torstai 16. huhtikuuta 2020

Manga-arvostelu: Kun jälleensynnyin hirviönä

Pitkästä aikaa postiluukusta paukahti arvosteltavaksi mangaa. Tällä kertaa kuoresta paljastui Sangatsu Mangan julkaisuna Kun jälleensynnyin hirviönä #1 joka on isekai-genreä, eli siinä kuvataan ja seurataan siirtymistä tai syntymistä toiseen mailmaan.

Luoja: Fuse
Manga: Taiki Kawakami
Hahmot: Mitz Vah
Käännös: Kim Sariola


Tarina alkaa, kun Satoru Mikami menehtyy saatuaan nykyajassa katuryöstäjän veitsestä ja siirtyy kummalliseen "välitilaan" jossa hän kuolinhoureissa pohtii mennyttä elämäänsä (tai elämätöntä elämäänsä, 37 vee ja neitsyt) ja samalla outo ääni vahvistaa hänelle kykyjä pohdiskelujen mukaan. Välitilasta päästyään Satoru herää - limamöykkynä. Löllerrettyään ja syöpöteltyään pitkään kummallisessa luolassa Satoru-limalöllykkä törmää elävään olentoon – Veldora-lohikäärmeeseen.

Ensimmäisessä opuksessa limapallo–Satoru tutustuu kummaan maailmaan, löytää ja kokeilee kykyjään ja kohtaa maailman hahmoja, päihittäen mm. susilauman ja kohoten hiisikylän johtajaksi. Fantasiamaailma on perinteistäkin perinteisempi, joskin keskiaikafantasia-RPG-maailman (RPG = Roolipeli, role playing game) on selvästi haluttu tehtä lukijalle tutuksi. Aina välistä "pelimekaniikka" kommentoi Satorun touhuja ja yrityksiä sekä erehdyksiä. Mangan maailma on "tietoisena pelimaailmaan joutuneen" näkökulmasta koottuna looginen ja kiinnostava. Etenkin kun yllättävät rajat tulevat vastaan.

"Tietoisesti" fantasiapelimaailmaan sijoittuvat mangat ja animet ovat yleisiä. Esimerkiksi Suomessakin esitetyssä animessa Magic Knight Rayearth (olisikos ollut Taikatytöt?) sankarittaret kommentoivat välistä, että maailma muistuttaa RPG-pelien seikkailumaailmaa. Animesta löytyy myös peliversio, jota pääsee pelaamaan esimerkiksi Retrogamesissa:


Genren oma suosikkini on Suomessa tyystin tuntematon Skeleton Soldier (Skeleton soldier couldn't protect the dungeon), joka hivenen kankeasta piirrosjäljestään huolimatta on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava sekä saa haikailemaan Diablojen ja muiden RPG-pelien perään. Siinä siis "rivivihulainen" eli luuranko herää henkiin ja alkaa kerryttämään kokemuspisteitä kuin sankari konsanaan. Pataan saatuaan luuranko herää uudelleen muistot ja kokemuspisteet tallella aikaisemmasta vaiheesta tarinaa.

Kun jälleensynnyin hirviönä on kaikin viihdyttävää, paikoitellen pikkutuhmaa luettavaa. Piirrosjälki on pääpiirteissään monipuolista ja selvästi alleviivaa sankarin muutosta ihmisestä limapalleroksi. Kim Sariolan käännökset ovat taas vallan mainioita ja toimivia, vaikka japania en itse osaakaan. Lopussa olevat kääntäjän selvennykset isekai-genrestä ja muu taustoitus ovat ilahduttava lisä, jotka tekevät saavat suosittelemaan mangaa japanilaisesta kulttuurista enemmänkin kiinnostuneille.

torstai 27. helmikuuta 2020

Pelasin: Void Bastards

Pitkästä aikaa kirjoitustouhujen lomassa rauhoittelin hermojani pelaamalla maastopaloista kärsineen Australian hyväksi myydystä pelibundlesta saamaani Void Bastardsia, jota olin Steamissa ihmetellyt aiemminkin ja laittanut toivelistalleni. 3D-räiskintää avaruudessa! Ja autoin Australiaa! Kivaa!

Void Bastards


Void Bastards!

Jokseenkin profaani nimi ja alkuvalikon piirrostyyli heittävät pelaajan hyvin tunnelmaan. Pelin alussa avaruusalukselle hyökätään ja se menee rikki. Pelaajan, rangaistusvangin, on setvittävä tutoriaalissa avaruusaluksen sisällä ja opittava perusmekaniikat. Alukselle kuitenkin tunkeutuu tehtävien suorittamisen jälkeen örmyjä, jotka teurastavat pelaajan.

