lauantai 27. huhtikuuta 2013

Valokuvasatoa korjaamaan! Ja hieman esinetutkimuksesta

Väikkäri alkoi?


Ilahduksekseni WEBbiin ilmestyi vapaaseen käyttöön ja selailuun 160 000 valokuvaa sota-ajalta. Kansan kiinnostuksesta kertoo, että palvelin tukkeutui heti ja siihen kohdistui päivässä yli miljoona kävijää. 

Miljoona kävijää hetkessä. Sotahistoriako ei kiinnosta kuin friikkejä? Valitettavasti apurahoja on vaikea saada, ellei sitten kiinnostusta sotahistoriaan naamioi ovelasti.

On hienoa, että kuvat ovat vapaasti käytettävissä julkaisuissa ja tutkimuksissa, kunhan mainitsee, että kyseessä on SA-kuva. Kuvia voi selata ja tallentaa osoitteessa http://sa-kuva.fi/.

Joka tapauksessa tämä tapaus sai minut luomaan kovalevylle kansion VÄIKKÄRI. Rupesin tallentamaan sinne minua kiinnostavia kuvia puhdetöistä.

Esinetutkimusta


Jatkosodan puhdetyöt ovat lähes tyystin tutkimatta (Muisto Syväriltä ja Kun kansa eli kortilla lienevät ainoat enemmän aihetta sivuavat kotimaiset teokset). Arkeologina minua tietysti kiinnostavat esineet, ja konfliktiarkeologiaa tutkiessani olen huomannut, että yleensä huomio kiinnittyy esineissä aseisiin, haarniskoihin, kilpiin yms. Esimerkiksi Lois Lecareux jakaa Teutoburgin taistelun arkeologiset löydöt seuraaviin kategorioihin:

1)  Keihään- ja nuolenkärjet
2) Linkokivet ja muut projektiilit
3) Miekat, tikarit ja kirveet
4) Kilvet, kypärät ja muut suojavarusteet
5) Hevosenkengät ja muut varusteet
6) Muut varusteet

Kategoria 6, muut varusteet, pitää sisällään mm. soljet, sandaalien raudat, kirurgisia välineitä, hiussakset, lukkoja. Luonnollisesti ase- ja varustetutkimusta kaivataan, mutta mielestäni on aliarviointia heittää aina sotilaiden arjesta kertovat esineet mappi Ö:hän. 95% sotilaiden ajasta kuluu muuhun kuin taisteluun! Kategoriaa kuusi on laajennettava.

Kun tutustuin gradua tehdessäni karoliiniarmeijan ja Venäjän armeijan esineistöön, löysin valtavan määränä sellaista esineistöä, jota ei Venäjän armeijassa 1742 palvelleen tanskalaisen upseerin mukaan "voi kuvitellakaan". Sirppejä rehun niittämiseksi hevosille, käsijauhinkivet viljan jauhamiseen, raudalla vahvistetut puutolpat hevospaaluiksi tai vaikka pieni korkkiruuvi joka voitiin liittää piilukkokiväärin latauspuikkoon, jotta juuttunut kuula saataisiin irroitettua aseen piipusta [yleensä jo viidennen laukauksen jälkeen kuula juuttui varhaisiin ruutiaseisiin, sillä ruudin palamissakka tukki sen]...

Näkökulmia esineisiin on jo useita, ja olen löytänyt aidosti ainutlaatuista materiaalia. Mutta siitä sitten enemmän, jahka alan väittelemään. Otin eilen taas askeleen lähemmäs kakkosgradun valmistumista, kun tentin 4 op:n edestä folkloristiikan oppihistoriaa. Pikkukysymykset olivat kinkkisiä, ja yhden kanssa piti heittää (honkia päin mennyt) arvaus. Onneksi pitkät esseet sujuivat paremmin.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

RetroKamera vauhdissa.

Olin matkalla syntymäkaupungissa, ja käytin menopaluumatkan varrella HTC:n RetroCameraa. Tällaiselta näytti:

Suomenlahtea

Kuvan kaikkinainen harmaus vastaa katukuvan tunnelmaa kotikaupungissa.


Helsingin tautatieasemalla oli kiinnostavat tilaisuudet mustavalkokuviin. Etenkin tuo maailmanpyörä näytti hienolta sumuisan Helsingin horisontissa.




Kattotelineet ovat aina kiehtivaa kuvattavaa.

Koekuva ikkunasta välillä Helsinki-Turku.



lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kirouksia kaupassa

Kenties jossain vaiheessa olen suututtanut jonkin sortin jumaluuden. Mahdollisesti egyptiläisen vaurauden jumalan tai supisuomalaisen luonnonilmiön. Voimallinen tämä olento ei kuitenkaan ole, sillä se on antanut minulle hyvin vaatimattoman, mutta ärsyttävän kirouksen: kassajonokirouksen.

En tätä nykyä selviä enää koskaan kassajonosta simppelisti, riippumatta jonon pituudesta. Etenkin 1–2 hengen jonot ovat vaarallisia. Silloin huomaa aina juuttuneensa johonkin seuraavista:

1) asiakas, tavallisesti mummo, haluaa maksaa tasarahalla ja etenkin kolikoilla. 5–10 sentin kolikoilla.
"Tästä puuttuu nyt vielä 15 senttiä"

2) asiakas juoksuttaa myyjää pitkin muita kassoja, koska tupakka-automaatista on lopussa hänen haluamansa vihreä Chesterfield-savukemerkki. Väliäkö sillä savukelaatikon pakkauksen värillä on, lopputulos on kuitenkin mustanruskea keuhkosyöpä!

3) asiakas on unohtanut punnita kasvikset.

4) sama tuote on tullut kuittiin kahteen kertaan. Peruminen melkoinen operaatio, ja vieläpä tämä tapahtuu aina kun vuorossa on kassaharjoittelija, jonka pitää pyytää naapurikassan myyjä apuun.

5) jo asiointinsa tehnyt asiakas kiilaa väliin kuitin ja tuotteen kanssa, kun jokin on mennyt vikaan.

6) hintalapun ilmoittamalla ja kassan ilmoittamalla hinnalla eroa. Myyjän juostava tarkistamaan hinta myymälän puolelle [ainoa, jolla itse olen viivyttänyt jonoa. Anteeksi!].

Tästä on jo vuosia sitten piirretty mainio Viivi & Wagner. Wagner tosin ei pysty kontrolloimaan itseään, vaan alkaa karjua jonossa herralle, joka hypistelee kukkarostaan "jostain vielä viisisenttistä".

Kerma- ja siipikarjahelvetti


Inhoan yli kaiken kanatuotteiden ostamista. Hinnat ovat kovat, eikä loppusummasta ota oikeasti pirukaan selvää ennen kuin vasta kassalla. Enkä osaa kunnolla erottaa toisistaan kananpojan fileesuikaleita tai broilerin fileitä tai jotain hunajamarenkimarinoituja kananfileitä. Jos jokin tuote on selkeästi ilmoitettu ja yksilöity reseptissä ja edelleen kauppalistassa, niin totta hitossa juuri sen kohdalla hylly ammottaa tyhjyyttään! Voiko 450 grammaa suikaleita korvata fileesuikaleilla, joita on 450 grammaa josta kanaa 355 grammaa? Saako olla yrttiviskimustekalanmustemarinoituja?

Suoranaista kusettamisen makua Hulluilla päivillä. Kanaruoka meni mutkikkaaksi, kun broilerin paistettujen sisäfileiden sijaan tarjouksessa olikin ilmoitetusta poiketen broilerin fileesuikaleita.
Tämä on erityisen hauskaa joissakin kanatuotteissa: hinta ilmoitetaan pelkästään kiloittain, ja pakkaukset ovat kokoluokkaa 367 grammaa tai 0,5678 grammaa. Kai tästä voisi kirjoittaa kuluttajasuoja-asiamiehelle, mutta mieluummin jatkan lihan korvaamista kasviksilla. Jotka muistan myös punnita!


Varsinaiset tuotteet pakkauksissa, joiden koon ilmaisemiseen menee 5-7 lukua nollan ja pilkun jälkeen...

Toinen inhottava tuote on kermatuotteet, etenkin hirmuinen ruokakerma. Jos parempi puolisko haluaa minun yllättävän, niin hän pyytää tuoda ruokakermaa. Saan tiedot tilavuudesta, rasvaprosentista sekä siitä, että sen on oltava vähälaktoosista tai/ja HYLAa.  

Ensinnäkin kahden desilitran pakkauksissa ei ikinä myydä haluamaani tuotetta. Jos se on 7% ja siinä lukee ruokakerma, niin se ei ole HYLAa. Jos kaikki muu on kohdallaan, niin sitten tuotetta on vain 5 desin pakkauksissa, eli siitä jää paljon yli eikä aikomuksissa ole käyttää kermaa lähiaikoina muihin ruokiin.. Kaksikolmesta syndrooma on syntynyt.

Kävelyllä Turussa

Tuli käytyä aurinkoisena päivänä rautatiepihan ylittävän kävelysillan toisella puolella. Olin matkalla paremman puoliskon kanssa, ja ideana oli että molemmat kuvaavat ja kotona verrataan lopputuloksia. Alla minun otoksiani,

Kuvia ylikulkusillalta ratapihasta.







Kähärin puolella suunnistimme kuvaamaan alla näkyvälle, katajoita kasvavalle mäelle. Samalla syötiin eväitä


Kuvia Ammattikorkean edestä mäeltä




 Kuvassa kiintopiste.


 Tuomiokirkkotorni hallitsi maisemaa


Mikaelinkirkkokin näkyi hyvin.

Lisää kuvia!


Tänään sataa vettä, joten pitänee lähteä huomenna sunnuntaina uudelle kuvausreissulle, kun on luvannut aurinkoista keliä. Jännä, miten pitkästä aikaa syttyi intohimo valokuvaamiseen.

Kamerana Nikon Coolpix, joka vaihteeksi toimi hyvin.