Elokuvissa ja kirjamessuilla

Ikitie

Julistan Ikitie -elokuvan yhdeksi parhaimmista koskaan tehdyistä kotimaisista elokuvista. 

Amerikansuomalaisten kohtaloista Neuvostoliitossa kertova elokuva on kouriintuntuva tunnelmassan ja näyttelijäsuoritukset huippuluokkaa. Tommi Korpela tekee hyvää työtä pohjalaisena Jussi Ketolana ja Hannu-Pekka Björkman on sangen mainio ovelana, pirullisena ja kamalana Kallosena.

Antti Tuuri on tunnetusti yksi perinpohjaisimmat tutkimustyöt tekevistä suomalaiskirjailijoista, ja elokuvassa näkyy huolellisesti toteutettu ajankuva. Amerikansuomalaisia aineistoja Siirtolaisuusinstituutissa käsitelleenä ja aiheesta lehtikirjoituksia laatineena vaikutuin pohjamateriaalin hyvästä tuntemuksesta. Elokuvan edetessä amerikansuomalaisia kommunisteja uhkaava tuho aiheutti aitoa sieluntuskaa ja hätää. Hopea-kolhoosin hahmot ovat aidosti sympaattisia ja heidän hätänsä aatteen eteen ja usko tulevaisuuteen välittyy hyvin. Kun verinen loppu on edessä kuulusteluineen ja teloitusalueeksi muuttuvine metsäkankaineen on ahdistava tunnelma tavoitettu täydellisesti, silti millään tavalla mässäilemättä.

Erikoista elokuvassa on myös hyvin tehty äänimaailman. Etenkin elokuvassa kuultava Eric Peltoniemen esittämä Punainen suorastaan tempaa mukaansa (ks. tämä Youtube-linkki). 

Harmi, että vuoden elokuvista Ikitie tullee jäämään Louhimiehen huomattavasti heikomman Tuntemattoman sotilaan somemyllyn alle ja Tommi Korpela tuskin voittaa Eero Ahoa (Rokka uudessa Tuntemattomassa) palkintoja jaettaessa, vaikka Korpelan pohjalaismies on roolina väkevämpi suoritus kuin Ahon pohjalaista muistuttava karjalainen [Korpela tuijottaa tyhjyyteen uskottavammin kuin Aho!]. Louhimies oli muuten myös Ikitien käsikirjoittajana.

Ai niin, ja latasin Hylsyin lentoja -blogiini arvioni uudesta Tuntemattomasta. 

Helsingin kirjamessuilla

Turun kirjamessujen lisäksi pistäydyin Suomalaisen Kirjakaupan ilmaislipulla Helsingin kirjamessuilla. Sieltä tuli Turkua parempi saalis, joskin ainuttakaan erikseen etsimääni kirjaa en löytänyt. Eksyin toistuvasti käytäviin, mikä oli hauskaa koska kiirettä ei ollut.

Poikittaislinja.

Mörkö.

Antikvariaattipuolella kaupiteltiin outoa antiikkia, nimittäin täytettyä krokotiilinpoikasta (tahi kaimaania). Pistin kotiin viestiä että ostanko kattoon ripustettavaksi, niin saisimme perustetuksi kunnollisen velhon työhuoneen tai kuriositeettikabinetin. En saanut lupaa.

Välttämätön kaluste jokaiseen itseään kunnioittavaan kuriositeettikabinettiin.

Valtatiet. Komea kansi, mutta tyyris:

Klassikkoteos komealla kannella.

Outo peli:

Ostokeskus. Köpcentrum-peli.

Hieno mietelause:

Tove mot fascism T-paita. Ostin yhden puolisolleni:

"Mer kaka!" huutaa Hitler.

Erikoinen näky. Viipurilaisen nukkekotiliikkeen vanhoja nukkekotikalusteita:

Helsingin Scifi- ja fantasiaseura tyrkytti arpoja joten ostin kaksi (kaikilla voitti jotain) ja niinpä napsahti PÄÄPALKINTO eli sain ottaa ilmaisen kirjan! Takakannen tekstin perusteella valitsin äkkiseltään Patrick Rothfussin Tuulen nimi -teoksen. Edessä siis lukuyllätys!

Pääpalkinto arpajaisissa.

Toisesta arvasta sain ottaa ilmaisen pinssin, ja valitsin tämän (se on sattumalta minun uskontunnustukseni):

Pikkuvoitti arpajaisissa.

Löysin vanhoja kirjoja myyvästä (ei-antikvariaatti) erikoisen vihkosen, Nikolai Bogdanovin Rohkeita ja neuvokkaita (1954):

Rohkeita ja neuvokkaita. Kertomuksia sodasta ilmestyi Annikki Kempin suomentamana 1956, ja painopaikaksi on merkitty Karjalan ASNT:n Valtion Kustannusliike Petroskoissa. Kuten kuvasta huomaatte, on tämä julkaistu "Koululaisten kirjastoon". Vihkossa on lyhyitä kertomuksia Suomen ja Saksan eli "fasistien" vastaisilta rintamilta.

Luin pikkuvihkosen paluumatkalla junassa ja melkoisesti nuo partiopoikatarinat huvittivat. Neuvostoliiton omia Ryhmyjä ja Romppaisia! Hupaisaa on että suomalaiset ovat kaikki fasisteja ja myytti "kukushkoista" eli puissa piilottelevista suomalaistarkka-ampujista elää sitkeässä. Yhdessä tarinassa kokonainen suomalaisrykmentti on naamioitunut kuusikoksi mutta nokkela neuvostolentäjä tajuaa, että noissahan ei ole lunta laisinkaan latvoissa ja suolaa laivuineen koko konkkaronkan. Onneksi nokkelat neuvostosankarit näkevät helposti fasistien kavalien juonien läpi! Tarinoissa on tahattomia anakronismeja, muun muassa Moskovan hyökkäykseen osallistui jo 1941 Tiger-tankki, jonka nokkela pikkupoika tuhoaa paiskomalla hiekkaa tykin putkeen.

Ja koska kissani Rudolf on pikimusta, bongasin parhaani mukaan mustia kissoja Kirjamessuillakin:

Poikittaislinjan kyydissä Rowling-mainoksessa.

Kissakuvia ja runoja.

Vanha pokkari. Olisikohan hyväkin?

Kirjamessuilua lyhyesti

Tuli sitten vierailtua niin Turun kuin Helsingin kirjamessuilla. Turussa oli kyllä ahtaampaa (pienempi tila) mutta jotenkin enemmän spirittiä. Samoin antikvariaattipuoli oli jostain syystä parempi Turussa.

Turun kirjamessujen paras löytö oli Muolaan ja Äyräpään historiikki, joka oli kuulunut Kanneljärven kansanopistolle. Minusta kirjoista takaa löytyvät kirjaston käyttösäännöt ovat aina hohdokkaita:

Helsinkiin menin ostoslistan kanssa. Listan kirjoista sain vain minimaalisen määrän hankituksi. Kärjessä oli Jussi Harolan Yhteys! Tiedonanto- ja viestivälineitä Suomen puolustusvoimissa koska olen kyllästynyt lainaamaan opusta jatkuvasti Turun kaupunginkirjastosta. Sitä ei löytynyt yrityksistä huolimatta Turun kirjamessuilta ja riemuitsin suuresti kun Helsingissä erään antikvariaatin tiskistä se löytyikin hintaan 27€. Syy kirjan viimeaikaiseen pieneen kiertoon selvisi seuraavassa kojussa: se oli koko loppupainoksen kahminut osto- ja myyntiliike joka myi kirjaa 12€ hintaan... hakeuduin nurkkaan kiroilemaan mitä ankarimmin.

Syynä pikaiseen ostoon oli se, että Turussa messuilla kaduttaa edelleen etten ostanut Barokin pukumuotia sen korkeasta hinnasta huolimatta. Varsinainen syy ostamattomuuteen oli se, että ostoskassini natisi jo liitoksissaan. Myyjä oli kuitenkin turkulainen ja arvelin tyyriin hinnan karkottavan ostajat. Mutta ei: kun kävin antikvariaatissa messujen jälkeen niin kirja oli kuin olikin mennyt. Argh!

Muita hankintoja Helsingistä:


Viiden pennin puodista viiden euron kirjoja. Pulju taisi ostaa koko SKS varaston vuosi pari takoperin kilohintaan:

Lasse Vihonen: Radio sodissamme 1939 - 1945
Merja Sillanpää: Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla
Eric Gustaf Ehrström: Ylioppilaan sotapäiväkirja 1808


Savukeidas, hieno kustantamo:

Mark Twain: Omaelämäkertani

Olen vakaasti päättänyt tukea Kimmo Pietiläistä ja Terra Cognitaa aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Miesparka tuntuu yksin pitävän suomalaista yleismaailmallista tieteellistä huippukirjallisuutta 2010-luvulla. Siispä sieltä pitkään kiertelemäni ja kaartelemani:

Nate Silver: Signaali ja kohina. Miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät

Karin pilapiirroskokoelmista puuttuu enää vain pari. Nyt löytyi pilkkahintaan:

Kari. Tää on kivaa!


En pohjimmiltaan ymmärrä tai suostu ymmärtämään sitä ettei maailma koskaan muutu vaikka olen lukenut Sinuhet ja Claudiukset. Valtaosa Karin 1970-luvun piirroksista oli taas kerran kuin suoraan tästä päivästä. Etenkin tästä piirroksesta tulivat mieleen Helsingin Sanomien kolumnistit. Nykyään tosin muoti on muuttunut ranskalaisfilosofeista Yhdysvaltain itärannikon yliopistojen kasvatteihin, joiden sanomisia siteerataan tämän tästä:

Kuva: Kari Suomalainen. Poistan piirroksen pyydettäessä.

 En tiedä oliko väenpaljous vai mikä syynä, mutta Helsingissä tuntui loppuvan happi. Pari viimeistä tuntia pysyin hädin tuskin hereillä ja vaikka sainkin ostoskassini tuttujen tiskin alle jemmaan niin minä vain kuljeskelin etsimässä vapaita tuoleja joilla huilia. Koko paluumatkan Turkuun nukuin.

Vaikuttaa lisäksi siltä, että Turussa järjestetään kirjamessujen kanssa ruoka- ja viinimessut ja Helsingissä viini- ja ruokamessut. Olin kahden vaiheilla että otanko maistelutiketit ja olin jo jonottamassa niitä nähtyäni uusia italialaisia oluita. Kun kuitenkin maistelulasin hinta selvisi vasta tiskillä (8€, josta 5€ saa panttina takaisin lasia palauttaessa) enkä tiennyt minkä suuruisia huikkia maistelulipuilla saa (ja vaativatko jotkut ehkä useamman tiketin) niin annoin koko touhun olla ja ostin vinon pinon liperiläisiä karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ne katosivat illalla Turussa itsetehdyn munavoin kanssa kitoihin.

No, onpahan kirja-arsenaalia täydennetty rankemman kanssa tulevia koitoksia varten.

Otin piruuttani muutes Helsingissä seuraavan kuvan otsikolla "Museoviraston kaikki jäljellä olevat työntekijät samassa kuvassa viimeisimpien leikkausten jälkeen":

Joidenkin tietojen mukaan kuvassa vain 80% MV:n nykyisestä henkilökunnasta.

Kirjamessut ja kiukkua Helsinkiä kohtaan

Perjantainen käynti kirjamessuilla oli hyvin pikainen, sillä halusin samalla bussilipulla takaisin. Kuten aina, mukaan nostettu käteissumma ei riittänyt hetkeksikään...

Metsästin Paavo Kairisen Jalkaväkirykmentti 35:n historiikkia (hinta verkkokaupoissa 50 - 100€!) sekä Tapani Vallin Varsinaissuomalaisten sotatietä (yleensä 50€, kirjaa liikkuu vain vähän). Heti toisella kirjapisteellä ostin 5€:lla forensisen arkeologian/tieteiden ainoan suomalaisjulkaisun eli Helena Rannan elämäkerran Ihmisen jälki. Erinomainen kirja, muuten. Olen käyttänyt sitä usein lähteenä.

Salakirjat / Kirjaparoni kaupitteli kympin pöydällä runsaasti klassikoita. Kahmin teokset Vainajainpalveluksen muinaisilla suomalaisilla ja Juha Pentikäisen Suomalaisen lähdön. Olisi ollut muitakin, mutta nuo ovat tärkeitä lähdeteoksia. Parempi puolisko jäi kotiin sairastamaan, joten ostin hänelle vielä lohdutukseksi Keskiajan puvut. Kahdellakympillä!

Militariaa olisi riittänyt ostettavaksi vaikka kuinka, mutta en millään törmännyt todella kiinnostaviin. Vanhat tekijät ovat tehtailleet uutuksia, joista pääosa on kolmen kuukauden kuluttua alelaareissa Akateemisessa ja Suomalaisessa. Löysin Vallin kirjan melkein messujen alkuun, mutta hinta oli edelleen suolainen: 38€. Juuri ennen lähtöä messuilta päätin vielä tutkia yhden antikvariaatin ja sieltähän Vallin teos löytyi erinomaisessa kunnossa ja hintaan 25€. Onneksi korttikin kävi, koska viimeisistä käteisistä olin päässyt eroon Kolatun tilan juustotiskillä. Munajuusto on suuri heikkouteni.

JR 35:n historiikkia ei näkynyt. Yleisenä huomiona 1. Divisioonan historiikki liikkuu liukkaasti, melkein jokaisessa antikvariaatissa oli se myynnissä. Rykmenttihistoriikit ylipäätään ovat harvinaisempia, mutta kyllä niitäkin liikkuu mutta kovaan hintaan.

Hesalaiset "ideoi" 

 

Turkulaisena tuntee itsensä aina suuttuneeksi kun kuulee helsinkiläisten "uusista ideoista". Vanha kunnon Sininen Zeppeliini summaa tuntemuksia aika hyvin vuoden alussa tehdyssä kirjoituksessa "Wain Muutamija Multawarpaiden Turusta Pöllimijä Asijoita".

Kirjamessujenkin idean hesalaiset - ja monet muut kaupungit - pöllivät Turusta, kuten Zepukka huomauttaa. Toisinaan oikeus toteutuu. Turun Kulttuuripääkaupunkivuosi 2011 oli menestys, Helsingin nolo yritys jäljitellä sitä Designpääkaupunkivuodella 2012 on armeliaasti unohdettu. Tosin oikeutta vuoden 2011 rahoituksesta käydään ilmeisesti edelleen.

Eräänä aamuna verenpaine nousi, kun luin Helsingin Sanomista Kaupunki-sivuilta artikkelin "Sähkökaapit saivat väriä kylkeensä", jossa sähkökaappeihin maalataan kuvia osana Staran Siisti Stadi -projektia. Eipä ole oma idea tämä, olin vasta toisen vuoden arkeologian opiskelija kun sama idea toteutettiin Turussa. Seurasin kannelta kun Suomen Joutsenen edessä oleviin sähkökaappeihin tehtiin vaihe vaiheelta maalauksia. Olisivat kuvataidelukiolaiset voineet kertoa, että ottivat idean tähän muuaolta (Lahdessakin maalattiin vuoden 2011 aikana). Motiivikin on sama, tägien ja mainosten liimaamisen estäminen.

Ylipäätään Helsingin Sanomat suututtaa monin tavoin, muun muassa anastamalla artikkeli-ideoita Turun Sanomista. Turkkarissa oli taannoin kiinnostava artikkeli synestesiasta, jonka luin ahmimalla. Siitä tiesi että artikkeli oli hyvä kun Hesari pölli sen ja julkaisi kuukauden päästä omilla sivuillaan. Esimerkkejä "Mitä Turkkari edellä, sitä Hesari perässä" on kertynyt muitakin. Pitäisikö itkeä vai nauraa (vai tuntea ylpeyttä) kun alkavat varastaa minun artikkeleitani. Hieman samanlaisia tunteita aiheuttaa, kun professori ymppää nimensä opiskelijansa artikkeliin tai anastaa tämän idean. Ainakin idea oli varastamisen arvoinen...

Itse suunnittelin pitkään pilakirjoitusta "375-vuotiaasta Helsingin yliopistosta", ja liitänkin sen tähän:

Helsingin yliopisto pidätetty väärennetyillä henkkareilla esiintymisestä

 

Helsinkiläisen alkoholin anniskeluun erikoistuneen liikkeen tiloissa näyteltiin eilen erikoinen tragikomedia, kun sisään tunkeutunut yleissivistyksellistä ja tutkimusta harjoittava korkeakoulu ilmoitti suureen ääneen haluavansa viinaa 375-vuotisjuhlaansa. Kun myyjä toivoi asiakkaan esittävän henkilöllisyystodistuksen, kaivoi jälkimmäinen mahtipontisesti povitaskustaan pergamentin. 

Valpas myyjä havaitsi, että kyseessä ei ollut Yliopisto, Helsingin henkilöllisyystodistus vaan paljon vanhemman ja toiselta paikkakunnalta kotoisin olevan herrasväen edustajan, Turun Akatemian paperit. HY yritti kovasti väittää vastaan, mutta vartijat soittivat paikalle poliisin joka pidätti protestoivan korkeakoulun.

"Tämä on murheellista" itki HY haastattelussa. "Selviytyäkseni sakoista pitää antaa kenkää kahdeksasosalle alaisistani".

Pieni tunnustus

 

Ainoa viime aikojen helsinkiläinen oma ja hyvä idea on Steam Hellsinki -baari. Sitä eivät ole ottaneet Turusta ja ovat toteuttaneet hienosti. Oikein odotan seuraavaa bussinvaihtoa Kampissa, että voisin pistäytyä juomassa G & T't!

Kirjamessupohdintoja

Nyt selvisin Turun kansainvälisiltä kirjamessuilta halvalla. Kallein ostos oli 10€ Knut Pippingin Komppania pienoisyhteiskuntana. Pakkohan se oli omaksi saada! Toisena kirjaostoksena hommasin itselleni Uusikirkko kohtalon vuosina, mistä etenkin varsinaissuomalaisten evakkojälkeläisten kanssa tulee olemaan hyötyä. 

Muuten hankin pääasiassa lahjoja joulun varalle. Ruokamessuilla kuljin kolmesti Kolatun juustotilan pisteen ohi. Heidän munajuustonsa on rikollisen hyvää.

Kuvasaldoa, eli ihmeteltävää:

Jenni Haukio, USA:n suurlähettilään vaimo ja niin maan helkkarin iso koira.

Kaveri suositteli. Kuulemma ihme että suosikkikirjailija on elossa JA hänet voi tavata Turussa!

Olin ostaa pelkästään mainoslauseen takia. Pienenä olin G.I. Joe -fani!

Arvio messuista

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa järjestäjäpuolella. Lauantai jäi väliin, mutta perjantaina ja sunnuntaina (ja tavaroita viedessä torstaina) sai huhkia senkin edestä. Huomasin, että järkkärinä on hauskempaa kuin asiakkaana. On mukavaa olla paikallaan yhdessä pisteessä, lähteä sitten tunniksi vaeltelemaan ja palata takaisin ja kohdata erilaisia ihmisiä. Näytteilleasettaja- ja messuvieraslounas oli muuten kiitettävä erinomainen 10+!

Kun aloitin opiskelut Turussa, sain ilmaiset liput messuille tuosta vaan Kansallisesta kirjakaupasta. Parin vuoden kuluttua niitä sai muutamalla eurolla, mutta silti edullisesti. Suomalaisesta kirjakaupasta saattoi saada kanta-asiakaskortilla kaksi ilmaiseksi. Nyt sekin ihanuus on päättynyt, eikä Turun yliopiston (erittäin ovelasti Henrikinkadulle kätketty) viestintätoimistokaan toimita niitä. Nyt paras tarjous on Muusa ry:n 8€ (normaaliopiskelijalippu 11€), mutta onneksi pääsin järkkärinä ilmaiseksi. 

Kierre pahenee. Aloittaessani messuilun Turun kirjamessut olivat vähintään yhtä laajat kuin Helsingin. Tarjonta kuitenkin supistuu vuosi vuodelta, antikvaaripisteitä on vain puolet entisestä. Ruokamessut alkavat olemaan pelkkä vitsi. Samat kojut siellä pääosin ovat kuin joka tapahtumassa Turun kauppatorilla tai pääkirjaston edessä. Ainoastaan siunattu Kolatun tila oli ilo silmälle ja suulle.

Keskustelut kirjamyyjien kanssa ovat vahvistaneet epäilyjäni: kaikki kannattaa satsata Helsingin kirjamessuille. Jyväskylän ja Tampereen messuille ei oikein kukaan viitsi lähteä. Turku pistää vielä kampoihin, mutta vuosi vuodelta tulos näyttää lohduttomammalta. Onneksi vastineeksi kävijämäärät ovat kasvussa.

Turun kirjamessuissa on paljon hyvää, mutta pelastusta alkaa kaivata. Näytteilleasettajille pitäisi ainakin antaa enemmän ilmaislippuja, joita jaella asiakkaille. Monet ostaisivat varmasti mielellään 10€ edestä tavaraa kirjakaupasta tms., jos saisivat kaupan päälle lipun tai kaksi.