Väikkäri alkoi?
Ilahduksekseni WEBbiin ilmestyi vapaaseen käyttöön ja selailuun 160 000 valokuvaa sota-ajalta. Kansan kiinnostuksesta kertoo, että palvelin tukkeutui heti ja siihen kohdistui päivässä yli miljoona kävijää.
Miljoona kävijää hetkessä. Sotahistoriako ei kiinnosta kuin friikkejä? Valitettavasti apurahoja on vaikea saada, ellei sitten kiinnostusta sotahistoriaan naamioi ovelasti.
On hienoa, että kuvat ovat vapaasti käytettävissä julkaisuissa ja tutkimuksissa, kunhan mainitsee, että kyseessä on SA-kuva. Kuvia voi selata ja tallentaa osoitteessa http://sa-kuva.fi/.
Joka tapauksessa tämä tapaus sai minut luomaan kovalevylle kansion VÄIKKÄRI. Rupesin tallentamaan sinne minua kiinnostavia kuvia puhdetöistä.
Esinetutkimusta
Jatkosodan puhdetyöt ovat lähes tyystin tutkimatta (Muisto Syväriltä ja Kun kansa eli kortilla lienevät ainoat enemmän aihetta sivuavat kotimaiset teokset). Arkeologina minua tietysti kiinnostavat esineet, ja konfliktiarkeologiaa tutkiessani olen huomannut, että yleensä huomio kiinnittyy esineissä aseisiin, haarniskoihin, kilpiin yms. Esimerkiksi Lois Lecareux jakaa Teutoburgin taistelun arkeologiset löydöt seuraaviin kategorioihin:
1) Keihään- ja nuolenkärjet
2) Linkokivet ja muut projektiilit
3) Miekat, tikarit ja kirveet
4) Kilvet, kypärät ja muut suojavarusteet
5) Hevosenkengät ja muut varusteet
6) Muut varusteet
Kategoria 6, muut varusteet, pitää sisällään mm. soljet, sandaalien raudat, kirurgisia välineitä, hiussakset, lukkoja. Luonnollisesti ase- ja varustetutkimusta kaivataan, mutta mielestäni on aliarviointia heittää aina sotilaiden arjesta kertovat esineet mappi Ö:hän. 95% sotilaiden ajasta kuluu muuhun kuin taisteluun! Kategoriaa kuusi on laajennettava.
Kun tutustuin gradua tehdessäni karoliiniarmeijan ja Venäjän armeijan esineistöön, löysin valtavan määränä sellaista esineistöä, jota ei Venäjän armeijassa 1742 palvelleen tanskalaisen upseerin mukaan "voi kuvitellakaan". Sirppejä rehun niittämiseksi hevosille, käsijauhinkivet viljan jauhamiseen, raudalla vahvistetut puutolpat hevospaaluiksi tai vaikka pieni korkkiruuvi joka voitiin liittää piilukkokiväärin latauspuikkoon, jotta juuttunut kuula saataisiin irroitettua aseen piipusta [yleensä jo viidennen laukauksen jälkeen kuula juuttui varhaisiin ruutiaseisiin, sillä ruudin palamissakka tukki sen]...
Näkökulmia esineisiin on jo useita, ja olen löytänyt aidosti ainutlaatuista materiaalia. Mutta siitä sitten enemmän, jahka alan väittelemään. Otin eilen taas askeleen lähemmäs kakkosgradun valmistumista, kun tentin 4 op:n edestä folkloristiikan oppihistoriaa. Pikkukysymykset olivat kinkkisiä, ja yhden kanssa piti heittää (honkia päin mennyt) arvaus. Onneksi pitkät esseet sujuivat paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti