101 esinettä - #9 ja #10

#9 - Sämpylän muotoinen kivi

Otin Harjavallan kaivauksilta 2014 muistoksi kuvan kiven. Se on noin käden kokoinen ja tavattoman sileä, eli ilmeisesti rantakivi ajalta jona kaivauskohde oli merenrantaa.

Esineelle on monta käyttötapaa, olen koettanut hieroa sen eri kohdilla jumiutineita hartioita ja kerran kiehuvalla vedellä lämmitettynä ja pyyhkeeseen käärittynä laittanut sen lämmikkeeksikin kipeään kohtaan. Paperipainoksikin se sopii.

Tällä hetkellä esine hakee paikkaansa asunnossa eli ajelehtii hyllystä toiseen. Kiveen voisi myös maalata jonkin eläimen.

# 10 - kastelukannu Indiskasta

Ikkunalaudalla nököttävä vihreä elefanttikannu oli parin euron ostos Indiskasta kesällä 2012. Väri sopi hyvin silloiseen keittiöön ja olohuoneeseen. Kasteltavia kasveja on useita, joista "minun" on kaksi uutta "tuhmaa poikaa" eli nukkatyräkkejä, jotka täysikasvuisina räjäyttävät siemenensä kuuluvasti pitkin huonetta.

101 esinettä - #6, #7 ja #8

Tässä taas projektille jatkoa:

#6 - Zombie-nukke "Pikku hali" jenkeistä

Jenkeissä tutkijana ollut kaverini lähetti tämän zombie-nuken minulle postissa. Nuken pää ja jalat lähtevät irti. Mukana tuli pikkuruinen ohjekirja, jossa oli hoito--ohjeet yms. Siinä muun muassa kehotettiin katsomaan zombie-elokuvia zombin kanssa. Tällöin tosin pitää selittää elokuvan mittaan rauhallisesti, että elokuvassa kuolevat  zombit vain näyttelevät eikä niille oikeasti tapahdu mitään pahaa.

Zombin nimi "Pikku hali" tulee eräältä tutkijalta, jonka nimi on yksi Turun kaupunginosista. Outoa ammattihuumoria.

Esineen sijoituspaikka (pitääkin päivittää tämä vanhoihin juttuihin... no, kahvimukit ovat astiakaapissa ja kirja kirjahyllyssä): ajelehtii tietokonepöydällä.

#7 - Sieniveitsi sienireissulta

Viime viikon sienireissu Ruissaloon tuotti muutaman vaaleaorakkaan. Samalla polun reunasta löysin tämän sieniveitsen. Huolellisen puhdistuksen jälkeen otin sen arsenaaliin. Kuka lie hukannut? Jos tunnistaa, niin voi pyytää takaisin blogin pitäjältä.

Sijoitus: keittiön vetolaatikot.

#8 - Sammakon muovikassi

Melkein jokainen firma ja kauppa antaa tätä nykyä ostosten yhteydessä pahimmalla mahdollisella tavalla keskikokoisen muovipussin. Näitä kertyy sitten tiskialtaan alla olevaan tilaan, mutta niitä ei voi käyttää roskapusseina (liian pieniä) ja ne ovat liian suuria käytettäväksi pienten esineiden suojaamiseen matkustuksen ajaksi. Korkeintaan näillä voi kuljettaa varakenkiä.

Monet näistä muovipusseista ovat vieläpä liian hienoja käytettäväksi toissijaisiin tarkoituksiin. Sammakon design on harvinaisen hauska, monet muutkin pikkuputiikit Turussa käyttävät omia, hienoja kasseja. Etenkin Turun Kaupunginteatterin poistomyyntien yhteydessä saadut muovikassit ovat harvinaisen hienoja.

Nämä muovikassit ovat juttuja, jotka ajelehtivat sijoituspaikassaan ja päätyvät aina silloin tällöin johonkin käyttöön, "jostakin käytöstä" eteiseen ja sieltä taas sijoituspaikkaan eli tiskipöydän alle.

Kirjakaupoista tuli mieleen, miksiköhän Suomalainen Kirjakauppa (ainakaan Turussa) ei enää anna ostosten yhteydessä muovikasseja?

101 esinettä - #4 ja #5

Esine # 4 - Aamu- ja työkahvimuki

Mainitsin edellisessä kirjoituksessa aiheesta, että minulla on kaksi suosikkimukia uuden Helsinki-mukin ohella. Ensimmäisenä on tämä, Anttilasta 2012 hankkimani John Lennon & Yoko Ono -kahvimuki. Musta teksti valkoisella pohjalla on tässä hyvin tehokas. Hankin tämän työpaikkakahvimukiksi, kun lähdin tutkijaksi sotaveteraanihankkeeseen.

Esine #5 - kameramuki

Monet kollegat ovat kateellisia tästä Tukholmasta Fotografiskasta keväällä 2014 hankkimastani mukista! Kun kannen pistää päälle, muki muistuttaa erehdyttävästi kameran objektiivia. Monesti saan ihmiset huutamaan kauhusta, kun kaadan kahvia mukiin. Muki tosin ei pidä kahvia tehokkaasti niin lämpöimänä kuin materiaali antaisi ymmärtää, eikä kansi estä kahvia läikkymästä, vaikka niin luulisi. Mutta muuten hupaisa hankinta.

Tällä kertaa siis kahvimukeja. Ensi kerralla jotain muuta!

Viime viikoilta kertynyttä

Taas vierähti viisi viikkoa kaivauksilla. Tiedottamistoiveista johtuen en esittele täällä esinelöytöjä tms., mainitsenpahan vain että taas opin ja näin ja koin paljon asioita.

Mitä on tapahtunut viime aikoina: pääsin viimeinkin kirjoittamaan graduni pohjalta artikkeleita. Aloitin vaikeammasta, eli triangulaatiota ylipäätään käsittelevästä artikkelista. Ilmoittauduin esitelmänpitäjäksi arkeologiapäiville (järjestetään Turussa!) ja olen pitänyt luentoja kansalaisopistossa. Eli aika normaalia menoa.

Heti kun pääsin kaivauksilta matkustin Helsinkiin häävalokuvaajaksi. Olin ottanut opikseni, sillä ottamistani puolestatoista tuhannesta kuvasta vain 20 - 30 piti hylätä tärähtäneenä, "heilutuskuvana" tai täysin pieleen menneen valaistuksen vuoksi. Lopuista noin 30% vaati valotuksen korjaamista, mutta Picasa riitti siihen. Vanha puukirkko, johon tulee ulkoa alkusyksyn auringonvaloa ja sisällä taas on himmeää hehkulampunvaloa, on aika haastava kuvauspaikka. Onneksi tärkeimmistä hetkistä tuli loisto-otoksia, erityisen tyytyväinen olin 5 minuuttia tuoreesta hääparista ottamiini puistokuviin.

Sienestämässä

Kävin viimeinkin paremman puoliskon kanssa sienimetsässä, vieläpä Ruissalossa. Aamulla varhain bussilla numero 8 matkaan ja lehtometsiin. Ensimmäisenä löytyi muutama vaaleaorakas, jotka kotona paistuivat pannulla voissa ja pätyivät paahtoleivän päälle. Herkkua!

Muuten löysimme rouskuja, joista valtaosa osoittautui kotona tarkemmassa analyysissa lakritsirouskuiksi -siis ainoaksi lievästi myrkylliseksi rouskulajiksi! Tähän liittyen lainasin illalla kirjastosta Mauri Korhosen teoksen Suomen rouskut (1984). Hyvin mielenkiintoinen kirja, niin uskomattomalta kuin se saattaakin kuulostaa.

Suunnitelmissa on lähteä uudestaan sunnuntaina etsimään uusia Turun sienimaita. Onneksi tiistain Turun Sanomissa oli artikkeli aiheesta. Tavoitteena saad... suppilovahveroita!

Hupaisa sattumus kaivauksilta

Muutama kuva on pakko julkaista. Olimme lähdössä viikonlopun viekkoon, kun huomasimme rakennusfirman tukkineen jo tien. Olivat unohtaneet, että kaivaustiimi on vielä töissä. Kaivaustiimi, jolla on lapiot.

Eräs viikonlopun viettoon lähtemien lykkääntyi yllättävien esteiden vuoksi...

Kivikasan koko ja laatu keskellä tietä mietityttivät, eikä kiertotietä ollut.

Mutta: olemme arkeologeja, meillähän on lapiot.

Ripeä toiminta tasasi nopeasti tien halki kivikasan...

Ja yli mentiin että heilahti!

101 esinettä - #1, #2 ja #3

Taannoin sain sähköpostilistan kautta tällaisen viestin:

101 esinettä – Kokoelmat ikkunoina historiaan

Janne Vilkuna kirjoitti viimeisimmässä Museo-lehdessä 3/2014 Katarina Harrison Lindbergh & Dick Harrisonin kirjasta 101 föremål ur Sveriges historia (Norstedts, 2013).  Kirja on kiinnostava ja lähestymistapa esineiden historiaan ja kertomuksiin ajankohtainen.

Janne toivoi kirjoituksessaan, että myös suomalaiset museot tarttuisivat aiheeseen. Ilokseni voin kertoa, että Turussa Museokeskus on käynnistänyt vuonna 2013 juuri tämänkaltaisen hankkeen juhlavuodeksi 2017. Hankkeesta löytyy lisätietoja mm. Museokeskuksen uutiskirjeessä 5/2013.

Turussa innoittajana projektille on toiminut erityisesti British Museumin ja BBC:n yhteishanke A History of the World in 100 Objects.

Janne Vilkuna otti aiheellisesti esille vuoden 2017, jossa museot ovat toivottavasti merkittäviä toimijoita. Yhteistyö juhlavuoden osalta on varmasti tarpeen.

Olisiko aihetta kerätä tiedot museoiden hankkeista - yhteistyön mahdollistajaksi ja toisaalta sen varmistamiseksi että ei tehtäisi päällekkäistä työtä?

Maakuntamuseoiden, aluetaidemuseoiden ja valtakunnallisten erikoismuseoiden tapaamisessa viime viikolla sovittiin, että museot toimittavat tietoja hankkeestaan museoliiton pääsihteerille Kimmo Levälle. Hän varmasti toivottaa museoliittoon tervetulleeksi tiedot muidenkin museoiden juhlavuosihankkeista.

Olli Immonen
vs. museopalvelujohtaja
Turun museokeskus

Itselläni olisi paljonkin aiheita, joista tehdä tällaisia museokirjoja, mutta näin alkajaisiksi ajattelin esitellä omat 101 esinettä kodistani. Nyt vuorossa numerot #1, #2 ja #3:

#1 Catch-22 "vintagekansissa"

Pitkään metsästämäni Catch-22 (suom. Me sotasankarit) on viimeinkin kirjahyllyssäni! Tämä on yksi suosikkikirjoistani ja menee sotakirjallisuusgenressä ehdottomasti kärkikolmikkoon. Catch 22 on tuttuakin tutumpi ilmiö yliopistomaailmasta...

Teos tuli ostettua Akateemisesta Hulluilta päiviltä pari päivää sitten pilkkahintaan. Juutuin heti nojatuoliin kirja kourassa ihastelemaan Hellerin nokkelaa sanankäyttöä ja aivot räjäyttäviä paradokseja.

Erityisen hienon tästä kirjasta tekee kansi. Samoin Howard Jacobonin esipuhe on mielenkiintoinen.

#2 Marimekkomuki - "Helsinki"

Tuon Catch-22:n ohella hommasin Hulluilta päiviltä Marimekko-mukin, kerrankin kun halvalla sain. Nyt minulla on kolme hyvää kahvimukia (esittelen kaksi muuta hyvää myöhemmin).

Parempi puolisko ilahtui, kun tykkään "designestä", mutta tässä mukissa nyt vaan oli sitä jotain. Helsingin Tuomiokirkko on veikeä, kuten mukin piirrokset ylipäätään. Kelpaa turkulaisenkin juoda tästä!

#3 Vanhan ajan päivyri

Saksankielinen Vesta-ompelukoneen mainoksesta tehty päivyri, jossa vasemmalla liikkuu kiekosta viikonpäivä ja oikealla kuukausi. Lisäksi tietysti molemmilla puolilla kiekot päivämäärän muuttamiseen, vasemmalla 0-2 eli kymmenet ja oikealta 0-9.

Yksi aamun ensimmäisiä tehtäviä on asettaa tämä päivyri osoittamaan oikeaa päivää. Sitten voikin hörpätä kupin kahvia.