Kirjamessuilua lyhyesti

Tuli sitten vierailtua niin Turun kuin Helsingin kirjamessuilla. Turussa oli kyllä ahtaampaa (pienempi tila) mutta jotenkin enemmän spirittiä. Samoin antikvariaattipuoli oli jostain syystä parempi Turussa.

Turun kirjamessujen paras löytö oli Muolaan ja Äyräpään historiikki, joka oli kuulunut Kanneljärven kansanopistolle. Minusta kirjoista takaa löytyvät kirjaston käyttösäännöt ovat aina hohdokkaita:

Helsinkiin menin ostoslistan kanssa. Listan kirjoista sain vain minimaalisen määrän hankituksi. Kärjessä oli Jussi Harolan Yhteys! Tiedonanto- ja viestivälineitä Suomen puolustusvoimissa koska olen kyllästynyt lainaamaan opusta jatkuvasti Turun kaupunginkirjastosta. Sitä ei löytynyt yrityksistä huolimatta Turun kirjamessuilta ja riemuitsin suuresti kun Helsingissä erään antikvariaatin tiskistä se löytyikin hintaan 27€. Syy kirjan viimeaikaiseen pieneen kiertoon selvisi seuraavassa kojussa: se oli koko loppupainoksen kahminut osto- ja myyntiliike joka myi kirjaa 12€ hintaan... hakeuduin nurkkaan kiroilemaan mitä ankarimmin.

Syynä pikaiseen ostoon oli se, että Turussa messuilla kaduttaa edelleen etten ostanut Barokin pukumuotia sen korkeasta hinnasta huolimatta. Varsinainen syy ostamattomuuteen oli se, että ostoskassini natisi jo liitoksissaan. Myyjä oli kuitenkin turkulainen ja arvelin tyyriin hinnan karkottavan ostajat. Mutta ei: kun kävin antikvariaatissa messujen jälkeen niin kirja oli kuin olikin mennyt. Argh!

Muita hankintoja Helsingistä:


Viiden pennin puodista viiden euron kirjoja. Pulju taisi ostaa koko SKS varaston vuosi pari takoperin kilohintaan:

Lasse Vihonen: Radio sodissamme 1939 - 1945
Merja Sillanpää: Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla
Eric Gustaf Ehrström: Ylioppilaan sotapäiväkirja 1808


Savukeidas, hieno kustantamo:

Mark Twain: Omaelämäkertani

Olen vakaasti päättänyt tukea Kimmo Pietiläistä ja Terra Cognitaa aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Miesparka tuntuu yksin pitävän suomalaista yleismaailmallista tieteellistä huippukirjallisuutta 2010-luvulla. Siispä sieltä pitkään kiertelemäni ja kaartelemani:

Nate Silver: Signaali ja kohina. Miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät

Karin pilapiirroskokoelmista puuttuu enää vain pari. Nyt löytyi pilkkahintaan:

Kari. Tää on kivaa!


En pohjimmiltaan ymmärrä tai suostu ymmärtämään sitä ettei maailma koskaan muutu vaikka olen lukenut Sinuhet ja Claudiukset. Valtaosa Karin 1970-luvun piirroksista oli taas kerran kuin suoraan tästä päivästä. Etenkin tästä piirroksesta tulivat mieleen Helsingin Sanomien kolumnistit. Nykyään tosin muoti on muuttunut ranskalaisfilosofeista Yhdysvaltain itärannikon yliopistojen kasvatteihin, joiden sanomisia siteerataan tämän tästä:

Kuva: Kari Suomalainen. Poistan piirroksen pyydettäessä.

 En tiedä oliko väenpaljous vai mikä syynä, mutta Helsingissä tuntui loppuvan happi. Pari viimeistä tuntia pysyin hädin tuskin hereillä ja vaikka sainkin ostoskassini tuttujen tiskin alle jemmaan niin minä vain kuljeskelin etsimässä vapaita tuoleja joilla huilia. Koko paluumatkan Turkuun nukuin.

Vaikuttaa lisäksi siltä, että Turussa järjestetään kirjamessujen kanssa ruoka- ja viinimessut ja Helsingissä viini- ja ruokamessut. Olin kahden vaiheilla että otanko maistelutiketit ja olin jo jonottamassa niitä nähtyäni uusia italialaisia oluita. Kun kuitenkin maistelulasin hinta selvisi vasta tiskillä (8€, josta 5€ saa panttina takaisin lasia palauttaessa) enkä tiennyt minkä suuruisia huikkia maistelulipuilla saa (ja vaativatko jotkut ehkä useamman tiketin) niin annoin koko touhun olla ja ostin vinon pinon liperiläisiä karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ne katosivat illalla Turussa itsetehdyn munavoin kanssa kitoihin.

No, onpahan kirja-arsenaalia täydennetty rankemman kanssa tulevia koitoksia varten.

Otin piruuttani muutes Helsingissä seuraavan kuvan otsikolla "Museoviraston kaikki jäljellä olevat työntekijät samassa kuvassa viimeisimpien leikkausten jälkeen":

Joidenkin tietojen mukaan kuvassa vain 80% MV:n nykyisestä henkilökunnasta.

Opiskelun iloa ja taidetta

Tenttihuhkimista

Taas sai jännätä tenttiä, taas vannoin että nyt joudun uusimaan ja taas vaihteeksi tentti menikin ihan hyvin. Päänsärkyä aiheutti hirmuinen ruotsinkielinen tenttikirja Föreställningen om den ideala uppteckningen. En studie av idé och praktik vid traditionssamlande arkiv – et exempel från Uppsala 1914-1945.

Täysin yllätyksetön tutkimus, ja kirjoittaja on ilmeisesti keksinyt itse suurimman osan yhdyssanoista. Myös jokaisen asian kuvaileminen neljällä erilaisella adjektiivilla kammotti. Sanakirja lensi seinään useampaan otteeseen. Onneksi kirjan lopun englanninkielisestä tiivistelmästä saattoi luntata. Enkä tarvinnut sitäkään: esseekysymykset olivat per kirja tai artikkeli, sai valita kolme neljästä. Huh huh! Tosin merkitsin tuonkin kirjan kohdalla kysymyspaperiin "v" merkiksi itselleni, että osaisin vastata.

Tentin jälkeen hain seitsemännen lukukausitarran korttiini. Nyt piti jo poistaa yksi vanhoista tarroista, että saivat uuden mahtumaan. Mitä lukukausi 2013–2014 tuo tullessaan? Otanko uuden sivuaineen, vai koetanko vain runnoa syventävät kasaan?

Taiteiden yössä

Tenttilukua perjantaiksi ei helpottanut yhtään, että torstaina oli Turussa taiteiden yö. Pakkohan nyt kaupunginkirjaston kirjamyyntiin on mentävä!

Kyllä kannatti. Pyörittelin hetken aikaa käsissäni Wolf Halstin Vuosi elämästäni - Tarkkailijan päiväkirja 1975, mutta pitkän sisäisen kamppailun jälkeen jätin sen jonkun muun noukittavaksi. Sen sijaan käteen jäi Sakari Virkkusen Korsimo – Kekkosen mies ja Marja Ylösen Karin Suomi. Yhteensä 2  €! Kirjat sai vielä hyvin kauniissa paperikasseissa.

Korsimokirja on kiehtovaa poliittista historiaa, Karin Suomi taas ei ole teoksena kovinkaan kummoinen. Pääasiassa siitä kiinnostavat muutamat piirrokset, jotka eivät ole eksyneet kokoelmiin.

Kävin paremman puoliskon kanssa vielä seuraamassa 33 variationerin harjoituksia Svenska Teaternissa. Alle tunnin mittaiset harjoitukset oli toteutettu mielenkiintoisesti, ja yleisöllä oli hauskaa. Valitettavasti jäi kuulematta, mistä saisi lippuja kaksi yhden hinnalla esityksen jälkeen... ainoa kohta, jossa ruotsi petti pahemman kerran!

Muumi-identiteettikriisi

Muumit ovat mielenkiintoinen aihe, jotka eksyvät tässä taloudessa lähes päivittäin keskusteluihin.  Viimeksi aiheena oli muumi-identiteetti, jota piti pohtia pitkään. Pienenä pidin Nuuskamuikkusesta, ja kuulemma nyrpistin nenääni aina, kun joku kysyi "Missä Nuuskamuikkunen?". Silti taidan olla Ruttuvaari Muumilaakson marraskuusta. Hieno hahmo, ei siinä mitään. Ruttuvaarin unohtelu ja suhtautuminen itseensä ovat hyvin hellyyttäviä.

