Varpaat Pirkanmaan mullissa

Pirkanmaalaisuutta.

Niin se arkeologin tie vain vie että olen jälleen kerran kentällä. Kohteena Pirkanmaa kuun loppuun asti. Aloitimme (kaivausjohtaja + piirtäjä + tutkimusapulainen + kaksi kaivausapulaista, minä viimeistä kastia) kaivelut tiistaina Orivedellä. Täällä menee sitten tämä viikko.

Siitä se kenttäkausi 2015 alkaa.

Siitä se kenttäkausi 2015 alkoi. Koeojassa kumman paljon palanutta hiekkaa. Myös luuta tuli kivasti ja hieman ohutta ikkunalasia.

Sään ei voi sanoa toistaiseksi suosineen. Odottaessani poimijaa Tampereen linja-autoaseman edustalla niskaan satoi lunta. Perillä Orivedellä tuli ensimmäisenä päivänä vettä, räntää ja lunta. Tänään sitten oli ankara tuuli koko päivän ja sormet olivat aivan kohmeessa. Maa on noin 5-10 sentin syvyydeltä roudassa, mutta lapiolla hakkaamalla pääsee läpi.

Yhdestä koekuopasta tuli jostain syystä paljon näitä palleroita, lienevät jonkin sortin kuukusia.

Kummallisen kivikon keskellä oleva syvennys poiki aimo kasan tiiliä, eli nuorehko rakennusjätteen dumppauskuoppa.

Bricks were shat.

Löydöt ovat olleet Orivedellä tällä kylätontilla nihkeitä. Löysin ensimmäisenä päivänä mahdollisen sirpin hiomakiven ja tänään oudon kivikon keskeltä löytyi tiiliä täynnä oleva kuoppa. Modernia kamaa, vaikka kartat osoittavatkin vanhempia kylätontteja lähettyvillä.

Orivedellä

Majoitus on mielenkiintoisessa paikassa, nimittäin Oriveden opistolla. Hyvin mukava paikka, perushyvä aamiainen, erinomaisesti toimiva Wifi, tilavat huoneet, OK tason keittiöt ja mahdottoman pehmeät vuoteet! Holilla myös opiston kirjasto, jossa oli mielenkiintoinen valikoima kirjallisuutta. "Mielenkiintoinen" ei tässä tapauksessa ole kiertoilmaus negatiivisille ajatuksille. Sakkolan viiri kirjaston edessä olevassa vitriinissä oli hauska havainto.

Paikallisesta S-Marketista löytyy lähipanimoiden erikoisoluita, menen kohta saunaan ja testaan samalla yhden. Pistäytyminen Lahja & kirja -puotiin tuotti "järjettömän munkin", eli strategialautapeli Age of Conanin käyttämättömänä reiluun alehintaan!

Opiston edestä tuli bongattua yksi sotamuistomerkki kokoelmiin:

"Tältä paikalta lähtivät talvisotaan Oriveden, Längelmäen, Juupajoen ja Eräjärven miehet 14.10.1939". Hyvin yksinkertainen mutta karuudessaan liikuttava sotamuistomerkki.

Hauska bongaus paikallisen S-marketin hedelmäosastolta. Ostin kaliumlähteeni seuraavanakin päivänä tästä korista:

Hauskaa markkinointia!

Orivedellä riittää muutenkin veistosta, patsasta yms. bongattavaksi. Kaupunki itsessään on surullisen hiljainen, toivon mukaan opiston kirjoituskurssit tuovat taas kaupungin täyteen väkeä! Mukava paikka tämä nimittäin on.

"Eräänä päivänä apurahataiteilija päätti keskittää luomiskykynsä veistäkseen hirvittävällä tavalla epämuodostuneen karhunpennun, jonka päässä on hunajamelonin kokoinen kasvannainen"

Salossa vierailevana luennoitsijana

Kävin tiistaina Salossa pamisemassa nuoremman rautakauden konflikteista. Väkeä oli mukavasti ja esittivät luennon lopuksi kysymyksiä, vieläpä relevantteja, joten oli sen(kin) puolesta onnistunut matka. Jostain syystä oli haastavampaa tehdä esitelmää nuoremman rautakauden konflikteista (esitelmässäni n. 700 jKr - 1150 jkr. ja vähän varhaiskeskiajan puolelle) kuin vanhemman rautakauden konflikteista viime vuonna. Lisäksi piti puhua paljon konditionaalissa.

