This War of Mine

Syy siihen, miksi en lauantaina vavahtunut kotikadulle ajaneisiin paloautoihin oli kiinnostava peli nimeltä This War of Mine. Kyseessä on poikkeuksellisen toimiva ja koukuttava rakentelupeli, joka sijoittuu fiktiiviseen kaupunkiin jota riepottelee sisällissota. Aluksi suhtauduin peliin epäillen mutta Steamin talviale rohkaisi kokeilemaan sitä. Peli koukuttaa yö/päivä syklien ansiosta kuin vuoropohjainen peli, vaikka se onkin toiminnaltaan reaaliaikainen. Samoin graafinen asu on todella hieno.

Pelin ideana on, että sodan tuhoamaan rakennukseen on asettunut kolmen taisteluiden keskellä selviytyneen siviilin ryhmä. Nämä yrittävät yksinkertaisesti selvitä elossa tekemällä talosta turvallisemman ja inhimillisemmän paikan elää. Savukkeilla, nojatuoleilla ja yksinkertaisella liedellä rotanlihasta kokatulla aterialla on piristävä vaikutus asukkaisiin, jotka saattavat masentua maanpäällisen helvetin keskellä. Jujuna on, että jokainen päivä jakaantuu kahteen osaan: päiväsaikaan, jolloin tukikohtaan voi rakennella huonekaluja tai esimerkiksi erilaisia työpajoja (työkalupajan, pontikkapannun, sadevedenkerääjän yms.) sekä antaa apua oveen koputteleville naapureille tai käydä kauppaa joka toinen tai kolmas päivä käyvän kaupustelijan kanssa.Kaupustelija odottaa ovella ainoastaan iltaan asti ja tämän kanssa kauppaa käydessä on kiire kun pelihahmot keittävät pontikkaa, käärivät sätkiä ja yrittävät saada muita kauppatavaroita valmiiksi vaihdettavaksi harvinaisempiin esineisiin ja hyödykkeisiin. Kun neljällä hahmolla on kaikilla statuksena "very hungry", vaihtuvat aseet, taloista löytyneet timantit ja mitä harvinaisimmat lääkkeet ja sidetarpeet nopeasti pariin palaan epämääräistä lihaa ja tölkilliseen säilykkeitä.

Todellinen toiminta sijoittuu yöhön, jolloin yksi selviytyjistä lähtee kartalta sopivaan kohteeseen etsimään resursseja. Parhailla kohteilla on yleensä muutakin sakkia, jotka pahimmillaan karkoittavat pelaajan varoituslaukauksella - pään läpi. Näiden varalta pitää hiiviskellä, piiloutua ja tehdä kovaääniset työt ympäristö tarkkaillen. Kun rautasaha avaa kalterit kuuluu kalahdus joka houkuttelee heti paikalle rakennusta yläkerrassa ryöstelevän rosmon. Ei auta kuin piiloutua ja toivoa, että pääsee vielä elossa takaisin. Yksi mahdollisuus on toki väijyä piilossa ja iskeä puukko ohi kulkevan rosvon selkään. Hintana tosin on se, että tämä 1) houkuttelee paikalle muita rosvoja, jos tappotyö on äänekäs ja 2) pelihahmot masentuvat asiaan liittyvistä moraalisista kysymyksistä. Ruutiaseilla heiluminen ei toiminut minulla kertaakaan pelissä, liikaa ääntä ja seurauksena aina kuolema. 

Kellon alkaessa tikittää on aika vetäytyä paikalta ja palata tukikohtaan. Missä alkaa päiväsykli jossa yön aikana kerätyistä resursseista koetetaan puristaa parempaa ruokaa, juomakelpoista vettä ja oi onnea, jos saa rakennetuksi jonkin elämää helpottavan osan verstasta! Suurin onni oli saada käyttöön kirves juuri talven kynnyksellä, sillä sitä tarvitaan eri puolilta pelimaailmaa löytyvien huonekalujen pirstomiseen puuksi ja polttoaineeksi.

Hieno peli monella tapaa

Kannattaa lukea myös ammattilaisen tekemä arvostelu (DOMEsta) ja mitä pelintekijät oppivat tehdessään peliä. Siinä mielessä 2010-luku on kiinnostava pelien kannalta, että pelimaailma on kypsynyt mustavalkoisesta ajattelusta harmaan sävyihin. Esimerkiksi Telltale Gamesin hieno The Walking Deadkään ei päästänyt pelaajaa helpolla, vaan lopputulos oli yrittämisestä huolimatta usein surkea.

This War Of Mineen oli taannoin ladattavissa lisää sisältöä (DLC), jonka tuotolla autettiin sodan uhreja. Ostaa sai 0,99, 9,99 tai 19,99 eurolla. Tämä tapahtui ennen kuin itse ostin pelin. Kun pelissä kaksi nälkää näkevää lasta tuli kerjäämään säilykkeitä ruoaksi oli se henkisesti aidosti vaikea tilanne. Todennäköisesti pelin emotionaalisesti rankat hetket ovat alentaneet pelaajien kynnystä auttaa muita ihmisiä. Tuotolla autettiin 350 sodan uhriksi joutunutta lasta.