Mangaa pukkaa

Osaksi lukuhaastetta tulee nyt melkoinen määrä mangaa. Tässä välikatsaus muutamaan sarjaan, joista osa on kerännyt jo hämäkähinverkkojakin lukemisen jälkeen:

Erased - Poissa 2

Erased - Poissa 2. Kuva: Suomalainen.fi

Kiehtova mysteerimanga Erased - Poissa jatkuu toisessa osassa hieman arkisemman pokkarin muodossa ja tällä kertaa kokonaan menneisyydessä. Tässä osassa Satoru yrittää luoda ystävyyttä Kayo Hinazukiin, sarjamurhaajan tulevaan ensimmäiseen uhriin. Kerronta on tasaista ja riipaisevaa; lukija on hengessä mukana Satorun epätoivoisessa yrityksessä pelastaa hiljaisen tytön henki.

Hitaahkosta osasta huolimatta sarja on edelleen kiinnostava ja etenkin lopun cliffhanger vakuuttaa siitä, että hyvää jatkoa on tulossa!

Gabriel Dropout

Gabriel Dropout 1. Kuva: Tammi

Tämä ei napannut alkuunkaan. Laiskoista ja suht ilkikurisista enkeleistä sekä hyvään pyrkivistä paholaisista/demoneista tavallisessa koulussa kertova manga Gabriel Dropout (päähenkilön, arkkienkeli Gabrielin mukaan nimetty) on itsessäänkin laiska sekoitus Azumanga Daiohia ja Oh My Goddessia. Edellisen sympaattiset ja samaistuttavat henkilöhahmot tai jälkimmäisen kiehtova mielikuvitusmaailma kuitenkin puuttuvat tyystin.

Huumori on aika vaisua (syötetään sille tulista kastiketta! Hihihihi!), ilmeisesti japanilaisten alkuperäisten sanaleikkien tunteminen hyödyttäisi tässä(kin) tapauksessa. Piirrostyyli ei ole mitenkään ihmeellinen eivätkä henkilöhahmotkaan juuri herätä mielenkiintoa. 

Siis varsinainen dropout-manga.

My Hero Academia #1 ja # 2 (Taistele, ryönänörtti!)

My Hero Academy, osan 1 japanilainen kansi. Kuva: Goodreads

My Hero Academia on tuoreehko tulokas shonen-genren (Shonen = n. alle 15-vuotiaille pojille suunnattua mangaa) runsaaseen supersankaritarjontaan. Juoni on samankaltainen kuin Dragon Ball Z:ssa, Narutossa, One Piecessa, One Punch Manissaja etenkin Bleachissa, jota sarja eniten muistuttaa. Päähenkilö, nuori poika, joka haluaa sankariksi ja vahvaksi saa erikoisia ominaisuuksia. My Hero Academiassa kuitenkin erikoisia ominaisuuksia on valtaosalla väestöstä, ja päähenkilö Izuku Midoriya on sitä vastoin vailla "oikkua". Maapallon mahtavin sankari, Allmighty (miksi ei voitu suomentaa KAIKKIVOIPA?) huomaa kuitenkin pojassa potentiaalia ja siirtää omat voimansa tälle. Tämä ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan vastassa on monia haasteita.

Sarja on hyvin perinteinen: sarja sankareita, joista jokainen voi etsiä symppiksen johon samaistua (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece), persoonallisia opettajia (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece) ja pahiksia joilla on erilaisia ominaisuuksia joilla on rajansa ja uudet mahdollisuutensa (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Hyvis keksii taistelussa tai muussa haasteessa omista kyvyistään uusia puolia ja vastaavasti vihulaisen ylivoimaisesta kyvystä heikkouden ja voittaa tappelun (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Eli "viikon hirviö ja kuinka sitä mätkitään".

Niin Sankarit kuin Viholliset ovat kuitenkin suhteellisen omaperäisiä ja herättävät uteliaisuutta. Izuku Midoriya ei myöskään ole ärsyttävä samalla tavalla kuin Naruto tai Bleachin päähenkilö Ichigo osaa olla. Henkilöiden keskinäiset kemiatkin tuntuvat enimmäkseen toimivan ja tietyssä mielessä sarjaa voi lukea hiuksenhienoisena parodiana Bleachista, Narutosta ja One Piecesta. Se ei kuitenkaan ole yhtä tyylipuhdas kuin erinomainen One Punch Man, joka on kääntänyt koko supersankarigenren mehukkaasti päälaelleen. Piirrostyyli on luonnehdittavissa letkeäksi, hyvällä tavalla.

Suomennos on jäänyt vähän puolitiehen. Sinne tänne on jätetty englanninkielisiä termejä, joille olisi vallan hyvin voinut etsiä suomenkielisiä vastineita. Finglishiä ei kuitenkaan harrasteta, mutta vähän olisi voinut skarpata. Nimien taustalla olevia sanaleikkejä selostetaan kiitettävästi. Joitakin oivalluksiakin on tehty, kuten kakkospokkarin mainio nimi "Taistele, ryönänörtti!"