Museoelämys

Jo vuosi sitten Tukholmassa Fotografiskassa ihastelin museon kaupan puolella Nick Brandtin Afrikassa ottamia villieläinkuvia. Otin tiistaina iltapäivällä aikaisemman bussin Saloon kun huomasin lehdestä, että hänen valokuvanäyttelynsä on esillä Salon taidemuseo veturitallissa. Museionin jäsenenä pääsin ilmaiseksi sisään, mutta se oli museolle kannattava kauppa: lähtiessäni ostin tavallista enemmän postikortteja ja hienon tulitikkuaskin.

Nick Brandtin valokuva tomussa kylpevästä norsusta. Myös esillä Salossa.
Lähde: http://nickbrandtphotography.blogspot.fi/

Salon taidemuseo on näyttelytilana toimiva ja mielenkiintoinen jo itsessäänkin (olen aina ollut vähän junahullu, ja kurkistelin ikkunasta pihalla nököttävää höyryveturia innolla). Brandtin valokuvat oli tuotu tiloissa esille hyvin vaikuttavasti ja parhaimpien (kaikki otokset LOISTAVIA!) kuvien äärellä vierähti pitkä tovi.

Mielenkiintoisimpien kuvien luona oli pitkä selostus kuvaustilanteesta ja Brandtin kärsivällisyyttä voi vain kunnioittaa. Hyvän kuvan ottamiseen voi kulua kaksikin viikkoa, kun eläimet vain makailevat laiskasti paikoillaan eikä sopivaa poseerausta ja valaistusta löydy. Tuli etäisesti "Avara luonto LSD:ssä" eli titivituntyy.com ja sen luontokuvakoulu mieleen. Hankalaa työtä, mutta Brandt on selvästi ammattilainen.

Brandt palaa Fotografiskaan uudella näyttelyllä, jossa on esillä vanhoja ja uusia kuvia. Salon jälkeen hänen kuviaan pääsee tutkimaan Moskovassa.

Suosittelen vierailua Salon taidemuseossa. Nick Brandt, On this Earth, A Shadow Falls esillä 17.5.2015 asti.

Salolaisia sotamuistomerkkejä

Kävellessäni museolta kohti ammattikorkeakoulua oli onneksi aikaa tutkia nähtävyyksiä tien varrella. Sibeliuspuiston ohi kulkiessani kävoin vilkaisemassa uudelta näyttävää muistomerkkiä, joka osoittautui salolaisten Mannerheim-ristin ritarien muistokiveksi. Muistomerkki on uusi, kesältä 2014.

Sibeliuspuiston muistomerkki.

Perniöntien varrella ihmettelin tien vieressä nököttävää paatta ja sen metallilaattaa. Onneksi edelleen oli aikaa ihmetellä, joten kävelin nurmen poikki sen luokse. Äimistyin, sillä kyseessä olikin jatkosodan aikaisen 17. Divisioonan muistomerkki.

Tammidivisioonan muistokivi.

Kivi oli suhteellisen huomaamaton ja vähän kuin "ei missään". Kivi on pystytetty sen tien varrelle, jota pitkin salolaiset marssivat 1941 rintamalle. Eli siinä selitys hieman kummalliselle ja huomaamattomalle paikalle. Kivelle ei edes johda kävelytieltä polkua. 

Tien varrelle pystytetyt 130 tammea ovat tavallaan osa muistomerkkiä, sillä ne on pystytetty nimenomaan Tammidivisioonalle. Harvinaisen komea muistomerkkikokonaisuus, ja pitkäikäinenkin jos vanha sananlasku pitää paikkansa: "Tammi kasvaa 500 vuotta, elää 500 vuotta ja kuolee 500 vuotta". Eli vuonna 3476 on tarvetta uusia muistomerkkiä näiltä osin?

Koulutusta ja kirjoittamista

Kirja-arvostelu julkaistiin viime viikolla! Pitäisi saada jostain käsiin lehti niin, että saisin skannattua artikkelin itselleni. Lehdet harvoin noudattavat "kolme ilmaista kappaletta kirjoittajalle" -periaatetta. Kaikki kirjaston kappaleet ovat toistaiseksi "vain lukusalikäyttöön" -tarralla varustettuja. Pannahinen.

Hygieniapassikin tuli, taas yksi kortti jota etsiä kissojen ja koirien kanssa kun tarvis tulee... Onneksi älysin heti ottaa skannerilla kopiot kortista ja papereista. Kortin takana lukee "Voimassa toistaiseksi". Mitenköhän kortin menettää? Onko pelkoa, että Eviran partio saapuu paikalle kultaisten saksien kanssa ja leikkelee sen seremoniassa palasiksi ja julistaa minut epähygieeniseksi? Parempi puolisko saattaisi ilmiantaa minut suutuspäissään huonoista tiskaamistaidoistani. Pitänee petrata sitäkin taitoa.

Pitäisi suorittaa vielä seuraavat kortit/kurssit:

- anniskelupassi [kumma kyllä hyödyllinen museoissa, joissa on hyvin varustettu kahvila]

- työturvallisuuskortti [tarpeellinen kenttätöissä]

- ensiapukurssi [tarpeellinen kenttätöissä ja voi pelastaa ihmishenkiä]

Esitelmät tältä keväältä on sitten pidetty, lupailin Salon kansalaisopistoon syksyksi tai kevääksi rautakaudesta luentoa. Hetken harkitsin lähtöä Helsinkiin arkeologian opiskelijoiden Varjopäiville, mutta päätin yrittää tenttiä sinä päivänä folkloristiikan pakollisen kirjatentin. Harmi, olisi ollut veikeitä luentoaiheita, mutta pitänee säästää myöhempää käyttöä varten.

Shylock-verenpisaran mullat tuli vaihdettua. Mullat olivat todella kuivat ja kasvin juuret pienet. Aloitin jo kastelun lannoitevedellä, eli laitoin säilyketölkkiin vettä ja käytettyjä teenlehtiä. Kaadan siitä aina silloin tällöin. Toistaiseksi ei näkyvissä lehtiä tms., mutta ilmeisesti verenpisaran kanssa pitää olla kärsivällinen ja sitkeä. Voi mennä toukokuun loppuun, ennenkuin kasvi piristyy.

Taas laiska tunne, kun deadlineja ei ole uhkaamassa. Pakko kai tiedustella artikkeleille deadlineja, yksi tentti ei pidä yllä itsekuria.

Esitelmästä

Lotta Svärd -esitelmä sai ihan mukavasti kuulijoita. Jouduin myös vastaamaan kysymyksiin tavanomaista pidempään. Keskityin esittelemään organisaatiota jaostoittain, ja sahasin pois Fanni Luukkosen, lottakurin & ideologian sekä järjestön sisäiset kiistat. Esitelmä menikin täsmälleen sovittuun 1½ tuntiin.

Tein kaksi pikku töppäystä. Ensiksi näytin talvisodan uhrien yhteydessä kuvaa Turussa sijaitsevan Suomen pankin julkisivusta, johon osui pommi ns. Mustan maanantain aikaan 29.1.1940. Kaksi lottaa oli mennyt suojaan pankin rautaovien taakse, mutta pommin paine löi ovet sisään ja lotat kuolivat.

Otin keskiviikkoaamuna ennen museolle lähtemistä kuvat rakennuksissa yhä näkyvistä pommitusten vaurioista. Kuten alimmaisesta kuvasta näkyy, on kahden lotan muistolle jätetty hyvin vaikuttava muistomerkki: sirpaleista silpoutunut Suomen leijona oven yllä.

Töppäys liittyy siihen, että sanoin Suomen pankin olevan Eerikinkadulla. Kuin kuorossa kaikki kuulijat sanoivat "LINNANKADULLA!". Sekaannus johtui siitä, että Eerikinkadulla on muistolaatta samana päivänä pommituksessa postitalon edessä kuolleille 40 siviilille. Kiitin yleisöä korjauksesta.

Toinen töppäys oli kasvitieteellinen. Sanoin, että lottia lähetettiin korjaamaan Lietoon sokeriruokoja. Tajusin yleisön sopertelusta, että nyt sanoin jotain hullusti, ja pian tulikin korjaus "Se on sokerijuurikas!". Tuumin, että no, olen humanisti, en botanisti. Muuten sujui sen kummemmitta kommelluksitta. Tulipahan selväksi, että luennoitsijakin on vain ihminen! Errare humanum est.

Muuan herrasmies tuli tekemään illan päätteeksi huomautuksen lehtijutustani parin viikon takaa. Kirjoittamassani 4000 merkin artikkelissa oli yksi nimi valokuvatekstissä väärin, muistin ihmetelleeni erästä kuvassa esiintyvää miestä pitkään. Onko herra X vai ei? Olin noin 89% varma, ja pieleen meni. Loppujen lopuksi tuli tieto korjatuksi, ja samalla sain tietooni ihmisiä, joilta kysyä asiasta jatkossa. Onni siis onnettomuudessa! Ilman virhettä olisi jäänyt tärkeä tieto saamatta. Heh.