Manga-arvostelu: Kun jälleensynnyin hirviönä

Pitkästä aikaa postiluukusta paukahti arvosteltavaksi mangaa. Tällä kertaa kuoresta paljastui Sangatsu Mangan julkaisuna Kun jälleensynnyin hirviönä #1 joka on isekai-genreä, eli siinä kuvataan ja seurataan siirtymistä tai syntymistä toiseen mailmaan.

Luoja: Fuse
Manga: Taiki Kawakami
Hahmot: Mitz Vah
Käännös: Kim Sariola

Tarina alkaa, kun Satoru Mikami menehtyy saatuaan nykyajassa katuryöstäjän veitsestä ja siirtyy kummalliseen "välitilaan" jossa hän kuolinhoureissa pohtii mennyttä elämäänsä (tai elämätöntä elämäänsä, 37 vee ja neitsyt) ja samalla outo ääni vahvistaa hänelle kykyjä pohdiskelujen mukaan. Välitilasta päästyään Satoru herää - limamöykkynä. Löllerrettyään ja syöpöteltyään pitkään kummallisessa luolassa Satoru-limalöllykkä törmää elävään olentoon – Veldora-lohikäärmeeseen.

Ensimmäisessä opuksessa limapallo–Satoru tutustuu kummaan maailmaan, löytää ja kokeilee kykyjään ja kohtaa maailman hahmoja, päihittäen mm. susilauman ja kohoten hiisikylän johtajaksi. Fantasiamaailma on perinteistäkin perinteisempi, joskin keskiaikafantasia-RPG-maailman (RPG = Roolipeli, role playing game) on selvästi haluttu tehtä lukijalle tutuksi. Aina välistä "pelimekaniikka" kommentoi Satorun touhuja ja yrityksiä sekä erehdyksiä. Mangan maailma on "tietoisena pelimaailmaan joutuneen" näkökulmasta koottuna looginen ja kiinnostava. Etenkin kun yllättävät rajat tulevat vastaan.

"Tietoisesti" fantasiapelimaailmaan sijoittuvat mangat ja animet ovat yleisiä. Esimerkiksi Suomessakin esitetyssä animessa Magic Knight Rayearth (olisikos ollut Taikatytöt?) sankarittaret kommentoivat välistä, että maailma muistuttaa RPG-pelien seikkailumaailmaa. Animesta löytyy myös peliversio, jota pääsee pelaamaan esimerkiksi Retrogamesissa:

https://www.playretrogames.com/3139-magic-knight-rayearth

Genren oma suosikkini on Suomessa tyystin tuntematon Skeleton Soldier (Skeleton soldier couldn't protect the dungeon), joka hivenen kankeasta piirrosjäljestään huolimatta on mielenkiintoinen ja mukaansatempaava sekä saa haikailemaan Diablojen ja muiden RPG-pelien perään. Siinä siis "rivivihulainen" eli luuranko herää henkiin ja alkaa kerryttämään kokemuspisteitä kuin sankari konsanaan. Pataan saatuaan luuranko herää uudelleen muistot ja kokemuspisteet tallella aikaisemmasta vaiheesta tarinaa.

Kun jälleensynnyin hirviönä on kaikin viihdyttävää, paikoitellen pikkutuhmaa luettavaa. Piirrosjälki on pääpiirteissään monipuolista ja selvästi alleviivaa sankarin muutosta ihmisestä limapalleroksi. Kim Sariolan käännökset ovat taas vallan mainioita ja toimivia, vaikka japania en itse osaakaan. Lopussa olevat kääntäjän selvennykset isekai-genrestä ja muu taustoitus ovat ilahduttava lisä, jotka tekevät saavat suosittelemaan mangaa japanilaisesta kulttuurista enemmänkin kiinnostuneille.

Lukuhaaste 2019: 90 kirjaa, osat 21–30

21. Patriootti Moriarty 1

Sherlock Holmesin nemesiksestä tehty mangasarja. Arvostelu täällä.

22. The Walking Dead - Book Fifteen

The Walking Dead jatkuu. TV-sarja jäänyt katsomatta, mutta on kuulemma harvinaisen epätasainen. Sarjakuvassakin on välistä enemmän ja välistä vähemmän terää. Keskeinen ongelma on, että sarja rakentuu henkilöhahmojen varaan ja "hyviä" pahiksia on tullut vastaan vain pari: Kuvernööri ja Negan. Nyt Negan on jäänyt hyvän ja pahan rajamaastoon ja jännitys rakentuu toisen apokalyptisen yhteiskunnan kohtaamiselle jolla on kovin erilaiset arvot. Uusi hahmo, sekopää likka on OK. Luvassa on lupaavia juonikuvioita!

23. Terry Pratchett - Eric

Koska luin pitkän kaavan mukaan Paavo Rintalan Faustusta (alla) ja Faust on kiinnostava eurooppalaisen kirjallisuuden teema, päätin lukea uudestaan Terry Pratchettin erinomaisen Faust-parodian: Ericin.

Ericiä voisi luonnehtia eurooppalaisen kirjallisuuden klassikoksi (Helmet 8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu sinusta yleissivistykseen!), kuten monia muitakin Kiekkomaailma-sarjan teoksia. Esimerkiksi Pratchettin helvetti on pirullisen hauska näkemys nykyihmisen kammottavuudesta.

Vanha kunnon Rincewind on joutunut ulottuvuuksien väliseen tilaan /  toiseen ulottuvuuteen aikaisempien seikkailujensa seurauksena. Niistä sanottakoon sen verran, että maailman voi pelastaa kätevästi vanhaan sukkaan sullotulla tiiliskivellä...

...kunnes joku juoksee kirkuen maailman halki ja päätyymanaajan eli Faustin teini-ikäisen Ericin luokse. Joku on tietty Rincewind ja pian velho joutuu toteuttamaan klassisia sielunviholliselle esitettäviä toiveita. Yllättäen toteutetuvat toiveet eivät tietenkään ole sitä mitä Eric odottaisi, mm. Kiekkomaailman Troijan sota käytiin kauniin Helenan vuoksi, joka on ikääntynyt ja parisuhteessaan vakiintunut Rincewindin ja Ericin saapuessa paikan päälle. Kiekkomaailman atsteekkikuningaskunta ja Helvetin näkemys heistä on samoin pirullisen (hehheh) hauska.

Lyhyesti: tämä on Kiekkomaailman parhaimpia osia, korkeintaan Kiinnostavia aikoja, oma Pratchett-suosikkini menee ohi.

24. Garth Ennis: World of Tanks: Citadel

World of Tanks -peliä käytännössä mainostava Garth Ennisin sarjis on perus-Ennisiä. Sarjakuvassa seurataan Kurskin, maailmanhistorian suurimman taistelun ja mittavimman panssaritaistelun kulkua neuvostoliittolaisen ja saksalaisen panssarivaunun miehistön silmin. Neukut saavat alleen briteistä tulleet Matilda-vaunut ja saksmannit taas huristelevat aluksi Panzer IV:llä, sitten Pantherilla.

Erikoisuuksia: neukkuvanua ajaa nainen ja saksalaisvaunujen (Panther & Tiger) tekniset ongelmat tunnustetaan laajalti. Episodimainen eteneminen on aivan toimiva, mutta tarina etenee hieman liian klassisia polkuja. Piirrosjälki on hyvää, mutta paikoitellen vähän lepsua.

Perushyvä sarjis, suosittelen tankkihulluille.

25. Robert Jordan: Sotaherra (Ajan Pyörä #12)

Perusajanpyörää, keskittyen Mattiin. Plääh ja nojoo, lukeehan tätä.

26. Frank Miller: Dark Kight Return

Prequel Frank Millerin sarjakuvaklassikkoon. Ihan OK tämäkin, Jokeri on hyvä.

27. Paavo Rintala: Faustus

Tämä kirja vei hiton pitkään, johtuen intertekstuaalisesta ja poukkoilevasta tyylistä. Tämä oli jo niin vaikeaa luettavaa paikoitellen – vaikka Faust ja Faustus onkin tuttu – että avuksi piti lukea tämän jälkeen Kim Kaupin (Oulun yliopisto) pro gradu Teodikea ja pahan ongelma Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit -trilogiassa (2018).

