Turun puolustukseksi

Siitä on vähän yli kymmenen vuotta kun sain hyväksymiskirjeen Turun yliopistoon arkeologiaa opiskelemaan ja pöydän ääressä oli lauma sukulaisia kilvan kertomassa turkulaisvitsejä. Kummienoni kertoi tämän:

Turkulainen sanoi kahvipöydässä ei-turkulaiselle:
- Kaikki sivistys ja kulttuuri on lähtenyt Turusta!
Ei-turkulainen vastasi:
- Niin, eikä ole palannut!

Finlandia-ehdokkaista kolme on Turusta, mitä päivitellään suuresti. Helsingin Sanomat julkeni kirjoittaa sävyyn, että Turustahan on viime vuosina tullut kulttuurikaupunki. Anna-Stina Nykäsen (kieli poskessa tehty) kirjoitus aiheesta kielii hyvin kehä kolmosen suojissa ajattelusta:

Turun mainehan tässä mullistui kertaheitolla. Turku on tunnettu Turun taudista, jonka oire on vanhan arkkitehtuurin tuhoaminen. On ajateltu, että turkulaiset eivät arvosta kulttuuria ja kauneutta.

Finlandia-kisa osoittaa tämän vääräksi. Nyt kaikkien on osattava kehua, kuinka loistava kulttuurikaupunki Turku on.

Turun taudista: tuon brutalismin suurin uhri oli kyllä tunnetusti Tampere, mutta jos jotain on maassa vialla niin annetaan sille attribuutti "Turku" niin kaikki ymmärtävät että kyse on rumasta ja typerästä. Oikea vanha Turun murre on hauskaa ja hienoa kuultavaa, mutta kakkoskanavalla leukansa sijoiltaan loksauttaneen tamperelaisen harjoittama apinointi kuitenkin on se, minkä perusteella turkulaisten puheenpartta arvostellaan ja kas - esimerkiksi animaatioiden suomiduppauksissa typerän hahmon murretta ei tarvinne pitkään arvailla. Samoin muuten vanha oikea stadin slangi on nautinnollista kuultavaa ja sen tunteminen tekee venäjän opiskelusta hauskaa.

Mietiskelimme taannoin saunan lauteilla Mäntymäessä, miksi tällainen liittoutuminen Turkua vastaan on syntynyt. Ainoaksi syyksi keksimme kateuden. Keskiaikainen Helsinki ei esiinny muualla kuin Medieval: Total Warin kartoissa. Kun Porin kaupunki aikoinaan paloi muuttivat porilaiset läheiseen metsään asumaan maakuoppiin - eivätkä olisi tahtoneet muuttaa kaupunkiin takaisin kuin vasta viranomaisten painostuksesta.

Ja vielä tämä Nykäsen kolumnissa:

Onhan Turussa ihania ravintoloitakin. Siis kerrassaan kulturelli kaupunki.

Kuten aiemmin kirjoitin, turkulaisen ravintolan vitriinissä on arkeologisissa kaivauksissa löydettyjä keramiikanpaloja osoittamassa, että vastaavaa toimintaa on paikalla ollut aiemminkin. Helsingistä saattaisi löytyä kaivauksissa kirjeitä, joissa raumalaiset anovat Kustaa Vaasalta paluulupaa Raumaan. Ymmärrän kyllä miksi, onhan Rauma kaunis kaupunki ja heidän murretaan käytettiin jatkosodassa Yhdysvaltain navajo-intiaanien kielen tapaan salakielenä puhelinkeskusteluissa. Rauman patteriston pojat tekivät tarkkaa työtä. Ja raumalaiset olivat viimeiset Summasta helmikuussa 1940 lähteneet suomalaispuolustajat. Puolustivat tukikohtaa nimeltä Lukko, eli sellainen lisäsävy tulee heidän jääkiekkojoukkueensa nimeen.