Void Bastardsissa kuolema ei ole loppu, vaan uuden alku.


Onneksi latauspalikka tämän jälkeen selittää, että pelaajan kuuluukin kuolla tässä kohtaa. Seuraa hauska sarjakuvamainen animaatio, jossa kuolleen hahmon selästä irroittautuu reppumainen masiina, joka syöksyy pienelle sukkulalle joka taas kiitää kohti emoalusta. Pelaaja saa uuden, ööh... asiakkaan? Sukkulaan nimittäin noudetaan arkistosta jauhepussi, "Client", johon vettä sekoittamalla syntyy uusi "alusta" eli pelaajan uusi ruumis. Tietokone antaa ohjeet noutaa emoalukselle osia, jotta se pystyisi jatkamaan toimintaansa. Ja seikkailu alkaa!

Matkaan ,veli/sisar/intergalaktinensukupuoli nopea/hopea!


Pelaajan on suunnistettava jollekin 1–4 kartassa käsillä olevasta avaruusaluksesta ja aloitettava etsintänsä. Aluksia tutkimalla löytää ammuksia, rakennusaineita, polttoainetta sukkulaan ja ruokaa, jolla voi parantaa itseään (ja estää sukkulassa matkaavaa tyyppiään nääntymästä nälkään). Jokainen uusi avaruusalus on mahdollinen kuolemanvakava riski, jossa on tarkkaan punnittava paljon tekijöitä ennen kuin uskaltautuu telakoitumaan ryösteltävälle alukselle.

Mihin suunnistaa? Tällä aluksella on luvassa mm. vähäinen määrä happea, joten on oltava sukkela!

Telakoituminen, eikä hyvässä mielessä


Jokainen avaruusalus on suht satunnaisesti, tosin tietyn kaavan mukaan, generoitu kenttä. Pohjakaavat oppii pari alusta tyhjennettyään ja tutkittuaan, mutta niihin ei kannata yksinään luottaa. Käytäviä voi olla sortuneina, ja osassa tulipalot voivat katkoa kulkua. Yksiltä aluksilta saa hyvin harvinaista lääkintähuoltoa, toiselta paljon polttoainetta, luksusristeilijöiltä taas rutkasti ruokaa. Halutessaan aluksia voi - jos sukkulan polttoainetta ja ruokaa riittää - jättää väliin ja siirtyä seuraavalle. Tämä voi monesti olla fiksuin veto, ellei tutkittava alus ole poikkeuksellisen herkullinen tai välttämätön kohde.

Etenkin alussa peli on pirun haastava: pelissä on vain vähän resursseja, joten jokainen laukaus on laskettava ja vain harvoin voi – tai kannattaa – rynnätä ovesta pyssyt paukkuen. Yleensä seurauksena on äkkikuolema.

Seikkailu on alkanut. pistooli tanassa. Vasemmalla ylhäällä näkyvä minimap (joka voi toisinaan olla staattisen kohinan vuoksi poissa päältä!) ja aluksen kartta antavat karkeaa suuntaa, miten edetä.

Onneksi hahmon kuoltua reppu irroittaa itsensä asiakkaasta, kipittää sukkulaan ja sukkula palaa emoalukselle, missä uusi pussi kuivattua asiakasta kaadetaan sukkulan ohjaamoon. Samalla tosin menettää hahmon keräämät ruoat, ammukset ja polttoaineet mutta onneksi rakennellut esineet säilyvät. Emoalus antaa ammuksia, ruokaa ja vähän löpöä ja eikun uudestaan yrittämään!

Turpaan tuli, ja taas mennään.


Jokaiselle hahmolle generoidaan ominaisuuksia 1–2 kappaletta, jotka voivat olla plussia tai miinuksia. Pelaaja voi olla yhdeltä ominaisuudeltaan kestävämpi, mutta toisen ominaisuuden perusteella tupakoitsija, jolloin satunnaiset yskänpuuskat kiinnittävät vihollisen huomion. Myös juoksemisen ja hyppimisen, ampumisesta puhumattakaan, äänet saavat vihulaiset tarkistamaan äänen lähteen. Hahmo voi olla kääpiökasvuinen. Tällöin tätä ei huomaa ikkunoiden läpi mutta samalla ei yllä ylähyllyille. Pelaaja myös on 3D:ssä konkreettisesti lyhyempi. Ominaisuuksia voi hankkia geenilaivoista, joissa voi myös poistaa haittoja. Toisaalta tähdistössä vaeltaa alukselta alukselle villigeenejä, jotka voivat sattumanvaraisesti muokata pelaajaa: yleensä huonompaan suuntaan heittämällä kivan ominaisuuden vekettiin, mutta kerran arvonta suosi minua ja ärsyttävä haitta korvautui hyvällä edulla. Erityisen hyvää ominaisuutta varjelee lopulta kuin armastaan, koka sen avulla aluksia vaan on huomattavasti helpompi putsia vihollisen häiritsemättä liiaksi.

