101 kirjaa - osa 7

Taas aika päivittää tilannetta. Ankara painiskelu esitelmän parissa vei mahdollisuuden lukea aikataulun mukaisesti, joten olen kaksi kirjaa jäljessä aikataulusta!

# 71 Rivinoja, Ale et al. Pitkospolku - JR 33 ja 12. Pr. sodassa 1941-1945.

Tämä oli hieman tylsempi joukko-osastohistoria. Loppua kohden teksti parani, mutta varsinainen raakadata on esitetty pitkästyttävästi. Suomen kieli oli karmeaa, kirjoittajalla ei ollut harmainta aavistustakaan sanajärjestyksestä.

# 72 Lamberg, Marko. Päätön ritari: kauhutarinoita keskiajalta.

Tsekkasin tämän etsiäkseni mahdollisia keskiaikaisia sotaan liittyviä kauhutarinoita. En löytänyt niitä, mutta lukukokemuksena ja keskiajan ymmärtämisen kannalta kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu.

# 73 Connah, Graham. Writing about archaeology.

Tämä kirja on kuulunut "syntilistaani". Se on ollut luettavana suurin piirtein talvesta 2014 asti...  siis vuoden alusta, EI joulukuusta 2014! Voi jopa olla, että lainasin sen yliopiston kirjastosta 2013. No, sain tämänkin selvitettyä.

Vika ei suinkaan ollut kirjan vaan minun. Connah kertoo erinomaisia esimerkkejä ja tarinoita artikkeleiden ja kirjojen teosta hyvin miellyttävällä tavalla. Hän ei esitä konkaria tai kaikkitietävää, vaan on sangen inhimillinen kertoessaan kokemuksistaan ja jakaessaan neuvojaan siitä, miten arkeologiaa kirjoitetaan ja miten siitä on kirjoitettu. Ajattelin kirjoittaa tästä arvostelun, mutta en taida ennättää.

# 74 Kivimäki, Ville. Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945

Poikkeuksellista. Ostin kirjan kirjakaupasta täyteen hintaan. Kannatti.

Siinä missä Musta komppania on tähän astisista kaunokirjallisuuden edustajista vuoden paras kokemus, on Murtuneet mielet tieteellisenä teoksena loistava. Kivimäki on tehnyt helvetin hyvää työtä. Asioiden esittämisen selkeys, kerätyt aineistot ja tutkimuksen taustoitus ovat nerokkaasti tehtyjä. Ehdoton tutkimusklassikko.

# 75 Selén, Kari. Sarkatakkien maa - Suojeluskuntajärjestö ja yhteiskunta 1918-1944

Tärkeä Suojeluskuntien historiikki. Asioita puidaan tarkkaan ja toisaalta liian pitkään ja samoja juttuja toistellen. Kirja oli mielenkiintoinen mutta jotenkin hiton raskas lukea. Nukahdin kahdesti tämä opus otsaani vasten.

# 76 Turunmaan suojeluskuntapiiri. Turunmaan suojeluskuntapiirin suojeluskunnat ja Turunmaan Lotta-Svärd 1918—1928

Bibliofiilinen harvinaisuus: näitä painettiin ainoastaan 125 kappaletta! Kirjoituksessa on mukana "ajan henkeä", mikä tekee siitä tavattoman hauskaa luettavaa. Sisältö, Turunmaan suojeluskuntien vaiheet kymmenen ensimmäisen vuotensa aikana on hyvin kiehtovaa luettavaa. Kirjasta paljastui paljon sellaista lähialueiden historiaa, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Esimerkiksi kirkonmenot keskeyttivät Raison kirkon ympärillä pidetyt manööveriharjoitukset 1927. Keltaisen ja sinisen osaston piti odotella molemmin puolin kirkon ohimenevää maantietä, kunnes kirkkoväki poistui kirkosta. Tätä seurasi "mitä ankarin taistelu".

# 77 Puhakka, Sirpa. Vasemmistoliiton synty.

Alussa ja lopussa mielenkiintoinen, mutta jankkaa hitosti joka luvussa samoja asioita. Ei niin hyvä lukukokemus kuin arvostelun perusteella toivoin.

Vasemmistopuolueiden varhaisempaa historiaa olisi voinut hieman taustoittaa - minulle ne olivat tuttuja, mutta sattumalukijalle tuskin. Parissa kohtaa mieltäylentävät lausunnot vasemmistoliikkeiden tavoitteista ja historiasta olivat suhteellisen irvokkaita.

# 78 Selén, Kari. Suojeluskuntien rahat: suojeluskuntaomaisuuden mutkikkaat järjestelyt 1944-1958

Tärkeä kirja. Sama vika tosin kuin Sarkatakkien maassa eli monin paikoin raskas lukea. Toisaalta tässä sen voi antaa anteeksi, kun aihe on mitä mutkikkain. Tähän kirjaan on saatu huumorikin paremmin mukaan.

Suojeluskuntien omaisuuden kohtalo jatkosodan jälkeen on melkoisen kiehtova aihe, jos yhtään tietää taustoja. Lahjoitukset ja säätiöiminen  eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan ja siinähän riitti selvittelemistä seuraavan vuosikymmenen lopulle asti. Selénin esimerkit ovat todella hyvin valittuja ja valaisivat asiaa.

# 79 Pilke, Helena & Kleemola, Olli. Elämää juoksuhaudoissa – sotilaiden huvit ja harrastukset jatkosodan rintamilla

Onko tämä uusi kirja vai Aake Jermon Kun kansa eli kortilla täydennettynä muutamalla uudella jutulla ja keskitettynä rintamalle? Pilkkeen Korsu-uutisia oli yksi viime vuoden suosikkikirjojani, nähtävästi hän halusi käyttää siinä julkaisematta jäänyttä materiaalia johonkin. Kleemolan puhdetöitä koskeva artikkeli tuo esineisiin uusia näkökulmia, joita ei aiemmin ole esitetty Steffojen Muisto Syväriltä tai Jermon kirjassa. Eli jotain uuttakin.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja nopealukuinen, tässä ei mennyt kahtakaan tuntia. Tosin suurin osa kirjasta oli tuttua, olenhan jo vuosia tehnyt aktiivisesti töitä samojen aiheiden ja aineistojen parissa.

100 kirjaa - osa 6

Taas tullut luettua nivaska kirjoja, mutta en ole jaksanut kuin GoodReadsiin päivittää lukutahdin. Niinpä tähän väliin katsaus lukemiini kirjoihin. Näistä ensimmäiset luin jo kesäkuussa, eli syytäkin päivittää tilannetta. Kohta 75% haasteesta saavutettu!

# 44 Huovinen, Veikko. Lampaansyöjät

Todellinen suomalainen klassikko, jota lukiessa tuli nälkä ja otin suunnan Kauppahallin lihatiskille.

# 45 Tuuri, Antti. Talvisota.

Hävettää etten tätä ole aiemmin lukenut. Aivan Tuntemattoman sotilaan veroinen ja TV-sarjahan tuli vuoden alkupuolella. Erinomainen kuvaus talvisodasta ja Taipaleesta. Joukkueenjohtaja mainitsee klassisessa lausahduksessaan arkeologit seuraavina bunkkerintutkijoina.

# 46 Wiest, Andrew. Vietnamin sota.

Tämä keikkui luettavien kirjojen joukossa aivan liian pitkää. Erinomainen artikkeleista koostuva katsaus Vietnamin sotaan joka ravistelee monia myyttejä, joita suomalaisessakin historiankirjoituksessa edelleen esitetään. Erityisen kiinnostavia olivat artikkelit median suhtautumisesta sotaan, USA:n länsimaisista liittolaisista sodassa sekä Yhdysvaltain jokipartioinnista.

# 47 Jansson, Tove. Vaarallinen juhannus.

Muumiklassikko, josta pidin kovasti. Ei siitä muuta voi sanoa.

# 48 Guareshi, Giovanni. Humoristin salainen sotapäiväkirja.

Toinen ikuisuuskirja listoilta, sain luetuksi heinäkuussa. Don Camillon kirjoittajan syvällinen ja viisas, surullinen sekä hauska kirja sotavankileirin elämästä.

# 49 Tuuri, Antti. Maan avaruus.

Antti Tuurin romaanien putki jatkui, ne kun lukee nopeasti ja mielellään. Amerikansuomalaiset kiinnostavat ihan työn puolesta, ja Tuurihan teki kunnolla tutkimustyötä kirjojensa eteen. Päähenkilöt vain tuntuvat näissä aina kumman tahdottomilta rievuilta. Nyt rakennetaan unelmayhteiskuntaa uuteen maailmaan.

# 50 Häikiö, Martti. Nokia: Matka maailman huipulle.

Nokia-historiikki, joka kirjoitettiin juuri ennen alamäkeä. Lukaisin tämän artikkelin taustamateriaaliksi.

# 51 Harris, David. The Archaeology of V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives.

ks. http://kaivettuajakaivattua.blogspot.fi/2015/07/the-archaeology-of-v-gordon-childe-1994.html

# 52 Tuuri, Antti. Ameriikan raitti.

Päähenkilö lähtee Floridaan veroja pakoon. Joka väliin poltetaan tupakka, juodaan tölkki olutta ja taas on kinaa Ammattiyhdistysten kanssa.

# 53 Tuuri, Antti. Lakeuden kutsu.

Paluu Pohjanmaalle, tässä kirjassa jäi paljon vihjailujen varaan, selittämättä ja arvailujen pohjalle.

# 54 Tuuri, Antti. Taivaanraapijat.

Pilvenpiirtäjien rakentamista suomalaisvoimin. Aiheena kiinnostava, mutta jokseenkin Tuurin teemoja toisteleva. Heikoin tähän asti lukemistani Tuurin romaaneista.

# 55 Lauantaiseura. Tamminiemen pesänjakajat.

Suomalaisen poliittisen historian klassikko, Ylen Elävästä Arkistosta löytyy tähän liittyen kiinnostavia pätkiä.

# 56 Jermo, Aake. Teräsmyrskyssä loppuun asti.

Parempi kuin Siiranmäen miehet. Äyräpään ja Vuosalmen taistelut jatkosodassa.

# 57 Lang, Maria. Murha vuokralaisena.

Elokuvien innoittamana ryhdyin lueskelemaan näitä. Wijk selvittelee kuolemaa kerrostalossa ja juttu purkautuu hiljalleen kuin lankakerä. Puck puuttuu tästä tarinasta.

# 58 Halsti, Wolf. Talvisodan päiväkirja.

Pian talvisodan jälkeen kirjoitettu teos. Halsti kirjoittaa huollon näkökulmasta, mikä on suht harvinaista. Erityisesti jäi mieleen Halstin kommenteista sodan loputtua karjalaisten evakkojen kohtelu, kun talon isäntä vaati ruoasta ja majoituksesta kiskurihintoja: "Mieluummin olisimme pistäneet seipään nokkaan näitä kuin huopatossuja: venäläiset olivat ilkeitä käskystä, mutta nämä sydämestään"

# 59 Kleemola, Olli, Kinnunen, Aake & Kivioja, Virpi. Tuntemattomien sotilaiden albumi.

Yksityisten sotilaiden valokuvia sodan ajalta aihepiireittäin järjestettynä. Tarjosin tästä arvostelua pariinkin lehteen, mutta en saanut vastausta tarjouksiini.

#60 Kahaner, Larry. AK-47: The Weapon that Changed the Face of War.

Murheenkryynikirja, jonka toimittamistani odotin hiton pitkään Suomalaisesta. Lopulta sain tämän hetkessä AdLibriksestä, mutta siitä olenkin jo kirjoittanut. Tämä kirja on yksi monista AK-47:n historiikeista ja opetti, että jokainen rynnäkkökivääristä kirjoittanut on jo perusasioista eri mieltä. Kahanerin kirja on hyvin pätevä ja sopii erinomaisesti pariksi Aseiden aseelle.

#61 Oravisjärvi, Jani. Rahan synty.

Tuttu kollega kirjoitti mielenkiintoisen ja selkeän teoksen antiikin rahajärjestelmistä. Yllättävää, ettei tällaista perusteosta ole aiemmin ilmestynyt suomeksi. Suosittelen!

#62 McWilliams, Anna. An Archaeology of the Iron Curtain. Material and Metaphor.

Kirjoitin tästä arvostelun Muinaistutkijaan (tulossa 3/2015). Kylmä sota ja sen rajan, nimenomaan fyysisen rajan tutkimus ovat oivaltava tutkimuskohde. McWilliams kävi tutkimassa "rautaesirippua" Berliinissä, Itävallan ja Tsekin rajalla sekä Slovenian ja Italian rajalla.

McWilliams edustaa uutta esinetutkimuksen sukupolvea, jolle esineet ja fyysiset asiat itsessään ovat tärkeitä, eikä tutkimuksessa ole niinkään kyse siitä että jotakin esineryhmää tms. käytetään sosiaalisen, uskonnollisen jne. todellisuuden rekonstruointiin eli tulkinnan välineinä, ei kohteina. Tosin eipä McWilliamskaan mielestäni onnistunut "uudessa" esinetutkimuksessa: matkustelu kohteissa muistutti enemmän matkadokumentin tekemistä kuin arkeologista tutkimusta.

Teoksen saa muuten ilmaiseksi verkosta.

#63 Gronow, Pekka. Laulukirja. Työväen lauluja kahdeksalta vuosikymmeneltä.

Kartoitin työväenlauluperinnettä siltä varalta, että niissä mainittaisiin Kalashnikov-rynnäkkökivääri, neuvostoihmisen ihmease.

#64 Cook, Glen. Musta komppania.

Vuoden paras lukukokemus tähän mennessä. Mainostinkin jo tätä.

#65 Rantanen, Miska. Love Records 1966-1979: Tarinat, taiteilijat, tuotanto.

Tämäkin liittyy työväen lauluperinteen tutkimukseeni. Hyvin kirjoitettu ja kuvitettu historiikki, joka valaisi suomalaista kulttuurihistoriaa olennaisesti.

#66 Country Joe McDonald. ...Next stop is Vietnam the war on record: 1961-2008.

Antologian varsinaisena antina olivat 13 CD:tä täynnä Vietnamin sotaan liittyvää musiikkia (270 kappaletta), mutta mukana tullut paksu kirjanen valittujen kappaleiden ja uutispätkien taustasta oli mielenkiintoista luettavaa. Tsekkasin siis tämänkin Kalashnikov-mainintojen varalta ja niitä löytyikin.

#67 Kaarnakari, Ville. Kuolema kolkuttaa - Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitz.

Hajanainen kirjanen "Eikan" elämänvaiheista. Luin parissa tunnissa, ja tiedän että paljon meheviä juttuja on karsittu kirjasta. Ajantappamiseksi ihan hyvä kirja,

#68 Lang, Maria. Vaarallista nautittavaksi.

Todella jännittävä dekkari, jossa Puckin ympärillä arvoitukset keriytyvät taas hitaasti ja piinaavan jännittävästi lankakerän lailla.

#69 Kettu, Katja. Kätilö.

Kas niin, nyt on luettu uutta suomalaisen naiskirjailijan kirjoittamaa tekstiä. Kätilö osoittautui todella hyväksi kirjaksi ja kieli oli herkullista. Jäin koukkuun ja luin kentällä kahdessa illassa + autossa. Lopussa oleva lähdeluettelo oli hienoa plussaa ja osoittaa, että Kettu kyllä tietää taustat tekstilleen.

Se vaan - näin yleistäen - suomalaisissa naiskirjailijoissa on tätä nykyä tyypillistä, että he kirjoittavat "hyvistä aiheista" mutta eivät tunne muuta tehokeinoa kuin inhorealismin ja eritteiden kuvaamisen. Viimeistä Katja Kettukin käyttää toistuvasti, mutta jotenkin se sujuu häneltä paremmin kuin Sofi Oksaselta.

#70 Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti, Jarmo. Julkaise tai tuhoudu! johdatus tieteelliseen viestintään.

Kattava, perusteellinen mutta nopeasti luettava kirja tieteellisen julkaisemisen ja yliopistojen roolin tämänhetkisestä tilanteesta. Enemmän kuvailee tilannetta kuin antaa ohjeita, ja hyvä niin, eli ei kannata lukea maksimoidakseen akateemiset pönönsä. 

Tärkeintä on, että kirja on terveen kriittinen nykytilaa kohtaan. Tämän pitäisi olla pakollista lukemista kaikille yliopiston kandivaiheen opiskelijoille.

Ruoasta opittua

Vielä voisi tuon Lampaansyöjien jäljiltä kirjoitella parista ruokakokeilusta. Kuten arvannette, sitä lukiessa tuli tuhottoman nälkä ja hinku kokeilla lammaspaistia innosti eksperimentteihin.

Ostin karitsaa Kauppahallista ja selailin tuhannen keittokirjaa ja netin ruokaohjetta. Ohjeissa oli suuria eroja. Loppujen lopuksi laitoin lampaan savipotissa uuniin, tein liemen oluesta ja vedestä sekä viiltelin lihaan viiltoja, joihin tungin minttua ja valkosipulia. Laitoin sitä myös päälle & liemeen. Pidin uunissa 6 tuntia 150 asteessa, jonka jälkeen ilman potin kantta 20 minuuttia ruskettaakseni paistosta. Oheen porkkanaa ja perunaa. Ja tietty suola et pippuri.

Lihasta tuli hyvin mureaa, luut irtosivat itsestään. Pitkäkään aika mintussa ja valkosipulissa ei tosin tartuttanut lihaan makua, eli kyllä tämä on marinoitava yön yli. Liemestä tuli erinomaista, ja kierrätin sen seuraavan päivän herkkuruokaan.

Pula-ajan ruokaa

Pari päivää sitten innostuin Kun kansa eli kortilla kirjan "lihapullista", joissa pullat tehtiin lantusta ja sienistä. Ajoin siis 200 grammaa sieniä ja 200 grammaa lanttua monitoimikoneessa, sekaan suolaa, pippuria, kananmuna ja 1/2 dl korppujauhoja. Paistoin taputeltuja pullia pannulla hiljakseen kakkosteholla.

Ikävä kyllä ei toiminut, maistui pelkästään lantulta. Pullien jälkeen taputtelin lopun massan ohuiksi pihveiksi ja jatkoin paahtamista, mutta tymäkkä lanttu iski läpi. Ensi kerralla pitää muistaa

1) keittää lanttu etukäteen, sitä ei voi käyttää raakana ja
2) laittaa enemmän sieniä ja
3) enemmän sidosaineita. Toinen kananmuna ja hivenen enemmän jauhoja.
4) Pitäisikö laittaa paprikajauhetta hitunen?

Aake Jermon mukaan isäntä luuli tosissaan syövänsä lihapullia, emäntä vaikeni todellisesta koostumuksesta. Jatkan kokeiluja tälläkin reseptisaralla.