Kirouksia kaupassa

Kenties jossain vaiheessa olen suututtanut jonkin sortin jumaluuden. Mahdollisesti egyptiläisen vaurauden jumalan tai supisuomalaisen luonnonilmiön. Voimallinen tämä olento ei kuitenkaan ole, sillä se on antanut minulle hyvin vaatimattoman, mutta ärsyttävän kirouksen: kassajonokirouksen.

En tätä nykyä selviä enää koskaan kassajonosta simppelisti, riippumatta jonon pituudesta. Etenkin 1–2 hengen jonot ovat vaarallisia. Silloin huomaa aina juuttuneensa johonkin seuraavista:

1) asiakas, tavallisesti mummo, haluaa maksaa tasarahalla ja etenkin kolikoilla. 5–10 sentin kolikoilla.

"Tästä puuttuu nyt vielä 15 senttiä"

2) asiakas juoksuttaa myyjää pitkin muita kassoja, koska tupakka-automaatista on lopussa hänen haluamansa vihreä Chesterfield-savukemerkki. Väliäkö sillä savukelaatikon pakkauksen värillä on, lopputulos on kuitenkin mustanruskea keuhkosyöpä!

3) asiakas on unohtanut punnita kasvikset.

4) sama tuote on tullut kuittiin kahteen kertaan. Peruminen melkoinen operaatio, ja vieläpä tämä tapahtuu aina kun vuorossa on kassaharjoittelija, jonka pitää pyytää naapurikassan myyjä apuun.

5) jo asiointinsa tehnyt asiakas kiilaa väliin kuitin ja tuotteen kanssa, kun jokin on mennyt vikaan.

6) hintalapun ilmoittamalla ja kassan ilmoittamalla hinnalla eroa. Myyjän juostava tarkistamaan hinta myymälän puolelle [ainoa, jolla itse olen viivyttänyt jonoa. Anteeksi!].

Tästä on jo vuosia sitten piirretty mainio Viivi & Wagner. Wagner tosin ei pysty kontrolloimaan itseään, vaan alkaa karjua jonossa herralle, joka hypistelee kukkarostaan "jostain vielä viisisenttistä".

Kerma- ja siipikarjahelvetti

Inhoan yli kaiken kanatuotteiden ostamista. Hinnat ovat kovat, eikä loppusummasta ota oikeasti pirukaan selvää ennen kuin vasta kassalla. Enkä osaa kunnolla erottaa toisistaan kananpojan fileesuikaleita tai broilerin fileitä tai jotain hunajamarenkimarinoituja kananfileitä. Jos jokin tuote on selkeästi ilmoitettu ja yksilöity reseptissä ja edelleen kauppalistassa, niin totta hitossa juuri sen kohdalla hylly ammottaa tyhjyyttään! Voiko 450 grammaa suikaleita korvata fileesuikaleilla, joita on 450 grammaa josta kanaa 355 grammaa? Saako olla yrttiviskimustekalanmustemarinoituja?

Suoranaista kusettamisen makua Hulluilla päivillä. Kanaruoka meni mutkikkaaksi, kun broilerin paistettujen sisäfileiden sijaan tarjouksessa olikin ilmoitetusta poiketen broilerin fileesuikaleita.

Tämä on erityisen hauskaa joissakin kanatuotteissa: hinta ilmoitetaan pelkästään kiloittain, ja pakkaukset ovat kokoluokkaa 367 grammaa tai 0,5678 grammaa. Kai tästä voisi kirjoittaa kuluttajasuoja-asiamiehelle, mutta mieluummin jatkan lihan korvaamista kasviksilla. Jotka muistan myös punnita!

Varsinaiset tuotteet pakkauksissa, joiden koon ilmaisemiseen menee 5-7 lukua nollan ja pilkun jälkeen...

Toinen inhottava tuote on kermatuotteet, etenkin hirmuinen ruokakerma. Jos parempi puolisko haluaa minun yllättävän, niin hän pyytää tuoda ruokakermaa. Saan tiedot tilavuudesta, rasvaprosentista sekä siitä, että sen on oltava vähälaktoosista tai/ja HYLAa.  

Ensinnäkin kahden desilitran pakkauksissa ei ikinä myydä haluamaani tuotetta. Jos se on 7% ja siinä lukee ruokakerma, niin se ei ole HYLAa. Jos kaikki muu on kohdallaan, niin sitten tuotetta on vain 5 desin pakkauksissa, eli siitä jää paljon yli eikä aikomuksissa ole käyttää kermaa lähiaikoina muihin ruokiin.. Kaksikolmesta syndrooma on syntynyt.