Yksi oma erikoisuutensa arkeologisissa kenttätöissä Museovirastolla on se, että saa ajella halki Suomen ja nähdä ja kokea paikkoja joissa ei muuten pistäytyisi.
Tähän tosin liittyy suuri hankaluus kotiinpääsyn suhteen viikonloppuina: minkä bussilipun netistä ostasi? Ehtiikö auto Helsinkiin kello 19 ja osuuko julkinen niin hyvin kohdalle, että uskaltaisi ottaa 19:30 Turun bussiin nettilipun? Vai pelaako varman päälle ja ostaa vasta 21:30 lipun? Myöhempi lippu edellyttää ajan tappamista keskustassa, mikä kyllä onnistuu mutta siinä menee rahaa jos syö ja juo ja käy ostoksilla.
Perjantaina edessä oli siis ajo Torniosta Helsinkiin, taukoineen mahtava kymmentuntinen koitos. Hauskinta tässä oli vielä se, että matka taittui Transit Vanilla (eli "Transulla", mistä lempinimestä riittää hupia) johon ahtautui kolme henkeä: kuski ja kaksi kuskin viereiselle penkille. Vaihtelin toisen Hesan matkaajan kanssa taukopaikalla keskipaikkaa, mikä vähän tasasi rasitusta mutta perillä Helsingissä keinuin auton tahdissa vielä puolisentoista tuntia.
Jaarittelut sikseen. Pitkällä SUomen halki ulottuvalla matkalla radion kuunteleminen on välttämätöntä. Sovimme lounastavamme Pihtiputaan legendaarisessa Takkatuvassa, missä jokaisen suomalaisen pitäisi käydä ainakin kerran ennen kuolemaansa. Radio Novassa ilmoitettiin puoli kahdentoista pintaaan, että Pihtiputaalla on tie poikki onnettomuuden vuoksi. Huolestuimme välittömästi. Onko isokin kolari? Miten raivaus? Vetääkö edes yksi kaista?
Onneksi Liikennevirasto ylläpitää reaaliaikaista karttanäkymää, josta selvisi että raskas ajoneuvo palaa. Valitettavasti tilanne oli meille epäselvä ja Pihtipudas ainoa looginen suunta, joten jatkoimme. Ja sitten näimme tämän:
Siihen jämähdimme.
Vastaantulijoita riitti, joten yksi kaista oli lähtenyt vetämään. Joku 20–25 minuuttia siinä seisottiin, kunnes tuli meidän vuoromme. Tuho oli ollut aika pahaa, mutta onneksi henkilövahingoilta taidettiin välttyä:
Ja lopulta pääsimme perille, rakkaaseen Takkatupaan:
Ahdoin itseni täyteen korianterisilliä, rosvoperunoita ja herkullista papumixiä. Sitten alkoi loppuajomatka Helsinkiin. Matkan varrella huomasin mobiili-Areenasta, että ajopäivän (7.7.) YLE Lapin uutislähetyksessä oli viimeinkin juttu Tornion kaivauksistamme. Hesassa kaappasin Museovirastolla autosta kotiin menevät kamppeet ja Ruotsin tuliaiset sekä kipitin Sturenkadulta kännykkälipulla varustautuneena kakkosratikkaan ja Kamppiin.
Perillä nauratti, sillä olisin ehtinyt aiempaan Aurakadulle heittävään puoli kahdeksan bussiin juuri ja juuri! No, käväisin Filmihullussa, erinomaisessa elokuvakaupassa joka oli juuri sulkemassa ja vääntäydyin Steam Hellsinkiin. Siellä oli aikaa täyttää kaivajan ja kännykän akut.
 |
| Steam Hellsingin Gin & Tonic Napue-ginistä. Koska katsoin ansainneeni sen. |
Ensi viikolla Keiteleelle!
