liettuaa rajantarkistuksilla, mikäli se eroaa.

KOLME RAUHANSOPIMUSTA, vaikka 1944 olikin vain välirauha, antaa rajalle jo melkoisen historiallisen legitiimisyyden, kun kauempana takana on vielä neljäskin, Uudenkaupungin v. 1721. Tilanne on siis neljä yhtä Tarttoa vastaan.

Tarton rajalinja Kannaksella on sitä paitsi alun perin "vain" kahden kuvernementin, Pietarin ja Viipurin, raja, josta v. 1811 tuli Suuriruhtinaskunnan raja.

Tarton "häpeärauha" tehtiin hetkellä, jolloin Neuvosto-Venäjä, ei siis vielä NL, oli heikko ja valkoinen Suomi vahva. Neuvosto-Venäjä on jälleen heikko, mutta kuinka kauan?"

Kotimaa 20.7.1990
Olemattomat hinnat houkuttelevat suomalaisia ostoksille Viipuriin Karjalaa ostetaan takaisin ruokakassi, kukkapuska ja viinapullo kerrallaan
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002994115.html

Kotimaa 25.7.1990
Neuvostolehti julkaisi luonnoksen Karjalan itsemääräämisoikeudesta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002995729.html

Mielipide 31.7.1990   
Unelma Suur-Suomesta on jo aikansa elänyt
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002997537.html

' "Suur-Suomi-unelma hahmottui länsimaisen hegemonia-ajatuksen sisäistäneiden suomalaisten valveunista", kirjoitti Reino Viitamäki (HS 28. 7.). Eikö noiden valveunien syynä ollut osaltaan myös pienen oikeuksia kunnioittamattoman suurvaltanaapurimme aiheuttama painajainen, talvisota? Kun taustalla olivat vielä niin isoviha kuin sortovuodetkin, onko ihme, että suuren ja mahtavan hetkeksi heikennyttyä pienemmässä kasvoi halu tulla suurempansa vertaiseksi - tai ainakin kasvattaa omia voimiaan? Jos suuri naapuri olisi yhteisen historiamme aikana pyrkinyt ekspansion sijasta vain rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, valveuniin olisi tuskin ollut tarvetta.

Sitä strategista merkitystä, joka luovuttamillamme alueilla aikanaan oli, ei enää ole. Niiden takaisin saaminen ei myöskään tekisi Suomesta suurvaltaa. Aikansa eläneinä myös Suur-Suomi-unelmat joutavat lopullisesti kuolla. Onko keskustelussa Tarton rauhan rajan palauttamisesta siis viime kädessä kysymys suomalaisesta tai tiettyjen suomalaisten vallanhalusta vaiko jostain muusta?'

Mielipide 2.8.1990
Karjalan kohtalosta puhuttava avoimesti
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002997920.html

Pääkirjoitus  3.8.1990
Martti Valkonen Ydinaseita Viipuriin?
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002998192.html

Mielipide 7.8.1990
Vuokrataan Karjalan autiotilat   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002999454.html

Ulkomaat 14.8.1990
Neuvosto-Karjala otti ohjat käsiinsä Karjala pysyy osana Venäjää, mutta avaa suorat suhteet Suomeen ja lähinaapureihin Talousuudistuksella itsenäistetään yritykset ja houkutellaan ulkomaisia sijoittajia    http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003002150.html

Sunnuntai 2.9.1990   
LOPULLISTA RAJAA SIIRTÄMÄSSÄ Moskovassa 1955 Urho Kekkonen keskusteli sitkeästi Karjalan palauttamisesta. Hän halusi ainakin ehkäistä syytökset pelkuruudesta, vaikkei Karjalaa takaisin saatukaan   
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003007251.html

Kulttuuri 6.9.1990
Juhani Suomen elämäkertateoksen kolmas osa: käyttikö Kekkonen Neuvostoliittoa vai Neuvostoliitto Kekkosta hyväkseen? Urho Kekkosen kirjoittamattomien muistelmien korvike  
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003009278.html

Kotimaa 23.9.1990
Virolainen odottaa aloitetta Karjala-neuvotteluista "Päätös rauhansopimuksesta kiihdyttää keskustelua"
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003013280.html

' "Valtioneuvos Johannes Virolainen (kesk) uskoo keskustelun Karjalan palauttamisesta kiihtyvän karjalaisten keskuudessa nyt, kun hallitus on todennut Pariisin rauhansopimuksen osin mitätöidyksi.

Karjalan liittoa viime kevääseen asti johtaneen Virolaisen mukaan karjalaiset ovat hyvin tyytymättömiä siihen, että hallitus ei ole ottanut Karjalan palauttamista esille keskusteluissa Neuvostoliiton kanssa, vaikka sotaan johtanut Molotovin-Ribbentropin sopimuskin on kumottu.

Virolaisen mukaan myös Neuvostoliitossa on jo järjestöjä, jotka vaativat Stalinin "pakolla ja sodalla" liittämien alueiden palauttamista välittömästi. Hän on itsekin saanut postia näihin yhdistyksiin kuuluvilta ihmisiltä.

"Me luotamme hallitukseen" '

Mielipide 26.9.1990
Myös Ribbentrop-sopimus on jo aika mitätöidä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003013564.html

Pääkirjoitus 26.9.1990   
Keskustelu Karjalasta viriää
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003013621.html

Kotimaa 18.10.1990
Karjalaa takaisin tahtovat otettiin viileästi vastaan eduskunnassa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003019796.html

Pääkirjoitus 3.11.1990   
Tutkielma "Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen" on vuodelta 1894. Siinä pohdittiin syitä Venäjän jo 1700-luvulla nielaiseman vanhan Suomen kurjuuteen. Historia osoitti, että muun Suomen yhteyteen saatettuna Karjala sittenkin alkoi kukoistaa. Viipurin läänin ennuste on ennenkin ollut huono
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003024795.html

Mielipide 10.11.1990
Karjala toisi meille hyvinvointia   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003026431.html

Kotimaa  21.11.1990
POLITIIKKAA LYHYESTI Karjalan liitto ei vaadi Karjalaa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003027749.html

Kotimaa 30.11.1990   
Keskustelua Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003030143.html

"Ulkoministeri Paasio on antanut kaikille meille suomalaisille sellaisen ulkopoliittisen neuvon, että Karjalasta ei pidä keskustella. Paasio sanoo sanomalehti Karjalaiselle, että "Karjala-keskustelu on saanut sen kaltaisia värityksiä, jotka eivät ole Suomen ulkosuhteiden kannalta toivottavia".

Lehden mukaan ulkoministeri toivoo, "että keskustelu jo loppuisi".

Yhtenä suomalaisista ja siis yhtenä ulkoministerin huolen kohteista riennän täten vakuuttamaan maamme ulkopoliittiselle johdolle, että minä ainakaan en ole keskustellut Karjalasta, en halaistua sanaa. Ihan varmasti en.

En ole tuntenut tarvetta esittää siinä asiassa mitään mielipidettä. En ole edes aikonut keskustella.

Nyt tuli kuitenkin ihan pakko sanoa siitäkin, kun ulkoministeri kielsi - ettei luultaisi nöyräksi ja tottelevaiseksi.

Olen samaa mieltä hallituksen kanssa: Suomella ei ole mitään syytä nyt nostaa esiin ajatusta Suomen ja Neuvostoliiton aluemuutoksista.

Tämän päivän ja tulevaisuuden hyvää suhdetta naapuriin ei kannata vaarantaa sellaisella mahdollisella mielikuvalla, että sen sekasorron hetkistä yritetään hyötyä.

On ilmiselvästi Suomen edun mukaista, että Neuvostoliitto ja Venäjä voivat kaaoksen keskellä luottaa siihen, että niillä on luoteessa ongelmaton ja vakiintunut raja."

Kotimaa 3.12.1990
Linnanahde haluaa kaikilta puolueilta kannan Karjalaan   
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003030885.html

Mielipide 5.12.1990   
Karjalasta tarvitaan avointa keskustelua
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003031858.html

Mielipide 10.12.1990   
Hyvä suhde edellyttää vääryyden korjaamista   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003033659.html

Mielipide 10.12.1990   
Tekoihin Karjala- kysymyksessä   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003033942.html

Mielipide 10.12.1990   
Eihän sota ole hyväksyttävä keino muuttaa rajoja   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003033664.html

Mielipide 17.12.1990
Kenelle Karjala kuuluu? Esimerkiksi..
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003035363.html

"Väitetään että suomalaiset ovat hyvin koulutettua väkeä. Historian lukeminen lienee kuitenkin jäänyt vähemmälle, joten kerrataanpa muutama asia. Vuonna 1293 Ruotsin marski valloitti Karjalan ja perusti Viipurin. 1323 Pähkinäsaaren rauhassa raja vedettiin Karjalan kannakselle. Sitten taas sodittiin . . .

Stolbovan rauhassa 1617 Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsi-Suomeen. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Karjala menetettiin Venäjälle. Turun rauhassa 1743 raja vedettiin Kymijokeen.

Suomen sodan jälkeen, 1809 Haminan rauhassa, koko Suomen alue jäi Venäjälle. Myöhempi historia lieneekin jo tutumpaa, joten en puutu siihen. Nyt voitaneen jo kysyä, kenelle Karjala oikein kuuluu?

Minä en ainakaan osaa vastata. Venäläiset voisivat vaatia rajaa esimerkiksi Kymijoelle! Vaatimus olisi yhtä oikeutettu tai epäoikeutettu kuin Karjalan palauttamisvaatimus."

Kulttuuri 18.12.1990  
Nostalgia, uhri ja peili Haatajan ja Lintusen Karjala-teos palauttaa keskustelun todellisuuteen. Se kertoo kiihkottomasti alueesta joka on tuhottu ja kuollut.  
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003035871.html

Mielipide 22.12.1990
Karjala kuuluu karjalaisille
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003036904.html

Vuosi 1990: johtopäätökset

Keskustelu Karjalan palauttamisesta oli kiivasta. Ulkoministeri Paasio yritti leikkiä Kekkosta ja kieltää kiusallisen keskustelun mutta Helsingin Sanomat kapinoi kirjoittamiskieltoa vastaan, vaikka olikin periaatteessa samaa mieltä. Keskustelua Tarton rauhan rajojen oikeellisuudesta käytiin kiivaasti: Pähkinäsaaren rauhan rajat vai mitä pitäisi noudattaa? Samoin keskustelu Karjalan jälleenrakentamisesta taloudellisena mahdollisuutena tai uhkana virisi. Itä-Karjalassa ja muuallakin Suomen itärajan puolella vallitsi pula ja puute kaikesta. Vuoteen mahtui paljon kirjoittelua humanitaarisesta avusta itänaapurille.

Paasion kirjoituskielto tuo mieleen taannoisen kommentin, jonka mukaan Sipilän hallituksen olisi saatava työrauha...

Kirja-arvio: Luokkavallan vahtikoirat

GoodReads on yksi internetin parhaimmista keksinnöistä, ja sain sieltä lukuvinkiksi teoksen

Luokkavallan vahtikoirat - Miten Suomalaiset toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä
Kukkala, Emilia & Purokuru, Pontus
Into Kustannus Oy
2016
270 s.

Nimensä mukaisesti Luokkavallan vahtikoirat on kärkästä kritiikkiä suomalaisia toimittajia ja suomalaista journalismia vastaan. Kirjan suurin ansio siinä, että se osoittaa suomalaisten toimittajien käyttävän valtaa. Vallankäytöllä on myös aina suunta, mikä unohtuu herkästi. Tässä mielessä kirja on hyvin syvällinen ja ajatuksia herättävä, ja kuten lukuisat esimerkit osoittavat etenkin Helsingin Sanomat käyttää tätä valtaa huoletta ja surutta, itse asiaa tiedostamatta. Myös YLE ja muut mediat saavat osansa. 

Oli suorastaan kauhistuttavaa lukea, että vuonna 2013 YLE käski toimittajaa vaihtamaan TTIP-sopimusta koskevaan juttuun haastatellun asiantuntijan toiseen YLElle sopivan lopputuloksen saamiseksi. Helsingin yliopiston "arveluttava", mutta alan todellinen asiantuntija vaihdettiin Turun yliopiston dosentiin, joka heti haastattelun aluksi kertoi ettei ole alan varsinainen asiantuntija. Sitten juttuun saatiinkin ulkoministeriön ja YLEn  toivoma ja hakema myönteinen lopputulos oikein asiantuntijan vahvistamana.

Teokseen haastateltujen anonyymien (hyvästä syystä anonyymiksi jäävien) kertomukset journalismin ja median nykytilasta. Ne ovat kirjan parasta antia monen muun hyvän kohdan ohella ja pistävät ajattelemaan.

Luokkavallan vahtikoirat käsittelee etenkin tapoja, joilla keskiluokasta käsin kirjoitetaan vähemmistöistä, eli kuinka nämä ovat toimittajille objekteja eivätkä subjekteja. Tämä oli toinen hyvin hedelmällinen osa-alue kirjaa, joka tosin sortuu paikoin sanan "fasisti" viljelyyn jokaisessa mahdollisessa yhteydessä. Fasismi-sanan käyttö toi mieleen Ajankohtaisen kakkosen kuuluisan lähetyksen, jossa Erkki Tuomioja nuorena kloppina polttaa sotilaspassinsa ja kyltin kanssa heiluva mummo huutaa mielenilmausta seuraaville poliiseille "VASISTIEN KÄTYRI! VASISTIEN KÄTYRI!" Mutta kuten Paavo Haavikko suurin piirtein kirjoitti "fasismille on aina kysyntää ja se myy hyvin". Haavikon varoitus on vakava. Toisaalta kärkevä ja rehellinen fasisti-sanan käyttö on kirjoituksen luettavuuden kannalta virkistävää. Kirjoittajat kirjoittavat omilla ehdoillaan tekemättä käyttämänsä kielen suhteen puuduttavia kompromisseja. Vallan vahtikoirat onkin diskurssianalyysia pinnallisempaa, mutta huomattavasti selkeämpää ja helpommin ymmärrettävää. Kärkeviä sanoja ei tässä tapauksessa seuraa poleemisuus - vaikka sitäkin kirjassa toki on - vaan syvällinen sanoma.

Vähemmistöjen ohella kirjoittajat kirjoittavat siitä, miten "valkoisesta roskaväestä" kirjoitetaan. Tämä oli yksi kirjan hienoimmista kohdista. Jari Tervon tapaiset kirjalliset kyvyt niputtavat "kotoperäistä paskasakkia" ja kuten kirjoittajat toteavat "siirtävät rasismin itsensä sekä muiden keskiluokkaisten ja libraalien ihmisten ulkopuolelle, johonkin saastaiseen 'valkoiseen roskaväkeen' " Tällä on hyvin syvällisiä vaikutuksia, enkä referoi kohtaa sen pidemmälle. Lukekaa itse.

Annoin Vallan vahtikoirille Goodreadsissa kolme tähteä viidestä. Lukuisista ansioistaan huolimatta teoksessa on lukuisia puutteita. Muutkin arvosterlijat ovat huomanneet, että noin puolivälin jälkeen kirja hajoilee sisällöltään. Kirjan rakennetta olisi pitänyt hioa huomattavasti.

On hupaisaa, että kirjoittajat piruilevat - erittäin aiheellisesti - kaikkitietävinä esiintyvistä toimittajista, mutta sortuvat itse näennäiseen kaikkitietävyyteen. Etenkin kansallisvaltion kritiikissä esiintyy niin karkeita ja virheellisiä yleistyksiä Suomesta ja suomalaisuudesta että hämmästyin muuten niin sujuvan kritiikin keskellä tästä.

Pahemmin särähti kohta "kansalliseepos Kalevalan aineisto kerättiin pitkälti nykyisen Venäjän alueelta ja suodatettiin eurooppalaisten ihanteiden mukaiseksi". Ensinnäkin tuo kohta "suodattaminen eurooppalaisten ihanteiden mukaiseksi" on täysin käsittämätön ilmaus. Kalevalan runojen kokoaminen ja kirjoittaminen oli pitkällinen prosessi ja Elias Lönnrotin työn tunteminen on olennainen osa itse teoksen ymmärtämistä. Hän myönsi itse, että jonkun toisen kokoamana Kalevala olisi ollut todennäköisesti aivan erilainen teos. Kalevalan kirjoittaminen oli harvinaisen läpinäkyvä prosessi, jossa Lönnrotin itse runoilemat säkeet on helposti selvitettävissä. Lönnrot myös säilytti alkuperäiset runot sellaisenaan arkistoituna.

Sitä paitsi kansallisvaltiotamme yritettiin ulottaa näille keräysalueille pariinkiin otteeseen... Tämän hetken valtioiden karttaa tuijottamalla ei todellakaan päästä tilanteeseen, joka vallitsi runojen kokoamishetkellä. Kiinnostavaahan on myös, että Kalevalan runojen "runoaines" on nimenomaan läntistä mutta se säilyi kirkollisten olojen vuoksi idässä. Ehkä voisi paremminkin sanoa, että Kalevalaa on tulkittu eurooppalaisten mallien mukaan. Toisaalta sitä on tulkittu myös marxilaisuuden mukaan ja ylipäätään Kalevalaa, kuten kestävää kulttuuriteosta aina, tulkitaan uudestaan ja uudestaan ja myös selvästi tarkoituksenmukaisesti. Jyrkin muutos oli Kalevalan soturien muuttuminen tulkinnassa esihistoriallisista sotasankereista luonnonilmiöiksi vuoden 1944 jälkeen.

Perhe on pahin kiteyttää Vallan vahtikoirien sanomaa

Kirjan sanomasta tuli mieleen nerokas Perhe on pahin (All in the Family, 1971 - 1979) TV-sarja vuosien takaa, jota Nelonen esitti 2001-2002. Sen esittäminen lytättiin tuoreeltaan ja esimerkiksi Kymen Sanomien urheilutoimittaja lyttäsi sen tuoreeltaan. Toki jos kiinnitetään huomiota Archien suustaan päästämiin mölöytyksiin saadaan sarja näyttämään hyvin rasistiselta, mutta jos huomio kiintyy tähän unohtuu tyystin sarjan nerokas ja oivaltava käsikirjoitus.

TV-sarjan yksi hienoimpia jaksoja on "The Games Bunkers Play" (Tuotantokausi 4, jakso 8) jossa Mike eli Michael "Meathead" Stivic pelaa ryhmäterapiapelejä. Mikehan on sarjassa päähenkilö Archien vävy, hippi ja vasemmistolainen opiskelija, joka pitää itseään sivistyneenä, valistuneena ja suvaitsevaisena. Jakso paljastaa äärimmäisen herkullisesti, miten itse itsensä asemoiminen tuo omat valtarakenteensa. Mike joutuu seläkkäin mustan Lionel Jeffersonin kanssa ja joutuu kuulemaan ikäviä totuuksia itsestään: 

Lionel: "Minusta tuntuu että me emme keskustele mistään muusta sinun kanssasi kuin mustien oikeuksista ja muusta vastaavasta"
Mike: "Mistä hitosta meidän pitäisi sitten keskustella, säästäkö?"
Lionel: "Mustaihoisillakin on sää, tiesitkös?"

Valta-asetelma on selvä. Lionel ei ole missään mielessä tasaveroinen subjekti Miken kanssa vaan objekti, jotain joka on pelastettava. Etenkin jaksoissa, joissa naiset vaativat oikeuksia ja johtaja-asemia Miken eli miehen ilmeet ovat näkemisen arvoisia. Ne ovat feministisen komedian huippuhetkiä.

The Games Bunkers Play jakson loppu on yksi komedian historian käsikirjoituksen hienoimpia. Päähenkilö Archie on henkilö, jonka Jari Tervo niputtaisi armotta ja välittömästi valkoiseksi roskaväeksi. Archie ei ole käynyt kouluja pitkälle, on käytännössä esimiesasemassa alemman keskiluokan ammatissa eikä ole juurikaan sivistynyt ts. tuskin lukee Valittuja Paloja tai "roskaromaaneja" kummempaa lukemistoa ja päästää suustaan rasistisiksi tulkittavia lausahduksia. Tämän kyseisen jakson lopussa seuraplin lopuksi "höynä", todellisuudessa äärettömän fiksu, terävä ja tarkka Archien vaimo Edith toivoo murheellisella äänellä että Mike olisi kiltimpi Archielle. Mikehan kimmastuu,  pilkkaahan Archie armotta Mikea Läskipääksi ja tyhmäksi polakiksi mutta keittiössä Edith selittää pyyntönsä. Miken pitäisi olla kiltti Archielle, koska Archien häijyt sanat kumpuavat tämän kateudesta. Mike voi saada koulutuksen ja hänestä voi tulla miksi tahansa miksi haluaa. Archielta tämä vene seilasi tiehensä jo vuosikymmeniä aiemmin lopullisesti, koska hänen oli keskeytettävä koulunsa perheen elättämiseksi vaadittavien töiden takia.

Kuten Vallan vahtikoirat kirjoittaa, keskiluokkaiset toimittajat pilkkaavat ja samalla aliarvioivat pahasti tätä valkoista roskaväkeä joihin liittyy kaikki negatiivinen ruokavaliosta syrjintään. Kirjoittavat "isänmaan isämmaana" ja ties mitä vähä-alyisyyksiä. Näillä ihmisillä on kuitenkin keinot ja valmiudet ilmaista itseään, mitä ei väistämättä tunnusteta keskiluokan toimittajien keskuudessa. Ainoaksi välittämisen keinoksi ei voi valikoitua journalistin ja tämän haastattelemien asiantuntijoiden sekä viranomaisten lausunnot. Perhe on pahin sarjan Archie on äärettömän sanavalmis ja ilmaisukykyinen. Kielen päristäminen keskustelun päätteeksi saattaa olla lapsellista mutta se on hyvin toimivaa monissa kohdissa. Archien rasismi ja syrjivät lausahdukset kumpuavat tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä, eivät missään tapauksessa pahantahtoisuudesta tai julmuudesta. Monesti Archie onkin syrjivimmillään nimenomaan ollessaan hyväntahtoinen. Ja juuri tässä on suuri ristiriita: Archien syrjivä asenne pohjautuu sivistymättömyydelle ja tietämättömyydelle. "Eliitti" ei voi paeta näiden seikkojen taakse omassa syrjinnässään.

Archie ei ole valkoista roskaväkeä koska itse sitä halusi tai koska hän itse sen valitsi. Jaksossa "Archie Learns His Lesson" (tuotantokausi 3, jakso 22) Archie palaa opintojensa pariin saadakseen ylennyksen työpaikallaan. Hän salaa opintonsa muilta hävetessään kouluttamattomuuttaan ja onnistuu jakson lopussa saamaan työn edellyttämän tutkinnon. Se on kuitenkin turhaa, sillä työhön nimitetäänkin pääjohtajan veljenpoika. Tässäkin kiteytyy Vallan vahtikoirien sanomaa: syrjintä ja rasismi on aina lähtöisin todellisuudessa keskiluokasta.

Omaa kritiikkiäni mediasta

Luen säännöllisesti Helsingin Sanomia ja Turun Sanomia sekä seuraan tiiviisti verkkouutisia. Käytän lähes puolen tunnin välein tietokoneen äärellä ollessani ampparit.com uutispalvelinta seuratakseni maailman tapahtumia. Klikkaa tätä -otsikointia kritisoitiin myös Vallan vahtikoirissa ja mielestäni Ilta-Sanomat voisi vaihtaa nimekseen Ilta-Jallun.

YLEn uutisiointi on pitkään ollut käsittämätöntä. Toisinaan verkkouutisiin saattaa ilmaantua klikkaa tätä -tyyppisiä otsikoita ja uutisia kuukausia, jopa vuosia vanhoista uutisista. Arkeologian uutisointi on yleensä surkuhupaisaa. Käsittämättömintä YLEn rakenteessa on se, että se on julkisin varoin tuettu. Toisaalta, kuten Vallan vahtikoirat tuumii, YLEn ilmainen uutisanti pakottaa kilpailijat kilpailemaan entistä enemmän laadukkaalla sisällöllä.

Monelle Helsingin Sanomien toimittajalle Miken pelaama ryhmäterapiapeli olisi hyväksi. On käsittämätöntä, että yksi metromatka Helsingin keskustasta Vuosaareen kertoo toimittajalle kaiken olennaisen ja tietämisen arvoisen Suomesta ja suomalaisista. Itsekin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Hesarin toimittajan matka Itä-Helsinkiin on aina kuin ulkomaanmatka. "Täälläkin voi elää!" ällistellään usein ja seurataan ihmettelevään sävyyn ihmisiä tekemässä tavallisia juttuja. Turussakin kaupunginosilla on oma maineensa, etenkin Runosmäellä, Varissuolla ja Raunistulalla, mutta Turkkari ei luojan kiitos ole sortunut Hesarin tasolle.

Helsingin Sanomien talousmaailman uutisointi ja se, että kosmologit ja kulttuuritoimittajat esittelevät yliyksinkertaistettuja valistuneita ajatuksiaan maailman monimutkaisimmista asioista taustoja ja asiaa tuntematta sai sentään aikaiseksi erinomaisen Asiaton lehdistökatsaus -blogin perustamisen. Helsingin Sanomien kunniaksi mainittakoon, että löysin blogin nimenomaan koska he nostivat sen esille. Ongelmallista on myös se, että Helsingin Sanomat nostaa (YLEn tapaan) "johtaviksi asiantuntijoiksi" toisinaan hyvin kyseenalaisia henkilöitä.

Helsingin Sanomien vakavin ongelma on suoranainen juttujen varastaminen. Turun Sanomissa oli erinomainen artikkeli synestesiasta ja kas kummaa, samanlainen juttu oli hieman myöhemmin Hesarissa. Törkeintä oli Suomen Sotilaan jutun anastaminen ja esittäminen omana keksintönä, vieläpä maailmanluokan uutisesta: Suomen Sotilas havaitsi Ukrainasta otettuja kuvista, että "kapinallisilla" oli käytössään uusimpia venäläisvarusteita. Se todisti suoraan venäläisten sotilasvoimien läsnäolosta kapina-alueella. HS:n toimittaja nappasi jutun Suomen Sotilaan verkkosivuilta ja esitti sen omanaan/Helsingin Sanomien havaintona.

Helsingin Sanomien puolustukseksi on sanottava, että sen väki vaihtuu tiheään ja monille juttu Hesarissa on selvä statussymboli joka kirjoitetaan vain että päästäisiin lehteen. Purskahdin äänekkääseen nauruun Sammakon kirjakaupassa kun havaitsin erään tutun kirjoittaneen kirjan. Esittelyssä kuului "Kirjoittaja on työskennellyt Helsingin Sanomissa" ja tuossa kohtaa pärsähti suuri annos sylkeä aukeamalle. Tyyppi oli kirjoittanut lehteen yhden ainoan (vieläpä keskinkertaisen) jutun, ja voi jo sanoa työskennelleensä maamme suurimmalle lehdelle! En tiedä, kuuluiko tähän myös avustajantehtäviä, mutta aika tyhjällä CV:tä saa paisuteltua. Olen itse kirjoittanut juttuja Turun Sanomiin ja olen tehnyt siitä avustajasopimuksen, mutta en ikinä voisi väittää työskennelleeni heille missään virkasuhteessa tms.

On myös myönnettävä, että Helsingin Sanomat on monin paikoin petrannut journalistista tasoaan. USA:ssa toimittaja Laura Saarikoski pohtipresidentinvaaleihin liittyvässä artikkelissaan "Trumpin suosion takana on keskiluokan kurjuus – se näkyy pikkukaupungissa, josta työt siirtyivät Meksikoon" (HS 21.2.2016) nimenomaan valkoisen keskiluokan kurjistuvaa asemaa haastatellen sekä Yhdysvalloissa ja Meksikossa jääkaappitehtaiden entisiä ja nykyisiä työntekijöitä. Tänään (6.7.) jutussa huumeiden käyttäjistä kuunneltiin myös huumeidenkäyttäjiä eikä pelkästään ylilääkäri Virtasta ja valtion virkamies virtasta ja ylikonstaapeli Virtasta.

Suomalaiset toimittajat ovat kaiken kaikkiaan kummallista sakkia ja kirja hämmentää entisestään. Huomasin jo vuosia sitten arkeologiaa käsitteleviä uutisia selatessani, että melkein jokaisessa artikkelissa oli räikeitä asiavirheitä. Vallan vahtikoirat osoittaa, ettei toimittaja ole väistämättä vastuussa näistä. Esimiehet saattavat suoranaista ilkeyttään tehdä muutoksia artikkeliin juuri ennen julkaisua lupaa kysymättä ja julkaista artikkelin kuitenkin toimittajan nimellä. Törkeintä on tahallisten kirjoitusvirheiden lisääminen artikkeliin ennen julkaisua alaisen nöyryyttämiseksi, josta myös kerrotaan Vallan vahtikoirissa. Itse kirjoitin kerran artikkelin, jonka otsikko vaihdettiin minulta lupaa kysymättä sanomaltaan täysin päinvastaiseksi.

Lopuksi

Kirja poiki näin pitkän blogipostauksen, eli ei se turha opus ole. Vallan vahtikoirissa on omat ongelmansa, mutta se ei pyrikään olemaan lopullinen ratkaisu ja viimeinen sana journalismin ongelmiin. Se täyttää perustehtävänsä, se herättää ajatuksia ja pakottaa ajattelemaan. Ainuttakaan uutista ei lue tämän jälkeen samalla tavalla kuin aikaisemmin. Vaihtoehtoisia, vakavasti otttavia medioita ja uutiskommentteja kaipaa yhä vahvemmin.

Kirjan pariksi kannattaa lukea vuonna 2009 julkaistu Lumedemokratia - Pamfletti. Yhdessä teokset osoittavat, että Suomen ongelmat eivät ole pelkästään globaalissa kaupan taantumisessa, vaan suomalaisen vallan ja vallankäytön rakenteissa ja käytänteissä on syvällä olevia, erittäin vakavia ongelmia. Ongelmia, jotka jatkuessaan ja syvetessään saattavat tuhota meidät.

Toivon Vallan vahtikoirille jatkoa. Nykyinen kirja on hyvä, mutta siinä sisällön hionta ja sanoman selkeys on uhrattu ajankohtaisuudelle, mikä on ymmärrettävää. Kirjassa käsitellään niin tuoreita tapauksia, että se olisi auttamatta "myöhässä" jo esimerkiksi vuoden 2017 tammikuussa.

Neuvostohuumorin juurilla?

Sputnik piristää tätä nykyä aina:

https://twitter.com/Sputnik_Intl

Kertoo kai minusta paljon, että tällainen huumori uppoaa minuun.

Kuva Stalinin vesisuihkupatsaasta otsikolla "In the town of Miass, Stalin suddenly rose from a lake and started vomiting violently, locals are very frightened" vain nauratti älyttömästi:

Lähde: https://twitter.com/Sputnik_Intl/status/624913496015122433/photo/1

Bongasin tämän Helsingin Sanomien artikkelista "Vapaaehtoiset torjuvat Venäjän infosotaa myös Suomessa - huumori on yksi 'haltija-armeijan' keinoista". Helsingin Sanomissa on usein muisteltu neuvostoajan kaskuja ja huumoriperinnettä, nyt ne ovat tulleet takaisin internet-huumorilla ja melkoisella levitystahdilla suolattuna.

Kirjamessut ja kiukkua Helsinkiä kohtaan

Perjantainen käynti kirjamessuilla oli hyvin pikainen, sillä halusin samalla bussilipulla takaisin. Kuten aina, mukaan nostettu käteissumma ei riittänyt hetkeksikään...

Metsästin Paavo Kairisen Jalkaväkirykmentti 35:n historiikkia (hinta verkkokaupoissa 50 - 100€!) sekä Tapani Vallin Varsinaissuomalaisten sotatietä (yleensä 50€, kirjaa liikkuu vain vähän). Heti toisella kirjapisteellä ostin 5€:lla forensisen arkeologian/tieteiden ainoan suomalaisjulkaisun eli Helena Rannan elämäkerran Ihmisen jälki. Erinomainen kirja, muuten. Olen käyttänyt sitä usein lähteenä.

Salakirjat / Kirjaparoni kaupitteli kympin pöydällä runsaasti klassikoita. Kahmin teokset Vainajainpalveluksen muinaisilla suomalaisilla ja Juha Pentikäisen Suomalaisen lähdön. Olisi ollut muitakin, mutta nuo ovat tärkeitä lähdeteoksia. Parempi puolisko jäi kotiin sairastamaan, joten ostin hänelle vielä lohdutukseksi Keskiajan puvut. Kahdellakympillä!

Militariaa olisi riittänyt ostettavaksi vaikka kuinka, mutta en millään törmännyt todella kiinnostaviin. Vanhat tekijät ovat tehtailleet uutuksia, joista pääosa on kolmen kuukauden kuluttua alelaareissa Akateemisessa ja Suomalaisessa. Löysin Vallin kirjan melkein messujen alkuun, mutta hinta oli edelleen suolainen: 38€. Juuri ennen lähtöä messuilta päätin vielä tutkia yhden antikvariaatin ja sieltähän Vallin teos löytyi erinomaisessa kunnossa ja hintaan 25€. Onneksi korttikin kävi, koska viimeisistä käteisistä olin päässyt eroon Kolatun tilan juustotiskillä. Munajuusto on suuri heikkouteni.

JR 35:n historiikkia ei näkynyt. Yleisenä huomiona 1. Divisioonan historiikki liikkuu liukkaasti, melkein jokaisessa antikvariaatissa oli se myynnissä. Rykmenttihistoriikit ylipäätään ovat harvinaisempia, mutta kyllä niitäkin liikkuu mutta kovaan hintaan.

Hesalaiset "ideoi" 

 

Turkulaisena tuntee itsensä aina suuttuneeksi kun kuulee helsinkiläisten "uusista ideoista". Vanha kunnon Sininen Zeppeliini summaa tuntemuksia aika hyvin vuoden alussa tehdyssä kirjoituksessa "Wain Muutamija Multawarpaiden Turusta Pöllimijä Asijoita".

Kirjamessujenkin idean hesalaiset - ja monet muut kaupungit - pöllivät Turusta, kuten Zepukka huomauttaa. Toisinaan oikeus toteutuu. Turun Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 oli menestys, Helsingin nolo yritys jäljitellä sitä Designpääkaupunkivuodella 2012 on armeliaasti unohdettu. Tosin oikeutta vuoden 2011 rahoituksesta käydään ilmeisesti edelleen.

Eräänä aamuna verenpaine nousi, kun luin Helsingin Sanomista Kaupunki-sivuilta artikkelin "Sähkökaapit saivat väriä kylkeensä", jossa sähkökaappeihin maalataan kuvia osana Staran Siisti Stadi -projektia. Eipä ole oma idea tämä, olin vasta toisen vuoden arkeologian opiskelija kun sama idea toteutettiin Turussa. Seurasin kannelta kun Suomen Joutsenen edessä oleviin sähkökaappeihin tehtiin vaihe vaiheelta maalauksia. Olisivat kuvataidelukiolaiset voineet kertoa, että ottivat idean tähän muuaolta (Lahdessakin maalattiin vuoden 2011 aikana). Motiivikin on sama, tägien ja mainosten liimaamisen estäminen.

Ylipäätään Helsingin Sanomat suututtaa monin tavoin, muun muassa anastamalla artikkeli-ideoita Turun Sanomista. Turkkarissa oli taannoin kiinnostava artikkeli synestesiasta, jonka luin ahmimalla. Siitä tiesi että artikkeli oli hyvä kun Hesari pölli sen ja julkaisi kuukauden päästä omilla sivuillaan. Esimerkkejä "Mitä Turkkari edellä, sitä Hesari perässä" on kertynyt muitakin. Pitäisikö itkeä vai nauraa (vai tuntea ylpeyttä) kun alkavat varastaa minun artikkeleitani. Hieman samanlaisia tunteita aiheuttaa, kun professori ymppää nimensä opiskelijansa artikkeliin tai anastaa tämän idean. Ainakin idea oli varastamisen arvoinen...

Itse suunnittelin pitkään pilakirjoitusta "375-vuotiaasta Helsingin yliopistosta", ja liitänkin sen tähän:

Helsingin yliopisto pidätetty väärennetyillä henkkareilla esiintymisestä

 

Helsinkiläisen alkoholin anniskeluun erikoistuneen liikkeen tiloissa näyteltiin eilen erikoinen tragikomedia, kun sisään tunkeutunut yleissivistyksellistä ja tutkimusta harjoittava korkeakoulu ilmoitti suureen ääneen haluavansa viinaa 375-vuotisjuhlaansa. Kun myyjä toivoi asiakkaan esittävän henkilöllisyystodistuksen, kaivoi jälkimmäinen mahtipontisesti povitaskustaan pergamentin. 

Valpas myyjä havaitsi, että kyseessä ei ollut Yliopisto, Helsingin henkilöllisyystodistus vaan paljon vanhemman ja toiselta paikkakunnalta kotoisin olevan herrasväen edustajan, Turun Akatemian paperit. HY yritti kovasti väittää vastaan, mutta vartijat soittivat paikalle poliisin joka pidätti protestoivan korkeakoulun.

"Tämä on murheellista" itki HY haastattelussa. "Selviytyäkseni sakoista pitää antaa kenkää kahdeksasosalle alaisistani".

Pieni tunnustus

 

Ainoa viime aikojen helsinkiläinen oma ja hyvä idea on Steam Hellsinki -baari. Sitä eivät ole ottaneet Turusta ja ovat toteuttaneet hienosti. Oikein odotan seuraavaa bussinvaihtoa Kampissa, että voisin pistäytyä juomassa G & T't!

Kirjan lumoissa

Vaikka Helsingin Sanomat usein suututtaakin minut surkeilla kolumnisteillaan, Turun Sanomista ja Turusta ylipäätään pöllityillä jutuillaan ja sillä PERKELEEN klikkaatätä-journalismillaan, niin heilläkin on kultaiset hetkensä. Innostuin suuresti 13.8. julkaistusta Toni Jerrmanin arviosta "Hiki ja veri haisevat 30 vuotta vanhassa Musta komppania -fantasiaklassikossa". Hyvin kirjoitettu analyysi fantasiakirjallisuudesta ja myyvä mainospuhe Glen Cookin Mustalle komppanialle. 

Vaskikirjan julkaisema kirja menikin tänään aamulla Vaskikirjastoon varaukseen ja ilahduin suunnattomasti, kun sähköpostiin tuli jo parin tunnin kuluttua pääkirjastosta ilmoitus "Varauksesi on saapunut". Hyvä Helsingin Sanomat! Hyvä Vaskikirjastot! Hyvä Vaskikirjat!

Hyvä Musta komppania!

Tämä ei ollut hyvä valinta päivälle, jona on kirja-arvostelulle deadline... pariinkin otteeseen on pitänyt livahtaa tietokoneelta lukutuoliin Mustan komppanian ääreen. Kun kirja-arvostelu tuli tehtyä valmiiksi, valitsin Tropico 2: Pirate Coven sijasta viihteeksi kirjan.

Glen Cookin kirja on juuri sellaista fantasiaa, josta pidän. Opin inhoamaan David Eddingsin fantasiakirjoja Belgarionin tarun jälkeen (oikeasti, huokaisin helpotuksesta lukiessani wikipediasta Daven potkaisseen tyhjää jo vuosia sitten) ja Tulen ja jään laulu oli suuri riemastuksen aihe minulle. TV-sarjaa tosin en arvosta, sellaista perhanan väkivaltapornoa teineille.

Kirjasta on luettuna noin 1/4, joten en anna vielä arviota, mutta koukuttavaa ja hyvin kirjoitettua tekstiä. Plussat toimivasta suomennoksesta.

Palaan lukutuoliini.