Salossa vierailevana luennoitsijana

Kävin tiistaina Salossa pamisemassa nuoremman rautakauden konflikteista. Väkeä oli mukavasti ja esittivät luennon lopuksi kysymyksiä, vieläpä relevantteja, joten oli sen(kin) puolesta onnistunut matka. Jostain syystä oli haastavampaa tehdä esitelmää nuoremman rautakauden konflikteista (esitelmässäni n. 700 jKr - 1150 jkr. ja vähän varhaiskeskiajan puolelle) kuin vanhemman rautakauden konflikteista viime vuonna. Lisäksi piti puhua paljon konditionaalissa.

Museoelämys

Jo vuosi sitten Tukholmassa Fotografiskassa ihastelin museon kaupan puolella Nick Brandtin Afrikassa ottamia villieläinkuvia. Otin tiistaina iltapäivällä aikaisemman bussin Saloon kun huomasin lehdestä, että hänen valokuvanäyttelynsä on esillä Salon taidemuseo veturitallissa. Museionin jäsenenä pääsin ilmaiseksi sisään, mutta se oli museolle kannattava kauppa: lähtiessäni ostin tavallista enemmän postikortteja ja hienon tulitikkuaskin.

Nick Brandtin valokuva tomussa kylpevästä norsusta. Myös esillä Salossa.
Lähde: http://nickbrandtphotography.blogspot.fi/

Salon taidemuseo on näyttelytilana toimiva ja mielenkiintoinen jo itsessäänkin (olen aina ollut vähän junahullu, ja kurkistelin ikkunasta pihalla nököttävää höyryveturia innolla). Brandtin valokuvat oli tuotu tiloissa esille hyvin vaikuttavasti ja parhaimpien (kaikki otokset LOISTAVIA!) kuvien äärellä vierähti pitkä tovi.

Mielenkiintoisimpien kuvien luona oli pitkä selostus kuvaustilanteesta ja Brandtin kärsivällisyyttä voi vain kunnioittaa. Hyvän kuvan ottamiseen voi kulua kaksikin viikkoa, kun eläimet vain makailevat laiskasti paikoillaan eikä sopivaa poseerausta ja valaistusta löydy. Tuli etäisesti "Avara luonto LSD:ssä" eli titivituntyy.com ja sen luontokuvakoulu mieleen. Hankalaa työtä, mutta Brandt on selvästi ammattilainen.

Brandt palaa Fotografiskaan uudella näyttelyllä, jossa on esillä vanhoja ja uusia kuvia. Salon jälkeen hänen kuviaan pääsee tutkimaan Moskovassa.

Suosittelen vierailua Salon taidemuseossa. Nick Brandt, On this Earth, A Shadow Falls esillä 17.5.2015 asti.

Salolaisia sotamuistomerkkejä

Kävellessäni museolta kohti ammattikorkeakoulua oli onneksi aikaa tutkia nähtävyyksiä tien varrella. Sibeliuspuiston ohi kulkiessani kävoin vilkaisemassa uudelta näyttävää muistomerkkiä, joka osoittautui salolaisten Mannerheim-ristin ritarien muistokiveksi. Muistomerkki on uusi, kesältä 2014.

Sibeliuspuiston muistomerkki.

Perniöntien varrella ihmettelin tien vieressä nököttävää paatta ja sen metallilaattaa. Onneksi edelleen oli aikaa ihmetellä, joten kävelin nurmen poikki sen luokse. Äimistyin, sillä kyseessä olikin jatkosodan aikaisen 17. Divisioonan muistomerkki.

Tammidivisioonan muistokivi.

Kivi oli suhteellisen huomaamaton ja vähän kuin "ei missään". Kivi on pystytetty sen tien varrelle, jota pitkin salolaiset marssivat 1941 rintamalle. Eli siinä selitys hieman kummalliselle ja huomaamattomalle paikalle. Kivelle ei edes johda kävelytieltä polkua. 

Tien varrelle pystytetyt 130 tammea ovat tavallaan osa muistomerkkiä, sillä ne on pystytetty nimenomaan Tammidivisioonalle. Harvinaisen komea muistomerkkikokonaisuus, ja pitkäikäinenkin jos vanha sananlasku pitää paikkansa: "Tammi kasvaa 500 vuotta, elää 500 vuotta ja kuolee 500 vuotta". Eli vuonna 3476 on tarvetta uusia muistomerkkiä näiltä osin?