Kuten yleensä ennenkin, oli näyttely tehty tunteella ja taidolla. Näytteillä oli upeiden töiden lisäksi taiteilijan työkaluja ja lyhyt videoesitys, joka oli kuvattu vuonna 2010 ennen Pietilän asunnon tyhjentämistä.
Esillä oli useita mahtavia töitä, mutta seuraava "tavallinen" kolahti minuun eniten:
 |
| Äänislinna. Alkuperäinen teos: Ateneum. |
"Äänislinna 1943". Ainakin Anna Kortelaisen kolumneja Turun Sanomissa lukevat muistanevat, että Pietilä oli jatkosodassa Äänislinnassa kirjastonhoitajana. Minusta on aina hyvin liikuttavaa nähdä sota-aikana tehtyä taidetta.
Näyttelyssä oli myös se erittäin miellyttävä puoli, että se oli nimenomaan Tuulikki Pietilän näyttely eikä
Tove Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän näyttely
Suosittelen vilpittömästi käyntiä näyttelyssä, vielä ehtii mutta kiirettä pukkaa, sillä näyttely päättyy jo 9.4. Myös esillä olevassa Valo muuttaa kaiken -näyttelyssä on nähtävillä paljon hienoja teoksia suomalaisilta taiteilijoilta. Tuulikki Pietilä oli hämmästyttävän taidokas ja monipuolinen graafikko. Erityisen ihastunut olin kissoja esittäviin töihin: miten niin vähällä voi esittää kissan niin täydellisesti?
 |
| Tuulikki Pietilä: Halveksuntaa (Psipsina 3), 1977. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria / Ainur Nasretdin. Osoitteessa http://www.ateneum.fi/wp-content/uploads/2016/12/pietila_tuulikki_halveksuntaa_psipsina_3.jpg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti