Reissussa - Tallinna

Tallinnasta muutama näpsäisy

Käväisin liki kuuden vuoden tauon jälkeen Tallinnassa. Paikka oli niin upea kuin muistinkin, mielenkiintoista on pienpanimobuumin ulottuminen kaupunkiin aivan täysillä.

Pakollinen katukuva.

Yli kaksimetrisiä pronssipatsaita linnoituksessa. Painajaiskamaa.

Etualalla vanhakaupunki ja taustalla uuden Tallinnan silhuettia.

Kahvila Pika-alassa tai Pikaalassa oli kiva käydä.

Erinomainen kahvila, söin herkullisen virolaisen voileivän.

Kahvila oli täynnä upeaa taidetta, harmi ettei ollut 600 euroa mukana!

Tuohon paikkaan liittyi sellainen sattumus, että vilkaistessani ulos näin itse Sarumanin! Juuri kuten Jacksonin leffoissa: valkoinen hohtava puku, parta ja kasvonpiirteetkin kuin Leellä. Valitettavasti velho ehti juuri parahiksi kuolleeseen kulmaan kun sain kameran esille.

Hauska ränni kahvilassa.

Yllättäen Segway-armeija syöksyi esille:

Löysin pikkuriikkisen puodin jossa myytiin 691 erilaista olutta. Ostin Sori-brewingin tuotteita, eilen maisteltu Tripla-IPA Ménage à Trois oli suurta herkkua!

Pulloa riitti.

Kävin myös Viru-keskuksen lähellä ja uutta ja suurta on rakennettu rutkasti.

Swiss-hotel.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu, tässä oli vain murto-osa kaikesta tapahtuneesta ja kuvatusta!

Kirottu Suomalainen! eli wälitöntä wihaista blogiwihaa

Minulla keitti Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupan kanssa, koska eivät toimittaneet millään kaksi kuukautta sitten (12.5.) tilaamaani kirjaa. Tarvitsin sen AK-47:sta lupaamaani artikkeliin, mutta vatuiksi meni.

Luvattu toimitusaika oli 2-3 viikkoa, ja kuulin asiasta ensimmäisen kerran kesäkuun puolivälissä heiltä. Tuli ilmoitus:

"Hei! Tilauksesi ########## tuotteen 'AK 47: The Weapon That Changed the Face of' toimitusaika on hieman pidentynyt.  Tilaus toimitetaan arviolta 2 viikon kuluessa. T: Suomalainen.Com"

Seuraavan kerran kuulin kirjasta heinäkuun puolivälissä viikko sitten samalla viestillä. Tänään kyllästyin koko touhuun ja luin vaihto- ja palautusohjeet:

"Tilauksen voi peruuttaa myös ennen toimitusta. Ilmoituksen voi tehdä peruuttamislomakkeella tai vapaamuotoisesti esimerkiksi sähköpostilla osoitteeseen asiakaspalvelu@suomalainen.com."

Tulostin peruutuslomakkeen ja sen liitteeksi tilausvahvistuksen tietoineen ja kiikutin sen lähimpään Suomalaisen myymälään. Täällä ilmoitettiin, että he eivät ota tällaisissa tapauksissa lomakkeita vastaan vaan minun pitäisi soittaa asiasta. Koska en tiedä puhelun hintaa, laitoin sähköpostitse peruutuksen joka "käsitellään saapumisjärjestyksessä"

Suomalaisen tilaukset ovat aikaisemminkin kusseet pahasti kintuille. Muistan, kun tilasimme joitakin vuosia sitten tädillemme harvinaisen höyryveturiteoksen syntymäpäivälahjaksi. Tilaus viivästyi ja kun se viimeinkin tuli myymälään, se myytiin ensimmäiselle sisääntulleelle sattuma-asiakkaalle joka pyysi sitä, ennen kuin ehdimme noutaa sen itse.

Pakko vielä esittää yksi kysymys: onko kukaan koskaan mennyt Suomalaisessa siihen lankaan, että juuri painosta tulleessa uutuusteoksessa on valkoinen hintalappu 79,9€ ja sen alla punainen lappu "TARJOUS: NYT VAIN 49,9€!" ?

Ylipäätään suomalaiset perinteiset kaupat ovat ollet minulle enemmän harmiksi kuin avuksi. Anttilat nyt hieman harmittavat, niissä olen saanut kunnon palvelua. Mutta odotan sadistisesti virnuillen, milloin lamaleikkuri alkaa paloitella Suomalaista Kirjakauppaa. 

Samaan aiheeseen liittyen en oikein jaksanut yhtyä Hesarin voivotteluihin Stockmannin potkuista. Toisinaan olen saanut siellä sen verta ala-arvoista palvelua osoittauduttuani suomenkieliseksi, että enpä kyynelehtinyt luudan lakaistua.

Pitänee laatia uusi asiakastili AdLibrikseen. Ne sentään tietävät, mitä tekevät ja saavat tavaran toimitetuksi. Ehkä saan artikkelin kirjoitetuksi tämän vuoden puolella, jos tilaan sieltä.

Kielikukkasia ennen ja nyt

Varmimpia tuntemiani itsepiristyskeinoja on käydä lukemassa Jyväskylän yliopiston sivuilla kielikukkasia. Suosikkejani  ovat mm.

Dementiayhdistys ei voinut jakaa jokavuotista tunnustuspalkintoaan lokakuussa, kun se ei muistanut vuodelta yhtään ansioitunutta.
Taloussanomat 10.10.2006

Kun kehotuksia ei noudatettu, eläimet määrättiin joko myytäviksi tai teurastettaviksi. Niiden omistaja päätyi teurastukseen.
Kirkkonummen Sanomat 5.3.2006

Poro hyökkäsi miehen kimppuun – taisteli veitsen kanssa hengestään.
Ilta-Sanomat 9.10.2008

Tällä lahjakortilla saa syödä kaksi ihmistä oman valinnan mukaan.
ABC-liikennemyymälän lahjakortti v. 2008

Olympus μ 1030 SW -digitaalikamera toimii vaativissakin olosuhteissa. Se sietää lunta, pakkasta kymmeneen miinusasteeseen ja vettäkin kymmenen metrin syvyyteen. Sopii siis hyvin retkiluistelijan kaveriksi.
Pirkka 12/2008

Ja kaikkien aikojen suosikkini:

Seitsemän kymmenestä lomarakentajasta päätyy hirteen.
suomirakentaa.fi 6.9.2011   

Kielikukkasia 73 vuotta sitten

Kirjastossa nappasin hyllystä uteliaisuuttani vuosikerran vuoden 1942 Suomen kuvalehteä, ajattelin vilkaista sota-ajan kirjoituksia. Numerosta 6 (7.2.1942) löysin yllätyksekseni koottuna lukijoiden huvittamiseksi lisää kielikukkasia sisältäviä lehti-ilmoituksia, mm. klassikon "sauna peltikatolla"

Lähde: Suomen Kuvalehti 6 (7.2.1942)

Tässä puhtaaksikirjoitettuina:

Runoilijat!

Sepittäkää kaksijakeinen uusi kansallislaulu, vastaava Suomen itsenäisyyttäsi, kansamme yhteishenkeä, sisua, tulevaisuuden uskoa, kaitselmuksen johtoa: SUUR-SUOMEA; ja lähettäkää runokoe os.: M. Klemettilä, Kirkkonummi

MUSTA HUOPAHATTU harmaalla oravalla, matkalla Kalliosta Erottajalle. Hyväntaht. löytäjää pyydetään luim. palkkiota vast.

Huvila Oulunkylässä

Etu-Metsä, 12 huon. sauna peltikatolla. Tontti 800 m2. Pal. vak. 318.000:- . Vuokrat 42.000 :-. Hinta 485.000:-. Lainat 175.000:-.

21/1 -42 pud. Bulevardin tienoille naisten musta nahka ja valkoinen villakäsine (vasemman käden). Löytäjää pyydet. tuomaan pientä palkk. vast.