Tarina pomppii keskiajan Saksan, eli originaalin Faustuksen, ja nykypäivän Paavo Rintalan välillä. Rintala pohtii kauneuden attribuutit trilogian päätösosassa elämäänsä ja vaiheitaan viedessään isänsä Karjalankannakselta löytyneitä jäänteitä haudattavaksi Ouluun (minne Rintalan evakkoäiti on haudattu) ja rinnastaa omia vaiheitaan ja aivoituksiaan Faustiin.

Keskeinen kysymys on, onko Faustin ja paholaisen ikiaikaisen liiton päätyttävä 2000-luvulle tultaessa, vai onko aikamme pyörää jälleen pyöräytettävä nekromantin ja sielunvihollisen sopimuksella? Tarvitseeko jokainen aika ja maa oman sielunmyyjänsä ja -ostajansa?

Ei tämä helppoa tekstiä ole, mutta paikka paikoin Rintala on ollut suorastaan visionääri ja kirjassa käsitellyt maailman ongelmat ovat yllättävän ajankohtaisia.

28. Rick And Morty Volume 8

Rick and Morty, älykäs ja jo mitä legendaarisin animaatiosarja on poikinut myös pirun hauskan sarjakuvasarjan. Tällä kertaa seikkaillaan vampyyrien perässä (Tiny Rick -jaksosta) sekä koetaan mm. Jerryn tavallinen päivä, kun miesparka yrittää ostaa juuri oikeanlaatuista kopiopaperia.

29. Batman: No Man's Land vol. 1

En ole lukenut Batmania järjestelmällisesti vaan kiinnostavan tarinan tai kaanonin kaaren sieltä täältä. No Man's Land onkin sitten kiinnostavimmasta päästä, lähes yhtä hyvä kuin Banen Broken Bat -arkki.

Maanjäristys, poikkeustila ja evakuointi ovat jättäneet murentuneeseen Gotham Cityyn vain kaikkein epätoivoisimmat ja köyhimmät – ja tietty konnat koplineen. Kaupunki on jaettu erilaisten rikollisjengien – ja Sinipoikien eli entisten poliisien – alueisiin, jotka on merkitty graffitein ja joista käydään julmaa sotaa. Ihmiskunta on Gothamissa romahtanut heimoiksi.

Batman palaa armeijan tiukasti eristämään kaupunkiin ja alkaa palauttamaan järjestystä. Paitsi että järjestys ei ole virkavallan ja siviiliyhteiskunnan vastuulla, vaan heimot pitävät omistaan huolta: Batmanin on aloitettava oman alueen raivaaminen ja valloittaminen kaupunkiin. Teräsmieskin piipahtaa kaupungissa, mutta toteaa etteivät hänen kykynsä riitä Gothamin pelastamiseen. Voimaa ja supervoimaa riittää, mutta voitettavana on enemmän kuin nyrkeillä mätkittävä superpahis.

No Man's Land koostuu useiden käsikirjoittajien ja piirtäjien tarinoista, joista osa seuraa laajaa juonenkaarta ja osa on lyhyitä kertomuksia. Kumpiakin voi suositella, lyhyissä tarinoissa tosin piirtäjät pääsevät irrottelemaan enemmän.

30. Robin Hobb: Salamurhaajan oppipoika

Fantasia on hyvän scifin ja taitavasti kirjoitetun dekkarin ohella koukuttavin tuntemani kirjallisuusgenre. Olin kyllä tietoinen Robin Hobbista aiemmin, mutta nyt Turun Kaupunginkirjaston teemanäyttely uuden puolen yläkerrassa eli Tieto-osastolla sai minut tarttumaan tähän.

Ja koukuttavahan tämä sarja on. Kirja perustuu päähenkilön, Fitz UljasNäkijän muistiinpanoihin joita hän on laatinut seikkailujensa jälkeen. Fitz on kruununprinssi Uljaan äpärä, jolla on verenperintönä Taito, taikuuden laji jolla pystyy vaikuttamaan ihmismieliin ja ruumiiseen ja äitinsä puolelta Vaisto, jolla pystyy ymmärtämään eläinten ajatuksia ja kommunikoimaan näiden kanssa.

Kirjasarjan ensimmäinen osa ja Näkijän tarun osa 1 (1/3), Salamurhaajan oppipoika, käsittelee Fitzin elämää Peuran linnassa ja kouluttautumista salamurhaajaksi. Kuten arvata saattaa, hovin juonet ovat moninaisia ja etenkin Fitzin setä prinssi Valta heittäytyy häijyksi. Tämä kirjan osa käsittelee Fitzin lapsuutta ja oppimista kuninkaallisen salamurhaajan tehtäviin sekä suuren uhan, Punaisten merirosvolaivojen ilmestymistä Kaukosaarilta Peuran rannikolle.

Näkijän tarun vahvuus on tarinan todella hyvässä imuvoimassa: kirjaa ei malta jättää kesken vaan kerronnan keskittyessä rauhallisiinkiin osiin lukija janoaa lisätietoa kirjamaailmasta ja sen arvoituksista. Kerros kerrokselta sitä avataankin, mutta kuten aina hyvässä kirjassa, uudet vastaukset vain nostavat lisää uusia kysymyksiä. Kerronta ei myöskään ole Game Of Thronesin verta ja pornoa harrastavaa mässäilyä tai David Eddingsin kömpelöä ja mustavalkoista tarinointia.

Luettelen lisää lukemiani osia seuraavassa päivityksessä!

Helmet-haaste:
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Miltä lista näyttää 25.5.2019:


1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
4. Kirjailijan ainoa teos
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
19. Et pidä kirjan nimestä
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
23. Kirjan nimessä on jokin maa
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
28. Kirjan kannessa on kuu
29. Kirjassa nähdään unia
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
31. Kirjassa kuljetaan metrolla
32. Kirjan nimessä on ammatti
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
37. Pienkustantamon julkaisu
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
44. Kirja kertoo Berliinistä
45. Kirjan nimessä on kieltosana
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
47. Kirjassa on alle 100 sivua
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Manga: Patriootti Moriarty

Kiinnostavin kuuloinen manga vähään aikaan on ollut Patriootti Moriarty, jonka huomasin arvostelemaksi saamieni mangojen mainossivuilta. Toivoin tätä hiljaa mielessäni arvosteltavaksi ja jes!, ajatukseni luettiin.

Eli siis, Patriootti Moriarty:

Patriootti Moriarty. Osa 1. Kuva napattu Prisman sivuilta prisma.fi

Uuden Sherlockin myötä (josta siitäkin on muuten mangasarja) kiinnostus Sherlock Holmesiin on taas kokenut renesanssin ja yleensä Conan Doylen luomuksesta edetään uusien tekijöiden myötä muilla  suuntaan, jossa tämän nemesikselle eli professori Moriartylle annetaan suurempi rooli. Patriootti Moriartyssä, ainakin alussa, on poikkeuksellisesti fokus kokonaan Moriartyssä.

Jos muuten sarjakuvan tyyli on tuttu, niin se johtuu siitä että taustalla on samoja tekijöitä kuin Psychopassissa.

Alussa Moriarty ja tämän veli (joka muuten Doylen kaanonissa on tavallinen harmiton virkamies) ovat ottolapsia aristokraattiperheessä. Perheen vanhin veli huomaa tulevan mestaririkollisen, ottoveljensä henkiset kyvyt ja pian Moriarty onkin vahvoissa asemissa. Mihin? No, vaikuttaakseen Iso-Britannian luokkayhteiskuntaan, eli kumotakseen sen! Pian Moriatylla on komennossaan jengi, joka on valmis ja halukas murtamaan maailman.

Sarjan keskeinen teema on siis Englannin etuoikeutetun yläluokan kritisointi. Tietyssä määrin se menee niin yläkanttiin. että sosiaalisena kommentaarina manga menee rankasti ohi maalin yrityksissään linkittää Moriartya nykyaikaan (sarja muuten vilisee anakronismeja). Mangana ja rikossarjana Patriootti Moriarty sen sijaan toimii, ja taiteelliselta tyyliltään manga on oikein laadukas.

Mangaa pukkaa

Osaksi lukuhaastetta tulee nyt melkoinen määrä mangaa. Tässä välikatsaus muutamaan sarjaan, joista osa on kerännyt jo hämäkähinverkkojakin lukemisen jälkeen:

Erased - Poissa 2

Erased - Poissa 2. Kuva: Suomalainen.fi

Kiehtova mysteerimanga Erased - Poissa jatkuu toisessa osassa hieman arkisemman pokkarin muodossa ja tällä kertaa kokonaan menneisyydessä. Tässä osassa Satoru yrittää luoda ystävyyttä Kayo Hinazukiin, sarjamurhaajan tulevaan ensimmäiseen uhriin. Kerronta on tasaista ja riipaisevaa; lukija on hengessä mukana Satorun epätoivoisessa yrityksessä pelastaa hiljaisen tytön henki.

