maanantai 27. heinäkuuta 2015

H2Ö: lauantai



H2Ö:n lauantai oli vähän perjantaita vaisumpi, syytän väsymystä. Samoin illan sade hieman kiusasi, mutta ei suoranaiseksi haitaksi asti. Saavuin aikaisemmin kuin perjantaina ja päädyin kuuntelemaan energistä Pintandwefallia.

Pintandwefall Veistämössä.

Tämä päivä oli enemmän mukavaa harhailua pisteestä toiseen. Isi istuu puussa oli hauska, samoin harvinaisen mainio Kuningas Yrjö. Erityisen miellyttävä yllätys oli helevetin hyvä Cats on Fire (taputin vieressäni seisovaa Vaasasta kotoisin olevaa kollegaa olkapäälle tästä hyvästä). Harhailuun kuului myös tavallista aikaisempi syöminen. Onneksi en ottanut riisikebabia, ne olivat alkaneet tarjota mukaan tulevat kasvikset suoraan pakastimesta. Pahoitellen mutta alennusta antamatta.

Annokset on nimetty ajatuksella.

Isi istuu puussa Kesannolla.

Ainut, jonka kuuntelin alusta loppuun oli ihana Tanssiva karhu. Ryhmän mukana liikkui karhu, joka aluksi möyri Kesannon lavalla ja tuli sitten yleisön joukkoon rapsutettavaksi.

Tanssiva karhu esiintyy.

Karhu yleisön joukossa. Vihje: karhu oikealla istumassa penkillä.

Tanssiva karhu loi hienon tunnelman!


Tanssiva karhussa on vahvat Ultra Bra -vibat, mutta klooni se ei ole (latasivat muutama päivä sitten Youtubeen musiikkiaan, muutes!). Ja totta kai kirjoittajastakin oli kiva paijata karhua:

Kirjoittaja raaputti karhua kaksin käsin.


Ai niin, M.A. Numminen oli paikalla ja sain häneltä Tunnelmassa -levyn kanteen nimmarin paremmalle puoliskolle. Numminen opetti alkeisruotsia ryhmälle, johon oli ennakkoilmoittautuminen. 40 valitun joukossa oli myös edellä mainittu karhu. Minkähänlaisen kirjeen se laittoi ennakkoilmoittautumiseen, jossa piti perustella opetukseen pääseminen?

Uhrijuhla. Ihan ok.


Loppuilta olikin sitten sadetta ja fyysistä väsymystä. Odotin SeLvhenterin ja We Jazz DJ's keikkoja, ne olivat samaan aikaan. Ensimmäinen oli karvas pettymys minun maulleni. Jälkimmäinen tunnelmoi puoliltaöin Ponttoonilla, ja musiikki oli hyvää - mutta ei jazzia. Oli kiva nähdä yleisön tanssivan pimenneen Ruissalon valoissa sydämensä kyllyydestä.




We Jazz DJ's tanssitti Ponttoonilla.

Ensi vuonna TAKUULLA uudestaan!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

H2Ö: perjantai

Ruissalo tarjosi oivallista tunnelmaa festareille.

H2Ö:ssä meni myöhään, oli mainio tunnelma ja hieno tilat. Esiintyjistä etenkin Burning Hearts ja X-Hevonen jäivät mieleen.Ruissalo oli erinomaisen siisti ja näin vain pari todella juovuksissa ollutta festaroitsijaa.

Tunnelma oli niin hieno, että otin mieluummin "taidekuvia" kamerakännykän RetroCamera-sovelluksella kuin tavallisella kamera-apparaatilla.

Sivuhuomiona pelasimme kollegojen kanssa Kånken-reppujen bongauspeliä. Lähes puolella, ellei peräti 2/3 läsnäolijoista oli sellainen selässään.

Alla kuvasatoa:

Veneveistämön tilat ovat komeat.


Burning Hearts.
Yhden kollegan kriteeri oli etsiä KAIKKEIN oudointa musiikkia ja katsoa, miten pitkään sitä kestää kuunnella. Tässä menossa Tähtiportti, jota suunnittelimmekin jo taustamusiikiksi Call of Cthulhu -roolipeliin:

Tähtiportti artikuloi.


Pakenin Tähtiportista vessaan (hyvin järjestelty sekin puoli, muutes) ja kuuntelemaan Muuatta miestä.

Muuan mies. Kesanto-lava.



Can Can Heads tarjosi Tähtiportin kanssa tasoihin tulevaa outoutta.

Can Can Heads Grillillä.

Melkoista menoa ja meininkiä oli Aavikollakin. Tuli lapsuuden 8bittiset pelit mieleen.

Aavikko bititti porukkaa Merellä.


Lopuksi harhailimme puolen yön  jälkeen, kunnes satuin kuulemaan Laiturilta hienoa musiikkia. Siellä musisoi X-Hevonen, jonka kappaleet olivat kuin suoraan hittielokuvan soundtrackilta, joka on pakko saada omaksi.

X-Hevonen sai yleisön tunnelmoimaan Laiturilla.

Bussit kulkivat niin harvaan, että päädyin kaverin kanssa kävelemään takaisin kotiin. Petiin pääsin kello 1.40. Nyt latailen akkuja illan koetuksiin, odotukset ovat korkealla.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Day of Archaeology

Näitä juttuja seuraavat lienevät huomanneet, että tänään 24.7.2015 on arkeologian päivä. Osallistuin suureen blogiin kirjoittamalla kokemuksistani "täysin työllistettynä työttömänä". Suurin osa kirjoituksesta lienee tuttua tätä blogia seuranneille. Olkoon kirjoitukseni varoituksena nuorille pilteille, että ryhtyvät isoina oikeisiin töihin.


Toivon mukaan ensi vuonna voin kertoa, että sain apurahan ja kirjoitin sen voimilla kirjan. Mikäli jutussa mainitsemani koululaissivusto kiinnostaa, niin siihen voi tutustua täällä:

http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/

Kommentteja otetaan vastaan täällä(kin).

Jätin tuon lopussa kyllä mainitsematta, että tämän päivän puuhien jälkeen lähden H2Ö:n. Elämäni ensimmäiset festarit, onneksi kaveri pystyi hommaamaan halvat liput.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kirottu Suomalainen! eli wälitöntä wihaista blogiwihaa

Minulla keitti Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupan kanssa, koska eivät toimittaneet millään kaksi kuukautta sitten (12.5.) tilaamaani kirjaa. Tarvitsin sen AK-47:sta lupaamaani artikkeliin, mutta vatuiksi meni.

Luvattu toimitusaika oli 2-3 viikkoa, ja kuulin asiasta ensimmäisen kerran kesäkuun puolivälissä heiltä. Tuli ilmoitus:

"Hei! Tilauksesi ########## tuotteen 'AK 47: The Weapon That Changed the Face of' toimitusaika on hieman pidentynyt.  Tilaus toimitetaan arviolta 2 viikon kuluessa. T: Suomalainen.Com"

Seuraavan kerran kuulin kirjasta heinäkuun puolivälissä viikko sitten samalla viestillä. Tänään kyllästyin koko touhuun ja luin vaihto- ja palautusohjeet:

"Tilauksen voi peruuttaa myös ennen toimitusta. Ilmoituksen voi tehdä peruuttamislomakkeella tai vapaamuotoisesti esimerkiksi sähköpostilla osoitteeseen asiakaspalvelu@suomalainen.com."

Tulostin peruutuslomakkeen ja sen liitteeksi tilausvahvistuksen tietoineen ja kiikutin sen lähimpään Suomalaisen myymälään. Täällä ilmoitettiin, että he eivät ota tällaisissa tapauksissa lomakkeita vastaan vaan minun pitäisi soittaa asiasta. Koska en tiedä puhelun hintaa, laitoin sähköpostitse peruutuksen joka "käsitellään saapumisjärjestyksessä"

Suomalaisen tilaukset ovat aikaisemminkin kusseet pahasti kintuille. Muistan, kun tilasimme joitakin vuosia sitten tädillemme harvinaisen höyryveturiteoksen syntymäpäivälahjaksi. Tilaus viivästyi ja kun se viimeinkin tuli myymälään, se myytiin ensimmäiselle sisääntulleelle sattuma-asiakkaalle joka pyysi sitä, ennen kuin ehdimme noutaa sen itse.

Pakko vielä esittää yksi kysymys: onko kukaan koskaan mennyt Suomalaisessa siihen lankaan, että juuri painosta tulleessa uutuusteoksessa on valkoinen hintalappu 79,9€ ja sen alla punainen lappu "TARJOUS: NYT VAIN 49,9€!" ?

Ylipäätään suomalaiset perinteiset kaupat ovat ollet minulle enemmän harmiksi kuin avuksi. Anttilat nyt hieman harmittavat, niissä olen saanut kunnon palvelua. Mutta odotan sadistisesti virnuillen, milloin lamaleikkuri alkaa paloitella Suomalaista Kirjakauppaa. 

Samaan aiheeseen liittyen en oikein jaksanut yhtyä Hesarin voivotteluihin Stockmannin potkuista. Toisinaan olen saanut siellä sen verta ala-arvoista palvelua osoittauduttuani suomenkieliseksi, että enpä kyynelehtinyt luudan lakaistua.

Pitänee laatia uusi asiakastili AdLibrikseen. Ne sentään tietävät, mitä tekevät ja saavat tavaran toimitetuksi. Ehkä saan artikkelin kirjoitetuksi tämän vuoden puolella, jos tilaan sieltä.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

101 esinettä - Pöllöpinssi

Esine # 31 - Löydetty pöllöpinssi


Eilen oli koko kropassa niin paljon kipua ja tuskaa, että päätin lähteä pitkästä aikaa kylpylä Caribiaan lillumaan vateihin ja hoitamaan kipeitä jäseniä. Koska sää ennustuksista huolimatta suosi matkaajaa, kävelin keskustasta perille. Tuomiokirkon kohdalla pidin ammatilleni ominaisesti katseen maan pinnassa ja löysin jotakin mielenkiintoista: Hienon pöllöpinssin!




Deviantartista Myrntai löytyikin helposti. Hänellä on sivuilla paljon hienoja pöllöpiirroksia. Aktiivisin taiteilija-aika on ollut kaksi vuotta sitten, ja tuo pinssikin on seurannut jotakuta ilmeisesti toista vuotta.

Jos joku kaipaa tätä, niin saa kyllä takaisin ilmoittamalla kommenttikentässä!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

101 esinettä - konfliktiarkeologin pistoolinhylsykokoelma

Koska eilen jo käsittelin kiväärin hylsyt, niin nyt voisi olla vuorossa vähäiset pistoolin hylsyni. Kun pengoin hieman lisää asioita, niin sain näistä enemmän irti. All praise the Google!

Esine # 31 - Nuori Lugerin hylsy


En muista, mistä tämän löysin. Jostain kaivausreissulta kai. Kuten näkyy, erinomaisessa kunnossa ja ammuttu. Eli moderni.




Kyseessä on CBC:n eli brasilialaisen Companhia Brasileira de Cartuchosin valmistama Luger-pistoolin hylsy. Kyseessähän on alun perin 1900-luvun alussa suunnitelu 9X19mm Parabellumin luoti (lentävästä lauseesta "Si vis pacem, para bellum"), tätä nykyä maailman yleisimpiä sotilaspistoolien patruunoita. Lugerin patruunat löytyvät myös CBC:n tuotannosta. Firma on yksi maailman suurimpia ammusten valmistajia, joten ei ihme että Suomeenkin on päätynyt sen tuotteita.

Esine # 32 - Pistoolin hylsy Ihantalasta


Tämä löytyi samasta kuin kaksi edellisen postauksen kiväärinhylsyä. Tästä on valitettavan vähän sanottavaa, mutta onneksi se on aika lailla samanlainen kuin # 33. Eroja kuitenkin on riittävästi, ettei niitä voi pitää "samaan satsiin" kuuluvina löytöpaikasta huolimatta.

Hylsy on kärsinyt vain hieman kaulan kohdalta. Pyöreän pisteniittauksen voi nähdä kaulassa (en lataa kuvaa, koska se olisi toivotonta).

Kannassa ei ole lainkaan merkintöjä. Viittaa Tokarevin 7,62 patruunan varhaistuotantoon.


On kiinnostavaa huomata, että nämä Ihantalan pistoolin hylsyt ovat lähestulkoon erinomaisessa kunnossa, kun taas samasta kohtaa löytyneet kiväärin hylsyt ovat kovasti korroosion kolhimia.Oletan, että syynä on hylsyissä käytetyn metallin laatu. Kiväärin luotejahan kului niin hirvittävää tahtia, että pitkäaikaisvarastointia ei kannattanut ajatellakaan. Kunhan kuljetuksen kesti.

Ennen vuotta 1942 valmistetut Tokarevin patruunat olivat kantaleimaamattomia, joten tämä lienee valmistettu ennen kyseistä vuotta (Pitkänen & Simpanen 2004: 280). Patruuna on siis ollut jossakin varastoituna useamman vuoden, ennen kuin se jaettiin Ihantalaan lähetettävälle sotilaalle.


Esine # 33 - hylsy "44"


Tämä on ainoa Ihantalan hylsyistä, jonka kannan leimoja (kuten edellisessä postauksessa jo kerroin) voi lukea edes vähän. Se poikkeaa numerosta #32 paitsi merkinnöissä, myös kannan reunaa kiertävässä kohoumassa. Oletan siis, että nämä ovat eri patruunatehtaiden tuottamia. Todennäköisesti samaan lippaaseen on ladattu patruunat samasta patruunarasiasta, joten paikalla lienee ollut (ainakin) kaksi pistoolikaliiperin asetta (kaksi pistoolia, kaksi konepistoolia tai konepistooli ja pistooli).

Siistin  iisteniittauksen löytää tästäkin, mutta halusin esitellä tuota kaulan repeämää.

Kello kuudessa numero 44 ja kello kahdessatoista ilmeisesti "1" tai "I" sekä mahdollisesti tuntematon merkki.

Todennäköisin alkuperä on Tokarevin, venäläisen sotilaspistoolin hylsy. Monet Pitkäsen ja Simpasen  esimerkit täsmäävät, ja Tokarevin 7,62 mm patruunoissa oli useita erilaisia kantaleimoja, myös leimaamattomiakin (kuten edellinen). Lähin vastine tälle yksilölle on Jurjuzanissa 1944 valmistettu patruuna. Siinä on kannassa kello kuudessa valmistusvuosi (44) ja kello kahdessatoista merkintä 38. Toinen mahdollisuus on Tulassa valmistettu patruuna, jossa on yläosassa T-merkintä. Tai sitten Uljanovskissa valmistettu, jossa on kannan yläosassa "3" ja alaosassa Pitkäsen ja Simpasen piirtämäss esimerkissä juurikin 44. Näissä kaikissa on myös tuo kantaa kiertävä reunakohouma.

Uljanovskin patruunat tosin olivat varhaista tuotantoa, joten täytyy uskoa että löytämäni yksilön yläreunassa oleva merkintä onkin "T" eikä "1". Eli siis Tulan patruunatehtaalla vuonna 1944 valmistettu patruuna.

(Pitkänen & Simpanen 2004: 280).

torstai 2. heinäkuuta 2015

101 esinettä - konfliktiarkeologin kiväärinhylsykokoelma

Arkeologit keräävät usein epämääräisistä esineistä referenssikokoelmaa. Itse keräilen erilaisia hylsyjä, ja kokoelmani on pieni mutta sangen erikoinen. Esittelen nyt seitsemän erilaista kiväärinhylsyä tarinoineen. Minun on pitänyt kirjoittaa näistä pitkään, mutta yksi hylsyistä oli jemmassa ja jemma paikassa nimeltä hukka. Nyt löytyi.

Käytin tunnistuksessa apuna Mika Pitkäsen ja Timo Simpasen teosta Suomalaiset sotilaspatruunat 1918 - 1945 (2004).

Kolme hylsyä Ihantalasta ja neljä arkeologisilta kaivauksilta.

Esine # 24 - Ruotsalainen 8 mm lisenssipatruuna Haminasta


Kävin vilkaisemassa usein Haminan kasarmin kaivauksia aidan yli keväällä 2011. Eräänä päivänä tuttu tutkimusavustaja nakkasi minulle käteen kiväärinhylsyn, hehän eivät Virastolle modernia romua keräile.

Tämän tutkiminen teetti jonkin verran työtä. Hylsy on "revinnyt" puolivälistä, mutta pohjan eli kannan merkit voi lukea selvästi: kruunun ylhäällä, numeron 3 vasemmalla, numeron 8 oikealla ja K-kirjaimen alhaalla.




Aluksi arvelin hylsyä saksalaiseksi, sitten ruotsalaiseksi lisenssiksi, enkä viimeisessä väärillä jäljillä ollutkaan. Kyseessä on nimittäin ruotsalainen Karlsborgin patruunatehtaan 1938 valmistama 8,00 mm:n Browning-konekiväärin patruunan hylsy, jossa oli 14,2 gramman D-luodilla ladattu patruuna m/32 (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 218). Patruunaa käytettiin Suomessa muutamissa vuonna 1940 lahjoituksina saaduissa 8 mm kaksoisilmatorjuntakonekivääreissä m/36. Muistan jostain lukeneeni, että juuri Haminan suojeluskunnan rannikkoporukat saivat nuo itkk:t.

 

Esine # 25 - Hylsy Virusmäeltä


Hylsy numero 2 on litistynyt yläosasta. Löysin tämän 2013 kaivellessani Museoviraston hommissa Turun Virusmäellä. Kannan merkinnät näkee vain suurennuslasilla ja tihrustamalla.


Kannan merkit näkyvät enää heikosti. Niitä on vaikea saada hyväänkään kuvaan näkyville.


Nallissa näkyy iskurin jälki, ja vasemmalla erottuu hyvin heikosti venäläinen P-kirjain eli п. Oikealla erottuu mahdollisesti R-kirjain eli р. Alhaalla olevasta merkistä ei saa selvää.

Pitkän etsiskelyn jälkeen tunnistin tämän alustavasti venäläiseksi. Monissa venäläisissä patruunoissa on vasemmalla P-kirjain, molemmat (P vasemmalla ja R oikealla) löytyvät mm. kolmen linjan patruunan  m/1891 Pietarissa 1908 valmistetusta hylsystä (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 76). Tässä hylsyssä "kello kuudessa" on merkintä I I I ja kello kahdessatoista merkintä 08. Tosin samanlaiset merkinnät ovat harvinaisessa S-luodilla valmistetussa koepatruunassa, jossa on ylhäällä merkintä 05 ja alhaalla I I (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 77).

Selkeästi hylsy on kuitenkin valmistettu Pietarissa ja se on tullut Suomeen 1900-luvun alkupuolella, mahdollisesti vuoden 1918 kahinoissa. Miksi joku on ammuskellut kolmen linjan kiväärillä Raunistulassa Virusmäellä, se on epäselvää. Liekö juhlinut vallankumousta.

Esine # 26 Ensimmäinen Sastamalan hylsyistä


Lisää hylsyjä, tällä kertaa maatalon tontilta Sastamalasta, mistä niitä tuli kaksin kappalein huhtikuussa 2015. Toisen löysin itse ja toisen antoi kaveri. Ensimmäinen kappale on ehtaa idän tavaraa. Vai onko? Taas kerran hylsyn suuaukko on puristettu kasaan. Pohjasta erottuu yläosassa eli "kello kahdessatoista" teksti Кaинoкь sekä luku 17 ja alhaalla "kello kuudessa" 7.62


Kyrillisin kirjaimin Кaинoкь 17 ja alhaalla kaliiperi 7.62.

Tämäkin vaati setvimistä, mutta vastine löytyi. Kyseessä on brittiläisen Kynochin patruunatehtaan vuonna 1917 valmistama kolmen linjan patruuna. 

Brittiläiset ja amerikkalaiset tehtaat valmistivat miljoonia patruunoita venäläisten pyynnöstä. Kynochin tehdas oli ainoa, joka venäläiseen malliin löi kantaleiman koholle, muut uursivat sen. Toisena erikoisuutena kaikki kolme asetehdasta briteissä (Kynoch, Royal Laboratory ja Eley) käyttivät erityylisiä pisteniittauksia hylsyn kaulassa. Sastamalankin yksilössä voi havaita Kynochille tyypillisen "väliviivan" kaulassa (Royal Laboratoryssa se oli luotimainen ja Eleyllä ympyrä). Asiasta tarkemmin Pitkänen & Simpanen 2004: 85.

Eli briteissä I maailmansodan aikana vuonna 1917 valmistettu kolmen linjan patruuna päätyi jotenkin Sastamalaan ja sen hylsy maatalousrojun joukkoon. Metsästystä vai vuoden 1918 kahinoita?

Esine # 27 Toinen Sastamalan hylsyistä


Mikä voisi olla sen suomalaisempaa kuin Valtion Patruunatehtaan valmistama kiväärinpatruuna? Tunnistin veijarin heti kannan lyhenteestä V P T. Kannan alaosassa on myös luku 3 ja toinen luku, josta en saa selvää. Mahdollisesti ja todennäköisesti luku 5. Tämäkin on siis samasta paikasta kuin edellinen, brittiläisten valmistama hylsy.



V P T eli Valtion Patruunatehdas ja 3 sekä toinen luku, "X" lienee 5.

Hylsytyyppi on tasakantainen, eli vuoden 1932 jälkeen valmistettu (sitä ennen VPT:n valmistamat hylsyt olivat kuperakantaisia). Muuten tästä on vaikea sanoa mitään, ja on muistettava, että uudelleenlataaminen on mahdollista.

 

Esine # 28 Ihantalan ihmeistä ensimmäinen


Karjalan postauksessa näkyi, että Ihantalan kentiltä löytyy vielä sotamuistoja. Varoitan tosin vakavasti kaikkia keräilemästä näitä, sillä taistelukentillä on edelleen räjähtämättömiä pommeja, kranaatteja ja miinoja. Myös pienikaliiperisten ammusten kanssa hölmöily voi johtaa vammautumiseen tai/ja kuolemaan.

Löysin kaksi huonokuntoista hylsyä ja yhden erinomaisessa kunnossa olevan, ja nyt voimme siis tutkia aidon 1900-luvun taistelukentän löytöjä.



Kuten havaita saattaa, ensimmäinen Ihantalan hylsyistä on kärsinyt pahasti. Se on katkennut yläosastaan ja sen pinnassa on ruostetta. Pohjan merkinnöistä ei saa selvää eikä patruunaa ole ilmeisesti ammuttu, koska iskurin jälki puuttuu nallista. 

Tästä kohtaa tuli suuri määrä niin hylsyjä kuin luoteja, sekä kiväärin että pistoolin. Pikaisella tutkimisella suurimmassa osassa hylsyistä ei ollut nalleissa iskurinjälkiä. Onko tässä ollut huono-onninen kiväärisotilas, joka on kaatunut/haavoittunut/paennut varusteensa jättäen ja jonka patruunataskun sisältö on valunut maahan? Jos maaperä on ollut ankara 70 vuoden ajan, niin irrallaan olevat luodit ovat todennäköisesti peräisin paikalle syöpyneistä patruunoista, joita routa on liikutellut. Luodit voivat myös olla peräisin pikakiväärin/konekiväärin suihkusta, joka on uponnut maahan.

Esine # 29 Lisää Ihantalan ihmeitä


Samasta kohtaa kuin esine/hylsy # 28. Kuten näkyy, Karjalan maaperä ei ole yhtä hellä metalleille kuin Kymenlaakson, Pirkanmaan tai Varsinais-Suomen. Olisiko ilmansaasteilla tekemistä asian kanssa? Toisen maailmansodan aikaisten hylsyjen kannat tällä puolella rajaa erottuvat harvinaisen selkeästi, mutta heti toisella puolella ne ovat sörsseliä.



Kannasta ei voi lukea merkintöjä. Nalli ei ole räjähtänyt, eli tätäkään patruunaa ei laukaistu Ihantalassa. Näyttäisi siltä, että yläosassa on kolme kirjainta tai numeroa ja että nallin ja kannan pohjan välillä on vinossa väliviivan (-) muotoinen merkintä, mutta ne saattavat olla vain korroosiota. Venäläisiä patruunoita ei tuossa vaiheessa enää kai saatu sotasaaliiksi niin paljon, että ne näkyisivät kirjanpidossa.

Esine # 30 Ihantalan ihmeitä numero 3


Edellisestä löytökohdasta muutama kymmenen metriä ja maata lapioiva lomakylän rakentaja (?) onnistui löytämään hienossa kunnossa olevan hylsyn, jonka sain muistoksi. Oliko aikaisempi löytökohta jonkin sortin anomalia? Vai onko tämä kokoelmani viimeinen lisäys nuorempi löytö?



Kuten näkyy, hylsy on todella erinomaisessa kunnossa ja pohjasta päätellen hylsy on myös ammuttu. Ihantalassa houkuttelee tulkintoja tekemään kahden eri sijainnista tulleiden hylsyjen eroavaisuudet.

Sivumainintana myös kahdesta paikalta tulleesta pistoolinhylsystä puuttuu nalleista iskurinjäljet, eli ampumatta jäi nekin. Toisessa niistä näkyy yläosassa merkintä I ja jokin merkki ja alaosassa 44. Lähimpiä vastineita ovat venäläiset Tokarevin patruunat (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 280). Tuo 44 on selvästi valmistusvuosi ja se kertoo, että pistoolin patruunoita tuotiin lähes tuoreeltaan tehtailta etulinjaan. Käsittelen ne myöhemmin erikseen omassa postauksessa.

 

 

Kokeillaanpa tulkintaa Ihantalasta:


Esineet 28 ja 29 (+ pistoolin hylsyt) löytyivät suomalaisten asemien edestä noin 50 metrin päästä suuren kiven läheltä. Hylsyt täältä olivat huonossa kunnossa ja nalleista päätellen ne jäivät käyttämättä. Todennäköisesti ne ovat kuuluneet venäläiselle sotilaalle/sotilasryhmälle, joka hyökkäsi kohti suomalaisten asemia ja suojautui tai pysähtyi muusta syystä tähän. Todennäköinen Tokarev-pistoolin hylsy viittaa myös tulkintaan puna-armeijalaisista. Suuri siirtolohkare on varmasti houkutellut suojaan sirpaleilta ja tulitukselta. Ryhmän hyökkäys pysähtyi kiven viereen ja osa näiden ammuksista putosi maahan ja hautautui.

Esine 30 löytyi lähempää suomalaisten asemia (n. 15 metriä lähimpiin juoksuhautoihin), ja se oli paremmassa kunnossa kuin muut paikalta löytyneet esineet. Patruuna oli ammuttu. 

Voisiko olla, että # 30:ssä on kyseessä suomalaisen kiväärin hylsy, ja että suomalaisten hylsyjen metalli oli parempaa laatua kuin neuvostoliittolaisten vastineiden? Kannan leimasta ei tosin saa mitään selvää (aivan sileä) ja luulisi VPT-merkinnän näkyvän. Hylsy voi myös olla hyvin nuori, eikä siis mahdollisesti edes liity taisteluun. On muistettava, että löysimme lähes tuoreeltaan ammutun suden Kuuterselän taistelupaikalta.

Kuten huomata saattaa, löytöjen kunnosta, levinnästä ja keskinäisistä yhteyksistä voi päätellä yhtä sun toista. Ja usein päin honkia.

The Archaeology of V. Gordon Childe (1994)

Nyt minun on nostettava lukulistalta esille The archaeology of V. Gordon Childe. Contemporary perspectives. Teos perustuu Lontoossa 8.-9.5.1992 Gordon Childea käsitelleen konferenssin esityksiin ja keskusteluihin.

The Archaeology of V. Gordon Childen kansi. Kuva: The University of Chocago Press Books.


Australialainen Vere Gordon Childe (1892 - 1957) lienee maailman ainoa arkeologi, jonka keskiverto tieteestä kiinnostunut ihminen tuntee. Tämä johtuu hänen merkittävistä teoksistaan, joissa ihmisen esihistoriaa on käsitelty synteettisesti ja yleistajuisesti. Childe oli ensimmäinen, joka kirjoitti ymmärrettävästi mitä menneisyydessä tapahtui ja miksi muutokset toteutuivat. Hänen teoriansa nojasivat vahvasti marxilaisuuteen (huom. pitkälti eri asia kuin kommunismi), mitä piirrettä konferenssissa ruodittiin syvällisesti. Marxilaisuuden (positiivista) vaikutusta arkeologiaan ei pidä väheksyä, ja marxilaiseen arkeologiaan on kuulunut vahvasti yhteisön huomioiminen.

Kirjan tekstit olivat hyvin kiehtovaa luettavaa ja mukaan otetut esitelmiä seuranneet keskusteluosiot olivat hyvin valaisevia. Childen jännittynyt suhde neuvostoliittolaiseen arkeologiaan tuotiin esille, ja konferenssissa julkaistiin ensimmäistä kertaa hänen kirjoittamansa kriittinen kirje neuvostoarkeologiasta ja kaivaustuloksista sekä niiden julkaisemisesta. Näin länsinaapurina kirje on hyvin kiinnostava ja pitäisikin tutkia omaksi huviksi itäisen arkeologian vaikutusta suomalaiseen arkeologiaan.

En voi muuta kuin toistella sanaa "mielenkiintoinen". Mielenkiintoisin teksti oli Kent V. Flanneryn kirjoitus "Childe the evolutionist", jossa käydään läpi Childen huonoa Uuden maailman tuntemusta - tai oikeastaan mielenkiinnottomuutta - ja sitä, että Childe (pasifistina) ei tunnustanut sodan roolia yhteiskuntien kehittymisessä. Etelä-Amerikkalaiset esimerkit osoittavat, että neoliittisesta yhteiskunnasta kohti urbanisoitumista kulkevat yhteiskunnat kävivät läpi "eriarvoistumisen", jossa sodilla ja monumentaalisilla rakennusprojekteilla päälliköt pyrkivät saamaan hallintaansa mahdollisimman monia alamaisia.

Childe itse tunnusti, että hänen teorioitaan, hypoteesejaan ja tuloksiaan tullaan kumoamaan ja muovaamaan. Se on kypsän tiedemiehen merkki, joka on nykyaikana harvinaisuus.

Vere Gordon Childe kuoli tekemällä itsemurhan 19.10.1957. Hän hyppäsi alas kalliohyrkänteeltä lähellä syntymäpaikkaansa. Kiinnostavaa sinänsä, hän kirjoitti yhdelle konferenssin osallistujista suosituksen tämän pyynnöstä vain viikkoa ennen elämänsä päättämistä.

Suosittelen teosta kaikille arkeologian teoriasta ja arkeologeista kiinnostuneille.