Kielivaihdos

Olen havainnut nykykielessä mielenkiintoisen ilmiön: kiroilu ja kohteliaisuus ovat vaihtaneet paikkaa.

Busseissa, kaduilla, kaupoissa tai muissa kulkiessaan huomaa hyvin nopeasti, että kiroilu on arkipäivää. Etenkin v-sanaa viljellään hirvittäviä määriä. Mikä kummallisinta, suurin osa on siihen turtunut. Se ei vaikuta enää häiritsevästi kuin vanhimpiin (ja sivistyneimpiin) ihmisiin. On jo täysin mahdotonta kuulla puhelinkeskusteluja [enkä edes välittäisi kuulla julkisissa tiloissa suurinta osaa niistä] ilman vähintään kymmentä v-sanaa. Kummitätini kirjoitti aiheesta taannoin mainion kolumnin Eira-Kamppiin.

Kiinnostavaa on se, millä puhetyylillä kiinnittää hämmentynyttä huomiota ja epäluottamusta. Vastaus: kohteliaalla.

Koin tämän kesällä soittaessani eräälle mahdolliselle informantille. Puhelimeen vastattiin ja aloitin kohteliaalla esittäytymisellä, mutta jo hyvääpäivään ja enkaihäiritse jälkeen luuri lyötiin korvaan. Uusi soitto ja kohtelias tiedustelu siitä, että puhelu taisi katketa. "Ei, vaan minä katkaisin!" kuului  vastaus. KLIK.

Pohtiessani asiaa tajusin, että monet kiusaantuvat tätä nykyä kohteliaisuudesta ja sivistyneestä kielenkäytöstä. Kohteliaisuus on itsekkäiden pyrkimysten ja epäluotettavuuden merkki. Kohtelias ihminen myy takuulla sikaa säkissä, haluaa ryöstää sinut ja hyötyä sinusta. Sanoiko se "Anteeksi, häiritsenkö?" tai "Kiitos!" ? Mikä roisto!

Puhelimessa se yhdistyy heti puhelinkauppiaisiin, naiset olettavat kohteliaan miehen yleensä vikittelijäksi. Ikäeroa on oltava yli 20 vuotta miehen ja naisen välillä tunteen ehkäisemiseksi, mutta se taas saanee naiset tuntemaan itsensä vanhaksi. Suomalaisten miesten kohteliaisuuksista ei enää edes kannata puhua, jos on koskaan kannattanutkaan. Kaunokirjallisuudesta "kauno" otettiin pois jo vuosikymmeniä sitten. 

Monet pitävät arkipäiväistä kohteliaisuutta suorastaan sietämättömänä. Kohteliaisuus shokeeraa. Kommentoidessani kollegalle erään tuttavamme barbaarisia puheaiheita [puhe koostuu viimeisimmän ryypiskelyn keston kuvaamisesta ja sitä seurannutta ylen antamisen paikkaa ja määrää, joka kolmas sana "v"] yhdistettynä barbaariseen kielenkäyttöön tämä ei hämmästellyt asiaa lainkaan. "Sehä o iha normaalia". Herrasmiehen elkeitä osoittavat leimataan huomattavasti nopeammin sairaiden sakkiin.

Jos siis haluaa hämmentää, aiheuttaa kauhua ja saada ihmisen miettimään "mitähän tuolla päässä liikkuu", kannattaa olla kohtelias. Enää et erotu joukosta epäeduksesi tai aiheuta mielipahaa kiroilemalla.

Sadan vuoden päästä lienee kielessä tapahtunut täydellinen muutos tähän tapaan:

Mies lyö vasaralla sormeensa, ja huutaa "Kiitos! Anteeksi! Ole hyvä että sattuu! Sormi on niin voinkoollaavuksi kipeä!"

Kun taas bussissa:
"V lippu Saloon, PRKL"
"Tässä, HV STN PSK"
"V!"
"V vaan sullekin ja V päivän STNaa"