Manailin muille kenttätyöryhmän pojille, että Hämeen muinainen faarao on kironnut tämän viikon. Maanantaina oli pitkä matka automobiileissa, ensin 10€ tarjousvuorossa Turku-Helsinki (5:30-7:40) ja sitten Sturenkadulta Museoviraston pääkallopaikalta Pihtiputaalle.
Kahvitauolla matkan päällä kimppuuni hyökkäsi käsittämättömästä syystä laiskasti pörräävä kultainen koppakuoriainen, joka pökkäsi kahvikuppia pitelevään käteeni saaden kahvin roiskumaan. Onneksi sain nauttia suloisesta kostosta, kun terhakka ja nälkäinen varpunen samassa hyökkäsi tungettelijan kimppuun. Ilmabaletti päättyi siihen, että annoin lintuystävälleni raikkaat aplodit tyylikkäästä takaa-ajosta.
Myöhemmin majapaikalla äkillinen tuuli iski oven kiinni parvekkeella ollessani, mutta onneksi minut vapautettiin heti telkien takaa. Olinko edellisellä viikolla tietämättäni häpäissyt muinaishaudan, jonka ikuista unta nukkuva asukas nyt minua ei-niin-mahtavalla-mutta-kiusallisella-kirouksellaan häiriköi?
Kivikautta, kivikautta, kivikautta
Ironista sinänsä, olen erikoistunut historialliseen aikaan mutta olen jostain syystä aina kaivamassa kivikautisilla kohteilla. Niin Pihtiputaallakin. Tulevien viemärilinjojen alta piti poistaa kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta, toisaalla tuli kaapeli. Manasin kaapelipaikalla, että minua vaivaa keramiikkakirous: löydän kivikauden paikoilta kyllästymiseen asti valtavasti keramiikkaa, mutta ainoassakaan palassa ei ikinä ole koristeita!
Nyt näytti siltä, että elämä hymyilee, kun tuli kampaleimoilla varustettuja paloja:
Mutta ahneus ja kateus iski. Omat palat olivat minimaalisia, kun samasta koeojasta tuli kahta ruutua alempaa kymmenen kertaa isompia paloja! Poloisesta ruudustani ei tullut kuin pieniä kvartsinpaloja, palanutta luuta ja pieniä kertsunpaloja.
Kahta ruutua alempana kaiveli piirtäjä, ja hänellä oli kiireitä joten oman ruutuni (löydöttömyys nopeuttaa kaivamista) valmiiksi saaneena siirryin hänen ruutuunsa. Välissä olevasta ruudusta tuli esiin vain isoja kiviä, joten sitä ei voinut jatkaa. Tästä siirtyi apulaistutkija minun ex-ruutuuni.
Ja löysi heti kaivauksen isoimmat ja upeimmat keramiikanpalat.
Keramiikkakirouksen uusi versio?
Löydettyään valtaisia paloja kaverini siirtyi auttamaan piirtäjää ja palasin hylkäämääni ruutuun, ja kyllä sieltä sen verta tavaraa tuli että sain hyvän mielen itsellenikin (vaikka kyllä hetken kismittikin tätä ennen):
Mielenkiintoisinta ei kuitentaan ollut yllä olevat keramiikanpalat, vaan se mikä paljastui heti niiden vasemmalta puolelta: ilmeisesti jonkin piennisäkkään leuka, jossa oli yhä hammas kiinni! Käsittääkseni harvinainen löytö kivikaudelta. En valitettavasti saa tähän kuvaa siitä, sillä olen kännykameran varassa kaivauksilla eikä sillä saa kunnon lähikuvia.
Keihäspitäjän menoa
Pihtiputaalla sai hienojen keramiikkapalojen lisäksi nauttia uimisesta Päijänteessä (hyppäsin mm. hyppytornista) sekä legendaarisen Nelostien Takkatuvan herkkupöydästä. Takkatuvassa ihastuin ensimmäistä kertaa elämässäni silliin, nimittäin korianterisilliin. Pyysin reseptiä, ja pitää kokeilla sillin tekemistä jahka kotiudun muinaismuistojahdista. Muihin hienoihin makuelämyksiin lukeutui chilitomaattikastike, sienipyttipannu, muikut kermakastikkeessa...
Perjantaina ennätimme minun ja kaverini iloksi hyvissä ajoin Helsinkiin, eli Turkuun pääsimme ihmisten aikoihin. Huomenna maanantaina lähtö aamulla kello 5:00, sillä tarjousliput Expressiin 5:30 olivat jo kallistuneet. Suuntana Helsingistä Kaakonkulma; Lappeenranta, Savitaipale ja Taipalsaari!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti