Noh, tovi on vierähtänyt mutta kiirettä on pitänyt. Lievää flunssaa alilämmöllä, tenttilukua, arkeologisten kaivausten esittelyt Helsingissä sekä koululaisryhmiä museolla. Taidan purkaa näitä sitten pala palalta päivityksiksi.
Olen vanhemmiten alkanut reagoimaan tauteihin alilämmöllä. Se on yhtä inhottavaa kuin kuumekin, pahimmillaan on pudonnut aiemmin sairastaessani tuonne vain vähän yli 35 asteen. Nyt on vähän yli 36 ollut. Väsyttää, kolottaa ja tuntuu pöhnäiseltä. Onneksi olen paranemaan päin.
Päällimmäisenä mielessä tuo kirjatenttiluku, aiheena työkiireiden vuoksi kahdesti lykätty folkloristiikan klassikot. Yhtenä kirjoista klassikkojen klassikko, Alan Dundesin Folklore, artikkelikokoelma vuodelta 1965. Sain napattua teoksen ilmaiseksi Jyväskylässä hienoista yliopiston kirjaston kirjadyykkayksista.
JYUlla on nimittäin kahdesti vuodessa – keväisin ja syksyisin – tapana poistaa kirjastosta kirjoja jakamalla niitä ilmaiseksi! Sieltä on saatu kirjahyllyymme melkein kaikki 1900-luvun saksalaiset klassikot, monta muuta hienoa kaunokirjallista ja tieteellistä teosta sekä paljon muuta. Mutta nyt siis saa dyykkauksen saldo joutua hyötykäyttöön.
Vietin siis viikko sitten muutaman päivän Helsingissä arkeologisten kenttätöiden kaivausesittelyissä sekä arkistotutkimuksissa. Kaivausesittelyissä oli ihan mukavaa, jätin maanantaiaamun tilasto-osuuden kuulematta. Kuulin sittemmin, että joku museovirastolainen möläytti ettei arkeologista inventointia tekevän tarvitse tietää, onko vastaantuleva kohde muinaisjäännös vai ei. Hurraa.
Iänikuinen Vrouw Maria oli viimeisenä esitelmänä. Alkaa tuntua siltä, ettei sen suhteen ole edistytty kuin vuosiluvun vaihtamisessa esitelmään. Taas samat rekonstruktiot, kuva merenpinnasta, lastiluettelo ja epäselvät videokuvat aluksesta. Nyt sentään on hallussa maailman ainoa indigonäyte arkeologisesta tutkimuksesta.
Mukavinta oli tavata hesalaisia kollegoja Molly Malones -kapakissa Kaisaniemessä ja istua tunti iltaa Omena-hotellissa tuttujen kanssa. Itse en siis majoittunut tuonne vaan tädillä, mutta istuin seurassa ja hauskaa oli. Omenahotelli vaikutti hyvältä majoituspaikalta.
Yksi sankariarkeologi oli pudotettu helikopterista kolmeksi viikoksi inventoimaan käsivarren Lappiin – hyvin tuloksin. Hienoimpana löytönä hänellä tuli maasta tuhat vuotta vanha rautainen nuolenkärki, jossa oli vain hieman pintaruostetta. Minusta ei olisi kolmeksi viikoksi keskelle ei-mitään, vaikka ajatuksessa on romanttinen houkutuksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti