torstai 21. heinäkuuta 2016

Kuvareportaashi lännestä

Appivanhemmat kävivät ja samalla tuli matkailtua Turussa ja vähän kauempanakin. Samalla kännykameralla tuli napsittua kuvia sieltä täältä.

Oikaisimme Katariinan kirkolta Halisten kautta tullessa pellon poikki Maariaan.
Pistäydyimme Katariinan ja Maarian kirkoissa (jalan). Mainittavin täällä tehdyistä näkemisistä on Maariakin kirkon komeita maalauksia lukuun ottamatta vääpeli Urho Vuoren hautakivi. Vuori kaatui Aunuksen vapautusretkellä:


Urho Vuoren hautakivi. Ei jääkäri, mutta kiinnostava kivi silti.

Maarian kirkon maalaukset muistuttavat paikoin enemmän saamelaisten noitarumpuja kuin kristillistä symboliikkaa. Tulkitsisin, että keskellä on maailmanpuu. Kirkosta löytyy myös pari jatulintarhaa.

Jalutintarha oikealla ylhäällä ja keskellä toiseksi hämmentävin maalaus Maarian kirkosta.


Hämmentävin maalaus Maarian kirkosta.

Laitilassa


Turun kirkkokierrosta seuraavana päivinä menimme Laitilan kautta Raumaan. Laitilassa vilkaisimme vain kirkkoa ulkopuolelta. Sankarihaudan veistos oli komea.


Laitilaan tulleiden karjalaisten muistomerkki Karjalaan jääneille vainajille.
Sotamuistomerkki oli suuri, toisaalta JR 56:n rivissä kaatui hirmuinen määrä laitilalaisia 1941.





Nuijamaalaisten muistomerkki talvisodan evakkotaipaleen aikana kuolleille.


Vanha Rauma


Varsinainen matkan määränpää oli Vanha Rauma, jossa pyörimme koko tiistain. Kaupunki valmistautui pitsiviikkoon, mikä näkyi liikkeiden ikkunoissa.

Joku lätkäisi maalatulla kädellä läntin Vanhan Rauman erään rakennuksen seinään.

Kirkko oli komea.

Fransiskaaniveljien muistomerkki.

Kirkko oli sisältä kaunis.

"Kato mitä sain Anttilan alesta!"

Tuo nyt on vähän typerä paikka lukoille...


Pitsiä arkeologiteemalla?

Hieno Käsine- ja laukkuliike.



Täytyy myöntää että Turun jälkeen Vanha Rauma on Suomen kaunein kaupunki. Osaksi Rauma-fiilistelyyni vaikuttaa kaameat Porin kaivaukset vuonna 2011, joissa opin inhoamaan ainakin kaupungin keskustaa.

Pyhämaa


Paluumatkan Raumalta Turkuun kuljimme pidempää rantatietä pitkin. Pysähdyimme muun muassa Pyhämaalla. Kuvasin vain sankarihaudat ja kirkon vikkelään:




Kalanti


Kalanti olikin sitten mitä mielenkiintoisin kirkkokohde, mainitseehan jo Agricola vanhimpina kristittyinä "loodolaiset calandis". Hienona kuvasaaliina kaksi jääkärihautaa!

Jääkäriluutnantti Yrjö Sallgenin hautakivi:




Vääpeli (Feldwevel) Mikko Kontu:

Vääpeli Konnun kivi on korkea.

Jostain syystä sotilasarvo on saksaksi. Voisiko olla, ettei hän saanut vastaavaa alipuseeriarvoa Suomen armeijasta?

Erikoiset korisateet Konnun hautakivessä.

Erikoista, että molemmat kivet olivat hyvin korkeat. Vääpeli Konnun kiven yläosan koristeet olivat hämmentävät.

Melkein kaikki talvisodan vainajat olivat kadonneita, eli hautapaikka oli tuntematon:

Talvisodan vainajien sankarihaudat.

Yksi nurkka oli kokonaan vainajille, joilla "hautapaikka tuntematon".



Jatkosodan sotavainajien rivistö oli lohduttoman pitkä:

Vainajia oli jatkosodan ajalta monia (myö käytävän oikealla puolella on hautakivet).

Hmm... onkohan kaatumispaikka väärä? Karhumäki vallattiin vasta 6.12., joten puhutaankohan tässä rintamasuunnasta noin ylipäätään? Kaatuneet- ja menehtyneet tietokannan mukaan Heimo Nohkolan kaatumispaikka on Karhumäen eteläpuoli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti