Pitkä postaus Karjalan kannakselta - päivä 2

Edellinen osa, Päivä 1 täältä.

Päivä 2 - Rajajoki ja Valkeasaari

Perjantain eli toisen päivän kohteina olivat Rajajoki, Valkeasaari, Kuuterselkä ja Siiranmäki. Aamiainen Repinossa oli erinomainen ja sitä muisteltiin vielä sunnuntainakin. En ole eläissäni saanut yhtä herkullisia paistettuja perunoita kuin siellä!

Aamulla lähdimme - asioituamme trokareiden kanssa - itään kohti Rajajokea. Sormenkärkeen pääseminen oli tietysti mahdotonta, joten selostin suusanallisesti Vallilan rykmentin (JR 47) matkan Nuijamaalta Rajajoelle kesällä 1941 ja vetäytymisen paikalta 1944. Ajoimme suoraan Valkeasaareen, minne johti erinomainen tie.

Valkeasaareen pääsi hyvää kyytiä. Tie: Hyvä**

Valkeasaaren ja Rajajoen välillä oli melko suuret tietyömaat.

Suurin piirtein Mottorin notkon tasalle rakennettu "Rauhan puutarha" -muistomerkki suurine kuusineen tarjosi hyvän ja vaikuttavan opastuskohdan:

Valkeasaaren muistomerkki.

Valkeasaaren aukeita muistomerkin takana.

Koska olimme sopivasti aikataulun ja tiestön suhteen hyvässä kohtaa Kannasta, päätimme vielä pistäytyä Terijoella Repinin museossa joka aukeni kello 10.00. Rakennus oli upea ja museossa olisi viettänyt pidemmänkin tovin. Talo oli täynnä mielenkiintoisia asioita. Talossa oli sisällä kuvauskielto, jota noudatin koska pääsin Museionin jäsenkortillani ilmaiseksi sisään (normaalilipun hinta 300 ruplaa). Olisin tietty muutenkin totellut kieltoa, vaikka kiusaus oli suuri. Kielsin myös yhtä matkustajaryhmäni jäsentä kuvaamasta työhuoneessa. Hän oli juuri kohottanut kameransa kun huomautin kiellosta. Museologit museologien puolesta!

Taiteilijan patsas toivotti meidät tervetulleiksi.

Museorakennus. Alkuperäinen tuhoutui II maailmansodassa.

Kävimme vilkaisemassa vielä Kuusisen hallituksen "palatsia". Se oli vaikea löytää ympäristön muututtua, mutta itse talo näkyy olevan restauroinnin alaisena:

Kuusisen hallitus hallitsi Suomen kansaa 1939 tästä talosta käsin.

Tie Terijoelta Kuuterselkään oli hyvässä kunnossa. Tie: Hyvä*

 

Kuuterselkä

Kuuterselän muistomerkki oli keskellä entistä kylää. Sen ääressä oli hyvä luennoida Kuuterselän taistelusta.

Kuuterselän muistomerkki. Paikalla oli erinomaiset suomenkieliset opasteet.

Melkein kaikille muistomerkeille oli tuotu äskettäin seppele.

Muistomerkin ympäristöä.

Kuuterselän aukeita tien toisella puolella eli vanhan kylän itäpuolella.

Matkaopas puhui niin pitkään, että hänen karttamerkintöihin käyttämiensä tussien päälle ehti kiivetä etana:

Kuuterselässä tapahtui niin paljon, että siitä kerrottaessa ehtii vaikka kavuta luentovälineiden päälle.

Tien vieressä pistäytynyt matkalainen huomasi ammutun nuoren suden:

Tälle sudelle kävi huonosti. Kuulemma lehtitietojen perusteella Kannaksella on juuri tehostettu susikannan suojelua. Tätä ei saatu pelastettua.

Kuuterselässä näimme myös lauman vuohia, ilmeisesti vuohien isäntä oli suojellut laumaansa omatoimisesti.

Uutta rakennuskantaa Kuuterselän peltojen toisella puolella.

Siiranmäki

Siiranmäen taistelupaikka on ollut ilmeisesti joitakin vuosia pääsemättömissä. Nyt tie on taas kelvollinen, joten paikalle pääsee. JA SE ON EHDOTTOMASTI TUTUSTUMISEN ARVOINEN! Leukani loksahti auki, kun pääsimme perille.

Tie Siiranmäkeen Kuuterselästä vaihteli laadultaan, mutta bussilla kyllä pääsi:

Ensin asfalttitietä, jolla hieman kuoppia eli kelvollinen**

Sitten hiekkatielle jolla joutui vähän enemmän hidastelemaan mutta kyllä autolla vaan pääsi, eli kelvollinen**

Suurin osa matkasta "tykkitietä" joka oli rakennettu 2 m X 4 m betonilaatoista, eli kovin nopeaan matka ei taittunut. Matkustus tässä kohtaa toi mieleen rautatien, sillä aina laattojen saumoissa kuului TUM-TUM. Betonilaatat olivat huonossa kunnossa vain yhdessä kohtaa, eli tie oli kelvollinen*

Jonkin ajan kuluttua käännyttiin Siiranmäelle johtavalle tielle joka osoittautui melko hyväksi hiekkatieksi - olimme Siiranmäellä. Näky oli uskomaton: juoksuhaudat, tuhotut ja ehjät bunkkerit ja mahtava panssariesterivistö, josta osa kiveä ja osa betonista valettua. Pääsimme aivan pääkallopaikalle eli Seppälän talon kohdalle, jossa on muistomerkki. Esterivistä löytyi kohdat, joissa panssarit pääsivät läpi. Vielä vuosi sitten paikalla oli ollut tankin jäänteet, jotka kuitenkin nyt oli outokumpulaisen paikalla olleen ryhmän mukaan korjattu pois. Ilman sitäkin paikka oli unohtumaton.

Siiranmäen muistomerkki. Näillä main oli 2./JR 7:n asemat ja Seppäläm talo, jossa venäläiset saivat tehtyä kaksi aukkoa panssarivaunuesteisiin.

Siiranmäen laen betonibunkkerin jäänteitä.

Juoksuhaudat näkyivät maastossa selvästi:

Etumaiset juoksuhaudat.

Räjäytettyjä bunkkereita ja vääntynyttä metallia riitti:

Hyökkäysvaunuesteiden rivit salpasivat hengityksen:

Estekiviä...

...jotka idempänä Vehmaisia kohti siirryttäessä vaihtuivat betoniesteisiin.

Kaadettu betonieste.

Paljastin hieman betoniesteen pintaa sammaleen alta. Maisterilastani kulki mukana ja raaputin sillä hieman maata eri taistelupaikoilla, näin vihkien sen viralliseksi konfliktiarkeologin lastaksi.

Betoniesteen "jalka" paljastettuna.

Siiranmäki-Vehmainen -tien kohta, jossa esterivi kääntyy kohti pohjoista.

Betonibunkkerin jäänteitä Siiranmäen laella.

Taaempana Kylmäojaa päin kuljettaessa maasto oli täynnä kranaattikuoppia, joiden takana oli nämä korsun jäänteet. Edemmäs en ehdinyt, kun tuli aika palata bussille.

Siiranmäen risteys. Tässä oli Siiranmäen kylä.

Bunkkeri sisältä risteyksen kohdalla.

Esteriviä ajettaessa Siiranmäen risteyksestä etelään.

Tärkeä huomio: paikalla kasvaa paljon jättiputkea. Tähän aikaan näkyi vain kuivia varsia, mutta kohta Siiranmäki, etenkin esterivi on kasvanut lähes umpeen niistä. Vaikeuttaa kuvaamista ja liikkuminen tulee olemaan erittäin vaikeaa!

Kohti Kiviniemeä

Siiranmäeltä tuli lähdettyä kohti Kiviniemeä siinä mielessä huonona ajankohtana, että päädyimme pahimpaan perjantairuuhkaan.

Mikähän Belarus-traktori siellä jonon päädyssä putputtaakaan?

Pitkin Kannasta matkattaessa oli tien vieressä sankarihautoja, muistomerkkejä yms. joita kaikkia oli kukitettu tai hoidettiin parhaillaan voitonpäivän juhlintaa varten.

Tien vieressä kaikkialla oli noin 1 - 2 kilometrin välein ilmoitustauluja voitonpäivästä. Osassa oli hienoja sodan aikaisia valokuvia, osassa tökeröjä tietokoneella tehtyjä kuvia. Tie Kiviniemeen oli hyvä*.

Sankarihauta Siiranmäen ja Kiviniemen välisellä matkalla tien vieressä.

Kiviniemessä

Majoitus Kiviniemessä oli oikein mukava ja päivällinen - jälleen kerran - herkullinen. Hotelli Kiviniemessä oli jonkin verran upseereja ja yksi sotaveteraani valmistautumassa lauantain voiton päivän juhliin.

Ruoan jälkeen lähdin kävelylle Kiviniemeen kamera seuranani. Vuoksi onkin jäänyt aiemmin kokematta.

Vuolaana virtaa Vuoksi.

Kiviniemen maantiesilta. Vierelle valmistumassa uusi.

Kiviniemeä.

Kala-allas kalakaupan vieressä.

Kalakauppa.

Kiviniemen sillan jälkeiseltä tieltä rautatiesillalle johtava tie oli huonossa kunnossa.

Kiviniemen rautatiesilta.

Jos olisin jatkanut tästä noin sata metriä sillasta eteenpäin olisin törmännyt talvisodan aikaisen bunkkerin jäänteisiin. Doh!

Vuoksea rautatiesillan toisella eli itäisellä puolella.

Menneisyyden (muunkin kuin II maailmansodan) huomioimista näkyi joissakin paikoissa esittelemällä vanhoja kuvia kankailla ja julisteilla. Kuvat olivat 1800-luvulta. Haluttiinko esittää vanhaa aikaa, jona alueet kuuluivat Venäjän keisarikuntaan vai yksinkertaisesti vanhimpia alueelta löytyviä kuvia? Tulkinnoissa ei kannata mennä liian oitkälle, tai voi joutua töihin Iltasanomiin laatimaan lööppejä.

Vanhaa Kiviniemeä esittävä valokuva rakennuksen seinällä. Täällä näki paljon suomeksi kirjoitettuja tekstejä.

Kiviniemi on hyvin kaunista aluetta luonnon puolesta ja paikalliset ovat oikein mukavia. Suosittelen vierailua!

Vuoksi.