Jo Mikael Karvajalkakin olisi luopunut kaikista maailman jalokivistä päästäkseen vielä kerran istahtamaan Aurajoen varrelle. Ei mikään ihme, Suomen neljä vuodenaikaa ovat ihmeellisimpiä koettuina jokivarressa. Kuulemma Lapissakin on ruskaa, mutta enpä tiedä kun en ole käynyt katsomassa.

Mäntymäen lauteilla muistui mieleen sentään yksi tamperelaisvitsi:

- Miksi Tampereen lempinimi on Manse?
- Koska se on Mensan vastakohta.

Kirjamessuilua lyhyesti

Tuli sitten vierailtua niin Turun kuin Helsingin kirjamessuilla. Turussa oli kyllä ahtaampaa (pienempi tila) mutta jotenkin enemmän spirittiä. Samoin antikvariaattipuoli oli jostain syystä parempi Turussa.

Turun kirjamessujen paras löytö oli Muolaan ja Äyräpään historiikki, joka oli kuulunut Kanneljärven kansanopistolle. Minusta kirjoista takaa löytyvät kirjaston käyttösäännöt ovat aina hohdokkaita:

Helsinkiin menin ostoslistan kanssa. Listan kirjoista sain vain minimaalisen määrän hankituksi. Kärjessä oli Jussi Harolan Yhteys! Tiedonanto- ja viestivälineitä Suomen puolustusvoimissa koska olen kyllästynyt lainaamaan opusta jatkuvasti Turun kaupunginkirjastosta. Sitä ei löytynyt yrityksistä huolimatta Turun kirjamessuilta ja riemuitsin suuresti kun Helsingissä erään antikvariaatin tiskistä se löytyikin hintaan 27€. Syy kirjan viimeaikaiseen pieneen kiertoon selvisi seuraavassa kojussa: se oli koko loppupainoksen kahminut osto- ja myyntiliike joka myi kirjaa 12€ hintaan... hakeuduin nurkkaan kiroilemaan mitä ankarimmin.

Syynä pikaiseen ostoon oli se, että Turussa messuilla kaduttaa edelleen etten ostanut Barokin pukumuotia sen korkeasta hinnasta huolimatta. Varsinainen syy ostamattomuuteen oli se, että ostoskassini natisi jo liitoksissaan. Myyjä oli kuitenkin turkulainen ja arvelin tyyriin hinnan karkottavan ostajat. Mutta ei: kun kävin antikvariaatissa messujen jälkeen niin kirja oli kuin olikin mennyt. Argh!

Muita hankintoja Helsingistä:


Viiden pennin puodista viiden euron kirjoja. Pulju taisi ostaa koko SKS varaston vuosi pari takoperin kilohintaan:

Lasse Vihonen: Radio sodissamme 1939 - 1945
Merja Sillanpää: Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla
Eric Gustaf Ehrström: Ylioppilaan sotapäiväkirja 1808


Savukeidas, hieno kustantamo:

Mark Twain: Omaelämäkertani

Olen vakaasti päättänyt tukea Kimmo Pietiläistä ja Terra Cognitaa aina, kun siihen vain on mahdollisuus. Miesparka tuntuu yksin pitävän suomalaista yleismaailmallista tieteellistä huippukirjallisuutta 2010-luvulla. Siispä sieltä pitkään kiertelemäni ja kaartelemani:

Nate Silver: Signaali ja kohina. Miksi monet ennusteet epäonnistuvat, mutta jotkin eivät

Karin pilapiirroskokoelmista puuttuu enää vain pari. Nyt löytyi pilkkahintaan:

Kari. Tää on kivaa!


En pohjimmiltaan ymmärrä tai suostu ymmärtämään sitä ettei maailma koskaan muutu vaikka olen lukenut Sinuhet ja Claudiukset. Valtaosa Karin 1970-luvun piirroksista oli taas kerran kuin suoraan tästä päivästä. Etenkin tästä piirroksesta tulivat mieleen Helsingin Sanomien kolumnistit. Nykyään tosin muoti on muuttunut ranskalaisfilosofeista Yhdysvaltain itärannikon yliopistojen kasvatteihin, joiden sanomisia siteerataan tämän tästä:

Kuva: Kari Suomalainen. Poistan piirroksen pyydettäessä.

 En tiedä oliko väenpaljous vai mikä syynä, mutta Helsingissä tuntui loppuvan happi. Pari viimeistä tuntia pysyin hädin tuskin hereillä ja vaikka sainkin ostoskassini tuttujen tiskin alle jemmaan niin minä vain kuljeskelin etsimässä vapaita tuoleja joilla huilia. Koko paluumatkan Turkuun nukuin.

Vaikuttaa lisäksi siltä, että Turussa järjestetään kirjamessujen kanssa ruoka- ja viinimessut ja Helsingissä viini- ja ruokamessut. Olin kahden vaiheilla että otanko maistelutiketit ja olin jo jonottamassa niitä nähtyäni uusia italialaisia oluita. Kun kuitenkin maistelulasin hinta selvisi vasta tiskillä (8€, josta 5€ saa panttina takaisin lasia palauttaessa) enkä tiennyt minkä suuruisia huikkia maistelulipuilla saa (ja vaativatko jotkut ehkä useamman tiketin) niin annoin koko touhun olla ja ostin vinon pinon liperiläisiä karjalanpiirakoita ja sultsinoita. Ne katosivat illalla Turussa itsetehdyn munavoin kanssa kitoihin.

No, onpahan kirja-arsenaalia täydennetty rankemman kanssa tulevia koitoksia varten.

Otin piruuttani muutes Helsingissä seuraavan kuvan otsikolla "Museoviraston kaikki jäljellä olevat työntekijät samassa kuvassa viimeisimpien leikkausten jälkeen":

Joidenkin tietojen mukaan kuvassa vain 80% MV:n nykyisestä henkilökunnasta.

Muutama kuva matkan varrelta

Olisikohan tässä ollut kyseessä äkkitempautuminen?

Tällainen pötkötti Stockan ruokakaupan kassojen edessä:

Voi surkeutta!

Näpsäisyjä taiteiden yöstä

Turussa oli taas 18.8. Taiteiden yö. Ohjelmaan kuului perinteiset kirjamyyjäiset pääkirjastossa sekä tietysti Ylioppilasteatterin improilta.

Poistokirjamyynti oli suuri pettymys: myynnissä oli pääasiassa romskuja viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Tietokirjapuoli oli harvinaisen niukka, ostin sieltä teoksen Helsingin kadunnimet selvittääkseni missä Kaasua komisario Palmussa esiintyvä Laivamiehenkatu sijaitsikaan. Sellaista ei teoksen perusteella ole ollut, vaan kyseessä lienee ollut Jungmanninkatu eli Meripojankatu. No, eipä mennyt käteistä sinne tällä kertaa kahden kaksikymppisen verran kuten aiemmin on helposti käynyt.

Kävin seuraamassa Vanhalla Raatihuoneella Salakapakka -tanssiesitystä. Siinä esiintyi paremman puoliskoni edustaman Dragun Irish Dancersin lisäksi monia muita turkulaisia tanssiyhdistyksiä. Ohjelmanumerot olivat huikeita ja sali oli sekä kello 18 että 20 aivan täynnä.

Tilaisuus alkoi erinomaisen hauskalla videolla, joka oli varta vasten kuvattu Turun kaduilla tilaisuuteen mykkäfilmityyliin.

Nefer esitti Chicago-musikaalista numeron.

Melkoinen miekkatanssi! Päässä ei siis ole mitään telineitä, vaan miekat pysyivät siellä yksistään tanssijan tasapainon ajan - tanssin ajan!

Turku Swing Societyn energinen numero.

Sitten oli MEANWHILE IN FINLAND momentti:

Palju puljaili pitkin Aurajokea. Normipäivä.

Improilta oli taas kerran harvinaisen hauska ja pariin otteeseen irroittelivat niin että sain nauraa kyyneleet silmissä. Näyttämö oli täpötäynnä yleisöä. Kuulimme muun muassa runoillan istunnon aiheensa "Varvassukat". Sattumanvaraisia yleisön lapuille kirjoittamia lauseita käytettiin hysteerisen hauskassa kohtauksessa, joka tapahtui "Paikassa, jossa käytte harvoin." Ehdotus yleisöstä oli "KIRKKO!" ja konfirmoitavalla 15-vuotiaalla riitti papin ja piispan kanssa ihmeteltävää uuden liturgisen kaavan kanssa. Opimme myös, että grillaaminen on validi vaihtoehto öylätille jos se alkaa tökkiä.

Loppulaulu ensimmäisen maailman ongelmista, jollaisen aiheeksi osui yleisön ehdotus "Instagramista ei löydy sopivaa filtteriä" oli hemmetin loistava!

Kirjoitin improiltaan pyydetyiksi sattumanvaraisiksi lauseisiksi jotain aamuisen Museoposti-viestin insipiroimaa. Tuskin käyttivät tätä myöhemmässäkään näytöksessä, mutta jotain käyttöä sillekin tuli:

Käsiala suttuinen, konsa ei ollut kirjoitusalustaa käytössä.

Kuvareportaashi lännestä

Appivanhemmat kävivät ja samalla tuli matkailtua Turussa ja vähän kauempanakin. Samalla kännykameralla tuli napsittua kuvia sieltä täältä.

Oikaisimme Katariinan kirkolta Halisten kautta tullessa pellon poikki Maariaan.

Pistäydyimme Katariinan ja Maarian kirkoissa (jalan). Mainittavin täällä tehdyistä näkemisistä on Maariakin kirkon komeita maalauksia lukuun ottamatta vääpeli Urho Vuoren hautakivi. Vuori kaatui Aunuksen vapautusretkellä:

Urho Vuoren hautakivi. Ei jääkäri, mutta kiinnostava kivi silti.

Maarian kirkon maalaukset muistuttavat paikoin enemmän saamelaisten noitarumpuja kuin kristillistä symboliikkaa. Tulkitsisin, että keskellä on maailmanpuu. Kirkosta löytyy myös pari jatulintarhaa.

Jalutintarha oikealla ylhäällä ja keskellä toiseksi hämmentävin maalaus Maarian kirkosta.

Hämmentävin maalaus Maarian kirkosta.

Laitilassa

Turun kirkkokierrosta seuraavana päivinä menimme Laitilan kautta Raumaan. Laitilassa vilkaisimme vain kirkkoa ulkopuolelta. Sankarihaudan veistos oli komea.

Laitilaan tulleiden karjalaisten muistomerkki Karjalaan jääneille vainajille.

Sotamuistomerkki oli suuri, toisaalta JR 56:n rivissä kaatui hirmuinen määrä laitilalaisia 1941.

Nuijamaalaisten muistomerkki talvisodan evakkotaipaleen aikana kuolleille.

Vanha Rauma

Varsinainen matkan määränpää oli Vanha Rauma, jossa pyörimme koko tiistain. Kaupunki valmistautui pitsiviikkoon, mikä näkyi liikkeiden ikkunoissa.

Joku lätkäisi maalatulla kädellä läntin Vanhan Rauman erään rakennuksen seinään.

Kirkko oli komea.

Fransiskaaniveljien muistomerkki.

Kirkko oli sisältä kaunis.

"Kato mitä sain Anttilan alesta!"

Tuo nyt on vähän typerä paikka lukoille...

Pitsiä arkeologiteemalla?

Hieno Käsine- ja laukkuliike.

Täytyy myöntää että Turun jälkeen Vanha Rauma on Suomen kaunein kaupunki. Osaksi Rauma-fiilistelyyni vaikuttaa kaameat Porin kaivaukset vuonna 2011, joissa opin inhoamaan ainakin kaupungin keskustaa.

Pyhämaa

Paluumatkan Raumalta Turkuun kuljimme pidempää rantatietä pitkin. Pysähdyimme muun muassa Pyhämaalla. Kuvasin vain sankarihaudat ja kirkon vikkelään:

Kalanti

Kalanti olikin sitten mitä mielenkiintoisin kirkkokohde, mainitseehan jo Agricola vanhimpina kristittyinä "loodolaiset calandis". Hienona kuvasaaliina kaksi jääkärihautaa!

Jääkäriluutnantti Yrjö Sallgenin hautakivi:

Vääpeli (Feldwevel) Mikko Kontu:

Vääpeli Konnun kivi on korkea.

Jostain syystä sotilasarvo on saksaksi. Voisiko olla, ettei hän saanut vastaavaa alipuseeriarvoa Suomen armeijasta?

Erikoiset korisateet Konnun hautakivessä.

Erikoista, että molemmat kivet olivat hyvin korkeat. Vääpeli Konnun kiven yläosan koristeet olivat hämmentävät.

Melkein kaikki talvisodan vainajat olivat kadonneita, eli hautapaikka oli tuntematon:

Talvisodan vainajien sankarihaudat.

Yksi nurkka oli kokonaan vainajille, joilla "hautapaikka tuntematon".

Jatkosodan sotavainajien rivistö oli lohduttoman pitkä:

Vainajia oli jatkosodan ajalta monia (myö käytävän oikealla puolella on hautakivet).

Hmm... onkohan kaatumispaikka väärä? Karhumäki vallattiin vasta 6.12., joten puhutaankohan tässä rintamasuunnasta noin ylipäätään? Kaatuneet- ja menehtyneet tietokannan mukaan Heimo Nohkolan kaatumispaikka on Karhumäen eteläpuoli.

Outoutta

"When the going gets weird, the weird turn pro."

Hunter S. Thompson

Aina toisinaan tarvitsen lomaa enkä tiedä parempaa lomakohdetta kuin outous. 

Jostain syystä arkeni on jonkin singulariteettivirheen tai muun vastaavan takia täynnä hemmetinmoista outoutta kuten taivaalta putoavia maitopulloja, jotka yrittävät murskata kalloni mennen kuitenkin metrin verran ohi maalistaan tai sitten bussimatkalla ostoskeskukseen edessä istuva epämääräisen oloinen herrashenkilö vaatii minua mukaansa seuraavalla pysäkillä ostamaan hänelle purkin maitoa R-Kioskilta. Mutta tämä on suunnittelematonta outoutta ja vaikka se tekeekin elämästä jännittävää on todella rentouttava outous suht suunniteltua.

Night Visions Helsingissä & The Room

Tällä kertaa purin hermolepopaineet lähtemällä Helsinkiin kaveriporukassa katsomaan Night Visions - Back to Basics elokuvafestivaaleille maailman huonointa elokuvaa, The Roomia. Pukeuduimme kaverien kanssa teeman mukaisesti leffasta tutuksi Chris-R -nimiseksi huumediileriksi. Tilanteen vaativuutta korostaa se että

1) Asuun kuului musta pipu, jonka sain hankituksi vasta käytyäni LÖYTÖTAVARATOIMISTOSSA. Hemmetti, UFFissa, kirppareilla tai edes vaatekaupoissa ei saa enää puhtaan mustaa pipoa! Aina on joku outo printti tai kuvio päällä, Tämäkin pipo oli mustanharmaa.

2) Chris-R:lla on musta tanktop eli "wifebater". Musta ei selvästikään ole muotiväri koska mistään ei löytynyt mustaa tanktoppia eikä edes perhana mustaa T-paitaa josta saksia hihat! Ratkaisuna käänsin nurin Suomi konepistooli on tour paitani ja saksin siitä hihat. Printin pohjavärinä paidassa on musta ja täydestä meni.

3) Todellista vaivaa näin, kun totesin ettei mistään enää saa mustia Adidaksen verkkareita joissa on kolme raitaa. Ainoat löytämäni olivat collegehousut ja kokoa XXL. En antanut periksi vaan ostin kanttinauhaa ja ompelin kumpaankin lahkeeseen kolme valkoista nauhaa!

Varasuunnitelmana tulostin elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja-päänäyttelijä Tommy Wiseaun naaman ja liimasin sen pahville naamariksi. Tämä päässä pääsin jopa tapahtuman Facebook-sivuille:

Tommy Wiseau -naamari päähän ja kuvattavaksi Andorrassa! Kuva: Marianne Kurki / Night Visionsin Facebook-sivu.

Tätäkin oudompaa taisi olla valmistautuminen elokuvailtaan eli etkoilu, teimme sen nimittäin Helsingin Kalliossa. Söimme pizzaa ja joimme olutta (litran tuoppi 5€, otin vain puolen litran) ravintola Sabassa, heittelimme The Roomin teeman mukaisesti amerikkalaista jalkapalloa Kallion kirjaston lähellä kentällä ja pistäydyimme baari Las Vegasissa, missä maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni Mai Tai -drinkkiä.

Kalliolaisuuden ytimessä.

Vanha siannahka lentää Kalliossa.

Itse elokuvaa varten ostimme kertakäyttölusikoita K-kaupasta. Elokuvaa ennen sen skandinaavisesta levikistä vastaava piti mainion puheen ja mainitsi minut ja teemapukeutuneet kaverini, koska olimme eturivissä ja Chris-R:n esittäjää yritetään saada käymään Skandinaviaan. Mies totesi, että kuumia tunteita Chris-R:ia kohtaan potevilla naisilla olisi nyt saalistettavaa ja teimme eturivissä high-fivet. Tämän nähdessään markkinoija totesi: "You´re so gonna get laid tonight"

Itse elokuvan seuraaminen oli uskomattoman hauskaa. Parhaimmillaan valkokangasta kohti lensi satoja kertakäyttölusikoita samanaikaisesti ja kaverit vieressäni keräsivät niitä hyvin pian lavalta uusiokäyttöön. Itse olin ostanut vain 50 lusikkaa, muut 150 kappaletta mutta eiväthän ne mihinkään riittäneet. Oli kerta kaikkiaan ihastuttavan ja riemukkaan vinksahtanutta kun kaikki kirkuivat SPOON! ja paiskoivat lusikoita.

SPOON!

SPOON! SPOON! SPOON!

Elokuvanäytöksen jälkeen lusikoiden sielut temmattiin kertakäyttöesineiden taivaaseen.

Kopin viimeiset bileet - seinämaalaukset

Nämä piti postittaa tänne aikaisemmin ja koska kyseessä olivat legendaarisen KOPIN viimeiset bileet, niin menköön tähän outouspostaukseen. Koppi on/oli siis kulttuurintutkijoiden eli Vare-Nefa-Nirvanan kokous- ja biletila YO-talolla.

Outoa bongattu!

Tässä vielä kuvia oudoista havainnoista vuoden varrelta:

Joku päätti tökätä kurkun pystyyn lumihankeen Ursininkadulla.

Hieno lohikäärmepalapeli, pituutta noin metri! Näitä myydään Brahenkadun ihanassa Petits Tresors -liikkeessä.

Bongattu Casagranden lelukaupassa. Mitähän puuhaavat?

Alkoholijuomia ei saa mainostaa ja blahblahblahblah... perhana soikoon, ostin tätä Investor Ipaa tuopin Three Beersistä saunan jälkeen ja totean, että tämä oli yksi parhaista koskaan, ikinä maistamistani oluista! Enkä edes tykkää IPAsta, mutta tämä oli täydellistä!

Torinkulmalla on jostain syystä ilmoitettu liikennemerkin yhteydessä, ettei merenkulun turvalaitetta saa vahingoittaa.

Nauroin tänään Salossa valokuvausliikkeen ikkunalle. Terveisiä vaan pääministeri Sipilälle!

Yrittäjän elämää.