Aseet ja viholliset ovat viihdyttävän monipuolisia. Peruspistoolikin on monessa paikassa tarpeen, vaikka tulivoimaa siinä ei olekaan mutta patruunoita saa halvalla ja useista aluksista. Rypälepommin arvaamattomuus voi suljetussa tilassa putsata kokonaisen huoneen vihulaisista, mutta toisinaan rypäleet lentävät vasten kasvoja. Toisinaan tulee vastaan vihollisia, joihin mikään määrä patruunoita ja räjähteitä ei pysty, kunnes viikatemies korjaa – pelaajan. Harhauttaminen, vangitseminen pieniin ja tyhjennettyihin tiloihin (ovet saa lukkoon) ja muut taktiikat ovat tärkeämpiä työkaluja kuin maksimaalista vahinkoa tekevät aseet. Samoin kannattaa kuunnella, millaista ääntä oven takaa kuuluu. Jos kuuluu raskaimpien vihollisten askeleiden jyminää, kannattaa lukita ovi ja pinkoa 180 astetta toiseen suuntaan.

Mitä oven takana luuraa? Minikartta käyttää, että holilla olisi peräti kolme poimittavaa tavaraa mutta onko oven takana vartoomassa automaattinen konetykki tai muu vihulainen? Zapperilla vastustajan saa tainnutettua ja näin voi ostaa muutaman sekunnin elintärkeää reagointiaikaa lisää.


Aseet ja varusteet päivittyvät, jolloin hengissäpysyminen onnistuu helpommin mutta on edelleen vaikeaa. Toisinaan käy "munkki" ja kohdalle osuu alus, jossa on kaikki edut vaihteeksi pelaajan puolella. Mutta siitä seuraavaksi eli Void Bastards on


Nerokasta kenttäsuunnittelua


Jokaisella avaruusaluksella, joiden grafiikka on hyvin hauska ja uniikkia, on siis suuri määrä muuttujia, mitkä takaavat että jokainen alus on uniikki. Ensinnäkin viholliset vaihtelevat. Siellä voi olla suht helposti kuolevia siivoojia (jotka ovat mutatoituneet kammottaviksi önniäisiksi, jotka juttelevat hassulla brittiaksentilla) tai pirun vaarallisia Screw-olentoja, joiden kohdalla ainut neuvo on hiipiä pakoon näiden huomaamatta, jos tuuri ei ole puolella.

"Glowtrotter", pelin simppeleimmän vihulaisen Turistin paranneltu muoto. Kuolee pistoolinlaukauksesta, mutta räjähtää myös spontaanisti päädyttyään pelaajan lähelle. Onneksi tällä hahmolla on "Turistioppaan" ominaisuus, joten nämä löllykät eivät räjähdä itsekseen silmille!


Vihollisten jälkeen pitää ottaa huomioon ennakkotiedot aluksen muuttujista. Onko aluksella sähkökatkoksia? Silloin pitää juosta kipittää generaattorihuoneeseen käynnistämään virranjakelu uudestaan, että edes pääsee alukselta ulos. Sähkökatkoksia voi myös esiintyä spontaanisti, jolloin toisaalta turvatoimet kuten konetykit ja vartiorobotit menevät pois päältä, mutta myös kaikki ovet aukeavat – mikä on hyvin ikävää, jos olet onnistunut telkeämään pahimmat viholliset juuri ilmalukkoon. Muina muuttujina aluksilla voi olla paljon näkemistä estävää savua, jotkin vihollisista voivat olla liittolaisiasi tai happimäärä aluksella on rajoitettu tai lisätty. Viimeinen on tärkeää, koska loputtomiin aluksilla ei voi norkoilla ja vartoa: kun happi loppuu, on joko pumpattava happihuoneessa lisää tietokoneella (rajattu määrä!) tai pingottava takaisin sukkulaan. Jos tukehtuu, se oli siinä. Reppu irti, sukkulaan ja uusi asiakas sukkulan ohjaamoon.

Loputtomiin ei voi aluksia tyhjentää. Happi on rajallinen resurssi siinä missä ammuksetkin, ja Atmo-huoneen tietokoneella voi vähän pumpata lisää ilmaa tai, jos niukat rahat riittää, pidentää koko happisäiliön kokoa ruhtinaalliseen 15 minuuttiin!

Juuri tässä on pelin kauneus: jokaisessa kentässä pitää laskelmoida, mitkä aseet (3 kategoriaa) ottaa mukaan, miten kartan perusteella etenee ja mitkä tekijät yrittää kääntää puolelleen. Riittääkö arvokkaimman esineen etsiminen, vai haluaako ja onko tarvetta tyhjentää koko alus ryövättävästä tavarasta? Lukitseeko vihollisia lisää alukseen teleporttaavat huoneet, vai tarvitaanko sitä pikaiseen läpikulkuun myöhemmin? Jos vastassa on ennakkotietojen mukaan aluksen turvallisuusjärjestelmä eli koneita ja todella pahoja biologisia vihollisia niin ottaako mukaan zapperin, jolla saa tainnutettua viholliset, vai teleporttiaseen jolla yksittäisen vihollisen saa nopeasti pois pelistä, mutta sijoitettavaksi muualle? Pitäisikö hakkeroida muutama konetykki omalle puolelle, jos massi riittää? Ilman tällaista taktikointia asiakkaan elämä jaa lyhyeksi ja veriseksi. Monta kertaa pelaaja yllättää itsensä kun huomaa, että eduksi luulemansa laskelmat ovatkin kohtalokkaita mutta haitaksi luullut esteet tutkittavalla aluksella teurastavatkin vihollisia laumoittain, kun taas itse selviää naarmuilla. Näiden oivallusten hyödyntäminen ja taktiikan jatkuva mukauttaminen pitävät mielenkiintoa yllä.


Rakentelua


Rakentelua. Pelaajan pitää toisaalta rakentaa tehtävään liittyviä esineitä, joiden osia on metsästettävä pitkin avaruutta. Osan voi rakentaa itse. Toisaalta osilla voi rakentaa uusia aseita ja varusteita tai päivittää vanhoja. Hengissäpysyminen on sen verta nihkeässä, että jokainen päivitys voi pelastaa kymmeneltä kuolemalta!


Lisää varusteita pelissä saa niitä rakentamalla. Tarvittavat osat ovat vakioituja mutta kummallisen, ööh...sattumanvaraisia? Vai missä muussa pelissä kuljet avaruusalukselta avaruusalukselle etsien irtokivestä, jotta saisit rakennettua vihollisen ohjukset pysäyttävän Bouncer-kilven?

Periaatteessa pelaaja kerää tiettyjä esineitä tai sitten raakamateriaa, kuten bioa ja metallikuonaa tai pattereita rakentaakseen osia. Bioa saa mm. kentiltä lattialla lojuvista irtosormista, ja koska irtokädessä on viisi sormea, saa siitä viisi pojoa bioa! Makaaberia, mutta sopii pelin tunnelmaan. Raakamateriaa voi myös kaupata sopivissa aluksissa ja toisinaan niillä ostetut rahat, meriitit, voivat ratkaista seuraavan rikkaan aluksen ryöväämisen pelaajan eduksi.

Suosittelen


Pelissä on myös muitakin tekijöitä, joiden tarkkailu pidentää elinikää. Niukkojen resurssien taitava  käyttö suhteutettuna omiin tavoitteisiin ja avaruusalusten ja tähtikartan realiteetteihin tuovat peliin fiksua laskelmointia. Kun näihin muuttujiin lisätään pelin suht musta huumori, joka ei onneksi lyö yli äyräiden, on Void Bastards kaiken kaikkiaan äärimmäisen viihdyttävä peli. Kuolemasta saa usein syyttää itseään, joko liikaa kiirettä tai liian pitkään jatkunutta jahkailua. Tai ihan vaan typeryyttään.

Pelin grafiikka on hupaisaa aikakautena, jossa kaikkialla muualla pyritään kovalevyn halvaannuttamaan loisteliaaseen realismiin tai äärimmäiseen maisemanmallinnukseen. Mutta grafiikka ei ole miinus, vaan suuri plussa. Se osaltaan luo pelin tunnelman, ja kun avaruusaluksessa jäteastioita penkoessa kuulutukset pyytävät odottamaan kohteliaasti paikallaan, kunnes turvallisuusrobotti tulee lopettamaan pelaajan, niin käsillä on maailma jossa viihtyy.

Sinulle, joka haluat Serious Samin tai Duke Nukemin malliin paahtaa kaikilla aseilla joka suuntaan, tämä ei sovi. Mutta jos olet enemmän taktikko kuin räiskijä, niin tämä peli sopii sinulle mainiosti!

Viisas pelaaja valitsee taistelunsa.