Hitaahkosta osasta huolimatta sarja on edelleen kiinnostava ja etenkin lopun cliffhanger vakuuttaa siitä, että hyvää jatkoa on tulossa!

Gabriel Dropout

Gabriel Dropout 1. Kuva: Tammi

Tämä ei napannut alkuunkaan. Laiskoista ja suht ilkikurisista enkeleistä sekä hyvään pyrkivistä paholaisista/demoneista tavallisessa koulussa kertova manga Gabriel Dropout (päähenkilön, arkkienkeli Gabrielin mukaan nimetty) on itsessäänkin laiska sekoitus Azumanga Daiohia ja Oh My Goddessia. Edellisen sympaattiset ja samaistuttavat henkilöhahmot tai jälkimmäisen kiehtova mielikuvitusmaailma kuitenkin puuttuvat tyystin.

Huumori on aika vaisua (syötetään sille tulista kastiketta! Hihihihi!), ilmeisesti japanilaisten alkuperäisten sanaleikkien tunteminen hyödyttäisi tässä(kin) tapauksessa. Piirrostyyli ei ole mitenkään ihmeellinen eivätkä henkilöhahmotkaan juuri herätä mielenkiintoa. 

Siis varsinainen dropout-manga.

My Hero Academia #1 ja # 2 (Taistele, ryönänörtti!)

My Hero Academy, osan 1 japanilainen kansi. Kuva: Goodreads

My Hero Academia on tuoreehko tulokas shonen-genren (Shonen = n. alle 15-vuotiaille pojille suunnattua mangaa) runsaaseen supersankaritarjontaan. Juoni on samankaltainen kuin Dragon Ball Z:ssa, Narutossa, One Piecessa, One Punch Manissaja etenkin Bleachissa, jota sarja eniten muistuttaa. Päähenkilö, nuori poika, joka haluaa sankariksi ja vahvaksi saa erikoisia ominaisuuksia. My Hero Academiassa kuitenkin erikoisia ominaisuuksia on valtaosalla väestöstä, ja päähenkilö Izuku Midoriya on sitä vastoin vailla "oikkua". Maapallon mahtavin sankari, Allmighty (miksi ei voitu suomentaa KAIKKIVOIPA?) huomaa kuitenkin pojassa potentiaalia ja siirtää omat voimansa tälle. Tämä ei kuitenkaan ole suoraviivaista, vaan vastassa on monia haasteita.

Sarja on hyvin perinteinen: sarja sankareita, joista jokainen voi etsiä symppiksen johon samaistua (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece), persoonallisia opettajia (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece) ja pahiksia joilla on erilaisia ominaisuuksia joilla on rajansa ja uudet mahdollisuutensa (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Hyvis keksii taistelussa tai muussa haasteessa omista kyvyistään uusia puolia ja vastaavasti vihulaisen ylivoimaisesta kyvystä heikkouden ja voittaa tappelun (à la Bleach, à la Naruto, à la One Piece). Eli "viikon hirviö ja kuinka sitä mätkitään".

Niin Sankarit kuin Viholliset ovat kuitenkin suhteellisen omaperäisiä ja herättävät uteliaisuutta. Izuku Midoriya ei myöskään ole ärsyttävä samalla tavalla kuin Naruto tai Bleachin päähenkilö Ichigo osaa olla. Henkilöiden keskinäiset kemiatkin tuntuvat enimmäkseen toimivan ja tietyssä mielessä sarjaa voi lukea hiuksenhienoisena parodiana Bleachista, Narutosta ja One Piecesta. Se ei kuitenkaan ole yhtä tyylipuhdas kuin erinomainen One Punch Man, joka on kääntänyt koko supersankarigenren mehukkaasti päälaelleen. Piirrostyyli on luonnehdittavissa letkeäksi, hyvällä tavalla.

