Keskustelua Karjalan palauttamisesta ja Karjalasta – HS vuonna 1991

Vuosi 1990 tämän linkin takana

Vuosi 1991

Mielipide 8.1.1991
Suomi on jakamaton
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003039134.html

Mielipide 12.1.1991   
Karjala elää syvällä sisällä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003039679.html

Mielipide 22.3.1991
Viipuria ei toki valloitettu
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003054666.html

"S:n yliökirjoitus 17. 3. (Koronen, Volkov, Autio) antaa harhaanjohtavaa tietoa tapahtumista talvisodan päätösvaiheessa maaliskuussa 1940.

Neuvostojoukot eivät vallanneet Viipuria, vaan sotatoimien päätyttyä (13. 3. klo 11.00) suomalaiset luovuttivat kaupungin annetun vetäytymismääräajan puitteissa saman kuun 15:nnen päivän aamuun mennessä. Suomen lipun lasku Viipurin linnasta tapahtui 13. 3. klo 15.30, 2. armeijakunnan komentajan, kenraaliluutnantti Harald Öhqvistin läsnäollessa.

Taistelujen päättymishetkellä neuvostojoukot olivat pureutuneet vasta Viipurin itäisiin esikaupunkeihin. Pääosa kaupungista oli edelleen suomalaisten hallussa."

Kulttuuri 14.4.1991
Itsesensuurin aika
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003059554.html

Kotimaa  1.6.1991
Karjalainen-lehti tutkitutti: Koiviston viime aikojen toimet saavat kannatusta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003069630.html

Sunnuntai 2.6.1991   
'KARJALA ON KUIN TYHJÄ SÄKKI' Kantaväestö on jäänyt niin pieneksi vähemmistöksi, että karjalaista kulttuuria ei pian pelasta mikään
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003069729.html

Mielipide 3.6.1991   
Karjalasta pitää keskustella
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003069931.html

Kotimaa 14.6.1991
Menetetty muistojen maa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003072533.html

"Karjalaisuus ei ole kadonnut maan poveen Suomesta eikä se pääsekään katoamaan, koska siirtoväen jälkeläiset ovat kiinnostuneet juuristaan. Alun perin noin 400000 henkeen nousseesta siirtoväestä on edelleen suuri osa elossa. Kun Kannas ja Laatokan Karjala ovat vihdoin ja viimein melko suurilta osilta avautuneet kotiseutumatkailulle, varmistuu matkojen myötä muistitiedon siirtyminen uusille sukupolville."

Kotimaa 15.6.1991
Kahdesti evakkoon Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003072904.html

Mielipide 27.6.1991
Matka Hiitolaan tuotti pettymyksen
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003074790.html

Kotimaa 30.6.1991
Neuvosto-Karjala haluaa tasavallaksi
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003075639.html

Sunnuntai 30.6.1991
Mitä mieltä on etsiä EI MITÄÄN?
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003075479.html

"Typerää. Mitä järkeä on matkustaa juurilleen, kun koko ajan nukuttaa. Mutta kun ensin ei tullut uni. Sitä vaan pyöri miettien, että rajan takaisesta Karjalasta on jo kerrottu kaikki. Ja sitten kun juuri oli nukahtanut, pitikin jo herätä ja eikun matkaan kello neljä aamuyöllä.

Olen nukuksissa läpi tullimuodollisuuksien ja likaisen Viipurin. Unen läpi kuulen kuinka nuori passipoliisi tulee bussiin: "Kotiseutu se taitaa teilläkin olla päämääränä. Löytyykö sieltä mitään?" Ja toinen ääni vastaa: "On se kummaa, ko mennää ensimmäise kerra kottii, pittää olla passit ja viisumit ja rahat lasketaa." Nukun poikki vehreän Karjalan kannaksen. Alan heräillä vasta, kun Kirvun sotilasalue päättyy. Samalla päättyy nimittäin kelvollinen tie.

Alan miettiä, mikä saa 850 ihmistä, 18 bussilastillista ja kaksi invataksia, lähtemään ja pilaamaan juhannuksensa. Miksi he haluavat nähdä, että "rajan takana ei ole mitään. Ei ole sellaista Karjalaa, jota voisi tahtoa takaisin", kuten Jukka Kemppinen kirjoitti arvostellessaan Lauri Haatajan ja Martti Lintusen teosta Karjala-nostalgia. Ehkä he ovat masokisteja kaikki.

---

Kun kotimatka alkaa, bussissa on hiljaista. Ikkunat itkevät laiskoin vesipisaroin. Matkanjohtaja rykäisee ja sanoo: "Miulle tuli yks mieliteko. Jos myö laulettas yhessä kaikki jotta Jo Karjalan kunnailla?" Hän aloittaa ja hiukan käheät ääneet yhtyvät lauluun: "Käki kukkuu siellä ja kevät on . . ." Taakse jää betonisia talorumiluksia, viheliäisiä töllejä ja vettynyttä maata. Tiedän että sama laulu kaikuu samaan aikaan 18 bussissa.

Koko kotimatkan mietin, miten pitkälle on mentävä, että koti-ikävä sammuu."

Kotimaa 10.7.1991   
Rautatiearkeologit tutkimusmatkalla Vanhassa Suomessa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003077356.html


Arkeologiaa! Tavallaan...

Laatokan Karjalassa ja Kannaksella samoaa tänä kesänä ennätysmäärä suomalaisia. Varsinaisten karjalaisten, "kivijalkojen kansan", lisäksi myös erityisryhmät mittaavat Vanhan Suomen maisemia takaisin. Rautatiehistorian ystävät kolusivat vanhojen Karjalan-ratojen asemat ja veturitallit Viipurista Punnukseen, Hiitolasta Värtsilään ja Kiviniemestä Läskelään. Päivästä päivään, sivu A 21

Mielipide 13.7.1991   
Pröystäilyä Karjalan kunnailla
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003077915.html

Kotimaa  25.7.1991
POLITIIKKAA LYHYESTI Karjala aikoo muuttaa nimeä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003080599.html

Mielipide 31.7.1991
Karjalanmatkoissa ryövärinkuoppia
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003081649.html

Kotimaa    12.8.1991
Kaipuu Karjalaan on synnyttänyt kirjavan joukon matkailuyrityksiä Pienyritykset tehtailevat pettymyksiä rajan molemmin puolin
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003084084.html

Kotimaa    12.8.1991
Karjalan-matkailu synnyttänyt pimeitäkin yrityksiä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003084121.html

Mielipide 11.9.1991
Näpit irti Karjalan metsistä!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003090410.html

Kotimaa    15.9.1991
Pitääkö Karjala palauttaa?
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003091197.html

Kotimaa    15.9.1991
Ulkoministeri Paavo Väyrynen: Karjalan palautusta ei nyt oteta esille
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003091251.html

Pääkirjoitus 16.9.1991   
MERKINTÖJÄ Martti Valkonen Rauhanomaisia rajantarkistuksia
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003091389.html

Mielipide 18.9.1991   
Petsamostakin puhuttava
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003091750.html

Kulttuuri 22.9.1991
Neuvostoliiton historianoppi on palaamassa taas tieteeksi Suomalaiset ja neuvostotutkijat tapasivat Tampereella
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003092523.html

Neuvostoliiton vanhalle historiantutkimukselle luettiin madonluvut Tampereella pidetyssä suomalais-neuvostoliittolaisessa historian symposiumissa.

Neuvostoliiton tiedeakatemian professori Vadim Roginski luonnehti glasnostia edeltänyttä maansa historiankirjoitusta vääristelyksi, jonka pontimena oli suoranainen vaikeneminen. "Historia kuvattiin sellaisena kuin sen olisi korkeiden virkamiesten mielestä pitänyt olla." Voidaan puhua opista, jota kansanedustaja ja historianopettaja Georgi Kirilev sanoi äskettäin Neuvosto-Karjala -lehdessä mytologiaksi, jossa kaikki perustuu olettamuksiin.

Roginskin mukaan neuvostoliittolaisten historianteosten ei niinkään tullut tutkia Neuvostoliiton politiikkaa kuin puolustella sitä.

Tieteestä neuvostohistoria erosi siksikin, ettei oman maan arkistomateriaalia käytetty.

Sunnuntai 22.9.1991
KARJALASTA EI KAJAHDA
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003092489.html

Kotimaa    23.9.1991
Presidentti Koivisto muistutti alueluovutusta toivovia: Suomi on hävinnyt Karjalan kahdessa sodassa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003092777.html

Mielipide 26.9.1991
Alueesta leasing-sopimus
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003093333.html

Kotimaa    26.9.1991
Valtaosa ei halua neuvotteluja Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003093511.html

Mielipide 26.9.1991
Karjalasta henkistä pääomaa
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003093343.html

Toimittaja Matti Virtasen kirjoitus (HS 20. 9.) Karjalan jälleenrakentamisen kustannuksista lienee tarkoitettu ohjaamaan Karjala-keskustelua puhtaasti taloudellisten laskelmien suuntaan. Nykytilanteessa onkin varmasti jo syytä aloittaa selvitykset myös Karjalan palautumisen taloudellisista seuraamuksista Suomelle.

Taskulaskinta näppäilemällä väsätyn jutun reippaat laskelmat suomalaiselle veronmaksajalle koituvista kustannukista varmaankin vilkastuttavat mielipiteidenvaihtoa ja lisäävät pohdiskeluja Karjalan kysymyksen taloudellisesta puolesta.

Taloudellisesta lamasta huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, jaksan kuitenkin uskoa, että hyvin suuri osa suomalaisista alkaa vähitellen myös nähdä materiaalisia arvoja pidemmälle ja ryhtyy ehkä punnitsemaan asioiden tärkeysjärjestystä toisesta näkökulmasta.

Kotimaa    27.9.1991
Tutkija Sergei Blagovolin: Suomen ei pitäisi ahdistella Moskovaa Karjalan palauttamisella
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003093707.html

"Suomalaisten ei pitäisi olla liian tiukkoina vaatimuksissaan Karjalan palauttamisesta. Nyt pitäisi miettiä, milloin ja miksi tällaista esitetään", tutkija Sergei Blagovolin neuvoo.

Blagovolin työskentelee Maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden instituutissa Moskovassa. Hän pohti torstaina Ulkopoliittisen instituutin 30-vuotisjuhlaseminaarissa Neuvostoliiton sotilaallisen aseman ja asenteiden muutosta.

Hänen mielestään Karjalan palauttaminen ei toisi "uutta" Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin.

Pääkirjoitus 29.9.1991
Karjalaan ei ole oikotietä   
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003094023.html

Pääkirjoitus 30.9.1991
MERKINTÖJÄ Erkki Pennanen Karjalan ulosmittaajat
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003094232.html

Mielipide 3.10.1991
Suomen nyt otettava härkää sarvista...
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003094607.html

Mielipide 5.10.1991
Puhukaamme vapaasti Karjalasta ja muustakin
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003095064.html

Pääkirjoitus 5.10.1991
Karjala riistettiin Suomelta Neuvostoliiton sotilaallisen ylivoiman turvin. Muina perusteluina on ollut ainoastaan sarja karkeita valheita. On väärin väittää, että Karjalaa ei anastettu "salaisen pykälän nojalla". Kenellä on oikeus Karjalaan?   
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003095077.html

Pääkirjoitus 6.10.1991
"Olen tehnyt kaikkeni rajantarkistuksen hyväksi." Näin sanoi presidentti Urho Kekkonen Karjalan Liiton lähetystölle 1967. Lehdistön varomaton kirjoittelu oli UKK:n mielestä haitannut hänen ponnistelujaan. Väärä julkisuus esti Kekkosen Karjala-hankkeet
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003095079.html

Ulkomaat 6.10.1991
NÄKÖKULMA Olli Kivinen Karjala ei ole tärkein asia
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003095156.html

Eurooppaan on vuosisatojen saatossa syntynyt lukemattomia epäluonnollisia rajoja sen mukaan, minne armeijat kulloinkin pysähtyivät. Niiden muuttelu vaikeuksiin ajautuneiden naapureiden kustannuksella aiheuttaisi traagisia seurauksia, kuten vaikkapa entisessä Jugoslaviassa nähdään. Maanosallamme on kyllin purtavaa kansojen oikeutettujen vapauspyrkimysten sulattamisessa.

SUOMEN EDESSÄ on muutenkin historiallisia vuosia, kun joudumme sopeuttamaan yhteiskuntamme Euroopan yhteisöön EY:hyn. Taloudellisesti suurin haaste on maamme ajaminen eurokuntoon siten, että hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmät saavutukset pystytään turvaamaan - haaste siksi että puheet Pohjolan Japanista ja Euroopan omistajista ovat muuttuneet ironiaksi kuluvan vuoden aikana.

Mielipide 9.10.1991
Vastuuta Karjala-puheisiin
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003095952.html

Mielipide 9.10.1991
Paasikivi patisti nuorempia pitämään Karjalaa tapetilla
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003095953.html

Kotimaa 11.10.1991
Väyrynen toppuutteli Karjala-vastauksensa tulkkeja
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003096336.html

Mielipide 15.10.1991
Karjala sulattojen maksuksi
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003096782.html

Kun Kuolan teollisuuspäästöjen vähentämissuunnitelmat ovat vaarassa pakastua ruplapuutteeseen on meille suomalaisille avautumassa yhteistyön ja avunannon tosi paikka.

Neuvoteltakoon sulattojen uusiminen vastakaupaksi Karjalasta.

Mielipide 15.10.1991
Karjalasta syttyy sota
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003096784.html

Mielipide 19.10.1991
Karjalan palautus perusteltua
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003097939.html

Mielipide 22.10.1991
Karjalaan kasvanut uusi sukupolvi
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003098378.html

Mielipide 25.10.1991
Entä Lounais-Suomen palautus?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003098849.html

Hilpeää spekulointia:

"Mitäpä, jos näiden arvojen kohteena ei olisikaan Kaakkois-Suomi, vaan maan lounaiset alueet. Jos olisimme tilanteessa, jossa Suomen läntinen raja olisi viimeiset viisikymmentä vuotta kulkenut esimerkiksi Inkoosta Oravaisiin niin, että lounainen Suomi olisi osa Ruotsia.

Merentakaisena rajamaakuntana tämä alue tuottaisi etupäässä puuta Ruotsin metsäteollisuuden tarpeisiin, rakentaisi muutaman laivan vuodessa ja saisi joitain alihankintatilauksia emämaan metalliteollisuudelta.

Pääasiassa tämä "takamaa" kuitenkin lähinnä tarjoaisi saaristotontteja, purjehdusmatkailua ja itäturismia Tukholman asukkaille. Alueen erityisinä houkuttimina olisi kauniin luonnon ohella sen jälkeenjääneisyydestä johtuva matala hintataso.

Alueen pääkaupungin satamassa komeilisi kaupungin puolustajan, Gustav IV:n patsas, jonka paikallinen varuskunta olisi pystyttänyt vanhan ruotsalaisen kaupungin, Åbon vapauttamisen kunniaksi. Vanhaa linnaa ja Tuomiokirkkoa kunnostettaisiin sukupolvesta toiseen ja kaupungin kaduilla ja toreilla vallitsisi ruotsalaisen maakuntakeskuksen iloinen mieli ja yksi kieli. Vähemmistökansojen kotikielen tunneilla oppilaat kuitenkin voisivat opetella kerran - pari viikossa Suomen, Baltian ja muiden itäisten kansojen kieliä.

Pitäisikö lounaisenkin Suomen palauttamisesta vaieta jonkin aikaisemmin käydyn sodan realiteettina tai olisiko se mahdoton taloudellinen kysymys? On vaikea kuvitella, että tällaisessa tilanteessa talouden takuumiehet nousisivat yhdessä äänin todistamaan, ettei meillä ole varaa Turun kunnostamiseen eivätkä resurssit missään nimessä riitä Porin tai Vaasan jälleenrakentamiseen."

Kotimaa 27.10.1991
Veikko Vennamo valoi siirtolaisiin uskoa Karjalan palautukseen
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003099284.html

Mielipide 28.10.1991
Karjala-asiassa erikseen käytäntö ja tunnepuoli
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003099392.html

Mielipide 30.10.1991
Karjalan puolikas olisi hyvä kompromissi
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003099815.html

Mielipide 30.10.1991
Karjalaan menijä, älä odota raivauspalkkiota
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003099827.html

Kotimaa 31.10.1991
Karjala menetettiin, ja samalla katosi aito viipurilaisvehnänen Rinkeli sentään jäi
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003100022.html

Mielipide 31.10.1991
Suomi ei ole Suomi ilman Karjalaa!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100028.html

Mielipide 2.11.1991
Tosimielessäkö Karjala takaisin?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100517.html

Mielipide 2.11.1991
Suomella oikeus vaatimuksiin
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100550.html

Kotimaa 5.11.1991
Smp ei luovu Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003100999.html

Mielipide 5.11.1991
Karjalan Kurjalan voi unohtaa
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003100797.html

Kotimaa 6.11.1991
Suomen ja NL:n naapurisopimus ei estä rajojen tarkistamista Maat lupaavat kunnioittaa rajojen loukkaamattomuutta ja alueen koskemattomuutta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003101221.html

Mielipide 10.11.1991
Ryöstösaalis tulisi palauttaa Suomelle
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003101934.html

Mielipide 15.11.1991
Suomi eroon Karjalasta Suomi eroon Karjalasta
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003102809.html

Ulkomaat 15.11.1991
Karjala julistautui itsenäiseksi tasavallaksi Petroskoissa päätetään tästedes oman alueen asiat ja ulkosuhteet
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003102980.html

Mielipide 20.11.1991
Karjala-keskusteluun tuli 225 kirjettä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003103858.html

HS sai vuoden 1991 aikana Karjalan palautukseen liittyen 225 kirjettä. Kirjeistä julkaistiin 53 eli 23,6%

Julkaistuista
- 31 oli palautuksen puolesta
- 10 vastaan
- 12 kannanottoa välttäviä

Kaikkiaan 149 kirjeessä kannatettiin palautusta ja 38 vastustettiin sitä. 38 oli yleispohdiskelevia Karjalan luonteesta.

Mielipide 20.11.1991
Annetaan tukea Karjalan tasavallalle!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003103851.html

Kotimaa    3.12.1991
Karjalan "vapautus" karjalaisin silmin
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003106327.html

Kotimaa    20.12.1991
Karjala siellä, Karjala täällä
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003109378.html

Ulkomaat 21.12.1991
Jeltsin ei antanut Karjalalle taloudellista itsehallintoa
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003109786.html

Talous 27.12.1991
Karjalan tasavallasta erikoistalousvyöhyke
http://www.hs.fi/talous/art-2000003110738.html

Ulkomaat 28.12.1991
LYHYESTI Yli kolmasosa Karjalan asukkaista toivoo liittymistä Suomeen
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003110876.html

Pääkirjoitus 31.12.1991
Karjalan liiton kahdet kasvot
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003111472.html

Johtopäätöksiä

Vuosi 1991 on Karjalan palauttamisesta käydyn keskustelun vilkkain vuosi, kuten 20.11.1991 julkaistusta tilastosta näkyy. Neuvostoliitto sortuu ja presidentiksi noussut Boris Jeltsin on sangen hövelillä päällä. Politiikan eliittiä kiinnostaa kuitenkin jo tässä vaiheessa länsi-integraatio ja EY-kelpoisuus (Europaan yhteisö). Karjalan ohella keskustellaan ja uutisoidaan rutkasti Karjalan Tasavallan tilasta ja statuksesta.

Keskustelua Karjalan palauttamisesta ja Karjalasta – HS vuonna 1990

Pidin maalis–huhtikuussa kolme luentoa poliittisessa historiassa Itä-Karjalasta 1941–1944, suomalaisista tiedemiehistä (ja -naisista!) Itä-Karjalassa ja Karjalan palautuskeskustelusta sekä karjalaisesta identiteetistä II MS jälkeen. 

Viimeisimmässä aiheessa eli Karjalan palautuskeskustelussa mielessäni kummitteli vuonna 2004 Helsingin Kirjamessuilla kuulemani lyhyt kolmen miehen pitämä esitelmä aiheesta. Valitettavasti en löytänyt asian tarkistaakseni mistään tietoa, ketkä nämä herrat olivat eikä Turun yliopiston kirjaston pienpainatekirjastosta löytynyt kyseisen vuoden ohjelmaa. Kiitän kuitenkin kirjaston henkilökuntaa siitä, että yrittivät löytää ohjelmalehden minulle, arvostan heidän panostaan suuresti. Helsingissä en ehtinyt pistäytyä kysymässä Kansalliskirjastossa, josko vihkosta löytyisi.

No, joka tapauksessa 2004 Kirjamessuilla nämä kolme miestä (todennäköisesti Tarton rauha ry:n tai Pro Karelian väkeä) esittivät väitteen, jonka mukaan tasavallan presidentti Mauno Koivisto 1990-luvun alussa otti yhteyttä erilaisten medioiden johtajiin, mm. Helsingin Sanomiin ja ilmoitti, että Karjalan palauttamisesta ei saa keskustella laisinkaan vaan asiasta on vaiettava. Mainittakoon että samassa salissa oli juuri tuntia aiemmin käynyt Mauno Koivisto itse puhumassa uutuuskirjastaan. Sensuuriväitteen kuulleet tätini, henkeen ja vereen karjalaisia [vanhempi syntynyt Viipurissa], aloittivat presidentin etsimisen messutiloista pieksääkseen hänet hengiltä käsilaukuillaan.

Luentoa suunnitellessani muistin tämän luennon väitteen lähes 13 vuoden takaa ja kävin pohtimaan yliopistoelämästä tutuksi tullutta toteamusta "Näkemästäsi usko vähän, kuulemastasi älä yhtään mitään". Päätin siis ryhtyä syynäämään Helsingin Sanomien uutisointia 1990-luvulta Karjalan palauttamisesta raskaalla kädellä, onneksi heidän arkistonsa vuosesta 1990 alkaen digitoiduista artikkeleista muuttui käyttökelpoiseksi jokin aika takaperin. Aikarajaksi vuosi vuodelta vuorollaan 1990, 1991, 1992 jne. ja hakusanaksi "Karjala" sekä sen jälkeen kaikkien hakutulosten läpikäyminen ja taulukointi. Uskoakseni sain kammattua 90–95% kirjoituksista, on mahdollista että jotkin eivät tulleet esille hakusanalla.

Pilaan jo tässä vaiheessa lukijalta kiinnostusta: vaikuttaa siltä, että joko nämä kolme herraa valehtelivat Kirjamessuilla tai sitten Helsingin Sanomat ei ollut mukana vaikenemiskampanjassa. Joka vuodelta 1990–1999 löytyi useita kirjoituksia Karjalan palautuksesta (ja muuta mielenkiintoista). Pääosa kirjoituksista julkaistiin tietty mielipideosiossa, mutta myös pääkirjoitussivulla on otettu asiaan kantaa.

Puran nyt nämä kirjoitukset tänne otsikoittain vuosi vuodelta. Mukana on myös kontekstia antamassa artikkeleita Itä-Karjalasta, Karjalan Tasavallan vaiheista ja muusta vastaavasta. Kaikista artikkeleista ei käy otsikosta selville, mitä siinä käsitellään, joten laitan perään lyhyen lainauksen. Lopuksi myös suora linkki arkistoon, muistakaa että lukeminen vaatii HS:n käyttäjätunnukset.

Vuosi 1990

- Ensin osio, jolla kirjoitus on julkaistu (muodossa kulttuuri, ei kulttuuri/kirja-arvostelu),
- sitten julkaisupäivämäärä,
- sitten otsikko ja lopulta
- suora linkki
- perässä lainaus tai täydentävää tietoa, jos erityisen kiinnostava puheenvuoro tai sisältö ei selviä otsikosta

Huom: Osa uutisista oli kahdessa osassa eli etusivulla lyhennettynä ja sisäsivuilla pitkänä. Osa hakutuloksista oli kainaloartikkeleita suuremmassa artikkelissa.

Kotimaa 17.1.1990
Karelia Oy aloittaa sisävesiristeilyt Neuvosto-Karjalaan
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002954865.html

Mielipide 11.3.1990
Viedään pian apua itäiseen Karjalaan!
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002967437.html

Mielipide 17.3.1990
Karjalan Liitto ei edusta vain evakkoja
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002968907.html

Mielipide 26.3.1990
Karjalan liitto auttaa yhä karjalaisten jälkeläisiä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002954796.html

Kotimaa 11.4.1990
Tuhannet pyrkivät vierailulle Karjalaan
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002974439.html

Ulkomaat 11.4.1990
"Neuvostoliiton mahti mennyttä" Ruotsalaisprofessorin mukaan kaikki "neuvostoliittolainen" huonossa valossa
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002974385.html

Mielipide 12.4.1990
Voivuorella voisi ehkä ostaa Karjalan?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002974814.html

Kotimaa 21.4.1990
Karjala takaisin?
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002976437.html

Kotimaa 18.5.1990
Suomalaisten enemmistö gallupkyselyssä: Karjalasta parempi olla neuvottelematta   
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002982608.html



Tässä 18.5. julkaistusta kyselystä tarkemmin:

Gallupin mukaan kysymykseen "Pitäisikö Suomen hallituksen yrittää ryhtyä neuvottelemaan Neuvostoliiton kanssa Karjalan palauttamiseksi vai olisiko parempi olla ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin asiassa?" vastattiin seuraavasti:

68% neuvotteluja ei pidä yrittää
26% kyllä
8 % ei mielipidettä

Otos 502 yli 15-vuotiasta.

Ihmiset 14.6.1990
Kirjailija on yhteiskunnan vihollinen   
http://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002987579.html

' "Kirjailija Christer Kihlman ei ole antanut periksi. Hän on yhä vastarannankiiski, joka puhuu humanismin ja ihmisyyden puolesta.

Jotain on sentään muuttunut: Kihlman suhtautuu entistä sapekkaammin Suomeen, joka hänen mielestään tarpoo nykyään välinpitämättömyyden suossa.

Kihlman korostaa, että suvaitsevaisuus on lisääntynyt vain näennäisesti. Pinnan alla kytee pohjaton välinpitämättömyys, joka kätkee sisäänsä monia irrationaalisia pelkoja.

"Joskus tuntuu siltä, että Suomessa vallitsee sellainen ilmapiiri, että voi sanoa ja tehdä ihan mitä hyvänsä, eikä kukaan reagoi siihen. Se ei kerro suvaitsevaisuuden kasvusta vaan lisääntyneestä välinpitämättömyydestä. Esimerkiksi kansanedustaja Marita Jurvan ehdotus Karjalan ja Ahvenanmaan vaihtokaupasta kumpuaa juuri irrationaalisesta pelosta, jota tunnetaan Euroopan yhdentyessä."'

Kotimaa 30.6.1990
Karjala tänään   
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002990169.html

Mielipide 8.7.1990
Haminan rauha -liike   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002991281.html

"OLISIHAN SE VARMAAN tuolle Vanhalle ja pahasti rappeutuneelle Suomelle hyväksi päästä muun Suomen yhteyteen, aivan yhtä hyväksi kuin oli vuoden 1811 jälkeen. Elinkeinot elpyisivät, maaorjat vapautuisivat. Ja tottahan paha Stalin vuonna 1939 hyökkäsi ja teki paljon muutakin, mutta, mutta . . .? Ainakin tähän asti rajoja on yleensä siirrelty vain sotaväellä ja voimalla. Vuoden 1811 liitoskin oli mahdollinen vasta sen jälkeen, kun Venäjän sotilaat olivat Pohjanlahden rannalla. Heikkenevät imperiumit luopuvat kyllä taistelutta kolonioistaan, kuten NL Itä-Euroopasta, mutta eivät hevin emämaan rajoista. Juuri tänään oli lehdissä uutinen, että Moskova on uhannut Liettuaa rajantarkistuksilla, mikäli se eroaa.

KOLME RAUHANSOPIMUSTA, vaikka 1944 olikin vain välirauha, antaa rajalle jo melkoisen historiallisen legitiimisyyden, kun kauempana takana on vielä neljäskin, Uudenkaupungin v. 1721. Tilanne on siis neljä yhtä Tarttoa vastaan.

Tarton rajalinja Kannaksella on sitä paitsi alun perin "vain" kahden kuvernementin, Pietarin ja Viipurin, raja, josta v. 1811 tuli Suuriruhtinaskunnan raja.

Tarton "häpeärauha" tehtiin hetkellä, jolloin Neuvosto-Venäjä, ei siis vielä NL, oli heikko ja valkoinen Suomi vahva. Neuvosto-Venäjä on jälleen heikko, mutta kuinka kauan?"

Kotimaa 20.7.1990
Olemattomat hinnat houkuttelevat suomalaisia ostoksille Viipuriin Karjalaa ostetaan takaisin ruokakassi, kukkapuska ja viinapullo kerrallaan
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002994115.html

Kotimaa 25.7.1990
Neuvostolehti julkaisi luonnoksen Karjalan itsemääräämisoikeudesta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002995729.html

Mielipide 31.7.1990   
Unelma Suur-Suomesta on jo aikansa elänyt
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002997537.html

' "Suur-Suomi-unelma hahmottui länsimaisen hegemonia-ajatuksen sisäistäneiden suomalaisten valveunista", kirjoitti Reino Viitamäki (HS 28. 7.). Eikö noiden valveunien syynä ollut osaltaan myös pienen oikeuksia kunnioittamattoman suurvaltanaapurimme aiheuttama painajainen, talvisota? Kun taustalla olivat vielä niin isoviha kuin sortovuodetkin, onko ihme, että suuren ja mahtavan hetkeksi heikennyttyä pienemmässä kasvoi halu tulla suurempansa vertaiseksi - tai ainakin kasvattaa omia voimiaan? Jos suuri naapuri olisi yhteisen historiamme aikana pyrkinyt ekspansion sijasta vain rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, valveuniin olisi tuskin ollut tarvetta.

Sitä strategista merkitystä, joka luovuttamillamme alueilla aikanaan oli, ei enää ole. Niiden takaisin saaminen ei myöskään tekisi Suomesta suurvaltaa. Aikansa eläneinä myös Suur-Suomi-unelmat joutavat lopullisesti kuolla. Onko keskustelussa Tarton rauhan rajan palauttamisesta siis viime kädessä kysymys suomalaisesta tai tiettyjen suomalaisten vallanhalusta vaiko jostain muusta?'

Mielipide 2.8.1990
Karjalan kohtalosta puhuttava avoimesti
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002997920.html

Pääkirjoitus  3.8.1990
Martti Valkonen Ydinaseita Viipuriin?
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002998192.html

Mielipide 7.8.1990
Vuokrataan Karjalan autiotilat   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002999454.html

Ulkomaat 14.8.1990
Neuvosto-Karjala otti ohjat käsiinsä Karjala pysyy osana Venäjää, mutta avaa suorat suhteet Suomeen ja lähinaapureihin Talousuudistuksella itsenäistetään yritykset ja houkutellaan ulkomaisia sijoittajia    http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000003002150.html

Sunnuntai 2.9.1990   
LOPULLISTA RAJAA SIIRTÄMÄSSÄ Moskovassa 1955 Urho Kekkonen keskusteli sitkeästi Karjalan palauttamisesta. Hän halusi ainakin ehkäistä syytökset pelkuruudesta, vaikkei Karjalaa takaisin saatukaan   
http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003007251.html

Kulttuuri 6.9.1990
Juhani Suomen elämäkertateoksen kolmas osa: käyttikö Kekkonen Neuvostoliittoa vai Neuvostoliitto Kekkosta hyväkseen? Urho Kekkosen kirjoittamattomien muistelmien korvike  
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003009278.html

Kotimaa 23.9.1990
Virolainen odottaa aloitetta Karjala-neuvotteluista "Päätös rauhansopimuksesta kiihdyttää keskustelua"
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003013280.html

' "Valtioneuvos Johannes Virolainen (kesk) uskoo keskustelun Karjalan palauttamisesta kiihtyvän karjalaisten keskuudessa nyt, kun hallitus on todennut Pariisin rauhansopimuksen osin mitätöidyksi.

Karjalan liittoa viime kevääseen asti johtaneen Virolaisen mukaan karjalaiset ovat hyvin tyytymättömiä siihen, että hallitus ei ole ottanut Karjalan palauttamista esille keskusteluissa Neuvostoliiton kanssa, vaikka sotaan johtanut Molotovin-Ribbentropin sopimuskin on kumottu.

Virolaisen mukaan myös Neuvostoliitossa on jo järjestöjä, jotka vaativat Stalinin "pakolla ja sodalla" liittämien alueiden palauttamista välittömästi. Hän on itsekin saanut postia näihin yhdistyksiin kuuluvilta ihmisiltä.

"Me luotamme hallitukseen" '

Mielipide 26.9.1990
Myös Ribbentrop-sopimus on jo aika mitätöidä
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003013564.html

Pääkirjoitus 26.9.1990   
Keskustelu Karjalasta viriää
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003013621.html

Kotimaa 18.10.1990
Karjalaa takaisin tahtovat otettiin viileästi vastaan eduskunnassa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003019796.html

Pääkirjoitus 3.11.1990   
Tutkielma "Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen" on vuodelta 1894. Siinä pohdittiin syitä Venäjän jo 1700-luvulla nielaiseman vanhan Suomen kurjuuteen. Historia osoitti, että muun Suomen yhteyteen saatettuna Karjala sittenkin alkoi kukoistaa. Viipurin läänin ennuste on ennenkin ollut huono
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000003024795.html

Mielipide 10.11.1990
Karjala toisi meille hyvinvointia   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003026431.html

Kotimaa  21.11.1990
POLITIIKKAA LYHYESTI Karjalan liitto ei vaadi Karjalaa
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003027749.html

Kotimaa 30.11.1990   
Keskustelua Karjalasta
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003030143.html

"Ulkoministeri Paasio on antanut kaikille meille suomalaisille sellaisen ulkopoliittisen neuvon, että Karjalasta ei pidä keskustella. Paasio sanoo sanomalehti Karjalaiselle, että "Karjala-keskustelu on saanut sen kaltaisia värityksiä, jotka eivät ole Suomen ulkosuhteiden kannalta toivottavia".

Lehden mukaan ulkoministeri toivoo, "että keskustelu jo loppuisi".

Yhtenä suomalaisista ja siis yhtenä ulkoministerin huolen kohteista riennän täten vakuuttamaan maamme ulkopoliittiselle johdolle, että minä ainakaan en ole keskustellut Karjalasta, en halaistua sanaa. Ihan varmasti en.

En ole tuntenut tarvetta esittää siinä asiassa mitään mielipidettä. En ole edes aikonut keskustella.

Nyt tuli kuitenkin ihan pakko sanoa siitäkin, kun ulkoministeri kielsi - ettei luultaisi nöyräksi ja tottelevaiseksi.

Olen samaa mieltä hallituksen kanssa: Suomella ei ole mitään syytä nyt nostaa esiin ajatusta Suomen ja Neuvostoliiton aluemuutoksista.

Tämän päivän ja tulevaisuuden hyvää suhdetta naapuriin ei kannata vaarantaa sellaisella mahdollisella mielikuvalla, että sen sekasorron hetkistä yritetään hyötyä.

On ilmiselvästi Suomen edun mukaista, että Neuvostoliitto ja Venäjä voivat kaaoksen keskellä luottaa siihen, että niillä on luoteessa ongelmaton ja vakiintunut raja."

Kotimaa 3.12.1990
Linnanahde haluaa kaikilta puolueilta kannan Karjalaan   
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003030885.html

Mielipide 5.12.1990   
Karjalasta tarvitaan avointa keskustelua
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003031858.html

Mielipide 10.12.1990   
Hyvä suhde edellyttää vääryyden korjaamista   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003033659.html

Mielipide 10.12.1990   
Tekoihin Karjala- kysymyksessä   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003033942.html

Mielipide 10.12.1990   
Eihän sota ole hyväksyttävä keino muuttaa rajoja   
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003033664.html

Mielipide 17.12.1990
Kenelle Karjala kuuluu? Esimerkiksi..
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003035363.html

"Väitetään että suomalaiset ovat hyvin koulutettua väkeä. Historian lukeminen lienee kuitenkin jäänyt vähemmälle, joten kerrataanpa muutama asia. Vuonna 1293 Ruotsin marski valloitti Karjalan ja perusti Viipurin. 1323 Pähkinäsaaren rauhassa raja vedettiin Karjalan kannakselle. Sitten taas sodittiin . . .

Stolbovan rauhassa 1617 Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsi-Suomeen. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Karjala menetettiin Venäjälle. Turun rauhassa 1743 raja vedettiin Kymijokeen.

Suomen sodan jälkeen, 1809 Haminan rauhassa, koko Suomen alue jäi Venäjälle. Myöhempi historia lieneekin jo tutumpaa, joten en puutu siihen. Nyt voitaneen jo kysyä, kenelle Karjala oikein kuuluu?

Minä en ainakaan osaa vastata. Venäläiset voisivat vaatia rajaa esimerkiksi Kymijoelle! Vaatimus olisi yhtä oikeutettu tai epäoikeutettu kuin Karjalan palauttamisvaatimus."

Kulttuuri 18.12.1990  
Nostalgia, uhri ja peili Haatajan ja Lintusen Karjala-teos palauttaa keskustelun todellisuuteen. Se kertoo kiihkottomasti alueesta joka on tuhottu ja kuollut.  
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003035871.html

Mielipide 22.12.1990
Karjala kuuluu karjalaisille
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000003036904.html

Vuosi 1990: johtopäätökset

Keskustelu Karjalan palauttamisesta oli kiivasta. Ulkoministeri Paasio yritti leikkiä Kekkosta ja kieltää kiusallisen keskustelun mutta Helsingin Sanomat kapinoi kirjoittamiskieltoa vastaan, vaikka olikin periaatteessa samaa mieltä. Keskustelua Tarton rauhan rajojen oikeellisuudesta käytiin kiivaasti: Pähkinäsaaren rauhan rajat vai mitä pitäisi noudattaa? Samoin keskustelu Karjalan jälleenrakentamisesta taloudellisena mahdollisuutena tai uhkana virisi. Itä-Karjalassa ja muuallakin Suomen itärajan puolella vallitsi pula ja puute kaikesta. Vuoteen mahtui paljon kirjoittelua humanitaarisesta avusta itänaapurille.

Paasion kirjoituskielto tuo mieleen taannoisen kommentin, jonka mukaan Sipilän hallituksen olisi saatava työrauha...

Kansallismuseon uusi esihistorian näyttely - nyt hävettää

Taiteessa ja arkkitehtuurissa on vallalla postmodernismi, arkeologiassa kai yhä postprosessualismi ja mikäli Kansallismuseomme uusi esihistorianäyttely on esikuva, on tulevaisuuden suuntaus nihilismi.

Olin siis käymässä to-pe Helsingissä Kansallismuseon auditoriossa pidetyissä kaivausesittelyissä. Perjantain aamun ohjelmaan kuului urheasti Antti Lahelman, näyttelyn käsikirjoittajan, vetämä esitelmä uudesta näyttelystä. En ollut nähnyt uutta näyttelyä ennen häntä mutta kuullut siitä paljon. Tähän oli syynä yksinkertaisesti ajan puute eli torstaina ei ollut esitelmien välissä eikä jälkeen aikaa piipahtaa. Ehkä oli hyvä kuullakin ensin "puolustuspuhe", muilta kollegoiltani olin kuullut arvioita sitäkin enemmän ja "häpeäpilkku" oli arvioista lievimmästä päästä.

Ensivaikutelmani perjantaina näyttelyyn laskeutuessani oli "Tässäkö kaikki?". Näytti lähinnä siltä, että koko näyttely oli jäänyt kesken. Hitosti tyhjää ja avaraa tilaa ja monin paikoin pohdin, että oliko tuohon unohtunut laittaa jotakin. Näyttelyyn oli tuotu myös katkaistu puun kanto, jossa näkyi miten sitä on isketty kivikirveellä. Ympärillä oli turistiryhmä joka väitteli kiivaasti, oliko se majavan nakertama vai kirveellä kaadettu.

Suunnittelutyö tehtiin tarjouskilpailun voittaneen arkkitehtitoimiston (lue: halvimman tarjouksen tehneen) toimesta ja näyttelyyn panostus näkyy kyllä. Selvästi esinekuvaukset, kartat ja aikajanat sisältäneiden paperilappusten tulostamiseen oli käytetty parempaa tulostuslaatua eikä musteensäästöasetusta.

Esinekuvauksesta puuttuu tarkka löytöpaikkakunta, se on vain pallo pienessä kartassa ja lisäksi mukana on ylivoimaisesti hyödyttömin koskaan näkemäni aikajana.

Lahelman esitelmässä esiteltiin vuoden 1995 Muinaistutkijassa olleita kirjoituksia edellisen esihistorian perusnäyttelyn avajaisista. Monista kirjoituksista nostettiin esille juuri Juhani "Kostedin" arvio edellisestä näyttelystä. Hänen mukaansa esineitä, joita vanhassa näyttelyssä oli esillä 4000 (nykyisessä Lahelman mukaan 750), oli Kostetista aivan liikaa. Kostetin lausahduksiin kuuluu sittemmin myös "Kvartsi-iskosten kerääminen on turhaa, koska niistä ei saa mitään irti" sekä oma henkilökohtainen suosikki, kielteinen "Ei ikinä" vastaus museologian perusopintojen luennolla esittämääni kysymykseen, ryhtyykö Senaatti myymään Museovirastolta hallintaansa siirtyneitä kohteita.

Sidosryhmien arvioita esihistorian merkityksestä tulevassa perusnäyttelyssä. Sidosryhmiin ei ehkä olisi kannattanut kutsua Donald Trumpin kabinettia.

Esihistorian näyttelyä suunnitellessa kuultiin myös sidosryhmiä eli tieteen, taiteen jne. edustajia. Joidenkin arviot esihistorian merkityksestä olivat sellaisia, että epäilen ettemme enää elä sivistysvaltiossa. Tiedän kyllä että vastakkaisiakin mielipiteitä on kuultava ja yritettävä ymmärtää – mutta kun ei. Jos valtaosa ihmiskunnan olemassaolon ajasta on esihistoriaa, niin jo on helvetti jos ei mene jakeluun, että sillä on merkitystä ihmisen historian ymmärtämiselle.

Esillä oli – kuten usein mainittu – kosketeltavia esineitä. Vastaava näyttelytoiminta oli minulle tuttua jo Nautelankosken museon (nyk. Liedon museo) esihistorianäyttelystä. Helsingissä esille on laitettu aitoja "hyödyttömiä" esineitä. Melkein kaikki arkeologit kumartuivat kauhistelemaan keramiikkapaloja, joista on silminnähden jo alkanut viikon esilläolon jälkeen irtoilemaan hienon hienoja palasia. Ilmeisesti nämä ovat "kontekstittomia" irtolöytöjä, ja vanhojen hajottua liimataan uudet tilalle. Kysymys on, että koska turistit alkavat raapia irti palasia muistoksi koska tilallehan saa aina näyttelyyn uuden.

Kivasti kertsujauhe pöllyää!

Itse en ole esihistoriallisen arkeologian asiantuntija – hallitsen perusteet mutta en juuri lainkaan syvällisiä yksityiskohtia – joten perehtyneempien kollegoiden arviot olivat silmiäavaavia. Kivikautisen keramiikan suippopohjaisuus (ne pysyvät paremmin pystyssä hiekassa kuin tasapohjaiset) jäi täysin peittoon, sillä astiat oli upotettu läpinäkymättömiin telineisiin, jolloin pohjan nähdäkseen piti kumartua. Esillä oleva pienoismalli kivikautisesta "rivitalosta" oli paskasti toteutettu koska kattopaalujen töreröttäviä päitä ei oltu katkottu: nyt majassa olisi kosteat oltavat sateessa. Yleensä kattorakenteiden painuttua niiden katonrajassa risteävät päät katkaistiin ja ne päällystettiin. Muidenkin mukaan näyttelyssä oli perustavaa laatua olevia virheitä esittelyteksteissä.

Kosteat oltavat tulisi tuollaisella katolla.

Hyvät kohdat olivat yksittäisiä oivalluksia, eivät koko näyttelyn kattavia kannattavia ideoita. Teknologiaa oli hyödynnetty hauskasti, itse pidin ja veikkaan että lapsetkin tykkäävät kalliomaalauksia sisältävien, ihmiskasvoja muistuttavien kallioiden animaatioista. Samassa huoneessa oli vieritettävä laite jossa kulki kronologisessa järjestyksessä aikajanan mukaisesti esineistöä. Pelkistetysti toteutettu, mutta esinelähtöisyyden vuoksi ihan näpsäkkä toteutus, etenkin kun taustalla seinällä kulkee yleinen aikajana. Esineistä itsestään tosin oli vain minimaalisesti tietoa.

Näyttely on valmistunut Suomen 100-vuotisjuhlavuotena ja tämän taustan huomioiden lopputulos on kertakaikkiaan häpeällinen. Panostus on ollut minimaalista ja vaikutelma on pahasti keskeneräinen: korkeintaan jokin maakuntamuseo saattaisi toteuttaa tällaisen näyttelyn, silloinkin varojen puutteessa. Nyt Suomen historian museo numero 1:n perusnäyttely on "juosten kustu". Näyttelyn entisiin tiloihin aulakerrokseen siirretty museokauppakin on saanut suuremman tilan kuin yli  9000 Suomen historiaa - ja kaupastakin suurin osa on tyhjää tilaa!!! Mikäli edes esihistorian kaikkein edustavimman näyttelyn toteutuksessa ei pystytä tekemään parasta mahdollista, niin on ehkä parasta että suomalainen arkeologia laittaa lapun luukulle. Oppiaineethan ovat jo kaikki yhdistymässä – tai ovat jo yhdistyneet – muihin aineisiin kaikissa kolmessa opetusta antavassa yliopistossa. Elämmekö siis lopun aikoja suomalaisen arkeologian historiassa?

Esinetutkimus ja keskustelu esineiden merkityksestä ja tutkimuksesta on 2010-luvulla edennyt huomattavasti – pahaisista kvartsi-iskoksistakin saadaan jo paljon selville. Esimerkiksi Tarja Sundell yhdisti kivikauden esineryhmät ja niiden monimuotoisuuden kehityksen mestarillisesti muinais-DNA:n tutkimuksen esitelmässään Aboa Vetuksessa 2.2.2017. Kansallismuseo on omalta osaltaan ottanut tässä esinetutkimuksen kehityksessä nyt takapakkia. Kronologinen lähestymistapa on näyttelyssä korvattu – kuten Lahelma toi esille – temaattisilla asiakokonaisuuksilla kuten "liikkuminen", mutta itse pidän perinteisestä kronologisesta tavasta. Minusta historian museoissa, etenkin pitkiä ajanjaksoja käsittelevissä on tärkeää, että siellä voi liikkua kuin "ajan virrassa". Voi aloittaa "vuodesta 0" eli ensimmäisten ihmisten saapumisesta, nähdä esineiden määrän ja muodon monipuolistumista, uusia kontakteja ja esineissä konkreettisia muutoksia niiden myötä ja edelleen etenemisen kohti nykypäivää.

Luonnollisesti on virhe esitellä esineitä pelkässä läjässä ja vain mainita käytön vuosisata/tuhat, esineen nimi sekä käyttötarkoitus. Toisaalta kuten keskusteluissa on viime aikoina tullut ilmi, on 2000-luvulle asti melkein joka tieteen alalla esineet nähty jonakin rihkamana ja pyritty näkemään "kulttuuriin niiden takana", ikään kuin esineet olisivat vääristyneitä ja epäaitoja sekä suorastaan harhaanjohtavia. Nyt on menossa "paluu esineisiin" ja itse yritän tällä saralla tehdä parhaani että esine itse olisi todiste ja itsessään tutkimuksen kohde, ei niinkään epämääräinen "kulttuuri" sen taustalla.

Ihmettelin suuresti näyttelyn mainoksia, joissa nainen on pistänyt suurella korulla varustetun kätensä suun eteen. Nyt ymmärrän, mistä mainoksessa on kyse: museossa vieraileva yrittää tukahduttaa hillitöntä tirskuntaa kuullessaan, että tässä on nyt "Paras Suomen esihistorian näyttely"

*tirsk!* Kuva: Kansallismuseo.fi

Ei liene sattumaa, että "parhaimman mahdollisen Suomen esihistorian näyttelyn" avajaiset järjestettiin aprillipäivänä.