Sotaleffailta: erä 2

Kuva: wikipedia.org

The Victors (1963) osoittautui kuin osoittautuikin kerrassaan erinomaiseksi elokuvaksi. Aluksi katsoja tunnuttiin harhautettavan luulemaan, että edessä olisi The Longest Day (ilmestynyt vuotta aiemmin eli 1962). Elokuvassa oli myös samaa henkeä ja kerrontatekniikkaa kuin The Big Red Onessa (1980), mihin Voittajat on selvästi vaikuttanut vahvasti.

Episodimainen kerronta toimii erittäin hyvin ja kuuluisa teloituskohtaus oli juuri niin vaikuttava kuin mitä etukäteen arvelin. Moni muukin kohta elokuvassa toimi hyytävän tehokkaasti. Teloituskohtauksen ohella karmeinta oli kahden mustaihoisen sotilaan hakkaaminen öykkärijenkkien toimesta, jotka varta vasten tulivat italialaiseen kapakkaan etsimään pahoinpideltäviä. Samoin propagandististen uutisfilmien pyörittäminen ennen raakoja kohtauksia oli hyvin tehokasta. Loppukohtaus oli myös nerokas, vaikka sen kulun pystyi arvaamaan heti humalaisen venäläissotilaan kävellessä pommitetun kaupungin läpi. Joka tapauksessa yksi tehokkaimpia elokuvia mitä sodasta on tehty ja tietyllä tavalla erinomainen anti-filmi klassisia amerikkalaisia sotelokuvia vastaan.

Olen hyvin tyytyväinen, että Teema esitti tämän. Suosittelen kaikille ja toivon, että uusivat (koska sen näki vain suorana)!

Sotaleffailta: erä 1

Eipä tehnyt Tali-Ihantala 1944 suurta vaikutusta. Keskikohdilla elokuva parani hieman ja etenkin Sturmien työskentelyä sisällä oli ihan veikeä seurata: huono näkyvyys vaunujen sisältä tuotiin hyvin esille. Taistelukohtausten kuvaus vaihteli keskinkertaisesta melko hyvään. Ei tämä sieltä huonoimmasta päästä ollut.

Näyttelijätyö oli taattua suomilaaduttomuutta. Monet upseerien lausunnot olivat paperisen käsikirjoitettuja eivätkä näyttelijät saaneet oikeisiinkaan historiallisiin lausahduksiin eloa. Ilmeisesti näyttelijäkoulutukseen kuuluu että suomalaista sotilasta näytellään painottamalla rrrrrrr-kirjainta joka sanassa. Perkeleet olivatkin ainoat tunteella lausutut sanat koko elokuvassa. Ruotsalaiset näyttelivät elokuvassa aika hyvin, eikä heidän osuuttaan kannata vähätellä itse taistelussa kuten jotkut tekevät. Suuri osa Ruotsista tulleista vapaaehtoisista, jotka jäivät Hangon valtauksen jälkeen Suomeen kaatui tai haavoittui Ihantalassa.

Elokuvan keskeinen ongelma oli pyrkimys dokumenttimaisuuteen joka särkyi pahasti, etenkin kiiruhdetussa lopussa. Vihma ei esimerkiksi kaatunut 3.7. seuratessaan puna-armeijan hyökkäyksen torjuntaa vaan vasta elokuussa. Ylipäätään Tali-Ihantalan taistelut olivat jo Ihantalaan yltäessään hiljentymässä, vaikka olivatkin erittäin rajuja. Painopiste oli jo vaihtunut Viipurinlahdelle ja Vuosalmelle.

Lopussa torjuntavoittojen luettelosta puuttuivat U-linja ja Tolvajärvi. Etenkin Tolvajärven listaamatta jättäminen surettaa, koska Viestipataljoona 33 järjesti taistelujen aikana erinomaiset puhelinyhteydet Tolvajärvien pohjoispuolelle. Siellä venäläisrykmentit pysäytettiin toistuvasti pienille tiettömille järvikannaksille.

Nyt eväidenkeruuta ja odottelemaan elokuvaa Voittaja.

Sotaleffailta: päivitys 1

Kirjan sivut putsattu painofirmaan, luvattu artikkeli oikolukua ja kahta lähdeviitteen tarkistusta lukuun ottamatta valmis ja huominen esitelmäkin valmis + parempi puolisko Wienissä. Siispä: SOTAELOKUVAILTA!

Paraikaa pyörimässä Tali-Ihantala 1944, jota en aikaisemmin ole nähnyt. Ensimmäisen 20 minuutin perusteella aika kökkö, etenkin näyttelijäntyö.

Illalla tulee kello 21:00 Teemalta Voittajat, mielenkiintoisen ristiriitaiset arvostelut sai tämän päivän lehdissä.

Uuttakin tavaraa Kinoissa katsottavissa näköjään: Hacksaw Ridge – aseeton sotilas eli Mel Gibsonin kriitikot harvinaisen kahtia jakavalla elokuvalla. Konsepti vaikuttaa mielenkiintoiselta että ehkä sen voisi jopa mennä katsomaan. Gibson ei ainakaan ole yleensä tylsä ohjaaja.

Hacksaw Ridge. Kuva: TS.fi