Suomennos on jäänyt vähän puolitiehen. Sinne tänne on jätetty englanninkielisiä termejä, joille olisi vallan hyvin voinut etsiä suomenkielisiä vastineita. Finglishiä ei kuitenkaan harrasteta, mutta vähän olisi voinut skarpata. Nimien taustalla olevia sanaleikkejä selostetaan kiitettävästi. Joitakin oivalluksiakin on tehty, kuten kakkospokkarin mainio nimi "Taistele, ryönänörtti!"

Sarjakuva-arvostelu: Pakanat

Joululahjasuositus!

Tuomas Myllylän neliosainen sarjakuva Pakanat on hyvin kiinnostava. Kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin jo jonkin aikaa sitten (I kirja 2012, II 2013) ja jatkoa on odotettu. Monelle rahaa pulittaneelle tuli kirvelevänä pettymyksenä, että kaksi viimeistä osaa onkin kaikki neljä sarjista kokoavassa yhteisniteessä, eli joutuu ostamaan ensimmäiset osat tuplasti.

Pakanat (2018)

Teos sijoittuu 900-luvun Suomeen, missä verikoston seurauksena Halikon suku hävitetään viimeiseen mieheen - mutta ei poikaan. Nuori Ari Halikko kulkeutuu Olof Idänkulkijan matkassa itään ja myydään orjaksi. Kuten arvata saattaa, poika selviää ja palaa monien seikkailujen jälkeen Suomeen aikuisena miehenä, kosto mielessään. Koston myötä Ari sekaantuu Suomenmaan mahtisukujen ja turkismarkkinoille halajavien viikinkien valtapeliin.

Hurmeinen tarina kerrotaan sarjakuvan keinoin komeasti. Piirrosjälki on näyttävää, mutta välistä joitakin hahmoja on vaikea erottaa toisistaan. Tarinassa näkyy hyvä perehtyneisyys rautakauteen ja ajankuva on nähdäkseni suht pätevä: Suomessa lienee ollut kaupalla ja kauppaoikeuksilla rikastuneita "kuninkaita", joiden valta tosin lienee ollut niin alueellisesti kuin poliittisesti hyvin rajallinen sekä kiikkerä, ja muistutti ehkä enemmän jaarlia tai kreiviä. Suomalainen mytologia ja "kalevalainen" maailma on saatu mukaan uskottavasti.

Pientä anakronismia kirjassa on luettavissa ajatusmaailmasta, jossa välkkyy "koko Suomenmaa" tai "yhtenäinen maa". Kansallisvaltion kaltaista ideaa ei ollut vielä 900-luvulla missään päin maailmaa, saati sitten Euroopassa, SAATI SITTEN Pohjois-Euroopassa. Tuntuu siltä, että Pakanoiden maailma on sata tai kaksisataa vuotta kehitystä edellä, joskin maailma on silti uskottavan oloinen.

Teoksessa on myös rautakauteen erittäin hyvin (sanoisin: rautaisella ammattitaidolla) perehtyneen suomalaisarkeologi Sami Ranisen erinomainen katsaus sarjakuvan ajanjaksoon. Mies lienee teille tutuin Tursiannotkon kaivauksilta. Ranisen konfliktiarkeologisesta näkökulmasta rautakautta Muinaistutkijassa käsittelevä kuuluisa artikkelipari Tuskan teatteri Maarian Kärsämäellä löytyy digitoituna Suomen arkeologisen seuran sivuilta digitoituina (osa I 4/2005 ja osa II 3/2006).

Ja muistakaa, ainoa oikea paikka ostaa tämä sarjakuva on TURUN SARJAKUVAKAUPPA (Myös Oulussa ja Helsingissä).

Sarjakuva-arvostelu: Erased

Japanista tulee aina tarinankerronnaltaan ja ideoinniltaan erikoista mangaa. Erased - suomeksi Poissa löytyy Netflixistä laadukkaana animesarjanakin, mutta nyt siis tämä paljon kehuttu manga on saatavissa lehtipisteistä läheltä sinua!

Tarina on aika erikoinen. Jos Higurashi no naku koro ni - murhamysteeritarinat (pelit, elokuvat, hieno anime-sarja) kiehtoivat sinua, on Erased kuin luotu sinulle.

Päähenkilö Satoru Fujinumalla (huono-onninen sarjakuvapiirtäjä) on erikoinen kyky huomata, että hän on loikannut ajassa muutamia minuutteja taaksepäin. Hänen on tuolloin huomattava poikkeama, jonka seurauksena tapahtuu onnettomuus tai muuta kauheaa.

Tarina muuttuu onnettomuuksista paljon synkemmäksi Satorun äidin tultua katsomaan edellisessä pelastustapauksessa loukkaantunutta poikaansa. Seuraava uusi "aikaloikka" tapahtuu Satorun ja äidin ollessa kauppakeskuksen parkkipaikalla ja jokin karmiva tapaus tulee estetyksi, mutta tarkemmin selvittämättä. Satorun äidillä on jokin aavistus tapahtuneesta. Hän tekee tiedusteluja ja joutuu yllättäen murhaajan uhriksi. Lopputuloksena Satoru joutuu tekemään aikaloikkia, jotka johtavat hänet viittä minuuttia kauemmas menneisyyteen: Satorun lapsuuden ala-asteelle!

Synkänsävyistä tarinaa on toisinaan vähän vaikea seurata sarjakuvaruuduilta: mangasarjan seuraaminen kuitenkin kannattaa, sillä animessa on karsittu pois paljon kiinnostavia, joskin tarinan kannalta vähemmän tärkeitä kohtia.

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori #5 ja #6

Oivallisen mangasarja Akane Tsunemorin kaksi viimeistä osaa kolahtivat postiluukusta viikolla ja luin tämän mitä kiinnostavimman sarjakuvan kaksi viimeistä osaa putkeen heti kun kerkesin. Samaan syssyyn tuli myös Erased, jota suosittelen Akane Tsunemoriin tykästyneille.

Tarkastaja Akane Tsunemorin osassa 5 Sybillan kammottava salaisuus paljastuu! Kuva: Tammi.fi

Viimeisen Tarkastaja Akane Tsunemorin kannessa komeilee Tsunemori itse. Kuva: Tammi.fi

Kaksi viimeistä osaa rakentuvat Sibylla-järjestelmää koskevan karmivan totuuden äärelle: totuus paljastetaan lukijalle osassa 5 ja Akanelle itselleen osassa 6. Varsinainen jännite ei kuitenkaan rakennu Tsunemorin ja Sibyllan vaan Sherlock Holmes/Moriarty tyyliin "etsivän" eli Shinya Kogamin ja "rikollisen" eli Shōgo Makishima välille. Molemmat ovat rooleissaan vähintään kyseenalaisesti. Loppu on samantyylinen kuin Sherlock Holmesissa: kun Makishima kysyy Shinyalta, löytääkö hän itselleen korvaajan Shinya vastaa: "Toivottavasti en."

Kaksi viimeistä osaa ovat entistä lohduttomampia mutta toisaalta entistä terävämpiä. Graafista väkivaltaa ei edelleenkään vältellä mutta toisaalta sillä ei mässäillä, vaan filosofisen, psykologisen ja perinteisen draaman huipennuksen annetaan kantaa tarinaa. Viimeinen osa 6 on kaikin puolin täydellinen lopetus huikean hienolle mangasarjalle ja viimeinen luku kelpaa malliksi mille tahansa sarjakuvantekijälle siitä, miten hyvä sarja päätetään.

Sarjakuva-arvostelu: Tarkastaja Akane Tsunemori

Postiluukusta kolahti peräti kaksi albumia samaa mangaa arvosteltavaksi! Hyvä yleisö: Tarkastaja Akane Tsunemori. Sarja perustuu animesarjaan Psycho-pass, jota en itse ole seurannut.

Kakkospokkarin kansi. Kuva: tammi.fi

"Siitä on nyt 30 vuotta kun elävien organismien psyykeä voitiin alkaa mitata ja analysoida teknisesti psykometrsisella skannerilla. Numeroarvo kertoo onko henkilö hyvä vai paha. Se on rikoskertoimen perusidea. Jos numeroarvo ylittää rikoskertoimen viitearvon, ihminen otetaan kiinni ja eristetään niin kutsuttuna latenttina rikollisena. Näin voimme ehkäistä rikokset ennen kuin ne tapahtuvat."

"Mutta siitä syntyy myös ongelmia.  On paras käyttää korkean rikoskertoimen omaavien ihmisten hävittämiseen ihmisiä, joilla on myös korkea rikoskerroin. Näilläå poliisietsivillä on korkea rikoskerroin ja heidät päästetään vapaaksi erityislaitoksesta vain sillä ehdolla, että he työskentelevät hallinnolle.. He ovat toimeenpanijoita."

"Jotta he eivät tee väärin..."
"... tarkastajat vahtivat heidän toimiaan tiukasti"

Päähenkilö, nuori nainen Akane Tsunemori saa testeissä parhaimmat mahdolliset pisteet, mitkä mahdollistavat harvinaisen vaadittavan viran: tarkastajan toimen Julkisen turvallisuuden viraston rikostutkintaosastolla. Kuten arvata saattaa, on heti ensimmäinen tehtävä kentällä poikkeuksellisen vaativa ja kyseenalaistaa rikoksen numeroarvoisen mitattavuuden järkevyyden. Sarjassa seurataan tarkastajien Akane Tsunemori ja Nubuchika Ginza sekä neljän toimeenpanijan vaiheita, mutta kuten jokaisessa kunnon dekkarisarjassa, vastassa on odottamattoman ovela vihollinen. Tarkastajia kiinnostavmpia tyyppejä ovat itse asiassa juuri toimeenpanijat, yleensä entiset etsivät jotka liian pitkään rikoksia selvitellessä ovat itse muuttuneet ajatusmalleiltaan rikollisten kaltaisiksi.

Manga sijoittuu tulevaisuuden Japaniin, joka on ottanut teknisesti melkoisia harppauksia. Tärkein keksintö on Sibylla-järjestelmää, joka valvoo kaikkea ja etenkin ihmisten psyykepasseja. Sibylla arvioi tehtävän, johon ihminen soveltuu parhaiten ja jossa tämä on mahdollisimman onnellinen. Psyykepassin väri ja numeroarvo kertovat ihmisen henkisen tilan. Jos tila alkaa horjua, viedään ihminen terapiaan. Jos ihminen kieltäytyy, antaa toimeenpanijoiden perusase, dominaattori, mittausarvon perusteella luvan tainnuttaa kohteen. Korkeita arvoja mitatessaan dominaattori antaa eliminointitilan: herkemmille lukijoille varoitukseksi kerrottakoon, että manga on harvinaisen hurmeinen ja eliminointitilassa dominaattorin laukaukset eivät jätä jälkeensä siistiä luodinreikää.

Sarja muistuttaa ensialkuun Uusi Sherlock -sarjan ensimmäisiä jaksoja, joissa taustalla piilevä Moriarty manipuloi ihmisiä ja suunnittelee rikoksia. Sarja onkin hyvin pitkälle ihmisen synkkää psyykettä luotaava dekkarisarja, jossa perinteiseen malliin pohditaan maailmaa, jossa tavoitteena on utopia mutta tuloksena hyvin pitkälle dystopia. Psykopassien mittaamisen ansiosta väkivaltarikosten uhrien määrä on liki olematon, mutta maailma on yksilöille determistinen. Vai onko? Juuri valinnanvapaus ja sen seuraukset on mangan kantavia kysymyksiä.

Akane Tsunemori tuo lähinnä mieleen Blade Runnerin, ja myöhemmin mangassa (harpoin vähän eteenpäin kuin kahteen pokkariin) myös keskustellaan elokuvan ja sen esikuvana toimineen Philip K. Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä (Do Androids Dream of Electric Sheep?) eroista. Mangassa liikutaan myös Shakespearen näytelmien ja muiden klassikoiden teemoissa.

Kevyttä, Salapoliisi Conanin kaltaista dekkarimangaa suosiville en sarjaa suosittele, mutta synkistä rikoksista, lähitulevaisuudesta ja dystopiapohdiskeluista kiinnostuneille ja etenkin Uusi Sherlock -sarjan Andrew Scottin rikollisnero James Moriartyyn ihastuneille sarja tarjonnee kiinnostavan vertailukohteen. Tarkastaja Akane Tsunemori on synkkä, todella hyvin käsikirjoitettu manga jonka suomennos on hyvin täsmällinen. Yksittäiset, tärkeät repliikit on saatu toiminaan erinomaisesti.