Muumit ovat myös siinä mielessä hyvä ihmissielun testi, että Janssonin luomuksista jokainen löytää helposti samaistuttavan hahmon. Tämä hahmo ei aina välttämättä ole ihanneminä, vaan usein sellainen kuin itse on. Hemuli, Vilijonkka tai vaikka Mymmeli ovat sellaisia hahmoja, että ihmiset tunnustavat muistuttavansa heitä heikkouksineen ja neurooseineen. Ihmiset siis valitsevat mieluiten inhimillisellä tavalla heikon hahmon, ja hyväksyvät tiettyjä piirteitä siinä ja samalla itsessään. Kertoo Janssonin luomisvoimasta!

Taannoin Helsingin Sanomien toimittaja julkaisi viehättävän kirjeen, jossa Tove Jansson kertoo, missä Vilijonkan mies onkaan: Borneolla tutkijana.

Lukulista 2013

Taidanpa käyttää tätä blogia päiväkirjana aikomuksista ja suunnitelmista. Tuleepahan pidettyä kirjaa tekemisistään. Tavoitteiden kirjaaminen kun vielä helpottaa kuulemma niiden saavuttamista.

Viime kesän viralliselta lukulistalta jäivät seuraavat lukematta. Pitää ottaa tänä vuonna luvun alle alla luetellut teokset. Kirjaan samalla mietteitä aiheesta:


Olavi Paavolainen. Synkkä yksinpuhelu [juuri nyt luvun alla]

Paavolaisen kirja on aina lainassa kirjastoista, ja paikalla Turun kirjastossa olevat kappaleet ovat varastokappaleita. Ainoastaan Turussa varastokappaleiden tilaaminen on hankalaa, kaikissa muissa kirjastoissa hoitaja kipaisee hakemassa sen heti tiskiltäkysyessä.

Turussa tilaus pitää tehdä edellisenä päivänä, ja kirjan saa noutaa seuraavana päivänä kello 12 tai 15 tai 16 jälkeen. Noutoaika on vaihdellut, yhden työssä tarvittavan kirjan tilasin sähköpostitse. Onneksi reipas kirjastonhoitaja kuittasi tilaukseni.

Onneksi nyt sain kihlatun isältä teoksen lainaksi, eikä palauttamisen kanssa ole kiirettä.

Itse kirjasta: Toistaiseksi vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Paavolaisen pessimismi ja alakulo on kiehtovaa.


Mihail Solohov. Hiljaa Virtaa Don [löytyy omasta hyllystä kaksiosaisena]

Yle Teemalta tuli vuosia sitten venäläinen sarja tästä teoksesta, mutta seurasin vain pätkiä sieltä täältä. Kasakat ovat pitkään kiehtoneet minua, ja "virallisen" Neuvostoliiton alla kirjoitettu suurteos on toki lukemisen arvoinen. Tämä oli kesällä 2012 lukulistan hännillä, koska "ehtiihän sen myöhemminkin".

Mika Waltari. Kaarina Maununtytär.

Kesällä tuli luettua Waltaria paljonkin, mutta tämä jäi. Pitää lykätä alkaneelle vuodelle. Tämän jälkeen onkin kaikki Waltarin historialliset romaanit luettu. Kaarina on jäänyt lukematta, koska Rajalan Unio Mysticassa se arvioitiin heikoimmaksi.

Suosikkini Waltarin historiallisista romaaneista on Valtakunnan salaisuus. Waltari käytti jo tuolloin Monty Pythonin Brianin elämässä esiintyneitä vitsejä. Toisena tulee Turms Kuolematon, vaikka suurimman vaikutuksen teki tietysti Sinuhe Egyptiläinen. Hirvittää Sofi Oksasen keikailu mediassa ja hänen "ennennäkemättömän" menestyksen toitottelu. Ei ole missään mittasuhteessa Waltarin veroinen.

Olen havainnut rauhoittavaksi kaikessa pessimismissään ja koomisuudessaan sen, että lukee Waltarin historiallisia romaaneja, etenkin Sinuhea ja Kari Suomalaisen sarjakuvakokoelmia. Huomaa, ettei mikään, mikään muutu koskaan. Se on karmeaa, mutta toisaalta lupaus elämän jatkumisesta. Etenkin suurkokoelma Maxi-Kari jaksaa huvittaa tässä mielessä, kun siitä voi seurata sodan jälkeistä Suomea rehellisimmällä mahdollisella kuvauksella. Suomen sotilas älysi jokin aika sitten julkaista joka numerossa vuosikymmenien takaisia Karin piirroksia. Pirullisen hyvin sopivat nykyaikaan.


Viime kesän lukulistasta sain luettua seuraavat, lukijalle tiedoksi:

Kurt Vonnegut. Teurastamo 5.
Thomas Mann. Tohtori Faustus.
Mika Waltari. Tanssi yli hautojen.

Viime kesän listan ulkopuolelta tulevat sitten seuraavat teokset vuoden 2013 ohjelmaan:

Klaus Mann. Mefisto.
Kiinnostavaa lukea Saksan kulttuurieliitistä natsismin aikaan.

Iain Banks. Matter. [luen englanniksi. Oli lainassa, mutta jäi aloittamatta]
Banksin kirjat lukee ahmimalla. Listaan kuuluu myös muut lukemattomat Kulttuuri-sarjan kirjat.

Sofi Oksanen. Puhdistus. [Pakko kai se on lukea, kun on kummitädin mieheltä jo toista vuotta lainassakin. Äänikirja keskeytyi kolmannen CD:n jälkeen, pitänee siirtyä painettuun versioon]

Terry Pratchett. Making Money.
Kihlattu totesi jääneensä Pratchett-leskeksi, kun en saanut nenää irti Pratchettin kirjoista. Posti kulkee oli kiinnostava, joten tämä Tahmee von Lipwigin seuraava seikkailu pitänee lukea heti kun vain saa aikaa ja aikaiseksi sen ostamisen Akateemisesta (noin 14€ englanninkielinen pokkari).

Ylipäätänsä pitäisi lukea enemmän Pratchettia alkuperäiskielellä. Suomennoksista pystyy usein lukemaan rivien välistä sanaleikit, jotka on mahdoton kääntää.

Pratchettissä on yksi kumma juttu, jonka parempi puoliskokin huomasi: se saa suomalaiset puhumaan ventovieraille! Julkinen keskustelu Pratchettin teoksista saa aikaiseksi sen, että sivullisetkin kommentoivat teoksia. Havaitsin itse tämän Three Beersissä keskustellessani aiheesta kollegojen kanssa. Sivupöydästä nainen huuteli "Kannattaa lukea Pratchettia!".


J.D. Salinger. Sieppari ruispellossa. Kirja, jonka kaikki muut valitsivat lukiossa luettavaksi. Minä en.

Fjodor Dostojevski. Idiootti. Oli ensimmäisillä kaivauksilla kesällä 2007 lukemisena. En ehtinyt kuin kymmenennelle sivulle. Muutenkin pitäisi lukea enemmän venäläisiä klassikkoja.



Tieteelliset teokset

David H. Price. Anthropological Intelligence. Tilattu Adlibriksestä vuosia sitten, en vain ole saanut aikaiseksi kuin hajanaisen tutustumisen. Kertoo arkeologeista ja antropologeista sotilastiedustelun parissa.

Koska suurin osa tieteellisistä teoksista alkaa olla artikkeleista tehtyjä, jää lukeminen pirstaleiseksi. Koko teosta lukee harvoin, mikä hankaloittaa lukulistan pitämistä. Yleensä lukee yhdestä kolmeen kiinnostavaa artikkelia. Pitäisi kai laatia lista kirjoista, joista on lukenut vain luvun tai kaksi (plus sisällysluettelon ja lähdeluettelon) ja päättää, että nämä pitää lukea nyt kokonaan. Tällöin listalle tulisi ainakin Terra Cognitan julkaisema Rahan nousu.

Laadin kesälle uuden lukulistan, mutta alustavasti panostan noihin.