KADOTETTU

Pyydän sitä autonkuljettajaa, joka jouluk. 15 pnä 1941 kuljetti autonsa lavalla Aunuksesta Uuksiin maalatun kirvesmiehen työkalulaatikon, ilmoitta-

Riemukkaat hetket kielikukkasten parissa jatkuivat, nimittäin 3 + 1 päivillä törmäsin sangen epäonnistuneeseen tuotteen nimeämiseen:

"Mukavuus nolla"

Arkeologimme museologien seurassa Tukholmassa – Södermalm ja Gamla Stan

Tämä juttu tulee nyt pahasti viiveellä, ja suunnitelmistani poiketen esitän sen pääasiassa valokuvin:

 

Omituiset seikkailut Ruotsin pääkaupungissa

Viimeinkin loma. Siitä on kohta kolme vuotta kun oikeasti olen ollut lomailemassa ja neljä vuotta kun olen ollut ulkomailla. Kun vuoden alkupuolella tarjottiin halpaa opiskelijajärjestömatkaa Tukholmaan, olin heti lähdössä kun rahatilanne varmistui riittävän vakaaksi. Minä sain  palkkaa ja parempi puolisko palkkion käännöstyöstään. Siispä ansaituille lomalle!

Tavoitteena oli nimenomaan rentoutua kaikesta ja nauttia uusista kohteista uudessa kaupungissa. Viimeksi olin Tukholmassa yli seitsemän vuotta sitten, ja silloin pistäydyin katsomassa Vasa-laivaa ja Armémuseeta. Nyt lähtökohdaksi valikoitui hostellimme Accon sijainnin perusteella Södermalm lauantaiksi, kun muut museologit ja matkalle mukaan tulleet olivat käymässä Vasa-laivalla. Sunnuntaina taas vuorossa olisi Gamlastad, vanhakaupunki.

Vierailukohteet valikoituivat paremman puoliskon lainaaman Fynda! kirjan perusteella, josta löytyi hyvien vintage-puotien sijainteja. Kartta katsomalla löysi helposti sopivat kirkot ja kohteet vapaasti vierailtaviksi. Lisämausteena Helsingin Sanomat suositteli 30 kahvilaa Tukholmassa, joista poimimme useita mahdollisuuksia.

Perjantai - ilmaisia lounaita taitaa olla olemassa

Aamulla varhain alkoi talsinta kohti Turun Silja Linen -terminaalia – siis bussipysäkille ja ykköslinjalla perille. Joimme tölkkikahvit ja söimme eväät terminaalissa, ja suureksi kauhuksemme totesimme samalle laivalle nousevan jääkiekon nappulaliigalaisia (taisivat olla Porin Ässistä).

Laivamatkasta muutama maininta. Emme halunneet buffettiin, vaan tuumimme listojen perusteella a la cartén riittävän. Ikävänä yllätyksenä nämä aukesivat vasta useita tunteja buffetin jälkeen, ja kala- ja äyriäisravintolassa (katkaravut ja risteilyalukset kuuluvat aina yhteen minun repertuaarissani!) saimme viimeinkin herkullista ruokaa. Tilattuani laskun sain poikkeuksellisen korttilaitteen: siihen piti heti näpytellä PIN ilman, että näki summaa. Kuinka ollakkaan, kun olin painanut vihreää näytöllä vilahti tuplasumma siitä mitä olin tilannut!

Kun tarjoilija toi kuitin, alkoi asian setvittely. Olin saanut paremman puoliskon kanssa naapuripöydän laskun. Sen selvittelyssä meni melkein 20 minuuttia, mutta lopulta summa palautui minulle ja sain kuulla, että ruokailu meni kapteenin piikkiin. Kiitos Silja Line! Vilkaisu kotona matkan jälkeen osoitti, että rahat todella olivat palautuneet.

Tulevat jääkiekkotoivomme osoittivat Suomen nuorison erinomaisuuden juoksemalla pitkin käytäviä meuhkaamassa. Olivat olevinaan niin kovaa sakkia ja aikamiähiä, että kärttyisyyden sijaan enemmän hymyilytti. Kun poikalauma suunnisti laivan tax free kemikalioon, aloimme arvuuttelemaan, olivatko he ostamassa elämän ensimmäisiä partavesiä vai äidille tuliaisia. Itse kyynikkona arvelin, että pojat tahtoivat käsiinsä mahdollisimman alkoholipitoista hajuvettä vetääkseen ruusuvesikännit.

Asuintiloissa pojat huvittelivat koputtelemalla ihmisten oviin ja juoksemalla nurkan taakse hihittelemään. Museionin tytöt saivat pojat lopettamaan karjumalla oven läpi "ME TIEDETÄÄN MISSÄ HYTISSÄ TEIDÄN VALMENTAJANNE ON! JOS EI LOPU NIIN MENEMME HÄNEN JUTTUSILLEEN!"  Loppui koputtelu.

Perillä Tukholmassa olimme kello kuuden aikaan illalla. Tätä ennen pääsimme ihastelemaan satojen saarien lisäksi Maarianhaminaa. Kaunis menomatka. Tunnelmaa kohotti vielä peli Settlers of Catania, josta on tulossa hyvää vauhtia yksi suosikkilautapeleistäni.

Terminaalissa ulos ja etsimään tietä metrolle. Pienen harhailun ja metroasemalla sekoilun jälkeen (hiton sekava lippusysteemi eikä oma surkea kielitaito edesauttanut asiaa yhtään) matka kohti Södermalmia alkoi. Acco-hostellissa sain puolisoni kanssa kahdestaan neljän hengen huoneen, sillä kaksi museologia oli lutikkapelon vallassa toisaalla. Tutkin huoneen tarkkaan ja asettelin laventelia sinne tänne, eikä kaikista huhuista huolimatta näkynyt ötökän ötökkää. Nukkumaan saattoi käydä rauhassa.

Lauantai

 

Aamu alkoi pikaisella kroppasyynillä lutikanpuremien varalta. Onneksi asemasotaa tutkineena tiesin lutikoista yhtä sun toista, eikä niistä näkynyt merkkejäkään. Varmuuden varalta vaatteet ja matkalaukut oli laitettu muovipusseihin. Pukeutumisen ja aamutoimien jälkeen kohti ensimmäistä etappia, kahvila Copacabanaa. Yllätykseksemme kahvila oli kuin Turun kirjakahvila. Kupit olivat kaikki erilaisia ja tunnelma ja sisustus hyvin samanlainen – siis erinomainen! Otin paahtoleipää tuorejuustolla ja marjahillolla sekä kupposen kahvia, ja hyvää teki sekä oli oikein herkullista. Olin valmis Tukholmanvalloitukseen! Tai, no ainakin Södermalmin.

Copacabanasta tullessa piti ottaa kuva raamatullisesta Abraham Grillistä.

Muut museologit suuntasivat kohti Vasa-laivaa, jota kohtaan ei nyt ollut erityistä intoa. Niinpä tutkimme Södermalmia, joka oli minulle kokonaan uusi pala Tukholmaa. Aloitimme kulkemalla pitkin Honrsgatania ja etenimme kohti kaakkoa.

Beyond Retro -myymälästä.

Yleishuomiona kaupoista verrattuna suomalaisiin vintage-myymälöihin Tukholmassa oli melkoinen hintaero. Tyydyin katselemaan ja sovittamaan yksiä kenkiä, jotka tosin olivat liian pienet mutta näyttävät. 

Ehdottomana matkan ostoskohokohtana löysin kahdesta etsimästäni teoksesta toisen. Keräilen Ruotsin armeijan ruoturykmenttien historiikkeja, sillä niistä löytyy usein arvokasta tietoa ruotsalaisten vaiheista Suomessa käydyistä sodista. Nyt haaviin jäi Kungl Södermanlands regemente under 350 år. Se on yksi parhaiten toimitetuista historiikeista, mitä Ruotsissa on aiheesta tehty.

Majoittuessaan Suomeen hattujen sodan alla rykmentit laativat luettelot kaikista majoitusalueella pitäjässä olleista rakennuksista, myllyistä, aitoista yms. Erittäin hyödyllistä tietoa siis! Södermanlandilaiset olivat Järvelässä, eli jos haluaa tietoa rakennuskannasta vuodelta 1741 niin rykmentit asiakirjat auttanevat asiaan.

Katarina kyrka 

 

Södermalmilla riitti ihmeteltävää, ja ihmeellisin paikka mielestäni oli kaunis Katarinan kirkon puisto.

Kirkko oli kaunis.

Upea kirkkopuisto ja hautausmaa.

Kummallisin näky koko matkalla: hautakiven taakse piirretty Horuksen silmä.

Puistoa.

Graffitien kuvaaminen on kivaa.

Retroilua, kaupunkia ja Fotografiska

Pelastusarmeijaa retrokaupassa?

Retrokaupasta.

Turkua Tukholmassa? Dynamon mainos.

Desing kysy, myy, vaihda, ostetaan -palsta.

Oivaltava mainos!

Hienot kupariovet.

Taas hautausmaalla.

Pääsiäispupuja.

Hautausmaalla lauloi mustarastas.

Illaksi menimme valokuvataiteen museoon Fotografiskaan. Paikalle houkutti myöhäinen aukioloaika ja kiinnostavat WEB-sivut.

Käynti oli mahtava. Suosittelen Fotografiskaa, siellä olleet valokuvanäyttelyt olivat äärettömän vaikuttava kokemus. Asiansa osaava opas toi paljon lisää valokuvanäyttelyyn, ja yläkerrassa on ravintola ja baari, joka on myöhään yöhön asti auki.

Fotografiska.

Ostin museokaupasta kameran objektiivia muistuttavan termosmukin, jolla olen onnistunut hämmentämään lukuisia ihmisiä. Kuva tulossa myöhemmin.

Fotografiskan jälkeen Bishops Arms- kapakkaan.

Illalla kävi hilpeitä, kun lutikkapelkoiset museologituttumme olivat kirjautuneet omaan hostelliinsa. Yömyöhään oveemme koputettiin, kaverini antoi minulle kännykän ja sieltä kuului:

"Tässä paikassa mihin me aiottiin onkin lutikoita. Oliko teillä siis siellä vielä kaksi vuodetta vapaana?"

Ennen kollegojen laskemista sisään 15 minuuttia myöhemmin ojensin heille ovesta jätesäkkirullan ja pussin laventelia.

Viimeisenä päivänä vanhaan kaupunkiin

Viimeisenä päivänä vuorossa oli käynti Kuninkaanlinnassa ja pyörähtelyä vanhassa kaupungissa. Kahvilan löytäminen palmusunnuntaina oli yllättävän vaikeaa. Kaikki suositellut olivat kiinni aamusta, mutta Eerikinkahvila osoittautui mukavaksi, vaikka ei ollutkaan listalla.

Hieno idea: tekstikaappauksia Tukholmasta kertovista kirjoista kylteissä.

Kohti vanhaa kaupunkia.

Mitä helv-! Antiikkiliikkeen näyteikkunassa oli kivikirves (tai kopio sellaisesta), jossa oli museon kokoeolmanumero.

Kuninkaanlinnan edessä oli härski leijona. Tuli vanha kissameemi mieleen: "Look at my balls! LOOK AT THEM!" Infantiilia huumorintajua, sanoisi professori.

Hilpeä "betonipossu" kuninkaanlinnan luona

Kuninkaanlinna oli hienoinen pettymys. Linnamuseo sen alla oli paljon kiinnostavampi kohde.

Tukholman vanhankaupungin Indiskassa oli nerokas idea: myymälän yhteydessä on ravintola, jossa ruoka tarjoillaan Indiskan astioista. Herkullista ja markkinoivaa!

Ravintolan rekvisiittana olevat intialaiset elokuvajulisteet herättivät tahatonta komiikkaa.

Lisää Bollywoodia.

Vanhasta kaupungista löytyi paljon kuvattavaa, tässä parhaat palat. Saksalaisessa kirkossa vierähti useita tunteja. Suosittelen käyntiä.

Kukkuluuruu! Bongaatteko, mikä näky pysäytti vanhassa kaupungissa?

Design-linnunruokinta-automaatti. Mistä voisi ostaa?

Satamaan kuljimme Södermalmin halki. Haimme vielä Krigsmuseetista matkamuistoja kotiin viemisiksi.

Lupasin viedä paremman puoliskon vihille tällaisella.

Sellainen Tukholmanreissu. Tapahtui paljon muutakin mainitsemisen arvoista, mutta niistä ehkä myöhemmin, kun kirjoitan tätä usean kuukauden viiveen jälkeen.

Kuukauden sisään tapahtunutta

Olen ollut pitkään päivittämättä blogia, johtuen tietokoneongelmista. Koneeni on alkanut kuumeta Turun helteissä toistuvasti niin pahoin, että koneella työskentely on ollut vaikeaa. Vasta nyt olen löytänyt tuuletinratkaisun, joka pitää koneen pyörimässä. Yläpuolella pörräävä USB-tuuletin teki tenän, ja USB-portti johon sen työnsin aiheutti oikosulun, joka oli halvaannuttaa koko koneen. Vasta kun siirsin alapuolella pörräävän tuulettimen ulkoiseen töpseliin USB-adapterilla alkoi kone puksuttaa kiltisti.

Tuon koneen alapuolelle laitettavan jäähdytysalustan hankintaan liittyy hupaisahko tarina. Tavallisesti nuo tuulettimet maksavat 25 euroa, mutta jostain syystä Stockmannin elektroniikkaosastolla sai purppuranvärisiä 11,95 eurolla. Ei muuta eroa valkoisiin tai mustiin tuulettimiin. Kun vein tuotteen kassalle maksaakseni, miesmyyjä katsoi sitä ja tuhahti "Halpa". Ei päivää eikä näkemiin eikä ole hyvä. Alan tajuta mitä Kari Suomalainen sanoi 90-luvulla kirjoittamassaan tekstissä, että Suomessa on edistytty tasa-arvossa kun Stockalla suomalaisia kohdellaan melkein yhtä hyvin kuin ryssiä!

Ylipäänsä Stockmannin touhu saa minut hymähtelemään. Parempana itseään esittelevä kauppa (50000 euron ostoksista saa konsernin osakkeita) ei kyllä palkkaa kielitaitoisia myyjiä, vaikka muuta aina hakusivuillaan mainostaa. Suomi ja englanti Suomi-englanti-ruotsikin alkaa olla harvinainen näky, ranskaa puhuvan myyjän olen kerran nähnyt.

Helsingin Sanomien uutissivujen mukaan Stockmannilla menee huonosti. Missähän vika?

Sainpahan ratkaisun koneen ylikuumenemiseen.

Kesän kirjoja

Kesäksi on taas vino pino kirjoja (tenttikirjapinon vieressä) luettavana. Sain juuri luetuksi "vuosisadan kirjan", Jose Saramagon Kertomus Sokeudesta. En voi kuin suositella, idea ja tekstin kulku ovat omaperäiset ja tarina kulkee uskottavasti ja vastustamattomasti. Kerron herrasta enemmän jahka saan kaivettua kaupunginkirjastosta lisää hänen teoksiaan.

Nyt vuorossa on kymmenen vuotta aiemmin julkaistu klassikko, Parfyymi. Grotesti on yllättävän mukaansatempaavaa, enkä malttaisi nytkään jättää kirjaa rauhaan.

Samoin lukuun tulee Ready Player One, ainakin takakannen hehkutuksen perusteella hyvä kirja, ja jo kansitaide houkutti poiminaan kirjan hyllystä.

TV-sarja aiheutti inhoreaktioita, mutta kirjoista George R. R. Martinin teokset koukuttavat. Luin kaksi ensimmäistä osaa Jään ja tulen laulusta suomeksi, kolmannen sai juuri luetuksi englanniksi. Fantasiamaailman rappeutuneisuus ja inhorealismi tehoavat tekstinä. Martinin teoksissa on lääkettä kaikkeen siihen, mikä David Eddingsin fantasiaromaanien puhtoisuudessa ja naiivisuudessa ärsyttää.

Töissä arkistossa

Kaivausten jälkeen aloitin arkistoharjoittelun kolmen korttelin päässä kotoani. Niissä töissä on nyt vierähtänyt kuukausi, ja mielenkiintoista on ollut.

Arkistoin amerikansuomalaisiin liittyvää aineistoa, lähinnä Yukoniin ja Alaskaan muuttaneisiin suomalaisiin liittyviä kuvia, kirjeitä ja muuta vastaavaa. Luettelointi on valmis, nyt on vuorossa seulonta ja arkistointi. Piti olla valmista jo viime viikolla, mutta viimeinen arkistolaatikko sylki kidastaan useita kirjekuoria, jotka oli sullottu ääriään myöten täyteen valokuvia. Lähes puolet 1300 kuvasta tuli tuosta pienestä laatikosta!

Kerron arkistopuuhista lisää myöhemmissä päivityksissä.

Kirouksia kaupassa

Kenties jossain vaiheessa olen suututtanut jonkin sortin jumaluuden. Mahdollisesti egyptiläisen vaurauden jumalan tai supisuomalaisen luonnonilmiön. Voimallinen tämä olento ei kuitenkaan ole, sillä se on antanut minulle hyvin vaatimattoman, mutta ärsyttävän kirouksen: kassajonokirouksen.

En tätä nykyä selviä enää koskaan kassajonosta simppelisti, riippumatta jonon pituudesta. Etenkin 1–2 hengen jonot ovat vaarallisia. Silloin huomaa aina juuttuneensa johonkin seuraavista:

1) asiakas, tavallisesti mummo, haluaa maksaa tasarahalla ja etenkin kolikoilla. 5–10 sentin kolikoilla.

"Tästä puuttuu nyt vielä 15 senttiä"

2) asiakas juoksuttaa myyjää pitkin muita kassoja, koska tupakka-automaatista on lopussa hänen haluamansa vihreä Chesterfield-savukemerkki. Väliäkö sillä savukelaatikon pakkauksen värillä on, lopputulos on kuitenkin mustanruskea keuhkosyöpä!

3) asiakas on unohtanut punnita kasvikset.

4) sama tuote on tullut kuittiin kahteen kertaan. Peruminen melkoinen operaatio, ja vieläpä tämä tapahtuu aina kun vuorossa on kassaharjoittelija, jonka pitää pyytää naapurikassan myyjä apuun.

5) jo asiointinsa tehnyt asiakas kiilaa väliin kuitin ja tuotteen kanssa, kun jokin on mennyt vikaan.

6) hintalapun ilmoittamalla ja kassan ilmoittamalla hinnalla eroa. Myyjän juostava tarkistamaan hinta myymälän puolelle [ainoa, jolla itse olen viivyttänyt jonoa. Anteeksi!].

Tästä on jo vuosia sitten piirretty mainio Viivi & Wagner. Wagner tosin ei pysty kontrolloimaan itseään, vaan alkaa karjua jonossa herralle, joka hypistelee kukkarostaan "jostain vielä viisisenttistä".

Kerma- ja siipikarjahelvetti

Inhoan yli kaiken kanatuotteiden ostamista. Hinnat ovat kovat, eikä loppusummasta ota oikeasti pirukaan selvää ennen kuin vasta kassalla. Enkä osaa kunnolla erottaa toisistaan kananpojan fileesuikaleita tai broilerin fileitä tai jotain hunajamarenkimarinoituja kananfileitä. Jos jokin tuote on selkeästi ilmoitettu ja yksilöity reseptissä ja edelleen kauppalistassa, niin totta hitossa juuri sen kohdalla hylly ammottaa tyhjyyttään! Voiko 450 grammaa suikaleita korvata fileesuikaleilla, joita on 450 grammaa josta kanaa 355 grammaa? Saako olla yrttiviskimustekalanmustemarinoituja?

Suoranaista kusettamisen makua Hulluilla päivillä. Kanaruoka meni mutkikkaaksi, kun broilerin paistettujen sisäfileiden sijaan tarjouksessa olikin ilmoitetusta poiketen broilerin fileesuikaleita.

Tämä on erityisen hauskaa joissakin kanatuotteissa: hinta ilmoitetaan pelkästään kiloittain, ja pakkaukset ovat kokoluokkaa 367 grammaa tai 0,5678 grammaa. Kai tästä voisi kirjoittaa kuluttajasuoja-asiamiehelle, mutta mieluummin jatkan lihan korvaamista kasviksilla. Jotka muistan myös punnita!

Varsinaiset tuotteet pakkauksissa, joiden koon ilmaisemiseen menee 5-7 lukua nollan ja pilkun jälkeen...

Toinen inhottava tuote on kermatuotteet, etenkin hirmuinen ruokakerma. Jos parempi puolisko haluaa minun yllättävän, niin hän pyytää tuoda ruokakermaa. Saan tiedot tilavuudesta, rasvaprosentista sekä siitä, että sen on oltava vähälaktoosista tai/ja HYLAa.  

Ensinnäkin kahden desilitran pakkauksissa ei ikinä myydä haluamaani tuotetta. Jos se on 7% ja siinä lukee ruokakerma, niin se ei ole HYLAa. Jos kaikki muu on kohdallaan, niin sitten tuotetta on vain 5 desin pakkauksissa, eli siitä jää paljon yli eikä aikomuksissa ole käyttää kermaa lähiaikoina muihin ruokiin.. Kaksikolmesta syndrooma on syntynyt.